torstai 30. joulukuuta 2010

Vihreää noituutta ja taikaliemiä - vehnänorasmehua vuodelle 2011

Lupasin opastaa teille vehnänorasmehun valmistuksen salat kädestä pitäen. Siispä kauniit city-shamaanittaret ja mörököllit siellä ruudun toisella puolella, tarttukaahan käteeni ja antakaa minun johdattaa teidät jälleen vihreän magian maailmaan. Tänään selviää kuinka sitkeinkin oras pistetään atomeiksi, helposti ja nopeasti.


Ennen kuin menemme itse asiaan, koen velvollisuudekseni mainta muutamia erityistekijöitä, joita vehnänoraan nauttimisen kohdalla kannattaa huomioida.

1. Älä syö vehnänoraita. Kokonainen vehnänoras on kuiturakenteeltaan niin kovaa kamaa, että ihmisen ruoansulatuskanava on aseeton sen edessä. Vaikka kaupoissa saatavilla oleva yrttimäinen oras kelpaa salaattien osaksi, ei sitä kannata sellaiseen tuhlata. Ravintoaineet eivät imeydy suhteellisen kokonaisena suoliston läpi kuljeksivista rehunpalasista. Oraita voi toki halutessaan jauhaa suussa, kunnes niistä on saatu viimeisetkin mehut irti ja jäljellä on vain kuivakka tuppo, joka syljetään pois. Prosessi on kuitenkin sen verran työläs ja epämieluisa, että suosittelen mieluummin turvautumista koneellisiin hampaisiin eli sauvasekoittimeen, tehosekoittimeen tai vehnänoraan mehustamiseen tarkoitettuun laitteeseen.

2. Et tarvitse terveysvaikutteisen orasmehun valmistamiseen kalliita laitteita. Vaikka vehnänoras on kova pala purtavaksi nykyteknologiallekin, selviät kyllä mehustuksesta jopa peruskeittiövälineillä. Ainakin jos olet valmis tinkimään hieman laadusta. Ennen kalliiden tehosekoittimien tai mehustimien hankkimista kannustaisin aloittamaan sauvasekoittimella ja tiheällä siivilällä. Eli puskan verran oraita sauvasekoittimen (mielellään umpinaiseen) kulhoon vähän saksittuina. Joukkoon riittävästi vettä ja surautusta niin pitkään, että seos alkaa näyttää mehulta. Sitten koko komeus siivilän läpi mukiin.

Siinä vaiheessa kun tällainen köyhän naisen pikamehu ei enää riitä, voit hyödyntää samalla taktiikalla kalliimpaa ja kestävämpää tehosekoitinta tai hankkia asiaan erikseen tarkoitetun mehustimen. Käsikäyttöisiä orasmyllyjä en suosittele niiden kokoamisen ja pyörittämisen työläyden takia, mutta olen kuullut että osa ihmisistä nauttii moisten aparaattien kanssa väkertämisestä. Teknisessä vertailussa niille ei kuitenkaan heru testivoittajan pisteitä. 

3. Orasmehun vaikutukset elimistössä ovat hyvin yksilöllisiä. Yleinen suositus on nauttia orasmehua jonkin aikaa ennen ateriaa, sillä muuten se saattaa aiheuttaa huonovointisuutta. Silloin kun elimistö on muutenkin keikommassa kunnossa, voi mehu joka tapauksessa pyrkiä pakenemaan ulos parhaaksi katsomaansa reittiä. Vehnänoras antaa siiiiiivet!

4. Mehun raaka-aineet voi ostaa ruokakaupan viherosastolta. Vehnänoraspuska maksaa ainakin itselleni lähimmässä kaupassa 1,53 euroa. Tämä ei mielestäni ole kauhean suuri sijoitus omaan terveyteen, kuten olen jo maininnut verratessani vehnänorasmehua kahvikupposeen, josta ihmiset ovat valmiita maksamaan vielä enemmän. Jos tahdot tehdä oraasi ihan itse, kannattaa malttaa vielä hetki tai hankkia todella hyvät kasvilamput. Elämme vuoden pimeintä aikaa, joten ethän halua kaamosmasennuksesta kärsiviä lurpahtaneita heiniä. Etsi siis hyvinvarustellusta ruokakaupasta, salaattien ja tuoreyrttien joukosta esimerkiksi Järvikylän Yrtit -merkillä varustettu vehnänoraspuska ja sano itsellesi "Because I'm worth it."

Ja nyt niihin ohjeisiin:

Green shot in the dark
- 1-2 puskaa vehnänorasta
- oman arvion mukaan riittävästi vettä jotta teho/sauvasekoitin selviää tehtävästään
- limen mehua
- vapaaehtoisena boonuksena ihan mitä vain marja/hedelmäsektorilta (yllätä itsesi ja muut)
Ps. Omena ja vadelma toimivat oikein kivasti.

Kaikki koneeseen ja sekaisin, kunnolla. Siivilän kautta lasiin.

Bloody Spock (ystäväni mukaan vulkaanien veri on vihreää)
- vehnänorasta
- tomaattia
- tabascoa
- mustaapippuria
- limeä
Ja sama operaatio kuin edellisessä.

Kuten huomaatte, ei ole kovin vaikeaa keksiä seoksia, joissa ei ole päätä eikä häntää. Seoksia joiden avulla vehnänoras ujutetaan salakavalasti osaksi vaikka jo uuden vuoden bileitä tai jopa uutta elämää. Muistakaahan muuten aina skoolata ennen oraan nauttimista. On esimerkiksi tosi mukavaa sanoa jotain hienoa siitä tyypistä, jonka kanssa lasia kilistellään tai vaikka maalailla yhteistä tulevaisuutta mystisten terveysprojektien ja taikajuomien parissa.

Minäkin nostan nyt maljan teidän mahtavien lukijoideni kunniaksi ja pidän pienen puheen. Kröhöm.

Tahdon kiittää lämpimästi kaikesta antamastanne palautteesta, tuesta ja läsnäolostanne, jolla on ollut minulle suuri merkitys, hyvin monella tasolla. Olen kirjoittanut blogia nyt neljä kuukautta ja tänä aikana ajatusmaailmassani on ehtinyt tapahtua ansiostanne olennaisia muutoksia. Esimerkiksi oivallus siitä, kuinka suuri merkitys pienillä kirjoituksilla voi olla yksittäisille ihmisille. Lupaan panostaa seuraavan vuoden aikana entistä paremmin monipuolisen tiedon levittämiseen tämän kanavan kautta. 

Muiden auttamisen ohella tärkeiden aiheiden käsittely kirjoittamalla on eheyttävä kokemus myös itse kirjoittajalle, sillä tekstimuotoon kanavoituna hurjimmatkin ajatukset alkavat muodostaa täysin loogisia kokonaisuuksia. Parhaimmillaan tulee hetkiä, jolloin kaikki näyttää kristallinkirkkaalta. Jos lisäksi yksikin lukija osoittaa ymmärtävänsä kirjoituksen sanoman oikein, on olo aivan uskomaton. Tuntuu että te olette ymmärtäneet, minua ja sanomaani. Olette avanneet teksteihini kryptatut merkitykset, nähneet sarkasmini verhon taakse ja heittäytyneet rohkeasti kyytiin, vaikka tarjolla on ollut vain menolippu tuntemattomaan. Mikä vapauttava kokemus!

Matka halki hyvinvoinnin viidakon ja taistelukenttien jatkuu taas ensi vuonna Rambon kyydissä. Antakaamme siis vehnänoraan virrata suonissamme ja vapautukaamme tekstuaalisista estoistamme. Täällä voi tapahtua mitä tahansa ja mikä tahansa on mahdollista, meille. Toivotan nautinnollista, elinvoimaista ja toteutuneilla unelmilla täytettyä vuotta 2011!

 
___________________________
Kuvat:
http://static.desktopnexus.com/thumbnails/53587-bigthumbnail.jpg
http://3.bp.blogspot.com/_VgqMTJqKo9I/TQWFZLJbElI/AAAAAAAABoc/dWP3mnkItxw/s1600/pic_lady_crystal_ball.jpg

torstai 16. joulukuuta 2010

Vihreää noituutta ja taikaliemiä - esittelyssä vehnänorasmehu



Matkamme raakaravinnon syövereihin jatkuu seuraavaksi tutustumisella kaikkein tehokkaimpiin eliksiireihin. Olen valikoinut nautittavaksenne vain parasta, sillä kiireisen, urbanisoituneen shamaanin ei kannata haaskata aikaansa tai rahojaan mihinkään muuhun. Tässä osassa aloitamme supervoimien hankkimisen juomalla, jonka valmistusaine on vehnän jyvistä kasvatettu oras. Katsotaanpa miksi orasmehu pääsi taikaliemien hall of fameen.

Vehnänoras fact file

  • Ravintoarvot: Vitamiinipitoinen ydinohjus tykittää suoraan suoniisi runsaasti betakaroteenia, B, C-, E ja K-vitamiineja, erilaisia mineraaleja, hivenaineita, aminohappoja, entsyymejä (joilla on kivoja nimiä, kuten superoksididismutaasi), flavonoideja sekä lehtivihreää. Kaikkia vehnänoraan vaikuttavia tekijöitä ei vielä tunneta ja olennaista voi olla myös tehoaineiden yhdessä muodostama synergistinen kokonaisuus.
  • Klorofyllin huikeita ominaisuuksia: Lehtivihreä eli klorofylli ehkäisee ja parantaa tulehduksia, edistää maksan toimintaa ja tehostaa solujen uusiutumista. Klorofylli nopeuttaa esimerkiksi kehon sisäisten ja ulkoisten haavojen paranemista hillitsemällä bakteerien kasvua ja stimuloimalla uuden kudoksen muodostumista. On myös tutkimusnäyttöä siitä, että klorofylli suojelee soluja röntgensäteiden sekä joidenkin syöpää aiheuttavien kemikaalien vaikutuksilta. Klorofyllin lisäksi vehnänoraan antioksidantit auttavat soluja taistelussa säteilyä ja karsinogeeneja vastaan.
  • Ihon kaunistaminen ja vanhenemisen ehkäiseminen: Vehnänoraalla on kaiken muun hyvän lisäksi hehkeysvaikutuksia, sillä sen ravintoaineet suojelevat ihoa vapaiden radikaalien aiheuttamilta vaurioilta sekä uudistavat solukkoa. Laboratoriossa ei voida kehitellä ylihintaista kasvovoidetta, jolla olisi tarkalleen samanlaisia vaikutuksia. Muistakaa beibet, että sisäinen kauneus on muutakin kuin kulunut fraasi. 
  • Vaikutus veriarvoihin: Orasmehun avulla on mahdollista kohentaa veren hemoblobiiniarvoja. Yhdessä rautalisän kanssa tällä hemohessiä luonnollisemmalla tökötillä aikaansaadut tulokset ovat olleet vaikuttavia. Klorofylli muistuttaa rakenteeltaan veren hemoglobiinin rakenneosasta, hemiä, mutta tämä ei ole ainoa syy siihen, miksi orasmehu ehkäisee anemiaa. Lukuisat vitamiinit ja mineraalit edistävät myös osaltaan terveen veren muodostumista. Alla kuva hemistä ja klorofyllistä, jotka eroavat merkittävästi ainoastaan keskusatomin osalta. Kaunista.

  • Hedelmällisyys: Eläinkokeissa vehnänoraalla on todettu olevan hedelmällisyyttä lisääviä vaikutuksia, joista osa voi liittyä runsaaseen K-vitamiinipitoisuuteen. Huhutaan että lähi-idässä maanviljelijät käyttävät vehnänorasta saadakseen steriilit lehmät ja sonnit jälleen pelikuntoon.  
  • Kyllä kani tietää: Itselläni oli vuosia sitten kaksi rakasta pupukaveria. Joka ikinen kerta vehnänorasta nähdessään he saivat hepulin. Yhtä voimakasta vaikutusta ei ollut koskaan millään muulla ruoka-aineella, joten jos tarvitaan voimia koikkelehtimiseen, vehnänoras toimii paremmin kuin spiidi.  
Tässä oli vain muutamia vehnänorasmehun myönteisiä vaikutuksia, joten olemme tekemisissä todellisen kauneus- ja terveys-cocktailin kanssa. Myös omat kokemukseni ovat olleet erittäin kiehtovia. Joka kerta vetäessäni huiviin shotin (siis orasmehua), koen välittömän kirkkaan, selkeän hetken. En osaa vielä antaa tälle ilmiölle eksaktia fysiologista selitystä. Mikäli kyseessä on placeboefekti, ihmettelen miksen ole saanut samanlaista mistään muusta kokeilemastani huipputerveelliseksi väitetystä nesteestä. Taidan jatkaa asian selvittämistä tutkijankammiossani.

Huomenna opastan kädestä pitäen yksinkertaisimmat keinot valmistaa tätä elinvoiman vihreää nektaria, joten toivottavasti innostuit vehnänoraasta ainakin vähän. Jos tietoiskuni ei riittänyt, niin tässä vielä vaikuttavaa propagandaa.

Kuva: http://www.giveittomeraw.com/photo/organic-peppers-tomatoes/next?context=user

________________________________________________________________
Lähteet:
http://www.wheatgrass.com/book
http://www.jarvikyla.fi/yrtit/?tuote=vehn%E4noras
http://www.ehow.com/about_5057457_brain-cancer-wheatgrass.html

Kuvalähteet:
http://i2.squidoocdn.com/resize/squidoo_images/-1/lens3498952_1238005346witchcraft13.jpg

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Raakaa peliä vihreiden kulissien takana, Osa 3

Tiedättekö mitä? Tästä elävästä ravinnosta tulee aivan tajuton flow, vaikken ole vielä edes alkanut syömään sitä. Näin meidän kesken voin kyllä tunnustaa, että hemmottelin itseäni ostamalla eilen kaupasta vehnänoraspuskan, josta tein mehua. 1,5 euron hinta yhdestä rehutuposta kirpaisi! Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jos miljoonat suomalaiset maksavat joka päivä saman verran kupista ruskeaa litkua, joka ryövää luista kalsiumia sekä aiheuttaa  sydämentykytystä, uniongelmia ja paniikkioireita, niin minä saan törsätä vihreään litkuun, joka kirkastaa ajatukset, buustaa immuniteettia ja edistää solujen uusiutumista. Olen siis viherporvari enkä koske mihinkään rahvaanomaiseen, joka turmelee kehoni puhtauden ja homeostaasin. Näin meidän kesken voin kyllä tunnustaa, että nautin viikonloppuna kolme erikoiskahvijuomaa vaahdolla ja strösselillä, pitsaa, suklaakakkua, vanukasta ja tuota...

Voisin avautua enemmänkin muinaisten roomalaisten orgioita muistuttavista elintavoistani, mutta koska olemme edelleen pitämässä breikkiä muinaisessa Kreikassa, on päivän sana asketismi. Pythagoraan muisto eläköön sieluissamme! Seuraavaksi lennämme ajanlaskun tuolle puolelle ja luvassa on sellaista kyytiä, että herkimmät voivat turvautua pieniin paperipusseihin, jotka löytyvät siitä käsinojaanne upotetusta selviytymispakkauksesta. Rambo käynnistää nyt koneen.


Kristillistä detoksia
Kristinuskon alkuaikoina apostolien ja kirkkoisien keskuudessa yksinkertainen kasvisravinto on tärkeä osa pyhää tietä, puhdistumista henkisistä ja ruumiillisista myrkyistä. Apostoli Matteus ravitsee itseään nauttimalla vain siemeniä, kovakuorisia hedelmiä ja vihanneksia, eikä hän koskaan maista lihaa. Ja kuka on kovin jätkä? "Johannes joka oli vaatimattomin kaikista, eli vain lehtisilmuilla ja hunajalla", kirjoittaa varhaiskristillinen teologi Aleksandrialainen Klemens. Arkkipiispa Basilius Suuri saarnaa myös: "Millä tahansa liharuualla vatsansa täyttääkin, synnyttää se aina epäpuhtaita värähtelyjä, jotka tukahduttavat sielun elämän." Tuskin uskallan kuvitella mitä tapahtuu carnivoorin mädäntyneelle sielulle siinä vaiheessa, kun sen hauta-arkkuna toimiva ruumiskin päästää viimeisen pihauksensa.
 
Munkin elämää ~1000-luvulla
Rukoilemista, paastoamista ja erakoitumista harrastava Pyhä Aibert muuttaa samaan kämppään Johnin, benediktiinipapin kanssa. Ja tässä kohtaa on turha alkaa kehitellä fantasioita kunnon bileistä poikamiesboksissa. Miehet elävät pääosin pyhällä hengellä ja yrteillä, mutta ajoittain irrotellaan ja nautitaan leipää. Aibertin ja Johnin periaatteena on siis vältellä kuumien beibejen lisäksi eläinkunnantuotteita ja kypsennettyä ruokaa.


Loppuelämänsä ajan Aibert asuu piilopirtissä syrjäseudulla, jonne hengellisiä ohjeita kaipaavat saapuvat häntä kuulemaan. Jälleen kerran raaka kasvisravinto ja asketismi edistävät henkistä kasvua sekä sielun puhdasta värähtelyä. Toivottavasti pidättäytyminen facebookin käytöstä ja perjantai-illan riennoista ajaa saman asian reilut tuhat vuotta myöhemmin. Silloin nimittäin erään blogaajan elämä tuntuu hieman askeettiselta, erakoituneelta ja kaikki herkkuruokakin siltä on loppunut jääkaapista.

1700-luku, raw foodeilla keripukkia vastaan
Tahti kiihtyy ja syöksymme satoja vuosia eteenpäin. Mukaan kuvioihin astuu tiede, vihdoin ja viimein. 1500-luvulla tehdään tärkeitä tutkimusmatkoja purjelaivoilla ja haasteeksi nousee säilyttää miehistö hengissä. Tuoreruoka ei oikein säily mukana menossa ja sapuska on muutenkin...no, annetaan Magalhãesin maailmanympärysmatkalta hengissä selvinneen Antonion kertoa itse:

"Me olimme jatkaneet kolme kuukautta ja 20 päivää hakematta minkäänlaista tuoretta. Söimme keksejä, jotka eivät olleet enää keksejä vaan jauhoa kourallisessa matoja, sillä nämä olennot olivat syöneet suurimman osan. Se haisi vahvasti rotan virtsalle. Joimme vettä, joka oli ollut keltaista ja pilaantunutta monta päivää, ja me söimme tietynlaisia lehmäntaljoja, joilla raakapuu oli päällystetty, jotta se ei rikkoisi purjeita, ja vahvistettu ja suojeltu auringolta, sateelta ja tuulelta. Me jätimme nahat mereen neljäksi tai viideksi päiväksi... Usein söimme sahanpurua. Rottia kaupattiin puolen dukaatin hintaan kappaleelta aina silloin kun niitä saatiin kiinni."

Tutkimusmatkojen aikana yleisin miehiä niittävä vitsaus keripukki, jonka aiheuttaa kuumennuskäsittelyssä helposti tuhoutuvan C-vitamiinin puutos. Oireet ovat Antonion mukaan kammottavia: "...kaikista muista kauheuksista tämä oli kaikista pahin: joidenkin miesten ikenet kasvoivat heidän hampaidensa yli, sekä ylhäällä että alhaalla, jolloin he eivät pystyneet syömään millään tavalla ja kuolivat tähän tautiin. 19 miestä kuoli ja se patagonialainen jättiläinen ja intiaani Brasilian maasta. 25 tai 30 miestä sairastui, jotkut käsistä, jaloista tai muista paikoista, jolloin vain muutama pysyi terveenä. Jumalan armosta minä en sairastunut mihinkään."


Onneksi 1700-luvulla brittiläinen lääkäri James Lind kehittää teorian, jonka mukaan sitrushedelmät parantavat keripukin. Jo tätä ennen moni muukin on havainnut, että keripukilla ja ruokavaliolla on jotain tekemistä keskenään. Lind on kuitenkin ensimmäinen, joka todistaa tämän yhteyden järjestelmällisen tieteellisen selvityksen avulla, joka on samalla ihmiskunnan historian ensimmäinen kliininen tutkimus. Tulokset jäävät vähälle huomiolle, kunnes kapteeni James Cook tutustuu niihin. Cook havaitsee hapankaalin säilyvän vuosien ajan riittävän hyvässä kunnossa keripukin torjuntaa ajatellen sekä vastaa matkojensa aikana siitä, että ruokavarastoja täydennetään tuoreilla vihanneksilla ja hedelmillä aina, kun se on mahdollista. Miehistöstä huolehditaan myös idätetystä ohrasta valmistetun juoman avulla. Meidän tuntemamme ohrapirtelön kanssa tällä taikajuomalla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä, vaikka se ilmeisen käynyttä onkin. Kapteeni Cookista tulee kolminkertainen maailmanympäryspurjehtija ja hänen ansiostaan tieto keripukin ennaltaehkäisemisestä leviää löytöretkeilypiirienkin ulkopuolelle.     


1930, Ruoansulatusleukosytoosi
Tiede on ottanut huimia loikkia toisensa perään ja nyt ollaan jo kliinisen kemian tutkimuslaboratoriossa. Tohtori Paul Kouchakoff havaitsee, että ruoansulatusleukosytoosia eli valkosolujen määrän välitöntä kohoamista aterioitaessa ei tapahdukaan, jos kasvisruoka syödään kuumentamattomassa muodossaan. [Leukosytoosi on kehon stressireaktio, joka ilmenee yleensä jonkin vamman tai taudinaiheuttajan yhteydessä.] Tätä argumenttia tullaan hyödyntämään kerta toisensa jälkeen raakaravinnon terveysvaikutusten perustelemiseksi ja hurjimmat kehittävät sloganin "cooked food is poison!" Kouchakoff itse toteaa julkaisemassaan artikkelissa, ettei leukosytoosia ilmene myöskään silloin, kun kypsennetyn ravinnon ohella nautitaan raakaravintoa, mutta tämä ei kiinnosta ketään. Cooked food is poison!!!! 

1932 Pottengerin kissat
Lääkäri Francis pottenger tekee tutkimuksen, jonka tarkoituksena on vertailla raakaa vs. kypsennettyä ravintoa syöviä kissaryhmiä. Projekti kestää kymmenisen vuotta ja tulokset ovat karua luettavaa kisujen ystäville. Raakaravinnolla elävillä onnekkailla on kissanpäivät, kun taas kypsenttyä apetta saavat poloiset sairastuvat ja synnyttävät sukupolvi toisensa jälkeen yhä huonokuntoisempia jä epämuodostuneempia jälkeläisiä. Kolmannessa sukupolvessa suurin osa kypsennetyn ravinnon uhreista on jo steriilejä ja kaikki kuolevat pois viimeistään puolivuotiaina. Pottenger päättelee, että on olemassa jokin mystinen "protein factor", johon ravinnon kuumennuksella on vaikutusta. Vasta myöhemmin selviää, että tämä x-faktori on tauriini, mirreille elintärkeä aminohappo. Nykyään tauriinia lisätään kissojen valmisruokiin.
   
1936 Weston A. Pricen antropologiset löydökset
Hammaslääkäri Weston A. Price tekee perusteellisen tutkimusmatkan ja kuvaa samalla eristyksissä elävien alkuperäiskansojen leegot ennen modernin länsimaisen ruokavalion invaasiota ja sen jälkeen. Price huomaa jo ensimmäisen perinteisen ruokavalionsa hylänneen sukupolven edustajien kohdalla hampaiden rappeutumista, vaikka näiden vanhempien hampaat ja leuat ovat olleet priimalaatua. Entsyymipitoisten maito-, liha-, kala- ja kasvisruokien vaihtumisesta valkoisen miehen tuomiin valkoisiin jauhoihin ja sokeriin ei seuraa muutenkaan mitään hyvää. Seuraavat sukupolvet saavat kärsiä, kuin Pottengerin kissat ja kauniit hampaat, kasvojen upea struktuuri ja säteilevä terveys ovat muisto vain. 



1945, Artturi Virtanen, kemian nobelisti 
Nobelin palkinto napsahtaa Suomeen AIV-rehusta, mutta siiinä sivussa Artturi, kansallinen ylpeytemme, on kiinnostunut myös entsyymien osuudesta ihmisen ruoansulatukseen. Hän pyrkii osoittamaan, että pureskeltaessa raakoja vihanneksia, vapautuu niissä olevia entsyymejä, jotka tehostavat hänen teoriansa mukaan ruoansulatusta.


Herbert Shelton, Natural Hygiene
Samoihin aikoihin, kun tiede tarjoaa maltillisia argumentteja raakaravinnon eduista, levitetään toisaalla ilosanomaa vähän kovemmalla rytinällä. Ensimmäisten joukossa asialla on Herbert Shelton, joka kirjoittaa teoksia raakaravinnosta ja myöhemmin paastosta. Sheltonin näkemysten mukaan mm. ruoan kypsentäminen "denaturoi" sen pilalle, ruoka-aineet tulee yhdistellä oikein (ei proteiinipitoisia ruokia hiilihydraattipitoisten kanssa samalla aterialla) ja terveellä keholla on kapasiteetti parantaa itsensä sairaudesta ilman lääketieteellisiä toimenpiteitä. Shelton saa lukuisia seuraajia ja hänestä tulee Natural Hygiene -liikkeen keulahahmo. Tässä yhteydessä luonnollisella hygienialla ei tarkoiteta kehon ulkoisesta, vaan sisäisestä puhtaudesta huolehtimista.


Vuosien varrella Shelton niittää mainetta terveysvalistustensa ohella myös seuraavien edesottamuksiensa ansiosta.

1927 Shelton pidätetään, vangitaan ja tuomitaan kolmesti lääketieteen harjoittamisesta ilman toimilupaa. Pidätykset jatkuvat samasta syystä seuraavien kolmen vuosikymmenen ajan. Shelton ei tästä lannistu, vaan jatkaa sinnikkäästi luennointia ja terveysideologiansa puolesta kampanjointia. Bisnekset kasvavat ja rapatessa roiskuu.

1942 Shelton saa syytteen kuolemantuottamuksesta ja lääketieteen harjoittamisesta ilman toimilupaa nälkiinnytettyään potilaansa kuoliaaksi puhdistavalla paastolla. Myöhemmin syytteet hylätään.

1978 Jo toinen potilas kuolee yhdessä Sheltonin terveysopistoista, tällä kertaa sydänkohtaukseen. Kahden vuoden mittaisen oikeustaistelun jälkeen Shelton häviää jutun ja tuomio vie hänet vararikkoon. Sheltonin opisto suljetaan.



Lääketieteen harjoittaminen ilman toimilupaa on Sheltonin seuraajien näkökulmasta ironinen tuomio miehelle, joka ei ole koskaan harjoittanut lääketiedettä, vaan on sen sijaan neuvonut ihmisille kuinka elää, nukkua, syödä ja olla ottamatta lääkkeitä. Vaikka vankilatuomiot ja kuolemantuottamukset eivät näytä kivalta kenenkään CVssä, ei Sheltonin vaikutusta vaihtoehtoiseen terveydenhoitoon voi väheksyä. Suuri osa hänen opeistaan uhmaa perustavanlaatuisia fysiologisia faktoja, mutta niillä on ollut suuri käytännön merkitys terveyskirjallisuuden, useiden ihmisten hyvinvoinnin sekä elävän ravinnon liikkeen edistysaskelten kannalta.

1950-luku, elävä ravinto koputtaa ovellemme
Myös Pohjolassa tapahtuu. Tanskalainen lääkäri Kristine Nolfi sairastuu rintasyöpään ja saa sen kuriin tuoreravinnolla. Nolfi aloittaa kansanvalistustyön ja julistaa kirjoittamassaan pienessä vihkosessa: "Sinä päivänä, jolloin me ihmiset opimme syömään raakaravintoa - se koputtaa jo ovellemme - tulee olemaan yhtä harvinaista ja yhtä itseaiheutettua olla sairas kuin nyt olla päihtynyt."



Absolutistisen mentaliteetin ohella Nolfin ruokaohjeet ovat varsin herkullista luettavaa:  "Aamulla: 100g raastettua perunaa, 100 g raastettua porkkanaa. Lisäksi hienonnettua sipulia pannaan kerroksittain syvälle lautaselle ja kupillinen tuoretta maitoa kaadetaan päälle. (...) On aivan uskomatonta, että päivästä päivään samanlaisena toistuvaan raakaravintoon ei koskaan kyllästy, vaan että se maistuu aina yhtä hyvälle."

Gulp. Löydän itseni pohtimasta kuolisinko mieluummin syöpään vai söisinkö maidossa lilluvaa raakaa perunaraastetta aamiaiseksi ja lounaaksi elämäni loppuun saakka. Tohtori Nolfi onneksi tietää paremmin:  "Vastenmielisyys siirtyä käyttämään raakaravintoa ei pohjaudu ainoastaan tietämättömyyteen, tapaan ja tottumukseen, vaan sairaalloiseen nautinto- ja kiihotusaineiden haluun." 

Ann Wigmore, elävän ravinnon merkittävin kuningatar
Ann Wigmore on liettualaisen maalaiskylän tyttöjä, jonka elämän alkuvaiheet sisältävät lähinnä sotaa ja kurjuutta. Vanhemmatkin lähtevät Yhdysvaltoihin parempaa elämää etsimään. Sairaalloinen tyttö jää mummonsa hoiviin Liettuaan, missä mummo hoitaa kylänsä haavoittuneita ja sairaita intuitiivisesti luonnon yrteillä, hauteilla ja tuoreella vuohenmaidolla, jossa on parantavia entsyymejä. Mummo opettaa lapsenlapselleen vihreiden kasvisten voiman, mistä on myöhemmin paljon hyötyä.

Teini-iässä Ann kokee rankan elämänmuutoksen lähtiessään vanhempiensa luo yhdysvaltoihin ja joutuessaan siellä onnettomuuteen, jonka seurauksena hänen molemmat nilkkansa murtuvat. Ainoa sairaalan tarjoama hoitomuoto on amputointi, josta sinnikäs tyttö kieltäytyy ja jää sydämettömän isänsä hyljeksimänä yksin, mätänevien jalkojensa kanssa. Ennen töihin lähtöään eno kantaa hänet pihalle, missä tytön ruokaa on vain ympärillä kasvava ruoho. Ainoa lohduttaja on naapurin koiranpentu, joka tulee päivittäin nuolemaan vihreitä yrttejä pureskelevan tyttörukan jalkoja. Jonkin ajan päästä lääkärit ovat ihmeissään, sillä koiranpennun sylki ja lehtivihreä ovat parantaneet nilkat kuntoon. [toim.huom. koiran sylkeä on käytetty muulloinkin mm. haavojen parantamiseen, mutta tämä ei ole suositeltava menetelmä, sillä seurauksena voi olla verenmyrkytys]


Koettelemukset jatkuvat vielä myöhempinä vuosina ja Ann sairastuu paksusuolensyöpään ruokavalionsa muututtua Ameriikan malliin. Tähänkin sairauteen auttaa luonnonmukainen ravinto ja lopulta Ann kehittää elävän ravinnon elämäntavan. Parannettuaan itsensä hän tahtoo auttaa muita ja alkaa opettaa ihmisille kädestä pitäen idättämisen, versottamisen, vehnänorasmehun valmistamisen, suolihuuhteluiden, paastojen jne. salaisuuksia. 1968 Ann perustaa yhdessä Viktoras Kulvinkasin kanssa yhdysvaltoihin Hippocrates-instituutin, virkistäytymispaikan, joka on vankasti pystyssä vielä tänäkin päivänä. Myös Ann Wigmoren inspiroivaan henkilöpersoonaan liittyvät muistot ovat säilyneet elinvoimaisina ja tätä suurta edelläkävijää kunnioitetaan ylistävin sanoin raakaravintoa käsittelevässä kirjallisuudessa. Lämmin kiitos Ann, ilman sinua minäkään en olisi luultavasti koskaan löytänyt vehnänorasmehua.    
 


1990-luku
Kuuletko salaatin ja vehnänorasmehun kutsun? Onko iduissa ja suolihuuhtelussa seksiä, kysyvät mainosmiehet. Puritaaninen lifestyle ei taida vedota roskaruokaan tottuneeseen generation x:ään, joka on hylännyt kristillis-dogmaattisen detoxin ja haluaa elostella modernin sivilisaation antimilla ilman jatkuvaa itseruoskintaa. Asketismi alkaa olla so last season, joten nyt on keksittävä jotain ihan muuta. Raw food movementti tarvitsee faceliftiä ja glamuurielämää! Onneksi apu on lähellä. Saanko esitellä - herra Juliano, gourmet-raakaravintoon erikoistunut huippukokki!




Juliano avaa ensimmäisen raakaravintolansa Kaliforniaan, kaikkien viherpiipertäjien mekkaan. Paikalle alkaa vyöryä filmitähtiä ja malleja, jotka ammentavat tästä lähtien kauneutensa ainekset elävästä gourmet-ravinnosta. Botox on niin out. Tarjolla on vihdoin elinvoimaista pitsaa, hampparia, torttua, piirakkaa, leipää, pastaa, juustoa ja kaikkea mistä raakaruokailijat ovat nähneet tähän mennessä ainoastaan märkiä unia. Vain taivas on rajana ja sinne pääsee nyt helpommin kuin koskaan - euforisoivien, terveellisten makunautintojen avulla.


Olemmekohan itseasiassa tulleet taivaaseen? Anakin suurin osa aikakoneen matkustajista viruu kuoleman kielissä lattialla, henkisen keripukin näivettäminä. Epäilen taudin aiheuttajaksi nautinnon puutosta. Asketismi, kieltäymys ja tekopyhyys tuhoavat helposti tämän välttämättömän aineen ravinnosta. Taitaa olla siis parasta toimia nopeasti, jotta saamme pelastettua ne, jotka eivät ole vielä siirtyneet ambulanssilla ikuisuuteen. Ensiapu, raakasuklaata tänne ja sassiin! Nyt tarvitaan endorfiinia suoraan suoneen. 

Voisimmeko jäädä Kalifornian aurinkoon pidemmäksi aikaa nauttimaan synnillä kuorrutettua elämän eliksiiriä? Voisimmeko vihdoin antaa estottomien makunautintojen virvoittaa paastojen ja peräruiskeiden runtelemat sielumme? Kunpa kaikki matkustajat olisivat jaksaneet tänne asti, niisk. Nekin jotka hyppäsivät paniikissa kyydistä siinä 50-luvun kohdalla.

Onneksi tämä oli kuitenkin vain aikamatka ja kotiin palattuamme kaikki on taas ennallaan. Vai onko? Toistaako historia itseään meidänkin kauttamme, yhä uudelleen ja uudelleen? Kieltäymys, retkahdus, nautinto, katumus, puhdistus, kieltäymys, retkahdus, nautinto, katumus, puhdistus, kieltäymys, retkahdus, nautinto, katumus, puhd...




Sinä päätät. Itse.
_______________________________________________________________

Lähteet:
http://en.wikipedia.org/wiki/Raw_foodism#History
http://www.beyondveg.com/tu-j-l/raw-cooked/raw-cooked-1i.shtml
http://en.wikipedia.org/wiki/Francis_M._Pottenger,_Jr.
http://www.beyondveg.com/tu-j-l/raw-cooked/raw-cooked-1h.shtml
http://www.realmilk.com/schmid_healthfetish.html
http://www.wordiq.com/definition/Raw_foods_diet
http://chetday.com/fcprins.html
http://www.soilandhealth.org/02/0201hyglibcat/shelton.bio.bidwell.htm
http://suomisanakirja.fi/James_Lind
http://suomisanakirja.fi/James_Lind
http://suomisanakirja.fi/Fern%C3%A3o_de_Magalh%C3%A3es
Bull N Y Acad Med. 1967 April. Scurvy During Magellan Voyage
http://www.elavaravinto.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=126:ann-wigmore-loi-perustan-nykyajan-elaemaentapamuutoksille-elaevaen-ravinnon-ystaevae-42009&catid=62:elaevaen-ravinnon-ystaevae-lehtiartikkelit&Itemid=69
Nolfi, Kristine (1980). Elävä Ravinto
Ervamaa, Elsa (1983). Elävä Ravinto

Kuvalähteet:
http://colorburned.com/imagesgalleryimages/Glass-Spiral-02-11-x-14.jpg
http://emile.hennart.pagesperso-orange.fr/hbmosaik/hbi/aubert.jpg
http://www.deeptruths.com/letters/images/food-or-poison.jpg
http://naturalhygienesociety.org/review/0501/im10.jpg
http://www.weizengras.de/b/ann.jpg
http://education.vetmed.vt.edu/Curriculum/VM8054/Labs/Lab5/IMAGES/CURING%20SCURVY.JPG
http://www.wilsonsalmanac.com/images2/cook_james_routes.jpg
http://www.movimiento-salud.org/art-nolfi%5B1%5D.jpg
http://www.livingfoodsgardenvillage.com/300Anninfoodstudio.jpg
http://culiblog.org/archives/angel16_sml-thumb.jpg
http://gliving.com/wp-content/uploads/2008/04/jared-leto-60-lbs-fat-raw-food-01.jpg
http://aniphyo.com/blog/wp-content/uploads/2010/03/kits.jpg
http://www.scentednectar.com/spiral/spiral.gif

torstai 2. joulukuuta 2010

Raakaa peliä vihreiden kulissien takana, Osa 2

Torahampaani taisivat iskeytyä viime kerralla vähän liiankin ahnaasti tähän herkulliseen aiheeseen. Poliittisen neuvonantajani ohjeistamana joudun siksi esittämään nyt kuonokoppani takaa nikottelevan julkilausuman.

Tarkoituksenani ei ole möyhentää yhtä aikamme hienoimmista ruokavaliosuuntauksista syömäkelvottomaksi. Päin vastoin. Elävän ravinnon periaatteita kunnioittaen vähän vain liotan ja hapatan. Erottelen jyvät akanoista, sillä tahdon teille kaikille vain parasta. Joten jatketaan edelleen huolellista pureskelua, mutta asiallisemmissa merkeissä! 

Tai sitten ei.

Tahdotteko todella possujuna-ajelun viherlaaksoon panhuilujen soittaessa taustalla titinallea? Vai halajaisiko mielenne kuitenkin salaa lennolle? Aikakoneella, joka syöksee matkustajansa valon nopeudella halki ituhippiyden järisyttävän historian Slayerin tykittäessä lieskoja masiinaan. Let's rawk again! Right? Minä olen hyvinvointiskenen Rambo enkä mikään Milli Metsänhenki ja kannan sinut vahvoilla käsivarsillani turvallisesti halki tämän viidakon. Eiköhän siis lähdetä taas nousukiitoon.


Mikäli olette edelleen urhoollisesti kyydissä, may the Life Force be with you. Älkääkä antako pienten töyssyjen tai pakkolaskujen häiritä, vaan toistakaa vaikealla hetkellä mielessänne historian asiantuntijoiden lempimantraa: ”Ymmärtääksemme nykyisyyttä, on meidän perehdyttävä menneisyyteen." Tämä matka on vain tehtävä, kävi miten kävi.    


 
Ensimmäiset ihmiskuntaa edustavat karvaiset pienet otukset ryömivät kotiluolansa lähiympäristössä etsimässä jotain suuhunpantavaa. Mitä tahansa. Kaninruoka kelpaa sapuskaksi raavaammallekin äijälle, sillä nyt ei ole varaa nirsoilla. Ruokavalion vegaanisuus on suoraan verrannollinen metsästysvälineiden kehittyneisyyteen ja kaikki ruoka syödään 100 % raw. Kukaan ei ole vielä keksinyt miten siitä saisi rapsakampaa.

800 000 vuotta sitten 
Eurooppalaisten homo antecessorien keskuudessa leviää olosuhteiden sanelemana uusi ruokavaliosuuntaus. Sen nimi on kannibalismi. Erityistä herkkua ovat lapset ja nuoret, varsinkin jos ne kuuluvat kilpailijaheimolle. Kuvassa epäilyttävän viattoman näköinen homo antecessor.





250 000 vuotta sitten
Tätä ennen ainoastaan metsäpalojen tai ukkosten kärventämät alueet ovat tarjoilleet nälkäisille carnivooreille mahdollisuuden nauttia silloin tällöin grillatusta lihasta koostuvaa mättöä. Tuli keksitään (ties kuinka monetta kertaa) uudelleen ja se vakiintuu vähitellen ruoanvalmistuksen avuksi. Ensimmäinen raakaravintokausi päättyy. Kauan tätä kestikin. Ruokavalio alkaa olla yhä lihaisampaa, sillä resursseja ei kannata haaskata enää pienten eläinten jahtaamiseen ja siementen keräilyyn. Metsästysvälineiden tuotekehittelykin on tullut siihen pisteeseen, että nyt pistetään hommat isolleen. 

 


Lihansyönnin ansiosta ruokavalion proteiini- ja rasvapitoisuus alkaa olla sillä tasolla, että ihmisaivojen evoluutio voi ottaa ison harppauksen eteenpäin. Aivotkin tarvitsevat rasvaa ja prodea kasvuunsa. Toisaalta syynä älylliseen mullistukseen saattaa olla aikaisempaa haasteellisempien metsästysretkien edellyttämä ryhmätyö- ja ongelmanratkaisukyky. Mammuttien kanssa ei ole leikkimistä ja tästä mortal combatista selviävät jatkoon vain kaikkein kovimmat valioyksilöt. 

582–496 ennen ajanlaskun alkua
Vuonna 2010 tieteellisissä artikkeleissa kerrotaan, että lihansyönti on edellytys ihmisaivojen optimaaliselle toiminnalle. Muinaisessa Kreikassa 535 eaa. Pythagoras käyttää tällaisia papereita ulkohuussissa ja päästää tieteellisesti valveutuneen koulukuntansa sisäpiiriin ainoastaan kasvissyöjiä. Yksi näistä on Hippokrates, nykyisen lääketieteen "isä". Huhutaan, että kaksikko vetää pääasiassa vegaanista raakaravintoa. 


Pythagoras vaatii oppilaitaan omistautumaan tieteiden opiskelulle ja elämään askeettisesti, sillä koulukunnan keskeinen teema on puhtaus - henkinen ja ruumiillinen. Matemaattisten ongelmien pohdiskelun ajatellaan puhdistavan mieltä ja valmistavan sitä yhteyteen jumaluuden kanssa. Oppilailla ei ole omia tavaroita ja he syövät vain kasviksia. Puhumisestakin on pidättäydyttävä vuosien ajan, puhtauden vaalimiseksi. Varsinaisia "elävän ravinnon retriitittejä".


Pythagoras antaa selkeitä ohjeita eikä hänelle väitetä vastaan. Muinaiset kreikkalaiset eivät ilmeisesti osaa keittää papujaan oikein, sillä Pythagoraan iskulauseisiin kuuluu: "älä kajoa papuihin". Kukaan ei tiedä perustuuko tämä vetoomus politiikkaan (erivärisiä papuja käytettiin jossain vaiheessa äänestysvälineinä) vai ilmavaivojen ennaltaehkäisyyn. Sen suorakulmaiseen kolmioon liittyvän lisäksi Pythagoraalla on muitakin kuuluisia lauseita. Seuraava viittaa siihen, etteivät hieman kontrollifriikin Pythagoraan naisasiat ole aina menneet ihan putkeen: "Alussa hyvä alkuvoima loi valon, järjestyksen ja miehen; ja paha alkuvoima loi pimeyden, kaaoksen ja naisen." 


Vanhoilla päivillään Pythagoraan ollessa edelleen vauhdissa, yritetään hänet vangita. Häntä halutaan syyttää nuorison turmelemisesta. Edessä on pako Italiaan, missä sankarimme kuolee eri versioiden mukaan joko vanhuuteen, paastoon tai murhaan. Ei ole helppoa olla tiedemies ja raakaravintoguru muinaisessa Kreikassa.

Onneksi Pythagoraan oppilas Hippokrates jatkaa opettajansa perintöä ja mullistaa lääketieteen irrottamalla sen uskomuksista, joiden mukaan sairaudet ovat jumalten ja demonien aiheuttamia. Hoitojen fokus on tästä eteenpäin loitsujen sijaan terveissä elintavoissa, ruumiinharjoituksissa, ruokavaliossa, lääkekasveissa sekä aurinko- ja vesihoidoissa. “Let thy food be thy medicine and thy medicine be thy food”, lataa Hippokrates ja tuhannet elävän ravinnon ekspertit siteeraavat häntä parin tuhannen vuoden päästä. 

Maailma on täynnä uskomattoman kiehtovia ravintoon liittyviä historiallisia kertomuksia, joista suuri osa on toki saanut matkan varrella hieman lisämaustetta. Toisaalta kaikkein hurjimmat juorut ovat niin kovaa kamaa, että ne on pimitetty meiltä seuraavilta sukupolvilta. Voimme vain arvailla mitä kaikkea esi-ihmiset ja muinaiset kreikkalaiset ovat tehneet ruokansa eteen. Mutta ovatko omat sekoilumme yhtään vähemmän omituisia? Katsokaa ympärillenne, kun palaamme jonain päivänä takaisin 2000-luvulle. 

Pian jatketaan matkaa, mutta pidetään ensin pieni pysähdystauko Atenaassa. Halukkaat voivat väitellä Sokrateen kanssa kasvissyönnistä, ostaa kipsipatsaansa viereiseltä Agoralta sekä syödä vaikka kreikkalaisen salaatin.    

Osa 3. löytyy täältä
 _________________________________________________

Lähteet:http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2009/06/904259/euroopan-ensimmaiset-ihmiset-soivat-lapsia
http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-1307936/Early-man-butchered-ate-brains-children-everyday-diet.html

http://www.animalia.fi/animalia-toimii/animalia-lehti/animalia-artikkelit/lihaa-liukuhihnalta
http://yliopistolehti.helsinki.fi/1996_4/ylart1.htm

Kuvalähteet:
http://3.bp.blogspot.com/_GHnh3ILnSo4/TNRfMAFEzwI/AAAAAAAAD34/aqJi8EHlCQo/s1600/homo.antecessor.jpg
http://www.saunalahti.fi/g333/alkuihminen.jpg
http://blogs.colette.fr/joshcheuse/files/2009/05/pythagoras.jpg

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Aivojen Päivällinen IV

Meistä jokaisella on hyvät geenit oikeanlaisessa ympäristössä.



________________________________________
Kuvalähde: http://www.tgm.org/wotw/soaringEagleMountain.jpeg

maanantai 29. marraskuuta 2010

Aivojen Päivällinen III (vähäkalorinen)

Aamiainen jäi tänään väliin, sori. Kokki halusi maksaa univelkansa ja pupeltaa kaikessa rauhassa muutaman parapähkinän (päivän seleenit), kaksi kananmunaa (päivän kolesterolit), massivisen kerroksen voita (ah) sekä riisikakun (loistava styroksinen kuljetusalusta edellä mainituille). Samalla tuli tarkistettua dokumentti, joka esittelee uusimpaan tieteelliseen tietoon perustuvia laihdutusvinkkejä.

Prisman jaksosta "Laihduttamisen lyhyt oppimäärä" saat hyviä vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
  • Mitä aivoissa tapahtuu, kun nälkä yltyy turhan kovaksi? 
  • Miksi hoikankin näköisen ihmisen kehossa voi olla liikaa hyvin epäterveellistä rasvakerrosta?
  • Miksi kannattaa syödä pieneltä lautaselta ja välttää maxi-, tupla- ja supersizeme-kokoja?
  • Miksi "minulla on vain niin hidas aineenvaihdunta" on usean ylipainoisen tapa huijata itseään?
  • Miksi "munalla töihin" olisikin ihan hyvä slogan?
  • Miksi keitto on laihduttajan ystävä (ja nyt ei tarkoiteta mitään hiton kaalisoppaa)?
  • Kuinka vähärasvaiset maitotuotteet toimivat rasvasieppareina? [Ainakin maitotuotteita lobbaavien tahojen näkemysten mukaan. toim. huom.]
  • Miksi pitkäkestoinen kevyt liikunta voi toimia laihdutuksen tukena, vaikka suorituksen aikana palaakin hyvin mitätön määrä rasvaa ja kaloreita?
  • Kuinka liikuntaa inhoava ihminen voi lisätä päivittäistä energiankulutustaan? [Pakkoliikkeistä ja hermostuneen näköisestä häsläämisestä on siis jotain hyötyä. toim. huom.]

Dokumentti osoittautui blogivieraideni korkealle arvolle sopivaksi, joten bon appétit, päivällinen on katettu. Nauttikaan tämä muuten nopeasti, sillä viimeinen käyttöpäivä on tänään!

 Edit. Ohjelma poistui jo Ylen sivuilta, mutta ei hätää. Youtube tarjoa tähteet:
10 Things You Need To Know About Losing Weight

______________________________________________________________

Ehdottomasti suurin osa dokumentissa esitellystä tietämyksestä oli oikein havainnollistavaa ja hyödyllistä. Muutama kohta jäi kuitenkin mietityttämään...

Pitkäkestoinen airobinen liikunta on ihan kiva laihdutuskeino, mikäli on innostunut kuihduttamaan itseään aikaa vievällä nylkytyksellä. Tai ehtii kulkea työ-/koulumatkan kävellen. Kuitenkin terveemmän näköisen kehonkoostumuksen rakentamiseksi mukaan olisi hyvä ujuttaa raskaampiakin liikuntamuotoja tai vaikkapa voimallista joogaa. Palaan tähän aiheeseen tulevaisuudessa. Nyt sanon vain että:




Maitoteollisuus on hykerrellyt riemuissaan nimenomaan maidon kalsiumin "laihduttavaa" vaikutusta tukevien tutkimustulosten äärellä. Prisman dokumentissakin esitellään maitotuotteiden mykistäviä efektejä, maitotuotteiden avulla kehosta poistuvaa rasvaa demonstroivan vuoren vieressä. Mites nyt suu pannaan tai mitä sinne pannaan maitovammainen? Onko laktoosia ja maitoproteiinia sietävillä, maitoa litratolkulla kittaavilla laihduttajilla etulyöntiasema? Tuleeko näistä onnekkaista vähitellen maitopartansa kanssa keimailevia huippumalleja tai supermiehiä?



"Koskaan en oo maitoa juonu, enkä juo" -tapaukset, do not panic! Liikkeellä on myös tutkimustuloksia, joiden perusteella laktoosi-intoleranssin takia maidon käyttöä rajoittavien vs. runsaasti enemmän maitotuotteita tankkaavien välillä ei ole havaittu merkitsevää eroa rasvakudoksen määrässä. Luuletteko että maitotiedotusta kiinnostaa kuitenkaan antaa megafonia tällaisille soraäänille? Kuten edellisessä blogimerkinnässä todettiin, on ravitsemustieteen alueella hyvin vaikeaa vetää yksioikoisia johtopäätöksiä minkään suhteen. Tästä johtuen kokemusperäisellä tietämyksellä ja arkihavainnoilla on toisinaan poikkeuksellisen suuri merkitys asetettaessa ravitsemusfaktoja oikeaan perspektiiviin. Jokainen voi esimerkiksi pistäytyä kotipaikkakuntansa hoikkien vegaanien suosimassa putiikissa tai ravintolassa toteamassa, että jollain muulla muuttujalla, kuin ruokavalion vähärasvaisten maitotuotteiden määrällä, on painonhallinan kannalta merkittävämpiä vaikutuksia.

________________________
Lähteet:
http://www.foodandnutritionresearch.net/index.php/fnr/article/viewArticle/5141/5704
http://www.ajcn.org/content/81/4/751.abstract

Kuvalähteet:
http://johnbarban.com/wp-content/uploads/2009/08/Sprint-vs-marathon.jpghttp://ethicaleating.files.wordpress.com/2008/07/beyonce-got-milk-ad.jpghttp://www.iwatchstuff.com/2008/05/29/batman-got-milk.jpg

perjantai 26. marraskuuta 2010

Aivojen Aamiainen II

Ravitsemustieteen alueella...

Totuus = yritys kyhätä yleispätevä, kattava selitysmalli ilmiölle, joka muuttaa kaoottisesti muotoaan eri konteksteissa.

Emme saa koskaan kiinni kaikista muuttujista, jotka vaikuttavat ihmisen ajatteluun, käyttäytymiseen, tunteisiin ja fysiologiaan. Voimme kuitenkin yrittää päästä lähemmäs, saada asiat toimimaan.

Toimiiko ravitsemusvalistus, jonka totuus on ollut jo pitkään "leipä, maito ja margariini"? Jos et voi näitä syödä, sinulla on allergia, intoleranssi, aate, syömishäiriö tai huonot geenit. Sinussa on virhe.    

Tiedätkö mitä psykoterapiassa joskus kysytään?

”Haluatko olla oikeassa vai elää?”


keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Raakaa peliä vihreiden kulissien takana, Osa 1



Mielessäni on poltellut pitkään intohimo käsitellä erästä Suomen hyvinvointialan kannalta merkittävää ravitsemussuuntausta. Nyt aika sille on vihdoin kypsä tai siis raaka tai no... Minua pyydettiin kirjoittamaan kooste elävän ravinnon ruokavaliosta, sillä tämän trendin aikaansaama hurmio alkaa olla jo niin mittavissa sfääreissä, että raakaravintoa tunkee tietoisuuteemme joka tuutista. On luonnollista, että ihmiset haluavat tietää lisää tästä kiehtovasta ”raw foodismista”, jota ei voida pitää enää vain merkityksettömänä marginaali-ilmiönä. Idut ovat valloittaneet Suomen ja ne saattavat ulottaa lonkeronsa vielä sinunkin astiakaappiisi.

Jos et ole seurannut kuluneen vuoden aikana aktiivisesti terveysaiheista uutisointia, saatat ihmetellä mitä elävällä ravinnolla oikein tarkoitetaan. Käsitettä lienee siis syytä avata, sillä se aiheuttaa toisinaan myös mielenkiintoisia väärinkäsityksiä. Olen kuullut useammin kuin kerran miespuolisen henkilön antavan minulle seuraavanlaisen määritelmän: ”Niin se on se missä syödään niitä eläviä heinäsirkkoja tai matoja.” Lapsuuden leikeillä, terraarioharrastuksella tai Pelkokertoimella lienee osuutta asiaan, mutta jos tarkkoja ollaan, jossain päin Thaimaata suosittu alkuruoka tosiaan hyppii salaattikulhossa. Elävän ravinnon ateria on kuitenkin länsimaisessa ruokapöydässä aivan toisenlainen kokonaisuus ja harvinaisempia poikkeuksia lukuunottamatta erittäin vegaaninen.  


Suomen elävän ravinnon yhdistys ry. tiivistää sivuillaan ruokavalion perustan näin: ”Elävä ravinto on erityisellä tavalla valmistetusta tuorekasvisravinnosta koostuva ruokavalio, joka on hyvin sulavaa, sisältää runsaasti lehtivihreää, valmistetaan kuumentamatta, sisältää yksinkertaista ruoka-aineiden yhdistelyä. Elävän ravinnon valmistustapoja ovat mm. liotus, idätys, kasvatus versoiksi ja oraiksi, maitohapatus, tehosekoitus, mehustus, kuivaus.”

Lisäisin itse uusimpana villityksenä joukkoon raakasuklaan sekä superfoodit, jotka eivät tosin vakuuta aivan kaikkia raw food -asiantuntijoita terveysvaikutustensa osalta. Toisaalta elävän ravinnon käsite on hyvin laaja-alainen ja joidenkin näkemysten mukaan sushikin on eräänlaista elävää ravintoa, vaikka se sisältää kypsennettyä riisiä. Tämän lisäksi Suomesta löytyy ihmisiä, jotka mädättävät lihansa eli noudattavat carnivoorista versiota elävän ravinnon dieetistä.

Alalajien välillä on siis suuria eroavaisuuksia, ja ainoastaan yksi kaikkia suuntauksia yhdistävä tekijä löytyy - ravintoa ei pääsääntöisesti kuumenneta ruoanvalmistuksen yhteydessä yli 40 asteen. Tämä prinsiippi perustuu siihen, että ruoka-aineissa joita ei ole kuumennuskäsitelty, on jäljellä biologisia katalyyttejä eli entsyymejä. Entsyymit nopeuttavat huomattavasti kemiallisia reaktioita soluissa ja ilman niitä ei olisi elämää, elinvoimaa eli raakaravintopiirien slangissa "life forcea". Tässä kohtaa on kuitenkin huomioitava, että raa'oissa jyvissä ja siemenissä on myös entsyymien toiminnan estäviä inhibiittoreita, jotta kasvi ei ala itää ennen kosteaan maahan päätymistään. Tämän takia liottaminen ja idättäminen ovat tärkeita ruoanvalmistusmenetelmiä. Siemenet sulavat paremmin, ovat ravintorikkaampia ja huomattavasti terveellisempiä, kun niiden entsyyminestäjät on deaktivoitu ja elinvoima tavallaan vapautettu.







Ennen nykyistä buumia elävä ravinto on tehnyt näyttävän entreen jo kerran aikaisemmin. Nyt toisen tulemisensa aikana suuntaus on saanut vieläkin enemmän omistautuneita kannattajia, kuin 70-luvulla, jolloin se versosi ensimmäisen kerran USA:sta Suomen trendikkäiden city-ihmisten, vegetaristien sekä viimeistä oljenkorttaan hapuilevien syöpäsairaiden ruokalautasille. 80-luvulle tultaessa elävän ravinnon suosio oli vegetaristipiireissä pienimuotoisesti intohimoinen. Pääkaupunkiseudulle perustettiin elävää ravintoa tarjoilevia ruokaloita, Elävän ravinnon yhdistys käynnisti toimintansa ja aihetta käsiteltiin paljon terveys- ja naistenlehdissä. Marjatta Svennevig (muotoilija Timo Sarpanevan puoliso) sekä erään kuuluisan nuortenlehden päätoimittajan hehkeä vaimo kertoivat haastatteluissa syövänsä elävän ravinnon oppien mukaan ja vaikuttivat tarpeeksi mystisiltä saadakseen nuoren Hannan ihailun osakseen. Ituviljelmiensä edessä vehnänorastuppo käsissään poseeraavassa kauniissa naisessa on vain sitä jotakin.   

Edellä mainituista Marjatta kirjoitti kirjan, Minun valintani, jossa hän kuvaili elävän ravinnon vaikutuksia terveydentilaansa. Fiksuna naisena hän kävi aluksi tarkoissa laboratoriotesteissa mittauttamassa veriarvonsa viimeistäkin vitamiinia myöten ja toisti saman oltuaan jonkin aikaa "100 % raw". Tulokset vakuuttivat. Muutamaa vuotta myöhemmin kehiin astui myös Marika Borg (silloinen Burton), joka toimi vuosikausia erilaisten terveyslehtien päätoimittajana perehdyttäen suomalaisia tuoreruoan vaikutuksiin. Yhä tänäkin päivänä Marika on todella vaikuttava, ilmestys.

En tiedä mitä tapahtui, mutta kuten niin monet muutkin innostavat äärisuuntaukset, vaipui yleinen tietoisuus elävästä ravinnosta pian 80-luvun jälkeen vuosikausiksi ruohonjuuritasolle, hiljaiseloon. Tässä vaiheessa oma kiinnostukseni kyseistä elämäntapaa kohtaan ei kuitenkaan valitettavasti sammunut ja epäonnekseni löysin yläasteikäisenä kaupunkini kirjastosta opuksen, jossa selvitettiin perusteellisesti elävän ravinnon saloja. Tapahtumakulkua voisi verrata tilanteeseen, jossa hormonitoimintansa sekoittama teinigootti löytää antikvariaatista homeen hapertaman okkultistisen teoksen ja alkaa leikkiä asioilla, joista ei ymmärrä yhtään mitään. Lainasin siis kirjan ja helvetti oli irti.

Tuossa puisevasti kuvitetussa, mutta maagisen vetoavassa opaskirjassa annettiin hyvin tarkkoja ohjeita oikeaoppisen ruokavalion toteuttamiseksi. Esimerkiksi aamulla tuli syödä hyvin kevyesti tai mieluiten jättää aamiainen kokonaan väliin elimistön puhdistamiseksi. Lounaalla nautittiin sen sijaan "tuhti" ja ”proteiinipitoinen” ateria, jonka perustana oli yleensä elävän ravinnon lihaksi nimitetty avokado raa’oista kasviksista valmistettujen raasteiden ohella. Mainittakoon tässä kohtaa, että avokado on sinänsä oikein terveellinen ja poikkeuksellisen rasvapitoinen hedelmä, mutta proteiinia tässä pommissa on ruhtinaalliset 2,6 grammaa sadassa grammassa. Ilmeisesti kuitenkin ollessaan kypsentämätöntä eli turmelematonta, pitäisi tämän 2,6 gramman proteiinimäärän riittää jonkin mysteeriksi jäävän elämänvoiman lain mukaan lihasten tarpeisiin. Useaan otteeseen kirjassa varoiteltiin tosin myös liiallisen proteiinin terveyshaitoista, joten tilanne oli nyt hyvin hallinnassa. 
  
Lounaan jälkeen olikin sitten kiireisellä nuorella tekemistä, jotta päivällinen tuli syötyä. Kirjassa korostettiin, että kello 18 jälkeen ei saisi enää syödä yhtään mitään ja jos olisi kotiin tullessaan väsynyt, olisi parempi jättää päivällinen kokonaan väliin. Välipalatkaan eivät olleet suositeltavia, sillä ne heikentäisivät ruoansulatusta ja tätä kautta kuormittaisivat kehoa turhaan. Kiireellä, stressillä, surulla ja muilla negatiivisilla tunnetiloilla oli samanlainen vaikutus, joten niidenkään vallassa ei sopinut syödä eli häiritä elimistön herkkiä puhdistautumisprosesseja. Proteiinipitoisen aterian jälkeen oli odotettava ehdottomasti ainakin neljä tuntia ennen seuraavan, hiilihydraattipitoisen aterian syömistä eikä näitä kahta makroravinnetta saanut missään nimessä yhdistää toisiinsa. Proteiini ja hiilihydraatti yhdessä olivat väärin koostettu kombinaatio, joka aiheuttaisi mätänemistä jo vatsalaukussa.

Mikäli edessä oli raskas fyysinen tai henkinen suoritus, kannustettiin kirjassa syömään vain kevyesti. Suurin palvelus omalle keholle oli kirjan mukaan paasto, minkä lisäksi aterioita kehotettiin välillä korvaamaan pelkällä vehnänoras- tai kasvismehulla tai vaikkapa vehnänorastupon avulla puhdistetulla vedellä. Tämä säästäisi elimistöä ruoansulatukselta, jonka ilmeisesti katsottiin olevan äärimmäisen vaativa proseduuri. Ja sitä se tällä ruokavaliolla olikin. En ole koskaan ennen tuota kokeilua tai sen jälkeen kärsinyt yhtä pahoista vatsaoireista, joita en nyt halua, muun muassa teidän rakkaiden lukijoideni säilyttämisen turvaamiseksi, käsitellä kovin yksityiskohtaisesti. Sulamaton salaattikasa suolistossa ei muuten ole kovin kiva kaveri, say no more.

Ja voi pientä poloa, elämä oli todella rankkaa työtä ravinnon hankkimiseksi, yötä päivää. Iltaisin täristiin horkassa miljoonan peiton alla kuunnellen sydämen häiriintynyttä rytmiä ja päivisin laskeskeltiin olisiko proteiinipitoisesta ateriasta kulunut jo tarpeeksi aikaa, jotta saisi syödä edes jotain. Kaapit täyttyivät monimutkaisista idätyspurkeista, joissa taisi kasvaa muutakin, kuin ihmisravinnoksi tarkoitettuja sinimailaan ituja. Onneksi kuitenkin kova työ lopulta palkittiin! Muutaman viikon kuurin jälkeen elimistö oli totta vieköön kokenut transformaation. Jääkiekkolijan valmiiksi hoikka keho oli puhdistunut suuresta määrästä lihasta. Olo oli keijunkeveä, varsinkin jääkiekkokaukalossa, jossa ennen yksi joukkueen vahvimmista pelaajista lenteli nyt kaaressa päin laitoja kääpiökokoistenkin pelikavereiden ottaessa lähikontaktia.

Kokeilun aikana tuli koettua useita muitakin mielenkiintoisia ilmiöitä, jotka kirjan tietojen perusteella vaikuttivat puhdistumiskriisiltä. Iho meni aivan järkyttävään kuntoon, mikä oli tietenkin selitettävissä kuona-aineiden poistumisella. Olo oli sumea ja heiveröinen, mieli apea, mutta sekin kai kuului asiaan. Elimistössä oli niin paljon myrkkyjä ja nyt ne vihdoin tulisivat pois, hallelujah! Kunhan vain jaksaisi kestää. Ja kestää. Ja kestää. Ja kestää. Ja kestää. 

Kunpa joku olisi aikanaan ottanut pienen tuulessa kaatuvan vinkuheinän kainaloonsa ja kertonut, että verensokerin heittelemistä, kalorivajeen aiheuttamia psyykkisiä oireita ja vitamiinien puutoksia ei kannattaisi kutsua elimistön puhdistumiseksi. Kunpa minä voisin tänä päivänä ottaa teidät kaikki nuoret kokeilunhaluiset ihmiset suojaan ja selittää yksityiskohtaisesti mitä todellinen "lifeforce" on ja että saatavillanne häilyy edelleen paljon terveystietoa, joka voi tuhota terveytenne. Onneksi vauriot eivät ole yleensä pysyviä, sillä kautta vuosituhansien esiäitimme ovat selvinneet paljon pahemmistakin pula-ajoista. Elimistö ei kuitenkaan unohda koskaan kidutusta, joka se on laitettu kokemaan aivan turhaan. Jokainen stressijakso jättää jälkensä kehoon ja mieleen.

Onneksi nyt vuonna 2010 tietämys elävän ravinnon toteuttamisesta ei kuitenkaan viru enää ainoastaan kirjaston ummehtuneiden hyllyjen uumenissa ja pienten yhteisöjen keskuudessa. Sana tästä ihmeellisesti vaikuttavasta ravinto-opista leviää blogimaailmassa valon nopeudella samalla, kun kokemusperäinen ja tutkittu tieto aiheesta lisääntyy hitaasti, mutta varmasti. Tämä saattaa säästää uusilta tulokkailta paljon turhaa vaivaa ja epäonnistumisen kokemuksia. 

Kun tarpeeksi moni kirjoittaa raakaravintokokeiluistaan omakohtaisia kertomuksia, voi elävää ravintoa ruokavaliokseen haikaileva pohtia kuinka pitkälle on itse valmis menemään ultimaattista terveysihannetta tavoitellessaan. Uskaltaisin myös väittää, että nyt, lähtökohtien ollessa näin paljon 80-luvun tilannetta paremmat, elävä ravinto tulee asettumaan pysyvästi leveysasteillemme ja oikein käytettynä säteilemään meille vielä paljon kaunistavaa bioenergiaa. Tämä onnistuu tosin vain, jos kunnioitamme muutamia fysiikan lakeja ja hahmotamme ajoissa kokonaiskuvan eli katsomme mitä vihreiden kulissien takana tapahtuu.

Edistääkseni kokonaiskuvan hahmottumista omalta osaltani isken tämän sarjan seuraavissa osissa suositun aiheen kimppuun lempeällä otteella niin ravitsemustieteen, funktionaalisen lääketieteen, psykologian kuin sosiologiankin suunnalta. Edessä on siis täyspiiritys enkä tule säästelemään näkemyksilläni ja kokemuksillani pamputtamisessa. Nähtäväksi jää kuinka elinvoimaisena ikuisen nuoruuden salaisuudeksi itseään mainostava konseptimme selviää tästä käsittelystä. Luvassa on joka tapauksessa monta juonenkäännettä ennen loppuratkaisun paljastumista. Pyrin valottamaan matkan varrella muun muassa elävän ravinnon historiaa, erilaisten raw food -gurujen toimintamalleja sekä perustelemaan millaisia tekijöitä kannattaa ottaa huomioon ennen raakaravinnon lisäämistä. Kerron myös kelle kypsentämätön kasvisruoka ei sovi missään tapauksessa ja kuvailen millaisia upeita terveys- ja kauneusvaikutuksia elävän ravinnon elementeillä voi olla parhaimmillaan, oikein sovellettuina. 

Loppukevennykseksi vähän propagandaa. Seeds, nuts and rawk'n roll! Stay tuned.




Osan 2. löydät klikkaamalla tästä.
________________________________________________________

Liity facebook-sivustoni seuraajaksi

Lähteet: 
http://www.elavaravinto.fi/
http://en.wikipedia.org/wiki/Raw_foodism
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=11057&lang=fi

Kuvat:
http://images.unurthed.com/Fersen-life-force-58.jpg
http://posterous.com/getfile/files.posterous.com/magda/QI4bUxnbLB1diOIuobonlvE774bcowNdVWUD8boHAKkrs7Oo3qUFalNiUYJI/image003.jpg.scaled.500.jpg
http://api.ning.com/files/AORG-ucUQfcoZmqCF9bjnt9ildvPSF8w*m5pfc1MpxU7Og0huieorYPW9vuRifXdUUha*Dfci8qpPNRypr6iYrEbHElW-hDk/RawFoodPyramid.jpghttp://www.cheeseslave.com/wp-content/uploads/2009/08/380231737_bd59324e99.jpg
http://farm4.static.flickr.com/3655/3325115633_6e1503e53a.jpg

Aivojen Aamiainen I

"Maailmanpyörä pyörii ikiliikkujana itsestään,
yhä raivokkaammin,
ja viskelee keskipakoisvoimalla ruumiita
ja eläviä ruumiita syrjään." 

Linkola on puhunut. Pohtikaa tätä hetki, kun raadatte tänään itseänne sairaiksi. Minä hiivin hiljaa maan tasalla ja mietin missä on pääkatkaisija.

maanantai 8. marraskuuta 2010

"Koulukiusatut liian tosikoita" - huumoria pitää olla kato

Altistuin viikonloppuna Iltalehden lööpille, joka kertoi jotain aivan uutta koulukiusaamisesta: Kiusatut ovat liian tosikoita. Tuo lehtijuttu hyppäsi silmilleni ruokakaupan jonossa ja riipaisi siinä määrin, että sydämeen sattui syvemmälle kuin Tommi Läntisen lauluja kuunnellessa.

Koulumaailmasta paljon kirjoittanut entinen opettaja toteaa Iltalehden toimittajan mukaan:
"Tiedän lähipiiristäni lapsia, joita on kiusattu. Mielestäni tärkeä syy siihen on ollut, että he ovat liian tosikoita. He ottavat heille sanonut asiat liian vakavasti eivätkä osaa vastata takaisin huumorilla."

Nuo sanat luettuani pysähdyin miettimään, kuinka hienoa elämäni on nykyään, kun sitä tarkastellaan pitkäkestoisten ystävyyssuhteiden onnistumisen näkökulmasta. Tällaisten perusasioiden äärelle tekee mieli palata varsinkin "kiusatut ovat sitä ja tätä" -otsikoiden muistuttaessa, että aikanaan todellisia ystäviä ei ollut liikaa ja tuli kyllä mietittyä aivan tarpeeksi moneen kertaan mikä minussa on vikana. Kirjoitan tähän hieman vanhoja aiheeseen liittyviä muistelmiani ja yritän miettiä mielessäni mitä hauskaa läppää voisin nyt 31-vuotiaana heittää takaisin menneisyyden haamuille. Jospa minusta olisi tullut vuosien myötä huumorintajuisempi.

-------

Kauan sitten aika ei liitänyt, vaan velloi paikallaan kuolleena, hiljaisena ja upottavana, kuin juoksuhaudassa. Ei ollut mitään muuta, kuin oma pieni maailma, joka ei riittänyt tekemään onnelliseksi. Kunpa joku olisi tullut kertomaan pohjattoman yksinäiselle ja onnettomalle ala-asteikäiselle, että kaikki olisi vielä joskus paljon paremmin.

Se kirjoitti pieneen päiväkirjaansa siitä, ettei ole ketään kelle soittaa ja tekisi mieli kuolla pois, kun ei ole yhtään oikeaa ystävää. Sille ei koskaan tapahtunut mitään. Se oli luokan ujoin ja ruipeloin tyttö, joka ei kuulunut "luokan kermaan", joksi suositut oppilaat vertaisryhmäänsä nimittivät. Sen suurin haaste oli uskaltaa pyytää kerran vuodessa viereisen pulpetin pojalta voisiko se vaihtaa tarrakuvaa. Luokkabileissä kukaan ei pyytänyt sitä tanssimaan hitaita paitsi kerran eräs poika, joka halusi tehdä palveluksen. Sillä aikaa kun muut tanssivat, pelasivat räsypokkaa tai pullonpyöritystä, se istui kahdestaan uuden kaverinsa kanssa syömässä sipsejä ja itkemässä nurkkahuoneessa. Se ei vain uskaltanut. Se ei uskonut, että se kelpaisi ja voisi tehdä samoja asioita kuin muutkin. Se oli myös vähän kateellinen kaverilleen, jolle luokan suosituin tähtisilmä Jani oli sanonut heti bileiden alussa: "Sanna on sit varattu mulle täks illaks!". Kukaan ei sanonut sille mitään tuollaista.

Se uskoi että se oli aina huonompi ja että siinä oli jotain perustavanlaatuista vikaa. Muutenhan se olisi kelvannut ja pärjännyt. Tämä kohtalokas attribuutioteoria alkoi elää vuosien varrella omaa elämäänsä ja saada aina vain lisää todistusaineistoa tuekseen. Ala-asteen ujous vaihtui yläasteella ahdistukseen, jota aiheutti jatkuva kiusaaminen sekä mentaalinen eristys, jonka samaan ystäväpiiriin kuuluva tyttö toteutti erittäin taidokkaasti. Ne muutamat ystävät, joita oli tullut olivat edelleen vieressä, mutta keneenkään ei voinut luottaa. Ne eivät välittäneet, ne eivät halunneet nähdä toisen päivittäistä pahaa oloa, ne eivät halunneet puolustaa heikolla hetkellä, sillä silloin ne olisivat astuneet samalla puolelle. Sille huonompien puolelle. Se ei enää jaksanut puolustautua itse, sillä ei ollut enää voimia.

------

Se odotti bussipysäkillä jokapäiväistä pitkää matkaa, jonka aikana sen vaatteet ja olemus haukuttiin. Se katseli ujosti kauempana seisoskelevaa ihastustaan, joka odotti muualle menevää bussia. Taakse ilmestyi kiusaajatyttö ympärillään tukijoukkonsa. Ne alkoivat naureskella ja huudella ihastukselle: "Toi on ihastunut suhun hei!". Ihastuksen bussi saapui. Ihastus käveli nopeasti ohi ja töytäisi matkalla kovakouraisesti sen merkiksi, ettei voisi vähempää kiinnostaa.

-------

Se seisoi taas bussipysäkillä kaikkien muiden yläasteen oppilaiden seassa. Kauempaa käveli vanha mies likaisia kärryjä työntäen. Mies tuli kohdalle ja tunki kätensä haaroväliin niin että tuntui. Todella pahalta. Ja likaisemmalta kuin siitä kärrystä. Koko koulu katsoi ja nauroi.

-------

Se meni vappuna yksin käymään yötivolissa. Se ei ollut saanut viinaa, kun kukaan ei hakenut ja se juoppo alkon edessä oli vienyt rahat. Kaikki muut olivat kännissä, sillä kiusaajatytön isoveli oli hakenut niille. Ne tulivat viereen naureskelemaan. Kiusaajatyttö sanoi: "Tiedätsä että meidän Joni ja sen kaverit katsoo aina sun persettä bussipysäkillä. Sulla on niiden mielestä näääääin levee perse. Sellainen ankan perse. Ankka, sä oot ankka, hähähäääää!". Kiusaajatyttö alkoi töniä ja tyrkkiä olkapäähän.

Se käveli yksin pois ja katsoi välkkyviä valoja, juhlivia ihmisiä joilla oli ystäviä ja elämä. Sillä ei ollut kumpaakaan.

-------

Vuosia myöhemmin se istui ystäviensä ja "kiusaajatytön" kanssa saunassa ja kysyi: "Miksi?"

"No en mä tiedä, sä olit vaan niin ärsyttävä."

-------

Valitettavasti tätä kirjoittaessani minulta ei edelleenkään irronnut niitä hauskoja vastakommentteja, vaan aloin itkeä.

Mut hei, huumoria pitää olla kato!

Hymyile ja maailma hymyilee kanssasi!

Olen tutkinut viime aikoina empiirisesti otsikossa siteeraamani sanonnan todenperäisyyttä liidellessäni kotikaupunkini kaduilla harmaina marraskuisina aamuina. Olen astunut ulos ovesta, laittanut musiikkia soimaan ja sitten hymyillyt urhoollisesti koko maailmalle. Arvatkaa onko maailma hymyillyt kanssani?  

Ei, maailma ei ole hymyillyt kanssani, vaan se on kävellyt vastaan naama norsun...[sensuroitu]. Ilmeisesti jokin elämänilon tappava virus on infektoinut ihmiset, jotka raahatuvat nyt eteenpäin apaattisina zombeina vailla hymyn häivääkään. Mitä myrtyneempi ohitseni laahustavan otuksen kasvojen ilme on ollut, sitä lämpimämmän hymyn olen hänelle lahjoittanut. Turhaan, niin turhaan. Muutama keski-ikäinen mieshenkilö on kyllä kääntynyt muutamaan kertaan katsomaan havittelenko kenties lähempää tuttavuutta, mutta muuten edes katsekontaktin saaminen on ollut mahdotonta. Tuntuu kuin kävelisi yksin autiossa kaupungissa, vailla toisten elävien olentojen aitoa läsnäoloa. Onko Suomesta tullut piementyvien päivien myötä tuhansien murheellisten kasvojen maa? Onko mitään enää tehtävissä?

Jotten nyt aivan inhorealistisesti liioittelisi tutkimukseni tuloksia, myönnän että olen saanut osakseni yhden hymyn tämän kokeilujakson aikana. Eräs ostoskärryissä nököttävä pieni, ilmeisesti vielä zombievirukselta välttynyt olento väläytti minulle viime viikolla lähikaupassa niin kauniin virnistyksen, että liikutuin. Maailmassa on vielä jäljellä toivoa! Niinpä meidän tartunnalta välttyneiden on nyt pikaisesti suojauduttava ja alettava taistella tätä harmautta vastaan. Siis jonkun muunkin kuin minun ja tuon lähikaupan pikkuenkelin. Se joku voit olla juuri sinä. Ainoa käytettävissä oleva panoksemme on enää hymy ja jos huonosti käy, myös mielenterveysluokituksemme. Mikään ei kuitenkaan ole sen mukavampaa, kuin sosiaalisten normien rikkominen ja ihmisten pelotteleminen. Myös terveysnäkökulmasta arvioituna pieni anarkia kannattaa perusteiden ollessa näin painavat:

  • Hymy pidentää ikää. Tutkittaessa amerikkalaisten jalkapallojoukkueiden ikivanhoja kuvastoja, on todettu että valokuvissa leveästi hymyilleet urokset elivät keskimäärin seitsemän vuotta pidempään, kuin tosikot pelikaverinsa. Voittajan on helppo hymyillä?
  • Jos ei muuten irtoa, niin väännä naamallesi rohkeasti vaikka tekohymy. Keinotekoisesti aikaansaatu, hymyä edes etäisesti muistuttava irvikuvakin kohottaa mielialaa. Jos et muuten osaa, niin kynä poikittain hampaiden väliin ja menoksi. Tämä ei muuten ole minun, vaan joidenkin muiden hullujen psykologien keksintö, jotka ovat mitanneet koehenkilöiden mielialaa lyijykynällä aikaansaadun pepsodenthymyn aikana. Minäkin kirjoitan tätä juttua kuulakärkikynäavusteisesti.
  • Omien ilmeiden muokkaaminen suuntaan jos toiseen voi vaikuttaa tehokkaasti mielialaan. Myönteisesti tai kielteisesti, riippuen ilmeestä. Kannattaa siis pohtia onko todella vaivan arvoista työllistää suuri osa kasvojen lihaksistosta kulmien kurtistamiseksi ja suupielten vääntämiseksi alaspäin, jos olisi tärkeämpääkin tekemistä.
  • Hermomyrkky botox auttaa moneen asiaan, mutta tiesitkö että henkilöt joilta otsan rypistäminen ei enää onnistu pistosten takia, ovat keskimäärin iloisempia kuin luonnonkauniit ihmiset. Eikä tämä tutkijoiden mukaan johdu siitä, että nämä sileäotsaiset leidit kokisivat itsensä yhtään sen viehättävämmiksi kuin kosmeettisesti mainipuloimattomat verrokkiryhmäläiset. Otsan pysyminen sileänä vain antaa heidän psyko-fyysis-sosiaaliselle kokonaisuudelleen viestin, jonka mukaan kaikki on ihan hyvin.
  • "Hymyhuulet suukon saavat, hymyhuulet huomataan." Henkilöt jotka hymyilevät paljon, arvioidaan usein sosiaalisiksi, älykkäiksi ja pidetyiksi. Tällaiset ihmiset vetävät myös puoleensa hyväntuulisia ihmisiä, sillä ihminen jonka oma mieliala on myönteinen, havaitsee nopeammin hymyilevät kasvot. Aika moni meistä haluaa olla muidenkin mielestä ihana ja viihtyy hilpeässä seurassa. Yhdessä valittaminen, sarkasmi ja vittuilu ovat oikein mukavia ja yhteenkuuluvuutta edistäviä harrastuksia, mutta välillä kannattaa kokeilla vaihtelun vuoksi muitakin aktiviteetteja.  




    Oikein ihanaa ja hyväntuulista päivää! *aito hymiö*

    ________________________________________
     Luettavaa:

    http://aikalainen.uta.fi/2010/03/05/tekohymy-tekee-hyvaa/
    http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2010/03/tutkimus_levea_hymy_pidentaa_ikaa_1557817.html
    http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2764988/
    https://www.achievesolutions.net/achievesolutions/en/Content.do?contentId=8441
    http://cognitrn.psych.indiana.edu/busey/q270/memory/Mirror%20Effect/psp741272.pdf
    http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=smile-it-could-make-you-happier

    maanantai 25. lokakuuta 2010

    Aikamatka erään ala-asteikäisen sielunmaisemaan

    "Haluaisin suudella sinua kovasti
    miksi ihmeessä isäsi on rovasti.
    On kaunis kesäyö
    ei haittaa meitä koulutyö.
    Tulen aina muistamaan sut,
    Toivottavasti säkin myös mut.
    Beibi teen mitä tahansa vuoksesi
    pakastan mummoni, lennän luoksesi."



    Kauan sitten 90-luvun alku rysähti käyntiin ja maailma säteili hetken aikaa radioaktiivisesti kaikissa mahdollisissa neonväreissä. Ilmeisesti jokin kollektiivinen piilotajunnnanmenetys sai myös artistit tuottamaan toinen toistaan uskomattomampia musiikillisia teoksia, ja kulttuurintutkijat ihmettelevät yhä tänäkin päivänä mitä hittoa oikein tapahtui. Haluatko palata tuohon hulluun aikakauteen? No ei se mitään, en minäkään, mutta ilmeisesti menneisyytensä on jonain päivänä kohdattava. Varsinkin jos on mennyt taltioimaan sen pienten lukollisten heppakansien väliin ja haudannut kaappiin muumioituneen barbin viereen.

    Nyt on siis aika avata pölyiset taikakirjat ja antaa aikakoneen kuljettaa meidät kahdenkymmenen vuoden taakse. Pääsemme observoimaan ala-astetta käyvän nuoren naisen sielunelämän syvällä olevinta olemusta lähempää, kuin ehkä tahtoisimme. [Varoitus: näkymät voivat järkyttää lapsirakkaita] Oman turvallisuutenne vuoksi köyttäkää neonkeltaiset istuinvyöt tiukasti kiinni, ottakaa käteenne Taffelin sipsipussit ja antakaa kuulokkeista tulvivan Mc. Nikke T:n tainnuttaa teidät hetkeksi. Nyt nimittäin mennään ja lujaa, wroooooooomm!

    (Huom. päiväkirjasiteerauksissa käytän normaaleja sulkumerkkejä silloin, kun ne päiväkirjan tekstiin alkuperäisesti sisältyvät, mutta omia ”toimittajan huomioita” lisätessäni käytän seuraavanlaisia [ ] sulkumerkkejä.)
    ________________________________________________

    Ala-asteella erityisen kuumeisesti odotettuja tapahtumia olivat luokkabileet, joissa sattui aina kaikkea jännää ja hurjaa. Hyvää musaa kuten Raptori (Oi Beibi), Hausmylly (Onko mustalla valkoista pidempää), Mc. Nikke T. (Jos haluu saada on pakko antaa) sekä New Kids on the block (Step by step) kuunneltiin innolla, syötiin sipsejä ja hurjimmat tanssivat jopa hitaita, iikkis!

    ”…sit kun me mentiin Päivikin kanssa kuistille ja mä sanoin et mä voisin vaikka tanssia hitaita. Niin mä sanoin. Sitten Reija tavalliseen tapaansa meni sanoon Jukalle ja takas tullessaan se sano et se voi siis Jukka voi tanssii mun kans mut en mä viel viittiny. Ehkä ens bileissä mä uskallan tanssia jonkun kanssa hitaita.
    Äiti kysy multa taas kerran kaikkee tyhmää bileistä.”

    ”Olin lauantaina bileissä, Sarille tuli rytmis [sydämen rytmihäiriö], siihen voi kuolla. Ei se sit ihan kuollu.”

    ”Nyt mä kerron hurjimmista bileistä jotka oli eilen perjantaina. Aluks katottiin kauniita ja rohkeita. Pekka poltti kun sen piti esittää kovaa jätkää sit se yski. Ja mun sieraimiin tunki savua. Pekan lisäksi sain tietää, että Jani ja Jarikin polttaa. No eipä tää riittänyt. Sit kun tuli Jani niin ne alko Pekan kanssa strippaamaan! Ihan tosissaan. Pekka meni ihan alushousuilleen asti. Sit Jani näytti minkä väriset sen pikkuhousut on. Mun ja monen mielestä se oli aika katala temppu.

    No sit Jani joi kolmos oluen ja jotain itte tehtyä. Se tuli ihan oikeesti känniin ja hais kuulemma pahalle.
    Päivikki tykkäs Janista ja sit ne meni ryysypokkaa. Sarikin meni. Kaisa aikoi mutta katu sitten et oli aikonutkaan mennä semmosta. Sit ne oli siellä. Ja Jani Sarin päällä.
    Sit mä yritin soittaa kotiintuloajasta mut kaikki mölys enkä meinannu kuulla mitään. Sit mä tanssin hitaita Pekan kanssa. En oo ennen tanssinu. Sit kymmenen maissa kai olin kotona. Jani meni Pekan luo yöks, mutta mitäs sitten kun Pekan äiti huomaa että Jani on humalassa. Eipä paljon muuta moro!”

    ”…ei ollu mitään tekemistä kun Sari ja ne meni sokeripalanetsintää. Me ei viittitty, kun tytölle ja pojalle vuorotellen piti laittaa johonkin sokeri ja sit toisen piti silmät huivissa kopeloida se esiin. Sit ne meni vielä ryysypokkaa ja tuli jonkin ajan päästä näyttäytymään uikkarisillaan. Sit ne meni vielä uudestaan ja me lähettiin ulos.
    Sit ne alko pullon pyöritystä. Minä ja Nanna mentiin. Sari yritti pelotella meitä pois se pitää meitä ihan nynnyinä. Mulle ei harmivaan tullu mitään tehtävää, mut Nannalle tuli. Se joutu kielellä pussaan jotain Janin kaveria, joka oli ihan tyhmä. Sit joidenkin piti mennä päällekäin.
    Sit me alettiin tanssii. Juhani pyys mua kait siks että mä olisin voinu näyttää Sarille.
    Mä tanssin vähän vahingonilosena hitaita ja katselin ku Sanna vaan istu penkillä. Sit se ei puhunu mulle mitää se kai suuttu kun mä tanssin eikä se uskaltanu pyytää ketään.”

    Miesasiani hoidin muutenkin varsin mallikkaasti.

    ”Olin taas tänä aamuna klo 9:00-9:30 luistelemassa jäähallissa. Siellä yks poika sano mulle yhtäkkiä: ”Hei likka siellä, rupeetsä / alatko sä yhen Kotkan Tomin kans? Mä sanoin: ”Mitä sä tarkotat, et mitä pitäs alkaa?”
    Se oli mua pienempi kokonen ja varmaan joku kahahtanut.”

    Kunnianhimoa pärjätä mitä moninaisimmissa taidoissa ei ainakaan puuttunut ja aina oli jokin innostus ja uusi projekti meneillään…

    ”Huomasin viikonloppuna, että videokameralla voi editoida. Nyt olen joka päivä laulanut, koska haluan hyväksi laulajaksi. Kaikki alkoi kun isä sanoi, että Kirka pystyy laulamaan ’Surun pyyhit silmistäni pois’ sen takia kun hän harjoittelee joka päivä 2 tuntia.”

    ”Nyt kuuntelen juuri Roxettea ja yritän harjoittaa oikeaa hengitystapaa…lainasin kirjastosta laulukoulu-nimisen kirjan ja huomasin, että hengitystapani on väärä. Itkin eilen vähän kun harmitti.”

    ”Nyt osaan aika hyvin valssihypyn ja minun täytyy opettaa sitä monelle ja näyttää se monta kertaa. On se ihan kivaa kun saa huomiota. Yhdellä kertaa kun olin luistelemassa iskä otti minua videolle. Huomenna saan ehkä kirjastosta taitoluistelukirjan. Olen jo oppinut hengittämään.”

    ”Jani sano että mä oon hyvä pelaan jääpalloo, oonks mä pelannu kauan. Mä sanoin et en mä oo.”

    ”Tänään ope sano et se, joka kirjoittaa nimensä kaunolla ja samalla pyörittää jalalla ympyrää saa 10 markkaa. Mä olin eka joka sano et on suorittanu tehtävän ja sit se vielä katto saanko mä tehtyä sen ja mä sain. Huomenna se antaa mulle 10 mk. Pekka oli niin kateellinen et se sano: ”Tee tuo vielä kolme kertaa” ja ”sun tapasta tuuria…”.

    ”Nyt on kiva kun on olympialaiset. Mä näin monella samanlaiset monot kun mulla eli ne on sitten varmaan aika hienot. Mulle ostettiin torstaina uudet monot ja sukset. Niissä on nyt kärkisiteet ja niillä pääsee tosi kovaa.”

    Välillä kodin kannustusjoukot eivät oikein jaksaneet tukea nuorta yritteliästä naista tämän alati vaihtuvien päämäärien saavuttamisessa:

    ”Mä sanoin sunnuntaina, että millähän keinolla pääsisin talviolympialaisiin (se on aina ollut suuri haaveeni) niin iska ja äiti suuttu niin mielettömästi että! Ne sano et tollasta ei edes lausuta ääneen. Mitäs jos joku päivä olisinkin olympialaisissa. Nyt rupean oikein kovasti harjoittelemaan eri lajeja ja hiihtoa. Toni is the best! Se toi pronssia pikku-mäessä ja taas suomalaisia muistettiin.”

    …urheilu-urankin tulevaisuus näytti synkeältä. Nuoren urheilijan haaveet olivat murskana ja vielä mitä karvaimmalla tavalla:

    ”Nyt kun me tultiin kotiin käytiin kattomassa hiihtokilpailun tuloksia. Sannan piti olla viides…mut se oli kolmas! Riitta ja Reetta oli jaetty 1. Ja mä hävisin Sannalle 3 sekunttia, paska (sori). Mä itkin kun mä pääsin kotiin. Mä en enää ikinä pääse mihinkään urheilukilpailuihin. No, elämä on julmaa varsinkin mulle. Jos olisin tienny olisin voinu parantaa aikaani vaikka viidellä sekalla. Nyyh ja moi! Ps. Aijon kirjoittaa Toni Niemiselle.”

    Ala-asteella en nauttinut kovin suurta suosiota luokkatovereideni keskuudessa eli en kuulunut luokkamme ”kermaan”. Itse asiassa jos rehellisiä ollaan, taisin kuulua luokan pahimpiin nynneröihin.

    ”…Sitten se sano et tolle voi sanoo mitä tahansa kun se on niin tyhmä ja avuton. Loukkaannuin. Sit Keijo sano et viime vuonna mä olin aika hiljanen mut nyt mä en kuulemma enää oo. Sitte keskiviikkona siis tänään Jani löi mua persuuksille, se sattu ja sit kaikki pojat rupes huuteleen kaikkee ja mua rupes itkettään joten menin vessaan. Sit välkällä Sari lohdutti mua ja anto neuvoja. Meillä oli sijainen ja sain enkussa 10+ kokeesta.”

    ”Minua jännitti ihan älytsisti, kun minun oli määrä pitää esitelmäni kameleontista. Mun ääni melkein loppu kun jännitin niin ja sit kädet ja paperi vapisi. Juhani yritti ilmeilyllä naurattaa, mut mä en nauranu yhtään.”

    Eipä sitä tosin muillakaan tainnut kovin lujaa mennä…

    ”En olekaan kertonut, että Juhania pidetään homona, on pidetty jo kauan.”

    ”Heini kutitti mua, se oli tosi invaa ja Juhanikin kutitti ja potkaisin sitä…kröhöm munille.”

    Vuoden kohokohta oli kun opettaja ilmoitti, että luokalle tulisi uusi poika:

    ”Onnenpäivä! Tänään oli mahtava päivä! Ope kysy Juhanilta tunteeks se poikaa nimeltä Timo. Juhani muisti. Sit se kerto sen ulkonäöstä. Sit se tapahtu! Ope sano et se tulee meidän luokalle. Aluksi olin ihan yllättynyt kun olin luullut et se Timo on vaan joku korispelaaja. Olimme Sannan kanssa odottaneet, että joku uusi tulisi meidän luokalle ja nyt se tulee joskus tammikuussa.

    Poikaparka ei kuitenkaan ihan tainnut täyttää tyttöjen kovia odotuksia:

    ”Eilen se uusi poika tuli. Sillä oli punaset hiukset ja se puhu hiljaa.”

    ”Se Timo on ällö sen hampaat näkyy aina. Se on inhon näkönen. Tänään se itki kun Pekan pikkuveli heitti sen naamaan lumikasan. Se Timo on kauhee pinko mut nyt sen keskiarvo varmaan laskee.”

    Edes vessassa raasu ei saanut käydä rauhassa:

    ”Eilen Timo kävi vessassa kokoajan ja minä ja Sanna ajateltiin, että jos sillä on virtsarakon tulehdus, mutta ei se ole varmaa, jos se ei edes käynytkään siellä silleen…”

    Ja voinemme haudata viimeisetkin illuusiot ala-asteen pikkuenkeleistä…

    ”Tänään alhaalla [koulun myyjäisissä] oli semmonen jalkapallopeli. Se hais ihan oksennukselle ja Juhani huus et Timo oli tuonu sen koska niillä haisee siltä.”

    ”Tänään oli keittäjät lakossa ja sai tuoda omat eväät, se oli kivaa. Timolla oli jotain oksennuksen näköstä salatti porkkana sösselöä valkosessa platkussa. Sit minä, Sanna, Juhani ja Minna yököteltiin niin Sari sano, että se ei oo kivaa mut me yököteltiin vaan.

    Sari sano et se ei oo kivaa kun mä teen Timon elämästä helvetin. Sit mä sanoin et Sarikin on tehny mun elämästä joskus helvetin. Se sano et senkin elämästä on tehty helvettiä ja se katuu sitä mulle tekemäänsä. Mun pitää yrittää vähentää Timon haukkumista, mutta se on kyl vaikeeta.”

    tiistai 19. lokakuuta 2010

    Coping, osa 4: Tunteiden hyväksyminen ja kohtaaminen käytännössä

    Olen tainnut ampua itseäni jalkaan aloittamalla juttusarjan, joka ei pääty koskaan. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu ajoissa (vrt. American Pie -leffasarja, joka ei loppunut), joten taitaa olla parasta viimeistellä tämä coping-tykitys. Sitäpaitsi ajattelin kirjoittaa teille elinaikanani vielä kaikista muistakin hyvinvointinne kannalta tärkeistä aiheista, kuten ravitsemustieteellisestä anarkiasta, magiasta ja hedonismista.

    Tässä siis viimeiset selviytymiskeinot toistaiseksi, kahden harjoituksen muodossa. Ottakaa ne haltuun ja syöksykää uudella innolla arkisten haasteiden sarjatulta päin! Viemme edellisessä osassa esitellyn hyväksymisen ja tunteiden kohtaamisen nyt käytäntöön, mikä on samanaikaisesti maailman helpoin ja vaikein tehtävä. Yritän havainnollistaa ensin metaforisesti mitä tarkoitan.

    Kävelet kauniissa, ruskan koristelemassa metsässä keräämässä sieniä. Yhtäkkiä kuulet pienen epäilyttävän rasahduksen takaasi. Tunnet olosi jotenkin omituiseksi, aistit hengityksesi kiihtyvän ja pulssisi hakkaavan tuplanopeudella. Jatkat kuitenkin sienten keräilyä ja yrität sivuuttaa pelkosi. Olipa typerää säikähtää. 

    Seuraava rasahdus on kuitenkin jo niin luja, että käännyt nopeasti ympäri.
    Käääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääk!!!
    Taaksesi on ilmestynyt jättiläismäinen k-k-k-k-karhu! Pelästyt todella pahanpäiväisesti, mutta päässäsi alkavat kaikua isäsi sanat vuosien takaa: "Jos kohtaat metsässä karhun,  esitä kuollutta." Niinpä heittäydyt maahan teatraalisesti ja makaat aivan hiljaa (mitä nyt kätesi "hieman" vapisevat ja päässäsi rullataan pikakelauksella elämän filminauhaa). 



    Karhu tallustaa luoksesi ja tutkii kenkääsi käpälällään. Sitten se nuolaisee naamaasi, gnhhh. Ja löntystää pois. 

    Tällaista on epävarmuuden, ahdistuksen, vihan ja muiden luonnollisten tunteiden kohtaaminen. Nämä tunteet kuuluvat elämään, kuten pelottava mutta vaaraton karhu kuuluu metsään. Ja niin kuin karhunkin, näiden kaikkien tunteiden kanssa pärjää ihan hyvin, kun antaa niiden tulla ja mennä. Oppii elämään niiden kanssa samassa metsässä vaikka pelottaisikin. Hyökkääminen, hosuminen tai pakeneminen kun ei yksinkertaisesti kannata, vaan pahentaa tilannetta. Lopulta suurin sankari on se, joka kohtaa itselleen vaikeimmankin tilanteen rauhallisesti kädet vapisten.

    Siirtykäämme seuraavaksi käytäntöön harjoitusten avulla. Valitsin heti alkuun tekniikan, jonka avulla erotellaan ahdistavan kaaoksen keskellä toisistaan: a) asiat joille ei voi mitään eli asiat jotka hyväksytään juuri sellaisina kuin ne ovat ja b) asiat joille voi tehdä jotain eli asiat jotka laitetaan "todo-listalle" ja hoidetaan pois sieltä.

    Huolet järjestykseen -harjoitus

    Vaihe 1. Ota tyhjä lehti jossain tekstinkäsittelyohjelmassa ja ala kirjoittaa nopeasti ylös listauksenomaisesti huoliasi, jotka ahdistavat, stressaavat, surettavat, masentavat, suututtavat tai ihan mitä vain kurjaa.

    Esim.
    - ei ole aikaa ystäville
    - sähkölaskun maksu on myöhässä
    - kissa kuoli
    - Jarista ei ole kuulunut mitään, vaikka lupasi soitella
    - mummo joutui sairaalaan, aivokuvantamisen tuloksia ei ole saatu vielä

    Vaihe 2. Kun listaus on valmis asettele huolesi kahteen eri osioon, joista toinen on nimeltään "hyväksyn" ja toinen "hoidan".

    Esim.
    Hyväksyn:
     - mummo joutui sairaalaan, aivokuvantamisen tuloksia ei ole saatu vielä
    - kissa kuoli

    Hoidan:
    - Jarista ei ole kuulunut mitään, vaikka lupasi soitella

    - ei ole aikaa ystäville
    - sähkölaskun maksu on myöhässä

    Kuten terävimmät jo havaitsivat, hyväksymisosioon siirretään sellaiset huolet, joiden kohdalla on tehtävä töitä sen eteen, että kohtaat vaikean asian sellaisena kuin se on ja hyväksyt ettet voi tehdä asialle enää mitään. Tämä prosessi voi olla todella haasteellinen, mutta on tärkeää antaa hyväksymiselle aikaa ja tilaa. Monesti jo vaikean asian kirjoittaminen ylös tai ääneen sanominen voi helpottaa. Hyväksymisen perusidean hahmottamiseksi suosittelisin myös ehdottomasti Anna Kåverin kirjaa "Elämää - ei taistelua".

    Hoidettavien asioiden osioon taas voit laittaa suurimman osan huolistasi, sillä yleensä aina on tehtävissä jotakin. Haasteellisinta on lähinnä aloittaminen. Tehtävien töiden jäsentely kirjalliseen muotoon auttaa suunnittelemaan mistä lähtisi liikkeelle huolikasan purkamisessa.

    Vaihe 3. Kirjoita huolien oheen mitä niille teet. Hoidan-osion huolten kohdalla voit tehdä tarkemman toimintasuunnitelman ja asetella huolet hoidettavuusjärjestykseen. Hyväksyn-osiossa voit miettiä miten työstät vaikeaa asiaa ja keksiä jotenkin lohduttavia lauseita aiheeseen liittyen.

    Esim.
    Hyväksyn:
     - mummo joutui sairaalaan, aivokuvantamisen tuloksia ei ole saatu vielä --> vietän mummon kanssa aikaa mahdollisimman paljon, odotan tuloksia ja mietin vasta sitten mitä pitää tehdä
    - kissa kuoli --> puhun tästä eläinrakkaita ihmisiä ymmärtävien tyyppien kanssa, kirjoitan päiväkirjaa, annan ajan parantaa ja annan asioihin liittyvien tunteiden olla sellaisia kuin ne ovat

    Hoidan: 
    - sähkölaskun maksu on myöhässä --> lasku maksettu  
    - Jarista ei ole kuulunut mitään, vaikka lupasi soitella --> soitan itse Jarille, eipähän tarvitse enää odotella ja virua "jos et sä soita" -tunnelmissa.

    - ei ole aikaa ystäville --> lopetan BB:n katselun ja sovin jatkossa viikolle parit, edes pikaiset kahvittelusessiot töiden jälkeen. Täältä tullaan sosiaalinen elämä!


    Seuraava lainaus tiivistänee vielä osuvasti koko harjoituksen tavoitteen:

    "...suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, minkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan."
    -Paul Tillich
    _____________________________________________________


    Jos edellä kuvattu järjestelmällinen insinöörilogiikka ei pure, tarvitaan järeämpiä menetelmiä. Esittelen nyt yhden sellaisen. Olen muokannut seuraavan harjoituksen kognitiivisen psykoterapian isän, Aaron Beckin kehittelemän "ajatuspäiväkirjan" pohjalta. Harjoituksen avulla voit pilkkoa ahdistavan tilanteen helpommin hahmotettavaksi kokonaisuudeksi: tiedostat mitkä ajatukset ja tunteet ovat johtaneet ahdistumiseen sekä miltä nämä ajatukset/tunteet näyttävät faktojen valossa. Sen jälkeen on helpompaa miettiä mitä voit tehdä tilanteen korjaamiseksi ja ahdistuksesi käsittelemiseksi.

    Ajatusten ja tunteiden erittely sekä objektiivinen arviointi onnistuu toisilta ihmisiltä luonnostaan helposti, kun taas toiset hyötyvät tällaisista kirjallisena (tai suullisena) toteutettavista harjoituksista erittäin suuresti. Vaikean tilanteen verbalisointi ja pilkkominen osiin voi tuoda selkeyttä kaaokseen. Usein ihmistä häiritsee eniten hajanainen ja epämääräinen ahdistus, johon on vaikea tarttua. Säännöllinen ajatuspäiväkirjan kirjoittelu voi olla siksi todella terapeuttista.   

    Olen liittänyt harjoituksen lisäosaksi omana sovelluksenani myös "tapahtui myöhemmin" -kohdan, johon kirjoitetaan selostus siitä mitä myöhemmin tilanteen jälkeen on tapahtunut sekä miltä vaikea tilanne näyttää pidemmän ajan päästä arvioituna. Seurantamerkintään kuluva aikaväli voi olla ihan kuinka pitkä vain ja merkintöjä voi tehdä eri ajankohtina. Tällainen menettely mahdollistaa omien tunnereaktioiden objektiivisen tarkastelun, kun tunteita kuohuttanut tilanne on jo aikaa sitten laantunut. Saat myös mahdollisuuden oppia menneestä miettiessäsi oliko reaktiosi ehkä suhteettoman kielteinen ja pelokas. Saatat myös sisäistää yhden arvokkaimmista lainalaisuuksista - kaikki järjestyy aina lopulta ihmisen pään sisällä. Tavalla tai toisella. Joten saanko esitellä...

    Ahdistuksen purku ja seuranta -harjoitus:

    1. Tilanne: Mitä, missä, milloin? Tähän kohtaan tulee objektiivinen kuvaus ahdistavasta/suututtavasta/harmittavasta/kuohuttavasta tilanteesta.

    2. Tunne: Listaus aivan kaikista tunteista, joita tilanne herätti / herättää edelleen.

    3. Ajatus: Tähän voit listata täysin sensuroimatta kaikki tilanteeseen liittyvät ajatuksesi ja valita lopuksi niistä kaikkein keskeisimmän, "pääajatuksen".  

    4. Pääajatusta tukevat faktat: Objektiiviset tosiasiat, joiden valossa pääajatuksessa on jotain perää

    5. Pääajatuksen kumoavat faktat: Objektiiviset tosiasiat, joiden valossa pääajatus ei pidä paikkaansa

    6. Vaihtoehtoinen ajatus ja toimintasuunnitelma: Tähän voit muokata pääajatuksen realistisempaan ja järkevämpään muotoon sekä tehdä suunnitelman siitä kuinka käsittelet tilanteen.

    7. Tapahtui myöhemmin: Voit palata tähän kohtaan milloin vain uudelleen ja kirjata ylös kuinka myöhemmin kävikään ja mitä ajattelet menneestä tilanteesta.

    Seuraavassa vielä esimerkki täytetystä ajatuspäiväkirjasta. Asialla on taas joku sympaattinen taruhahmo. Tällä kertaa hän on Masa, 27 vuotta:


    Rakas ajatuspäiväkirjani,

    1. Tilanne: 
    31.10. 2090
    Pidin töissä huolella valmistelemani alustuksen tärkeille asiakkaille. Jännitin aivan liikaa ja unohdin pari olennaista kohtaa, jotka työkaveri joutui paikkaamaan omassa esityksessään. Vaikutin myös todella vakavalta toisin, kuin se samainen työkaveri. Hän luovi tilanteessa tyynen vakuuttavana ja heitti esityksensä loppuun läpän, joka aiheutti asiakkaiden leirissä naurunremakan. Pomo sanoi samalla viikolla kehityskeskustelussa mulle "ihan ohimennen", että kaikille halukkaille olisi tarjolla esiintymiskoulutusta. 

    2. Tunne: Pettymys, häpeä, ahdistus, pelko, ärtymys, turhautuminen.

    3. Ajatus: Olen virallisesti maailman epäonnistunein työntekijä. En kelpaa pomolle ja häpäisen koko firman. Kohta tulee varmaan siirto toisiin työtehtäviin. Kaikki muut ovat syntyneet estradille paitsi minä. Olen nolo ja kömpelö yleisön edessä. MINUSTA EI IKINÄ TULE HYVÄÄ ESIINTYJÄÄ.

    4. Pääajatusta tukevat faktat: Osa ihmisistä on ehkä luonnostaan hyviä esiintyjiä, kun taas itse jännitän helposti ja unohdan asioita paineen alla. Kaikista ei tule superkarismaattisia, yleisönsä hypnotisoivia alfauroksia. Esiintymistaidoissani on vielä kehitettävää.

    5. Pääajatuksen kumoavat faktat: Jokaisesta voi tulla parempi esiintyjä harjaantumalla. On aika omituinen ajatus, että paljon esiintymiskoulutusta saanut menisi huonompaan suuntaan. Minäkin voin kehittyä. Itseasiassa...mitä vain voi tapahtua. Ehkä olen hiomaton timantti. Aina ne huippuluonnoitsijatkin sanovat olleensa aikanaan tosi ujoja ja jännittävänsä vieläkin ennen jokaista esitystä.

    6. Vaihtoehtoinen ajatus ja toimintasuunnitelma: Menen sille esiintymiskurssille ja minusta tulee hyvä esiintyjä, koska olen oikeasti kiinnostunut kehittämään itseäni.


    7. Tapahtui myöhemmin:
    7.3. 2091
    Kävin esiintymiskurssin ja vielä toisenkin. Esiintyminen jännittää edelleen ja unohteluakin ilmenee, mutta mitäpä siitä. Rakastan esiintymistä. Aloitin vahingossa teatteriharrastuksenkin. Pidän nykyään kaikki yrityksemme esittelytilaisuudet ja suuren osan alustuksista, koska pomo on tarkkaillut tilannetta ja hänen mielestään vakuutan aina asiakkaat parhaiten. Saan jatkuvasti hyvää palautetta esiintymisestäni, mutta kehitettävää on edelleen tosi paljon. Haluanhan olla jonain päivänä yleisönsä hypnotisoiva, superkarismaattinen alfauros. ;)    

    __________________________

    Maailma pelastuu oikeilla coping-keinoilla, joten palaamme varmasti vielä tulevaisuudessa aiheeseen. Toivottavasti jo tästä sarjasta jäi pysyvästi mieleen ainakin jotain hyödyllistä. Mikäli esiteltyjen keinojen joukossa oli sellaisia, jotka tuntuvat käytännön elämässä hyödyllisiltä, suosittelen ottamaan näitä keinoja ylös.  Niistä voi tehdä vaikka muistilistan kännykkään, lompakkoon tai seinälle. Tällä tavalla on helpompi alkaa harjoitella oikeita keinoja automaattisiksi toimintamalleiksi. 

    Lopuksi teen teille vielä coping-testin, jotta selviää oletteko varmasti käyttäneet copingia. Se joka ei vastaa rehellisesti "kyllä" yhteenkään seuraavista kysymyksistä kärähtää.  

    Oletko viimeisten päivien aikana...

    a) laskenut kymmeneen ennen kuin alat räyhätä
    b) kertonut jollekin rauhallisesti, että sinua ottaa päähän, koska...
    c) kuullut äänten päässäsi muistuttavan "Let it be."
    d) muistanut hengittää, syvään
    e) kirjoittanut ajatuksistasi ja tunteistasi
    f) keskustellut syvällisesti
    g) kuunnellut hyvää musiikkia
    h) urheillut sen takia että siitä tulee hyvä olo
    i) tehnyt rentoutusharjoituksen
    j) hoitanut asioita pois tekemättömien töiden listalta
    k) ollut tekemättä ja yrittämättä yhtään mitään
    l) hyväksynyt jonkin vaikean asian
    m) ottanut vastaan elämän
     _______________________________________________

    Mainitsemani kirja Elämää - ei taistelua on saatavana myös netin kautta ja suosittelisin todella sen ostamista tai lainaamista kirjastosta. Tein pientä vertailua nettikauppojen välillä ja ainakin booky.fi:n kautta kirjan saa halvalla sekä ilman postikuluja. Lue kuvaus tästä.

    Hyväksyminen on esitelty tuossa lyhyessä opuksessa erittäin mieleenpainuvasti ja selkeästi (tyyli voi toki ärsyttääkin). Tästä johtuen kirjan lukeminen voi muuttaa pysyvästi reagointiasi vaikeisiin tilanteisiin.