Raakaa peliä vihreiden kulissien takana, Osa 1

Mielessäni on poltellut pitkään intohimo käsitellä erästä Suomen hyvinvointialan kannalta merkittävää ravitsemussuuntausta. Nyt aika sille on vihdoin kypsä tai siis raaka tai no... Minua pyydettiin kirjoittamaan kooste elävän ravinnon ruokavaliosta, sillä tämän trendin aikaansaama hurmio alkaa olla jo niin mittavissa sfääreissä, että raakaravintoa tunkee tietoisuuteemme joka tuutista. On luonnollista, että ihmiset haluavat tietää lisää tästä kiehtovasta ”raw foodismista”, jota ei voida pitää enää vain merkityksettömänä marginaali-ilmiönä. Idut ovat valloittaneet Suomen ja ne saattavat ulottaa lonkeronsa vielä sinunkin astiakaappiisi.

Jos et ole seurannut kuluneen vuoden aikana aktiivisesti terveysaiheista uutisointia, saatat ihmetellä mitä elävällä ravinnolla oikein tarkoitetaan. Käsitettä lienee siis syytä avata, sillä se aiheuttaa toisinaan myös mielenkiintoisia väärinkäsityksiä. Olen kuullut useammin kuin kerran miespuolisen henkilön antavan minulle seuraavanlaisen määritelmän: ”Niin se on se missä syödään niitä eläviä heinäsirkkoja tai matoja.” Lapsuuden leikeillä, terraarioharrastuksella tai Pelkokertoimella lienee osuutta asiaan, mutta jos tarkkoja ollaan, jossain päin Thaimaata suosittu alkuruoka tosiaan hyppii salaattikulhossa. Elävän ravinnon ateria on kuitenkin länsimaisessa ruokapöydässä aivan toisenlainen kokonaisuus ja harvinaisempia poikkeuksia lukuunottamatta erittäin vegaaninen.  

Suomen elävän ravinnon yhdistys ry. tiivistää sivuillaan ruokavalion perustan näin: ”Elävä ravinto on erityisellä tavalla valmistetusta tuorekasvisravinnosta koostuva ruokavalio, joka on hyvin sulavaa, sisältää runsaasti lehtivihreää, valmistetaan kuumentamatta, sisältää yksinkertaista ruoka-aineiden yhdistelyä. Elävän ravinnon valmistustapoja ovat mm. liotus, idätys, kasvatus versoiksi ja oraiksi, maitohapatus, tehosekoitus, mehustus, kuivaus.”

Lisäisin itse uusimpana villityksenä joukkoon raakasuklaan sekä superfoodit, jotka eivät tosin vakuuta aivan kaikkia raw food -asiantuntijoita terveysvaikutustensa osalta. Toisaalta elävän ravinnon käsite on hyvin laaja-alainen ja joidenkin näkemysten mukaan sushikin on eräänlaista elävää ravintoa, vaikka se sisältää kypsennettyä riisiä. Tämän lisäksi Suomesta löytyy ihmisiä, jotka mädättävät lihansa eli noudattavat carnivoorista versiota elävän ravinnon dieetistä.

Alalajien välillä on siis suuria eroavaisuuksia, ja ainoastaan yksi kaikkia suuntauksia yhdistävä tekijä löytyy - ravintoa ei pääsääntöisesti kuumenneta ruoanvalmistuksen yhteydessä yli 40 asteen. Tämä prinsiippi perustuu siihen, että ruoka-aineissa joita ei ole kuumennuskäsitelty, on jäljellä biologisia katalyyttejä eli entsyymejä. Entsyymit nopeuttavat huomattavasti kemiallisia reaktioita soluissa ja ilman niitä ei olisi elämää, elinvoimaa eli raakaravintopiirien slangissa "life forcea". Tässä kohtaa on kuitenkin huomioitava, että raa'oissa jyvissä ja siemenissä on myös entsyymien toiminnan estäviä inhibiittoreita, jotta kasvi ei ala itää ennen kosteaan maahan päätymistään. Tämän takia liottaminen ja idättäminen ovat tärkeita ruoanvalmistusmenetelmiä. Siemenet sulavat paremmin, ovat ravintorikkaampia ja huomattavasti terveellisempiä, kun niiden entsyyminestäjät on deaktivoitu ja elinvoima tavallaan vapautettu.

Ennen nykyistä buumia elävä ravinto on tehnyt näyttävän entreen jo kerran aikaisemmin. Nyt toisen tulemisensa aikana suuntaus on saanut vieläkin enemmän omistautuneita kannattajia, kuin 70-luvulla, jolloin se versosi ensimmäisen kerran USA:sta Suomen trendikkäiden city-ihmisten, vegetaristien sekä viimeistä oljenkorttaan hapuilevien syöpäsairaiden ruokalautasille. 80-luvulle tultaessa elävän ravinnon suosio oli vegetaristipiireissä pienimuotoisesti intohimoinen. Pääkaupunkiseudulle perustettiin elävää ravintoa tarjoilevia ruokaloita, Elävän ravinnon yhdistys käynnisti toimintansa ja aihetta käsiteltiin paljon terveys- ja naistenlehdissä. Marjatta Svennevig (muotoilija Timo Sarpanevan puoliso) sekä erään kuuluisan nuortenlehden päätoimittajan hehkeä vaimo kertoivat haastatteluissa syövänsä elävän ravinnon oppien mukaan ja vaikuttivat tarpeeksi mystisiltä saadakseen nuoren Hannan ihailun osakseen. Ituviljelmiensä edessä vehnänorastuppo käsissään poseeraavassa kauniissa naisessa on vain sitä jotakin.   

Edellä mainituista Marjatta kirjoitti kirjan, Minun valintani, jossa hän kuvaili elävän ravinnon vaikutuksia terveydentilaansa. Fiksuna naisena hän kävi aluksi tarkoissa laboratoriotesteissa mittauttamassa veriarvonsa viimeistäkin vitamiinia myöten ja toisti saman oltuaan jonkin aikaa "100 % raw". Tulokset vakuuttivat. Muutamaa vuotta myöhemmin kehiin astui myös Marika Borg (silloinen Burton), joka toimi vuosikausia erilaisten terveyslehtien päätoimittajana perehdyttäen suomalaisia tuoreruoan vaikutuksiin. Yhä tänäkin päivänä Marika on todella vaikuttava, ilmestys.

En tiedä mitä tapahtui, mutta kuten niin monet muutkin innostavat äärisuuntaukset, vaipui yleinen tietoisuus elävästä ravinnosta pian 80-luvun jälkeen vuosikausiksi ruohonjuuritasolle, hiljaiseloon. Tässä vaiheessa oma kiinnostukseni kyseistä elämäntapaa kohtaan ei kuitenkaan valitettavasti sammunut ja epäonnekseni löysin yläasteikäisenä kaupunkini kirjastosta opuksen, jossa selvitettiin perusteellisesti elävän ravinnon saloja. Tapahtumakulkua voisi verrata tilanteeseen, jossa hormonitoimintansa sekoittama teinigootti löytää antikvariaatista homeen hapertaman okkultistisen teoksen ja alkaa leikkiä asioilla, joista ei ymmärrä yhtään mitään. Lainasin siis kirjan ja helvetti oli irti.

Tuossa puisevasti kuvitetussa, mutta maagisen vetoavassa opaskirjassa annettiin hyvin tarkkoja ohjeita oikeaoppisen ruokavalion toteuttamiseksi. Esimerkiksi aamulla tuli syödä hyvin kevyesti tai mieluiten jättää aamiainen kokonaan väliin elimistön puhdistamiseksi. Lounaalla nautittiin sen sijaan "tuhti" ja ”proteiinipitoinen” ateria, jonka perustana oli yleensä elävän ravinnon lihaksi nimitetty avokado raa’oista kasviksista valmistettujen raasteiden ohella. Mainittakoon tässä kohtaa, että avokado on sinänsä oikein terveellinen ja poikkeuksellisen rasvapitoinen hedelmä, mutta proteiinia tässä pommissa on ruhtinaalliset 2,6 grammaa sadassa grammassa. Ilmeisesti kuitenkin ollessaan kypsentämätöntä eli turmelematonta, pitäisi tämän 2,6 gramman proteiinimäärän riittää jonkin mysteeriksi jäävän elämänvoiman lain mukaan lihasten tarpeisiin. Useaan otteeseen kirjassa varoiteltiin tosin myös liiallisen proteiinin terveyshaitoista, joten tilanne oli nyt hyvin hallinnassa. 

  

Lounaan jälkeen olikin sitten kiireisellä nuorella tekemistä, jotta päivällinen tuli syötyä. Kirjassa korostettiin, että kello 18 jälkeen ei saisi enää syödä yhtään mitään ja jos olisi kotiin tullessaan väsynyt, olisi parempi jättää päivällinen kokonaan väliin. Välipalatkaan eivät olleet suositeltavia, sillä ne heikentäisivät ruoansulatusta ja tätä kautta kuormittaisivat kehoa turhaan. Kiireellä, stressillä, surulla ja muilla negatiivisilla tunnetiloilla oli samanlainen vaikutus, joten niidenkään vallassa ei sopinut syödä eli häiritä elimistön herkkiä puhdistautumisprosesseja. Proteiinipitoisen aterian jälkeen oli odotettava ehdottomasti ainakin neljä tuntia ennen seuraavan, hiilihydraattipitoisen aterian syömistä eikä näitä kahta makroravinnetta saanut missään nimessä yhdistää toisiinsa. Proteiini ja hiilihydraatti yhdessä olivat väärin koostettu kombinaatio, joka aiheuttaisi mätänemistä jo vatsalaukussa.

Mikäli edessä oli raskas fyysinen tai henkinen suoritus, kannustettiin kirjassa syömään vain kevyesti. Suurin palvelus omalle keholle oli kirjan mukaan paasto, minkä lisäksi aterioita kehotettiin välillä korvaamaan pelkällä vehnänoras- tai kasvismehulla tai vaikkapa vehnänorastupon avulla puhdistetulla vedellä. Tämä säästäisi elimistöä ruoansulatukselta, jonka ilmeisesti katsottiin olevan äärimmäisen vaativa proseduuri. Ja sitä se tällä ruokavaliolla olikin. En ole koskaan ennen tuota kokeilua tai sen jälkeen kärsinyt yhtä pahoista vatsaoireista, joita en nyt halua, muun muassa teidän rakkaiden lukijoideni säilyttämisen turvaamiseksi, käsitellä kovin yksityiskohtaisesti. Sulamaton salaattikasa suolistossa ei muuten ole kovin kiva kaveri, say no more.

Ja voi pientä poloa, elämä oli todella rankkaa työtä ravinnon hankkimiseksi, yötä päivää. Iltaisin täristiin horkassa miljoonan peiton alla kuunnellen sydämen häiriintynyttä rytmiä ja päivisin laskeskeltiin olisiko proteiinipitoisesta ateriasta kulunut jo tarpeeksi aikaa, jotta saisi syödä edes jotain. Kaapit täyttyivät monimutkaisista idätyspurkeista, joissa taisi kasvaa muutakin, kuin ihmisravinnoksi tarkoitettuja sinimailaan ituja. Onneksi kuitenkin kova työ lopulta palkittiin! Muutaman viikon kuurin jälkeen elimistö oli totta vieköön kokenut transformaation. Jääkiekkolijan valmiiksi hoikka keho oli puhdistunut suuresta määrästä lihasta. Olo oli keijunkeveä, varsinkin jääkiekkokaukalossa, jossa ennen yksi joukkueen vahvimmista pelaajista lenteli nyt kaaressa päin laitoja kääpiökokoistenkin pelikavereiden ottaessa lähikontaktia.

Kokeilun aikana tuli koettua useita muitakin mielenkiintoisia ilmiöitä, jotka kirjan tietojen perusteella vaikuttivat puhdistumiskriisiltä. Iho meni aivan järkyttävään kuntoon, mikä oli tietenkin selitettävissä kuona-aineiden poistumisella. Olo oli sumea ja heiveröinen, mieli apea, mutta sekin kai kuului asiaan. Elimistössä oli niin paljon myrkkyjä ja nyt ne vihdoin tulisivat pois, hallelujah! Kunhan vain jaksaisi kestää. Ja kestää. Ja kestää. Ja kestää. Ja kestää. 

Kunpa joku olisi aikanaan ottanut pienen tuulessa kaatuvan vinkuheinän kainaloonsa ja kertonut, että verensokerin heittelemistä, kalorivajeen aiheuttamia psyykkisiä oireita ja vitamiinien puutoksia ei kannattaisi kutsua elimistön puhdistumiseksi. Kunpa minä voisin tänä päivänä ottaa teidät kaikki nuoret kokeilunhaluiset ihmiset suojaan ja selittää yksityiskohtaisesti mitä todellinen "lifeforce" on ja että saatavillanne häilyy edelleen paljon terveystietoa, joka voi tuhota terveytenne. Onneksi vauriot eivät ole yleensä pysyviä, sillä kautta vuosituhansien esiäitimme ovat selvinneet paljon pahemmistakin pula-ajoista. Elimistö ei kuitenkaan unohda koskaan kidutusta, joka se on laitettu kokemaan aivan turhaan. Jokainen stressijakso jättää jälkensä kehoon ja mieleen.

Onneksi nyt vuonna 2010 tietämys elävän ravinnon toteuttamisesta ei kuitenkaan viru enää ainoastaan kirjaston ummehtuneiden hyllyjen uumenissa ja pienten yhteisöjen keskuudessa. Sana tästä ihmeellisesti vaikuttavasta ravinto-opista leviää blogimaailmassa valon nopeudella samalla, kun kokemusperäinen ja tutkittu tieto aiheesta lisääntyy hitaasti, mutta varmasti. Tämä saattaa säästää uusilta tulokkailta paljon turhaa vaivaa ja epäonnistumisen kokemuksia. 

Kun tarpeeksi moni kirjoittaa raakaravintokokeiluistaan omakohtaisia kertomuksia, voi elävää ravintoa ruokavaliokseen haikaileva pohtia kuinka pitkälle on itse valmis menemään ultimaattista terveysihannetta tavoitellessaan. Uskaltaisin myös väittää, että nyt, lähtökohtien ollessa näin paljon 80-luvun tilannetta paremmat, elävä ravinto tulee asettumaan pysyvästi leveysasteillemme ja oikein käytettynä säteilemään meille vielä paljon kaunistavaa bioenergiaa. Tämä onnistuu tosin vain, jos kunnioitamme muutamia fysiikan lakeja ja hahmotamme ajoissa kokonaiskuvan eli katsomme mitä vihreiden kulissien takana tapahtuu.

Edistääkseni kokonaiskuvan hahmottumista omalta osaltani isken tämän sarjan seuraavissa osissa suositun aiheen kimppuun lempeällä otteella niin ravitsemustieteen, funktionaalisen lääketieteen, psykologian kuin sosiologiankin suunnalta. Edessä on siis täyspiiritys enkä tule säästelemään näkemyksilläni ja kokemuksillani pamputtamisessa. Nähtäväksi jää kuinka elinvoimaisena ikuisen nuoruuden salaisuudeksi itseään mainostava konseptimme selviää tästä käsittelystä. Luvassa on joka tapauksessa monta juonenkäännettä ennen loppuratkaisun paljastumista. Pyrin valottamaan matkan varrella muun muassa elävän ravinnon historiaa, erilaisten raw food -gurujen toimintamalleja sekä perustelemaan millaisia tekijöitä kannattaa ottaa huomioon ennen raakaravinnon lisäämistä. Kerron myös kelle kypsentämätön kasvisruoka ei sovi missään tapauksessa ja kuvailen millaisia upeita terveys- ja kauneusvaikutuksia elävän ravinnon elementeillä voi olla parhaimmillaan, oikein sovellettuina. 

Loppukevennykseksi vähän propagandaa. Seeds, nuts and rawk'n roll! Stay tuned.

Osan 2. löydät klikkaamalla tästä.

________________________________________________________

Liity facebook-sivustoni seuraajaksi

Lähteet: 

http://www.elavaravinto.fi/

http://en.wikipedia.org/wiki/Raw_foodism

http://www.fineli.fi/food.php?foodid=11057&lang=fi

Kuvat:
http://images.unurthed.com/Fersen-life-force-58.jpg

http://posterous.com/getfile/files.posterous.com/magda/QI4bUxnbLB1diOIuobonlvE774bcowNdVWUD8boHAKkrs7Oo3qUFalNiUYJI/image003.jpg.scaled.500.jpg

http://api.ning.com/files/AORG-ucUQfcoZmqCF9bjnt9ildvPSF8w*m5pfc1MpxU7Og0huieorYPW9vuRifXdUUha*Dfci8qpPNRypr6iYrEbHElW-hDk/RawFoodPyramid.jpghttp://www.cheeseslave.com/wp-content/uploads/2009/08/380231737_bd59324e99.jpg

http://farm4.static.flickr.com/3655/3325115633_6e1503e53a.jpg