sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Koekeittiössä porisee: Tom yam -keitto

Kookoslausuntoni yhteydessä lupasin teille reseptin maukkaaseen tom yam -keittoon, josta olen tehnyt omia sovelluksiani. Tom yam kuuluu ehdottomasti thaimaalaisten makuelämysten kärkikastiin ja edistää sisältämiensä yrttien ansiosta tehokkaasti ruoansulatusta. Jos siis tykkäät hyvin maustetusta, kevyestä pikaruoasta ja haluat tehostaa vatsahapon eritystä luontaisesti, suosittelen ottamaan tämän herkun osaksi perusruokavaliota. Tom yam on tosi hyvää sapuskaa myös flunssaiselle, sillä se avaa sieraimet väistämättä. Thai-chilin kanssa kannattaa tosin olla varovainen, sillä olen itse mm. pistänyt miehiä itkemään sen yliannostelulla. 

Chian Maissa, paikallisen Culinary art schoolin järjestämällä kokkauskurssilla.
Tutustuin tom yam -keiton ja thai-yrttien voimaan jo Suomessa, mutta varsinainen perehtyminen aiheeseen tapahtui alkuperämaassa, pidemmän tutkimusretken aikana. Kuukauden mittaisella Thaimaan matkalla tuli tilattua yleensä kaksikin kertaa päivässä tuota superkeittoa. Olo oli poikkeuksellisen hyvä ja makuyhdistelmään ei vain millään kyllästynyt. Laatu tosin vaihteli paikasta toiseen, joten kokemukseni tom yam -kriitikkona kattaa aivan kaiken - viiden michelin tähden taideteoksesta aina lautaselle kaadettua oksennusta muistuttavaan kammotukseen.

Keittojen maistelun lisäksi sain paikallisen Culinary Art Schoolin -järjestämän ruoanlaittokurssin aikana hyviä vinkkejä omiin kokkauskokeiluihini. Opastuksen hintaan kuului reseptikirjanen, mutta valitettavasti kadotin sen mystisesti. Onneksi kuitenkin löysin koelaboratoriossani yrityksen ja erehdyksen kautta hyvän tom yam -kaavan, jota voi loputtomiin varioida.

Kuva: Miika Ihanainen
Tällä kertaa esittelen nopean katkarapupohjaisen version, mutta lupaan julkaista jatkossa myös vegaaneille soveltuvan kokonaisuuden. Perinteisesti tom yamin pohjana käytetään kanalientä, mutta itse en osta Suomessa eettisistä syistä kanaa tai mitään kanapohjaisia tuotteita. Resepti perustuu siis korvaaviin aineksiin.

Tom yam katkiksilla

4,5 dl vettä
1 thai-chili eli bird eye -chili vinottain viipaloituna (huomioi haluamasi ärhäkkyysaste)
5 kuivattua limenlehteä
n. 7 cm sitruunaruohoa pienistettynä
muutaman sentin pätkä galangajuurta viipaloituna (galangaa saa etnisten kauppojen pakasteosastolta)
1 tl kalakastiketta
2 tl katkaraputahnaa/liemikuutiota tms.
2 tl Pirkan vihreäcurrytahnaa
1 sipuli/punasipuli viipaloituna (voit laittaa halutessasi muitakin vihanneksia joukkoon)
kourallinen kuorittuja, pakastejättikatkarapuja (raakoja)
n. 2 dl kookosmaitoa/kermaa (Santa Marialla on toimivia tuotteita)
tuoretta silputtua korianteria

Santa Marian hyvää kokoskermaa, jossa ei ole lisäaineita. Kuva: Miika Ihanainen
  1. Laita kaikki mausteet, liemet ja tahnat veteen kiehumaan. Osa sitruunaruohosta kannattaa silputa pieneksi, niin maku vapautuu paremmin. 
  2. Lisään jonkin ajan päästä isoiksi lohkoiksi viipaloitu sipuli.
  3. Tarkista liemen maku ja lisää viimeisillä minuuteilla kookosmaito tai -kerma sekä katkaravut. (Pakastekatkikset kannattaa lisätä viimeisillä minuuteilla, jotta koostumus ei mene sitkeäksi.)
  4. Voit silputa keiton päälle tuoretta korianteria. Huomaa että geneettisten tekijöiden takia osa ihmisistä tykkää korianterista todella paljon, kun taas osa inhoaa sitä saippuamaisen maun takia.
Tom yam -keitto tarjoillaan yleensä riisiannoksen kera. Kuvassa näkyvä riisi on kehittelemääni keitettyä, idätettyä täysjyväriisiä, jonka muotoilen usein kivaksi keoksi pienen keittokulhon avulla. 




Oikein hyvää ruokahalua eli ขอให้เจริญอาหาร! Terveisiä myös kaikille teille, joiden sydämestä Thaimaa on haukannut palasen. Seuraava kuva tiivistäköön hetken, johon palaan aina, kun haluan muistaa mikä elämässä on kaikkein tärkeintä.




torstai 19. toukokuuta 2011

Coco jambo: kannanottoni kookoskeskusteluun

Suuntaan jos toiseen rönsyilevä kärhämä kookostuotteiden ja erityisesti kookosöljyn terveysvaikutuksista on jatkunut jo pidemmän aikaa. Täältä löytyy viimeisin havaitsemani lähdeviitteillä terästetty kannanotto, joka innosti minutkin kirjoittamaan näkemyksen aiheesta. Lähdetään siis selvittämään nauttiako vai eikö nauttia herkullisista kookostuotteista. Kuvissa esiintyvä miesmalli on ystäväni Joonas.



Erilaisten intressien värittämiä näkökulmia 
Kuten kaikessa elintarvikemainonnassa, on eri tahoilla omat päämääränsä, jotka ohjaavat tiedotusta. Kookosöljyn markkinoijien sivuilta löytyy massiivinen luettelo vaivoista ja sairauksista, joihin kookosöljy voi heidän mielestään tuoda avun. Väitteiden perään on ladattu pitkä lista lähdeviitteitä. Terveyslehdet sen sijaan julkaisevat säännöllisesti artikkeleita, joissa suomalaisen ravitsemusvalistuksen kärkinimet toteavat kookosöljyn yksiselitteisesti terveydelle haitalliseksi tyydyttyneeksi rasvaksi, jota kannattaa välttää. Kakkiaan asiantuntijoiden mielipiteissä on suuria eroavaisuuksia, kuten aina puntaroitaessa yksittäisten ruoka-aineiden terveysvaikutuksia.

Itse pyrin tuomaan keskusteluun mukaan huomionarvoisia seikkoja, joiden perusteella jokainen voi arvioida itse kookostuotteiden käyttöään sekä niiden merkitystä hyvinvoinnilleen. Rehellisyyden nimissä paljastan heti alkuun myös...

Omat intressini:
  • Olen lukenut paljon erilaisia tutkimuksia kookosöljyn terveysvaikutuksista ja pyrkinyt keskittymään rottakokeiden sijaan ihmisillä tehtyjen mittausten tuloksiin. 
  • Vastaani ei ole tullut ainuttakaan tutkimusta, jonka perusteella kookostuotteiden käyttöön osana monipuolista ruokavaliota olisi yhdistettävissä selkeitä terveyshaittoja. 
  • Vastaani ei ole tullut myöskään maiden välistä vertailua, jossa Thaimaa komeilisi sydäntautitilastojen kärkipäässä.
  • Rakastan suuresti kookoskermaa ja -maitoa, mutta en koe pakkomiellettä suodattaa informaatiota tästä lähtökohdasta käsin. 
  • Arvostan thaimaalaisten terveellistä keittiökulttuuria ja näen tärkeänä tehtävänäni poimia heidän ruokalajiensa joukosta maukkaita elementtejä suomalaiseen fuusiokeittiökulttuuriin. 
  • Validoin mieluiten tiedotusta, joka kannustaa kookostuotteiden kohtuukäyttöön, muttei ylikorosta kookoksen mahdollisia terveyshyötyjä ihmisten kokonaisterveyden kusannuksella. 
  • Kookosöljyssä on paljon hyviä aineita, mutta välttämättömiä rasvahappoja siinä ei ole juurikaan. Ravitsemusasiantuntijana toivon, ettei kukaan käyttäisi trendien lietsomana kookosöljyä liian runsaasti muiden, terveydelle vielä tärkeämpien rasvojen kustannuksella.
  • Käytän kookostuotteita lähes joka päivä ruoanlaitossa, reippaalla otteella. Kolesteroliarvoni ovat erinomaiset: LDL 2 (pitää olla alle 3), HDL 1,99 (tulee olla yli 1) ja triglyt 0,94 (tosi hyvä koska viitearvo on alle 2). Juustoja tai rasvaisia maitotuotteita en juurikaan voi syödä maitoon liittyvien yliherkkyyksien takia, mutta voita käytän vaihtelevia määriä arviolta joka toinen päivä.   

Kylmäpuristettu vs. pitkälle prosessoitu kookosrasva  
Kookosöljyn kohdalla on tärkeää erottaa ensin toisistaan pitkälle prosessoitu kookosrasva, jolla vappumunkit paistetaan ja kylmäpuristettu, olomuotoaan ympäristön lämpötilan mukaan vaihtava kylmäpuristettu kookosöljy. Jälkimmäinen on terveellisempi vaihtoehto ja selkeästi paremman makuista. Myös tutkimuskatsauksissa prosessoidun kookosrasvan terveysedut ovat olleet kyseenalaisia ja kontekstisidonnaisia. Kylmäpuristetusta kookosöljystä on saatavilla jonkin verran tutkimustuloksia, jotka viittaavat sen mahdollisiin terveyshyötyihin.

Prosessoitu kookosrasva mäkeen ja kylmäpuristettua kohtuudella.

Kylmäpuristetun kookosöljyn hyödyllisten vaikutusten merkitys
Kookosöljy on suurelta osin tyydyttynyttä rasvaa, mutta ainoastaan tämän perusteella ei voida arvioida kookosöljyn vaikutuksia ihmisen elimistöön. Kylmäpuristetun kookosöljyn rasvahapoista noin puolet on lauriinihappoa, joka muuttuu kehossa monolauriiniksi. Lauriinihappo on myös yksi äidinmaidon tärkeä komponentti, joka auttaa kehoa suojautumaan haitallisia mikrobeja vastaan. Lisäksi kookosöljyn lyhyt- ja keskipitkäketjuiset rasvahapot sulavat ja imeytyvät hyvin, mistä on hyötyä mm. suolisto-ongelmaisille, joilla rasva aiheuttaa ripulia ja vatsakramppeja.

Mainitut rasvahapot varastoituvat myös hieman huonommin kuin pitkäketjuiset rasvahapot, joita suurin osa ravintomme rasvoista pääasiassa sisältää. Eräässä tutkimuksessa vertailtiin toisiinsa kookosöljyä ja soijaöljyä käyttäviä ylipainoisia naisia kalorirajoituksen aikana. Kummassakin ryhmässä tutkittavien paino putosi, mutta ainoastaan kookosöljyryhmässä ilmeni vyötärön kaventumista. Ero on tietenkin pieni enkä lähtisi tämän perusteella muuttamaan ruokavalioni rasvahappokoostumusta. On tärkeää huomioida, että kookosöljyn rasvahapot eivät ole terveydelle välttämättömiä, joten ylikorostettaessa kookosöljyn terveellisyyttä saattavat muut vielä tärkeämmät rasvahapot jäädä paitsioon. Hyviä tuloksia kehonkoostumuksen osalta on esitetty saavutettavan myös käytettäessä kalaöljyä, jonka terveysvaikutuksista on paljon laajamittaisempaa tutkimusnäyttöä.

Kannattaa myös muistaa, että ylimääräinen energia on aina ylimääräistä energiaa. Ihmisillä tuntuu olevan tapana innostua käyttämään terveelliseksi mainostettua tuotetta liikaa muun ravinnon lisänä, vaikka olisi tarkoituksenmukaisempaa korvata sillä jokin haitallinen elementti. Kookosöljy ei siis sovi ravintolisäksi, vaan terveellisen ruokavalion osaksi. 

Edellä mainitun tutkimuksen tuloksista huolimatta tai niistä johtuen toivoisin siis maltillisuutta kookosöljyn käyttämiseen. Länsimaisen ihmisen terveyden kannalta huomattavasti tärkeämpiä rasvanlähteitä ovat tämänhetkisten tietojen valossa esimerkiksi kala ja oliiviöljy. En tietenkään väheksy kookoksen merkitystä osana joidenkin erittäin terveiden alkuperäiskansojen ruokavalioita. Tietynlaisessa kontekstissa kookosöljy saattaa toimia hyvinvointia merkittävästi edistävänä tekijänä esimerkiksi antimikrobisten ominaisuuksiensa ansiosta. Ruokavalio on kuitenkin aina kokonaisuus, jota yksi ainoa tekijä ei voi muuttaa yksioikoisesti terveelliseksi tai epäterveelliseksi.  

Kookos osana suomalaista ruokavaliota
Vaikka kookosöljyllä tai kookostuotteilla ei olisi merkittäviä kansanterveydellisiä vaikutuksia suomalaisille, on kookoksen hyödyntämistä tärkeää pohtia kulinaaristen tekijöiden takia. Kookosmaito tai -kerma osana terveellistä ruokavaliota ei ole todistettavasti edistänyt sydäntautikuolleisuutta, joten kannustaisin kookostuotteiden kohtuukäyttöön. Kookosöljy ei aiheuttanut esimerkiksi kuvaamassani tutkimuksessa veren rasva-arvojen heikentymistä. Aiheeseen liittyen löysin toisenkin kiinnostavan tutkimuksen, jossa tarkasteltiin olisiko kookostuotteiden ja kookosöljyn käytöllä yhteyttä intialaisten sydäntauteihin. Minkäänlaista syy-seuraussuhdetta ei löytynyt. Ehkä pulmallisin kookoskysymys ei siis lopulta liity suoranaisesti terveysvaikutuksiin, vaan teknisiin ongelmiin.  

Kuinka saisin rikki kookospähkinän?
Kookospähkinän vasaroiminen on rankkaa puuhaa, joten onneksi kaupat ovat täynnä kookoskerma- ja kookosmaitotuotteita, joiden joukossa on alkanut näkyä ilahduttavan paljon lisäaineettomia luomuvaihtoehtoja. Hinnoiltaan nämä eivät eroa merkittävästi perusversioista, mutta koostumus on toisinaan onnettoman sakkautunut. Pyrin tämän jutun jälkimainingeissa selvittelemään vielä tarkemmin kookostuotteiden valmistusprosesseja, joten saamme aiheesta lisää tietoa myöhemmin. Seuratessani kookosmaidon puserrusta Thaimaassa, vaikutti prosessi todella hellävaraiselta. Missään isossa tehtaassa en kuitenkaan valitettavasti ehtinyt vierailla, joten en tiedä millaisia koettelemuksia meille tuotavien kookosmaitotölkkien sisällä oleva valkoinen nektari on saanut läpikäydä.  

Kookosöljyn käytön todellisuus Thaimaassa poikkeaa mainosten väitteistä
Velä lopuksi pieni tietoisku. Toisin kuin mainostajat ja monet terveysalan edustajat antavat ymmärtää, Thaimaassa ei käytetä paistorasvana tai yleisenä ruokarasvana kookosöljyä. Lähimenneisyydessä sianrasva on ollut thaimaalaisten pääasiallinen paistorasva ja vain muslimit ovat käyttäneet runsaasti kookosöljyä (uskonnollisista syistä, sianihran tilalla). Olen käynyt itse tarkistamassa tilanteen eräässä kulinaariselle taiteelle omistautuneessa kokkikoulussa. Kyseisen koulun opettajan mukaan thaimaalaiset valitsevat öljykseen yleensä halvimman mahdollisen, kuten soijaöljyn. Kookosöljyyn heillä ei ole varaa, joten runsaimmin kookosta käytetään kookoskerman ja -maidon muodossa.


Minä ja Joonas Bangkokissa, tuoreen kookosjäätelön kimpussa.
Taitan nyt lähteä salille nostelemaan ystävieni kanssa rautaa. Iltapalaksi nautin kattilallisen keitettyä, idätettyä täysjyväriisiä kookosmaitoon tehdyn tom yam -keiton kera ja julkaisen reseptin seuraavalla kerralla. Nauttikaahan tekin elämästä, kookoksesta ja auringosta. 
_________________________________________________________________________

Lähteet:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2937313/
http://www.springerlink.com/content/02ngg2413wm2w630/fulltext.pdf
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9316363 

 

lauantai 7. toukokuuta 2011

Suojelukohteena naiskauneuden ja hyvinvoinnin monimuotoisuus


Eilen oli kansainvälinen Älä laihduta -päivä. Kyseisen päivän perusajatuksena on kannustaa kaiken kokoisia, hyvinvoivia naisia jättämään laihdutusprojektit väliin ja nauttimaan elämästä. On yksilöllistä missä koossa nainen tuntee itsensä onnellisimmaksi ja monelle normaalipainoiselle naiselle muutaman kilon laihdutuksesta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Tämän jutun edetessä selvitän miksi. Käyn läpi muutamia syömishäiriöiden hoidon parissa havaitsemiani ilmiöitä sekä esittelen perusteluja naisten kauneuden monimuotoisuuden vaalimiselle. Vaihtelun vuoksi olen valinnut jutun yhteyteen ainoastaan plus-koon malleja. Voit pohtia lukemisen yhteydessä miltä naisista tuntuisi katsoa itseään peilistä, jos lehtien sivut ja mainokset toisivat enemmän esille myös tällaisia kauneusihanteita.


Irtaudu yksipuolisten ihanteiden haarniskasta
Jokaisella naisella on luonnollinen kokoskaalansa, jonka puitteisiin kehon muodot asettuvat elintapojen ollessa kunnossa. Ihannepainossa on reipas vaihteluväli, sillä genetiikka ja erilaiset elämänvaiheet, kuten murrosikä, raskaus, imetys, urheilu-ura tai ikääntyminen muokkaavat väistämättä kehonkoostumusta eri suuntiin. Tämän luonnollisen ilmiön hyväksyminen auttaa säilyttämään terveen kunnioituksen omaa vartaloa kohtaan sekä näkyy suhtautumisessa myös muiden naisten ulkoisiin ominaisuuksiin.

Anna itsellesi ja lapsillesi lahjaksi terve kehonkuva
On täysin normaalia, että hoikan tytön paino nousee teini-iän kasvupyrähdyksen yhteydessä. Ylipainon kehittymiseen on tietenkin erittäin hyvä puuttua ajoissa, mutta normaalin painoindeksin rimaa hipoen ylittävälle neidolle ei kannata todeta, että painoa voisi hiukan pudottaa. Muutaman kilon laihdutusprojektista voi lähteä liikkeelle prosessi, joka johtaa pahimmillaan syömishäiriöön. Tästä johtuen terveydenhoitajilta ja vanhemmilta vaaditaan taitoa käsitellä herkkää aihetta rakentavasti. Nuori ei tarvitse kalori- ja painotaulukoita, vaan innostavia aineksia hyvinvoinnin sekä vahvan itsetunnon rakentamiseen.

On hyvä kiinnittää huomiota myös siihen, että vanhemmilta saamansa kohtelun ohella lapset rakentavat kehonkuvaansa ja syömiseen liittyviä asenteitaan mallioppimisen kautta. Väheksyessäsi kehoasi, arvostellessasi muiden ulkonäköä sekä liittäessäsi syömiseen syyllisyyttä opetat lapsellesi samanlaista suhtautumismallia. Korjaamalla omaa puhetyyliäsi, voit tarjota jälkikasvullesi painavan taakan sijaan nykymaailmassa tarpeellisen supervoiman - vahvuuden olla oma terve ja upea itsensä.         


Solmi rauhansopimus kehosi kanssa
Pitkällä tähtäimellä liha ei tottele itsekuria, joten loputon taistelu omaa luontaista painoa vastaan on hävitty. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö pysyvä painonpudotus voisi onnistua silloin, kun siihen on terveydellisistä syistä tarvetta. Taktiikka jolla tuloksiin päästään, on kuitenkin aivan jokin muu kuin laihdutuskuuri. 

Terve keho ja tasapainoiden mieli aiheuttavat kaupanpäällisinä ylimääräisen painon karisemista, joten kannustaisin suuntaamaan fokuksen ensisijaisesti kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen. Tässä välissä on tähdennettävä, että hyvinvointi ei edustä meistä kaikille samoja asioita. Muutokset saavat aina voimansa ihmiselle itselleen tärkeimmistä arvoista, jotka voivat vaihdella hyvin suuresti yksilöiden välillä. Niinpä siinä missä joku haluaa elää mahdollisimman pitkään ja noudattaa kurinalaisia elintapoja, lukee toisen huoneentaulussa: "live fast, die young" ja näillä mennään niin pitkään kuin mahdollista. Joissain tapauksissa suunnitelmista poiketen satakin vuotta. Tämän kaiken ohella se missä lukemissa paino seilaa, on pieni sivuseikka. Tai ainakin se saisi olla.



Kauneutta ja hyvää oloa ilman kiloja ja kaloreita 
Maailmassa joka on täynnä epämääräistä ahdistusta ja hallitsemattomia ilmiöitä, korostuu ihmiselle ominainen tarve saavuttaa kontrollin tunne - keinolla millä hyvänsä. Kun pirstaloituneiden ihanteiden ja ideologioiden ristitulessa voi suunnata huomion edes johonkin mitattavaan asiaan, tuntuu hetkittäin vähän helpommalta. Ihmisiä voi luokitella ja omaa sekä muiden arvoa mitata edes jollain tapaa. Kaaos selkiytyy, kuri mahdollistuu. Kyseessä on kuitenkin vain harha, sillä luonnollinen kauneus ja hyvä olo pakenevat kaikenlaisia numeerisia tai ulkoapäin saneltuja luokituksia. Tämän havainnollistamiseksi kehotan hetken aikaa miettimään mitä tapahtuisi, jos heräisimme huomenna ja...     

  • Kaikki vaa'at ja kehonkoostumusta mittaavat laitteet olisivat kadonneet.
  • Kukaan ei laskisi enää kaloreja.
  • Jokainen söisi silloin kun on nälkä ja lopettaisi syömisen silloin kun olo on kylläinen.
  • Ihmiset osaisivat käsitellä tunteitaan syömistä tehokkaammilla tavoilla.
  • Arkiaterioilla olisi tarjolla runsaasti maukkaita kasviksia, riittävästi kalaa, lihaa, papuja, pähkinöitä ja tarpeen mukaan juureksia, laadukkaita viljatuotteita, marjoja ja hedelmiä.
  • Ihan mitä vain voisi syödä hyvällä omalla tunnolla, omaa kehoa kuunnellen. 
  • Jokainen toteuttaisi sellaisia elintapoja, joiden avulla olo on paras mahdollinen - sekä henkisesti että fyysisesti.
  • Lehtien, elokuvien ja mainosten tarjoamat naisihanteet olisivat muitakin, kuin alipainoisia kaunokaisia.   


    ______________________________________________________________
    Kuvalähteet:

    http://i2.listal.com/image/1153469/500full.jpg
    http://xaxor.com/images/other/111111/fat_model_05.jpg
    http://farm1.static.flickr.com/131/367528566_3bbea03918_o.jpg
    http://cdn.thegloss.com/files/2010/12/crystal-before.jpg

    torstai 5. toukokuuta 2011

    Meditaatiohaaste, osa 2: Päänsisäisen tornadon rauhoittamista, ensimmäiset päivät

    [Tässä sarjassa haastan itseni ja lukijat meditoimaan kuukauden aikana joka päivä, 15 minuuttia tai pidempään. Katsotaan mitä tapahtuu. Tarkemmat ohjeet ja motivaation löydät klikkaamalla tästä.]



    Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Varsinkaan meditaatioharrastusta. En kuitenkaan voi olla hetkittäin pohtimatta, kuinka monta väitöskirjaa olisin kirjoittanut, kuinka upeita sävellyksiä säveltänyt ja kuinka hienoksi kotini laittanut, mikäli olisin malttanut ottaa tehtäväkseni aivojeni säännöllisen lataamisen. Jo vuosia sitten. Kiehtovaa jossittelua ovat myös meditaation potentiaaliset vaikutukset ihmissuhteisiin ja aikuiseksi kasvamiseen.

    Onneksi edistyminen on sitä luokkaa, että tällä tahdilla ehdin saavuttaa vielä useimmat tavoitteeni tai vielä parempaa - luopua niistä ja keskittyä johonkin olennaisempaan. Olemiseen. Tervetuloa elämääni zen. Vuodet näyttävät mihin päädyn, mutta katsotaan mitä jo viimeisen kolmen päivän aikana on tapahtunut. 
           
    1. päivä
    Katse harhailee, ajatus harhailee. Sinnittelen urhoollisesti viisi minuuttia jossain lootusasennon tapaisessa. Se tuntuu urheilusuoritukselta. Selkä on huonosti, tyyny on huonosti, polvet ovat huonosti. Mieli pinnistelee jaksaakseen loppuun asti, vaikka sen ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään. Kun "suoritus" on ohi, saapuu hyvä olo. Koko loppupäivän ajan kaikki on selkeää ja arkisiin velvollisuuksiin tarttuminen tuntuu helpommalta kuin yleensä. Wow, kaikki nämä edut vain viidessä minuutissa! (Joka kylläkin tuntui tunnilta.)

    2. päivä
    Keskittyminen on edelleen todella haasteellista, joten lisää reeniä vaan. Teen muutaman astangajooga-asanan ennen meditaatiosessiota. Sillä hetkellä, kun istun risti-istuntaan, alkaa sydän hakata vimmatusti ja hengitys kulkee tahmeasti. Päätän hyväksyä olotilan. Annan vain mennä enkä välitä keskushermostoni riehumisesta. Teen ennätyksen! 20 minuuttia meditointiyritystä ja todella puhdistunut olo.

    3. päivä
    En malttaisi millään odottaa, että pääsen meditoimaan. Ennenkuulumatonta. Olen aina kokenut kaikenlaiset hiljentymisharjoitukset tympeänä pakkopullana, mutta nyt mieli suorasraan janoaa kultivoitunutta tylsistymistä. Edellisten päivien sessiot ovat vaikuttaneet yleiseen olotilaani siten, etten jaksa ärtyä mistään. Edistän maailmanrauhaa. Olen alkanut myös nauttia ihan uudella tavalla arkisista askareista, kuten ruoanlaitosta ja tiskaamisesta. Niissäkin zeniä, kun sen vain oivaltaa. Illalla sinnittelen taas 20 minuuttia ja liitän perään vielä keskittyneen musiikkiterapiahetken. Kuuntelen ajatuksen kanssa Ulverin seitsenminuuttisen psykedeelisen biisin. Huomenna on pakko saada annostus Devin Townsendia.  

    4. päivä.
    En ole vielä tänään suorittanut...korjaan nauttinut päivittäistä meditaatiotani. Keskittymismotivaation lisääntyminen on ollut melkoisen nopeaa. Olen mitannut meditaatioon spontaanisti käyttämääni aikaa ja antanut itseni lopettaa sitten kun siltä tuntuu. Uskon että loppuviikosta päädyn jo puoleen tuntiin ja meditoinnin syvyys paranee. Luovuuteni on lisääntynyt, mutta valitettavasti suurin osa ideoista alkaa tulvia päässäni juuri meditoinnin aikana, mikä häiritsee fokuksen suuntaamista pelkkään olemiseen.

    Meditaation aikaansaama muuttunut tietoisuuden tila muistuttaa unen rajamaille siirtymistä ja tämä efekti raivaa tunnetusti blokkeja ajatusratojen tieltä. Ajatukset liitävät niin tehokkaasti uusiin sfääreihin, että taidan ottaa jatkossa ohjelmaani myös erillisiä brainstormaus-meditaatiosessioita. Niiden aikana pidän vieressäni kynää ja paperia. Hyvien ideoiden ilmaantuessa keskeytän sitten meditaation tehdäkseni muistiinpanoja.


    Kaikkiaan jo kolmen päivän perusteella näyttäisi siltä, että meditaatio on kaltaiselleni tornadopäälle äärimmäisen tehokas menetelmä. Tässä ajassa aivojeni kuorikerros ei ole tietenkään vielä paksuuntunut tai rakenteet muotoutuneet, mutta olo on kaikin tavoin rauhoittunut. Olen löytänyt päässäni pyörivän myrskyn keskeltä kauniin paikan, jossa on hyvä levätä ja oppia elämään nautinnollisemmalla tavalla. 
    ________________________________________________________

    Kuvalähteet:
    http://simonnemichelle.files.wordpress.com/2009/11/1334562-2-in-my-dreams.jpg
    http://web.uvic.ca/~h2o/images/water-drop1.JPG

    maanantai 2. toukokuuta 2011

    Haaste, osa 1: Nollausta

    Meistä jokainen tarvitsee välillä aivojen nollausta. Viime päivinä moni onkin harjoittanut sitä ahkerasti vapun kunniaksi, joten tästä on hyvä jatkaa. Ajattelin haastaa sekä itseni että teidät lukijat tutkimaan millaisia muutoksia elämässä tapahtuu, jos aivoja nollataankin ihan joka päivä.

    Jos ehdit jo kauhistua (tai innostua), todettakoon, että tässä kokeilussa nollaus tapahtuu meditaation avulla. Tavoitteemme ovat myös kovempia, kuin pelkkä rentoutuminen tai murheiden unohtaminen. Lähdemme kasvattamaan aivokapasiteettiamme. Tutkimuksissa joita käsittelen seuraavissa osissa, on saatu lupaavia tuloksia meditaation hienoista vaikutuksista, joista yhtenä mainittakoon aivojen kuorikerroksen paksuneminen. Meditaatio on siis aivojen bodaamista, aivoja lepuuttamalla.

    Kuukauden mittaisen projektin aikana arvioimme omakohtaisesti:

    • Paraneeko keskittymiskyky?
    • Väheneekö stressialttius?
    • Lisääntyykö aivojen prosessointiteho?
    • Kohoaako mieliala?
    • Alkaako luovuus virrata?
    • Ilmeneekö jotain odottamattoman siistiä?

    ...jos käyttämme joka päivä vähintään vartin meditoimiseen. Toteutustyyli ja -paikka ovat vapaavalintaisia.



    Siispä aloita jo tänään, niin saat aivosi kovaan kuntoon ennen kesää. Seuraavalla pikaoppaalla pääset kätevästi alkuun.
    1. Laita kännykkä äänettömälle ja säädä herätys sopivaan aikaan. Varaa koko sessioon vähintään 15-20 minuuttia.
    2. Istu sopivan jämäkän tyynyn päälle risti-istuntaan, niin saat lantion parempaan asentoon. Jos lootusasento ei millään toimi, istu polvillasi, tuolilla tai selkä seinää vasten. Tärkeintä on keskittyminen, joten hyvä ergonomia on olennaista.
    3. Laske kämmenet polvillesi lepäämään. Tai vaihtoehtoisesti käännä kämmenet ylöspäin ja liitä peukalo ja etusormi yhteen (kts. kuva yllä). Tässä lajissa ei jaeta tyylipisteitä, joten asento on vapaa.
    4. Anna hengityksesi kulkea omaan tahtiinsa ja tehosta keskittymistäsi kohdistamalla huomio joko hengitykseesi tai johonkin kiintopisteeseen. Seuraavista keinoista voi olla apua, joten valitse omasi:
    a. Sulje silmät ja seuraa palleasi liikettä, koko meditaation ajan.
    b. Ota katseelle kiintopiste ja kun ajatus lähtee harhailemaan (eli ihan koko ajan), kohdista katseesi takaisin kiintopisteeseen. Itse käytän apuna postikorttia, jonka keskellä on itämainen kirjain. Valitse siis jokin neutraali kohde, johon ei assosioidu mitään erikoisempaa ja tuijota sitä.
    c. Pidä silmäsi puoliavoimina ja suuntaa katse vähän alaviistoon.

    Anna ajatustesi tulla ja mennä menojaan. Trafiikki pään sisällä on melkoinen, mutta se ei haittaa mitään. Älä tuomitse/arvota ajatuksia tai tartu niihin. Anna niiden lipua ohi. Meditaatiossa ei tarvitse yrittää mitään, vaan enemmin olla yrittämättä. Katso kuinka pitkään maltat olla paikallasi. Aluksi viisikin minuuttia voi olla kova suoritus. Ajan kanssa kuntosi kasvaa ja kohta huomaat jaksavasi istua uuden harrastuksesi parissa jopa puoli tuntia.

    Mukavia nollaushetkiä arkeen ja juhlaan!

    __________________________________________________________________
    Kuvalähteet:

    http://pimpme.fi/wp-content/uploads/2011/02/homer-simpson-wallpaper-brain-1024.jpg
    http://mydeepmeditation.com/wp-content/uploads/2010/09/meditation-to-relieve-stress.jpg
    http://yoga.am/wp-content/uploads/2008/12/eftwoman1.jpg