perjantai 14. syyskuuta 2012

Hanna approves Top 10: Näillä kaikki kääntyy tosi hyväksi


Pitkästä aikaa edessänne häämöttää Hanna approves -katsaus, jossa listailen kymmenen suosikkiani liittyen aina johonkin tiettyyn teemaan tai ajankohtaan. Tällä kertaa teemana ja ajankohtana on elämä, jonka laatuun voi jokainen vaikuttaa ihan itse kääntämällä hyvillä valinnoillaan paremmaksi kaiken aina yksittäisestä ateriasta omaan fiilikseen.

Miksi tyytyä ihan hyvään, kun voi saada tosi hyvää?
En osaa vastata tuohon, joten käytän jatkuvasti esimerkiksi seuraavia taikoja.

1. Ajatuspäiväkirja

Jos kohtaan vaikeuksia ihmissuhteissani tai mokaan jotenkin (eli lähes joka päivä kun astun ulos kotoani tai avaan netin), hyödynnän kirjoittamisen terapeuttista voimaa. Monelle, erityisesti naiselle vaikeiden asioiden ja tunteiden kirjoittaminen auki on ainoa keino saada päänsisäiseen kaaokseen tasapainon palauttava logiikka.

Oma kirjoitusterapiani noudattaa yleensä aina seuraavaa kaavaa:

Vaihe 1. Kuvailen harmittavan/ahdistavan/vituttavan tilanteen neutraalisti ja objektiivisesti. Kuin uutistenlukija. "Kuka, mitä, missä, milloin?" Tässä vaiheessa en laita pieneen tekstinpätkään mukaan minkäänlaista tunnetta tai arvostelua.

Vaihe 2. Listaan kaikki asiaan liittyvät tunteeni täysin sensuroimatta. Tässä kohtaa huomaan aina, kuinka huonosti osaan nimetä erilaisia tunnetiloja. Siitäkin huolimatta, että olen psykologi. Kuitenkin kun käyttää hieman mielikuvitustaan ja ruoppaa pään sisältöä, alkavat padot murtua ja päästään nopeasti kaikkein olennaisimpiin tunteisiin. Niihin, jotka tekevät kipeää.

Vaihe 3. Listaan estoitta myös kaikki asiaan liittyvät ajatukseni. Näiden listausten lukeminen joskus jälkeenpäin on muuten parhainta oppia oman mielen toiminnasta. (Usein myös parhainta viihdettä.) Listaan ajatuksia niin kauan kunnes löydän ydinajatuksen eli sen, joka pitää vaikeita tunteita yllä ja vetää kohti pohjamutia. Yleensä omissa listauksissani päädyn toteamaan kokevani aidosti, että olen arvoton, lahjaton, riittämätön tai ei-raskastettava. Psykoterapiassa tällaista kaiken taustalla vaikuttavaa negatiivista oletusarvoa voidaan kutsua ydinoletukseksi. Sen murtaminen korjaa psyyken toimintaa. 

Vaihe 4. Luettelen kivuliasta ydinajatustani tukevat ja sen lopulta (eli aina) kumoavat todisteet. Nämä löytyvät helposti ja selkeyttävät miettimään käytännön ratkaisuja tilanteeseen - itsesäälissä rypemisen sijaan. Fiksua ratkaisukeskeisyyttä, jota moni nainen saisi toteuttaa enemmän niin olisi paljon helpompaa tämä elämä. Minulle ratkaisukeskeisyyden ovat lopulta opettaneet ajatuspäiväkirjan sinnikkään täyttelemisen ohella myös miespuoliset ystäväni. Olen tästä ikuisesti kiitollinen. 

Vaihe 5. Teen toimintasuunnitelman. On turha vatkata tuloksetta mitään sellaista mitä ei voi muuttaa saati sitten sellaista minkä voi. Kaikkeen auttaa ylianalysoinnin kierteessä piehtaroimisen sijaan konkretia ja toiminta! Aloitan yleensä konkretiaan siirtymisen ihan jostain pienestä jutusta. Jostain mitä voin tehdä vaikka samantien. Sitten listaan seuraaviksi tavoitteiksi pitkällä tähtäimellä toteutettavat peliliikkeeni ja pistän ne käytäntöön. Tai sitten en. Naisen mieliala on stabiili kuin säätila.

Vaihe 6. Kun on kulunut riittävästi aikaa, palaan tekemään seurannan, jonka olen nimennyt osioksi "tapahtui myöhemmin". Kerron itselleni miten tilanne on aktiivisemman episodin jälkeen edistynyt. Yleensä kaikki on selvinnyt ja alkuperäiset pelot ja arvottomuuden ynnä muun kokemukset osoittautuneet täysin turhiksi. Luen sitten vanhat merkinnät, jotka tässä vaiheessa tuntuvat aina niin kovin etäisiltä, epärealistisilta ja negatiivisilta.

Tämän vaiheen avulla opin aina vain paremmaksi siltä osin, että seuraavan kerran ollessani alakuloinen, tiedän että jossain vaiheessa palaan kirjoittamaan tilanteen kääntyneen hyvin ja oloni parantuneen. Eli miksi surra edes tilanteen keskellä? :) En useinkaan enää tiedä, joten kestän aivan kaikkea paljon paremmin kuin vuosia sitten.

Uups, tulipa tästä pitkä selostus. Toivottavasti kaikki lukijat eivät pökränneet jo ennen kuin päästään seuraaviin kohtiin. Pahoittelen myös sitä, etten jaksanut kehittää tähän mitään kuvitteellista esimerkkikuvausta. Saati sitten kehdannut ottaa näytteeksi omia vanhoja merkintöjäni. Nauran niille mieluiten yksin.


2. Kamppailulajit

Mikään ei ole niin voimaannuttavaa, kuin rankka fyysinen rasitus ja kanssaurheilijoiden kohtaaminen  yhdistettynä äärimmäistä keskittymistä vaativien liikeratojen opetteluun. Jos minulla olisi lapsia, veisin heidät kokeilemaan jotain budolajia. (Ja kyllä, käytän sanaa voimaannuttava niin kauan kunnes joku keksii sille korvaajan.)

Aloitin itse eilen karaten. En enää jaksa avautua saamistani mustelmista, jotka koristelevat tällä hetkellä käsiäni siihen malliin, että joku voisi olettaa minun osallistuneen katutappeluun. Ei tämä suuntaus tietenkään sovi kaikille, mutta itselleni ei oikein sopinut mikään muu. Käytin koko kesän eri lajeja demonstroivien youtube-videoiden ja omien edellytysteni analysoimiseen sekä erään kokeneen, itseäni enemmän elämää nähneen karatekan konsultoimiseen. Lopputulemana päädyin siihen, ettei ole kertakaikkiaan ainuttakaan toista budolajia, jota minun kannattaisi kokeilla ennen tätä.

Eilisen puolentoista tunnin jälkeen olen edelleen vahvasti samaa mieltä.

3. Mielikuvaharjoittelu

En ole käynyt ainuttakaan aiheeseen liittyvää kurssia saati saanut yhtäkään kirjaa luettua muutamaa sivua pidemmälle. Mielikuvitukseni on kuitenkin ollut lapsesta asti hyvin voimakas. Hyödynnän tätä ominaisuuttani nykyään entistä jäsennellymmin.

Jos en ymmärrä jonkun kohtaamani ihmisen toimintaa tai koen itseni satutetuksi hänen takiaan, vaihdan ajatuksissani hänen kanssaan osia. Jos tietoa on riittävästi käytettävissä, saan aina jonkinlaisen valaistumisen ja itseni erillisyys häneen liittyen alkaa purkautua. Tulee tunne, että olemme kaikki täällä samassa veneessä ja jokaisen yksilön toiminnalle on selitys. Tämä selitys ei koskaan liity siihen, että toinen haluaisi minulle pahaa tai olisin itse jotenkin huono. Ihmiset käyvät läpi jokainen omia prosessejaan ja yrittävät yleensä aina parhaansa.

On vaikea olla vihainen ja katkera, jos osaa suojella itseään muiden pahalta ololta ja löytää kaikesta syvemmällä olevat motiivit. Ne ovat aina hyvät, kun on kyse perusterveellä mielellä varustetusta tapauksesta.

Toinen mielikuvaharjoittelun tärkeä osa elämässäni liittyy muutosten vahvistamiseen. Halusin sitten muuttaa toimintaani omien elintapojeni tai psykologisten toimintamallieni suhteen, käytän aina mielikuvaharjoittelua, johon tutustuin jo hyvin nuorena urheilijana.

Yksinkertaisimmillaan maalaan mieleeni ensin muutoksen jonka tahdon tehdä omassa toiminnassani ja sen jälkeen käyn läpi elämääni muutoksen tehtyäni. Katselen helppoja tilanteita, joissa uusi tapa on käytössä. Sitten katselen haasteellisempia, joista toimin vaikeuksista huolimatta sinnikkäästi eri tavalla kuin ennen.

4. Pensasmustikat

Ennen en ostanut koskaan pensasmustikoita, vaan ihailin niitä kaukaa ja kaihoisana. Koin että ne ovat kalliita eikä niitä saa ostaa, jos pakastin on täynnä hienoja mustikoita suoraan Suomen luonnosta. Sitten kerran päätin, että nyt repäisen "Just because I´m worth it." Ostin rasian ja söin sen maustamattoman jogurtin kanssa.

Tajusin silloin että pensasmustikat eivät ole kalliita, ne ovat todella hyviä (ja ihan eri asia kuin muut mustikat) ja niillä piristyy kurjakin fiilis. Koska ne ovat niin hyviä. Voiko tämä enää yksinkertaisemmaksi mennä. Voiko luvan saaminen jonkin ruoan ostamiseen olla näin monimutkaista? Miksi en ostanut pensasmustikoita jo vuosia sitten, vaan ihailin niitä kaukaa?

Ihminen urautuu ruokakaupassa.

5. Savuchipotle

Tämä jos mikä pelastaa aterian kuin aterian. Ensikontaktini chipotle-chilikastikkeeseen oli Amarillossa, muistaakseni Tampereella. Tilasin vain bataattilohkot ja chipotle-majoneesia. Paras yhdistelmä ikinä! Päätin hankkia chipotle-majoneesia. Prosessi vei taas monta vuotta, sillä muistin vasta viime viikolla tämä herkun tehdessäni ruokakuvauksia ystäväni kanssa.

Tein eräälle lehdelle kuvaa, johon tuli "akneystävällinen" ateria eli höyrytettyä lohta ja bataattilohkoja. Ystävälläni oli savuchipotlejauhetta ja -kastiketta, joita huiskimme aivan kaikkien kuvattavien raaka-ainesten päälle. Lopputulos oli tosi hyvä.

Tilasin kaksi pussia savuchipotle-jauhetta Poppamiehestä ja tänään hain vielä savuchipotle-kastikkeen, jota olen hölvännyt jokaiseen ateriaan sen jälkeen.

6. Suklaa

Suklaa on tunnetila. Tavoittelen tätä tunnetilaa aina erityisesti silloin, kun on vähän tyhjää tai pitää saada jotain säpinää tai on aikaa hiljentyä teekupin äärelle sulattamaan suussa tumman suklaan palasia. Nyt on muuten ilmaantunut tosi hyviä stevialla maustettuja suklaita. Raahaan näitä käsilaukussani, jotta en sortuisi aina jossain ravintolassa jälkiruokaan, joka on täynnä aineksia joista saan yliherkkyysreaktion. Syön suklaapalan kahvin tai teen kanssa, jos olen jossain vilkkaassa lounaspaikassa, jossa oman suklaan syöminen salaa ei johda katastrofiin.

Puuh, nyt muuten loppui turnauskestävyys. En jaksa enää kirjoittaa seuraavista yhtään mitään. Jatketaan seuraavalla kerralla näistä eli jatkuu ensi numerossa.

7. Tanssi

8. Tarot-kortit

9. Tekohymy

10. Wasabi

Ekstra: Mutakakku!

Kertokaahan omia suosikkejanne, jos vaikka oppisin teiltä jotain mikä tekee elämästäni vieläkin hienompaa.

Kai elämästään saa tehdä aina vain hienompaa?
______________________________

Jutun kuva: Joonas Palomäki