torstai 29. marraskuuta 2012

Terveys pinnan alla

Pidän tänään luennon suoliston ja sisäelinten hyvinvoinnista. Aihepiiri on niin kiehtova, että haluaisin jäädä seuraavaksi viikoksi kotiin sukeltelemaan aina vain syvemmälle elimistön puhdistusjärjestelmien ja bakteerikantojen maailmaan. Olen siis hyvin innoissani ja samanaikaisesti eräänlaisessa "hullu professori" -vaiheessa. Haluan muodostaa loputtomasta suosta luennolle selkeän tietopaketin. Haluan tarjota jotain kouriintuntuvaa, käytännöllistä ja selkeyttävää.




Sessioni kulku rakentuu seuraaviin kysymyksiin vastaamisen ympärille:


  • Mitkä ovat parhaat eliksiirit kodin lääkekaappiin?
  • Hyväkuntoinen suolisto, parempi mieli. Vai toisinpäin?
  • Miten voit hoitaa kotikonstein erilaisia ruoansulatuskanavan ongelmia?
  • Miten maksasi jaksaa paremmin? 
  • Entä haimasi? 
  • Miten yksilöiden väliset erot sisäelinten toiminnassa kannattaa huomioida?
  • Onko detox- eli puhdistuskuureista hyötyä?
  • Mitä on oikea detox?
  • Mikä on nyky-yhteiskuntamme näkymätön myrkky?
Luennolla on 1,5 tuntia aikaa käsitellä niin ärtyvän suolen oireyhtymää, ummetusta, maksan hyvinvoinnin vaalimista ja vastailla kysymyksiin. Tulen käymään läpi oikeita ruokavalintoja sekä ravintolisiä, joilla voidaan saada parannusta vaikeaankin tilanteeseen. 

Olen auttanut monia suolisto-ongelmista kärsiviä yksinkertaisilla, pienillä muutoksilla. Hyvät vaihtokaupat ovat kaiken A ja O. Esimerkkeinä näistä: kauraleivän ottaminen ruisleivän tilalle, oikeanlaisen kuitulisän valitseminen, stressaavien tilanteiden tasapainottaminen rentoutumisharjoituksilla sekä yksilöllisen ruokarytmin hakeminen epäsäännöllisen nakertamisen tilalle. Kun kehon yksilöllisten vaatimusten näkökulmasta parempia valintoja alkaa kasautua riittävän paljon, voi myös välillä irrotella. Herkkujen kanssa voi ottaa rennosti juhlissa ja elää normaalia elämää soveltamalla. 

Maksan ja haiman hyvinvointiin panostaminen on monimutkaisempaa, kuin suoliston terveyden vaaliminen. Nämä kaksin sisäelintä kun eivät ilmoittele itsestään yleensä ennen kuin jokin on todella huonosti. Merkkejä on myös vaikea huomata, joten on parempi panostaa ongelmien ennaltaehkäisemiseen. Tehokasta ennaltaehkäisyä ovat jälleen sellaiset hyvät ruoka- ja juomavalinnat, jotka eivät kuormita kehoa liikaa. Yrttien maailmassa on myös paljon hyödyntämisen arvoista. 

Tervetuloa paikalle kuulemaan lisää klo 18-19:30 Torikeskuksen 4. kerrokseen, Kuntomaailman luentotilaan: 

Voit ilmoittautua iltaan soittamalla 040 729 2909 tai sähköpostilla tuija.nieminen@kuntomaailma.fi tai suoraan Vivianin kassalla.
_______________________________________________
Kerro nimesi, puhelinnumerosi ja sähköpostisi. Sitten osta lippu etukäteen Vivianin kassalta (ostaminen onnistuu vielä iltaan tullessasi). Liput kerätään tilaisuuden alussa. Lipun hinta 15 e sisältää 1,5 tunnin luennon ja kirjallisen taustamateriaalin.
(Huom. Ostaessasi kerralla 4 lippua saat ne hintaan 50 euroa.)




keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Eating for dummies: Note to self - älä jätä lounasta väliin

En yritä koskaan rakennella itselleni imagoa, joka antaisi ymmärtää minun olevan jokin täydellisen terveyden ja hyvien tottumusten ruumiillistuma. Kerron mieluummin hyvin avoimestikin inhimillisistä heikkouksistani, joiden pohjalta saan yleensä parhaat oppini. Lisäksi tykkään havainnollistaa erilaisia ilmiöitä käytännön esimerkeillä, jotka heräävät henkiin, kun niitä kertoo välillä itsestään. Ei aina vain siitä "eräästä tapauksesta".

Tänään sain taas kerran lisää omakohtaista aineistoa...

1) siitä että kunnollisten aterioiden korvaaminen välipalojen nakertamisella kostautuu. aina.
2) siitä että suklaan voittaa aina.

Työmatkan haasteet
Lähdin eilen työmatkalle melkoisella höngällä. Aamupala hoitui kätevästi nakertamalla porkkanaa ja mandariinia sekä juomalla epämääräistä jääkaapin antimista matkalle sekoittelemaani jogurtti-talkkuna-mustikka-lesitiini-hampunsiemenseosta. Suoraan purkista tottakai. Enkä myönnä että ajoin samalla autoa.

Mutta ravitsemuksellisesti ihan kelvollinen kokonaisuus.
Paitsi että eihän tällaisilla eväillä pitkälle pötkitä melkoisen suurella energiankulutuksellani.

AAMIAINEN
  • 1.50 kpl Porkkana, iso
  • 1.00 kpl Mandariini, satsuma, klementiini, keskik., kuorittu
  • 387.00 g Soijajogurtti, maustamaton, soygurt, gogreen alpro
  • 0.50 dl Talkkunajauho, Rantasen
  • 5.00 g Hamppu, siemen, ka
  • 0.80 rkl Lesitiinirae, reformi-keskus
  • 0.30 dl Metsämustikka, mustikka, ka
  • 0.60 dl Puolukoita




LOUNAS
  • 1.00 kpl Mandariini, satsuma, klementiini, keskik., kuorittu
  • 150.00 g Soijajogurtti, maustamaton, soygurt, gogreen alpro
  • 0.10 dl Yosa-kauravalmiste, naturell
Seisovan pöydän kirous
Tuo edellä mainittu oli lähinnä lounaan irvikuva, joten illalla nälkä oli melkoinen, kun pääsin töideni jälkeen seisovan pöydän kimppuun. Yövyn usein näillä työmatkoilla hotellissa, jossa on maailman parhaat ruoat. Ne todellakin ovat parhaat. Tiedän mistä puhun, koska sen verran monessa hotellissa on tullut syötyä ja tässä hotellissa on erityisen vaikeaa pitää jotain rotia ilta-aterioiden kanssa. Olen vuoden ajan kuitenkin opetellut vaihtelevalla menestyksellä buffe-annoskokojen hakemista.

Ihminen tulee kylläiseksi vain yhteen ruokaan kerrallaan, joten jos tarjolla on kymmeniä eri sortteja, ymmärrätte varmasti mikä on lopputulos. Ähky. Joka ikinen kerta.

Ainoat strategiat selvitä seisovasta pöydästä kunnialla ovat siis vaihtoehtoisesti:

a) keskittyminen vain pariin lämpimään ruokalajiin + rajaton määrä kasviksia ja salaattia.
b) minimaalisen pieni määrä jokaista ruokalajia eikä uusintakierrosta. tai jos uusintakierros tehdään, niin sitten enää mukaan vain parhaat suosikit ja todella pieninä määrinä.
c) Tietoinen syöminen eli todella rauhallinen pureskelu sekä intensiivinen keskittyminen ruokaan (ruoan kauneuteen, makuun jne,) Toisin sanoen eräänlainen zen-meditatiivinen ruokailu.

Nyt meni suhteellisen hyvin putkeen. Keskityin muutamaan lajiin, en hakenut kuin pari kertaa lisää, pureskelin todella huolellisesti ja ihailin ruokalautastani meditatiivisesti, mutta sitten kamerasta loppui akku, joten todisteena mestyksestäni on vain yksi pimeä kuva.



Ruokamäärät ja lajikkeet sain sentään ylös listauksena. Kokonaisuudesta kertyi päälle 500 kaloria. 

PÄIVÄLLINEN
  • 0.70 kpl Ahven, filee
  • 3.00 kpl Graavilohisiivu, mausteinen, lohicarpaccio
  • 1.50 kpl Peruna, kuorittu, keitetty, keitinvedessä ei suola
  • 1.50 rkl Ruskeakastike, rasva-jauhosuurus
  • 2.00 kpl Palsternakka, keskikokoinen
  • 7.00 g Camelina-öljy, kylmäpuristettu, neitsytöljy
  • 1.00 rkl Punajuurisalaatti, majoneesikastike
  • 1.00 Vihersalaatti
  • 7.00 g Majoneesi, kotitekoinen
Päivällisen jälkeen olo oli harvinaisen kevyt tavalliseen nähden. Kävin vähän kävelemässä ja sitten vielä polkemassa hotellin kuntopyörää. Siinäpä se. Illalla oli taas kova nälkä, joten vedin kaikki matkaevääni loppuun. Ironista kyllä, iltapalasta tuli enemmän energiaa kuin seisovan pöydän antimista eli yli 700 kaloria. Koko päivän suurin ateria siis ja juuri ennen nukkumaanmenoa. Olisi ehkä kannattanut syödä kunnolla päivällä. 

ILTAPALA
  • 1.00 kpl Porkkana, iso
  • 350.00 g Soijajogurtti, maustamaton, soygurt, gogreen alpro
  • 4.00 rkl Talkkuna, Herkkutalkkunajauho, Taivalkosken mylly
  • 0.30 kpl Kaki-hedelmä, sharon, persimoni, keskikokoinen
  • 3.00 dl Metsämustikka, mustikka, ka
  • 3.00 kpl Saksanpähkinä, kuorittu, ka
  • 2.00 dl Hernekeitto, lihaton, luomu, pirkka
Päivän saldo
Lopputulemana päivän energiansaanti oli kuitenkin ihan hyvällä tolalla ja jäi reiluun 1800 kaloriin eli alle suosituksen. Olen 33-vuotias, 171 cm pitkä ja harrastan liikuntaa muutaman kerran viikossa. Niinpä mikäli tavoittelen pientä kehonkoosumuksen viilausta, mutta ilman nälkiintymistä, olisi minun hyvä saada jopa vähän päälle 2000 kaloria päivässä. Silläkin laihtuu.

Mitä tapahtuu Hannalle, joka jättää lounaan väliin?
Seuraavana päivänä söinkin sitten sen 2000 kaloria. Ja vielä 745 päälle. Eli ylimääräisen megailtapalan, jonka olisi voinut jättää väliin. Ellei olisi jättänyt ensin väliin lounasta, minkä seurauksena aiheutui verensokerin heittelyä ja loputonta pupellusta. Katsotaanpa mitä tapahtui.

Aamupala oli vielä kunnollinen. 

AAMIAINEN
  • 3.00 viipale Lanttukukko, ruiskuori, viipale 1cm, ravintokuitua 6,1 g/100 g
  • 1.00 kpl Kananmuna, kuoreton, pieni
  • 0.50 lautanen (2 dl) Kaurapuuro, veteen valmistettu
  • 0.80 tl Keiju juokseva rypsiöljyvalmiste
  • 4.00 g Tuorejuusto, 6-11% rasvaa, kevyt
  • 1.00 kpl Tomaatti
  • 8.00 kpl Salaatinlehti
  • 4.00 viipale Kurkku, tuore


Työpäivä meni pikaisesti ja kotiin oli päästävä vieläkin pikaisemmin. Olisin voinut syödä kunnollisen lounaan hotellilla, mutta halusin vain äkkiä ajamaan.

Koska nälkä jo painoi, söin omenan ennen kauppaan menoa.
Kaupassa minuun vaikutettiin erilaisilla psykologisen sodankäynnin aseilla ja viesteillä. Tärkeimpänä niistä jäi mieleen Fazerin "Ajattele suklaata".

Toimi kuin häkä. Ajattelin suklaata niin paljon, että söin loppupäivän aikana kolme suklaavanukasta, yhden kaakaon ja epämääräisiä nakerruksia tummasta suklaalevystä. Olisin pystynyt suurempaankin määrään ellei kaakaojuomajauhe olisi ollut loppu.




Sonnetorin piparkakkumauste (Ekolosta) muuten toimii todella mukavasti niin teen, jogurtin kuin minkä tahansa muun makean joukossa. Tuli joulufiilis.

Söin kunnollisen päivällisen, mutta se ei enää pelastanut tilannetta. Väliin jätetty lounas ja pitkittyneet ateriavälit johtivat loputtomaan nakerteluun. Tässä päivän kokonaisuus:


LOUNAS
  • 500.00 g Soijajogurtti, Mild&creamy, Alpro soya
  • 1.00 prk Suklaasoijavanukas, alpro
VÄLIPALA
  • 300.00 g Soijajogurtti, maustamaton, soygurt, gogreen alpro
  • 1.00 prk Suklaasoijavanukas, alpro
  • 0.50 kpl Tomaatti
  • 1.00 kpl Porkkana, iso
PÄIVÄLLINEN
  • 1.50 dl Riisi, keitetty, keitinvedessä suolaa
  • 5.00 Lupiini-tofupihvit 1
  • 0.60 rkl Salaattikastike, Thousand island, kevyt, Felix
  • 0.90 (0.5 dl) Jäävuorisalaatti, amerikansalaatti, rapea
ILTAPALA
  • 300.00 g Kaali, paistettu
  • 1.00 kpl Kananmuna, kuoreton, pieni
  • 1.00 tl Oliiviöljy
  • 1.00 rkl Tomaattiketsuppi
  • 3.00 pala Suklaa, tumma, pieni
  • 250.00 g Soijajogurtti, Mild&creamy, Alpro soya
  • 132.00 g Kaurajuoma plus, oatly
  • 1.00 rkl Mantelilastu
  • 0.50 dl Riisi, keitetty, keitinvedessä suolaa
  • 3.00 Lupiini-tofupihvit 1
  • 1.00 Lupiini-tofupihvit 1
  • 0.25 dl Soijasuklaajuoma, alpro soya
  • 1.00 rkl riisiproteiinijauhe
  • 95.00 g Suklaasoijavanukas, alpro







Eli mitä tästä opimme.

Perusasia, jota pitää itsestäänselvyytenä ei useinkaan matkoilla toteudu. Päivän tärkeitä aterioita tulee helposti kuitattua välipaloilla, joiden takia koko päivän energiamäärä nousee yli suositellun ja verensokerin heittely aiheuttaa oireita.

Päätin parantaa tapani, sillä näiden työreissujen jälkeen illat menevät aina samaa huonoa rataa, jolta kannattaa päästä pois. Verensokeri on niin alhaalla, ettei kotiin päästyä huvita lähteä liikkumaan "ennen kun on syönyt vähän jotain". Se vähän jotain on loputonta pupeltamista ja lopulta ei huvita lähteä liikkumaan, "kun on syönyt niin paljon", kello on jo paljon ja päivä meni vähän miten sattui.

Yleensä syömiseni on tasaisempaa, mutta näissä päivissä on siis vielä viilattavaa. Alan tästä lähtien panostaa enemmän tuohon lounaaseen.

Suosittelen myös lukemaan Patrik Borgin loistavan kirjoituksen, jossa hän käsittelee naisen reagoimista verensokerin heittelyyn ja ateriarytmin epäsäännöllisyyteen. Olen tässä mielessä erittäin tyypillinen nainen.

http://patrikborg.blogspot.fi/2012/11/verensokerisaaga-tuleeko-naisilla.html

Aloitan muuten pian uuden blogausrupeaman, joten lisää tällaisia syömisjuttuja on tulossa. Voitte laittaa ideoita ja toivomuksia näkökulmien osalta, sillä joulukuussa aktivoidun toden teolla kuvaamaan ja kirjoittamaan.

___________________
Liity facebook-ryhmääni

perjantai 14. syyskuuta 2012

Hanna approves Top 10: Näillä kaikki kääntyy tosi hyväksi


Pitkästä aikaa edessänne häämöttää Hanna approves -katsaus, jossa listailen kymmenen suosikkiani liittyen aina johonkin tiettyyn teemaan tai ajankohtaan. Tällä kertaa teemana ja ajankohtana on elämä, jonka laatuun voi jokainen vaikuttaa ihan itse kääntämällä hyvillä valinnoillaan paremmaksi kaiken aina yksittäisestä ateriasta omaan fiilikseen.

Miksi tyytyä ihan hyvään, kun voi saada tosi hyvää?
En osaa vastata tuohon, joten käytän jatkuvasti esimerkiksi seuraavia taikoja.

1. Ajatuspäiväkirja

Jos kohtaan vaikeuksia ihmissuhteissani tai mokaan jotenkin (eli lähes joka päivä kun astun ulos kotoani tai avaan netin), hyödynnän kirjoittamisen terapeuttista voimaa. Monelle, erityisesti naiselle vaikeiden asioiden ja tunteiden kirjoittaminen auki on ainoa keino saada päänsisäiseen kaaokseen tasapainon palauttava logiikka.

Oma kirjoitusterapiani noudattaa yleensä aina seuraavaa kaavaa:

Vaihe 1. Kuvailen harmittavan/ahdistavan/vituttavan tilanteen neutraalisti ja objektiivisesti. Kuin uutistenlukija. "Kuka, mitä, missä, milloin?" Tässä vaiheessa en laita pieneen tekstinpätkään mukaan minkäänlaista tunnetta tai arvostelua.

Vaihe 2. Listaan kaikki asiaan liittyvät tunteeni täysin sensuroimatta. Tässä kohtaa huomaan aina, kuinka huonosti osaan nimetä erilaisia tunnetiloja. Siitäkin huolimatta, että olen psykologi. Kuitenkin kun käyttää hieman mielikuvitustaan ja ruoppaa pään sisältöä, alkavat padot murtua ja päästään nopeasti kaikkein olennaisimpiin tunteisiin. Niihin, jotka tekevät kipeää.

Vaihe 3. Listaan estoitta myös kaikki asiaan liittyvät ajatukseni. Näiden listausten lukeminen joskus jälkeenpäin on muuten parhainta oppia oman mielen toiminnasta. (Usein myös parhainta viihdettä.) Listaan ajatuksia niin kauan kunnes löydän ydinajatuksen eli sen, joka pitää vaikeita tunteita yllä ja vetää kohti pohjamutia. Yleensä omissa listauksissani päädyn toteamaan kokevani aidosti, että olen arvoton, lahjaton, riittämätön tai ei-raskastettava. Psykoterapiassa tällaista kaiken taustalla vaikuttavaa negatiivista oletusarvoa voidaan kutsua ydinoletukseksi. Sen murtaminen korjaa psyyken toimintaa. 

Vaihe 4. Luettelen kivuliasta ydinajatustani tukevat ja sen lopulta (eli aina) kumoavat todisteet. Nämä löytyvät helposti ja selkeyttävät miettimään käytännön ratkaisuja tilanteeseen - itsesäälissä rypemisen sijaan. Fiksua ratkaisukeskeisyyttä, jota moni nainen saisi toteuttaa enemmän niin olisi paljon helpompaa tämä elämä. Minulle ratkaisukeskeisyyden ovat lopulta opettaneet ajatuspäiväkirjan sinnikkään täyttelemisen ohella myös miespuoliset ystäväni. Olen tästä ikuisesti kiitollinen. 

Vaihe 5. Teen toimintasuunnitelman. On turha vatkata tuloksetta mitään sellaista mitä ei voi muuttaa saati sitten sellaista minkä voi. Kaikkeen auttaa ylianalysoinnin kierteessä piehtaroimisen sijaan konkretia ja toiminta! Aloitan yleensä konkretiaan siirtymisen ihan jostain pienestä jutusta. Jostain mitä voin tehdä vaikka samantien. Sitten listaan seuraaviksi tavoitteiksi pitkällä tähtäimellä toteutettavat peliliikkeeni ja pistän ne käytäntöön. Tai sitten en. Naisen mieliala on stabiili kuin säätila.

Vaihe 6. Kun on kulunut riittävästi aikaa, palaan tekemään seurannan, jonka olen nimennyt osioksi "tapahtui myöhemmin". Kerron itselleni miten tilanne on aktiivisemman episodin jälkeen edistynyt. Yleensä kaikki on selvinnyt ja alkuperäiset pelot ja arvottomuuden ynnä muun kokemukset osoittautuneet täysin turhiksi. Luen sitten vanhat merkinnät, jotka tässä vaiheessa tuntuvat aina niin kovin etäisiltä, epärealistisilta ja negatiivisilta.

Tämän vaiheen avulla opin aina vain paremmaksi siltä osin, että seuraavan kerran ollessani alakuloinen, tiedän että jossain vaiheessa palaan kirjoittamaan tilanteen kääntyneen hyvin ja oloni parantuneen. Eli miksi surra edes tilanteen keskellä? :) En useinkaan enää tiedä, joten kestän aivan kaikkea paljon paremmin kuin vuosia sitten.

Uups, tulipa tästä pitkä selostus. Toivottavasti kaikki lukijat eivät pökränneet jo ennen kuin päästään seuraaviin kohtiin. Pahoittelen myös sitä, etten jaksanut kehittää tähän mitään kuvitteellista esimerkkikuvausta. Saati sitten kehdannut ottaa näytteeksi omia vanhoja merkintöjäni. Nauran niille mieluiten yksin.


2. Kamppailulajit

Mikään ei ole niin voimaannuttavaa, kuin rankka fyysinen rasitus ja kanssaurheilijoiden kohtaaminen  yhdistettynä äärimmäistä keskittymistä vaativien liikeratojen opetteluun. Jos minulla olisi lapsia, veisin heidät kokeilemaan jotain budolajia. (Ja kyllä, käytän sanaa voimaannuttava niin kauan kunnes joku keksii sille korvaajan.)

Aloitin itse eilen karaten. En enää jaksa avautua saamistani mustelmista, jotka koristelevat tällä hetkellä käsiäni siihen malliin, että joku voisi olettaa minun osallistuneen katutappeluun. Ei tämä suuntaus tietenkään sovi kaikille, mutta itselleni ei oikein sopinut mikään muu. Käytin koko kesän eri lajeja demonstroivien youtube-videoiden ja omien edellytysteni analysoimiseen sekä erään kokeneen, itseäni enemmän elämää nähneen karatekan konsultoimiseen. Lopputulemana päädyin siihen, ettei ole kertakaikkiaan ainuttakaan toista budolajia, jota minun kannattaisi kokeilla ennen tätä.

Eilisen puolentoista tunnin jälkeen olen edelleen vahvasti samaa mieltä.

3. Mielikuvaharjoittelu

En ole käynyt ainuttakaan aiheeseen liittyvää kurssia saati saanut yhtäkään kirjaa luettua muutamaa sivua pidemmälle. Mielikuvitukseni on kuitenkin ollut lapsesta asti hyvin voimakas. Hyödynnän tätä ominaisuuttani nykyään entistä jäsennellymmin.

Jos en ymmärrä jonkun kohtaamani ihmisen toimintaa tai koen itseni satutetuksi hänen takiaan, vaihdan ajatuksissani hänen kanssaan osia. Jos tietoa on riittävästi käytettävissä, saan aina jonkinlaisen valaistumisen ja itseni erillisyys häneen liittyen alkaa purkautua. Tulee tunne, että olemme kaikki täällä samassa veneessä ja jokaisen yksilön toiminnalle on selitys. Tämä selitys ei koskaan liity siihen, että toinen haluaisi minulle pahaa tai olisin itse jotenkin huono. Ihmiset käyvät läpi jokainen omia prosessejaan ja yrittävät yleensä aina parhaansa.

On vaikea olla vihainen ja katkera, jos osaa suojella itseään muiden pahalta ololta ja löytää kaikesta syvemmällä olevat motiivit. Ne ovat aina hyvät, kun on kyse perusterveellä mielellä varustetusta tapauksesta.

Toinen mielikuvaharjoittelun tärkeä osa elämässäni liittyy muutosten vahvistamiseen. Halusin sitten muuttaa toimintaani omien elintapojeni tai psykologisten toimintamallieni suhteen, käytän aina mielikuvaharjoittelua, johon tutustuin jo hyvin nuorena urheilijana.

Yksinkertaisimmillaan maalaan mieleeni ensin muutoksen jonka tahdon tehdä omassa toiminnassani ja sen jälkeen käyn läpi elämääni muutoksen tehtyäni. Katselen helppoja tilanteita, joissa uusi tapa on käytössä. Sitten katselen haasteellisempia, joista toimin vaikeuksista huolimatta sinnikkäästi eri tavalla kuin ennen.

4. Pensasmustikat

Ennen en ostanut koskaan pensasmustikoita, vaan ihailin niitä kaukaa ja kaihoisana. Koin että ne ovat kalliita eikä niitä saa ostaa, jos pakastin on täynnä hienoja mustikoita suoraan Suomen luonnosta. Sitten kerran päätin, että nyt repäisen "Just because I´m worth it." Ostin rasian ja söin sen maustamattoman jogurtin kanssa.

Tajusin silloin että pensasmustikat eivät ole kalliita, ne ovat todella hyviä (ja ihan eri asia kuin muut mustikat) ja niillä piristyy kurjakin fiilis. Koska ne ovat niin hyviä. Voiko tämä enää yksinkertaisemmaksi mennä. Voiko luvan saaminen jonkin ruoan ostamiseen olla näin monimutkaista? Miksi en ostanut pensasmustikoita jo vuosia sitten, vaan ihailin niitä kaukaa?

Ihminen urautuu ruokakaupassa.

5. Savuchipotle

Tämä jos mikä pelastaa aterian kuin aterian. Ensikontaktini chipotle-chilikastikkeeseen oli Amarillossa, muistaakseni Tampereella. Tilasin vain bataattilohkot ja chipotle-majoneesia. Paras yhdistelmä ikinä! Päätin hankkia chipotle-majoneesia. Prosessi vei taas monta vuotta, sillä muistin vasta viime viikolla tämä herkun tehdessäni ruokakuvauksia ystäväni kanssa.

Tein eräälle lehdelle kuvaa, johon tuli "akneystävällinen" ateria eli höyrytettyä lohta ja bataattilohkoja. Ystävälläni oli savuchipotlejauhetta ja -kastiketta, joita huiskimme aivan kaikkien kuvattavien raaka-ainesten päälle. Lopputulos oli tosi hyvä.

Tilasin kaksi pussia savuchipotle-jauhetta Poppamiehestä ja tänään hain vielä savuchipotle-kastikkeen, jota olen hölvännyt jokaiseen ateriaan sen jälkeen.

6. Suklaa

Suklaa on tunnetila. Tavoittelen tätä tunnetilaa aina erityisesti silloin, kun on vähän tyhjää tai pitää saada jotain säpinää tai on aikaa hiljentyä teekupin äärelle sulattamaan suussa tumman suklaan palasia. Nyt on muuten ilmaantunut tosi hyviä stevialla maustettuja suklaita. Raahaan näitä käsilaukussani, jotta en sortuisi aina jossain ravintolassa jälkiruokaan, joka on täynnä aineksia joista saan yliherkkyysreaktion. Syön suklaapalan kahvin tai teen kanssa, jos olen jossain vilkkaassa lounaspaikassa, jossa oman suklaan syöminen salaa ei johda katastrofiin.

Puuh, nyt muuten loppui turnauskestävyys. En jaksa enää kirjoittaa seuraavista yhtään mitään. Jatketaan seuraavalla kerralla näistä eli jatkuu ensi numerossa.

7. Tanssi

8. Tarot-kortit

9. Tekohymy

10. Wasabi

Ekstra: Mutakakku!

Kertokaahan omia suosikkejanne, jos vaikka oppisin teiltä jotain mikä tekee elämästäni vieläkin hienompaa.

Kai elämästään saa tehdä aina vain hienompaa?
______________________________

Jutun kuva: Joonas Palomäki

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Psykologia 2012 -kongressi, päivä 1

Piti kirjoittaa vain pikainen tilapäivitys facebook-ryhmän puolelle, mutta Psykologia 2012 -kongressin ensimmäinen päivä tuotti niin paljon pieniä ajatuksia, että listattakoon niitä nyt satunnaisesti tänne.

Mieleen jäi mm. se, että neuvolapalvelujen sukupuolisidonnaisuuden tähden mies tuntee itsensä yleensä koko odotusajan lähinnä statistiksi, "siittäjäksi". Tuleville isille tarvittaisiin omia juttuja. Parisuhteen laadulla ja vanhempien hyvinvoinnilla kun on luonnollisesti merkitystä tulevan lapsensa kiintymyssuhteiden kehittymiselle. Isien hyvinvoinnista on tärkeä huolehtia ja psykologi jos toinen saa kyllä käyttää mielikuvitusta, että miehille löytyy toimivia keinoja käsitellä tunteitaan ja tilannettaan.

Sitten jututin Lauri Nummenmaata, joka on tutkinut aivokuvantamismenetelmien avulla vaikka mitä. Hän vaikutti olevan samoilla linjoilla esim. siinä, että erilaisten "ruokariippuvuuksien" ja oikeiden addiktioiden välillä on selkeä analogia.

Bongasin yli vuosi sitten KG-lehdestä jutun, jossa Lauria haastateltiin aihetta sivuten. Artikkelissa todettiin, että narkomaaneilla ja lihavilla ihmisillä on havaittu olevan harvemmassa aivojen tyvitumakkeiden dopamiinireseptoreja. Eli tavallaan makeaa tai rasvaista ruokaa kaivataan tällöin enemmän mielihyväkokemuksen aikaansaamiseksi.
.Voivatko tällaiset muutokset aivotoiminnassa altistaa ylensyömiselle vai onko ylipaino aiheuttanut näitä muutoksia? Vai ovatko riippuvuudet ikuisia, mutta kohde vain vaihtuu?

Tätä pohdiskelen silloin tällöin ja olen toistaiseksi sillä kannalla, että haitalliset riippuvuudet voi vaihta kärsivällisellä yrittämisellä terveellisempiin kohteisiin.

Täällä on muuten myynnissä niin paljon hyviä kirjoja, että tekisi mieli tilata ne kaikki kotiin ja hautautua niiden kanssa johonkin piilopirttiin mietiskelemään erilaisten ihmisten ja psykologisten ilmiöiden koko kirjoa.

Päätän lähetyksen tähän ja yritän tehdä tässä välissä vähän oikeita töitäkin. Huomenna ja ylihuomenna meno jatkuu taas entistä hurjempana. Odotan huomisen ohjelman osalta eniten katseeseen liittyviä luontoja sekä iltatilaisuutta. :)

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Erilainen jäätelökesä

Jäätelö kuuluu kesällä ruokapyramidin perustaksi eli päivään jokaiseen. Myös maito/laktoosi/sokeri/kalorirajoitteisen tai muuten vain erityistapauksen ollessa kyseessä.


Laitoin juuri pakastimeen Alpro-soijajogurtin ja Oatly-vaniljakastikkeen seoksen. Kohta heitän joukkoon tuoreita marjoja. Katsotaan mitä tapahtuu. Teen nimittäin kokeellista jogurttijäätelöä, joka on tänä kesänä erittäin vahvasti in ja cool.

Raakajäätelö
Viime kesän juttu oli raakajäätelö, jonka perustaksi valikoituu yleensä paloiteltu ja pakastettu banaani. Mausteena toimii lähes mikä tahansa marja, hedelmä tai minttuaromi + kaakaojauhe. Ohessa kuva minusta syömässä mökillä erästä tekelettäni, jossa oli mangoa ja kukkia. Tuotekehittely jatkuu tällä sektorilla ja onnnistuminen on yleensä väistämätöntä. Kokeilkaa vaikka. Seuraavaksi ajattelin katsoa mitä tapahtuu, jos jäädyttää sekä banaanin että jogurtin seoksen. 




Jogurttijäätelö
Jogurttijäätelöinnostukseni taas lähti liikkeelle tänä keväänä vieraillessani Yobot-jogurttijäätelöbaarissa, Helsingin Töölössä. Yobot on ihana paikka. Lämmin tunnelma ja viileä jogurtti ovat viihtymisen takaava yhdistelmä. Valikoimassa on perusvaniljaista jogurttijäätelöä tai mansikkaversiota, jota saa tursottaa itse isosta jäätelökoneesta haluamansa määrän. Sitten koko komeus koristellaan erilaisilla karkeilla, sörsseleillä tai vaikka kanelilla. Jäätelön perustana on ihan tavallinen maito, mutta yleensä lievemmästä laktoosi-intoleranssista kärsivät ovat voineet syödä jogurttia ongelmitta. Näin kertoi minulle paikan omistaja Tom Beidler. 

Syynä mainitsemaani ilmiöön saattavat olla laktoosin pilkkoutumista edistävät maitohappobakteerit ja valmistusvaiheessa mahdollisesti pudonnut laktoosipitoisuus. Tässä kohtaa voin paljastaa, että itselläni laktoosin imeytyminen on tasan nollassa, mutta jogurttijäätelö ei aiheuttanut juuri minkäänlaisia oireita. Suosittelen siis kokeilemaan itse mikä on lopputulos. Tom sanoi lukevansa suurella mielenkiinnolla aina vain edistyvää tietoa maitohappobakteereista ja jogurttiviljelmistä. Suomessa onkin tehty tällä sektorilla jo vuosia sitten uraauurtavaa tutkimusta Valion kaupallisten intressien takia. Onkin erittäin hienoa, että jogurttijäätelö on löytänyt tiensä myös Suomen markkinoille ja ennustan monipuolisepien valikoimien invaasiota myös pakastehyllyille.



Nyt omatekoinen jogurttijäätelöni on ihanan hileistä. Söin jo melkein kaiken ennen kuin ehdin edes lisätä marjat. Palaamme asiaan.

Ice ice baby.

Seuraa kirjoituksia tällä facebooksivustollani.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

On virallinen suutelupäivä, juhlikaa.


Tänään 6.7. on kansainvälinen suutelupäivä, joka kuuluu ehdottomasti hyvinvoinnin kannalta tärkeisiin teemapäiviin. Terveysbloggarina velvollisuuteni on noteerata tämä. Suudelma on lääke ja nyt perustelen miksi.

Suutelupäivän lähtökohtana on muistuttaa ihmisiä suutelemisen ihanuudesta suutelemisen itsensä takia. Kyseinen aktiviteetti kun leimautuu niin helposti yhteiskunnassamme lähinnä kyseistä aktiviteettia seuraavien aktiviteettien edeltäjäksi. Tai sosiaaliseksi muodollisuudeksi. Niinpä tänään keskitytään vähän paremmin toimintaan, jota harjoitamme keskimäärin lähes kolme kuukautta elämämme aikana. Mitä enemmän sen parempi tietenkin. Uskon, että siinä missä nauru pidentää ikää, tekee suuteleminen saman niin määrällisesti kuin laadullisestikin.

"It was not my lips you kissed.
But my soul."
-Judy Garland

Tässä hieman The Science of Kissing -kirjasta ja muutamista artikkeleista löytynyttä suudelmadataa, jota olen vapaasti muotoillut:

  • Tutkimuksissa on havaittu ihmisten muistavan paljon enemmän yksityiskohtia ensimmäisestä suudelmastaan, kuin ensimmäisestä seksuaalisesta kokemuksestaan.
  • Noin 66 prosenttia naisista ja 59 prosenttia miehistä on sitä mieltä, että ensimmäisen suudelman laatu voi hiekottaa suhteen heti alkuunsa.

"If you wanna know
If he loves you so
It's in his kiss!"
- Aretha Franklin - It´s in his kiss.

  • Kaksi kolmesta kallistaa päätään oikealle suudellessaan eikä tällä ole mitään tekemistä oikeakätisyyden kanssa. Hmmm...pään kallistamiseen liittyen olen muuten huomannut, että sitä tapahtuu automaationa myös empaattisen kuuntelemisen yhteydessä. Arvatkaa vaan onko niska jumissa, kun olet kököttänyt pää empaattisesti oikealle puolelle kallellaan kahdeksan tuntia.
  • Suutelemisen huumausainevaikutuksia: Intohimoinen suudelma saa pupillit laajentumaan, mistä johtuen moni sulkee silmänsä suudelleessaan. Suuteleminen voi lisätä myös dopamiini-välittäjäaineen tuotantoa samalla tapaa, kuin riippuvuutta aiheuttava kokaiini.
  • Huulet ovat täynnä herkkiä hermopäätteitä, joten kevytkin sipaisu voi lähettää miellyttävien signaalien sarjan aivoihin saaden jatkamaan suutelemista - missä tahansa olosuhteissa.


“Well, it's either kiss me or kill me, that's how I see it.”
- Tom Waits

  • Mies pitää naista suuremmalla todennäköisyydellä märistä kielisuudelmista, ja vielä suu hieman enemmän auki. Hänen sylkensä sisältää libidoa nostavaa testosteronia, joten tästä johtuen kuolaaminen on boonusta ja mies kai jotenkin yrittää siirtää tätä naisenkin iloksi.
  • Suutelemisen terveysvaikutuksia: Sekä naisten että miesten stressihormoni kortisolin tasot laskevat suutelemisen seurauksena.


Älä ikinä odota
Että yhdestäkään suudelmasta
Olisi paluuta.
-Tommy Tabermann

Siispä juhli tätä päivää suutelemalla. Tai vielä parempaa...

Käy pitkäksesi sängylle, sulje silmäsi ja muistele elämäsi parhaita, pysyvästi sieluun jääneitä suudelmia. Nämä ovat niitä, jotka jatkuvat ikuisesti.


torstai 21. kesäkuuta 2012

Hanna approves: Top 10 Juhannustarvikkeet

Nyt alkaa (kyllä, taas kerran) uusi sarja, josta olen hyvin innoissani.



Olen kärsinyt jo pidemmän aikaa niin vaikea-asteisesta writer´s blockista, että jotain oli keksittävä. Oli kehitettävä väylä kirjoittaa silloinkin kun siihen ei muka vain kykene. Tämä on nyt sellainen. Hanna approves Top 10 -lista tulee ilmestymään tästä lähtien aina silloin tällöin. Ehkä jopa useammin ja millä tahansa hyvinvointiteemalla. Te lukijatkin voitte esittää toivomuksia siltä osin, mistä aiheista haluatte psykologin & lisensoidun ravintovalmentajan Top 10 -katsauksen. Joten antakaa palaa. Minäkin annan, joten nyt mentiin tämänkertaisena aiheena juhannustarvikkeet!

10. Kesäruokien maagiset piristäjät 

Olivat ruokailuolosuhteet mitkä hyvänsä ja tarjolla miten ankeaa säilyketölkkiä tahansa aina on tehtävissä jotain. Wasabilla, tuoreyrteillä, savusuolalla sekä kylmäpuristetulla laatuoliiviöljyllä fiksaat ankeimmankin säilykkeen uuteen kukoistukseensa. Savusuolaa löytyy muuten suihkeenakin nykyään ja on muuten hyvää. 


Uusin keksintöni on laittaa säilykekalaan tai grillattuun loheen hieman wasabia ja kokonaisuus toimii. Se niin toimii, varsinkin sushin ystävälle. Tämä konsti tulee viikonloppunakin käyttöön festareilla, koska ystäväni asuntoauton jääkaapissa ei ole liiemmin tilaa neljän ihmisen kokkauksille. Mukaani lähtee siis makrillia, lohta ja jotain perinteistä Nummirock-ruokaa tölkkimuodossa. Jäk. Enkä ole tietenkään jaksanut käydä isommassa ruokakaupassa hakemassa mitään hienoa ja tänään sellaiseen meneminen on jo aikamoinen haaste. Tsemppiä teille jotka olette lähdössä.

Heh.


Taidan siis metsästää vain lähikaupasta hieman jogurttia, kananmunia, hedelmiä, hyvin säilyviä tomaatteja sekä salaatteja, fetaa, suklaakauramaitoa drinkkisekoituksiani varten ja jotain juhannusspesiaalia eli tietenkin suklaata.  

9. Peppu

Lueskelin tänään vähän nettiä ja tulin siihen tulokseen, että naisten rasvaprosenttien trimmaushommelit ovat lähteneet taas kerran käsistä. Kunpa voisimme jo vähän relata ja myöntää että kauniisti asettunut rasvakudos on yksi naisen hienoimpia ominaisuuksia.  http://aidonkauneudenmetsastajat.wordpress.com/2012/06/21/kansallinen-rasvaprosenttikriisi/

Niin ja peppu arvostettua korkeakulttuuria, jolle Kiasmakin on antanut aitiopaikan. Antakaa siis tekin. Katsokaa tuo video. Ja sen jälkeen tämä. Ja sen jälkeen olkaa ylpeitä itsestänne ja menkää rasvaprosenttimittauksia mieluummin vaikka dancehall-tunneille. 

8. Mielialaa piristävä juhannuslukeminen

Olin missä tahansa olosuhteissa. Vaikka teltassa sammuneiden hevarien keskellä tai puistossa tai baarissa, on mukanani oltava nykyään laadukasta lukemista. En ehkä lue sivuakaan kanniskelemastani kirjasta, mutta jos edes tiedän että mukanani on voimaa teos, olen vahvempi. Jossain vaiheessa pidin käsilaukussani Havahtumista ja aina kun tuli paha olla, luin sitä ja sain itseni kasaan. Nyttemmin ei ole ollut enää tarvetta saada niinkään itseä kasaan, vaan ennemmin perehtyä ihmisyyteen yleisemmällä tasolla.

Niinpä päätin eilen, että juhannuksen aikana minun on pakko tutustua viimein kunnolla johonkin ihmiseen, jota en ehkä tapaa koskaan, mutta joka kiehtoo minua ammatillisesti. Ehkä voisin lukea rokkarien elämänkertoja psykologin näkökulmasta ja siirtyä niistä sitten muihin. Kuulinkin sopivasti, että Herra Ylpöstä on tehty kirja Herra Ylpön sydän ja päätin heti hankkia sen.

Herra Ylppö on ollut suuri idolini sen jälkeen kun hän teki kappaleen, joka kertoo kaltaisistani naisista. Tahtoisin joskus keskustella hänen kanssaan siitä miten raavas mies voi onnistua kuvaamaan naisen sielunelämää paremmin kuin yksikään nainen itse ikinä:

Herra Ylppö & Ihmiset - Tyttö Epäkunnossa

Kirjakauppa oli jo mennyt kiinni, kun ryntäsin keskustaan hakemaan ylppöäni. Onneksi Sokos oli vielä auki ja siellä oli yksi ainoa kappale Herra Ylpön sydäntä. Minun kappaleeni.

En malta odottaa, että pääsemme matkaan muutaman tunnin kuluttua! Siitäkin huolimatta, että minua alkaa aina oksettaa, kun luen autossa...

7. Kohtuudella kaikkea. Tai ehkä vaan kaikkea.

Sikke Sumari sanoi suurinpiirtein näin jossain keskusteluohjelmassa ja osui asian ytimeen. Minä en ole kohtuuihminen. Moni muukaan hyvinvointialalla työskentelevä ei ole. Siitä ei kuitenkaan paljoa puhuta. Esimerkiksi siitä, että teemme töitä niin paljon, että tässä liikutaan välillä burn outin rajalla. Tai että välillä tulee ostettua levykaupalla suklaata ja käytettyä sitä coping-keinona heti kaupasta ulos päästyä kadulla. Toisessa kädessä levy, toisessa ostoskassi ja kotona sama meno. Nimim. kokemusta on.

Juhannuksena en ajatellut syödä tai juoda kohtuudella. Teen niinkuin hyvältä tuntuu. Yleensä ei tunnu hyvältä vahingoittaa sielun temppeliä, mutta ajatus siitä etten saisi tehdä jotain saa minut tekemään juuri sitä. Siksi lähden aina juhlimaan avoimin mielin ja itseäni kuunnellen. Olen vuosien myötä oppinut nauttimaan elämästä ihan oikeasti ja nykyisin olen siinä paljon parempi kuin nuorena. Olokin on paljon parempi. Älkää ikinä pelätkö vanhenemista nuoret neidot siellä. Se voi tuoda terveyden takaisin.

Mutta tosiaan. Minä en halua elämältä kohtuullisesti jotain. Minä haluan kaiken. Nykyään onneksi vähän pienempinä paloina ja ajan kanssa.

6. Nokkonen ja muut ilmaiset hyperfoodit

En ole ehtinyt kerätä vielä ainoatakaan nokkosta. Taas meni paras kasvukausi ohi. Mutta onneksi tätä herkkua riittää koko kesän ajan. Menen siis kohta pienelle hölkkälenkille ja tuon tullessani kuntopolun varrelta pari nokkosta, joista teen virhemehun. Jotain vastapainoksi tuleville päiville. Kaikki vihreä on hyväksi maksalle ja kaikki suomalaiset superfoodit peittoavat ulkomailta tuodut pölisevät jauheet ja kuivat käntyt kuus nolla.  

5. Maksa jaksaa jaksaa!

Jos kesä on edennyt tähän mennessä kosteissa merkeissä ja raskaalla ruokavaliolla, suosittelen lämpimästi Vogelin tuotteita kehon puhdistamiseen. Itse olen nyt nappaillut Antitox-tabletteja, sillä maksani on todella herkkä ja sen kapasiteetti käsitellä ylipäätään yhtään mitään aika huono. Reagoin ihan jo kofeiiniin melkoisen voimakkaasti ja uskon tämän johtuvan genetiikastani sekä siitä, että keho on ollut lapsuudessani sattuneen onnettomuuden takia kovilla koko elämäni ajan. Siksi huolehdin maksani jaksamisesta kuureilla, joiden aikana syön paljon vihreää ja käytän hyödykseni maksaa vahvistavia yrttejä. Nämä keinoni eroavat täydellisesti kaikenlaisista hömppä-detoxeista, joita markkinat ovat pullollaan. Niistä lisää joskus toiste. Luottakaa maarianohdakkeeseen ja jättäkää kaikenlaiset siirapit ja magnesiunoksidit kauppojen hyllyille. Ja kerätkää sitä nokkosta.

Jos yrttitietous kiinnostaa enemmänkin, suosittelen hankkimaan Frantsilan Virpi Raipala-Comierin Luontoäidin kotiapteekki -kirjan.

4. Kesäfestarit

Olen lähdössä Nummirokkiin, kuten saatoin jo mainita. Olin vielä viime vuonna liian vanha festareille. Nyt en onneksi enää ole.

Raporttia seuraa. ;)

3. Perspektiivi

Olen koko talven ja kevään ajan saarnannut perspektiivin tärkeydestä mielenterveydelle. Usein kaikki ahdistus, stressi ja mielenterveyden ongelmat palautuvat siihen kuinka näemme asiat, usein liian suurina. Kaikki on niin suhteellista. Kun lähdemme uuteen ympäristöön, saamme etäisyyttä ja suhteellisuudentajua. Näemme elämämme uusin silmin, mikä helpottaa huomattavasti tarvittavien korjausliikkeiden tekemistä.

Tiedän että oma työstressini, joka yltyy välillä melkoisen pahaksi, on seurausta pieneen oravanpyörään lukittautumisesta. Pitää muistaa välillä hypätä sieltä pyörästä pois ja lähteä katselemaan maailmaa.

Siksi on tärkeää käydä mökillä, festareilla, ulkomaanmatkoilla tai vaikka vetämässä perspektiivit. Sen jälkeen kaikki on toisin. Ainakin omassa päässä.

2. Missä on parhaat bileet?

Olen oppinut Marko Bjurströmiltä yhden ainoan lauseen, joka on kantanut yllättävän pitkälle. Aikanaan Marko totesi, että parhaat bileet ovat siellä missä itse on. Jostain syystä tämä yksinkertainen lause on auttanut todella paljon tilanteissa, joissa voi tuntua siltä että tuli päädyttyä väärään paikkaan tai ei oikein muuten vaan irtoa. Kaikki on lopulta asenteesta kiinni. Jokaisessa vastaantulevassa ihmisessä on uskomaton potentiaali ja noin miljoona kerrosta, joiden alta voi kuoriutua timanttia. "Namaste" sanovat ihmiset. Näen valon sinussa. Kaunein ihminen keskittyy ja ottaa aikaa nähdä toisen sisäinen kauneus ja kaikki sen mukana tulevat enemmän tai vähemmän miellyttävät boonukset.

1. Sydänystävyys

Eilen juuri ennen nukahtamistani ajattelin ystävyyttä oikein perinpohjaisesti. En tiedä mitä sydänystävyys tarkoittaa, mutta sitä sanaa on käytetty minusta tällä viikolla ja se kuulosti maailman kauneimmalta tavalta huomioida toinen ihminen. Otin sen itsekin käyttööni, vaikken edelleenkään tiedä mitä se alunperin tarkoitti, mutta minulle se tarkoittaa nyt ihmistä, jonka kanssa olen valmis rakentamaan ja ylläpitämään jotain herkkää ja kaunista. Jotain mikä saa aina osapuolista riippuen oman muotonsa sydämessäni.

Mielestäni ystävät ovat kaikkein kallisarvoisinta mitä ihmisellä voi olla. Jokainen meistä selviää kyllä hengissä ilman lapsia tai puolisoa, mutta ilman ystävää ei pärjää kukaan. Tämä on nähty niin koulusurmien kuin vanhusten itsemurhien kohdalla. Nyt alkoi muuten itkettää kun kirjoitin tuon. Apua. Pitää saada tähän onnellinen loppu tai edes jotenkin yrittää pelastaa kirjoitus.

Tai ehkä me jotka olemme maailman onnekkaimpia, koska meillä on paljon ystäviä, voisimme hetkeksi pysähtyä. Miettiä uudella tavalla jokaista vastaantulijaa. Muistaa, että tuolla on ihmisiä ilman ystäviä. Juuri vieressäsi oleva pieni poika tai vanha nainen, ihan kuka tahansa, saattaa kaivata ystävällistä hymyä tai minuutin verran aikaasi. Tai paria ystävällistä sanaa ja vaikka kutsua juhliin. Ei jätetä kaveria varsinkaan kauniina kesänä. 


Kuva: 
http://www.buzzfeed.com/expresident/pictures-that-will-restore-your-faith-in-humanity


Siispä hyvää ja kaunista juhannusta! Rakasta itseäsi ja muita, niin kaikki menee juuri niinkuin on tarkoitus.

Ps. Hienoa olla täällä taas ja kiitos sinulle WM. Sait minut kirjoittamaan.
---------------------------------------------------------------
Sivustoni facebookissa

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Miksi hirssi on hyväksi hiuksille?

Aloitin eilen intensiivisen hirssipohdinnan. Muun muassa siteeraamalla väärin viljojen välistä vertailutaulukkoa sekä hehkuttamalla fb-sivustollani hirssin ravitsemuksellista ylivoimaisuutta ilman perusteita. Nyt pohdintani jatkuvat (koittakaa kestää).

Olen tutkaillut lisää erilaisia ravintoarvotietokantoja pyrkimyksenäni selvittää miksi hirssi on joka ikinen kerta mukana listattessa hiuksille ja kynsille hyödyllisiä ruokia. Lisäksi hirssiuutetta käytetään lähes poikkeuksetta erilaisten hiusten kasvua/rakennetta parantavien puristeiden ainesosana, joten...

a) Hirssi on hyväksi hiuksille ja kynsille.
b) Hirssin maine hiusten- ja kynsien superfoodina on perusteeton.

Tällä hetkellä vertailujeni tulokset ovat seuraavanlaisia.

  • Hirssi on kivennäisaineiden ja monien vitamiinien osalta kärkikastissa verrattaessa sitä muihin gluteenittomiin viljoihin (myös kauraan).
  • Vehnä kuitenkin peittoaa hirssin 6-0 monen ravintoaineen osalta.
  • Mutta ennen vehnän voiton hurraamista on hyvä huomioida, että kyseistä viljaa syödään maassamme yleensä pitkälle prosessoidussa muodossa, jolloin ravintoarvotkin vaihtelevat.
  • Viljojen välinen kilpailu on siis monimuuttujainen soppa.
  • Hiusten kasvulle hyödyllistä metioniini-aminohappoa hirssi sisältää sentään enemmän kuin muut viljat, mutta tätäkin ainetta on helpompi saada reilusti mm. kananmunasta tai soijasta.
  • Piitä hirssissä huhutaan olevan paljon ja se on ainakin faktaa, että pii imeytyy viljatuotteista parhaiten (esim. banaanin runsasta piimäärää ihmisen keho ei oikein osaa hyödyntää johtuen ilmeisesti sen erilaisesta rakenteesta).
Lopputulemana voisin todeta katsovani tällä hetkellä hirssin eduksi monipuolisen ravintoainesisällön, jonka painotukset sattuvat olemaan mahollisimman monen aineen osalta edulliset hiusten ja kynsien kannalta. Kokonaisuus siis ratkaissee. Lisäksi hirssi sopii myös vatsaoireiselle ja gluteeniviljoja karttavalla, joiden on muutenkin kiinnitettävä enemmän huomiota ravitsemustilaansa. Hirssille kannattanee siis antaa mahdollisuus, mutta hieman skeptisellä otteella.

Jatkan selvityksiäni vielä ja kirjoittelen lisää tietoa, kunhan löydän jossain kunnollisen taulukon tuon piin osalta. Lisäksi ajattelin ottaa yhteyttä eri yrityksiin, joiden puristeissa hyödynnetään hirssiä, sillä haluan kuulla jos nämä tahot osaisivat kertoa miksi käyttävät raaka-aineenaan juuri tätä viljaa ohi kaikkien muiden helpommin saatavien.

Ruokavinkki:

Hirssihiutaleiden maku on kitkerä enkä suosittele niiden käyttöä, sillä hirssin pinnalla olevia haitta-aineita ei ole valmistusvaiheessa poistettu. Hirssi on tärkeä pestä hyvin ja tarvittaessa vaikka liottaa, jolloin se sulaa entistä paremmin. Kannattaa siis ostaa suoraan kokonaisia hirssisuurimoita.

Koekeittiössäni tapahtuneiden kokeilujen perusteella hyvin keitetty hirssi sopii erityisen mainiosti yhteen...

1) Suklaan tai raakakaakaon ja sopivan makeutuksen kanssa, jolloin seoksesta saa hyvän suklaamannapuuron korvikkeen.
2) Oliiviöljyn, basilikan ja yrittisuolan kera. Näin hirssi toimii vaihtelua tuovana lisäkkeenä esimerkiksi kalalle tai jollekin kasvisruoalle.
3) Kun hirssistä tehdään risoton tyylistä "hirsottoa", on rajana vain makujen taivas.
4) Kun olin nuori vatsaoireille altis jääkiekkoilija, tein hirssistä usein leipää. Muistelen tuota mielenkiintoisella rakenteella varustettua känttyä lämmöllä.

Ps. Kuten ehkä huomasitte, tämä blogikirjoitus ei antanut lopullista vastausta otsikon kysymykseen.

The truth is out there.

-Ravitsemustieteen Fox Mulder

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Hyvinvointia hiljaisuudesta: Gila Heimosen haastattelu

Korostan aina asiakkailleni, että rentoutuminen on terveyden kannalta vähintään yhtä olennainen elementti kuin monipuolinen ruokavalio ja liikunta. Tästä johtuen on tärkeää pysähtyä välillä pohtimaan, kuinka saisimme hektiseen elämäämme enemmän palauttavia hetkiä. Tänään oppaanamme aihepiiriin toimii rentoutumiseen ja tietoiseen läsnäoloon erikoistunut asiantuntija, Gila Heimonen. Kyselin Gilalta vinkkejä elämän rauhoittamiseen ja kerron seuraavassa osassa millainen kokemus Gilan Hiljaisuuden kylpylään osallistuminen oli.
________________________________________________________

Gila Heimonen fact file: Gila on peruskoulutukseltaan sosionomi, tanssi- ja liiketerapeutti sekä rebalancing-kehoterapeutti. Lisäksi hän on kouluttautunut TRE (Trauma and tension releasing exercises) ja mindfulness-menetelmien ohjaajaksi. Gilalta löytyy kokemusta työskentelystä hyvin erilaisten asiakaisryhmien kanssa, kuten kipupotilaat, erilaiset työyhteisöt, päihderiippuvaiset, mielenterveyskuntoutujat, työttömät ja seksuaalisesti hyväksikäytetyt. Tällä hetkellä Gila vetää muun muassa todella suosittuja Hiljaisuuden Kylpylä -iltoja sekä kouluttaa ja luennoi tietoisen syömisen opettelemisesta.

Haastattelu

Miten kuvaisit tietoista läsnäoloa?

- Se on tietoista olemista niin, että mielemme ja huomioimme on tässä ja nyt. Havainnoimme ja aistimme tietoisesti itseämme, kehoamme, ajatuksiamme, tunteitamme ja reaktioitamme sekä mitä ympärillämme tapahtuu sallien ja hyväksyen tämän hetken sellaisenaan.

Miten päädyit alunperin tietoisuustaitojen pariin? Oletko ollut aikaisemmin elämässäsi kiinnostunut hiljentymisestä, joogasta, meditaatiosta jne.

- Muistan ajatelleeni ihan pienenä lapsena, että voiko mieltä pysäyttää/hiljentää. Kiinnostuin meditaatiosta jo yli 20 vuotta sitten eli 18-19 vuotiaana. Elämä on kuljettanut minua sen jälkeen erilaisille kursseille ja koulutuksiin niin koti- kuin ulkomailla. Olen opiskellut mindfulnessia Suomen lisäksi mm. Intiassa ja Uudessa-Seelannissa.

Miten tietoisuus-aiheen pariin päätyminen on konkreettisesti muuttanut elämääsi, tapaasi hoitaa terveyttäsi ja onko näkynyt joitain muita selkeitä vaikutuksia?

- Tietoinen läsnäoleminen on auttanut tiedostamaan omia ajatus- ja toimintamalleja ja saanut aikaan suuria muutoksia itsessä. Se on tuonut elämään lisää mielenrauhaa, luottamusta ja kykyä elää tässä hetkessä. Se on muuttanut suhdetta omaan itseeni myönteisemmäksi, auttanut päästämään irti asioista ja ihmisistä, jotka eivät enää kuulu elämääni. Päivittäinen pysähtyminen ja hiljentyminen lisäävät niin kehoni kuin mielenikin hyvinvointia. Eläminen kroonisen kivun kanssa on helpottunut erittäin merkittävästi mindfulnessin avulla. Eli muutoksia ja vaikutuksia on todella paljon…

Mikä on hiljaisuuden kylpylä? Mistä idea syntyi?

- Hiljaisuuden Kylpylä syntyi yritykseni Hiljaisuuden Sauna –tuotteesta, joka lanseerattiin markkinoille viime syksynä sekä omista kylpyläkokemuksistani. Hiljaisuuden Kylpylä yhdistää mindfulnessin eli tietoisen läsnäolon harjoittelun sekä hiljaisuudessa olemisen. Se on runsaan neljän tunnin kokonaisuus, jossa ensin luennon ja käytännön harjoitusten myötä perehdytään tietoiseen läsnäoloon, syödään iltapala, ja sitten nautitaan kylpyläosaston saunoista ja altaista hiljaisuudessa harjoitellen samalla tietoista läsnäolemista. Ilta päättyy yhteiseen kokemuksen jakamiseen. Se toteutetaan Kylpylähotelli Rantasipi Laajavuoressa Jyväskylässä.

Millaista palautetta ihmiset usein antavat oltuaan mukana hiljaisuuden kylpylässä?

- Osallistujat ovat olleet todella vaikuttuneita kokemuksestaan. Kylpylässä on tunnelmavalaistus kynttilöineen ja hiljaisuudessa rentoutuu sekä keho että mieli. Ihmiset ovat kertoneet rentoutuneensa syvästi, mutta samalla virkistyneensä. Myös yhdessä hiljaa oleminen on ollut monelle uusi, mutta miellyttävä kokemus.

Olet todennut: "Elämä on tässä ja nyt, meille jokaiselle. Ei ole sitten kun -hetkeä". Miksi me ihmiset elämme niin helposti sitten kun elämää?
Mikä ajaa meidät irtautumaan hetkestä?

- Olemme niin tottuneet siihen, että mieli vie meitä. Olemme unohtaneet kykymme olla läsnä ja mielen taipumus on olla aina tulevaisuudessa tai menneisyydessä. Mielellä on monenlaisia ”temppuja”, esim. viedä meitä unelmointiin, kun meidän on hankala kohdata tätä hetkeä.
Tiedostamalla mielemme toimintaa voimme oppia elämään täysillä ja nauttia jokaisesta hetkestä.

Mitä mieltä olet eri ikäisten ihmisten tietoisuustaidoista tai taipumuksesta olla läsnä tässä hetkessä ja aidosti muiden kanssa?
Onko tässä maiden välisiä eroja?

- Meissä kaikissa tietoisen läsnäolon taito on luonnostaan, koska olemme olleet joskus lapsia. Pienet lapset ovat täysin läsnä tässä ja nyt, me aikuiset olemme usein kadottaneet tämän taidon. Mielestäni läsnäolon taito ei niinkään liity ikään kuin ihmiseen itseensä – ja kaikki voivat harjoittelemalla oppia tämän taidon uudelleen. Kokemukseni kansainvälisistä koulutuksista on, että mielemme ominaisuudet ovat samat riippumatta siitä, mistä maasta ihminen tulee. Mutta voisin kuvitella, että ihmiset, jotka elävät ei-teollistuneissa maissa, lähellä luontoa, yksinkertaista elämää, ovat enemmän tässä hetkessä kuin me.

Voisitko kertoa jonkun pienen harjoituksen, jonka tämän jutun lukija voisi tehdä nyt samantien. Miten rauhoittua tietokoneen ääressä. Vaikka keskellä työpäivää?

- Hengityksen tiedostaminen ja havainnoiminen on helppo, yksinkertainen ja toimiva tapa palauttaa itsensä läsnä olevaan hetkeen missä tilanteessa tahansa päivän aikana. Muodollisena harjoituksena se menee näin:

Istu alas, selkä suorana, hartiat ja kädet rentoina. Sulje silmät ja hengitä muutaman kerran vähän syvempään. Jätä hengitys sitten virtaamaan luonnollista kulkuaan.
Vie huomiosi hengitykseen vatsan seudulle ja havannoi hengitystäsi ja sen tuottamaa liikettä vatsan seudulla. Aina kun huomaat, että ajatuksesi ovat vieneet huomion muualle, palautat huomion takaisin hengitykseen.

Ajatuksia ei tarvitse pysäyttää tai muuttaa. Pysyt parhaan kykysi mukaan ajatustesi tarkkailijana. Älä pyri mihinkään, koska pyrkimys muuttaa oloa jo luo stressiä. Havannoi ja tiedosta hengitystäsi ja oloasi sellaisenaan, hyväksyen olosi olipa millainen tahansa. Hyväksyminen ja tietoisuus rauhoittavat ja rentouttavat.

Voit tehdä harjoitusta muutaman minuutin tai niin kauan kuin haluat. Avaa silmät ja anna läsnäolon laadun jatkua vaikka päätät harjoituksen.
_______________________________________________

Kiitos Gilalle asiantuntemuksesta ja hyvistä vinkeistä! Gilan yritys on Ilonsilta, jonka facebook-ryhmän kautta saat hyvää tietoa rentoutumisesta, erilaisista tapahtumista ja tietoisesta läsnäolosta. Liittykää! Ensi kerralla kerron omakohtaisesti, kuinka koin osallistumisen Gilan ohjaamaan Hiljaisuuden Kylpylään ja mitä pysyvää illasta jäi muistoksi.


torstai 16. helmikuuta 2012

Pohjoista vehnää ja vatsaoireita


Ovatko suomalaiset vehnälajikkeet suolistolle vihamielisempiä kuin ulkomailla viljeltävät? Yhä useampi ihminen on raportoinut oireilevansa vehnän takia enemmän koto-Suomessa kuin ulkomailla, joten ilmiötä on tarpeellista arvioida eri suunnista. Lähdetäänpä taas tonkimaan kuokan kanssa ravitsemus- ja elintarviketieteen kivistä peltoa. Tämä aihe ei ole todellakaan millään muotoa selvä kuin pläkki. Pyydänkin huomioimaan tämän kirjoituksen lähinnä ajatusten ikuisena virtana, johon teistä lukijoista jokainen voi heittää oman kaksisenttisenne tuolla kommenttiboksin puolella.

Siispä mietitään asiaa, mutta ei hysterisoida. Naistenlehtiä selaamalla keliakia näyttää olevan uusinta muotia, joten olen tällä hetkellä gluteenista kirjoittaessani aika varovainen. On edelleen syytä muistuttaa, että keliakia on harvinainen sairaus. Sen sijaan gluteeniviljojen ärsyttämä ärtyvä suolisto sitäkin yleisempi ongelma. Jälkimmäisen ollessa kyseessä gluteenia ei tarvitse karsia ruokavaliosta sataprosenttisesti, vaan on viisainta arvioida yksilökohtaisesti millaiset ratkaisut viljojen osalta ovat paras kompromissi.

Siten asiaan.

Elintavat muuttuvat ulkomailla
On useita syitä siihen, miksi matkatessa vatsa voi joko ärtyä tai sitten vaihtoehtoisesti rauhoittua. Usein ruokavalion kokonaisuus muuttuu vieraalla maalla ja liikuntaakin tulee tavallista enemmän rauhallisen kävelyn muodossa. Psyykkisiä syitä ei voida myöskään poissulkea, sillä uudessa ympäristössä saattaa käydä niin, että huolet unohtuvat ja koko keho rauhoittuu suolistoa myöten.

Kylmien ja lämpimien alueiden vehnät
Edellä mainitut syyt eivät kuitenkaan yksin riitä selittämään sitä, että kehoaan kuuntelevat yksilöt ovat huomanneet juuri vehnän osalta vaihtelevia vatsareaktioita eri maissa liikkuessaan. Onko vehnälajikkeissa siis selkeitä eroja, jotka voisivat vaikuttaa suolistoon?

Ilmasto asettaa omat ehtonsa viljelyskasveille. Niinpä pohjoisen pallonpuoliskon lämpimämmillä alueilla, kuten Keski-Euroopassa ja Yhdysvaltojen eteläosissa viljellään pääosin lajiketta, jota kutsutaan syysvehnäksi. Sen sijaan alueilla, joiden kasvukausi on lyhyt ja hyytävä, viljellään kevätvehnää. Täten myös Suomessa noin 85 prosenttia vehnästä on kyseistä kevätvehnää. Vertailtaessa näiden lajien eroja leipoutumisessa ja siten sitkopitoisuudessa, peittoaa kevätvehnä syksyisen lajitoverinsa. Vehnässämme on siis enemmän gluteenia, minkä lisäksi suurin osa leipomoidemme käyttämästä vehnästä on kotimaista. Ehkä siis tästäkin syystä herkät yksilöt huomaavat eron.

Knoppitietona esimerkiksi italialaisten suosiman durumvehnän proteiinipitoisuus on korkea, mutta gluteenipitoisuus alhainen. Tästä johtuen haluttaessa tehdä taikinasta helpommin leipoutuvaa, lisätään joukkoon gluteenipitoisempaa vehnää. Olisi erittäin kiinnostavaa tietää millaista vehnälajiketta suositaan pitkäikäisistä asukkaistaan tunnetussa italialaisessa Campodimelen kunnassa. Siellä nimittäin ruokavalion yhtenä perusosana suositaan pastaa.

Mitä tästä voidaan päätellä?
Näkisin ruokavalion maltillisen gluteenipitoisuuden terveydelle suotuisampana, kuin ylenmääräisen gluteenitykityksen, jolle länsimainen ihminen altistuu vuodesta toiseen. Useissa leipomotuotteissa on erikseen lisättynä gluteenia ja jopa karppaajien suosima leipä on aivan täynnä samaista mömmöä. Tällainen kokonaisuus ei ole millään tapaa optimaalinen ihmiselle, jonka vatsa on herkkä tai geeniperimä altistaa jollekin autoimmuunisairaudelle. Muuten voidaan todeta, että mikäli terveys on kunnossa, ei gluteenin karttamiseen ole syytä. Huomio kannattaa keskittää tällöin merkityksellisempiin asioihin ja ruokavalion kokonaisuuden hiomiseen.

Ajatuksia?

tiistai 31. tammikuuta 2012

Kun karpit muuttuvat piraijoiksi

Ajattelin kirjoittaa pari sanaa aiheesta, joka on vähän kipeä ja ehkä vaiettukin. Erityisesti sosiaalisissa medioissa liikkuvien terveys- ja ravitsemusasiantuntijoiden piirissä.

Miltä tuntuu päätyä karp...piraijojen raadeltavaksi?

Karppaus - so over it?
Erehdyin viime viikolla toteamaan utopistisesti, että ehkä pahin taliban-karppaus olisi jo menneen talven lumia. Ne joita ketoosi ei ole kaatanut, jatkavat omissa oloissaan ja ne joille karppaus ei ollut portti maanpäälliseen taivaaseen, etsivät paratiisiaan jo muualta. Elä ja anna elää.

Tiesin kuitenkin karppausbuumin jättäneen suomalaiseen ravitsemuskeskusteluun jälkensä ja aiheuttaneen monelle suoranaista hiilihydraattipelkoa. Päätin siis varmuuden vuoksi tarkistaa missä pekoninpuputuksen tuputuksen osalta mennään. Elin siinä toivossa, että eihän nyt kukaan enää voi uskoa tiukan karppauksen sopivan ihan kaikille ja ihan kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Eihän? Se olisi niin 2011´s.

Niinpä...

1. Kirjoitin Iltikseen pienen karppauskriittisen pakinan.

2. Sain tuta fundamentalistikarppaajien raivon.

3. Sekä sen, ettei pakinani käsitellytkään aikansa elänyttä ilmiötä, jolle voisimme jo vähän nauraa. Karppaus on maailman vakavin asia.

4. Sain kuulla olevani ruma, lihava, ammattitaidoton, surkea kolumnisti, THL:n kätyri, keski-ikäinen, ituhippi, karppauksen kanssa flirttaileva wannabe-asiantuntija ja sairas. Mitä nyt kommenttiboksini roskalaatikkoon sekoittaneet ikinä keksivätkään.

Ja mitä sitten kävikään
En todellakaan tiedä, mutta tulipahan selväksi että tätä työtä on jatkettava. I´ll be back! Hasta la vista baby! :)

-Hiilihydraattori

______________________________________________
Huom. Tämä kirjoitus ei käsittele karppaajia yhtenä homogeenisena ihmisryhmänä. Ymmärrätte varmasti, että taiteelliset ja inhimilliset syyt rajoittavat sitä mitä yhteen blogikirjoitukseen mahtuu. Ne jotka ovat seuranneet blogia pidempään tietävät myös, että olen kirjoittanut karppauksesta myönteisiä kirjoituksia jo aivan tarpeeksi moneen kertaan.


sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Eating for dummies: Terveellistä "läsöilyä"

Lauantai 21.1. kului True Blood -sarjan, kokkailun ja "läsöilyn" merkeissä. Jos mietit nyt mitä ihmettä läsöily tarkoittaa, niin se on vapaapäivään ajoittuva, psyykkisen hyvinvoinnin kannalta välttämätön toimenpide, johon sisältyy elokuvien katselua ja syömistä. Eli kaikkea hyödyllistä hyödytöntä aktiviteettia.

Aamupala

Tällä kertaa eväinä oli teemaan sopien paljon hampurilaisaineksia ja suklaata, mutta aamu alkoi puurolla ja leivällä. Leivän päälle laitoin omatekoista levitettä, jossa on yksi osa voita, yksi vettä ja yksi oliiviöljyä/rypsiöljyä + mausteita. Suosittelen käyttämään tällaista mieluummin, kuin voita josta ei saa monipuolisesti hyviä rasvahappoja. Makukin on jees ja peittoaa kyllä margariinit mennen tullen.


Lounas



Kuvissa seikkailee uusin aikaansaannokseni, vegaaninen hampurilaispihvi, joka sai osakseen kiittävän arvion: "Ei tätä syödessä kyllä kaipaa mitään oikeaa hampurilaista." (Valmistusaineina voimakkaat mausteet, hamppujauhoseos, tofu, pieni peruna jne.)

Samantyyppisiä kuvia on paljon, sillä kaikki pihvit menivät lounaalla, koska ne olivat niin hyviä ja nälkä oli taas hirmuinen niukan aamupalan takia. Huomaan tätä sarjaa väsätessäni, että saisin kyllä panostaa aamiaisiin vähän enemmän.

Päivällinen/leffarouskutettava


Kuvassa näkyy tilli-mustapippuri-valkosipuli-dippikastike, joka on tehty maustamattomaan jogurttiin. Sen vieressä on kulhollinen ruistikkuja, jotka on paistettu uunissa oliiviöljyllä siveltyinä. Oliiviöljyyn sekoittelin valkosipulimurskaa, cajun-maustetta ja mustapippuria. Kyllä muuten toimi, näitä pitää tehdä useamminkin. Mukana menossa vielä Reilun kaupan tummaa suklaata a la Pirkka. Olikin muuten parasta reilua suklaata kaikista kokeilemistani tähän mennessä.

Iltapala(t)

Ilta kului pupeltaessa enemmän tai vähemmän kaikkea. En jaksanut edes ladata jokaista itseään toistavaa kuvaa, mutta pääpiirteissään homma meni seuraavasti.

Tein kaakaota keittämällä kauramaitoa kattilassa ja maustamalla sitä sitten raakakaakaojauheella ja iHerbista tilaamallani minttusuklaastevialla. Yleensä jos muistan, laitan mukaan piparminttuöljyä, koska rakastan minttusuklaayhdistelmiä. Nyt varsinainen minttuaromi oli harmillisesti loppu ja stevia sai riittää.


Seuraavassa kuvassa on tempehiä, joka on itselleni soijatuotteiden ehdoton ykkönen. Tempeh on valmistettu hapatetuista soijapavuista ja siinä on hmmm...juustoisen hiivainen aromi. Maku jakaa mielipiteet, mutta itse olen fani. Paistoin tempehsiivuja soijakastikkeessa ja söin leivän päällä.
...ja join taas lisää kaakaoviritelmääni katsoessani True Bloodin viimeisimmän tuotantokauden loppuun. Paras sarja mitä koskaan olen katsonut, Game of Thronesin ohella. Ja nyt vaalivalvojaisten pariin. Olen varustautunut rauhoittavalla yrttiteellä.


_______________________________________