Check this out: Uusin Me Naiset -lehti, s. 65-67

Asiantuntijana Me Naiset -lehdessä
Sain viime viikolla katsastettavakseni kolmen kiinnostavan taiteilijan ruokapäiväkirjat. Oli raakaravinnolla elävää beatboxaajaa, kokkaavaa kirjailijaa sekä vain ulkona aterioivaa tankotanssijaa. Tehtävänäni oli arvioida saavatko he ravinnostaan kaiken tarvitsemansa.

Minulla olisi ollut jokaiselle vaikka mitä sanottavaa, mutta tilan puutteen takia lehteen mahtui luonnollisesti vain murto-osa kommenttieni ehtymättömästä virrasta. Nyt lukiessani juttua kokonaisuus näyttää kuitenkin mainiolta ja on mukavaa, kun vierestä löytyy myös ravitsemusterapeutti Eija Orreveteläisen näkemyksiä. Suosittelen lämpimästi lukemaan jutun uusimmasta lehdestä!

Ravintoaineiden tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä
Jutun aiheeseen eli ravintoaineiden riittävään saantiin liittyen toivoisin jokaisen terveystietoisen yksilön huomioivan vielä seuraavia tekijöitä, joten laitetaanpa tähän muutamia kannanottojani:     

• Ruokapäiväkirjan perusteella ei voi täysin tarkasti kalkuloida, onko henkilön ravintoaineiden saanti riittävää. 
• Ravintoainepitoisuudet voivat vaihdella samankin ruoka-aineen kohdalla riippuen siitä, missä ruoka-aine on kasvatettu (onko maaperä köyhtynyt/rikas). Sillä on myös merkitystä mitä ravinnolle on tapahtunut matkalla ruokapöytään.
• Yksilöiden välillä on eroja siinä miten keho käsittelee eri ravinteita: kuinka hyvin ne imeytyvät ruoasta ja kuinka paljon niitä kuluu. Tähän vaikuttavat ikä, geenit, kehon tila, ruoansulatuskanavan kunto ja elämäntilanne.
• Myös aterian kokonaisuudella on väliä eli onko mukana imeytymistä edistäviä tai haittaavia tekijöitä (esim. maito haittaa raudan imeytymistä).
• Ravintolisien tarpeellisuus on todella yksilöllinen juttu, joten suosittelen tarkistuttamaan oman lisäravinneohjelman asiantuntijalla. Tällöin säästyy rahaa, jota kuluu lisäravinneviidakossa harhailtaessa helposti vääriin valintoihin ja heikosti imeytyviin tuotteisiin. 

Miksi monipuolinen ravinto ei aina riitä?

Vaikka ruoasta saa ns. paperilla kaiken tarvitsemansa se ei aina ole tae optimaalisista vitamiini-, hivenaine ja kivennäistaseista. Sen mitä saadaan, pitää myös imeytyä ja riittää kehon tarpeisiin, jotka voivat olla eri syistä johtuen melkoiset. Itselläni on havaittu aikanaan vajausta esimerkiksi seleenistä ja kromista, vaikka ruokavalioni on ollut hyvin monipuolinen jo pitkään ennen mittauksia. 

Seleeniä on kuluttanut luultavasti suuri määrä kehooni kerääntyneitä raskasmetalleja (seleeni kelatoi näitä pois kehosta, joten sitä on voinut kulua tavallista enemmän). Tämän lisäksi luomuviljojen painottaminen voi osaltaan selittää tasojani. Luomuviljaan ei lisätä seleeniä, vaikka Suomen maaperä on kyseisen hivenaineen osalta köyhtynyt. 

Krominvajaukseni syynä on taas voinut olla ailahteleva verensokerini. Kromi osallistuu hiilihydraattien aineenvaihdunnan säätelyyn, joten yhden teoriani mukaan verensokeritasojeni heittelehtiminen on voinut kuluttaa kromia. Toinen mahdollinen tekijä on stressi. En voi kyllin korostaa, että varmuutta näiden vajausten syistä en ole koskaan saanut enkä ole enää vuosiin mittauttanut itseltäni mitään muita, kuin D-vitamiinin taseita. Tästä päästäänkin tärkeisiin havaintoihin.

Toissa talvena päätin kokeilla D-vitamiinilisää suuremmalla annostuksella ja pidemmän aikaa. Muutaman kuukauden päästä menin mittauttamaan taseeni ja yllättävää kyllä, en ollut päässyt edes viitearvojen sisälle! Olossani oli kuitenkin tapahtunut jo selkeästi paranemista. Esimerkiksi kaamosoireilu oli tavallista lievempää, vaikken ehtinyt käyttää tuon talven aikana riittävästi kirkasvalolamppuani. Myöhemmin huomasin muitakin etuja. DXA-mittauksen perusteella luuntiheyteni, joka oli osteopenian puolella, oli kohentunut jonkin verran.

Tästä piristyneenä jatkoin sinnikkäästi D-vitamiinin ryynäämistä - siitäkin huolimatta, että minulle suositeltiin annostuksen pudottamista "virallisten suositusten mukaiselle tasolle". Onneksi pääsin vielä tänäkin vuonna DXA-mittaukseen ja koin erittäin mukavan yllätyksen. Luuntiheyteni oli korjaantunut niin hyvin, ettei tilannettani voitu enää luokitella edes osteopeniaksi!

Niinpä voisin todeta kotiläksynä, että erityisesti D-vitamiinitasojen mittauttaminen on suositeltavaa jokaiselle suomalaiselle. Hyvän monivitamiinin hankkiminen voi myös olla järkevä osa terveydenhoitoa ja lisäravinteiden laatuun kannattaa panostaa. Mikään ei tietenkään korvaa monipuolista ruokaa, mutta joskus sekään ei vain riitä. Piste. 

Uusi ihmedieetti on keksitty - kokeile sinäkin nyt rentoa syömistä!

Olen rauhan asialla. Mielenrauhan. Välillä yleistä keskustelua seuratessa alkaa tuntua siltä, että kollektiivisesta ortoreksiasta on tulossa tällä menolla uusi kansanterveysongelma. On ismejä, elintarviketeollisuuden sponsoroimia ravitsemussuosituksia sekä oman ajattelun korvanneita uskomusjärjestelmiä, jotka kaikki taistelevat paikastaan parrasvaloissa - hinnalla millä hyvänsä. Usein se hinta on jonkun ihmisen terveys ja väliaikaiset voitot haihtuvat tuhkana tuuleen. Lopulta kukaan ei luota enää mihikään tai keneenkään. Paitsi siihen uusimpaan ihmedieettiin ja komeaan guruun, joka tietää mistä se puhuu.

Vanhaa syömishäiriöihin erikoistunutta kalkkista hirvittää. Mihin tämä maailma on menossa ja ei silloin minun nuoruudessani. Tai hetkinen. Se taisi olla 90-lukua, kun jokainen itsestään huolehtiva nuori nainen jätti levitteen leivän päältä, luki terveyslehtiä raamattunaan ja laski kuinka monta grammaa rasvaa missäkin ruoka-aineessa on. Kaurassa oli aika paljon. Ja kananmuna oli jo syntiä. Sitten tuli kasvisruokavalio ja koulu tarjosi ravitsevaksi evääksi kovetetulla kasviöljyllä kyllästetyn juurespihvin, valkoista riisiä ja porkkanaraastetta. Monella oli hormonaalisia häiriöitä ja elettiin todellista (terveen järjen) pula-aikaa.

Ehkä tämä kaikki on siis nähty ennenkin eikä mistään olla opittu mitään. Tänä päivänä jokainen itsestään huolehtiva nuori nainen laskee rasvan sijaan ruokansa hiilihydraattigrammoja tai syö elävää ravintoa, joka auttaa kuulema ihan kaikkeen. Hormonitoiminnan voi aina ylläpitää e-pillereillä ja ihanteellisen kehonkoostumuksen eteen pitää tehdä töitä, vieläkin enemmän kuin silloin jurakaudella.

On hyvin luonnollinen ilmiö, että kaoottisen maailman tai suuren elämänmuutoksen keskellä tuntuu turvalliselta saavuttaa edes omaan kehoon kohdistuva kontrolli. Tässä kohtaa on syytä myös selventää, etten tuomitse kenenkään tapoja pyrkiä kohti hyvinvointia. Superfood-ismi voi olla parhaimmillaan oikein hauska harrastus ja esimerkiksi monipuolisesti toteutettu elävä ravinto tai karppaus on taatusti terveellisempi elämäntapa, kuin jatkuva pikaruokamestoissa hengailu. Tahtoisin kuitenkin muistuttaa, että hyvinvointi on muutakin, kuin täydellinen ruokavalio ja hyvä itsekontrolli. Oikeastaan se on jotain aivan muuta. Seuraavassa oma määritelmäni:

Aito hyvinvointi on oman kehon kunnioittamista, omien aivojen käyttämistä, omanarvontunnon aktivoimista; syvältä sisimmästä säteilevää rakkautta, voimaa ja viisautta. Hyvinvoiva ihminen on vapaa ja uskaltaa lentää.

Edellä kuvatun määritelmän hengessä yllytänkin kokeilemaan kehittämääni yksinkertaista harjoitusta, joka edistää terveyttäsi tehokkaammin, kuin yksikään superruoka, vitamiinipilleri tai "puhdistuskuuri". Harjoitus on hyvä toteuttaa aina silloin tällöin. Esimerkiksi tänään!

Detox syömisen kontrolloimisesta

• Syö mitä, missä ja milloin tahansa ilman, että analysoit ruokasi terveellisyyttä sen kummemmin.
• Kun syöt, anna ajatustesi tulla ja mennä. Kerro pääsi sisäiselle terveyspoliisille, että sillä on tänään vapaapäivä ja lähetä se irrottelemaan. 
• Lähde itsekin irrottelemaan ja osta kaupasta jokin elintarvike, jota olet katsellut vähän sillä silmällä, muttet ole voinut syödä, koska siinä on... 
• Voit yllättyä kuinka mautonta moskaa olet himoinnut tai sitten löytää uuden herkun. Pääasia on vapaus kokeilla ja valita. Ihan itse. 
• Syö sen verran, kuin tunnet tarvitsevasi. 
• Tai sitten syö enemmän ja nauti koko rahan edestä. So what! 
• Hanki mahdollisuuksiesi mukaan jollekin aterialle hyvää seuraa. 
• Älä tsekkaa päivän aikana ainuttakaan ravitsemusaiheista uutista, kirjaa, lehteä, blogia tai ohjelmaa.  
• Anna kokonaisvaltaisen rentouden levitä kehoosi, olemukseesi ja vähitellen ympäristöösi. 

Nautinnollisia harjoituksia. 

_____________________________________________________

Kuvalähteet:
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisMvCQW-dG21VqIicifoCPgU3kG8syjDjzOZLd_p1aEcFbPbxU4ythB87P5_orOEHzwmyUSU48XcCEQ8hVURREcMjiZFa9X64v4_O9zz22dv1NGpckidG5IpmzdQX54g0lk7ntDsbIhRk/s1600/Eating_Disorder_logo1.jpg
http://alittlenudge.files.wordpress.com/2010/10/steaming_eagle.jpg
http://guidedspirit.com/resources/Deep%20Relaxation.jpg.opt459x305o0,0s459x305.jpg

Mullistava riisi-innovaatio ja Wabi-sabi sushi

Kuvat: Miika Ihanainen

Se itää sittenkin!
Ruoka-aineiden traditionaaliset käsittelymenetelmät ovat kiehtovia. Ravintoarvot paranevat ja maku hienostuu, kun hyödyntää köökin puolella vähän molekyyligastronomiaa. Tässä taannoin kokeilunhaluni sai minut kehittämään mukavan konstin valmistaa terveellisempää ja maukkaampaa täysjyväriisiä.

Eloon herännyttä riisiä.

Ilokseni huomasin, että Risellan kevyesti hiottu täysjyväriisikin "elää" ja maistuu huomattavasti paremmalta idätettynä (ja sitten keitettynä). Riisi sai innostuneen vastaanoton myös ystäviltäni, joille uskalsin sitä tyrkyttää sushin valmistamisen yhteydessä. Todistusaineistoksi sain virallisen lausunnon:

"Voit mainostaa sitten, että tää on älyttömän hyvää jopa tämmöisen suomalaisen juntin äijän mielestä."

Idätetty riisi kelpaa siis kaikille, fantastista! Siispä raakaravinnon ystävät, city-ihmiset, foodistit, kulinaristit, elintarviketeollisuus ja THL:n kaverit pysykäähän kuulolla. Nyt tulee valmistusohjeita ja tiukkaa asiaa.

Riisin idätysohjeet

• Valitse idätettäväksi tummaa riisiä. Jopa kevyesti hiottu Risellan tumma riisi itää (ja on halvempaa).
• Huuhtele riisi ja liota sitä 8-24 tuntia vedessä. (Lyhyemmästäkin käsittelystä on jo hyötyä.)
• Kaada liotusvesi pois ja huuhtele riisiä tästä alkaen ainakin kerran päivässä.
• Anna riisin itää pari päivää tai pidempään ja keitä sitten pehmeäksi. Keittoaika on lyhentynyt, mutta maista, että riisi on varmasti riittävän kypsää. 
• Riisiä kannattaa idättää kerralla suurempi määrä ja laittaa myös pakkaseen.

Idätetyn riisin loistavat ominaisuudet (tavalliseen tummaan riisiin verrattuna)

• Aromikas maku.
• Helpommin pureskeltava koostumus.
• Ruoansulatukselle parempi rakenne (koska tärkkelys hajoaa idätysprosessissa).
• Ravintoaineiden parempi imeytyvyys (koska kivennäisaineita sitova fytiinihappo on hajonnut). 
• Parantunut aminohappoprofiili. Esim. välittäjäaineena toimivan aminohappo GABA:n pitoisuudet nousevat. Tällä voi olla luonnollinen rauhoittava vaikutus, joskaan vielä ei tiedetä varmaksi kuinka hyvin GABA pystyy läpäisemään veri-aivoesteen.
• Erityisesti kuidun, E-vitamiinin, niasiinin, lysiinin, B1- ja B6-vitamiinien, magneisiumin ja kaliumin parantuneet pitoisuudet.

Seuraavassa taulukossa vielä yhteenveto joistain terveyseduista, joita säännöllinen idätetyn riisin käyttö voi tutkijoiden mukaan tarjota.

Wabi-sabi sushi
Sushimestarit facepalmaavat haudoissaan, mutta nyt tulee maailman helpoin sushiohje.

• iso rasiallinen idätettyä tummaa riisiä  
• pari nahatonta lohifilettä
• omenaviinietikkaa
• suolaa

1. Lähde ystäväsi luokse tekemään sushia.
2. Unohda hajamielisyyksissäsi kaikki muut ainekset paitsi lohi, riisi ja wasabi. Argh.
3. Mutta ei hätää.
4. Keitä riisi, jäähdytä se, lisää sekaan suolaa ja omenaviinietikkaa.
5. Yritä muotoilla riisistä kasassa pysyviä palleroita ja kiedo ja painele niiden ympärille merilevän sijaan lohta. Lohta jonka viipaloit jo pieniksi loiroiksi ennen kuin huomasit, että norilevytkin unohtuivat eikä tästä saa nigiriä enää erkkikään.
6. Nauti sushit wasabin ja soijakastikkeen kanssa. Maku on sentään loistava!  

Japanilaiseen estetiikkaan kuuluu käsite, josta eräs viisas ihminen valaisi minua. Termillä wabi-sabi kuvataan epätäydellisyydessä ja keskeneräisyydessä olevaa kauneutta sekä yksinkertaisuuden ihannoimista. Sushinrääpäleeni täyttävät nuo kriteerit, joten nimesin teokseni zeniläisittäin ja tulen toteuttamaan tätä filosofiaa jatkossakin. Mielestäni aidossa kauneudessa (niin naisten kuin sushin) kuuluu olla todellista särmää.

___________________________________________________
Lähteet:
http://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/ravitsemustieteen_perusteet/01_rar_vilja.shtml
http://www.hatsuga.com/DOMER/english/en/GBRRB.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wabi-sabi
http://www.alternativementalhealth.com/articles/aminobipolar.htm
http://hubpages.com/hub/GBR-or-GABA-Rice-and-its-Health-Benefits
http://en.wikipedia.org/wiki/Gamma-Aminobutyric_acid

Vihreää noituutta ja taikaliemiä - vehnänorasmehua vuodelle 2011

Lupasin opastaa teille vehnänorasmehun valmistuksen salat kädestä pitäen. Siispä kauniit city-shamaanittaret ja mörököllit siellä ruudun toisella puolella, tarttukaahan käteeni ja antakaa minun johdattaa teidät jälleen vihreän magian maailmaan. Tänään selviää kuinka sitkeinkin oras pistetään atomeiksi, helposti ja nopeasti.

Ennen kuin menemme itse asiaan, koen velvollisuudekseni mainta muutamia erityistekijöitä, joita vehnänoraan nauttimisen kohdalla kannattaa huomioida.

1. Älä syö vehnänoraita. Kokonainen vehnänoras on kuiturakenteeltaan niin kovaa kamaa, että ihmisen ruoansulatuskanava on aseeton sen edessä. Vaikka kaupoissa saatavilla oleva yrttimäinen oras kelpaa salaattien osaksi, ei sitä kannata sellaiseen tuhlata. Ravintoaineet eivät imeydy suhteellisen kokonaisena suoliston läpi kuljeksivista rehunpalasista. Oraita voi toki halutessaan jauhaa suussa, kunnes niistä on saatu viimeisetkin mehut irti ja jäljellä on vain kuivakka tuppo, joka syljetään pois. Prosessi on kuitenkin sen verran työläs ja epämieluisa, että suosittelen mieluummin turvautumista koneellisiin hampaisiin eli sauvasekoittimeen, tehosekoittimeen tai vehnänoraan mehustamiseen tarkoitettuun laitteeseen.

2. Et tarvitse terveysvaikutteisen orasmehun valmistamiseen kalliita laitteita. Vaikka vehnänoras on kova pala purtavaksi nykyteknologiallekin, selviät kyllä mehustuksesta jopa peruskeittiövälineillä. Ainakin jos olet valmis tinkimään hieman laadusta. Ennen kalliiden tehosekoittimien tai mehustimien hankkimista kannustaisin aloittamaan sauvasekoittimella ja tiheällä siivilällä. Eli puskan verran oraita sauvasekoittimen (mielellään umpinaiseen) kulhoon vähän saksittuina. Joukkoon riittävästi vettä ja surautusta niin pitkään, että seos alkaa näyttää mehulta. Sitten koko komeus siivilän läpi mukiin.

Siinä vaiheessa kun tällainen köyhän naisen pikamehu ei enää riitä, voit hyödyntää samalla taktiikalla kalliimpaa ja kestävämpää tehosekoitinta tai hankkia asiaan erikseen tarkoitetun mehustimen. Käsikäyttöisiä orasmyllyjä en suosittele niiden kokoamisen ja pyörittämisen työläyden takia, mutta olen kuullut että osa ihmisistä nauttii moisten aparaattien kanssa väkertämisestä. Teknisessä vertailussa niille ei kuitenkaan heru testivoittajan pisteitä. 

3. Orasmehun vaikutukset elimistössä ovat hyvin yksilöllisiä. Yleinen suositus on nauttia orasmehua jonkin aikaa ennen ateriaa, sillä muuten se saattaa aiheuttaa huonovointisuutta. Silloin kun elimistö on muutenkin keikommassa kunnossa, voi mehu joka tapauksessa pyrkiä pakenemaan ulos parhaaksi katsomaansa reittiä. Vehnänoras antaa siiiiiivet!

4. Mehun raaka-aineet voi ostaa ruokakaupan viherosastolta. Vehnänoraspuska maksaa ainakin itselleni lähimmässä kaupassa 1,53 euroa. Tämä ei mielestäni ole kauhean suuri sijoitus omaan terveyteen, kuten olen jo maininnut verratessani vehnänorasmehua kahvikupposeen, josta ihmiset ovat valmiita maksamaan vielä enemmän. Jos tahdot tehdä oraasi ihan itse, kannattaa malttaa vielä hetki tai hankkia todella hyvät kasvilamput. Elämme vuoden pimeintä aikaa, joten ethän halua kaamosmasennuksesta kärsiviä lurpahtaneita heiniä. Etsi siis hyvinvarustellusta ruokakaupasta, salaattien ja tuoreyrttien joukosta esimerkiksi Järvikylän Yrtit -merkillä varustettu vehnänoraspuska ja sano itsellesi "Because I'm worth it."

Ja nyt niihin ohjeisiin:

Green shot in the dark
- 1-2 puskaa vehnänorasta
- oman arvion mukaan riittävästi vettä jotta teho/sauvasekoitin selviää tehtävästään
- limen mehua
- vapaaehtoisena boonuksena ihan mitä vain marja/hedelmäsektorilta (yllätä itsesi ja muut)
Ps. Omena ja vadelma toimivat oikein kivasti.

Kaikki koneeseen ja sekaisin, kunnolla. Siivilän kautta lasiin.

Bloody Spock (ystäväni mukaan vulkaanien veri on vihreää)
- vehnänorasta
- tomaattia
- tabascoa
- mustaapippuria
- limeä
Ja sama operaatio kuin edellisessä.

Kuten huomaatte, ei ole kovin vaikeaa keksiä seoksia, joissa ei ole päätä eikä häntää. Seoksia joiden avulla vehnänoras ujutetaan salakavalasti osaksi vaikka jo uuden vuoden bileitä tai jopa uutta elämää. Muistakaahan muuten aina skoolata ennen oraan nauttimista. On esimerkiksi tosi mukavaa sanoa jotain hienoa siitä tyypistä, jonka kanssa lasia kilistellään tai vaikka maalailla yhteistä tulevaisuutta mystisten terveysprojektien ja taikajuomien parissa.

Minäkin nostan nyt maljan teidän mahtavien lukijoideni kunniaksi ja pidän pienen puheen. Kröhöm.

Tahdon kiittää lämpimästi kaikesta antamastanne palautteesta, tuesta ja läsnäolostanne, jolla on ollut minulle suuri merkitys, hyvin monella tasolla. Olen kirjoittanut blogia nyt neljä kuukautta ja tänä aikana ajatusmaailmassani on ehtinyt tapahtua ansiostanne olennaisia muutoksia. Esimerkiksi oivallus siitä, kuinka suuri merkitys pienillä kirjoituksilla voi olla yksittäisille ihmisille. Lupaan panostaa seuraavan vuoden aikana entistä paremmin monipuolisen tiedon levittämiseen tämän kanavan kautta. 

Muiden auttamisen ohella tärkeiden aiheiden käsittely kirjoittamalla on eheyttävä kokemus myös itse kirjoittajalle, sillä tekstimuotoon kanavoituna hurjimmatkin ajatukset alkavat muodostaa täysin loogisia kokonaisuuksia. Parhaimmillaan tulee hetkiä, jolloin kaikki näyttää kristallinkirkkaalta. Jos lisäksi yksikin lukija osoittaa ymmärtävänsä kirjoituksen sanoman oikein, on olo aivan uskomaton. Tuntuu että te olette ymmärtäneet, minua ja sanomaani. Olette avanneet teksteihini kryptatut merkitykset, nähneet sarkasmini verhon taakse ja heittäytyneet rohkeasti kyytiin, vaikka tarjolla on ollut vain menolippu tuntemattomaan. Mikä vapauttava kokemus!

Matka halki hyvinvoinnin viidakon ja taistelukenttien jatkuu taas ensi vuonna Rambon kyydissä. Antakaamme siis vehnänoraan virrata suonissamme ja vapautukaamme tekstuaalisista estoistamme. Täällä voi tapahtua mitä tahansa ja mikä tahansa on mahdollista, meille. Toivotan nautinnollista, elinvoimaista ja toteutuneilla unelmilla täytettyä vuotta 2011!

 
___________________________
Kuvat:
http://static.desktopnexus.com/thumbnails/53587-bigthumbnail.jpg
http://3.bp.blogspot.com/_VgqMTJqKo9I/TQWFZLJbElI/AAAAAAAABoc/dWP3mnkItxw/s1600/pic_lady_crystal_ball.jpg

Vihreää noituutta ja taikaliemiä - esittelyssä vehnänorasmehu

Matkamme raakaravinnon syövereihin jatkuu seuraavaksi tutustumisella kaikkein tehokkaimpiin eliksiireihin. Olen valikoinut nautittavaksenne vain parasta, sillä kiireisen, urbanisoituneen shamaanin ei kannata haaskata aikaansa tai rahojaan mihinkään muuhun. Tässä osassa aloitamme supervoimien hankkimisen juomalla, jonka valmistusaine on vehnän jyvistä kasvatettu oras. Katsotaanpa miksi orasmehu pääsi taikaliemien hall of fameen.

Vehnänoras fact file

• Ravintoarvot: Vitamiinipitoinen ydinohjus tykittää suoraan suoniisi runsaasti betakaroteenia, B, C-, E ja K-vitamiineja, erilaisia mineraaleja, hivenaineita, aminohappoja, entsyymejä (joilla on kivoja nimiä, kuten superoksididismutaasi), flavonoideja sekä lehtivihreää. Kaikkia vehnänoraan vaikuttavia tekijöitä ei vielä tunneta ja olennaista voi olla myös tehoaineiden yhdessä muodostama synergistinen kokonaisuus.

• Klorofyllin huikeita ominaisuuksia: Lehtivihreä eli klorofylli ehkäisee ja parantaa tulehduksia, edistää maksan toimintaa ja tehostaa solujen uusiutumista. Klorofylli nopeuttaa esimerkiksi kehon sisäisten ja ulkoisten haavojen paranemista hillitsemällä bakteerien kasvua ja stimuloimalla uuden kudoksen muodostumista. On myös tutkimusnäyttöä siitä, että klorofylli suojelee soluja röntgensäteiden sekä joidenkin syöpää aiheuttavien kemikaalien vaikutuksilta. Klorofyllin lisäksi vehnänoraan antioksidantit auttavat soluja taistelussa säteilyä ja karsinogeeneja vastaan.

• Ihon kaunistaminen ja vanhenemisen ehkäiseminen: Vehnänoraalla on kaiken muun hyvän lisäksi hehkeysvaikutuksia, sillä sen ravintoaineet suojelevat ihoa vapaiden radikaalien aiheuttamilta vaurioilta sekä uudistavat solukkoa. Laboratoriossa ei voida kehitellä ylihintaista kasvovoidetta, jolla olisi tarkalleen samanlaisia vaikutuksia. Muistakaa beibet, että sisäinen kauneus on muutakin kuin kulunut fraasi. 

• Vaikutus veriarvoihin: Orasmehun avulla on mahdollista kohentaa veren hemoblobiiniarvoja. Yhdessä rautalisän kanssa tällä hemohessiä luonnollisemmalla tökötillä aikaansaadut tulokset ovat olleet vaikuttavia. Klorofylli muistuttaa rakenteeltaan veren hemoglobiinin rakenneosasta, hemiä, mutta tämä ei ole ainoa syy siihen, miksi orasmehu ehkäisee anemiaa. Lukuisat vitamiinit ja mineraalit edistävät myös osaltaan terveen veren muodostumista. Alla kuva hemistä ja klorofyllistä, jotka eroavat merkittävästi ainoastaan keskusatomin osalta. Kaunista.

• Hedelmällisyys: Eläinkokeissa vehnänoraalla on todettu olevan hedelmällisyyttä lisääviä vaikutuksia, joista osa voi liittyä runsaaseen K-vitamiinipitoisuuteen. Huhutaan että lähi-idässä maanviljelijät käyttävät vehnänorasta saadakseen steriilit lehmät ja sonnit jälleen pelikuntoon.  

• Kyllä kani tietää: Itselläni oli vuosia sitten kaksi rakasta pupukaveria. Joka ikinen kerta vehnänorasta nähdessään he saivat hepulin. Yhtä voimakasta vaikutusta ei ollut koskaan millään muulla ruoka-aineella, joten jos tarvitaan voimia koikkelehtimiseen, vehnänoras toimii paremmin kuin spiidi.  

Tässä oli vain muutamia vehnänorasmehun myönteisiä vaikutuksia, joten olemme tekemisissä todellisen kauneus- ja terveys-cocktailin kanssa. Myös omat kokemukseni ovat olleet erittäin kiehtovia. Joka kerta vetäessäni huiviin shotin (siis orasmehua), koen välittömän kirkkaan, selkeän hetken. En osaa vielä antaa tälle ilmiölle eksaktia fysiologista selitystä. Mikäli kyseessä on placeboefekti, ihmettelen miksen ole saanut samanlaista mistään muusta kokeilemastani huipputerveelliseksi väitetystä nesteestä. Taidan jatkaa asian selvittämistä tutkijankammiossani.

Huomenna opastan kädestä pitäen yksinkertaisimmat keinot valmistaa tätä elinvoiman vihreää nektaria, joten toivottavasti innostuit vehnänoraasta ainakin vähän. Jos tietoiskuni ei riittänyt, niin tässä vielä vaikuttavaa propagandaa.

Kuva: http://www.giveittomeraw.com/photo/organic-peppers-tomatoes/next?context=user

________________________________________________________________

Lähteet:
http://www.wheatgrass.com/book
http://www.jarvikyla.fi/yrtit/?tuote=vehn%E4noras
http://www.ehow.com/about_5057457_brain-cancer-wheatgrass.html

Kuvalähteet:
http://i2.squidoocdn.com/resize/squidoo_images/-1/lens3498952_1238005346witchcraft13.jpg

Raakaa peliä vihreiden kulissien takana, Osa 3

Tiedättekö mitä? Tästä elävästä ravinnosta tulee aivan tajuton flow, vaikken ole vielä edes alkanut syömään sitä. Näin meidän kesken voin kyllä tunnustaa, että hemmottelin itseäni ostamalla eilen kaupasta vehnänoraspuskan, josta tein mehua. 1,5 euron hinta yhdestä rehutuposta kirpaisi! Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jos miljoonat suomalaiset maksavat joka päivä saman verran kupista ruskeaa litkua, joka ryövää luista kalsiumia sekä aiheuttaa  sydämentykytystä, uniongelmia ja paniikkioireita, niin minä saan törsätä vihreään litkuun, joka kirkastaa ajatukset, buustaa immuniteettia ja edistää solujen uusiutumista. Olen siis viherporvari enkä koske mihinkään rahvaanomaiseen, joka turmelee kehoni puhtauden ja homeostaasin. Näin meidän kesken voin kyllä tunnustaa, että nautin viikonloppuna kolme erikoiskahvijuomaa vaahdolla ja strösselillä, pitsaa, suklaakakkua, vanukasta ja tuota...

Voisin avautua enemmänkin muinaisten roomalaisten orgioita muistuttavista elintavoistani, mutta koska olemme edelleen pitämässä breikkiä muinaisessa Kreikassa, on päivän sana asketismi. Pythagoraan muisto eläköön sieluissamme! Seuraavaksi lennämme ajanlaskun tuolle puolelle ja luvassa on sellaista kyytiä, että herkimmät voivat turvautua pieniin paperipusseihin, jotka löytyvät siitä käsinojaanne upotetusta selviytymispakkauksesta. Rambo käynnistää nyt koneen.

Kristillistä detoksia
Kristinuskon alkuaikoina apostolien ja kirkkoisien keskuudessa yksinkertainen kasvisravinto on tärkeä osa pyhää tietä, puhdistumista henkisistä ja ruumiillisista myrkyistä. Apostoli Matteus ravitsee itseään nauttimalla vain siemeniä, kovakuorisia hedelmiä ja vihanneksia, eikä hän koskaan maista lihaa. Ja kuka on kovin jätkä? "Johannes joka oli vaatimattomin kaikista, eli vain lehtisilmuilla ja hunajalla", kirjoittaa varhaiskristillinen teologi Aleksandrialainen Klemens. Arkkipiispa Basilius Suuri saarnaa myös: "Millä tahansa liharuualla vatsansa täyttääkin, synnyttää se aina epäpuhtaita värähtelyjä, jotka tukahduttavat sielun elämän." Tuskin uskallan kuvitella mitä tapahtuu carnivoorin mädäntyneelle sielulle siinä vaiheessa, kun sen hauta-arkkuna toimiva ruumiskin päästää viimeisen pihauksensa.
 
Munkin elämää ~1000-luvulla
Rukoilemista, paastoamista ja erakoitumista harrastava Pyhä Aibert muuttaa samaan kämppään Johnin, benediktiinipapin kanssa. Ja tässä kohtaa on turha alkaa kehitellä fantasioita kunnon bileistä poikamiesboksissa. Miehet elävät pääosin pyhällä hengellä ja yrteillä, mutta ajoittain irrotellaan ja nautitaan leipää. Aibertin ja Johnin periaatteena on siis vältellä kuumien beibejen lisäksi eläinkunnantuotteita ja kypsennettyä ruokaa.

Loppuelämänsä ajan Aibert asuu piilopirtissä syrjäseudulla, jonne hengellisiä ohjeita kaipaavat saapuvat häntä kuulemaan. Jälleen kerran raaka kasvisravinto ja asketismi edistävät henkistä kasvua sekä sielun puhdasta värähtelyä. Toivottavasti pidättäytyminen facebookin käytöstä ja perjantai-illan riennoista ajaa saman asian reilut tuhat vuotta myöhemmin. Silloin nimittäin erään blogaajan elämä tuntuu hieman askeettiselta, erakoituneelta ja kaikki herkkuruokakin siltä on loppunut jääkaapista.

1700-luku, raw foodeilla keripukkia vastaan
Tahti kiihtyy ja syöksymme satoja vuosia eteenpäin. Mukaan kuvioihin astuu tiede, vihdoin ja viimein. 1500-luvulla tehdään tärkeitä tutkimusmatkoja purjelaivoilla ja haasteeksi nousee säilyttää miehistö hengissä. Tuoreruoka ei oikein säily mukana menossa ja sapuska on muutenkin...no, annetaan Magalhãesin maailmanympärysmatkalta hengissä selvinneen Antonion kertoa itse:

"Me olimme jatkaneet kolme kuukautta ja 20 päivää hakematta minkäänlaista tuoretta. Söimme keksejä, jotka eivät olleet enää keksejä vaan jauhoa kourallisessa matoja, sillä nämä olennot olivat syöneet suurimman osan. Se haisi vahvasti rotan virtsalle. Joimme vettä, joka oli ollut keltaista ja pilaantunutta monta päivää, ja me söimme tietynlaisia lehmäntaljoja, joilla raakapuu oli päällystetty, jotta se ei rikkoisi purjeita, ja vahvistettu ja suojeltu auringolta, sateelta ja tuulelta. Me jätimme nahat mereen neljäksi tai viideksi päiväksi... Usein söimme sahanpurua. Rottia kaupattiin puolen dukaatin hintaan kappaleelta aina silloin kun niitä saatiin kiinni."

Tutkimusmatkojen aikana yleisin miehiä niittävä vitsaus keripukki, jonka aiheuttaa kuumennuskäsittelyssä helposti tuhoutuvan C-vitamiinin puutos. Oireet ovat Antonion mukaan kammottavia: "...kaikista muista kauheuksista tämä oli kaikista pahin: joidenkin miesten ikenet kasvoivat heidän hampaidensa yli, sekä ylhäällä että alhaalla, jolloin he eivät pystyneet syömään millään tavalla ja kuolivat tähän tautiin. 19 miestä kuoli ja se patagonialainen jättiläinen ja intiaani Brasilian maasta. 25 tai 30 miestä sairastui, jotkut käsistä, jaloista tai muista paikoista, jolloin vain muutama pysyi terveenä. Jumalan armosta minä en sairastunut mihinkään."

Onneksi 1700-luvulla brittiläinen lääkäri James Lind kehittää teorian, jonka mukaan sitrushedelmät parantavat keripukin. Jo tätä ennen moni muukin on havainnut, että keripukilla ja ruokavaliolla on jotain tekemistä keskenään. Lind on kuitenkin ensimmäinen, joka todistaa tämän yhteyden järjestelmällisen tieteellisen selvityksen avulla, joka on samalla ihmiskunnan historian ensimmäinen kliininen tutkimus. Tulokset jäävät vähälle huomiolle, kunnes kapteeni James Cook tutustuu niihin. Cook havaitsee hapankaalin säilyvän vuosien ajan riittävän hyvässä kunnossa keripukin torjuntaa ajatellen sekä vastaa matkojensa aikana siitä, että ruokavarastoja täydennetään tuoreilla vihanneksilla ja hedelmillä aina, kun se on mahdollista. Miehistöstä huolehditaan myös idätetystä ohrasta valmistetun juoman avulla. Meidän tuntemamme ohrapirtelön kanssa tällä taikajuomalla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä, vaikka se ilmeisen käynyttä onkin. Kapteeni Cookista tulee kolminkertainen maailmanympäryspurjehtija ja hänen ansiostaan tieto keripukin ennaltaehkäisemisestä leviää löytöretkeilypiirienkin ulkopuolelle.     

1930, Ruoansulatusleukosytoosi
Tiede on ottanut huimia loikkia toisensa perään ja nyt ollaan jo kliinisen kemian tutkimuslaboratoriossa. Tohtori Paul Kouchakoff havaitsee, että ruoansulatusleukosytoosia eli valkosolujen määrän välitöntä kohoamista aterioitaessa ei tapahdukaan, jos kasvisruoka syödään kuumentamattomassa muodossaan. [Leukosytoosi on kehon stressireaktio, joka ilmenee yleensä jonkin vamman tai taudinaiheuttajan yhteydessä.] Tätä argumenttia tullaan hyödyntämään kerta toisensa jälkeen raakaravinnon terveysvaikutusten perustelemiseksi ja hurjimmat kehittävät sloganin "cooked food is poison!" Kouchakoff itse toteaa julkaisemassaan artikkelissa, ettei leukosytoosia ilmene myöskään silloin, kun kypsennetyn ravinnon ohella nautitaan raakaravintoa, mutta tämä ei kiinnosta ketään. Cooked food is poison!!!! 

1932 Pottengerin kissat
Lääkäri Francis pottenger tekee tutkimuksen, jonka tarkoituksena on vertailla raakaa vs. kypsennettyä ravintoa syöviä kissaryhmiä. Projekti kestää kymmenisen vuotta ja tulokset ovat karua luettavaa kisujen ystäville. Raakaravinnolla elävillä onnekkailla on kissanpäivät, kun taas kypsenttyä apetta saavat poloiset sairastuvat ja synnyttävät sukupolvi toisensa jälkeen yhä huonokuntoisempia jä epämuodostuneempia jälkeläisiä. Kolmannessa sukupolvessa suurin osa kypsennetyn ravinnon uhreista on jo steriilejä ja kaikki kuolevat pois viimeistään puolivuotiaina. Pottenger päättelee, että on olemassa jokin mystinen "protein factor", johon ravinnon kuumennuksella on vaikutusta. Vasta myöhemmin selviää, että tämä x-faktori on tauriini, mirreille elintärkeä aminohappo. Nykyään tauriinia lisätään kissojen valmisruokiin.
   
1936 Weston A. Pricen antropologiset löydökset
Hammaslääkäri Weston A. Price tekee perusteellisen tutkimusmatkan ja kuvaa samalla eristyksissä elävien alkuperäiskansojen leegot ennen modernin länsimaisen ruokavalion invaasiota ja sen jälkeen. Price huomaa jo ensimmäisen perinteisen ruokavalionsa hylänneen sukupolven edustajien kohdalla hampaiden rappeutumista, vaikka näiden vanhempien hampaat ja leuat ovat olleet priimalaatua. Entsyymipitoisten maito-, liha-, kala- ja kasvisruokien vaihtumisesta valkoisen miehen tuomiin valkoisiin jauhoihin ja sokeriin ei seuraa muutenkaan mitään hyvää. Seuraavat sukupolvet saavat kärsiä, kuin Pottengerin kissat ja kauniit hampaat, kasvojen upea struktuuri ja säteilevä terveys ovat muisto vain. 

1945, Artturi Virtanen, kemian nobelisti 
Nobelin palkinto napsahtaa Suomeen AIV-rehusta, mutta siiinä sivussa Artturi, kansallinen ylpeytemme, on kiinnostunut myös entsyymien osuudesta ihmisen ruoansulatukseen. Hän pyrkii osoittamaan, että pureskeltaessa raakoja vihanneksia, vapautuu niissä olevia entsyymejä, jotka tehostavat hänen teoriansa mukaan ruoansulatusta.


Herbert Shelton, Natural Hygiene
Samoihin aikoihin, kun tiede tarjoaa maltillisia argumentteja raakaravinnon eduista, levitetään toisaalla ilosanomaa vähän kovemmalla rytinällä. Ensimmäisten joukossa asialla on Herbert Shelton, joka kirjoittaa teoksia raakaravinnosta ja myöhemmin paastosta. Sheltonin näkemysten mukaan mm. ruoan kypsentäminen "denaturoi" sen pilalle, ruoka-aineet tulee yhdistellä oikein (ei proteiinipitoisia ruokia hiilihydraattipitoisten kanssa samalla aterialla) ja terveellä keholla on kapasiteetti parantaa itsensä sairaudesta ilman lääketieteellisiä toimenpiteitä. Shelton saa lukuisia seuraajia ja hänestä tulee Natural Hygiene -liikkeen keulahahmo. Tässä yhteydessä luonnollisella hygienialla ei tarkoiteta kehon ulkoisesta, vaan sisäisestä puhtaudesta huolehtimista.

Vuosien varrella Shelton niittää mainetta terveysvalistustensa ohella myös seuraavien edesottamuksiensa ansiosta.

1927 Shelton pidätetään, vangitaan ja tuomitaan kolmesti lääketieteen harjoittamisesta ilman toimilupaa. Pidätykset jatkuvat samasta syystä seuraavien kolmen vuosikymmenen ajan. Shelton ei tästä lannistu, vaan jatkaa sinnikkäästi luennointia ja terveysideologiansa puolesta kampanjointia. Bisnekset kasvavat ja rapatessa roiskuu.

1942 Shelton saa syytteen kuolemantuottamuksesta ja lääketieteen harjoittamisesta ilman toimilupaa nälkiinnytettyään potilaansa kuoliaaksi puhdistavalla paastolla. Myöhemmin syytteet hylätään.

1978 Jo toinen potilas kuolee yhdessä Sheltonin terveysopistoista, tällä kertaa sydänkohtaukseen. Kahden vuoden mittaisen oikeustaistelun jälkeen Shelton häviää jutun ja tuomio vie hänet vararikkoon. Sheltonin opisto suljetaan.

Lääketieteen harjoittaminen ilman toimilupaa on Sheltonin seuraajien näkökulmasta ironinen tuomio miehelle, joka ei ole koskaan harjoittanut lääketiedettä, vaan on sen sijaan neuvonut ihmisille kuinka elää, nukkua, syödä ja olla ottamatta lääkkeitä. Vaikka vankilatuomiot ja kuolemantuottamukset eivät näytä kivalta kenenkään CVssä, ei Sheltonin vaikutusta vaihtoehtoiseen terveydenhoitoon voi väheksyä. Suuri osa hänen opeistaan uhmaa perustavanlaatuisia fysiologisia faktoja, mutta niillä on ollut suuri käytännön merkitys terveyskirjallisuuden, useiden ihmisten hyvinvoinnin sekä elävän ravinnon liikkeen edistysaskelten kannalta.

1950-luku, elävä ravinto koputtaa ovellemme
Myös Pohjolassa tapahtuu. Tanskalainen lääkäri Kristine Nolfi sairastuu rintasyöpään ja saa sen kuriin tuoreravinnolla. Nolfi aloittaa kansanvalistustyön ja julistaa kirjoittamassaan pienessä vihkosessa: "Sinä päivänä, jolloin me ihmiset opimme syömään raakaravintoa - se koputtaa jo ovellemme - tulee olemaan yhtä harvinaista ja yhtä itseaiheutettua olla sairas kuin nyt olla päihtynyt."

Absolutistisen mentaliteetin ohella Nolfin ruokaohjeet ovat varsin herkullista luettavaa:  "Aamulla: 100g raastettua perunaa, 100 g raastettua porkkanaa. Lisäksi hienonnettua sipulia pannaan kerroksittain syvälle lautaselle ja kupillinen tuoretta maitoa kaadetaan päälle. (...) On aivan uskomatonta, että päivästä päivään samanlaisena toistuvaan raakaravintoon ei koskaan kyllästy, vaan että se maistuu aina yhtä hyvälle."

Gulp. Löydän itseni pohtimasta kuolisinko mieluummin syöpään vai söisinkö maidossa lilluvaa raakaa perunaraastetta aamiaiseksi ja lounaaksi elämäni loppuun saakka. Tohtori Nolfi onneksi tietää paremmin:  "Vastenmielisyys siirtyä käyttämään raakaravintoa ei pohjaudu ainoastaan tietämättömyyteen, tapaan ja tottumukseen, vaan sairaalloiseen nautinto- ja kiihotusaineiden haluun." 

Ann Wigmore, elävän ravinnon merkittävin kuningatar
Ann Wigmore on liettualaisen maalaiskylän tyttöjä, jonka elämän alkuvaiheet sisältävät lähinnä sotaa ja kurjuutta. Vanhemmatkin lähtevät Yhdysvaltoihin parempaa elämää etsimään. Sairaalloinen tyttö jää mummonsa hoiviin Liettuaan, missä mummo hoitaa kylänsä haavoittuneita ja sairaita intuitiivisesti luonnon yrteillä, hauteilla ja tuoreella vuohenmaidolla, jossa on parantavia entsyymejä. Mummo opettaa lapsenlapselleen vihreiden kasvisten voiman, mistä on myöhemmin paljon hyötyä.

Teini-iässä Ann kokee rankan elämänmuutoksen lähtiessään vanhempiensa luo yhdysvaltoihin ja joutuessaan siellä onnettomuuteen, jonka seurauksena hänen molemmat nilkkansa murtuvat. Ainoa sairaalan tarjoama hoitomuoto on amputointi, josta sinnikäs tyttö kieltäytyy ja jää sydämettömän isänsä hyljeksimänä yksin, mätänevien jalkojensa kanssa. Ennen töihin lähtöään eno kantaa hänet pihalle, missä tytön ruokaa on vain ympärillä kasvava ruoho. Ainoa lohduttaja on naapurin koiranpentu, joka tulee päivittäin nuolemaan vihreitä yrttejä pureskelevan tyttörukan jalkoja. Jonkin ajan päästä lääkärit ovat ihmeissään, sillä koiranpennun sylki ja lehtivihreä ovat parantaneet nilkat kuntoon. [toim.huom. koiran sylkeä on käytetty muulloinkin mm. haavojen parantamiseen, mutta tämä ei ole suositeltava menetelmä, sillä seurauksena voi olla verenmyrkytys]

Koettelemukset jatkuvat vielä myöhempinä vuosina ja Ann sairastuu paksusuolensyöpään ruokavalionsa muututtua Ameriikan malliin. Tähänkin sairauteen auttaa luonnonmukainen ravinto ja lopulta Ann kehittää elävän ravinnon elämäntavan. Parannettuaan itsensä hän tahtoo auttaa muita ja alkaa opettaa ihmisille kädestä pitäen idättämisen, versottamisen, vehnänorasmehun valmistamisen, suolihuuhteluiden, paastojen jne. salaisuuksia. 1968 Ann perustaa yhdessä Viktoras Kulvinkasin kanssa yhdysvaltoihin Hippocrates-instituutin, virkistäytymispaikan, joka on vankasti pystyssä vielä tänäkin päivänä. Myös Ann Wigmoren inspiroivaan henkilöpersoonaan liittyvät muistot ovat säilyneet elinvoimaisina ja tätä suurta edelläkävijää kunnioitetaan ylistävin sanoin raakaravintoa käsittelevässä kirjallisuudessa. Lämmin kiitos Ann, ilman sinua minäkään en olisi luultavasti koskaan löytänyt vehnänorasmehua.    
 

1990-luku
Kuuletko salaatin ja vehnänorasmehun kutsun? Onko iduissa ja suolihuuhtelussa seksiä, kysyvät mainosmiehet. Puritaaninen lifestyle ei taida vedota roskaruokaan tottuneeseen generation x:ään, joka on hylännyt kristillis-dogmaattisen detoxin ja haluaa elostella modernin sivilisaation antimilla ilman jatkuvaa itseruoskintaa. Asketismi alkaa olla so last season, joten nyt on keksittävä jotain ihan muuta. Raw food movementti tarvitsee faceliftiä ja glamuurielämää! Onneksi apu on lähellä. Saanko esitellä - herra Juliano, gourmet-raakaravintoon erikoistunut huippukokki!

Juliano avaa ensimmäisen raakaravintolansa Kaliforniaan, kaikkien viherpiipertäjien mekkaan. Paikalle alkaa vyöryä filmitähtiä ja malleja, jotka ammentavat tästä lähtien kauneutensa ainekset elävästä gourmet-ravinnosta. Botox on niin out. Tarjolla on vihdoin elinvoimaista pitsaa, hampparia, torttua, piirakkaa, leipää, pastaa, juustoa ja kaikkea mistä raakaruokailijat ovat nähneet tähän mennessä ainoastaan märkiä unia. Vain taivas on rajana ja sinne pääsee nyt helpommin kuin koskaan - euforisoivien, terveellisten makunautintojen avulla.

Olemmekohan itseasiassa tulleet taivaaseen? Anakin suurin osa aikakoneen matkustajista viruu kuoleman kielissä lattialla, henkisen keripukin näivettäminä. Epäilen taudin aiheuttajaksi nautinnon puutosta. Asketismi, kieltäymys ja tekopyhyys tuhoavat helposti tämän välttämättömän aineen ravinnosta. Taitaa olla siis parasta toimia nopeasti, jotta saamme pelastettua ne, jotka eivät ole vielä siirtyneet ambulanssilla ikuisuuteen. Ensiapu, raakasuklaata tänne ja sassiin! Nyt tarvitaan endorfiinia suoraan suoneen. 

Voisimmeko jäädä Kalifornian aurinkoon pidemmäksi aikaa nauttimaan synnillä kuorrutettua elämän eliksiiriä? Voisimmeko vihdoin antaa estottomien makunautintojen virvoittaa paastojen ja peräruiskeiden runtelemat sielumme? Kunpa kaikki matkustajat olisivat jaksaneet tänne asti, niisk. Nekin jotka hyppäsivät paniikissa kyydistä siinä 50-luvun kohdalla.

Onneksi tämä oli kuitenkin vain aikamatka ja kotiin palattuamme kaikki on taas ennallaan. Vai onko? Toistaako historia itseään meidänkin kauttamme, yhä uudelleen ja uudelleen? Kieltäymys, retkahdus, nautinto, katumus, puhdistus, kieltäymys, retkahdus, nautinto, katumus, puhdistus, kieltäymys, retkahdus, nautinto, katumus, puhd...

Sinä päätät. Itse.
_______________________________________________________________

Lähteet:
http://en.wikipedia.org/wiki/Raw_foodism#History
http://www.beyondveg.com/tu-j-l/raw-cooked/raw-cooked-1i.shtml
http://en.wikipedia.org/wiki/Francis_M._Pottenger,_Jr.
http://www.beyondveg.com/tu-j-l/raw-cooked/raw-cooked-1h.shtml
http://www.realmilk.com/schmid_healthfetish.html
http://www.wordiq.com/definition/Raw_foods_diet
http://chetday.com/fcprins.html
http://www.soilandhealth.org/02/0201hyglibcat/shelton.bio.bidwell.htm
http://suomisanakirja.fi/James_Lind
http://suomisanakirja.fi/James_Lind
http://suomisanakirja.fi/Fern%C3%A3o_de_Magalh%C3%A3es
Bull N Y Acad Med. 1967 April. Scurvy During Magellan Voyage
http://www.elavaravinto.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=126:ann-wigmore-loi-perustan-nykyajan-elaemaentapamuutoksille-elaevaen-ravinnon-ystaevae-42009&catid=62:elaevaen-ravinnon-ystaevae-lehtiartikkelit&Itemid=69
Nolfi, Kristine (1980). Elävä Ravinto
Ervamaa, Elsa (1983). Elävä Ravinto

Kuvalähteet:
http://colorburned.com/imagesgalleryimages/Glass-Spiral-02-11-x-14.jpg
http://emile.hennart.pagesperso-orange.fr/hbmosaik/hbi/aubert.jpg
http://www.deeptruths.com/letters/images/food-or-poison.jpg
http://naturalhygienesociety.org/review/0501/im10.jpg
http://www.weizengras.de/b/ann.jpg
http://education.vetmed.vt.edu/Curriculum/VM8054/Labs/Lab5/IMAGES/CURING%20SCURVY.JPG
http://www.wilsonsalmanac.com/images2/cook_james_routes.jpg
http://www.movimiento-salud.org/art-nolfi%5B1%5D.jpg
http://www.livingfoodsgardenvillage.com/300Anninfoodstudio.jpg
http://culiblog.org/archives/angel16_sml-thumb.jpg
http://gliving.com/wp-content/uploads/2008/04/jared-leto-60-lbs-fat-raw-food-01.jpg
http://aniphyo.com/blog/wp-content/uploads/2010/03/kits.jpg
http://www.scentednectar.com/spiral/spiral.gif

Raakaa peliä vihreiden kulissien takana, Osa 2

Torahampaani taisivat iskeytyä viime kerralla vähän liiankin ahnaasti tähän herkulliseen aiheeseen. Poliittisen neuvonantajani ohjeistamana joudun siksi esittämään nyt kuonokoppani takaa nikottelevan julkilausuman.

Tarkoituksenani ei ole möyhentää yhtä aikamme hienoimmista ruokavaliosuuntauksista syömäkelvottomaksi. Päin vastoin. Elävän ravinnon periaatteita kunnioittaen vähän vain liotan ja hapatan. Erottelen jyvät akanoista, sillä tahdon teille kaikille vain parasta. Joten jatketaan edelleen huolellista pureskelua, mutta asiallisemmissa merkeissä! 

Tai sitten ei.

Tahdotteko todella possujuna-ajelun viherlaaksoon panhuilujen soittaessa taustalla titinallea? Vai halajaisiko mielenne kuitenkin salaa lennolle? Aikakoneella, joka syöksee matkustajansa valon nopeudella halki ituhippiyden järisyttävän historian Slayerin tykittäessä lieskoja masiinaan. Let's rawk again! Right? Minä olen hyvinvointiskenen Rambo enkä mikään Milli Metsänhenki ja kannan sinut vahvoilla käsivarsillani turvallisesti halki tämän viidakon. Eiköhän siis lähdetä taas nousukiitoon.

Mikäli olette edelleen urhoollisesti kyydissä, may the Life Force be with you. Älkääkä antako pienten töyssyjen tai pakkolaskujen häiritä, vaan toistakaa vaikealla hetkellä mielessänne historian asiantuntijoiden lempimantraa: ”Ymmärtääksemme nykyisyyttä, on meidän perehdyttävä menneisyyteen." Tämä matka on vain tehtävä, kävi miten kävi.    

 
Ensimmäiset ihmiskuntaa edustavat karvaiset pienet otukset ryömivät kotiluolansa lähiympäristössä etsimässä jotain suuhunpantavaa. Mitä tahansa. Kaninruoka kelpaa sapuskaksi raavaammallekin äijälle, sillä nyt ei ole varaa nirsoilla. Ruokavalion vegaanisuus on suoraan verrannollinen metsästysvälineiden kehittyneisyyteen ja kaikki ruoka syödään 100 % raw. Kukaan ei ole vielä keksinyt miten siitä saisi rapsakampaa.

800 000 vuotta sitten 
Eurooppalaisten homo antecessorien keskuudessa leviää olosuhteiden sanelemana uusi ruokavaliosuuntaus. Sen nimi on kannibalismi. Erityistä herkkua ovat lapset ja nuoret, varsinkin jos ne kuuluvat kilpailijaheimolle. Kuvassa epäilyttävän viattoman näköinen homo antecessor.

250 000 vuotta sitten
Tätä ennen ainoastaan metsäpalojen tai ukkosten kärventämät alueet ovat tarjoilleet nälkäisille carnivooreille mahdollisuuden nauttia silloin tällöin grillatusta lihasta koostuvaa mättöä. Tuli keksitään (ties kuinka monetta kertaa) uudelleen ja se vakiintuu vähitellen ruoanvalmistuksen avuksi. Ensimmäinen raakaravintokausi päättyy. Kauan tätä kestikin. Ruokavalio alkaa olla yhä lihaisampaa, sillä resursseja ei kannata haaskata enää pienten eläinten jahtaamiseen ja siementen keräilyyn. Metsästysvälineiden tuotekehittelykin on tullut siihen pisteeseen, että nyt pistetään hommat isolleen. 

 


Lihansyönnin ansiosta ruokavalion proteiini- ja rasvapitoisuus alkaa olla sillä tasolla, että ihmisaivojen evoluutio voi ottaa ison harppauksen eteenpäin. Aivotkin tarvitsevat rasvaa ja prodea kasvuunsa. Toisaalta syynä älylliseen mullistukseen saattaa olla aikaisempaa haasteellisempien metsästysretkien edellyttämä ryhmätyö- ja ongelmanratkaisukyky. Mammuttien kanssa ei ole leikkimistä ja tästä mortal combatista selviävät jatkoon vain kaikkein kovimmat valioyksilöt. 

582–496 ennen ajanlaskun alkua
Vuonna 2010 tieteellisissä artikkeleissa kerrotaan, että lihansyönti on edellytys ihmisaivojen optimaaliselle toiminnalle. Muinaisessa Kreikassa 535 eaa. Pythagoras käyttää tällaisia papereita ulkohuussissa ja päästää tieteellisesti valveutuneen koulukuntansa sisäpiiriin ainoastaan kasvissyöjiä. Yksi näistä on Hippokrates, nykyisen lääketieteen "isä". Huhutaan, että kaksikko vetää pääasiassa vegaanista raakaravintoa. 

Pythagoras vaatii oppilaitaan omistautumaan tieteiden opiskelulle ja elämään askeettisesti, sillä koulukunnan keskeinen teema on puhtaus - henkinen ja ruumiillinen. Matemaattisten ongelmien pohdiskelun ajatellaan puhdistavan mieltä ja valmistavan sitä yhteyteen jumaluuden kanssa. Oppilailla ei ole omia tavaroita ja he syövät vain kasviksia. Puhumisestakin on pidättäydyttävä vuosien ajan, puhtauden vaalimiseksi. Varsinaisia "elävän ravinnon retriitittejä".

Pythagoras antaa selkeitä ohjeita eikä hänelle väitetä vastaan. Muinaiset kreikkalaiset eivät ilmeisesti osaa keittää papujaan oikein, sillä Pythagoraan iskulauseisiin kuuluu: "älä kajoa papuihin". Kukaan ei tiedä perustuuko tämä vetoomus politiikkaan (erivärisiä papuja käytettiin jossain vaiheessa äänestysvälineinä) vai ilmavaivojen ennaltaehkäisyyn. Sen suorakulmaiseen kolmioon liittyvän lisäksi Pythagoraalla on muitakin kuuluisia lauseita. Seuraava viittaa siihen, etteivät hieman kontrollifriikin Pythagoraan naisasiat ole aina menneet ihan putkeen: "Alussa hyvä alkuvoima loi valon, järjestyksen ja miehen; ja paha alkuvoima loi pimeyden, kaaoksen ja naisen." 


Vanhoilla päivillään Pythagoraan ollessa edelleen vauhdissa, yritetään hänet vangita. Häntä halutaan syyttää nuorison turmelemisesta. Edessä on pako Italiaan, missä sankarimme kuolee eri versioiden mukaan joko vanhuuteen, paastoon tai murhaan. Ei ole helppoa olla tiedemies ja raakaravintoguru muinaisessa Kreikassa.

Onneksi Pythagoraan oppilas Hippokrates jatkaa opettajansa perintöä ja mullistaa lääketieteen irrottamalla sen uskomuksista, joiden mukaan sairaudet ovat jumalten ja demonien aiheuttamia. Hoitojen fokus on tästä eteenpäin loitsujen sijaan terveissä elintavoissa, ruumiinharjoituksissa, ruokavaliossa, lääkekasveissa sekä aurinko- ja vesihoidoissa. “Let thy food be thy medicine and thy medicine be thy food”, lataa Hippokrates ja tuhannet elävän ravinnon ekspertit siteeraavat häntä parin tuhannen vuoden päästä. 

Maailma on täynnä uskomattoman kiehtovia ravintoon liittyviä historiallisia kertomuksia, joista suuri osa on toki saanut matkan varrella hieman lisämaustetta. Toisaalta kaikkein hurjimmat juorut ovat niin kovaa kamaa, että ne on pimitetty meiltä seuraavilta sukupolvilta. Voimme vain arvailla mitä kaikkea esi-ihmiset ja muinaiset kreikkalaiset ovat tehneet ruokansa eteen. Mutta ovatko omat sekoilumme yhtään vähemmän omituisia? Katsokaa ympärillenne, kun palaamme jonain päivänä takaisin 2000-luvulle. 

Pian jatketaan matkaa, mutta pidetään ensin pieni pysähdystauko Atenaassa. Halukkaat voivat väitellä Sokrateen kanssa kasvissyönnistä, ostaa kipsipatsaansa viereiseltä Agoralta sekä syödä vaikka kreikkalaisen salaatin.    

Osa 3. löytyy täältä. 
 _________________________________________________

Lähteet:http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2009/06/904259/euroopan-ensimmaiset-ihmiset-soivat-lapsia
http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-1307936/Early-man-butchered-ate-brains-children-everyday-diet.html
http://www.animalia.fi/animalia-toimii/animalia-lehti/animalia-artikkelit/lihaa-liukuhihnalta
http://yliopistolehti.helsinki.fi/1996_4/ylart1.htm

Kuvalähteet:
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwRb3Flqesf5bd-Qk-IULgNuAIFieJsU5hg3saDY8bqxMJsr-7VSfObaL-Gw7lS3f3zqRMedlhdL4ZaOuCaI6NRGq43xymBFcve8MTh7VnBHnKElDSfJJdGpjj4r873asPx7JaMEp-5Ecs/s1600/homo.antecessor.jpg
http://www.saunalahti.fi/g333/alkuihminen.jpg
http://blogs.colette.fr/joshcheuse/files/2009/05/pythagoras.jpg

Raakaa peliä vihreiden kulissien takana, Osa 1

Mielessäni on poltellut pitkään intohimo käsitellä erästä Suomen hyvinvointialan kannalta merkittävää ravitsemussuuntausta. Nyt aika sille on vihdoin kypsä tai siis raaka tai no... Minua pyydettiin kirjoittamaan kooste elävän ravinnon ruokavaliosta, sillä tämän trendin aikaansaama hurmio alkaa olla jo niin mittavissa sfääreissä, että raakaravintoa tunkee tietoisuuteemme joka tuutista. On luonnollista, että ihmiset haluavat tietää lisää tästä kiehtovasta ”raw foodismista”, jota ei voida pitää enää vain merkityksettömänä marginaali-ilmiönä. Idut ovat valloittaneet Suomen ja ne saattavat ulottaa lonkeronsa vielä sinunkin astiakaappiisi.

Jos et ole seurannut kuluneen vuoden aikana aktiivisesti terveysaiheista uutisointia, saatat ihmetellä mitä elävällä ravinnolla oikein tarkoitetaan. Käsitettä lienee siis syytä avata, sillä se aiheuttaa toisinaan myös mielenkiintoisia väärinkäsityksiä. Olen kuullut useammin kuin kerran miespuolisen henkilön antavan minulle seuraavanlaisen määritelmän: ”Niin se on se missä syödään niitä eläviä heinäsirkkoja tai matoja.” Lapsuuden leikeillä, terraarioharrastuksella tai Pelkokertoimella lienee osuutta asiaan, mutta jos tarkkoja ollaan, jossain päin Thaimaata suosittu alkuruoka tosiaan hyppii salaattikulhossa. Elävän ravinnon ateria on kuitenkin länsimaisessa ruokapöydässä aivan toisenlainen kokonaisuus ja harvinaisempia poikkeuksia lukuunottamatta erittäin vegaaninen.  

Suomen elävän ravinnon yhdistys ry. tiivistää sivuillaan ruokavalion perustan näin: ”Elävä ravinto on erityisellä tavalla valmistetusta tuorekasvisravinnosta koostuva ruokavalio, joka on hyvin sulavaa, sisältää runsaasti lehtivihreää, valmistetaan kuumentamatta, sisältää yksinkertaista ruoka-aineiden yhdistelyä. Elävän ravinnon valmistustapoja ovat mm. liotus, idätys, kasvatus versoiksi ja oraiksi, maitohapatus, tehosekoitus, mehustus, kuivaus.”

Lisäisin itse uusimpana villityksenä joukkoon raakasuklaan sekä superfoodit, jotka eivät tosin vakuuta aivan kaikkia raw food -asiantuntijoita terveysvaikutustensa osalta. Toisaalta elävän ravinnon käsite on hyvin laaja-alainen ja joidenkin näkemysten mukaan sushikin on eräänlaista elävää ravintoa, vaikka se sisältää kypsennettyä riisiä. Tämän lisäksi Suomesta löytyy ihmisiä, jotka mädättävät lihansa eli noudattavat carnivoorista versiota elävän ravinnon dieetistä.

Alalajien välillä on siis suuria eroavaisuuksia, ja ainoastaan yksi kaikkia suuntauksia yhdistävä tekijä löytyy - ravintoa ei pääsääntöisesti kuumenneta ruoanvalmistuksen yhteydessä yli 40 asteen. Tämä prinsiippi perustuu siihen, että ruoka-aineissa joita ei ole kuumennuskäsitelty, on jäljellä biologisia katalyyttejä eli entsyymejä. Entsyymit nopeuttavat huomattavasti kemiallisia reaktioita soluissa ja ilman niitä ei olisi elämää, elinvoimaa eli raakaravintopiirien slangissa "life forcea". Tässä kohtaa on kuitenkin huomioitava, että raa'oissa jyvissä ja siemenissä on myös entsyymien toiminnan estäviä inhibiittoreita, jotta kasvi ei ala itää ennen kosteaan maahan päätymistään. Tämän takia liottaminen ja idättäminen ovat tärkeita ruoanvalmistusmenetelmiä. Siemenet sulavat paremmin, ovat ravintorikkaampia ja huomattavasti terveellisempiä, kun niiden entsyyminestäjät on deaktivoitu ja elinvoima tavallaan vapautettu.

Ennen nykyistä buumia elävä ravinto on tehnyt näyttävän entreen jo kerran aikaisemmin. Nyt toisen tulemisensa aikana suuntaus on saanut vieläkin enemmän omistautuneita kannattajia, kuin 70-luvulla, jolloin se versosi ensimmäisen kerran USA:sta Suomen trendikkäiden city-ihmisten, vegetaristien sekä viimeistä oljenkorttaan hapuilevien syöpäsairaiden ruokalautasille. 80-luvulle tultaessa elävän ravinnon suosio oli vegetaristipiireissä pienimuotoisesti intohimoinen. Pääkaupunkiseudulle perustettiin elävää ravintoa tarjoilevia ruokaloita, Elävän ravinnon yhdistys käynnisti toimintansa ja aihetta käsiteltiin paljon terveys- ja naistenlehdissä. Marjatta Svennevig (muotoilija Timo Sarpanevan puoliso) sekä erään kuuluisan nuortenlehden päätoimittajan hehkeä vaimo kertoivat haastatteluissa syövänsä elävän ravinnon oppien mukaan ja vaikuttivat tarpeeksi mystisiltä saadakseen nuoren Hannan ihailun osakseen. Ituviljelmiensä edessä vehnänorastuppo käsissään poseeraavassa kauniissa naisessa on vain sitä jotakin.   

Edellä mainituista Marjatta kirjoitti kirjan, Minun valintani, jossa hän kuvaili elävän ravinnon vaikutuksia terveydentilaansa. Fiksuna naisena hän kävi aluksi tarkoissa laboratoriotesteissa mittauttamassa veriarvonsa viimeistäkin vitamiinia myöten ja toisti saman oltuaan jonkin aikaa "100 % raw". Tulokset vakuuttivat. Muutamaa vuotta myöhemmin kehiin astui myös Marika Borg (silloinen Burton), joka toimi vuosikausia erilaisten terveyslehtien päätoimittajana perehdyttäen suomalaisia tuoreruoan vaikutuksiin. Yhä tänäkin päivänä Marika on todella vaikuttava, ilmestys.

En tiedä mitä tapahtui, mutta kuten niin monet muutkin innostavat äärisuuntaukset, vaipui yleinen tietoisuus elävästä ravinnosta pian 80-luvun jälkeen vuosikausiksi ruohonjuuritasolle, hiljaiseloon. Tässä vaiheessa oma kiinnostukseni kyseistä elämäntapaa kohtaan ei kuitenkaan valitettavasti sammunut ja epäonnekseni löysin yläasteikäisenä kaupunkini kirjastosta opuksen, jossa selvitettiin perusteellisesti elävän ravinnon saloja. Tapahtumakulkua voisi verrata tilanteeseen, jossa hormonitoimintansa sekoittama teinigootti löytää antikvariaatista homeen hapertaman okkultistisen teoksen ja alkaa leikkiä asioilla, joista ei ymmärrä yhtään mitään. Lainasin siis kirjan ja helvetti oli irti.

Tuossa puisevasti kuvitetussa, mutta maagisen vetoavassa opaskirjassa annettiin hyvin tarkkoja ohjeita oikeaoppisen ruokavalion toteuttamiseksi. Esimerkiksi aamulla tuli syödä hyvin kevyesti tai mieluiten jättää aamiainen kokonaan väliin elimistön puhdistamiseksi. Lounaalla nautittiin sen sijaan "tuhti" ja ”proteiinipitoinen” ateria, jonka perustana oli yleensä elävän ravinnon lihaksi nimitetty avokado raa’oista kasviksista valmistettujen raasteiden ohella. Mainittakoon tässä kohtaa, että avokado on sinänsä oikein terveellinen ja poikkeuksellisen rasvapitoinen hedelmä, mutta proteiinia tässä pommissa on ruhtinaalliset 2,6 grammaa sadassa grammassa. Ilmeisesti kuitenkin ollessaan kypsentämätöntä eli turmelematonta, pitäisi tämän 2,6 gramman proteiinimäärän riittää jonkin mysteeriksi jäävän elämänvoiman lain mukaan lihasten tarpeisiin. Useaan otteeseen kirjassa varoiteltiin tosin myös liiallisen proteiinin terveyshaitoista, joten tilanne oli nyt hyvin hallinnassa. 

  

Lounaan jälkeen olikin sitten kiireisellä nuorella tekemistä, jotta päivällinen tuli syötyä. Kirjassa korostettiin, että kello 18 jälkeen ei saisi enää syödä yhtään mitään ja jos olisi kotiin tullessaan väsynyt, olisi parempi jättää päivällinen kokonaan väliin. Välipalatkaan eivät olleet suositeltavia, sillä ne heikentäisivät ruoansulatusta ja tätä kautta kuormittaisivat kehoa turhaan. Kiireellä, stressillä, surulla ja muilla negatiivisilla tunnetiloilla oli samanlainen vaikutus, joten niidenkään vallassa ei sopinut syödä eli häiritä elimistön herkkiä puhdistautumisprosesseja. Proteiinipitoisen aterian jälkeen oli odotettava ehdottomasti ainakin neljä tuntia ennen seuraavan, hiilihydraattipitoisen aterian syömistä eikä näitä kahta makroravinnetta saanut missään nimessä yhdistää toisiinsa. Proteiini ja hiilihydraatti yhdessä olivat väärin koostettu kombinaatio, joka aiheuttaisi mätänemistä jo vatsalaukussa.

Mikäli edessä oli raskas fyysinen tai henkinen suoritus, kannustettiin kirjassa syömään vain kevyesti. Suurin palvelus omalle keholle oli kirjan mukaan paasto, minkä lisäksi aterioita kehotettiin välillä korvaamaan pelkällä vehnänoras- tai kasvismehulla tai vaikkapa vehnänorastupon avulla puhdistetulla vedellä. Tämä säästäisi elimistöä ruoansulatukselta, jonka ilmeisesti katsottiin olevan äärimmäisen vaativa proseduuri. Ja sitä se tällä ruokavaliolla olikin. En ole koskaan ennen tuota kokeilua tai sen jälkeen kärsinyt yhtä pahoista vatsaoireista, joita en nyt halua, muun muassa teidän rakkaiden lukijoideni säilyttämisen turvaamiseksi, käsitellä kovin yksityiskohtaisesti. Sulamaton salaattikasa suolistossa ei muuten ole kovin kiva kaveri, say no more.

Ja voi pientä poloa, elämä oli todella rankkaa työtä ravinnon hankkimiseksi, yötä päivää. Iltaisin täristiin horkassa miljoonan peiton alla kuunnellen sydämen häiriintynyttä rytmiä ja päivisin laskeskeltiin olisiko proteiinipitoisesta ateriasta kulunut jo tarpeeksi aikaa, jotta saisi syödä edes jotain. Kaapit täyttyivät monimutkaisista idätyspurkeista, joissa taisi kasvaa muutakin, kuin ihmisravinnoksi tarkoitettuja sinimailaan ituja. Onneksi kuitenkin kova työ lopulta palkittiin! Muutaman viikon kuurin jälkeen elimistö oli totta vieköön kokenut transformaation. Jääkiekkolijan valmiiksi hoikka keho oli puhdistunut suuresta määrästä lihasta. Olo oli keijunkeveä, varsinkin jääkiekkokaukalossa, jossa ennen yksi joukkueen vahvimmista pelaajista lenteli nyt kaaressa päin laitoja kääpiökokoistenkin pelikavereiden ottaessa lähikontaktia.

Kokeilun aikana tuli koettua useita muitakin mielenkiintoisia ilmiöitä, jotka kirjan tietojen perusteella vaikuttivat puhdistumiskriisiltä. Iho meni aivan järkyttävään kuntoon, mikä oli tietenkin selitettävissä kuona-aineiden poistumisella. Olo oli sumea ja heiveröinen, mieli apea, mutta sekin kai kuului asiaan. Elimistössä oli niin paljon myrkkyjä ja nyt ne vihdoin tulisivat pois, hallelujah! Kunhan vain jaksaisi kestää. Ja kestää. Ja kestää. Ja kestää. Ja kestää. 

Kunpa joku olisi aikanaan ottanut pienen tuulessa kaatuvan vinkuheinän kainaloonsa ja kertonut, että verensokerin heittelemistä, kalorivajeen aiheuttamia psyykkisiä oireita ja vitamiinien puutoksia ei kannattaisi kutsua elimistön puhdistumiseksi. Kunpa minä voisin tänä päivänä ottaa teidät kaikki nuoret kokeilunhaluiset ihmiset suojaan ja selittää yksityiskohtaisesti mitä todellinen "lifeforce" on ja että saatavillanne häilyy edelleen paljon terveystietoa, joka voi tuhota terveytenne. Onneksi vauriot eivät ole yleensä pysyviä, sillä kautta vuosituhansien esiäitimme ovat selvinneet paljon pahemmistakin pula-ajoista. Elimistö ei kuitenkaan unohda koskaan kidutusta, joka se on laitettu kokemaan aivan turhaan. Jokainen stressijakso jättää jälkensä kehoon ja mieleen.

Onneksi nyt vuonna 2010 tietämys elävän ravinnon toteuttamisesta ei kuitenkaan viru enää ainoastaan kirjaston ummehtuneiden hyllyjen uumenissa ja pienten yhteisöjen keskuudessa. Sana tästä ihmeellisesti vaikuttavasta ravinto-opista leviää blogimaailmassa valon nopeudella samalla, kun kokemusperäinen ja tutkittu tieto aiheesta lisääntyy hitaasti, mutta varmasti. Tämä saattaa säästää uusilta tulokkailta paljon turhaa vaivaa ja epäonnistumisen kokemuksia. 

Kun tarpeeksi moni kirjoittaa raakaravintokokeiluistaan omakohtaisia kertomuksia, voi elävää ravintoa ruokavaliokseen haikaileva pohtia kuinka pitkälle on itse valmis menemään ultimaattista terveysihannetta tavoitellessaan. Uskaltaisin myös väittää, että nyt, lähtökohtien ollessa näin paljon 80-luvun tilannetta paremmat, elävä ravinto tulee asettumaan pysyvästi leveysasteillemme ja oikein käytettynä säteilemään meille vielä paljon kaunistavaa bioenergiaa. Tämä onnistuu tosin vain, jos kunnioitamme muutamia fysiikan lakeja ja hahmotamme ajoissa kokonaiskuvan eli katsomme mitä vihreiden kulissien takana tapahtuu.

Edistääkseni kokonaiskuvan hahmottumista omalta osaltani isken tämän sarjan seuraavissa osissa suositun aiheen kimppuun lempeällä otteella niin ravitsemustieteen, funktionaalisen lääketieteen, psykologian kuin sosiologiankin suunnalta. Edessä on siis täyspiiritys enkä tule säästelemään näkemyksilläni ja kokemuksillani pamputtamisessa. Nähtäväksi jää kuinka elinvoimaisena ikuisen nuoruuden salaisuudeksi itseään mainostava konseptimme selviää tästä käsittelystä. Luvassa on joka tapauksessa monta juonenkäännettä ennen loppuratkaisun paljastumista. Pyrin valottamaan matkan varrella muun muassa elävän ravinnon historiaa, erilaisten raw food -gurujen toimintamalleja sekä perustelemaan millaisia tekijöitä kannattaa ottaa huomioon ennen raakaravinnon lisäämistä. Kerron myös kelle kypsentämätön kasvisruoka ei sovi missään tapauksessa ja kuvailen millaisia upeita terveys- ja kauneusvaikutuksia elävän ravinnon elementeillä voi olla parhaimmillaan, oikein sovellettuina. 

Loppukevennykseksi vähän propagandaa. Seeds, nuts and rawk'n roll! Stay tuned.

Osan 2. löydät klikkaamalla tästä.

________________________________________________________

Liity facebook-sivustoni seuraajaksi

Lähteet: 

http://www.elavaravinto.fi/

http://en.wikipedia.org/wiki/Raw_foodism

http://www.fineli.fi/food.php?foodid=11057&lang=fi

Kuvat:
http://images.unurthed.com/Fersen-life-force-58.jpg

http://posterous.com/getfile/files.posterous.com/magda/QI4bUxnbLB1diOIuobonlvE774bcowNdVWUD8boHAKkrs7Oo3qUFalNiUYJI/image003.jpg.scaled.500.jpg

http://api.ning.com/files/AORG-ucUQfcoZmqCF9bjnt9ildvPSF8w*m5pfc1MpxU7Og0huieorYPW9vuRifXdUUha*Dfci8qpPNRypr6iYrEbHElW-hDk/RawFoodPyramid.jpghttp://www.cheeseslave.com/wp-content/uploads/2009/08/380231737_bd59324e99.jpg

http://farm4.static.flickr.com/3655/3325115633_6e1503e53a.jpg