Tiedättekö mitä? Tästä elävästä ravinnosta tulee aivan tajuton flow, vaikken ole vielä edes alkanut syömään sitä. Näin meidän kesken voin kyllä tunnustaa, että hemmottelin itseäni ostamalla eilen kaupasta vehnänoraspuskan, josta tein mehua. 1,5 euron hinta yhdestä rehutuposta kirpaisi! Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jos miljoonat suomalaiset maksavat joka päivä saman verran kupista ruskeaa litkua, joka ryövää luista kalsiumia sekä aiheuttaa sydämentykytystä, uniongelmia ja paniikkioireita, niin minä saan törsätä vihreään litkuun, joka kirkastaa ajatukset, buustaa immuniteettia ja edistää solujen uusiutumista. Olen siis viherporvari enkä koske mihinkään rahvaanomaiseen, joka turmelee kehoni puhtauden ja homeostaasin. Näin meidän kesken voin kyllä tunnustaa, että nautin viikonloppuna kolme erikoiskahvijuomaa vaahdolla ja strösselillä, pitsaa, suklaakakkua, vanukasta ja tuota...
Voisin avautua enemmänkin muinaisten roomalaisten orgioita muistuttavista elintavoistani, mutta koska olemme edelleen pitämässä breikkiä muinaisessa Kreikassa, on päivän sana asketismi. Pythagoraan muisto eläköön sieluissamme! Seuraavaksi lennämme ajanlaskun tuolle puolelle ja luvassa on sellaista kyytiä, että herkimmät voivat turvautua pieniin paperipusseihin, jotka löytyvät siitä käsinojaanne upotetusta selviytymispakkauksesta. Rambo käynnistää nyt koneen.
Kristillistä detoksia
Kristinuskon alkuaikoina apostolien ja kirkkoisien keskuudessa yksinkertainen kasvisravinto on tärkeä osa pyhää tietä, puhdistumista henkisistä ja ruumiillisista myrkyistä. Apostoli Matteus ravitsee itseään nauttimalla vain siemeniä, kovakuorisia hedelmiä ja vihanneksia, eikä hän koskaan maista lihaa. Ja kuka on kovin jätkä? "Johannes joka oli vaatimattomin kaikista, eli vain lehtisilmuilla ja hunajalla", kirjoittaa varhaiskristillinen teologi Aleksandrialainen Klemens. Arkkipiispa Basilius Suuri saarnaa myös: "Millä tahansa liharuualla vatsansa täyttääkin, synnyttää se aina epäpuhtaita värähtelyjä, jotka tukahduttavat sielun elämän." Tuskin uskallan kuvitella mitä tapahtuu carnivoorin mädäntyneelle sielulle siinä vaiheessa, kun sen hauta-arkkuna toimiva ruumiskin päästää viimeisen pihauksensa.
Munkin elämää ~1000-luvulla
Rukoilemista, paastoamista ja erakoitumista harrastava Pyhä Aibert muuttaa samaan kämppään Johnin, benediktiinipapin kanssa. Ja tässä kohtaa on turha alkaa kehitellä fantasioita kunnon bileistä poikamiesboksissa. Miehet elävät pääosin pyhällä hengellä ja yrteillä, mutta ajoittain irrotellaan ja nautitaan leipää. Aibertin ja Johnin periaatteena on siis vältellä kuumien beibejen lisäksi eläinkunnantuotteita ja kypsennettyä ruokaa.
Loppuelämänsä ajan Aibert asuu piilopirtissä syrjäseudulla, jonne hengellisiä ohjeita kaipaavat saapuvat häntä kuulemaan. Jälleen kerran raaka kasvisravinto ja asketismi edistävät henkistä kasvua sekä sielun puhdasta värähtelyä. Toivottavasti pidättäytyminen facebookin käytöstä ja perjantai-illan riennoista ajaa saman asian reilut tuhat vuotta myöhemmin. Silloin nimittäin erään blogaajan elämä tuntuu hieman askeettiselta, erakoituneelta ja kaikki herkkuruokakin siltä on loppunut jääkaapista.
1700-luku, raw foodeilla keripukkia vastaan
Tahti kiihtyy ja syöksymme satoja vuosia eteenpäin. Mukaan kuvioihin astuu tiede, vihdoin ja viimein. 1500-luvulla tehdään tärkeitä tutkimusmatkoja purjelaivoilla ja haasteeksi nousee säilyttää miehistö hengissä. Tuoreruoka ei oikein säily mukana menossa ja sapuska on muutenkin...no, annetaan Magalhãesin maailmanympärysmatkalta hengissä selvinneen Antonion kertoa itse:
"Me olimme jatkaneet kolme kuukautta ja 20 päivää hakematta minkäänlaista tuoretta. Söimme keksejä, jotka eivät olleet enää keksejä vaan jauhoa kourallisessa matoja, sillä nämä olennot olivat syöneet suurimman osan. Se haisi vahvasti rotan virtsalle. Joimme vettä, joka oli ollut keltaista ja pilaantunutta monta päivää, ja me söimme tietynlaisia lehmäntaljoja, joilla raakapuu oli päällystetty, jotta se ei rikkoisi purjeita, ja vahvistettu ja suojeltu auringolta, sateelta ja tuulelta. Me jätimme nahat mereen neljäksi tai viideksi päiväksi... Usein söimme sahanpurua. Rottia kaupattiin puolen dukaatin hintaan kappaleelta aina silloin kun niitä saatiin kiinni."
Tutkimusmatkojen aikana yleisin miehiä niittävä vitsaus keripukki, jonka aiheuttaa kuumennuskäsittelyssä helposti tuhoutuvan C-vitamiinin puutos. Oireet ovat Antonion mukaan kammottavia: "...kaikista muista kauheuksista tämä oli kaikista pahin: joidenkin miesten ikenet kasvoivat heidän hampaidensa yli, sekä ylhäällä että alhaalla, jolloin he eivät pystyneet syömään millään tavalla ja kuolivat tähän tautiin. 19 miestä kuoli ja se patagonialainen jättiläinen ja intiaani Brasilian maasta. 25 tai 30 miestä sairastui, jotkut käsistä, jaloista tai muista paikoista, jolloin vain muutama pysyi terveenä. Jumalan armosta minä en sairastunut mihinkään."
Onneksi 1700-luvulla brittiläinen lääkäri James Lind kehittää teorian, jonka mukaan sitrushedelmät parantavat keripukin. Jo tätä ennen moni muukin on havainnut, että keripukilla ja ruokavaliolla on jotain tekemistä keskenään. Lind on kuitenkin ensimmäinen, joka todistaa tämän yhteyden järjestelmällisen tieteellisen selvityksen avulla, joka on samalla ihmiskunnan historian ensimmäinen kliininen tutkimus. Tulokset jäävät vähälle huomiolle, kunnes kapteeni James Cook tutustuu niihin. Cook havaitsee hapankaalin säilyvän vuosien ajan riittävän hyvässä kunnossa keripukin torjuntaa ajatellen sekä vastaa matkojensa aikana siitä, että ruokavarastoja täydennetään tuoreilla vihanneksilla ja hedelmillä aina, kun se on mahdollista. Miehistöstä huolehditaan myös idätetystä ohrasta valmistetun juoman avulla. Meidän tuntemamme ohrapirtelön kanssa tällä taikajuomalla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä, vaikka se ilmeisen käynyttä onkin. Kapteeni Cookista tulee kolminkertainen maailmanympäryspurjehtija ja hänen ansiostaan tieto keripukin ennaltaehkäisemisestä leviää löytöretkeilypiirienkin ulkopuolelle.
1930, Ruoansulatusleukosytoosi
Tiede on ottanut huimia loikkia toisensa perään ja nyt ollaan jo kliinisen kemian tutkimuslaboratoriossa. Tohtori Paul Kouchakoff havaitsee, että ruoansulatusleukosytoosia eli valkosolujen määrän välitöntä kohoamista aterioitaessa ei tapahdukaan, jos kasvisruoka syödään kuumentamattomassa muodossaan. [Leukosytoosi on kehon stressireaktio, joka ilmenee yleensä jonkin vamman tai taudinaiheuttajan yhteydessä.] Tätä argumenttia tullaan hyödyntämään kerta toisensa jälkeen raakaravinnon terveysvaikutusten perustelemiseksi ja hurjimmat kehittävät sloganin "cooked food is poison!" Kouchakoff itse toteaa julkaisemassaan artikkelissa, ettei leukosytoosia ilmene myöskään silloin, kun kypsennetyn ravinnon ohella nautitaan raakaravintoa, mutta tämä ei kiinnosta ketään. Cooked food is poison!!!!
1932 Pottengerin kissat
Lääkäri Francis pottenger tekee tutkimuksen, jonka tarkoituksena on vertailla raakaa vs. kypsennettyä ravintoa syöviä kissaryhmiä. Projekti kestää kymmenisen vuotta ja tulokset ovat karua luettavaa kisujen ystäville. Raakaravinnolla elävillä onnekkailla on kissanpäivät, kun taas kypsenttyä apetta saavat poloiset sairastuvat ja synnyttävät sukupolvi toisensa jälkeen yhä huonokuntoisempia jä epämuodostuneempia jälkeläisiä. Kolmannessa sukupolvessa suurin osa kypsennetyn ravinnon uhreista on jo steriilejä ja kaikki kuolevat pois viimeistään puolivuotiaina. Pottenger päättelee, että on olemassa jokin mystinen "protein factor", johon ravinnon kuumennuksella on vaikutusta. Vasta myöhemmin selviää, että tämä x-faktori on tauriini, mirreille elintärkeä aminohappo. Nykyään tauriinia lisätään kissojen valmisruokiin.
1936 Weston A. Pricen antropologiset löydökset
Hammaslääkäri Weston A. Price tekee perusteellisen tutkimusmatkan ja kuvaa samalla eristyksissä elävien alkuperäiskansojen leegot ennen modernin länsimaisen ruokavalion invaasiota ja sen jälkeen. Price huomaa jo ensimmäisen perinteisen ruokavalionsa hylänneen sukupolven edustajien kohdalla hampaiden rappeutumista, vaikka näiden vanhempien hampaat ja leuat ovat olleet priimalaatua. Entsyymipitoisten maito-, liha-, kala- ja kasvisruokien vaihtumisesta valkoisen miehen tuomiin valkoisiin jauhoihin ja sokeriin ei seuraa muutenkaan mitään hyvää. Seuraavat sukupolvet saavat kärsiä, kuin Pottengerin kissat ja kauniit hampaat, kasvojen upea struktuuri ja säteilevä terveys ovat muisto vain.
1945, Artturi Virtanen, kemian nobelisti
Nobelin palkinto napsahtaa Suomeen AIV-rehusta, mutta siiinä sivussa Artturi, kansallinen ylpeytemme, on kiinnostunut myös entsyymien osuudesta ihmisen ruoansulatukseen. Hän pyrkii osoittamaan, että pureskeltaessa raakoja vihanneksia, vapautuu niissä olevia entsyymejä, jotka tehostavat hänen teoriansa mukaan ruoansulatusta.
Herbert Shelton, Natural Hygiene
Samoihin aikoihin, kun tiede tarjoaa maltillisia argumentteja raakaravinnon eduista, levitetään toisaalla ilosanomaa vähän kovemmalla rytinällä. Ensimmäisten joukossa asialla on Herbert Shelton, joka kirjoittaa teoksia raakaravinnosta ja myöhemmin paastosta. Sheltonin näkemysten mukaan mm. ruoan kypsentäminen "denaturoi" sen pilalle, ruoka-aineet tulee yhdistellä oikein (ei proteiinipitoisia ruokia hiilihydraattipitoisten kanssa samalla aterialla) ja terveellä keholla on kapasiteetti parantaa itsensä sairaudesta ilman lääketieteellisiä toimenpiteitä. Shelton saa lukuisia seuraajia ja hänestä tulee Natural Hygiene -liikkeen keulahahmo. Tässä yhteydessä luonnollisella hygienialla ei tarkoiteta kehon ulkoisesta, vaan sisäisestä puhtaudesta huolehtimista.
Vuosien varrella Shelton niittää mainetta terveysvalistustensa ohella myös seuraavien edesottamuksiensa ansiosta.
1927 Shelton pidätetään, vangitaan ja tuomitaan kolmesti lääketieteen harjoittamisesta ilman toimilupaa. Pidätykset jatkuvat samasta syystä seuraavien kolmen vuosikymmenen ajan. Shelton ei tästä lannistu, vaan jatkaa sinnikkäästi luennointia ja terveysideologiansa puolesta kampanjointia. Bisnekset kasvavat ja rapatessa roiskuu.
1942 Shelton saa syytteen kuolemantuottamuksesta ja lääketieteen harjoittamisesta ilman toimilupaa nälkiinnytettyään potilaansa kuoliaaksi puhdistavalla paastolla. Myöhemmin syytteet hylätään.
1978 Jo toinen potilas kuolee yhdessä Sheltonin terveysopistoista, tällä kertaa sydänkohtaukseen. Kahden vuoden mittaisen oikeustaistelun jälkeen Shelton häviää jutun ja tuomio vie hänet vararikkoon. Sheltonin opisto suljetaan.
Lääketieteen harjoittaminen ilman toimilupaa on Sheltonin seuraajien näkökulmasta ironinen tuomio miehelle, joka ei ole koskaan harjoittanut lääketiedettä, vaan on sen sijaan neuvonut ihmisille kuinka elää, nukkua, syödä ja olla ottamatta lääkkeitä. Vaikka vankilatuomiot ja kuolemantuottamukset eivät näytä kivalta kenenkään CVssä, ei Sheltonin vaikutusta vaihtoehtoiseen terveydenhoitoon voi väheksyä. Suuri osa hänen opeistaan uhmaa perustavanlaatuisia fysiologisia faktoja, mutta niillä on ollut suuri käytännön merkitys terveyskirjallisuuden, useiden ihmisten hyvinvoinnin sekä elävän ravinnon liikkeen edistysaskelten kannalta.
1950-luku, elävä ravinto koputtaa ovellemme
Myös Pohjolassa tapahtuu. Tanskalainen lääkäri Kristine Nolfi sairastuu rintasyöpään ja saa sen kuriin tuoreravinnolla. Nolfi aloittaa kansanvalistustyön ja julistaa kirjoittamassaan pienessä vihkosessa: "Sinä päivänä, jolloin me ihmiset opimme syömään raakaravintoa - se koputtaa jo ovellemme - tulee olemaan yhtä harvinaista ja yhtä itseaiheutettua olla sairas kuin nyt olla päihtynyt."
Absolutistisen mentaliteetin ohella Nolfin ruokaohjeet ovat varsin herkullista luettavaa: "Aamulla: 100g raastettua perunaa, 100 g raastettua porkkanaa. Lisäksi hienonnettua sipulia pannaan kerroksittain syvälle lautaselle ja kupillinen tuoretta maitoa kaadetaan päälle. (...) On aivan uskomatonta, että päivästä päivään samanlaisena toistuvaan raakaravintoon ei koskaan kyllästy, vaan että se maistuu aina yhtä hyvälle."
Gulp. Löydän itseni pohtimasta kuolisinko mieluummin syöpään vai söisinkö maidossa lilluvaa raakaa perunaraastetta aamiaiseksi ja lounaaksi elämäni loppuun saakka. Tohtori Nolfi onneksi tietää paremmin: "Vastenmielisyys siirtyä käyttämään raakaravintoa ei pohjaudu ainoastaan tietämättömyyteen, tapaan ja tottumukseen, vaan sairaalloiseen nautinto- ja kiihotusaineiden haluun."
Ann Wigmore, elävän ravinnon merkittävin kuningatar
Ann Wigmore on liettualaisen maalaiskylän tyttöjä, jonka elämän alkuvaiheet sisältävät lähinnä sotaa ja kurjuutta. Vanhemmatkin lähtevät Yhdysvaltoihin parempaa elämää etsimään. Sairaalloinen tyttö jää mummonsa hoiviin Liettuaan, missä mummo hoitaa kylänsä haavoittuneita ja sairaita intuitiivisesti luonnon yrteillä, hauteilla ja tuoreella vuohenmaidolla, jossa on parantavia entsyymejä. Mummo opettaa lapsenlapselleen vihreiden kasvisten voiman, mistä on myöhemmin paljon hyötyä.
Teini-iässä Ann kokee rankan elämänmuutoksen lähtiessään vanhempiensa luo yhdysvaltoihin ja joutuessaan siellä onnettomuuteen, jonka seurauksena hänen molemmat nilkkansa murtuvat. Ainoa sairaalan tarjoama hoitomuoto on amputointi, josta sinnikäs tyttö kieltäytyy ja jää sydämettömän isänsä hyljeksimänä yksin, mätänevien jalkojensa kanssa. Ennen töihin lähtöään eno kantaa hänet pihalle, missä tytön ruokaa on vain ympärillä kasvava ruoho. Ainoa lohduttaja on naapurin koiranpentu, joka tulee päivittäin nuolemaan vihreitä yrttejä pureskelevan tyttörukan jalkoja. Jonkin ajan päästä lääkärit ovat ihmeissään, sillä koiranpennun sylki ja lehtivihreä ovat parantaneet nilkat kuntoon. [toim.huom. koiran sylkeä on käytetty muulloinkin mm. haavojen parantamiseen, mutta tämä ei ole suositeltava menetelmä, sillä seurauksena voi olla verenmyrkytys]
Koettelemukset jatkuvat vielä myöhempinä vuosina ja Ann sairastuu paksusuolensyöpään ruokavalionsa muututtua Ameriikan malliin. Tähänkin sairauteen auttaa luonnonmukainen ravinto ja lopulta Ann kehittää elävän ravinnon elämäntavan. Parannettuaan itsensä hän tahtoo auttaa muita ja alkaa opettaa ihmisille kädestä pitäen idättämisen, versottamisen, vehnänorasmehun valmistamisen, suolihuuhteluiden, paastojen jne. salaisuuksia. 1968 Ann perustaa yhdessä Viktoras Kulvinkasin kanssa yhdysvaltoihin Hippocrates-instituutin, virkistäytymispaikan, joka on vankasti pystyssä vielä tänäkin päivänä. Myös Ann Wigmoren inspiroivaan henkilöpersoonaan liittyvät muistot ovat säilyneet elinvoimaisina ja tätä suurta edelläkävijää kunnioitetaan ylistävin sanoin raakaravintoa käsittelevässä kirjallisuudessa. Lämmin kiitos Ann, ilman sinua minäkään en olisi luultavasti koskaan löytänyt vehnänorasmehua.
1990-luku
Kuuletko salaatin ja vehnänorasmehun kutsun? Onko iduissa ja suolihuuhtelussa seksiä, kysyvät mainosmiehet. Puritaaninen lifestyle ei taida vedota roskaruokaan tottuneeseen generation x:ään, joka on hylännyt kristillis-dogmaattisen detoxin ja haluaa elostella modernin sivilisaation antimilla ilman jatkuvaa itseruoskintaa. Asketismi alkaa olla so last season, joten nyt on keksittävä jotain ihan muuta. Raw food movementti tarvitsee faceliftiä ja glamuurielämää! Onneksi apu on lähellä. Saanko esitellä - herra Juliano, gourmet-raakaravintoon erikoistunut huippukokki!
Juliano avaa ensimmäisen raakaravintolansa Kaliforniaan, kaikkien viherpiipertäjien mekkaan. Paikalle alkaa vyöryä filmitähtiä ja malleja, jotka ammentavat tästä lähtien kauneutensa ainekset elävästä gourmet-ravinnosta. Botox on niin out. Tarjolla on vihdoin elinvoimaista pitsaa, hampparia, torttua, piirakkaa, leipää, pastaa, juustoa ja kaikkea mistä raakaruokailijat ovat nähneet tähän mennessä ainoastaan märkiä unia. Vain taivas on rajana ja sinne pääsee nyt helpommin kuin koskaan - euforisoivien, terveellisten makunautintojen avulla.
Olemmekohan itseasiassa tulleet taivaaseen? Anakin suurin osa aikakoneen matkustajista viruu kuoleman kielissä lattialla, henkisen keripukin näivettäminä. Epäilen taudin aiheuttajaksi nautinnon puutosta. Asketismi, kieltäymys ja tekopyhyys tuhoavat helposti tämän välttämättömän aineen ravinnosta. Taitaa olla siis parasta toimia nopeasti, jotta saamme pelastettua ne, jotka eivät ole vielä siirtyneet ambulanssilla ikuisuuteen. Ensiapu, raakasuklaata tänne ja sassiin! Nyt tarvitaan endorfiinia suoraan suoneen.
Voisimmeko jäädä Kalifornian aurinkoon pidemmäksi aikaa nauttimaan synnillä kuorrutettua elämän eliksiiriä? Voisimmeko vihdoin antaa estottomien makunautintojen virvoittaa paastojen ja peräruiskeiden runtelemat sielumme? Kunpa kaikki matkustajat olisivat jaksaneet tänne asti, niisk. Nekin jotka hyppäsivät paniikissa kyydistä siinä 50-luvun kohdalla.
Onneksi tämä oli kuitenkin vain aikamatka ja kotiin palattuamme kaikki on taas ennallaan. Vai onko? Toistaako historia itseään meidänkin kauttamme, yhä uudelleen ja uudelleen? Kieltäymys, retkahdus, nautinto, katumus, puhdistus, kieltäymys, retkahdus, nautinto, katumus, puhdistus, kieltäymys, retkahdus, nautinto, katumus, puhd...
Sinä päätät. Itse.
_______________________________________________________________
Lähteet:
http://en.wikipedia.org/wiki/Raw_foodism#History
http://www.beyondveg.com/tu-j-l/raw-cooked/raw-cooked-1i.shtml
http://en.wikipedia.org/wiki/Francis_M._Pottenger,_Jr.
http://www.beyondveg.com/tu-j-l/raw-cooked/raw-cooked-1h.shtml
http://www.realmilk.com/schmid_healthfetish.html
http://www.wordiq.com/definition/Raw_foods_diet
http://chetday.com/fcprins.html
http://www.soilandhealth.org/02/0201hyglibcat/shelton.bio.bidwell.htm
http://suomisanakirja.fi/James_Lind
http://suomisanakirja.fi/James_Lind
http://suomisanakirja.fi/Fern%C3%A3o_de_Magalh%C3%A3es
Bull N Y Acad Med. 1967 April. Scurvy During Magellan Voyage
http://www.elavaravinto.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=126:ann-wigmore-loi-perustan-nykyajan-elaemaentapamuutoksille-elaevaen-ravinnon-ystaevae-42009&catid=62:elaevaen-ravinnon-ystaevae-lehtiartikkelit&Itemid=69
Nolfi, Kristine (1980). Elävä Ravinto
Ervamaa, Elsa (1983). Elävä Ravinto
Kuvalähteet:
http://colorburned.com/imagesgalleryimages/Glass-Spiral-02-11-x-14.jpg
http://emile.hennart.pagesperso-orange.fr/hbmosaik/hbi/aubert.jpg
http://www.deeptruths.com/letters/images/food-or-poison.jpg
http://naturalhygienesociety.org/review/0501/im10.jpg
http://www.weizengras.de/b/ann.jpg
http://education.vetmed.vt.edu/Curriculum/VM8054/Labs/Lab5/IMAGES/CURING%20SCURVY.JPG
http://www.wilsonsalmanac.com/images2/cook_james_routes.jpg
http://www.movimiento-salud.org/art-nolfi%5B1%5D.jpg
http://www.livingfoodsgardenvillage.com/300Anninfoodstudio.jpg
http://culiblog.org/archives/angel16_sml-thumb.jpg
http://gliving.com/wp-content/uploads/2008/04/jared-leto-60-lbs-fat-raw-food-01.jpg
http://aniphyo.com/blog/wp-content/uploads/2010/03/kits.jpg
http://www.scentednectar.com/spiral/spiral.gif
Voisin avautua enemmänkin muinaisten roomalaisten orgioita muistuttavista elintavoistani, mutta koska olemme edelleen pitämässä breikkiä muinaisessa Kreikassa, on päivän sana asketismi. Pythagoraan muisto eläköön sieluissamme! Seuraavaksi lennämme ajanlaskun tuolle puolelle ja luvassa on sellaista kyytiä, että herkimmät voivat turvautua pieniin paperipusseihin, jotka löytyvät siitä käsinojaanne upotetusta selviytymispakkauksesta. Rambo käynnistää nyt koneen.
Kristillistä detoksia
Kristinuskon alkuaikoina apostolien ja kirkkoisien keskuudessa yksinkertainen kasvisravinto on tärkeä osa pyhää tietä, puhdistumista henkisistä ja ruumiillisista myrkyistä. Apostoli Matteus ravitsee itseään nauttimalla vain siemeniä, kovakuorisia hedelmiä ja vihanneksia, eikä hän koskaan maista lihaa. Ja kuka on kovin jätkä? "Johannes joka oli vaatimattomin kaikista, eli vain lehtisilmuilla ja hunajalla", kirjoittaa varhaiskristillinen teologi Aleksandrialainen Klemens. Arkkipiispa Basilius Suuri saarnaa myös: "Millä tahansa liharuualla vatsansa täyttääkin, synnyttää se aina epäpuhtaita värähtelyjä, jotka tukahduttavat sielun elämän." Tuskin uskallan kuvitella mitä tapahtuu carnivoorin mädäntyneelle sielulle siinä vaiheessa, kun sen hauta-arkkuna toimiva ruumiskin päästää viimeisen pihauksensa.
Munkin elämää ~1000-luvulla
Rukoilemista, paastoamista ja erakoitumista harrastava Pyhä Aibert muuttaa samaan kämppään Johnin, benediktiinipapin kanssa. Ja tässä kohtaa on turha alkaa kehitellä fantasioita kunnon bileistä poikamiesboksissa. Miehet elävät pääosin pyhällä hengellä ja yrteillä, mutta ajoittain irrotellaan ja nautitaan leipää. Aibertin ja Johnin periaatteena on siis vältellä kuumien beibejen lisäksi eläinkunnantuotteita ja kypsennettyä ruokaa.
Loppuelämänsä ajan Aibert asuu piilopirtissä syrjäseudulla, jonne hengellisiä ohjeita kaipaavat saapuvat häntä kuulemaan. Jälleen kerran raaka kasvisravinto ja asketismi edistävät henkistä kasvua sekä sielun puhdasta värähtelyä. Toivottavasti pidättäytyminen facebookin käytöstä ja perjantai-illan riennoista ajaa saman asian reilut tuhat vuotta myöhemmin. Silloin nimittäin erään blogaajan elämä tuntuu hieman askeettiselta, erakoituneelta ja kaikki herkkuruokakin siltä on loppunut jääkaapista.
1700-luku, raw foodeilla keripukkia vastaan
Tahti kiihtyy ja syöksymme satoja vuosia eteenpäin. Mukaan kuvioihin astuu tiede, vihdoin ja viimein. 1500-luvulla tehdään tärkeitä tutkimusmatkoja purjelaivoilla ja haasteeksi nousee säilyttää miehistö hengissä. Tuoreruoka ei oikein säily mukana menossa ja sapuska on muutenkin...no, annetaan Magalhãesin maailmanympärysmatkalta hengissä selvinneen Antonion kertoa itse:
"Me olimme jatkaneet kolme kuukautta ja 20 päivää hakematta minkäänlaista tuoretta. Söimme keksejä, jotka eivät olleet enää keksejä vaan jauhoa kourallisessa matoja, sillä nämä olennot olivat syöneet suurimman osan. Se haisi vahvasti rotan virtsalle. Joimme vettä, joka oli ollut keltaista ja pilaantunutta monta päivää, ja me söimme tietynlaisia lehmäntaljoja, joilla raakapuu oli päällystetty, jotta se ei rikkoisi purjeita, ja vahvistettu ja suojeltu auringolta, sateelta ja tuulelta. Me jätimme nahat mereen neljäksi tai viideksi päiväksi... Usein söimme sahanpurua. Rottia kaupattiin puolen dukaatin hintaan kappaleelta aina silloin kun niitä saatiin kiinni."
Tutkimusmatkojen aikana yleisin miehiä niittävä vitsaus keripukki, jonka aiheuttaa kuumennuskäsittelyssä helposti tuhoutuvan C-vitamiinin puutos. Oireet ovat Antonion mukaan kammottavia: "...kaikista muista kauheuksista tämä oli kaikista pahin: joidenkin miesten ikenet kasvoivat heidän hampaidensa yli, sekä ylhäällä että alhaalla, jolloin he eivät pystyneet syömään millään tavalla ja kuolivat tähän tautiin. 19 miestä kuoli ja se patagonialainen jättiläinen ja intiaani Brasilian maasta. 25 tai 30 miestä sairastui, jotkut käsistä, jaloista tai muista paikoista, jolloin vain muutama pysyi terveenä. Jumalan armosta minä en sairastunut mihinkään."
Onneksi 1700-luvulla brittiläinen lääkäri James Lind kehittää teorian, jonka mukaan sitrushedelmät parantavat keripukin. Jo tätä ennen moni muukin on havainnut, että keripukilla ja ruokavaliolla on jotain tekemistä keskenään. Lind on kuitenkin ensimmäinen, joka todistaa tämän yhteyden järjestelmällisen tieteellisen selvityksen avulla, joka on samalla ihmiskunnan historian ensimmäinen kliininen tutkimus. Tulokset jäävät vähälle huomiolle, kunnes kapteeni James Cook tutustuu niihin. Cook havaitsee hapankaalin säilyvän vuosien ajan riittävän hyvässä kunnossa keripukin torjuntaa ajatellen sekä vastaa matkojensa aikana siitä, että ruokavarastoja täydennetään tuoreilla vihanneksilla ja hedelmillä aina, kun se on mahdollista. Miehistöstä huolehditaan myös idätetystä ohrasta valmistetun juoman avulla. Meidän tuntemamme ohrapirtelön kanssa tällä taikajuomalla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä, vaikka se ilmeisen käynyttä onkin. Kapteeni Cookista tulee kolminkertainen maailmanympäryspurjehtija ja hänen ansiostaan tieto keripukin ennaltaehkäisemisestä leviää löytöretkeilypiirienkin ulkopuolelle.
1930, Ruoansulatusleukosytoosi
Tiede on ottanut huimia loikkia toisensa perään ja nyt ollaan jo kliinisen kemian tutkimuslaboratoriossa. Tohtori Paul Kouchakoff havaitsee, että ruoansulatusleukosytoosia eli valkosolujen määrän välitöntä kohoamista aterioitaessa ei tapahdukaan, jos kasvisruoka syödään kuumentamattomassa muodossaan. [Leukosytoosi on kehon stressireaktio, joka ilmenee yleensä jonkin vamman tai taudinaiheuttajan yhteydessä.] Tätä argumenttia tullaan hyödyntämään kerta toisensa jälkeen raakaravinnon terveysvaikutusten perustelemiseksi ja hurjimmat kehittävät sloganin "cooked food is poison!" Kouchakoff itse toteaa julkaisemassaan artikkelissa, ettei leukosytoosia ilmene myöskään silloin, kun kypsennetyn ravinnon ohella nautitaan raakaravintoa, mutta tämä ei kiinnosta ketään. Cooked food is poison!!!!
1932 Pottengerin kissat
Lääkäri Francis pottenger tekee tutkimuksen, jonka tarkoituksena on vertailla raakaa vs. kypsennettyä ravintoa syöviä kissaryhmiä. Projekti kestää kymmenisen vuotta ja tulokset ovat karua luettavaa kisujen ystäville. Raakaravinnolla elävillä onnekkailla on kissanpäivät, kun taas kypsenttyä apetta saavat poloiset sairastuvat ja synnyttävät sukupolvi toisensa jälkeen yhä huonokuntoisempia jä epämuodostuneempia jälkeläisiä. Kolmannessa sukupolvessa suurin osa kypsennetyn ravinnon uhreista on jo steriilejä ja kaikki kuolevat pois viimeistään puolivuotiaina. Pottenger päättelee, että on olemassa jokin mystinen "protein factor", johon ravinnon kuumennuksella on vaikutusta. Vasta myöhemmin selviää, että tämä x-faktori on tauriini, mirreille elintärkeä aminohappo. Nykyään tauriinia lisätään kissojen valmisruokiin.
1936 Weston A. Pricen antropologiset löydökset
Hammaslääkäri Weston A. Price tekee perusteellisen tutkimusmatkan ja kuvaa samalla eristyksissä elävien alkuperäiskansojen leegot ennen modernin länsimaisen ruokavalion invaasiota ja sen jälkeen. Price huomaa jo ensimmäisen perinteisen ruokavalionsa hylänneen sukupolven edustajien kohdalla hampaiden rappeutumista, vaikka näiden vanhempien hampaat ja leuat ovat olleet priimalaatua. Entsyymipitoisten maito-, liha-, kala- ja kasvisruokien vaihtumisesta valkoisen miehen tuomiin valkoisiin jauhoihin ja sokeriin ei seuraa muutenkaan mitään hyvää. Seuraavat sukupolvet saavat kärsiä, kuin Pottengerin kissat ja kauniit hampaat, kasvojen upea struktuuri ja säteilevä terveys ovat muisto vain.
1945, Artturi Virtanen, kemian nobelisti
Nobelin palkinto napsahtaa Suomeen AIV-rehusta, mutta siiinä sivussa Artturi, kansallinen ylpeytemme, on kiinnostunut myös entsyymien osuudesta ihmisen ruoansulatukseen. Hän pyrkii osoittamaan, että pureskeltaessa raakoja vihanneksia, vapautuu niissä olevia entsyymejä, jotka tehostavat hänen teoriansa mukaan ruoansulatusta.
Herbert Shelton, Natural Hygiene
Samoihin aikoihin, kun tiede tarjoaa maltillisia argumentteja raakaravinnon eduista, levitetään toisaalla ilosanomaa vähän kovemmalla rytinällä. Ensimmäisten joukossa asialla on Herbert Shelton, joka kirjoittaa teoksia raakaravinnosta ja myöhemmin paastosta. Sheltonin näkemysten mukaan mm. ruoan kypsentäminen "denaturoi" sen pilalle, ruoka-aineet tulee yhdistellä oikein (ei proteiinipitoisia ruokia hiilihydraattipitoisten kanssa samalla aterialla) ja terveellä keholla on kapasiteetti parantaa itsensä sairaudesta ilman lääketieteellisiä toimenpiteitä. Shelton saa lukuisia seuraajia ja hänestä tulee Natural Hygiene -liikkeen keulahahmo. Tässä yhteydessä luonnollisella hygienialla ei tarkoiteta kehon ulkoisesta, vaan sisäisestä puhtaudesta huolehtimista.
Vuosien varrella Shelton niittää mainetta terveysvalistustensa ohella myös seuraavien edesottamuksiensa ansiosta.
1927 Shelton pidätetään, vangitaan ja tuomitaan kolmesti lääketieteen harjoittamisesta ilman toimilupaa. Pidätykset jatkuvat samasta syystä seuraavien kolmen vuosikymmenen ajan. Shelton ei tästä lannistu, vaan jatkaa sinnikkäästi luennointia ja terveysideologiansa puolesta kampanjointia. Bisnekset kasvavat ja rapatessa roiskuu.
1942 Shelton saa syytteen kuolemantuottamuksesta ja lääketieteen harjoittamisesta ilman toimilupaa nälkiinnytettyään potilaansa kuoliaaksi puhdistavalla paastolla. Myöhemmin syytteet hylätään.
1978 Jo toinen potilas kuolee yhdessä Sheltonin terveysopistoista, tällä kertaa sydänkohtaukseen. Kahden vuoden mittaisen oikeustaistelun jälkeen Shelton häviää jutun ja tuomio vie hänet vararikkoon. Sheltonin opisto suljetaan.
Lääketieteen harjoittaminen ilman toimilupaa on Sheltonin seuraajien näkökulmasta ironinen tuomio miehelle, joka ei ole koskaan harjoittanut lääketiedettä, vaan on sen sijaan neuvonut ihmisille kuinka elää, nukkua, syödä ja olla ottamatta lääkkeitä. Vaikka vankilatuomiot ja kuolemantuottamukset eivät näytä kivalta kenenkään CVssä, ei Sheltonin vaikutusta vaihtoehtoiseen terveydenhoitoon voi väheksyä. Suuri osa hänen opeistaan uhmaa perustavanlaatuisia fysiologisia faktoja, mutta niillä on ollut suuri käytännön merkitys terveyskirjallisuuden, useiden ihmisten hyvinvoinnin sekä elävän ravinnon liikkeen edistysaskelten kannalta.
1950-luku, elävä ravinto koputtaa ovellemme
Myös Pohjolassa tapahtuu. Tanskalainen lääkäri Kristine Nolfi sairastuu rintasyöpään ja saa sen kuriin tuoreravinnolla. Nolfi aloittaa kansanvalistustyön ja julistaa kirjoittamassaan pienessä vihkosessa: "Sinä päivänä, jolloin me ihmiset opimme syömään raakaravintoa - se koputtaa jo ovellemme - tulee olemaan yhtä harvinaista ja yhtä itseaiheutettua olla sairas kuin nyt olla päihtynyt."
Absolutistisen mentaliteetin ohella Nolfin ruokaohjeet ovat varsin herkullista luettavaa: "Aamulla: 100g raastettua perunaa, 100 g raastettua porkkanaa. Lisäksi hienonnettua sipulia pannaan kerroksittain syvälle lautaselle ja kupillinen tuoretta maitoa kaadetaan päälle. (...) On aivan uskomatonta, että päivästä päivään samanlaisena toistuvaan raakaravintoon ei koskaan kyllästy, vaan että se maistuu aina yhtä hyvälle."
Gulp. Löydän itseni pohtimasta kuolisinko mieluummin syöpään vai söisinkö maidossa lilluvaa raakaa perunaraastetta aamiaiseksi ja lounaaksi elämäni loppuun saakka. Tohtori Nolfi onneksi tietää paremmin: "Vastenmielisyys siirtyä käyttämään raakaravintoa ei pohjaudu ainoastaan tietämättömyyteen, tapaan ja tottumukseen, vaan sairaalloiseen nautinto- ja kiihotusaineiden haluun."
Ann Wigmore, elävän ravinnon merkittävin kuningatar
Ann Wigmore on liettualaisen maalaiskylän tyttöjä, jonka elämän alkuvaiheet sisältävät lähinnä sotaa ja kurjuutta. Vanhemmatkin lähtevät Yhdysvaltoihin parempaa elämää etsimään. Sairaalloinen tyttö jää mummonsa hoiviin Liettuaan, missä mummo hoitaa kylänsä haavoittuneita ja sairaita intuitiivisesti luonnon yrteillä, hauteilla ja tuoreella vuohenmaidolla, jossa on parantavia entsyymejä. Mummo opettaa lapsenlapselleen vihreiden kasvisten voiman, mistä on myöhemmin paljon hyötyä.
Teini-iässä Ann kokee rankan elämänmuutoksen lähtiessään vanhempiensa luo yhdysvaltoihin ja joutuessaan siellä onnettomuuteen, jonka seurauksena hänen molemmat nilkkansa murtuvat. Ainoa sairaalan tarjoama hoitomuoto on amputointi, josta sinnikäs tyttö kieltäytyy ja jää sydämettömän isänsä hyljeksimänä yksin, mätänevien jalkojensa kanssa. Ennen töihin lähtöään eno kantaa hänet pihalle, missä tytön ruokaa on vain ympärillä kasvava ruoho. Ainoa lohduttaja on naapurin koiranpentu, joka tulee päivittäin nuolemaan vihreitä yrttejä pureskelevan tyttörukan jalkoja. Jonkin ajan päästä lääkärit ovat ihmeissään, sillä koiranpennun sylki ja lehtivihreä ovat parantaneet nilkat kuntoon. [toim.huom. koiran sylkeä on käytetty muulloinkin mm. haavojen parantamiseen, mutta tämä ei ole suositeltava menetelmä, sillä seurauksena voi olla verenmyrkytys]
Koettelemukset jatkuvat vielä myöhempinä vuosina ja Ann sairastuu paksusuolensyöpään ruokavalionsa muututtua Ameriikan malliin. Tähänkin sairauteen auttaa luonnonmukainen ravinto ja lopulta Ann kehittää elävän ravinnon elämäntavan. Parannettuaan itsensä hän tahtoo auttaa muita ja alkaa opettaa ihmisille kädestä pitäen idättämisen, versottamisen, vehnänorasmehun valmistamisen, suolihuuhteluiden, paastojen jne. salaisuuksia. 1968 Ann perustaa yhdessä Viktoras Kulvinkasin kanssa yhdysvaltoihin Hippocrates-instituutin, virkistäytymispaikan, joka on vankasti pystyssä vielä tänäkin päivänä. Myös Ann Wigmoren inspiroivaan henkilöpersoonaan liittyvät muistot ovat säilyneet elinvoimaisina ja tätä suurta edelläkävijää kunnioitetaan ylistävin sanoin raakaravintoa käsittelevässä kirjallisuudessa. Lämmin kiitos Ann, ilman sinua minäkään en olisi luultavasti koskaan löytänyt vehnänorasmehua.
1990-luku
Kuuletko salaatin ja vehnänorasmehun kutsun? Onko iduissa ja suolihuuhtelussa seksiä, kysyvät mainosmiehet. Puritaaninen lifestyle ei taida vedota roskaruokaan tottuneeseen generation x:ään, joka on hylännyt kristillis-dogmaattisen detoxin ja haluaa elostella modernin sivilisaation antimilla ilman jatkuvaa itseruoskintaa. Asketismi alkaa olla so last season, joten nyt on keksittävä jotain ihan muuta. Raw food movementti tarvitsee faceliftiä ja glamuurielämää! Onneksi apu on lähellä. Saanko esitellä - herra Juliano, gourmet-raakaravintoon erikoistunut huippukokki!
Juliano avaa ensimmäisen raakaravintolansa Kaliforniaan, kaikkien viherpiipertäjien mekkaan. Paikalle alkaa vyöryä filmitähtiä ja malleja, jotka ammentavat tästä lähtien kauneutensa ainekset elävästä gourmet-ravinnosta. Botox on niin out. Tarjolla on vihdoin elinvoimaista pitsaa, hampparia, torttua, piirakkaa, leipää, pastaa, juustoa ja kaikkea mistä raakaruokailijat ovat nähneet tähän mennessä ainoastaan märkiä unia. Vain taivas on rajana ja sinne pääsee nyt helpommin kuin koskaan - euforisoivien, terveellisten makunautintojen avulla.
Olemmekohan itseasiassa tulleet taivaaseen? Anakin suurin osa aikakoneen matkustajista viruu kuoleman kielissä lattialla, henkisen keripukin näivettäminä. Epäilen taudin aiheuttajaksi nautinnon puutosta. Asketismi, kieltäymys ja tekopyhyys tuhoavat helposti tämän välttämättömän aineen ravinnosta. Taitaa olla siis parasta toimia nopeasti, jotta saamme pelastettua ne, jotka eivät ole vielä siirtyneet ambulanssilla ikuisuuteen. Ensiapu, raakasuklaata tänne ja sassiin! Nyt tarvitaan endorfiinia suoraan suoneen.
Voisimmeko jäädä Kalifornian aurinkoon pidemmäksi aikaa nauttimaan synnillä kuorrutettua elämän eliksiiriä? Voisimmeko vihdoin antaa estottomien makunautintojen virvoittaa paastojen ja peräruiskeiden runtelemat sielumme? Kunpa kaikki matkustajat olisivat jaksaneet tänne asti, niisk. Nekin jotka hyppäsivät paniikissa kyydistä siinä 50-luvun kohdalla.
Onneksi tämä oli kuitenkin vain aikamatka ja kotiin palattuamme kaikki on taas ennallaan. Vai onko? Toistaako historia itseään meidänkin kauttamme, yhä uudelleen ja uudelleen? Kieltäymys, retkahdus, nautinto, katumus, puhdistus, kieltäymys, retkahdus, nautinto, katumus, puhdistus, kieltäymys, retkahdus, nautinto, katumus, puhd...
Sinä päätät. Itse.
_______________________________________________________________
Lähteet:
http://en.wikipedia.org/wiki/Raw_foodism#History
http://www.beyondveg.com/tu-j-l/raw-cooked/raw-cooked-1i.shtml
http://en.wikipedia.org/wiki/Francis_M._Pottenger,_Jr.
http://www.beyondveg.com/tu-j-l/raw-cooked/raw-cooked-1h.shtml
http://www.realmilk.com/schmid_healthfetish.html
http://www.wordiq.com/definition/Raw_foods_diet
http://chetday.com/fcprins.html
http://www.soilandhealth.org/02/0201hyglibcat/shelton.bio.bidwell.htm
http://suomisanakirja.fi/James_Lind
http://suomisanakirja.fi/James_Lind
http://suomisanakirja.fi/Fern%C3%A3o_de_Magalh%C3%A3es
Bull N Y Acad Med. 1967 April. Scurvy During Magellan Voyage
http://www.elavaravinto.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=126:ann-wigmore-loi-perustan-nykyajan-elaemaentapamuutoksille-elaevaen-ravinnon-ystaevae-42009&catid=62:elaevaen-ravinnon-ystaevae-lehtiartikkelit&Itemid=69
Nolfi, Kristine (1980). Elävä Ravinto
Ervamaa, Elsa (1983). Elävä Ravinto
Kuvalähteet:
http://colorburned.com/imagesgalleryimages/Glass-Spiral-02-11-x-14.jpg
http://emile.hennart.pagesperso-orange.fr/hbmosaik/hbi/aubert.jpg
http://www.deeptruths.com/letters/images/food-or-poison.jpg
http://naturalhygienesociety.org/review/0501/im10.jpg
http://www.weizengras.de/b/ann.jpg
http://education.vetmed.vt.edu/Curriculum/VM8054/Labs/Lab5/IMAGES/CURING%20SCURVY.JPG
http://www.wilsonsalmanac.com/images2/cook_james_routes.jpg
http://www.movimiento-salud.org/art-nolfi%5B1%5D.jpg
http://www.livingfoodsgardenvillage.com/300Anninfoodstudio.jpg
http://culiblog.org/archives/angel16_sml-thumb.jpg
http://gliving.com/wp-content/uploads/2008/04/jared-leto-60-lbs-fat-raw-food-01.jpg
http://aniphyo.com/blog/wp-content/uploads/2010/03/kits.jpg
http://www.scentednectar.com/spiral/spiral.gif
Olipas mainio kirjoitus! Tuo entsyymijuttu on kyllä mielenkiintoinen... Ajatuksia herättävää, hauskaa ja kielellisesti pätevää tekstiä, Neytir! Tuosta Julianosta en kyllä kuvan perusteella vielä ottanut selvää, onko se setä vai täti ;)
VastaaPoistaKiittäen, entinen askeetikko, nykyinen kohtuudella nautiskelija :D
Olet hieno ihminen, kun jaksat kommentoida näitä mietintöjäni. Onhan tällaisten kasaaminen yksinkin aika jännittävää, mutta kyllä se innostus vain moninkertaistuu, kun sen saa jakaa toisen kanssa.
VastaaPoistaHuikeaa myös, että olet löytänyt kohtuudella nautiskelun. Tuntuu siltä että kautta aikojen ihmisillä on ollut ihan ymmärrettävistäkin syistä ristiriitainen suhde nautintoon. Ja nyt kun olisi mahdollisuus kulkea sitä kultaista keskitietä, niin ei vain osata.
Entsyymeissä piilee kaikesta tieteellisestä epäselvyydestä huolimatta melkoinen potentiaali, jota yritän jatkossa kartoittaa entistä tarkemmin. Perehdyn seuraavaksi asiantuntijoihin, joiden joukosta löytyy mm. tuo vinkkaamasi William Wong ja Weston A. Pricen seuraajat. Jälkimmäiset levittävät tietoa muinaisista, entsyymien hyödyntämiseen pohjaavista ruoanvalmistusmenetelmistä. Saas nähdä mihin taas päädytään.
-Neytir, entinen askeetikko, nykyinen eklektikko
Mukava ja innostava historiakatsaus, jatkoa odotellen!
VastaaPoistaLoistavaa kuulla, että tästä oli iloa! Pyrin kirjoittamaan raakaravinnosta paljon juttuja jatkossakin, sillä aihe on minulle rakas. Yhtä rakas, kuin mitä ilmeisimmin erittäin monelle suomalaiselle itsestään huolehtivalle nuorelle tällä hetkellä. :)
VastaaPoistaUpea kirjoitus; Keitetty- lämmöllä käsitelty ruoka on myrkyllistä. Tämän tietää nykyinen lääketiedekki, perinnöllisyystutkimus, toksilogistit, syöpätutkijat.... mutta ei kehitetään sairauksiin lääkkeitä, jotka ovat jo olemassa ja ilmaisena ja sitten määritellään korkeat hinnat niille lääkkeille, jotka alunperin ovat kuumennattomasta ravinnosta...niistä kemiallisista reaktioista joita ne muodostavat, jokaisella kasvilla on ominaiset vaikutukset.
VastaaPoistaKiitos, ihanaa jos katsaus kelpasi.
VastaaPoistaNäkisin itse asian niin, että maailma on täynnä potentiaalisia myrkkyjä, mutta lopulta annostus ratkaisee. Eli tarpeeksi suuren osan ravinnosta ollessa kypsentämätöntä, ei hellävaraisesti kuumennettu ruoka ole "myrkyllistä". Esim. tuota ruoansulatusleukosytoosia ei esiinny, jos aterialla nautitaan myös raakaravintoa.
Olisi mahtavaa, jos ihmiset jaksaisivat sisällyttää tarpeeksi tuoreita kasviksia ja marjoja ruokavalioonsa sekä perehtyä ruoanvalmistusmenetelmiin, jotka säilyttävät ruoka-aineiden hyvät ominaisuudet sekä estävät haitta-aineiden kehittymistä kuumennuksen aikana. Niin ja joisivat vehnänorasmehua. ;)
Wheatgrass is indeed a Superfood. We have now scientific evidence about wheatgrass juice.
VastaaPoista