torstai 28. heinäkuuta 2011

Voiko psykologi olla myös ihminen?

Adell Rucker / FreeDigitalPhotos.net

"Jos noissa tehtävissä haluaa toimia, niin ei saa kyllä olla omia ongelmia. Se häiritsee asiakassuhdetta."
"Kaikki psykologit on ihan skitsoja. Mä tiedän kokemuksesta."
"Eikös niillä psykologeilla ole aina omia mielenterveysongelmia, joita ne sitten lähtee selvittämään sinne yliopistoon?"
"Kyllä sun psykologina pitäisi..."
"Apua, sä oot psykologi...ja vielä selvinpäin!" *juoksee karkuun etsimään foliohattuaan*
"Sä et voi olla joka toinen päivä up ja joka toinen down. Sun pitää olla NEUTRAALI! Mitä sun kaikki tututkin ajattelee ja mitä sun potilaat ajattelis jos ne sais tietää..."

"Sun pitää olla neutraali."

Yleensä kirjoitukset täällä blogin puolella on hyvin, hyvin helppoa aloittaa. Tällä kertaa näin ei kuitenkaan valitettavasti ole ja huomaan laskelmoivani pääni puhki, kuinka kanavoisin ajatukseni tyhjään tekstikenttään mahdollisimman asiallisessa ja neutraalissa muodossa. Tämä vastaakin jo osaltaan otsikon kysymykseen psykologin inhimillisyydestä - psykologin roolin omaksuneen ihmisen ei ole helppoa antaa itselleen lupaa olla ihminen. Ei varsinkaan silloin, kun on kyse omaa identiteettiä läheisesti koskettavasta aiheesta, jonka kanssa revittely saattaisi paljastaa liikaa. Tuoda esille asioita, joiden jälkeen ei olisi enää kovin epäselvää, että ainakin tätä juttua kirjoittava psykologi on aivan jotain muuta, kuin täydellinen, jokaisena vuorokauden sekuntina tasapainonsa ja tekopirteytensä säilyttävä täti-ihminen, jonka menneisyys on jynssätty puhtaaksi pienimmistäkin tahroista super 10:llä. Superkympin tytöstä superkympin tädiksi ja priimalaatuinen elämän CV kasaan. Olisiko seuraavassa ainesta juuri oikeanlaiseksi psykologiksi...

  • Onnellinen lapsuus, helppo elämä prinsessalla, rikas isä ja koira.
  • Kuorolaulua, taitoluistelua ja ompelutöitä. Kaunis hymy ja eka vakava seurustelusuhde. 
  • Lukio läpi lukematta ja suoraan yliopistoon pääsykoekirjojen silmäilyn jälkeen.
  • Psykologin maisterin tutkinto viidessä vuodessa kuosiin ja päälle vielä miljoona opintopistettä kaikkea tosi  hyödyllistä, kasvatustieteitä ja sosiologiaa. Ainiin ja siinä sivussa kolme psykologin sijaisuutta, jotka eivät aiheuttaneet yhtään stressiä ja kaikki meni aina ihan putkeen.
  • Sitten vähän pätkätöitä, aviomiehen etsintää ja viimeiset hiletykset.
  • Omakotitalo, avioliitto, vakiduuni, ensimmäinen lapsi ja lenkkeilyä vanhan koiran kanssa.
  • Lisää lapsia ja etenemistä uralla. Tasapainoista perhe-elämää ja kehittäviä harrastuksia. 
  • Kymmenien vuosien ajan arkiaamuisin puurot naamaan ja autolla seesteisestä koti-idyllistä kello kahdeksaksi sinne missä kaikki eivät muista edes nimeään. Ja ne elämän CV:t ovat täynnä virhemerkintöjä.
  • Onneksi itsellä on kaikki aina niin hyvin, niin hyvin.  

Monen psykologin elämäntarina ei näytä ihan tuollaiselta, kuten varmasti jokainen elämää ja psykologeja tunteva tietää. Hyvä niin, sillä tällä alalla tarvitaan (melkein) kaikenlaisilla persoonilla ja taustoilla varustettuja yksilöitä. Omanlaisiaan ihmisiä, joiden elämänvaiheet voivat pitää sisällään aivan mitä tahansa. Niinkuin kaikissa muissakin ammateissa toimivilla. Kuitenkin välillä tuntuu, että tätä tosiseikkaa ei ole mahdollista myöntää ilman paheksuntaa, yllättyneisyyttä tai huvittuneisuutta. Aivan kuin olisi olemassa yksi ammattiryhmä, johon kohdistuvat neutraaliuden vaatimukset voidaan kiristää niin lujiksi, ettei lopulta enää kukaan täytä kriteerejä tai tiedä mitkä ne tarkalleen ottaen ovat. Ihanteellisen psykologin kriteerit, huh.

Lukioikäiset tytöt kyselevät keskustelupalstoilla onko psykologiksi kouluttautumiseen enää mitään mahdollisuuksia, kun lapsuus oli rikkinäinen, isä oli alkoholisti ja tuli sairastettua syömishäiriötäkin. Ensimmäisen vuoden psykologianopiskelijat pohtivat saako psykologi liikuttua asiakasta kuunnellessaan, mitä töihin voi laittaa päälleen ja onko se maailmanloppu, jos asiakas tulee vastaan vapaa-aikana ja näkee väläyksen psykologin omasta siviilielämästä?  Töihin jo päässeet saattavat pohtia mitä tapahtuu, jos oma rikkinäinen menneisyys paljastuu asiakkaille ja työkavereille. 

Entä jos, entä jos, entä jos...[jokin kauhea tragedia, joka heittää roiskeet psykologin vaivalla kiillotetun kuoren päälle].

Ehkä ammatillista imagoaan etsiviä tai sen puolesta pelkääviä psykologeja voisi rentouttaa se fakta, että edellämainittuja kysymyksiä saattaavat pohtia parempienkin piirien edustajat. Esimerkkinä tästä mestyksekkään terapiamuodon sekä hoitomallin kehittänyt rautainen ammattilainen, joka on tuonut toivoa ja apua jo miljoonille ihmisille maailmanlaajuisesti.
   
17.6. 2011 Marsha Linehan, itsetuhoisuudesta ja epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien auttamiselle omistautunut psykologi, paljasti puheensa yhteydessä saaneensa nuoruudessaan itsekin epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin. Noin viikkoa myöhemmin hän antoi The New York Times -lehdelle haastattelun, jossa hän kuvasi vielä tarkemmin menneisyyttään, johon liittyy oman kehon vahingoittamista viiltämällä ja polttamalla, lukuisia itsemurhayrityksiä, epätoivoa ja lopulta järisyttävä kokemus, joka muutti kaiken parempaan suuntaan. Voit lukea haastattelun täältä.     

Romahtiko maailma Marsha Linehanin paljastuksen jälkeen? Voin puhua vain omasta puolestani, mutta mielestäni maailma muuttui ainoastaan hieman paremmaksi paikaksi. Tarvitsemme Marshan kaltaisia rohkeita ihmisiä, jotka taistelevat mielenterveysongelmien aiheuttamaa stigmaa vastaan ja rikkovat samalla myyttiä hajuttomista, mauttomista ja persoonattomista psykologeista. Olemme kaikki yhtä ja samaa ihmiskuntaa, jonka jakaminen kahteen osaan - mieleltään selkeästi sairaisiin ja terveisiin, on täysin mahdotonta ja tuhoisaa.

“I’m a very happy person now,” she said in an interview at her house near campus, where she lives with her adopted daughter, Geraldine, and Geraldine’s husband, Nate. “I still have ups and downs, of course, but I think no more than anyone else.” [Marsha Linehan, The New York Timesille]

Kun tuo Marsha nyt kerran aloitti, voisin minäkin paljastaa, että olen joinakin päivinä up ja toisina down. Töissä kuitenkin joka ikinen hetki läsnä, vain asiakastani varten ja valmiina tekemään kaikkeni, jotta hän pääsee nauttimaan elämän nousuista ja laskuista hyvinvoivana ja onnellisena.

_______________________________________________________________

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Soijasta, manboobseista ja tosimiehistä

Ennen muinoin keskustelut naisten ja miesten eroista tai erojen puutumisesta pohjautuivat perussettiin. Psykologiaan, sosiologiaan, fysiologiaan ja anatomiaan. Sittemmin joukkoon on ilmaantunut uusi viitekehys, joka sekoittaa endokrinologiaa ja ravitsemustiedettä niin lennokkaasti, että vähemmästäkin menevät terveystietoisten yksilöiden pasmat sekaisin. Ruokavalion merkitys ihmisen hormonitasapainon kannalta on tiedostettu ja kaikkialla tulee vastaan aiheeseen liittyviä kiellettyjen ja sallittujen ruoka-aineiden listoja. Tällä hetkellä niiden avulla pyritään varjelemaan erityisesti miehuuden säilymistä. Voin vain arvuutella mitä ruokaa miehen tulee seuraavaksi välttää kuin ruttoa, ettei vaan käy huonosti ja mitä lisäravinnetta ostaa, jotta "testotasot" höyryävät riittävän korkealla.
Kuva: http://www.pulpartists.com/Bio%20Materials/Doore/60-03,RealMen.jpg

On todella upeaa, että miehetkin ovat innostuneet syömänsä ravinnon terveysvaikutuksista ja haluavat huolehtia hormonitoiminnastaan sekä miehisestä identiteetistään. Kuitenkin yleistä keskustelua sävyttää yksi pieni harmillinen seikka. Noiden varoittelulistojen joukossa näkyy harvemmin sellaisia ohjeistuksia, joilla olisi tämänhetkisen tutkimustiedon valossa oikeasti merkitystä. Huomio takertuu ihmiskunnalle niin tyypillisesti kokonaisuuden sijaan mystiikalla kuorrutettuihin lillukanvarsiin. Niinpä yksi aikamme suurista kysymyksistä kuuluu tänään:

"Aiheuttaako soijan syöminen miehelle boobsit ja muita ei-toivottuja feminiinisiä vaikutuksia, kuten..."

Ajattelin vastata tähän kuumaan kysymykseen ja tehdä sen hyvin lyhyesti. Mikäli aihe kiinnostaa enemmänkin, voin toki kirjoittaa myöhemmin lisää. Lähdetään nyt aluksi kuitenkin liikkeelle ihan perusteista.

Soija ihmisravintona
Prosessoitu soija terveysvaikutuksineen on monimutkainen tapaus, josta on hankala saada objektiivista tietoa. Itseäni ei ainakaan ihan helpolla vakuuta reippaasti lobattu ruoka-aine, jota tungetaan halvan hintansa tähden yhteen jos toiseen elintarvikkeeseen. Se taas vakuuttaa, että soijaa on käytetty ihmisravintona tuhansien vuosien ajan ja erityisesti siellä, missä ihmiset elävät hyvin pitkään ja terveinä, kuten Okinawan saarella Japanissa.

On esitetty, että aasialaisten hyvä terveys huolimatta runsaasta soijankäytöstä johtuisi siitä, että aasiassa syödään traditionaalisen maitohappokäyttämisen avulla käsiteltyjä soijatuotteita. Niissä on jäljellä vähemmän aineita, jotka sitovat mineraaleja tai voivat aiheuttaa ruoansulatusvaivoja. Miso, tempeh ja natto ovat esimerkkejä tällaisista terveellisistä soijavalmisteita. Kuitenkin näiden ohella aasiassa käytetään reippaasti tofua, joka on usein fermentoimatonta. Niinpä en tässä vaiheessa osaa sanoa mitään lopullista siitä, kuinka suuri merkitys soijatuotteiden valmistustavalla on kansallisen terveyden kannalta. Yritän päästä itse tarkistamaan asian vierailemalla Okinawalla.

Yleisenä ohjeena voisin kuitenkin todeta, että soijan soveltuvuus on yksilöllistä enkä sen tähden halua tehdä kenenkään elämästä enää yhtään monimutkaisempaa leimaamalla soijaa turhaan epäterveelliseksi ruoaksi. En myöskään halua markkinoida soijaa superfoodina, jota on väkisin tungettava ruokavalioon tiettyjen terveysvaikutusten saavuttamiseksi. Jokaisen kannattaa kokeilla itse mitkä soijatuotteet tuntuvat hyviltä ja onko niillä paikka omassa ruokavaliossa kohtuullisesti käytettyinä.

Itse syön soijaa aika reippaasti soijajogurtin muodossa enkä ole huomannut sen välttämisestä koituvan minkäänlaisia hyödyllisiä vaikutuksia. Päinvastoin. Elämä menee maitoallergian takia entistä vaikeammaksi, kun ei ole enää jogurttia, jonka kanssa syödä hedelmiä ja marjoja. Lisäksi soijan tilalle alkaa tunkea salakavalasti kaikenlaisia aidosti epäterveellisiä valmisteita, ruokalasku nousee ja lopulta ruokavalion kokonaisuus on pielessä. Soijarouhetta, soijasuikaleita tai soijajauhoja en kuitenkaan juuri käytä ruoanvalmistuksessa, koska niissä on melkoisen paljon vaikeasti sulavia hiilihydraatteja, maku ei vakuuta eikä myöskään näyttö terveellisyydestä. Tofu on sentään paremmin sulavaa ja erään merkin osalta tarpeeksi halpaa nykyään.

Soija ja miehen hormonitoiminta
Viittasin jo Okinawan saaren asukkaisiin ja heidän terveyteensä, joka on erinomainen soijankäytöstä huolimatta tai siitä johtuen. "Mut hei, entäs niiden testotasot", pohtii varmasti moni mies tämän kuullessaan. Katsotaanpa seuraavasta taulukosta mitä elinikäinen soijankäyttö on saanut aikaan.

Lähde: http://www.okicent.org/study.html
Kuten kuvasta näkyy, ovat okinawalaisten vanhempien miesten testosteronitasot korkeammat, kuin amerikkalaisten verrokkiensa. Myös "nuoruushormoni" DHEA:n tasot ovat paremmalla tolalla, mikä onkin erittäin toivottavaa toimintakyvyn ja muun hormonitoiminnan kannalta. Mutta entä estrogeeni, jota on myös enemmän? Mies tarvitsee testosteronin lisäksi jonkin verran estrogeenia muistin ja luuntiheyden säilyttämiseksi, joten tärkeintä on hormonaalinen tasapaino, joka on okinawalaisilla oikein hyvässä kuosissa ainakin tämän datan perusteella.

On siis eri asia esiintyykö soijalla hormonitoimintaa sotkevaa potentiaalia teoriassa vai käytännössä. Eläinkokeissa soijan isoflavonoidien määrä suhteutettuna kehon painoon on aivan tolkuton, joten tuloksia ei voida soveltaa ihan miten sattuu. Määrä tekee myrkyn ja tässä mielessä millä tahansa ruoka-aineella saadaan aikaan haitallinen vaste, jos niin halutaan.

Määrät huomioiden välttäisin itse kuitenkin varmuuden vuoksi suurten soijamäärien syöttämistä pienille lapsille. Tässä kohtaa kun ei huvita ottaa turhia riskejä. Aikuisten osalta näyttö haitoista on sen sijaan hataraa ja rajoittuu yhteen poikkeukselliseen tapauskertomukseen. Kertomukseen miehestä, jonka gynecomastia eli estrogeenille herkän rintarauhaskudoksen kasvu saattoi aiheutua siitä, että hän joi lähes kolme litaa (!) soijamaitoa päivittäin. Koska tapanani ei ole väheksyä ihmisten erilaisuutta ja arvostan tapauskertomusten merkitystä, voisin todeta että soijan liikakäytön mahdollisuus kannattaa selvittää gynecomastia-tapauksissa kaiken muun ohella. Lisäksi teoriassa suuret soijamäärät voivat olla höyhen, joka katkaisee kamelin selän. Mutta taustalla on oltava jo valmiiksi sotkuun mennyt elimistön tila ja muitakin tekijöitä.

Mikä aiheuttaa gynecomastiaa, oikeasti
Luettelen seuraavassa listan muodossa sellaisia tekijöitä, joilla on havaittu olevan merkitystä aikuisen miehen manboobsien kehittymisen kannalta.
  • ikääntyminen
  • lääkitys
  • sairaudet
  • joidenkin sairauksien hoidot

Varpu Tavi kirjoitti hyvän ja asiallisen koosteen aiheesta, joten suosittelen lukemaan sen täältä.
Huomioitakoon nyt myös se, että ylimääräinen rasvakudos jakautuu kehossa yksilöllisesti ja jopa puolella teini-ikäisistä miehistä (tyypillisimmin 13-14-vuotiailla) havaitaan gynecomastiaa. Tämä menee ohi itsestään.

Jos rauhoituttaisiin?
Perusteita soijahysteriaan ei oikein löydy, joskaan soijan suunnaton kulutus ei tuo etuja. (Ei edes niille, jotka haluaisivat isommat rinnat soijan avulla, tiedoksi vain.) Osalle ihmisistä soija voi aiheuttaa allergia- tai suolisto-oireita, joten soijan sopivuus on yksilöllistä. Lisäksi soijaa runsaasti käyttävien kannattaa huolehtia riittävästä jodinsaannista varsinkin, mikäli on olemassa alttius sairastua kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Pidän toki mieleni avoimena ja olen aina valmis muuttamaan kantaani riittävän näytön ja selkeiden tapausten perusteella. Toistaiseksi rohkenen kuitenkin väittää, että muut tekijät, kuin soijan isoflavonoidien saanti aiheuttavat joidenkin miesten hormonitasapainon häiriintymisen. Näitä ovat esimerkiksi:
  • runsas alkoholinkulutus 
  • rasvakudoksen suuri määrä
  • liiallinen sokerin ja puhdistettujen hiilihydraattien syöminen
  • sinkin vajaus
  • stressi 

Siinäpä siis syitä joihin pureutua ensin, jos testosteronitasojaan haluaa korjailla. Jokainen mies olkoon kuitenkin mies omalla tavallaan. Alhaisemmat testosteronitasot eivät tee paljon elämää nähneestä, viisaasta vanhenevasta miehestä yhtään vähemmän miehekästä verrattuna esim. testosteronilla kyllästettyihin teinipoikiin. Mutta yhtä kaikki, terveellisisten elintapojen muodostamasta kokonaisuudesta on hyötyä jokaisen miehen hormonitasapainolle. Kannattaa siis ottaa rennosti, harrastaa urheilua, syödä monipuolisesti ja pitää rasvaprosentti kohtuullisena.

Mutta älkää vaan sressatko siitä soijasta, sillä se voi laskea testosteronitasojanne!
Siis se stressi.
__________________________________

Lähteet:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11710358
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Gynekomastia
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11730247
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9217716
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15055353
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11497534
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9848516
http://www.uptodate.com/contents/patient-information-gynecomastia-breast-enlargement-in-men
http://www.okicent.org/study.html
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16571087
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8875519

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Asiaa suoliston ja keskushermoston yhteyksistä, Osa 1: "Se on sun päässä"

[Aikaisempi kirjoitukseni suolistovaivoista löytyy täältä.]

Kuinka suunnattomasti ihminen voikaan innostua suolisto-oireista. Siis niiden syiden ja seurausten tutkimisesta. Olen pohtinut nyt tavallista intensiivisemmin ärtyvän suolen oireyhtymän erilaisia ilmenemismuotoja ja havainnut, että yleinen tietämys aiheesta on edelleen vähän retuperällä. Suomessakin olisi tilausta kampanjalle, jossa tiedotettaisiin kyseisen vaivan erilaisista taustatekijöistä sekä lukuisista hoitomahdollisuuksista. Toivoa on enemmän, kuin sitä yleensä annetaan. Lisäksi suolisto-ongelma, jolle ei löydy selitystä vajavaisilla perustutkimusmenetelmillä, ei ole välttämättä ihmisen omassa päässä.

Eikä sen kanssa tarvitse oppia elämään! Ei, vaikka niin tavataan usein todeta kuitulisän ja kylmän kädenpuristuksen kera. Eli jos tästä jutusta toivon jotain jäävän käteen, niin se menee näin:

  • Oli taustalla stressiä tai ei, suolisto-ongelma on suolistossa. Sieltä se säteilee kurjia vaikutuksiaan kaikille elämän osa-alueille ja jopa aivojen toimintaan. 
  • Kyseessä ei ole psykiatrinen häiriö ja ärtyvän suolen kanssa monesti päällekkäin limittyvien psyykkisten oireiden, kuten paniikkihäiriön, väsymyksen, masennuksen ja hermostuneisuuden hoitoa tulisi täydentää stressinhallinnan opettelun ohella ruokavalion korjaamisella sekä muilla tarvittavilla tukitoimenpiteillä. 
  • Ärtyvän suolen tehokkaassa hoidossa huomioidaan kehon ja mielen saumaton yhteys. 

Kuva: http://laxativedrugs.com/wp-content/uploads/2010/09/061-brain-gut-connection.jpg

Aloitetaan ensin pienillä myötätuntoharjoituksilla, jotta ärtyvän suolen oireyhtymän rankimmat realiteetit avautuisivat niillekin onnekkaille, joilla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia vatsavaivoja. Pahoittelen realistista kielenkäyttöä, mutta eläydymme nyt tilanteisiin, jotka ovat liian monelle ihmiselle todellista elämää. Valitettavasti. 

Harjoitus 1.
 Heräät aamulla ajoissa, sillä edessä on pitkä ja haastava työpäivä. Syöt terveellisiä lingaaneja sisältävää täysjyväruisleipää, fitness-kuitumuroja sekä hyvillä bakteereilla terästettyä laktoositonta Abragadabra-jogurttia, joka auttaa. Niin mainoksessa sanottiin. Muutaman minuutin päästä juokset vessaan ripuloimaan. Sitten vaihdat aamutakkisi työvaatteisiin. Ripuloit taas jonkin aikaa. Alkaa olla jo kiire, joten otat mukaan kaiken tarvittavan ja juokset...arghh! Takaisin vessaan. Ovea sulkiessasi toivot, että se oli tässä. Edes aamun osalta, pliis.

Töissä on monta palaveria. Mitenhän niistä selviäisi, missä vessa on, ketä tulee paikalle, voi ei se tärkeä asiakaskin tulee, mihin pitäisi istua auditoriossa, jossa voisi juosta nopeasti, entä jos...sydän hakkaa, kädet tärisevät. Parasta olla syömättä tänään yhtään mitään. Immodiumikin on loppu. Hell breaks loose.

Harjoitus 2. 
Kävelet keskellä kaupunkia, kun se iskee. Tiedät jo että tästä ei nousta. Koko suolisto kramppaa niin aggressiivisesti, ettet voi liikkua. Tuntuu kuin joku työntäisi puukkoa, you know, sinne. Vedet valuvat silmistäsi ja jähmetyt keskelle väenpaljoutta. Soitat ystävällesi ja pyydät, että hän tulee viemään sinut autolla kotiin, sillä et pysty enää itse kävelemään. Ystäväsi tulee ja ehdottaa sairaalareissua. Kieltäydyt ehdottomasti, sillä tiedät ettei se mitään auta ja olet saanut kuulla jo ihan tarpeeksi monta kertaa lauseen: "sinun pitää vain oppia elämään sen kanssa". Makaat mieluummin kotisohvalla ja teet suolihuuhtelun ihan itse. 

Ärtyvän suolen oireyhtymä ja elämänlaatu
Ärtyvän suolen ilmenemismuodoista voisi kirjoittaa novellikokoelman, mutta jatketaan pohtimalla oireyhtymän pahimpia seurauksia. Eli käsi ylös, voiko jonkun mielestä olla mahdollista, että esimerkiksi edellä kuvaillut ongelmat eivät ala jossain vaiheessa vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin? Voiko jonkun mielestä jokapäiväisen ripulin, viiltävien suolistokipujen tai sosiaalisia suhteita turmelevien ilmavaivojen kanssa oppia elämään täysipainoista elämää?

Ihminen voi kestää pitkäänkin erilaisia kidutusmuotoja, kuten ylikorostuneet kiputuntemukset tai häiriintynyt suolen toiminta. Moni pahimmistakin suolisto-oireista kärsivä nilkuttaa eteenpäin ja hyväksyy ongelmansa, ehkä jopa kääntää ne vitsiksi. Jossain vaiheessa suolistoaiheiset vitsit kuitenkin muuttuvat vanhoiksi. Suolistovaivainen voi masentua, eristäytyä tai alkaa kärsiä esimerkiksi paniikkikohtauksista, jotka ovat ihan aiheellisia taistele tai pakene -reaktioita silloin, kun on päästävä vessaan ja äkkiä. Vaikka kesken tärkeän tilaisuuden.

Ärtyvän suolen diagnoosi pohjautuu siihen, ettei mitään elimellistä tai rakenteellista vikaa löydy, vaan ongelma on toiminnallinen. Suoli ei siis toimi tarkoituksenmukaisesti, mutta tällä ei ole tilastollisten keskiarvojen perusteella vaikutuksia eliniän pituuteen. Ongelman taustalla on perinnöllinen taipumus ja ärtyvä suoli nähdäänkin sairauden sijaan ominaisuutena. Kyseisen ominaisuuden ansiosta suoli reagoi ylikorostuneesti supisteluun tai kaasun aiheuttamaan venytykseen ja tulokset voivat olla esimerkkiharjoitusten kaltaisia. 

Ominaisuus vai alttius johon voi vaikuttaa?
Tarkemmin ajatellen ominaisuus-termin käyttäminen tuntuu kuitenkin tässä yhteydessä hieman mutkikkaalta. Onko esimerkiksi migreenikin ominaisuus vai sairaus? Entä paha akne? Tai anoreksia? Haasteellisia lääketieteellis-filosofisia kysymyksiä. Vaikka ärtyneessä suolistossa ei näy mitään poikkeavaa edes tähystyksessä, voi oireilun taustalta olla kuitenkin löydettävissä useita erilaisia fysiologisia tekijöitä. Heikentynyt ruoansulatus, ohutsuolen seinämän lisääntynyt läpäisevyys sekä suoliston bakteerikannan epätasapaino saattavat sekä laukaista suolisto-oireet että vaikuttaa aivojen toimintaan. Esimerkiksi ravintoaineiden imeytymisen heikentyessä tai elimistölle vieraiden aineiden päästessä verenkiertoon ohutsuolen tulehtuneen seinämän kautta, aiheutuu erilaisia puolustusjärjestelmän reaktioita, maksan kuormitusta ja keskushermoston toiminnan häiriintymistä. Ärtyvän suolen psykologiset vaikutukset eivät ole siis ainoastaan sosiaalisen elämän ja oireiden tuskallisuuden kautta välittyviä.

Koska syiden ja seurausten muodostama verkosto voi olla hyvin monimuuttujainen, ovat kaikenlaiset psykologiset reaktiot hankalaan tilanteeseen ymmärrettäviä (eivät tosin suositeltavia). Järkevin suhtautumistapa olisi yrittää hyväksyä oma suolisto ripuloivana tai kouristelevana hermokimppuna niin kauan, kunnes täsmäapu alkaa tehota. Järkevää taas ei ole missään tapauksessa oman suoliston hyväksyminen jatkuvasti ripuloivana tai kouristelevana hermokimppuna koko loppuelämän ajan. Suoliston tilanne kannattaa ehdottomasti korjata, jos oireilu heikentää elämänlaatua.   

Seuraavassa jaksossa sitten vähän parempia neuvoja, kuin herska tai itsetuhoisuus...


Monen kuuluisuuden on esitetty kärsineen ärtyvän suolen oireyhtymästä. Mene ja tiedä, mutta näiden joukossa ovat esimerkiksi Hitler, John. F. Kennedy, Tyra Banks, Cyphil Shepherd ja Kurt Cobain. Viimeksimainitun huhutaan saaneen lopulta diagnoosin selittämättömiin, koviin vatsakipuihinsa spesialistin havaitessa skolioosiin liittyvän hermopinteen aiheuttaneen oireilun. 


sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Varpaat järvivedessä ja pää pilvissä


Kymmenen päivää uiskentelua kimmeltävässä laguunissa, joutsenten ihailua, hiljentymistä kalliolla, kalastusta katiskalla, banaani-mangoraakajäätelöä, rautaan palaneita vohveleita, pakurikäävän metsästystä, iso kattilallinen hernekeittoa. Piereskelyä, jumppaa nurmikolla, naurukohtauksia, yhden jalan kyykkyjä, puusaunan oikeita löylyjä, pommihyppyjä laiturilta, sulkapallomatseja, aamuherätyksiä kuudelta, ketunleipiä salaatissa, metsämansikoita jogurtissa. Ihan mitä vaan.         




Olen vihdoin täydellisen rentoutunut ja todella onnellinen. Toivon upeita kesäisiä hetkiä myös teille lukijoilleni ja kirjoittelen ehtiessäni vielä lisää kaikesta mitä olen kokenut pitkän mökkireissuni aikana.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Varoitus VHH:n vaaroista: kilpirauhasongelmat

[Huomio! Käsittelen VHH:ta ja hormonitoimintaa jatkossa tätä perusteellisemmin, joten pysykäähän kanavalla.]
______________________________

Minulla on niin paljon asiaa, mutta niin vähän aikaa. Tässä sitä kuitenkin kirjoitellaan, sillä koen tarvetta ruopata esille muutamia terveystietotulvan alle hukkuneita aiheita. Sellaisia, joiden käsittely on jäänyt mediassa yksipuoliseksi ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Tällä kertaa kriittinen katseeni porautuu vähähiilihydraattisen ruokavalion mahdollisiin kilpirauhasvaikutuksiin. Esittelen ensin oman kantani ja vinkkaan sitten mistä voit saada lisätietoa. Tekstissä käytän tiukoista vähähiilihydraattisista ruokavalioista yleisesti lyhennettä VHH. Karppaus on käsitteenä jo niin monimerkityksinen, että se jääköön kokonaan keskustelun ulkopuolelle.




Kuva: http://www.diet4.net


Muutama jutun kannalta olennainen fakta kilpirauhasesta:
  • Kilpirauhanen on umpieritysrauhanen, jonka päätehtävänä on tuottaa kilpirauhashormoneja.

  • Kilpirauhashormonit muun muassa kiihdyttävät perusaineenvaihduntaa, lisäävät energiaravintoaineiden aineenvaihduntaa ja ovat välttämättömiä hermoston kehitykselle.

  • Kilpirauhasen vajaatoiminnan keskeisiä oireita ovat väsymys, madaltunut ruumiinlämpö, palelu, masennus, turvotus, ummetus, hidastunut aineenvaihdunta ja painonnousu. Naisilla myös kuukautishäiriöt ovat yleisiä samoin kuin lapsettomuus. Jos raskaus kuitenkin alkaa, on keskenmenon vaara suurempi.

VHH ei ole vaaraton
Suomen kansan ja VHH:n kuherruskuukausi on edelleen kuumimmillaan. Perinteet kyseisen ruokavaliosuuntauksen kanssa elämisestä eivät ole vielä niin pitkät, että äärimmilleen viedyn VHH:n pimeisiin puoliin, kuten sisäeritysrauhasten toiminnan häiriintymiseen olisi perehdytty tarpeeksi. Hehkutus jatkuu, vaikka VHH:n yksilöllisistä haittavaikutuksista alkaa olla jo aivan riittävästi tieteellisen lisäksi kokemusperäistä näyttöä. Asiaa ei yhtään helpota se, että ihmisen hormonitoiminta on mahdottoman monimutkainen kokonaisuus, jonka hahmottaminen voi olla haasteellista kokeneemmallekin terveydenhuollon ammattihenkilölle. Omaa näkemystäni umpierityksen häiriöistä voisin kuvata kärjistetysti dominoefektin käsitteellä. Kun yksi umpieritysrauhanen kaatuu, sotkee se mennessään muidenkin umpirauhasten toiminnan. Siksi on todella tärkeää huolehtia siitä, että elintapojen ja sitä kautta elimistön kokonaisuus säilyy tasapainossa.

VHH ja kilpirauhanen
Pitkään on vaikuttanut siltä, että VHH:sta varoitellaan kovasti tai sitten sitä perustellaan vakuuttavin argumentein, joita on vaikea ymmärtää ellei hylkää kaikkea perustietämystään ihmisen fysiologiasta. Väännön keskellä VHH:n sisäeritysrauhasvaikutukset ovat jääneet todella vähäiselle huomiolle ja olisi helppo vetää johtopäätös, jonka mukaan ankaraakin VHH:ta kannattaa jatkaa, jos se tuntuu aluksi hyvältä. Tyypillisesti VHH-tutkimuksetkin ovat olleet melko lyhyitä kestoltaan ja ruokavaliona niissä on käytetty sallivampaa linjaa, joten ongelmat eivät ole tulleet niissä vahvasti esille.

Kilpirauhasen toiminnan hidastuminen VHH:lla
Viime vuosina näkemys VHH:n kilpirauhasvaikutuksista on onneksi edes vähän selkiytynyt.
On esimerkiksi esitetty alaraja tasolle, jonne ruokavalion hiilihydraattimäärät voi pudottaa ilman aktiivisen kilpirauhashormonin, trijodityroniinin muodostumisen häiriintymistä. En kerro teille tässä tuota alarajaa, koska sen määrittelyyn sisältyy ongelmia. Ihmisten liikuntamäärissä on niin paljon eroja, että mielestäni tiettyyn absoluuttiseen grammamäärään tuijottaminen ei ole viisasta. Pahin turmion resepti on kalorivajeen, rankan urheilun ja tiukan hiilihydraattirajoituksen kombinaatio. Aineenvaihdunnan hidastuminen on kehon suojamekanismi nälkiintymistä vastaan. "Alakarppaus" edustaa eräänlaista pula-aikaa, jota voidaan hyödyntää laihduttamisen alkuvaiheessa, mutta jolla voidaan pitkään jatkettuna myös tuhota terveyttä.


Perinnöllinen alttius
Kilpirauhasen toiminta voi hidastua, vaikka perinnöllistä alttiutta kilpirauhassairauksille ei olisikaan. Kuitenkin varsinaisen vajaatoiminnan eli hypotyreoosin kehittyminen vaatii tietynlaista genetiikkaa ja johtuu yleisimmin tulehuksellisista tekijöistä (ei ruokavalion makroravinteiden jakaumasta). Tämä hämmentää edelleen keskustelua. Koska kaikille ei tule edes vuosien ketokarppailun seurauksena ongelmia kilpirauhasen tai muiden sisäeritysrauhasten kanssa, voi olla helppoa jättää "muutamat erityistapaukset" huomioimatta. Näitä erityistapauksia saattaa kuitenkin tulla lähivuosina lisää, jos alakarppausbuumi jatkuu nykyiseen malliin. Lisäksi korostaisin, että tässä osassa käsittelen vain yhtä turhan tiukan VHH:n yksilöllisistä haitoista. Lukuisia muitakin löytyy ja voit lukea niistä jatkossa lisää, kun kirjoittelen aiheista yksi kerrallaan.

VHH ja stressihormonit
Kaikenlainen stressi vaikuttaa kilpirauhaseen ja voi altistaa pitkään jatkuessaan vajaatoiminnalle. Psyykkisten syiden lisäksi stressiä voivat aiheuttaa myös ravintotekijät, kuten ruokavalion liian alhainen hiilihydraatti- tai kalorimäärä. Keho ei erottele stressin erilaisia alkulähteitä toisistaan, vaan pumppaa kiltisti ylenmäärin stressihormoneja, jotta haasteiden keskellä selvittäisiin toimintakykyisinä. Oli kroonisen stressitilan syynä siis henkinen paine tai alakarppaus, kärsii terveys yhtälailla.

Liian alhaisilla hiilihydraateilla eleltäessä esimerkiksi kortisoli ja adrenaliini saattavat huidella liian korkealla. Keho yrittää siis pitää verensokeritasoa riittävällä tasolla vaihtoehtoisen reitin kautta ja tällä on sivuvaikutuksensa. Tilanteen havaitsemista mutkistaa se, että olo voi tuntua aluksi jopa euforiselta. Lisäksi kroonista stressiä on vaikea havaita, koska se muuttuu lopulta luonnolliseksi olotilaksi. Mieli ja keho unohtavat millaista on syvä rentoutuminen.

Mainitsin jo raskaan liikunnan ja alakarppauksen huonosta yhdistelmästä, mutta myös henkisen kuormituksen ja alakarppauksen yhdistelmä voi olla samalla tapaa haitallinen. Tilanteen jatkuessa liian kauan, voi kehittyä myös lisämunuaisen väsyminen, joka pahentaa huomattavasti kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Ihmiset reagoivat hyvin yksilöllisesti erilaisiin stressitekijöihin ja ruokavalioihin, joten on hyvä käsitellä ravitsemusaiheita muutenkin kuin keskiarvojen näkökulmasta. Jos jotain äärimmäistä kokeillaan, on veriarvoja seurattava ja opeteltava kuuntelemaan omaa kehoa gurujen myyntipuheiden sijaan.

Loppukaneetti:

Miksi alakarppaus voi pelastaa tai tuhota terveyden?
Yleinen ongelma länsimaisessa yhteiskunnassa on vuosien aikana kertyneen ylipainon ja istumatyön yhdistelmä. Tästä johtuen moni onnistuu säilyttämään terveytensä ankarallakin VHH:lla. Kun rankkaa liikuntaa ei harrasteta ja vararavintoakin löytyy, voi homma toimia. Ainakin muutaman vuoden ajan. Kaikilla ei ole myöskään alttiutta kilpirauhasongelmille ja äärimmäisessäkin tilanteessa mielen hallinta voi olla suhteellisen helppoa tietynlaisella hermostolla varustetulle henkilölle. Stressihormonien tasot pysyvät aisoissa.

En siis halua mitätöidä kenenkään myönteisiä VHH-kokemuksia. Esitän kuitenkin pienen toivomuksen VHH-myönteisille asiantuntijoille, nettikeskustelijoille ja aiheeseen vihkiytyneille harrastelijoille. Kuunnelkaa avoimin mielin myös erilaisilla elimistöillä varustettuja yksilöitä, joille VHH ei tule koskaan sopimaan. Ei edes vuosien "induktiovaiheen" tai minkä tahansa kikkailun jälkeen. Jos tietty ruokavalio ei toimi, on parempi pysähtyä ajoissa ja etsiä muita ratkaisuja terveyden kohentamiseksi.

Osa ihmisistä on myös, kuten fitness-piireissä tavataan sanoa "geneettisesti lahjakkaita" hiilihydraatinsiedon osalta. Tällöin vähäisempikin hiilihydraattien karsiminen urheiluharrastuksen yhteydessä johtaa heikentyneeseen suorituskykyyn ja lukuisiin lisäongelmiin. Suosittelenkin lukemaan seuraavan tekstin fitness-asiantuntijan ja -kirjailijan, Anthony Colpon omista kokemuksista. Ohessa hän lataa kehiin runsaasti tärkeää tutkimustietoa:

Anthony Colpo - Is a Low Carb Diet Bad For Your Thyroid?

Jutun alussa Anthony kuvailee omassa kylmänsiedossaan VHH:n aikana esiintyneitä ongelmia ja yhdistää ilmiön kilpirauhasen toimintaan. Hän ei kuitenkaan mainitse mitattiinko häneltä koskaan kilpirauhasarvoja. Huomioitakoon, että VHH voi aiheuttaa kilpirauhasongelman sijaan hypoglykemiaa (liian alhainen verensokeritaso). Hypoklygemian yksi oire on paleleminen.

Itse olen kärsinyt huonosta ääreisverenkierrosta koko elämäni ja tilannetta ovat lapsesta asti pahentaneet autonomisen hermoston toiminta stressin aikana ja verensokerin heittely. Kilpirauhasarvoni ovat aina olleet normaalit enkä ole koskaan ollut ylipainoinen. Minulta on myös mitattu selästä erittäin alhainen rasvaprosentti suhteessa muuhun kehoon. Nämä tekijät voivat viestiä geneettisesti kelvollisesta hiilihydraatinsietokyvystä. Wuhuu, olen siis edes jossain lahjakas.

Lukuisista eri syistä johtuen VHH ei siis sovi itselleni lainkaan, mutta en mitätöi sitä faktaa, että suuremmalle osalle erityisesti länsimaisista ihmisistä se voi olla pelastus. Haluan kuitenkin muistuttaa, että...

Jos kuulut johonkin seuraavista ryhmistä, kehotan olemaan erityisen varovainen VHH:n kanssa:

  • Olet kroonisesti stressaantunut tai uupunut.

  • Suvussasi esiintyy kilpirauhasen vajaatoimintaa.

  • Harrastat oikeaa liikuntaa eikä mitään hipsuttelua.

  • Rasvaprosenttisi on alhainen.

  • Kärsit mistä tahansa mielenterveysongelmasta.

  • Kärsit mielialojen ailahteluista, ärtyneisyydestä, keskittymishäiriöistä tai masennuksesta.

HHH eli hyvähiilihydraattinen ruokavalio kunniaan
Vielä lopuksi korostan, että alakarppaus on eri asia, kuin ruokavalion huonojen hiilihydraatinlähteiden vaihtaminen parempiin ja määrien suhteuttaminen kulutukseen. Painonhallinnan ja lukuisten terveysongelmien yhteydessä on erittäin tärkeää välttää verensokerin säätelyä sotkevien hiilihydraattien liikasaantia. Jos voimia vielä riittää suosittelen ehdottomasti lukemaan seuraavan aiheesta kirjoittamani pienen jutun: http://blogit.iltalehti.fi/hanna-markuksela/2012/02/02/kaksitoista-kovaa-karppausvinkkia/
________________________

Kuvalähde: http://www.diet4.net/wp/wp-content/uploads/2010/11/Thyroid-gland-250x300.jpg

Lähteet:
Omat kokemukseni, näkemykseni ja perusfysiologia
Lyle McDonald - Ketogenid diet book
http://anthonycolpo.com/?p=1743
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kilpirauhashormoni