keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Kun talven pimeys valtaa mielen

Säde vastas: "Peikko kulta,
Pimeys vie hengen multa,
Enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
Ellen kohta valoon lennä
Niin en hetkeäkään elää saa."
- Reino Helismaa

Mitä on oikea kaamosmasennus ja miten se erottuu tavallisemmasta kaamosrasituksesta? Millainen lamppu kannattaa hankkia kaamosoireita lievittämään? Entä jos valohoito ei riitä? Tämä kaikki selviää lukemalla eteenpäin.

Kaamosoireiden vakavuusaste

Kaamosmasennus ja -rasitus sekoittuvat arkikielessä helposti toisiinsa, mutta on hyvä hahmottaa näiden olevan vaikeusasteiltaan aivan eri luokkaa. Jos siis kärsit tähän aikaan vuodesta väsymyksestä, alakuloisuudesta ja ylikorostuneesta hiilihydraattihimosta, on kyse todennäköisesti vasta kaamosrasituksen oireista. Tilanteen korjaamiseksi suosittelen lukemaan aiheeseen liittyvän tietopaketin Iltalehden blogistani ja hankkimaan kirkasvalolampun. Sillä päästään jo pitkälle, kunhan käyttö on riittävää ja säännöllistä.


Hyvän kirkasvalolampun hankinta

Minulta on kyselty paljon millainen lamppu olisi hyvä hankkia ja mistä sen saisi. Yllä olevassa kuvassa paistattelen auringonkorvikkeenani Innosolin Aurora, jota voi käyttää ulkonäön puolesta sisustuselementtinäkin. Noita pitäisi löytyä elektroniikkaliikkeiden ja tavaratalojen valikoimista. Lamppuja kannattaa kokeilla ja ostaa sitten sellainen, joka miellyttää omia silmiä niin ulkonäön kuin kirkkausasteensa puolesta. Sitten valossa lueskelu joka-aamuiseksi rutiiniksi ja elämänlaatu kohenee huomattavasti.
________________________________________________________

Kaamosmasennus käytännössä - haastattelu

Talvikuukausiin liittyvät mielialaoireet ovat siis hyvin yleisiä, mutta varsinaista kaamosmasennusta sairastaa vain noin 1 prosentti suomalaisista. Tällä kertaa haastattelen naista, joka kuuluu tuohon väestönosaan. Hänen nimensä on Hanna ja ammattiltaan hänkin on psykologi. Vaikka niin voisi luulla perustietojen pohjalta, en haastattele nyt itseäni vaan kaamosmasennukseen niin teoriassa kuin käytännössä minua paremmin perehtynyttä henkilöä. Luvassa on siis kokemusta ja erittäin hyviä neuvoja.

1. Miten kaamosmasennuksesi alkoi oireilla?

Muistan miettineeni ensimmäisen kerran kummallista olotilaani murrosikäisenä, 13-14 -vuotiaana. Koin talven tullessa, etten osannut olla "oma itseni". Syytin itseäni siitä ja mietin mikä minulla on. Huomasin lukioikäisenä, että koin näin aina erityisesti marras-joulukuussa. Lopulta aloin vihata ja ennalta pelätä marraskuuta, psyykaten itseäni olemaan oma itseni. Koin, että kaverini eivät halunneet olla kanssani. Myöhemmin olen oivaltanut että tulkitsin heidän käyttäytymisensä kielteiseksi vaikkei se sitä ollut.

Kaamosmasennukseni on näkynyt vuosien varrella negatiivisina tulkintoina, väsymyksenä, uupumuksena, kokemuksena että olen joku toinen, uskona ettei ketään oikeasti kiinnosta mitä minulle kuuluu ja että kaikki ystäväni ja läheiseni ovat hylänneet minut, pelkona olla yksin, itkeskelynä, itsetuhoisuutena, ja kykenemättömyytenä nousta esimerkiksi sohvalta ylös tai aloittaa jokin toiminto (esimerkiksi nostaa haarukka).


Silloinkin kun elämässäni kaikki on ollut hyvin ja minun olisi periaatteessa pitänyt olla onneni kukkuloilla, olen oireillut vahvasti. Silloin kun elämässäni on ollut muuten vaikeaa, kaamosmasennus on tehnyt siitä lähes sietämätöntä. Keväällä, yleensä maaliskuussa olen kokenut että ikään kuin heräisin pitkästä sumuisesta unesta. Yhtäkkiä pystynkin taas olemaan oma itseni, ihmiset välittävät minusta ja haluavat olla kanssani, ja elämä on ihan kivaa eikä jatkuvaa liimassa kävelyä.



2. Millaista apua sait ja miten päädyit sitä hakemaan? Mikä on hoitoprotokollasi nykyään?

Minulla on ollut elämässäni muutamia hetkiä, jolloin olen tajunnut, ettei oireiluni kaamosaikana ole ihan samanlaista kuin suurimmalla osalla muista ihmisistä. Yliopistossa aloin opintojeni myötä perehtyä aiheeseen ja jutella muiden kanssa heidän kokemuksistaan kaamosajasta. Huomasin, ettei lähes kenelläkään ole yhtä voimakkaita ja lamauttavia kokemuksia kuin minulla. Sain myös tietää, että sekä äitini että hänen äitinsä reagoivat voimakkaasti kaamosaikaan. Jostakin syystä minä kuitenkin reagoin meistä voimakkaimmin. Yritin mahdollisuuksieni mukaan päästä keskipäivällä ulos ja tuijottaa aurinkoon. Tein sen jotenkin vaistomaisesti, huomasin kaipaavani valoa. Tein myös vuosien varrella pari etelänmatkaa, jotka nekin helpottivat oloa.

Kirkasvalolamput tekivät silloin vasta tuloaan Suomen markkinoille, ja lopulta yhden todella vaikean marras-joulukuun jälkeen päätin hankkia sellaisen. Huomasin, että lampun säännöllinen tapittaminen teki elämästä hieman helpompaa ja katkaisi pahimman terän masennukselta. Lamppu oli kuitenkin melkoisen suuri, eikä sitä voinut ottaa mukaan esimerkiksi viikonloppureissuille. Huomasin jo yhden viikonlopun valodeprivaation seurauksena, että oloni alkoi huononemaan.

Asuessani syksyn Espanjassa Málagassa huomasin marraskuun tienoilla, että vaikka olin silloin hetkellisesti surullinen ja minulla oli koti-ikävä, olotilani oli kuitenkin merkitsevästi erilainen kuin yleensä samaan aikaan vuodesta - en ollut masentunut. Kun palasin Suomeen viettämään joulua, kahden viikon aikana mielialani laski lähes samalle tasolle kuin yleensä talvella. Tähän väliin haluan korostaa, että rakastan joulua, ja että perhejoulumme ovat onnellista ja minulle erittäin tärkeää aikaa. Minulla ei ollut aiemmin hankkimaani kirkasvalolamppua mukana, sillä en suoraan sanottuna uskonut mielialani voivan laskea niin nopeasti viiden kuukauden "valohoidon" jälkeen. Muutaman viikon päästä hankin pienikokoisen, kannettavan, akulla toimivan kirkasvalolampun, joka maksoi noin 400€. Se oli opiskelijabudjetista iso summa, mutta ostos on kannattanut.

Osittain kaamosmasennuksen, osittain muiden tekijöiden vuoksi päädyin hakemaan psykologista apua YTHS:ltä muutaman vuoden opiskelun jälkeen. Pääsin lopulta tukikäynneille psykiatrille, jonka kanssa pohdin myös kaamosmasennukseni hoitoa. Olin pitkään vastustanut lääkehoitoa, enkä halunnut syödä masennuslääkkeitä. Lopulta päätin kuitenkin kokeilla niitä, siitä syystä että kirkasvalohoidon päivittäinen toteuttaminen ei ollut aina mahdollista eikä se poistanut kaamosmasennustani - pikemminkin katkaisi siltä pahimman terän.

Joudun myöntämään, että ensimmäinen talvi masennuslääkkeiden kanssa oli siihenastisen elämäni paras talvi.

Söin lääkkeitä aluksi syyskuusta maaliskuuhun, mutta sitten sovimme että syön niitä vuoden ympäri, mikä on tuntunut hyvältä ratkaisulta minun kohdallani. Lääkkeeni ovat selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä, Citalopramia, joita otan 20mg päivässä. Määrä on melko pieni, eikä minulle tule niistä minkäänlaisia sivuoireita. Lääkkeet eivät tosin sovi kovin hyvin alkoholin kanssa, mutta enpä suosittelisi runsasta alkoholinkäyttöä masennuksen hoitoon muutenkaan...


Minulle paras hoito näyttää tällä hetkellä olevan yhdistelmä kirkasvalohoitoa ja masennuslääkkeitä, sekä lisäksi säännöllinen ulkoilu valoisaan aikaan niin usein kuin mahdollista. Lisäksi syön talvella D-vitamiinia, ja pyrin urheilemaan, syömään terveellisesti ja hoitamaan sosiaalisia suhteita. Nauru auttaa sekä keittiöpsykologian että tieteellisten tutkimusten mukaan kaikkeen masennukseen, joten pyrin saattamaan itseni mahdollisimman usein tilanteisiin joissa voin nauraa vapautuneesti. Myös riittävä uni on tärkeää.

En ole vielä kokeillut korviin suunnattavaa kirkasvalohoitoa, mutta sen kokeileminen kiinnostaisi minua. Masennuslääkkeiden syöminen lopun elämääni ei tunnu kovin houkuttelevalta, mutta yritän suhtautua siihen niin, että jos aivoni reagoivat tavallista voimakkaammin valon puutteeseen niin että välittäjäainetasoni häiriintyvät, miksi en voisi korjata sitä lääkkeillä.

Ilman mitään hoitoa voisin elää ainoastaan jos muuttaisin sellaiseen maahan jossa aurinkoa on saatavilla vuoden ympäri.


3. Mitä mahdollisia selityksiä voisi yhdistää siihen, että oireesi ovat niin voimakkaat ja millaisia arvioita olet kuullut asiantuntijoilta?

Joistakin, kenties perinnöllisistä syistä aivojeni serotoniinin tuotanto häiriintyy voimakkaasti auringonvalon puutteen vuoksi. Perinnöllisiä syitä puoltaisi se, että sekä äitini että hänen äitinsä ovat reagoineet kaamosaikaan voimakkaasti. Sitä en tiedä, miksi muut perheen jäsenet (kuten äitini sisaret ja heidän lapsensa) eivät reagoi yhtä voimakkaasti. Olettaisin että kärsin nimen omaan serotoniinin vähyydestä talvella, sillä lääkkeeni (selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät) auttavat minua merkittävästi. Minua hoitaneet psykiatrit ovat kallistuneet samoihin johtopäätöksiin.

4. Mitä antaisit ohjeeksi ihmiselle, joka epäilee kärsivänsä kaamosmasennuksesta?

Kannattaa seurata oireita ja niiden esiintymistä. Muut kuin kaamokseen liittyvät syyt kannattaa ensin sulkea pois. Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan noin 10-30 prosenttia väestöstä kärsii kaamosrasituksesta, mutta vain noin prosentti kaamosmasennuksesta. Kaamosoireiluun liittyy esimerkiksi lievä alakuloisuus, väsyneisyys, kokemus ettei huvita tehdä asioita yhtä paljon kuin yleensä, mahdollisesti ärtyväisyys ja tarve tankata hiilihydraatteja.

Kaamosmasennuksen oireet ovat samankaltaisia, mutta huomattavasti voimakkaampia. Kaamosmasennuksesta kärsivät saattavat kokea esimerkiksi toivottomuutta, aloitekyvyttömyyttä, itsetuhoisuutta, itkuisuutta, haluttomuutta, voimakasta väsymistä, ruokahalun menetystä tai voimakasta lisääntymistä, ja saattavat vetäytyä sosiaalisista kontakteista. Kaamosmasennus on siis aivan kuin ns. tavallinen masennus, mutta ajoittuu talviaikaan.

Kun on kyse kaamosmasennuksesta, oireet vastaavat siis kliinisesti diagnosoitavan masennuksen oireita, ne alkavat syksyllä valon vähenemisen myötä, ja poistuvat keväällä kun valo lisääntyy. Jos oireet eivät poistu maaliskuun loppuun mennessä, kyse tuskin on kaamosmasennuksesta.

Suosittelisin kaamosoireilusta tai kaamosmasennuksesta kärsivää aivan ensimmäiseksi ostamaan kirkasvalolampun. Kannattaa ostaa sellainen lamppu, jota oikeasti pystyy ja ehtii käyttämään. Jos esimerkiksi työ on todella liikkuvaista, suosittelisin hankkimaan joko kannettavan tai korvanappien kautta käytettävän kirkasvalon (korvavalon tehosta ei ole vielä yhtä laajaa tutkimusnäyttöä, kuin kirkasvalolampun, toim. huom). Lamppu kannattaa ostaa hyvissä ajoin syksyllä, ja sen käyttö kannattaa aloittaa jo ennen kuin valon vähenemisen huomaa mielialassaan.

Kaamosmasennuksesta kärsivät huomaavat ensimmäiset oireet jo aikaisimmillaan syyskuussa ja yleensä viimeistään lokakuussa, joten kirkasvalohoito olisi hyvä aloittaa jo syyskuussa. Kaamosaikana kannattaa oleilla mahdollisimman paljon ulkona valoisan aikaan. Urheilu ja myönteiset kokemukset nostavat aivojen "mielihyvävälittäjäaineiden" tasoja joita kaamos laskee. Eli ensin lenkille, ja sen jälkeen hyvässä seurassa katsomaan komediaa!

Kaamosoireilu, erityisesti väsyneisyys voi joillakin ihmisillä johtua D-vitamiinin puuttesta. D-vitamiinitaso on helppo tarkistaa talven aikana hakeutumalla testeihin, joissa sen taso mitataan. Jos niissä käy ilmi että henkilö kärsii D-vitamiinin puutoksesta, se on helppo korvata ravintolisillä. Kaamosmasennuksesta kärsivillä pelkkä D-vitamiinihoito ei kuitenkaan useimmiten tunnu riittävän. Ainakaan minulla pelkkä vitamiinilisä ei ole auttanut.

Jos kirkasvalohoito ja D-vitamiinin lisääminen ruokavalioon ei auta riittävästi, suosittelen hakeutumaan lääkäriin. Näyttäisi siltä, että joillakin ihmisillä erityisesti serotoniinitasot laskevat niin alas valon puutteen myötä, että paras hoito on täsmälääkkeet (minun kohdallani jostakin syystä näin on). En kuitenkaan suosittelisi kenellekään lääkehoitoa ensimmäisenä vaihtoehtona. Ehkä kuitenkin ennen pakoa ulkomaille kaamoksen vuoksi.

Omalla kohdallani kaamosmasennuksen oikea ja minulle sopiva hoito on parantanut elämänlaatuani huomattavasti. Koen, että voin elää ympäri vuoden täyspainoista elämää ilman että puolet vuodesta menee selviytymiseen ja toisestakin puolesta suuri osa seuraavan talven pelkäämiseen.

Kaamosmasennus - kuten mikä tahansa masennus - voi olla hyvin lamauttavaa, joten siihen kannattaa ehdottomasti puuttua ajoissa ja hoitaa sitä. En myöskään usko, että kaamos on sellainen aika, joka suomalaisten tulee vaan jotenkin kestää ja mennä siitä kuin läpi harmaan kiven vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Kirkasvalolampun voi aivan hyvin hankkia myös siinä tapauksessa että kaamos vain pikkuisen väsyttää.



______________

Hanna facebookissa

Kuva: Miika Ihanainen

Image: chrisroll / FreeDigitalPhotos.net

Image: pakorn / FreeDigitalPhotos.net

Kelpaako soijarouhe ihmisravinnoksi?


Kirjoittelin jo viime kesänä soijan vaikutuksista ihmiskehoon pyrkimyksenäni tuoda hieman tasapainoa hysteerisiäkin piirteitä saaneeseen soijakeskusteluun. Jutun jälkeen minua pyydettiin kirjoittamaan soijasta vielä lisää, sillä monessa taloudessa soija edustaa halvan ja hyvän kotiruoan yhtä peruspilaria. Sitä ei siis olla heivaamassa ruokavaliosta kovin heppoisin perustein.


Osalle soijan karttaminen näyttää sen sijaan olevan itsestäänselvyys. Edelleen tulee vastaan argumentteja, joiden mukaan soija on myrkkyyn verrattava hirvitys, johon ei varsinkaan miesten kannata koskea pitkällä tikullakaan:

"Aivan viimeaikoina useat tutkimukset ovat osoittaneet soijatuotteiden laskevan merkittävästi miesten testosteronitasoja. Lisäksi tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että soijatuotteet surkastavat miesten aivoja, heikentävät mentaalisia kykyjä ja aiheuttavat masennusta. Tämä johtunee soijan phytoestrogeenien kilpailusta miesten pienen mutta älylliselle toiminnalle välttämättömän estrogeenitason kanssa."

- Tuntematon


En ole edelleenkään nähnyt useita tutkimuksia, joihin lainauksen kaltaisissa kannanotoissa viitataan. Mutta jos varteenotettavia tutkimuksia tulee vastaan, ilmoitan kyllä. Pubmed or it didn´t happen. En mene enää tarkemmin aiheeseen miehet ja soija, mutta kysytäänpä vieressäni istuvalta soijan entiseltä suurkuluttajalta kokemuperäinen näkemys.

Herra Z, mitä vaikutuksia aivotoimintaasi, mielialaasi, testotasoihisi ja kehoosi huomasit vuosina 2006-2008, jolloin vedit prosessoitua soijaa reippaalla otteella joka päivä?

"En huomannut mitään muuta, kuin lihasmassan kasvua edistävän vaikutuksen."

Miksi et käytä enää soijaa niin paljoa?

"Flatulenssi ja sen myötä seuraavat sosiaaliset haitat."

Tästä päästäänkin asian ytimeen. Soija voi toimia ruokavalion normaalina osana silloin, kun se ei aiheuta allergia- tai vatsaoireita. Osalle suomalaisista soijan käyttäminen on sen sijaan vähän samanlainen dilemma kuin ruisleivän. Sosiaaliset haitat ajavat jo hyötyjen ohi. Tästä johtuen en yritä markkinoida soijaa ruokana, jota jokaisen olisi hyvä syödä. Pyrin ainoastaan tuomaan uusia näkökulmia soijatuotteita koskevaan keskusteluun. Tällä kertaa annan lausuntoni soijarouheesta.

Pahamaineinen soijarouhe
Soijarouhe on saanut muita soijatuotteita enemmän kritiikkiä osakseen ja katson tämän johtuvan lähinnä seuraavista syistä:

1. Soijarouhe on herkälle suolistolle vähemmän ystävällismielistä kuin esimerkiksi tofu. Tämä johtuu soijarouheen sisältämästä suuremmasta hiilihydraattimäärästä. Soijan hiilihydraatit sulavat huonosti, joten mikäli soijapavut ja soijarouhe aiheuttavat ongelmia, voi pääosin proteiinia sisältävä tofu olla parempi valinta. Kannattaa kuitenkin huomioida myös se, että soijarouhe muuttuu helpommin sulavaksi, jos sitä kypsennetään riittävästi. Itse laitan rouheen turpoamaan aina kiehuvaan veteen ennen, kuin alan tehdä siitä varsinaista ruokaa.

2. Soijarouheen valmistamisessa käytetään heksaania, joka on ihmiselimistölle haitallinen liuotin. Heksaania käytetään öljyn erottamiseen soijapavuista, jolloin valmiiseen soijarouheeseen jää jäljelle hyvin vähän rasvaa. On epäselvää kuinka paljon heksaania voi päätyä tässä prosessissa valmiiseen tuotteeseen ja mitkä jäämien vaikutukset ovat elimistössä. Netissä on paljon heksaanipohjaisia varoittelukirjoituksia, mutta selkeää informaatiota niistä ei oikein löydy. Onneksi kemiantekniikan DI Anja Nystén tietää tarkemmin:

"Heksaani haihtuu helposti, toisin kuin öljy, joten liuotin on helppo
erottaa seoksesta. Kuluttajalle myyntivalmiissa, rasvattomassa soijatuotteessa saa heksaanijäämiä olla enintään 30 mg/kg. Eli jos pistelee poskeensa kilon soijarouhetta, saattaa syödä enintään 30 mg eli 0,03 g heksaania. Sadan gramman annoksella maksimimäärä on 0,003 g, joka on todella vähän. Heksaani on siis sangen epäolennainen asia."

- Anja Nystén


Olen tyytyväinen Anjan vastaukseen enkä rajoita omaa soijarouheen käyttöäni ainakaan heksaaniargumenttien perusteella. En tosin näe mitään syytä siihenkään, että tietoisesti painottaisin ruokavaliotani soijatuotteisiin, kun saatavilla on ravintorikkaampiakin aineksia. Välillä on vaan kivaa syödä hyvää vegaanista pastakastiketta. Siinä kaikki.

Siispä yhteenvetona: Soijarouhetta voi käyttää, jos pakki kestää ja inspiraatiota riittää. Mitään superterveellistä ruokaa soija ei kuitenkaan ole varsinkaan teollisesti prosessoidussa muodossa.

__________________

Image: winnond / FreeDigitalPhotos.net

maanantai 12. joulukuuta 2011

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Ruisleipä rules, ok?

Nyt seuraa jotain uutta syömisen vapautusrintamalla. Luin tänään Kukka Laakson blogista fantastisen jutun, joka iski ylävitosen ajatusmaailmani kanssa. Intouduin sen seurauksena kirjoittamaan omistakin kokemuksistani liittyen rentoon, tavalliseen syömiseen. Sellaiseen syömiseen, jossa terveellinen järki ja ravinto muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Katoava luonnonvara nykyään. Tällä kertaa puhutaan ruisleivästä.


Tein taannoin pienen gluteeniartikkelin, jonka lopussa uhosin katkaisevani pitkän tauon ruisleivän kanssa. Olen ollut on-off-suhteessa kyseiseen herkkuun jo vuosien ajan, mutta nyt tunsin olevani valmis kokeilemaan yhteenpaluuta. Halusin kai tuntea itseni normaaliksi ja ennen kaikkea suomalaiseksi. Lisäksi olin saanut ruoansulatuskanavani niin hyvään kuntoon, etten nähnyt enää perusteita tiukoille rajoituksille rukiin suhteen.

Gluteeniartikkelissani ihmisten huomiota ei kuitenkaan kiinnittänyt yritykseni korostaa, kuinka tärkeää on välttää keliakian itsediagnosointia ja ruokavalion turhaa karsimista. Sen sijaan kirjoitus aiheutti pienimuotoisen gluteenihysterian. Tekstiä linkattiin innolla siellä sun täällä muunnetulla ydinsanomalla. Ymmärsin karvaasti millaisilla jutuilla pääsee laajempaan levitykseen. Haluamattaan. Pelonlietsonta ja kiellot myyvät tehokkaammin, kuin pienet tavalliset terveysteot. Sellaiset, jotka toimivat, mutta joissa ei ole jäljellä erikoisuuden glamouria. Halusin entistä hanakammin ruokavaliostani edes vähän tavallisemman, ruista sisältävän.

Ruisleipä aiheuttaa minulle pahimmillaan työkyvyttömyyteen johtavia vatsaoireita, jotka täyttävät kaikki ärtyvän suolen oireyhtymän diagnostiset kriteerit. En reagoi vielä yhteen leipään, mutta ongelma onkin siinä, etten koskaan lopeta siihen. Olen ruisleipäriippuvainen. Vedän yhden tai kaksi leipää, siis kokonaista limppua, joten seurauksetkin ovat sitten mitä milloinkin.

Olen aikanaan saanut myös vaikean atopian diagnoosin samoihin aikoihin, kun yritin syödä viikkokausien ajan gluteeniviljoja ennen allergiatestiä. Gluteenin ja ruoansulatusjärjestelmäni yhteensopivuus on siis mietityttänyt kovasti. Diagnosoituani itseni päädyin kuitenkin siihen, ettei suvussani kellään ole keliakiaa enkä kärsi vielä toistaiseksi mistään autoimmuunisairaudesta, joten voisin varsin hyvin kokeilla ruisleivän kohtuukäyttöä. Katsotaanpa parin päiväkirjaotteen avulla miten äijän lopulta kävi.

Päivä 1. Yhteistyöpalaveri, sikahienot tarjoilut. Reissaria, jonka välissä juustoa, kasviksia ja voita. Aah. Nyt tiedän hetkeni koittaneen. Isken kiinni kuin sika limppuun. Illalla maha on hyvässä kunnossa ja fiilis korkealla.
Päivä 2. Koko viikonlopun maha voi hyvin olosuhteisiin ja syömisiin nähden. Kyynärtapeisiin alkaa ilmaantua ihottumaa, mikä johtunee juustosta (olen maitoallerginen).
Päivä 3. Olen syönyt tänään kaksi, kaksi (!) ruisleipää. Ei siis palaa, vaan kokonaista ruisleipää. Ei ole ihme, jos vatsa "hieman" reagoi. Mutta jospa se tästä. Voisin soittaa fanfaarin.
Päivä 4. Voi jee, miten tässä uskaltaa mennä edes töihin. Luulen, että suolistoni bakteerikannan pitää nyt antaa sopeutua rauhassa rukiin kuituun. Jos ei onnistu, pysyn jatkossa parissa palassa. Minkä sitä ihminen elimistölleen mahtaa. Pakko kai hyväksyä se, että on yksi ruoka, jota en voi syödä niin paljon kuin huvittaa...
Patrik Borg ilmaisee asian loistavasti Kiloklubissa, lohdullista:
"Kun siirtyy kuitupitoisempaan ruokavalioon (vehnäleipä -> ruisleipä, kasvikset jne.), niin ilmaa syntyy enemmän - ruuansulatuskanavan pöpöt elävät kuidulla ja kun sitä tulee enemmän niin ne voivat paremmin ja myös tuottavat enemmän kaasua. Vaikka tämä voi tuntua haitalta, niin terveyden kannalta tätä pidetään jopa suotavana, koska ruuan kuidut ylläpitävät terveellisiä bakteerikantoja. (...) Asiaan auttaa lähinnä aika, jos varsinaisia allergioita ei ole kyseessä. Yleensä muutamassa viikossa tuo reippain ilmantuotanto rauhoittuu, mutta jää pysyvästi entistä suuremmalle tasolle jos vain jatkaa terveellisempää ruokavaliota - mikä kannattaa tehdä, koska järkevän syömisen hyödyt ovat joka tapauksessa suuremmat. Tuo on yksi harvoja järkevän syömisen haittoja." Lähde
Päivä 8. Okei, suolisto tuntuu kestävän aika suuriakin annoksia, jos leipä on tehty hapanjuureen ja rajoitan määrän alle kokonaiseen leipään päivässä. Ja pureskelen tosi hyvin.
Päivä 13. Olin eilen kuvauksissa ja söin kaksi ruisleipää kansallisromanttiseen paitaan ja esiliinaan pukeutuneena. Tunsin itseni pitkästä aikaa normaaliksi, suomalaiseksi ja onnelliseksi. Voi kuinka hyvää ruisleipä on itse tekemäni margariinin kanssa.
Lopputulemana minulle on mitä ilmeisimmin henkisen hyvinvointini kannalta todella tärkeää syödä silloin tällöin kaksi ruisleivän palaa. Tämä on riittävä peruste jatkaa valitsemallani tiellä. Siis kultaisella keskitiellä, jolla ruisleipä naisen pitää.


______________________________







perjantai 2. joulukuuta 2011

Molkosan - edullinen eliksiiri

Viime viikolla kuulin ilouutisen. Vogel on tuonut tänä vuonna markkinoille täysin laktoosittoman Molkosan-heratiivisteen. Olen totaalisen laktoosi-intoleranttinen, joten innostuin vasta nyt kokeilemaan tehojuomaa, jonka nimeen monet ovat vannoneet jo vuosia. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Katsotaanpas mistä Molkosanissa on kyse ja kuinka mainostetut efektit toimivat minun kohdallani.



Molkosan heratiiviste
  • Valmistetaan luomumaidosta, jota tuottavat Sveitsin Alpeilla laiduntavat lehmät.
  • Sisältää runsaasti L+maitohappoa, joka auttaa tasapainottamaan suoliston bakteerikantaa.
  • Vahvistaa puolustusjärjestelmää tarjoamalla suoliston hyville bakteereille paremmat kasvuolot (vastustuskyvyn juuret ovat suolistossa)
  • Edistää suoliston toimintaa ja voi helpottaa närästysoireita.
  • Vilkastuttaa nestekiertoa.
  • Tasaa verensokeria.
  • On täysin laktoositon ja kaloriton.
  • On hapanta, joten kannattaa välttää hampaiden harjaamista käytön jälkeen.
  • Sopii myös kasvovedeksi.
  • On hinnaltaan todella edullista (esim. 200 ml pullo lähtee 4,90-5,90 eurolla) ja löytyy hyvin ruokakaupoistakin.
  • Käyttö: n. 1 rkl lasilliseen vettä ja se on siinä.

Molkosania on saatavilla myös Molkosan Vitality -juomajauheena, johon on lisätty kuitua, appelsiiniaromia ja vihreä tee -uutetta. Tämän pakkauksen voi ottaa matkalle mukaan jääkaapissa säilytettävää nestemäistä molkosania paikkaamaan. Jauhetta voi ripotella esim. jogurtin joukkoon tai sekoittaa mehuun. Tai vaikka nykyään nuorten miesten (krapulassa) kovasti suosimiin Rainbown tai Lidlin tehojuomiin. ;)

Omat havaintoni

Aloitin Molkosanin käytön viikko sitten. Tuntui että vatsassa oli rauhallisempi meininki jo seuraavana päivänä. Erityisesti olosuhteet huomioiden (matkailua, ruisleivän palauttaminen ruokavalioon) voisin sanoa, että vau. On mennyt huomattavan paremmin kuin yleensä. En enää yhtään ihmettele, että tämä tuote on ollut Vogelin legendaarinen kestosuosikki vuodesta toiseen.

Mitä tulee aineenvaihdunnan vilkastumiseen, olen huomannut ettei nestettä keräänny kehoon läheskään yhtä helposti kuin yleensä varsinkin "tähän aikaan kuukaudesta". Verensokeristani en tiedä, mutta happamilla asioilla on todettu olevan verensokeria tasaavaa vaikutusta. Jatkan ehdottomasti käyttöä ja suosittelen valmistetta jo edullisuuden tähden jokaiselle terveydestään ja kauneudestaan innostuneelle.

_____________________________

Facebook sivuni

Image: Michal Marcol / FreeDigitalPhotos.net

Taloudelliset kytkökset: Sain ilmaiseksi kokeiluuni yhden pienen Molkosan-pullon. Unohdin sen vegaanisiskoni jääkaappiin. Terveisiä ja anteeksi sille suunnalle. Ostin lähikaupasta sitten uuden pullon ihan itse ja hehkutan tätä juttua kaikille, koska harvemmin löydän mitään näin halpaa ja tehokasta.