Kun karpit muuttuvat piraijoiksi

Ajattelin kirjoittaa pari sanaa aiheesta, joka on vähän kipeä ja ehkä vaiettukin. Erityisesti sosiaalisissa medioissa liikkuvien terveys- ja ravitsemusasiantuntijoiden piirissä.

Miltä tuntuu päätyä karp...piraijojen raadeltavaksi?

Karppaus - so over it?

Erehdyin viime viikolla toteamaan utopistisesti, että ehkä pahin taliban-karppaus olisi jo menneen talven lumia. Ne joita ketoosi ei ole kaatanut, jatkavat omissa oloissaan ja ne joille karppaus ei ollut portti maanpäälliseen taivaaseen, etsivät paratiisiaan jo muualta. Elä ja anna elää.

Tiesin kuitenkin karppausbuumin jättäneen suomalaiseen ravitsemuskeskusteluun jälkensä ja aiheuttaneen monelle suoranaista hiilihydraattipelkoa. Päätin siis varmuuden vuoksi tarkistaa missä pekoninpuputuksen tuputuksen osalta mennään. Elin siinä toivossa, että eihän nyt kukaan enää voi uskoa tiukan karppauksen sopivan ihan kaikille ja ihan kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Eihän? Se olisi niin 2011´s.

Niinpä...

1. Kirjoitin Iltikseen pienen karppauskriittisen pakinan.

2. Sain tuta fundamentalistikarppaajien raivon.

3. Sekä sen, ettei pakinani käsitellytkään aikansa elänyttä ilmiötä, jolle voisimme jo vähän nauraa. Karppaus on maailman vakavin asia.

4. Sain kuulla olevani ruma, lihava, ammattitaidoton, surkea kolumnisti, THL:n kätyri, keski-ikäinen, ituhippi, karppauksen kanssa flirttaileva wannabe-asiantuntija ja sairas. Mitä nyt kommenttiboksini roskalaatikkoon sekoittaneet ikinä keksivätkään.

Ja mitä sitten kävikään

En todellakaan tiedä, mutta tulipahan selväksi että tätä työtä on jatkettava. I´ll be back! Hasta la vista baby! :)

-Hiilihydraattori

______________________________________________

Huom. Tämä kirjoitus ei käsittele karppaajia yhtenä homogeenisena ihmisryhmänä. Ymmärrätte varmasti, että taiteelliset ja inhimilliset syyt rajoittavat sitä mitä yhteen blogikirjoitukseen mahtuu. Ne jotka ovat seuranneet blogia pidempään tietävät myös, että olen kirjoittanut karppauksesta myönteisiä kirjoituksia jo aivan tarpeeksi moneen kertaan.

Eating for dummies: Terveellistä "läsöilyä"

Lauantai 21.1. kului True Blood -sarjan, kokkailun ja "läsöilyn" merkeissä. Jos mietit nyt mitä ihmettä läsöily tarkoittaa, niin se on vapaapäivään ajoittuva, psyykkisen hyvinvoinnin kannalta välttämätön toimenpide, johon sisältyy elokuvien katselua ja syömistä. Eli kaikkea hyödyllistä hyödytöntä aktiviteettia.

Aamupala

Tällä kertaa eväinä oli teemaan sopien paljon hampurilaisaineksia ja suklaata, mutta aamu alkoi puurolla ja leivällä. Leivän päälle laitoin omatekoista levitettä, jossa on yksi osa voita, yksi vettä ja yksi oliiviöljyä/rypsiöljyä + mausteita. Suosittelen käyttämään tällaista mieluummin, kuin voita josta ei saa monipuolisesti hyviä rasvahappoja. Makukin on jees ja peittoaa kyllä margariinit mennen tullen.

Lounas

Kuvissa seikkailee uusin aikaansaannokseni, vegaaninen hampurilaispihvi, joka sai osakseen kiittävän arvion: "Ei tätä syödessä kyllä kaipaa mitään oikeaa hampurilaista." (Valmistusaineina voimakkaat mausteet, hamppujauhoseos, tofu, pieni peruna jne.)

Samantyyppisiä kuvia on paljon, sillä kaikki pihvit menivät lounaalla, koska ne olivat niin hyviä ja nälkä oli taas hirmuinen niukan aamupalan takia. Huomaan tätä sarjaa väsätessäni, että saisin kyllä panostaa aamiaisiin vähän enemmän.

Päivällinen/leffarouskutettava

Kuvassa näkyy tilli-mustapippuri-valkosipuli-dippikastike, joka on tehty maustamattomaan jogurttiin. Sen vieressä on kulhollinen ruistikkuja, jotka on paistettu uunissa oliiviöljyllä siveltyinä. Oliiviöljyyn sekoittelin valkosipulimurskaa, cajun-maustetta ja mustapippuria. Kyllä muuten toimi, näitä pitää tehdä useamminkin. Mukana menossa vielä Reilun kaupan tummaa suklaata a la Pirkka. Olikin muuten parasta reilua suklaata kaikista kokeilemistani tähän mennessä.

Iltapala(t)

Ilta kului pupeltaessa enemmän tai vähemmän kaikkea. En jaksanut edes ladata jokaista itseään toistavaa kuvaa, mutta pääpiirteissään homma meni seuraavasti.

Tein kaakaota keittämällä kauramaitoa kattilassa ja maustamalla sitä sitten raakakaakaojauheella ja iHerbista tilaamallani minttusuklaastevialla. Yleensä jos muistan, laitan mukaan piparminttuöljyä, koska rakastan minttusuklaayhdistelmiä. Nyt varsinainen minttuaromi oli harmillisesti loppu ja stevia sai riittää.

Seuraavassa kuvassa on tempehiä, joka on itselleni soijatuotteiden ehdoton ykkönen. Tempeh on valmistettu hapatetuista soijapavuista ja siinä on hmmm...juustoisen hiivainen aromi. Maku jakaa mielipiteet, mutta itse olen fani. Paistoin tempehsiivuja soijakastikkeessa ja söin leivän päällä.
...ja join taas lisää kaakaoviritelmääni katsoessani True Bloodin viimeisimmän tuotantokauden loppuun. Paras sarja mitä koskaan olen katsonut, Game of Thronesin ohella. Ja nyt vaalivalvojaisten pariin. Olen varustautunut rauhoittavalla yrttiteellä.

_______________________________________

Hanna facebookissa

Eating for dummies: treenipäivä

Edellisessä jaksossa tapahtunutta: Johdanto aiheeseen

_________________________________________

Koneellani on nyt kansiokaupalla ikuistuksia ruokahetkistäni. Suurin osa näistä teoksista näyttää siltä, kuin hirvi olisi oksentanut lautaselle ja ottanut koko komeudesta valokuvan. Ruokakuvaaminen kännykän kameralla on haasteellinen laji ja kehityin siinä paremmaksi vasta eilen tutkiessani tarkemmin älypuhelintani. Nokian N900 pystyykin yllättävän hyvään jälkeen, kun salaman ottaa pois päältä varsinkin lämmintä ruokaa kuvattaessa. Tästä johtuen taidan aloittaa raportoinnin vasta eilisestä ja harkita näkeekö menneiden viikkojen tuotanto koskaan päivänvaloa.

Perjantai 20.1.2012 oli yhdistetty työ- ja salireenipäivä. "Jouduin" työni puolesta käymään kuntosalilla, joten ruokien päätarkoituksena oli pysyä mukana menossa ja energiankulutuksessa. Päivän voisi tiivistää seuraaviin kuviin ja tunnelmiin.

Aamupala: Kauralesepuuroa ja puolukoita, joukossa Yosa-kaurajogurttia

Uusi Yosa kaurajogurtti teemalla sitrus on ilmestynyt ja se on niiiin hyvää. Laitan sitä esimerkiksi maustamattoman jogurtin ja puuron sekaan, jolloin makuelämys on kohdallaan.

Yleistä pakinaa sokerista

Mainittakoon, että Yosa on myös todella imelää, joten ei sitä pysty syömään koko purkkia kerrallaan. En ainakaan itse ole makeasta ylin ystävä, minkä lisäksi kehoni alkaa oireilla nopeasti liiallisesta sokerista. En ole sairastanut yhtäkään kuumetta sen jälkeen, kun päätin alkaa rajoittaa pysyvästi ruokavalioni sokerimääriä (ja korjasin D-vitamiinitasoni kuntoon). Välillä toki menee överiksi, mutta pääsääntöisesti nautin hiilihydraattini mieluiten marjoina, kokojyväviljoina ja juureksina, kuin ällömakeina herkkuina, joista tulee liian suurina annoksina henkisesti huono olo. Enkä nyt tarkoita syyllisyyttä, vaan enemmin vaikeuksia keskittyä asioihin, pitää mieli tasapainossa jne.

Jos muuta ei ole saatavilla, syön toki mielelläni valkoista riisiä ja perunaa, mutta lisättyä sokeria, fruktoosia, hunajaa ja kaikenlaisia imellyksiä syön juhlia lukuunottamatta pienempiä määriä kerrallaan.

On kiinni haiman kunnosta, suoliston bakteerikannasta ja aivojen välittäjäainejärjestelmästä, mitä ruokavalion suuri hiilihydraattikuorma voi aiheuttaa. Esimerkiksi osa naisista saattaa saada liiallisesta sokerista ja puhdistetuista hiilihydraateista iho-oireita, virtsatulehdus- ja hiivatulehduskierteen, mielialan ailahtelua, PMS-oireita ja kylläisyydensäätelymekanisminsa sekaisin.

Toisaalta en kannata lisätyn sokerin tai puhdistettujen höttöhiilihydraattien täydellistä karttamista. Ruokavalio on aina laaja kokonaisuus, jossa pienet määrät potentiaalisesti haitallistakin ainetta voivat hukkua muiden parempien osasten joukkoon. Puhunkin usein sen puolesta, että myös tarkoilla raameilla koostetussa ruokavaliossa on oltava pelivaraa. Muuten pipo alkaa kiristää liikaa.

Eli lyhyestä virsi kaunis. Syö sokeripitoisia herkkuja pieninä annoksina, jos niistä tykkäät ja pidä ruokavalion kokonaissokerikuorma alhaisena, niin hyvin menee.

Lounas: Katkarapu-feta-pinaattipasta

Lounaaseen mennessä olin kehittänyt todella kovan nälän (sillä aamupala oli niin niukka). Siksi kuvien joukossa on myös porkkanaa ja riisikakkuja, koska yleensä nakerran niitä odotellessani kärsimättömänä ruoan valmistumista. Tein siis pääruoaksi glutenittomasta täysjyväpastasta, pinaatista, tuoreesta basilikasta, katkiksista ja lampaan- ja vuohenmaidosta valmistetusta fetajuustosta sörsselin, josta tuli tosi hyvää. Katkaravut tosin eivät oikein pitkän tauon jälkeen maistuneet, joten taidan jatkossakin pysyä vain satunnaisemmissa jättikatkiksissa. Katkaravut ovat todella epäekologista ruokaa, joten tästäkin syystä korvaan ne mieluummin kalalla.

Kuten kuvista näkyy, käytän paljon gluteenittomia tuotteita, koska en pysty syömään vehnää. Rukiin olen ottanut takaisin ruokavaliooni, mutta pääsääntöisesti elelen gluteenittomilla viljoilla sekä kauralla. Näin pystyn välttämään atopiaoireita. Atopiaa pahentavat myös maitotuotteet, mutta vuohen- ja lampaanmaidosta tehtyä juustoa voin hieman syödä erilaisen proteiinirakenteen takia.

Kuvassa esiintyvä pullo on Lysin nestemäistä kalaöljyä. Sen käyttäminen on paljon halvempaa, kuin kapselien vetäminen. Jotta en joutuisi tiskaamaan kalaöljyn makuisia ruokalusikoita, olen kehittänyt tekniikan, jolla kaadan kalaöljyä suoraan suuhuni teelusikallisen verran ilman että kosken pullon suuhun. Tämä ehkä kyseenalainen tapa skipata lusikointi tarttui eräältä mieheltä, jonka ruokavaliota fiksasin aikoinaan painikisoja varten. Tässä kohtaa on muuten huomautettava, että liikaa ei kannata lisäravinteilla läträtä. Suuret kalaöljymäärät voivat johtaa ongelmiin, joten pysykää niissä pullojen annostelusuosituksissa.

Välipala reenin jälkeen: Raw food proteiinipatukka

Ennen kuin lähdin nostelemaan kahvakuulaa ja vapaita painoja sekä lukemaan naistenlehtiä kuntopyörän äärellä, käväisin paikallisessa Ekolossa katselemassa patukkatarjontaa. Energiapatukan avulla on helpointa estää hirvittävä nälkäkohtaus, joka seuraa väistämättä rankan reenin ja pitkittyneen ruokailuvälin jälkeen. Harvemmin kyllä "törsään" tällaiseen luksukseen, mutta nyt iski inspiraatio, kun huomasin suureksi ilokseni tervetulleen täydennyksen vegaanisten energiapatukoiden valikoimaan. Organic Foodbarilta löytyi todella reippaasti proteiinia sisältävä systeemi, joka oli koostettu kunnon aineksista. Suuri proteiinimäärä pohjautui idätettyyn riisiprodeen, joten olihan se pakko maistaa mihin asti tuotekehittely oli päässyt tuon sahajauhon kanssa.

Mmmm, sanoisin että aika pitkälle.

Kuntosalin pukkarissa tutkivan journalisti räpsi kuvia patukasta ja nautti. Riisiproteiinin jauhoisa maku paistoi kyllä hieman läpi, mutta se ei haitannut laisinkaan. Tätä on saatava lisää! Siispä yritän nyt kirjoittaa nopeasti ehtiäkseni Ekoloon vielä tänään ennen sulkemisaikaa. Ostan kaikki loputkin proteiinipatukat itselleni ennen kuin joku vegaanibodari vie ne.

Kahvihetki: Coffee Housen soijalatte

Punttiksen jälkeen lähdin ostelemaan leipomustarvikkeita. Samalla käväisin jotain stimulanttia kaipaavan ystäväni kanssa iltakahvilla. Tilasimme soijalaten, joka oli tosi hyvää. Sain syödä suuren osan lattevaahdosta. Haaveilen siitä, että saisin kotiini niin tehokkaan maidonvaahdottimen, että voisin tehdä pelkkää kahvivaahtoa ja nauttia sitä kerrallaan kulhollisen. Ah.

Päivällisen loputon nakerrusmaraton

Alkupalaksi täysjyväkauraleipää.



Ihmeleipää.


Ja aina vain lisää leipää.

Energiapatukka taittoi pahimman nälän, mutta yllä näyttäytyy tulos siitä, mitä tapahtuu kun ei ehdi urheilun jälkeen ajoissa syömään kunnon ruokaa. Ja tarjolla on vain leipää. Mutta ei mitä tahansa leipää, vaan Ihmeleipää, jonka reseptin kehitin eilen. Palaan aiheeseen erillisessä reseptipostauksessa, mutta lyhyesti voisin mainita leivän sisältävän tofua, mausteita, kaurahiutaleita ja kaikkea jännää. Koostumuksesta tuli ihana ja mausta ainakin paikalla olleen tuomariston mielestä "miellyttävä ja täyteläinen".

Kuvissa vilisee myös muutamia tuotteita, jotka voisin erikseen mainita. Ostin maukasta vegaanista juustoa sieltä samaisesta Ekolosta ja tykkäsin. Lisäksi löysin sokokselta täysjyväkauraleipää, joka koostui todellakin kaurasta eikä vehnäjauhoista, joiden sekaan on ripoteltu pari kaurahiutaletta nimen vuoksi. Maku oli erinomainen.

Yhteenveto

Kaikkiaan syömiset menivät päivän mittaan hyvin. Ruokarytmi oli säännöllinen ja aterioiden makroravinnejakauma (proteiini, rasva, hiilihydraatti) tasapainossa. Energiansaanti oli tosin melkoisen ilta- ja leipäpainotteinen, kuten viimeisestä kuvasarjasta näkyy. Olisin voinut syödä enemmän ruokaa aamupalalla (jos jääkaappi ei olisi ollut tyhjä), sillä nyt nälkä kumuloitu iltaa kohden. Lisäksi päivällisellä olisi saanut olla jotain lämmintä ruokaa, sillä pelkästä leivästä ei tule kovin hyvä olo.

Yksi parhaista asioista, joita karppausbuumi on Suomessa aiheuttanut on mielestäni leivän syömisen vähentyminen ja vaihtuminen kasvisten suurempaan määrään, palkokasvien ja puurojen hyödyntämiseen. Yritän jatkossa skarpata tämän osalta.

Sen pituinen se tällä erää.

Uusi sarja alkaa: Eating for dummies

Minulla on unelma. Siinä syömisemme muuttuu taas helpoksi. Jokaisesta suupalasta tulee rakettitieteen, poliittisen kannanoton tai suorituksen sijaan terveellinen nautinto. Hyvät tottumukset automatisoituvat ja ruokakulttuurimme alkaa rakentua hötön sijaan lujemmalle pohjalle. Ilman että asiaa tarvitsee joka välissä analysoida.

Totuus löytyy nettikeskustelujen, voin, superfoodien ja karppisleivän sijaan kalasta, kasviksista, pähkinöistä, palkokasveista, marjoista, hedelmistä, kylmäpuristetuista kasviöljyistä, riistalihasta, täysjyväviljasta, hapanmaitotuotteista, suklaasta, hyvistä yöunista, rennosta elämästä, päivärytmistä, läheisistä ihmissuhteista, liikunnasta ja sopivasta määrästä paheita.

Siinä kaikki.

Mutta kun...

Emme nyt ehdi.

Ainakaan laittaa ruokaa.

Haluamme tuloksia äkkiä.

Ja mielellään ilman että pitää muuttaa jotain.

Kun on tämä elämäntilanne.

Ja miten ihmeessä "kuunnellaan omaa kehoa"?

Kun se keho ohjaa syömään liikaa ja väärin.

Terveellinen ruoka on kallista.

Kaikki on niin ristiriitaista ja vaikeaa.

Ei tässä tiedä enää keneen voi luottaa.

Ainakaan asiantuntijoihin ei voi luottaa.

Eikä itseenkään.

Mikä siis avuksi?

Edellä kuvattu ajatuskulku on nykyään niin yleinen, että päätin rakentaa uuden kirjoitussarjan purkamaan syömiseen liittyvää sekasortoa. Välillä on hyvä palata yksinkertaisten peruspilarien äärelle ja katsoa ovatko ne kaikki paikallaan omassa ruokavaliossa. Miettiä mitä itselle edustaa normaali ja rento syöminen, jossa terveellisyydestä ei tingitä. Paitsi silloin kun se tinkiminen on terveellistä, kuten viikonloppuna, juhlissa ja tilaisuuden mukaan.

Terveellisin ruokavalio on oman ammatillisen näkemykseni mukaan sellainen, jota on mahdollista nuodattaa koko loppuelämän ajan, kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Tämä edellyttää selkeiden raamien yhdistämistä joustavuuteen. Voisin kirjoittaa tuhansia sivuja siitä, kuinka tämä onnistuu käytännössä, mutta nyt ajattelin kokeilla siirtää viestinnän painopistettä tekstin sijaan kuvalliseen ilmaisuun.

Tavoitteenani on koostaa Eating for dummies -opas, jota vilkaisemalla kuka tahansa voi saada nopeasti uusia ideoita omaan ruokavalioonsa. Tulen sarjan edetessä kertomaan valokuvien ja kuvatekstien avulla, kuinka itse syön ja miksi koen syöväni terveellisesti. Silloinkin, kun lautasella komeilee kasa suklaata kaurapuuron seassa tai rekkamiehen annos hampurilaisia. Tämän lisäksi ne, joilla on ollut pitkään ongelmia syömisen kanssa, voivat hyödyntää raporttejani saadakseen käsitystä siitä, kuinka normaalipainoinen, perusterve, (allergioista huolimatta) monipuolisesti kulinaarisista iloista nauttiva nainen syö.

Jos tässä vaiheessa tulee mieleen kysymyksiä terveelliseen syömiseen liittyvistä haasteista, voitte laittaa niitä minulle tulemaan. Vastailen kysymyksiin tulevien juttujen yhteydessä.

Enjoy the ride. And food!

_____________________

Liity facebookryhmään

Saatko varmasti tarpeeksi jodia?

Ensin mainos. Liity facebookryhmääni. Sitten asiaan...

Jodifaktaa

Jodi toimii osana kilpirauhashormoneja, joten sen riittävä saanti on välttämätöntä kilpirauhasen toiminnalle. Kilpirauhashormonien kautta jodi vaikuttaa muun muassa perusaineenvaihduntaan, kehon lämpötilaan ja pitkäaikaiseen stressiin sopeutumiseen.

Jodihysteriaa

Jodi on siis tärkeä, mutta maineensa osalta myös ristiriitainen ravintoaine. Sen 15 minuuttia julkisuudessa ajoittuu yleensä ydinonnettomuuksien yhteyteen, jolloin kansa rynnii ostamaan apteekit tyhjiksi joditableteista. Pian kohu laantuu eikä ketään enää kiinnosta. Ainakaan jodin optimaalinen saanti. Ennemmin oletetaan, että pitäisi pelätä liikasaantia, varoa merilevän suurkulutusta ja sen semmoista. Saammehan päivän kiintiömme täyteen jo elintarvikkeidemme ruokasuolasta, joka on jodioitu. Vai onko? Se selviää kohta.

Jodin saanti teoriassa

Jodin päivittäinen saantisuositus on 150 mikrogrammaa. Runsaasti maitoa tai juustoa nauttivilla ei ole ongelmia tähän yltämisessä, sillä karjan rehuun lisätään jodia. Esimerkiksi 75 grammaa emmentaljuustoa sisältää jo tuon 150 mikrogrammaa. Myös jodioitu ruokasuola nostaa jodinsaannin vaivattomasti riittävälle tasolle ja vaikka jodia tulisi ravinnosta vaihtelevalla menestyksellä, ei vielä kannata huolestua. Kilpirauhanen varastoi jodia tehokkaasti silloin, kun sitä tulee ravinnosta päivittäistä tarvetta enemmän. Näitä varastoja voidaan hyödyntää jopa usean kuukauden ajan. Teoriassa suomalaisilla ei siis ole ongelmia tämän hivenaineen osalta.

Jodin saanti käytännössä

Käytännössä tilanne on kuitenkin hieman mutkikkaampi. Pienen kartoitukseni mukaan miehet peittoavat jodinsaannissa terveystietoiset naiset 6-0. Tämä johtuu siitä, että miesten maitotuotteiden kulutus on yleensä suurempaa ja ruokaan ripotellaan suolaa reippaalla kädellä, kun taas yhä useampi nainen...

a) ei voi nauttia suuria määriä maitotuotteita.

b) on vaihtanut jodioidun suolan merisuolaan, ruususuolaan tai johonkin muuhun "laatusuolaan", joissa ei ole jodia nimeksikään.

c) luulee, että elintarviketeollisuus käyttää jodioitua suolaa viljavalmisteisiin.

Terveystietoisten yksilöiden jodinsaannissa saattaa siis olla petrattavaa. Moni on tähän asti luottanut siihen, että viljavalmisteiden sisältämä suola olisi jodioitua ja tällöin leivän syöminen kompensoisi ravinnon muuten vähäistä jodimäärää. Näin ei kuitenkaan enää ole.

Jodi ja elintarviketeollisuus

Tein asian osaltaa pientä selvitystä soittelemalla sekä erittäin suureen leipomokonserniin että pienempään paikallisleipomoon. Kummastakin ilmoitettiin muutaman päivän päästä, että mihinkään leipomotuotteisiin ei käytetä enää jodioitua suolaa, vaan jodioimatonta. En tiedä voiko tämä johtua kustannussyistä vai pelkästä tottumuksesta, sillä pienempi leipomo oli harkinnut jopa merisuolan lisäämistä tuotteisiinsa. Joka tapauksessa elintarviketeollisuuden varaan ei voida suomalaisten jodinsaantia laskea.

Viljatuotteet eivät suolaisuudestaan huolimatta varmista riittävää jodin saantia, joten mikä avuksi, jos ei voi käyttää maitotuotteita eikä ruokasuolan kanssa hölvääminen huvita?

Taseet nousuun merilevällä

Yksi ratkaisu on ottaa käyttöön jodivalmiste, joka täyttää päivän saantisuosituksen. Tällainen on esimerkiksi Kelpamax. Toinen vaihtoehto on merilevän lisääminen ruokavalion normaaliksi osaksi. Kannattaa muistaa levänkin käytön kanssa kohtuus (erityisesti raskausaikana), mutta samalla myös se, että koko Japani mättää merilevää kaikissa mahdollisissa muodoissaan. Joka päivä. Nori ei sisällä paljoa jodia, joten suosittelen mieluummin vaikkapa wakamea. Se on tosi hyvää esimerkiksi keitoissa.

_____________________________

Voit jatkaa aiheeseen perehtymistä täällä.

Kun talven pimeys valtaa mielen

Säde vastas: "Peikko kulta,

Pimeys vie hengen multa,

Enkä toivo kuolemaa.

Pois mun täytyy heti mennä,

Ellen kohta valoon lennä

Niin en hetkeäkään elää saa."

- Reino Helismaa

Mitä on oikea kaamosmasennus ja miten se erottuu tavallisemmasta kaamosrasituksesta? Millainen lamppu kannattaa hankkia kaamosoireita lievittämään? Entä jos valohoito ei riitä? Tämä kaikki selviää lukemalla eteenpäin.

Kaamosoireiden vakavuusaste
Kaamosmasennus ja -rasitus sekoittuvat arkikielessä helposti toisiinsa, mutta on hyvä hahmottaa näiden olevan vaikeusasteiltaan aivan eri luokkaa. Jos siis kärsit tähän aikaan vuodesta väsymyksestä, alakuloisuudesta ja ylikorostuneesta hiilihydraattihimosta, on kyse todennäköisesti vasta kaamosrasituksen oireista. Tilanteen korjaamiseksi suosittelen lukemaan aiheeseen liittyvän tietopaketin Iltalehden blogistani ja hankkimaan kirkasvalolampun. Sillä päästään jo pitkälle, kunhan käyttö on riittävää ja säännöllistä.


Hyvän kirkasvalolampun hankinta
Minulta on kyselty paljon millainen lamppu olisi hyvä hankkia ja mistä sen saisi. Yllä olevassa kuvassa paistattelen auringonkorvikkeenani Innosolin Aurora, jota voi käyttää ulkonäön puolesta sisustuselementtinäkin. Noita pitäisi löytyä elektroniikkaliikkeiden ja tavaratalojen valikoimista. Lamppuja kannattaa kokeilla ja ostaa sitten sellainen, joka miellyttää omia silmiä niin ulkonäön kuin kirkkausasteensa puolesta. Sitten valossa lueskelu joka-aamuiseksi rutiiniksi ja elämänlaatu kohenee huomattavasti.
________________________________________________________

Kaamosmasennus käytännössä - haastattelu

Talvikuukausiin liittyvät mielialaoireet ovat siis hyvin yleisiä, mutta varsinaista kaamosmasennusta sairastaa vain noin 1 prosentti suomalaisista. Tällä kertaa haastattelen naista, joka kuuluu tuohon väestönosaan. Hänen nimensä on Hanna ja ammattiltaan hänkin on psykologi. Vaikka niin voisi luulla perustietojen pohjalta, en haastattele nyt itseäni vaan kaamosmasennukseen niin teoriassa kuin käytännössä minua paremmin perehtynyttä henkilöä. Luvassa on siis kokemusta ja erittäin hyviä neuvoja.

1. Miten kaamosmasennuksesi alkoi oireilla?

Muistan miettineeni ensimmäisen kerran kummallista olotilaani murrosikäisenä, 13-14 -vuotiaana. Koin talven tullessa, etten osannut olla "oma itseni". Syytin itseäni siitä ja mietin mikä minulla on. Huomasin lukioikäisenä, että koin näin aina erityisesti marras-joulukuussa. Lopulta aloin vihata ja ennalta pelätä marraskuuta, psyykaten itseäni olemaan oma itseni. Koin, että kaverini eivät halunneet olla kanssani. Myöhemmin olen oivaltanut että tulkitsin heidän käyttäytymisensä kielteiseksi vaikkei se sitä ollut.

Kaamosmasennukseni on näkynyt vuosien varrella negatiivisina tulkintoina, väsymyksenä, uupumuksena, kokemuksena että olen joku toinen, uskona ettei ketään oikeasti kiinnosta mitä minulle kuuluu ja että kaikki ystäväni ja läheiseni ovat hylänneet minut, pelkona olla yksin, itkeskelynä, itsetuhoisuutena, ja kykenemättömyytenä nousta esimerkiksi sohvalta ylös tai aloittaa jokin toiminto (esimerkiksi nostaa haarukka).

Silloinkin kun elämässäni kaikki on ollut hyvin ja minun olisi periaatteessa pitänyt olla onneni kukkuloilla, olen oireillut vahvasti. Silloin kun elämässäni on ollut muuten vaikeaa, kaamosmasennus on tehnyt siitä lähes sietämätöntä. Keväällä, yleensä maaliskuussa olen kokenut että ikään kuin heräisin pitkästä sumuisesta unesta. Yhtäkkiä pystynkin taas olemaan oma itseni, ihmiset välittävät minusta ja haluavat olla kanssani, ja elämä on ihan kivaa eikä jatkuvaa liimassa kävelyä.



2. Millaista apua sait ja miten päädyit sitä hakemaan? Mikä on hoitoprotokollasi nykyään?

Minulla on ollut elämässäni muutamia hetkiä, jolloin olen tajunnut, ettei oireiluni kaamosaikana ole ihan samanlaista kuin suurimmalla osalla muista ihmisistä. Yliopistossa aloin opintojeni myötä perehtyä aiheeseen ja jutella muiden kanssa heidän kokemuksistaan kaamosajasta. Huomasin, ettei lähes kenelläkään ole yhtä voimakkaita ja lamauttavia kokemuksia kuin minulla. Sain myös tietää, että sekä äitini että hänen äitinsä reagoivat voimakkaasti kaamosaikaan. Jostakin syystä minä kuitenkin reagoin meistä voimakkaimmin. Yritin mahdollisuuksieni mukaan päästä keskipäivällä ulos ja tuijottaa aurinkoon. Tein sen jotenkin vaistomaisesti, huomasin kaipaavani valoa. Tein myös vuosien varrella pari etelänmatkaa, jotka nekin helpottivat oloa.

Kirkasvalolamput tekivät silloin vasta tuloaan Suomen markkinoille, ja lopulta yhden todella vaikean marras-joulukuun jälkeen päätin hankkia sellaisen. Huomasin, että lampun säännöllinen tapittaminen teki elämästä hieman helpompaa ja katkaisi pahimman terän masennukselta. Lamppu oli kuitenkin melkoisen suuri, eikä sitä voinut ottaa mukaan esimerkiksi viikonloppureissuille. Huomasin jo yhden viikonlopun valodeprivaation seurauksena, että oloni alkoi huononemaan.

Asuessani syksyn Espanjassa Málagassa huomasin marraskuun tienoilla, että vaikka olin silloin hetkellisesti surullinen ja minulla oli koti-ikävä, olotilani oli kuitenkin merkitsevästi erilainen kuin yleensä samaan aikaan vuodesta - en ollut masentunut. Kun palasin Suomeen viettämään joulua, kahden viikon aikana mielialani laski lähes samalle tasolle kuin yleensä talvella. Tähän väliin haluan korostaa, että rakastan joulua, ja että perhejoulumme ovat onnellista ja minulle erittäin tärkeää aikaa. Minulla ei ollut aiemmin hankkimaani kirkasvalolamppua mukana, sillä en suoraan sanottuna uskonut mielialani voivan laskea niin nopeasti viiden kuukauden "valohoidon" jälkeen. Muutaman viikon päästä hankin pienikokoisen, kannettavan, akulla toimivan kirkasvalolampun, joka maksoi noin 400€. Se oli opiskelijabudjetista iso summa, mutta ostos on kannattanut.

Osittain kaamosmasennuksen, osittain muiden tekijöiden vuoksi päädyin hakemaan psykologista apua YTHS:ltä muutaman vuoden opiskelun jälkeen. Pääsin lopulta tukikäynneille psykiatrille, jonka kanssa pohdin myös kaamosmasennukseni hoitoa. Olin pitkään vastustanut lääkehoitoa, enkä halunnut syödä masennuslääkkeitä. Lopulta päätin kuitenkin kokeilla niitä, siitä syystä että kirkasvalohoidon päivittäinen toteuttaminen ei ollut aina mahdollista eikä se poistanut kaamosmasennustani - pikemminkin katkaisi siltä pahimman terän.

Joudun myöntämään, että ensimmäinen talvi masennuslääkkeiden kanssa oli siihenastisen elämäni paras talvi.

Söin lääkkeitä aluksi syyskuusta maaliskuuhun, mutta sitten sovimme että syön niitä vuoden ympäri, mikä on tuntunut hyvältä ratkaisulta minun kohdallani. Lääkkeeni ovat selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä, Citalopramia, joita otan 20mg päivässä. Määrä on melko pieni, eikä minulle tule niistä minkäänlaisia sivuoireita. Lääkkeet eivät tosin sovi kovin hyvin alkoholin kanssa, mutta enpä suosittelisi runsasta alkoholinkäyttöä masennuksen hoitoon muutenkaan...

Minulle paras hoito näyttää tällä hetkellä olevan yhdistelmä kirkasvalohoitoa ja masennuslääkkeitä, sekä lisäksi säännöllinen ulkoilu valoisaan aikaan niin usein kuin mahdollista. Lisäksi syön talvella D-vitamiinia, ja pyrin urheilemaan, syömään terveellisesti ja hoitamaan sosiaalisia suhteita. Nauru auttaa sekä keittiöpsykologian että tieteellisten tutkimusten mukaan kaikkeen masennukseen, joten pyrin saattamaan itseni mahdollisimman usein tilanteisiin joissa voin nauraa vapautuneesti. Myös riittävä uni on tärkeää.

En ole vielä kokeillut korviin suunnattavaa kirkasvalohoitoa, mutta sen kokeileminen kiinnostaisi minua. Masennuslääkkeiden syöminen lopun elämääni ei tunnu kovin houkuttelevalta, mutta yritän suhtautua siihen niin, että jos aivoni reagoivat tavallista voimakkaammin valon puutteeseen niin että välittäjäainetasoni häiriintyvät, miksi en voisi korjata sitä lääkkeillä.

Ilman mitään hoitoa voisin elää ainoastaan jos muuttaisin sellaiseen maahan jossa aurinkoa on saatavilla vuoden ympäri.

3. Mitä mahdollisia selityksiä voisi yhdistää siihen, että oireesi ovat niin voimakkaat ja millaisia arvioita olet kuullut asiantuntijoilta?

Joistakin, kenties perinnöllisistä syistä aivojeni serotoniinin tuotanto häiriintyy voimakkaasti auringonvalon puutteen vuoksi. Perinnöllisiä syitä puoltaisi se, että sekä äitini että hänen äitinsä ovat reagoineet kaamosaikaan voimakkaasti. Sitä en tiedä, miksi muut perheen jäsenet (kuten äitini sisaret ja heidän lapsensa) eivät reagoi yhtä voimakkaasti. Olettaisin että kärsin nimen omaan serotoniinin vähyydestä talvella, sillä lääkkeeni (selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät) auttavat minua merkittävästi. Minua hoitaneet psykiatrit ovat kallistuneet samoihin johtopäätöksiin.

4. Mitä antaisit ohjeeksi ihmiselle, joka epäilee kärsivänsä kaamosmasennuksesta?

Kannattaa seurata oireita ja niiden esiintymistä. Muut kuin kaamokseen liittyvät syyt kannattaa ensin sulkea pois. Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan noin 10-30 prosenttia väestöstä kärsii kaamosrasituksesta, mutta vain noin prosentti kaamosmasennuksesta. Kaamosoireiluun liittyy esimerkiksi lievä alakuloisuus, väsyneisyys, kokemus ettei huvita tehdä asioita yhtä paljon kuin yleensä, mahdollisesti ärtyväisyys ja tarve tankata hiilihydraatteja.

Kaamosmasennuksen oireet ovat samankaltaisia, mutta huomattavasti voimakkaampia. Kaamosmasennuksesta kärsivät saattavat kokea esimerkiksi toivottomuutta, aloitekyvyttömyyttä, itsetuhoisuutta, itkuisuutta, haluttomuutta, voimakasta väsymistä, ruokahalun menetystä tai voimakasta lisääntymistä, ja saattavat vetäytyä sosiaalisista kontakteista. Kaamosmasennus on siis aivan kuin ns. tavallinen masennus, mutta ajoittuu talviaikaan.

Kun on kyse kaamosmasennuksesta, oireet vastaavat siis kliinisesti diagnosoitavan masennuksen oireita, ne alkavat syksyllä valon vähenemisen myötä, ja poistuvat keväällä kun valo lisääntyy. Jos oireet eivät poistu maaliskuun loppuun mennessä, kyse tuskin on kaamosmasennuksesta.

Suosittelisin kaamosoireilusta tai kaamosmasennuksesta kärsivää aivan ensimmäiseksi ostamaan kirkasvalolampun. Kannattaa ostaa sellainen lamppu, jota oikeasti pystyy ja ehtii käyttämään. Jos esimerkiksi työ on todella liikkuvaista, suosittelisin hankkimaan joko kannettavan tai korvanappien kautta käytettävän kirkasvalon (korvavalon tehosta ei ole vielä yhtä laajaa tutkimusnäyttöä, kuin kirkasvalolampun, toim. huom). Lamppu kannattaa ostaa hyvissä ajoin syksyllä, ja sen käyttö kannattaa aloittaa jo ennen kuin valon vähenemisen huomaa mielialassaan.

Kaamosmasennuksesta kärsivät huomaavat ensimmäiset oireet jo aikaisimmillaan syyskuussa ja yleensä viimeistään lokakuussa, joten kirkasvalohoito olisi hyvä aloittaa jo syyskuussa. Kaamosaikana kannattaa oleilla mahdollisimman paljon ulkona valoisan aikaan. Urheilu ja myönteiset kokemukset nostavat aivojen "mielihyvävälittäjäaineiden" tasoja joita kaamos laskee. Eli ensin lenkille, ja sen jälkeen hyvässä seurassa katsomaan komediaa!

Kaamosoireilu, erityisesti väsyneisyys voi joillakin ihmisillä johtua D-vitamiinin puuttesta. D-vitamiinitaso on helppo tarkistaa talven aikana hakeutumalla testeihin, joissa sen taso mitataan. Jos niissä käy ilmi että henkilö kärsii D-vitamiinin puutoksesta, se on helppo korvata ravintolisillä. Kaamosmasennuksesta kärsivillä pelkkä D-vitamiinihoito ei kuitenkaan useimmiten tunnu riittävän. Ainakaan minulla pelkkä vitamiinilisä ei ole auttanut.

Jos kirkasvalohoito ja D-vitamiinin lisääminen ruokavalioon ei auta riittävästi, suosittelen hakeutumaan lääkäriin. Näyttäisi siltä, että joillakin ihmisillä erityisesti serotoniinitasot laskevat niin alas valon puutteen myötä, että paras hoito on täsmälääkkeet (minun kohdallani jostakin syystä näin on). En kuitenkaan suosittelisi kenellekään lääkehoitoa ensimmäisenä vaihtoehtona. Ehkä kuitenkin ennen pakoa ulkomaille kaamoksen vuoksi.

Omalla kohdallani kaamosmasennuksen oikea ja minulle sopiva hoito on parantanut elämänlaatuani huomattavasti. Koen, että voin elää ympäri vuoden täyspainoista elämää ilman että puolet vuodesta menee selviytymiseen ja toisestakin puolesta suuri osa seuraavan talven pelkäämiseen.

Kaamosmasennus - kuten mikä tahansa masennus - voi olla hyvin lamauttavaa, joten siihen kannattaa ehdottomasti puuttua ajoissa ja hoitaa sitä. En myöskään usko, että kaamos on sellainen aika, joka suomalaisten tulee vaan jotenkin kestää ja mennä siitä kuin läpi harmaan kiven vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Kirkasvalolampun voi aivan hyvin hankkia myös siinä tapauksessa että kaamos vain pikkuisen väsyttää.

______________

Hanna facebookissa

Kuva: Miika Ihanainen

Image: chrisroll / FreeDigitalPhotos.net

Image: pakorn / FreeDigitalPhotos.net

Kelpaako soijarouhe ihmisravinnoksi?

Kirjoittelin jo viime kesänä soijan vaikutuksista ihmiskehoon pyrkimyksenäni tuoda hieman tasapainoa hysteerisiäkin piirteitä saaneeseen soijakeskusteluun. Jutun jälkeen minua pyydettiin kirjoittamaan soijasta vielä lisää, sillä monessa taloudessa soija edustaa halvan ja hyvän kotiruoan yhtä peruspilaria. Sitä ei siis olla heivaamassa ruokavaliosta kovin heppoisin perustein.

Osalle soijan karttaminen näyttää sen sijaan olevan itsestäänselvyys. Edelleen tulee vastaan argumentteja, joiden mukaan soija on myrkkyyn verrattava hirvitys, johon ei varsinkaan miesten kannata koskea pitkällä tikullakaan:

"Aivan viimeaikoina useat tutkimukset ovat osoittaneet soijatuotteiden laskevan merkittävästi miesten testosteronitasoja. Lisäksi tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että soijatuotteet surkastavat miesten aivoja, heikentävät mentaalisia kykyjä ja aiheuttavat masennusta. Tämä johtunee soijan phytoestrogeenien kilpailusta miesten pienen mutta älylliselle toiminnalle välttämättömän estrogeenitason kanssa."

- Tuntematon

En ole edelleenkään nähnyt useita tutkimuksia, joihin lainauksen kaltaisissa kannanotoissa viitataan. Mutta jos varteenotettavia tutkimuksia tulee vastaan, ilmoitan kyllä. Pubmed or it didn´t happen. En mene enää tarkemmin aiheeseen miehet ja soija, mutta kysytäänpä vieressäni istuvalta soijan entiseltä suurkuluttajalta kokemuperäinen näkemys.

Herra Z, mitä vaikutuksia aivotoimintaasi, mielialaasi, testotasoihisi ja kehoosi huomasit vuosina 2006-2008, jolloin vedit prosessoitua soijaa reippaalla otteella joka päivä?

"En huomannut mitään muuta, kuin lihasmassan kasvua edistävän vaikutuksen."

Miksi et käytä enää soijaa niin paljoa?

"Flatulenssi ja sen myötä seuraavat sosiaaliset haitat."

Tästä päästäänkin asian ytimeen. Soija voi toimia ruokavalion normaalina osana silloin, kun se ei aiheuta allergia- tai vatsaoireita. Osalle suomalaisista soijan käyttäminen on sen sijaan vähän samanlainen dilemma kuin ruisleivän. Sosiaaliset haitat ajavat jo hyötyjen ohi. Tästä johtuen en yritä markkinoida soijaa ruokana, jota jokaisen olisi hyvä syödä. Pyrin ainoastaan tuomaan uusia näkökulmia soijatuotteita koskevaan keskusteluun. Tällä kertaa annan lausuntoni soijarouheesta.

Pahamaineinen soijarouhe

Soijarouhe on saanut muita soijatuotteita enemmän kritiikkiä osakseen ja katson tämän johtuvan lähinnä seuraavista syistä:

1. Soijarouhe on herkälle suolistolle vähemmän ystävällismielistä kuin esimerkiksi tofu. Tämä johtuu soijarouheen sisältämästä suuremmasta hiilihydraattimäärästä. Soijan hiilihydraatit sulavat huonosti, joten mikäli soijapavut ja soijarouhe aiheuttavat ongelmia, voi pääosin proteiinia sisältävä tofu olla parempi valinta. Kannattaa kuitenkin huomioida myös se, että soijarouhe muuttuu helpommin sulavaksi, jos sitä kypsennetään riittävästi. Itse laitan rouheen turpoamaan aina kiehuvaan veteen ennen, kuin alan tehdä siitä varsinaista ruokaa.

2. Soijarouheen valmistamisessa käytetään heksaania, joka on ihmiselimistölle haitallinen liuotin. Heksaania käytetään öljyn erottamiseen soijapavuista, jolloin valmiiseen soijarouheeseen jää jäljelle hyvin vähän rasvaa. On epäselvää kuinka paljon heksaania voi päätyä tässä prosessissa valmiiseen tuotteeseen ja mitkä jäämien vaikutukset ovat elimistössä. Netissä on paljon heksaanipohjaisia varoittelukirjoituksia, mutta selkeää informaatiota niistä ei oikein löydy. Onneksi kemiantekniikan DI Anja Nystén tietää tarkemmin:

"Heksaani haihtuu helposti, toisin kuin öljy, joten liuotin on helppo

erottaa seoksesta. Kuluttajalle myyntivalmiissa, rasvattomassa soijatuotteessa saa heksaanijäämiä olla enintään 30 mg/kg. Eli jos pistelee poskeensa kilon soijarouhetta, saattaa syödä enintään 30 mg eli 0,03 g heksaania. Sadan gramman annoksella maksimimäärä on 0,003 g, joka on todella vähän. Heksaani on siis sangen epäolennainen asia."

- Anja Nystén

Olen tyytyväinen Anjan vastaukseen enkä rajoita omaa soijarouheen käyttöäni ainakaan heksaaniargumenttien perusteella. En tosin näe mitään syytä siihenkään, että tietoisesti painottaisin ruokavaliotani soijatuotteisiin, kun saatavilla on ravintorikkaampiakin aineksia. Välillä on vaan kivaa syödä hyvää vegaanista pastakastiketta. Siinä kaikki.

Siispä yhteenvetona: Soijarouhetta voi käyttää, jos pakki kestää ja inspiraatiota riittää. Mitään superterveellistä ruokaa soija ei kuitenkaan ole varsinkaan teollisesti prosessoidussa muodossa.

__________________

Facebookryhmäni

Image: winnond / FreeDigitalPhotos.net