Saatko varmasti tarpeeksi jodia?

Ensin mainos. Liity facebookryhmääni. Sitten asiaan...

Jodifaktaa

Jodi toimii osana kilpirauhashormoneja, joten sen riittävä saanti on välttämätöntä kilpirauhasen toiminnalle. Kilpirauhashormonien kautta jodi vaikuttaa muun muassa perusaineenvaihduntaan, kehon lämpötilaan ja pitkäaikaiseen stressiin sopeutumiseen.

Jodihysteriaa

Jodi on siis tärkeä, mutta maineensa osalta myös ristiriitainen ravintoaine. Sen 15 minuuttia julkisuudessa ajoittuu yleensä ydinonnettomuuksien yhteyteen, jolloin kansa rynnii ostamaan apteekit tyhjiksi joditableteista. Pian kohu laantuu eikä ketään enää kiinnosta. Ainakaan jodin optimaalinen saanti. Ennemmin oletetaan, että pitäisi pelätä liikasaantia, varoa merilevän suurkulutusta ja sen semmoista. Saammehan päivän kiintiömme täyteen jo elintarvikkeidemme ruokasuolasta, joka on jodioitu. Vai onko? Se selviää kohta.

Jodin saanti teoriassa

Jodin päivittäinen saantisuositus on 150 mikrogrammaa. Runsaasti maitoa tai juustoa nauttivilla ei ole ongelmia tähän yltämisessä, sillä karjan rehuun lisätään jodia. Esimerkiksi 75 grammaa emmentaljuustoa sisältää jo tuon 150 mikrogrammaa. Myös jodioitu ruokasuola nostaa jodinsaannin vaivattomasti riittävälle tasolle ja vaikka jodia tulisi ravinnosta vaihtelevalla menestyksellä, ei vielä kannata huolestua. Kilpirauhanen varastoi jodia tehokkaasti silloin, kun sitä tulee ravinnosta päivittäistä tarvetta enemmän. Näitä varastoja voidaan hyödyntää jopa usean kuukauden ajan. Teoriassa suomalaisilla ei siis ole ongelmia tämän hivenaineen osalta.

Jodin saanti käytännössä

Käytännössä tilanne on kuitenkin hieman mutkikkaampi. Pienen kartoitukseni mukaan miehet peittoavat jodinsaannissa terveystietoiset naiset 6-0. Tämä johtuu siitä, että miesten maitotuotteiden kulutus on yleensä suurempaa ja ruokaan ripotellaan suolaa reippaalla kädellä, kun taas yhä useampi nainen...

a) ei voi nauttia suuria määriä maitotuotteita.

b) on vaihtanut jodioidun suolan merisuolaan, ruususuolaan tai johonkin muuhun "laatusuolaan", joissa ei ole jodia nimeksikään.

c) luulee, että elintarviketeollisuus käyttää jodioitua suolaa viljavalmisteisiin.

Terveystietoisten yksilöiden jodinsaannissa saattaa siis olla petrattavaa. Moni on tähän asti luottanut siihen, että viljavalmisteiden sisältämä suola olisi jodioitua ja tällöin leivän syöminen kompensoisi ravinnon muuten vähäistä jodimäärää. Näin ei kuitenkaan enää ole.

Jodi ja elintarviketeollisuus

Tein asian osaltaa pientä selvitystä soittelemalla sekä erittäin suureen leipomokonserniin että pienempään paikallisleipomoon. Kummastakin ilmoitettiin muutaman päivän päästä, että mihinkään leipomotuotteisiin ei käytetä enää jodioitua suolaa, vaan jodioimatonta. En tiedä voiko tämä johtua kustannussyistä vai pelkästä tottumuksesta, sillä pienempi leipomo oli harkinnut jopa merisuolan lisäämistä tuotteisiinsa. Joka tapauksessa elintarviketeollisuuden varaan ei voida suomalaisten jodinsaantia laskea.

Viljatuotteet eivät suolaisuudestaan huolimatta varmista riittävää jodin saantia, joten mikä avuksi, jos ei voi käyttää maitotuotteita eikä ruokasuolan kanssa hölvääminen huvita?

Taseet nousuun merilevällä

Yksi ratkaisu on ottaa käyttöön jodivalmiste, joka täyttää päivän saantisuosituksen. Tällainen on esimerkiksi Kelpamax. Toinen vaihtoehto on merilevän lisääminen ruokavalion normaaliksi osaksi. Kannattaa muistaa levänkin käytön kanssa kohtuus (erityisesti raskausaikana), mutta samalla myös se, että koko Japani mättää merilevää kaikissa mahdollisissa muodoissaan. Joka päivä. Nori ei sisällä paljoa jodia, joten suosittelen mieluummin vaikkapa wakamea. Se on tosi hyvää esimerkiksi keitoissa.

_____________________________

Voit jatkaa aiheeseen perehtymistä täällä.