Hanna approves: Top 10 Juhannustarvikkeet

Nyt alkaa (kyllä, taas kerran) uusi sarja, josta olen hyvin innoissani.

Olen kärsinyt jo pidemmän aikaa niin vaikea-asteisesta writer´s blockista, että jotain oli keksittävä. Oli kehitettävä väylä kirjoittaa silloinkin kun siihen ei muka vain kykene. Tämä on nyt sellainen. Hanna approves Top 10 -lista tulee ilmestymään tästä lähtien aina silloin tällöin. Ehkä jopa useammin ja millä tahansa hyvinvointiteemalla. Te lukijatkin voitte esittää toivomuksia siltä osin, mistä aiheista haluatte psykologin & lisensoidun ravintovalmentajan Top 10 -katsauksen. Joten antakaa palaa. Minäkin annan, joten nyt mentiin tämänkertaisena aiheena juhannustarvikkeet!

10. Kesäruokien maagiset piristäjät 

Olivat ruokailuolosuhteet mitkä hyvänsä ja tarjolla miten ankeaa säilyketölkkiä tahansa aina on tehtävissä jotain. Wasabilla, tuoreyrteillä, savusuolalla sekä kylmäpuristetulla laatuoliiviöljyllä fiksaat ankeimmankin säilykkeen uuteen kukoistukseensa. Savusuolaa löytyy muuten suihkeenakin nykyään ja on muuten hyvää. 


Uusin keksintöni on laittaa säilykekalaan tai grillattuun loheen hieman wasabia ja kokonaisuus toimii. Se niin toimii, varsinkin sushin ystävälle. Tämä konsti tulee viikonloppunakin käyttöön festareilla, koska ystäväni asuntoauton jääkaapissa ei ole liiemmin tilaa neljän ihmisen kokkauksille. Mukaani lähtee siis makrillia, lohta ja jotain perinteistä Nummirock-ruokaa tölkkimuodossa. Jäk. Enkä ole tietenkään jaksanut käydä isommassa ruokakaupassa hakemassa mitään hienoa ja tänään sellaiseen meneminen on jo aikamoinen haaste. Tsemppiä teille jotka olette lähdössä.

Heh.


Taidan siis metsästää vain lähikaupasta hieman jogurttia, kananmunia, hedelmiä, hyvin säilyviä tomaatteja sekä salaatteja, fetaa, suklaakauramaitoa drinkkisekoituksiani varten ja jotain juhannusspesiaalia eli tietenkin suklaata.  

9. Peppu

Lueskelin tänään vähän nettiä ja tulin siihen tulokseen, että naisten rasvaprosenttien trimmaushommelit ovat lähteneet taas kerran käsistä. Kunpa voisimme jo vähän relata ja myöntää että kauniisti asettunut rasvakudos on yksi naisen hienoimpia ominaisuuksia.  http://aidonkauneudenmetsastajat.wordpress.com/2012/06/21/kansallinen-rasvaprosenttikriisi/

Niin ja peppu arvostettua korkeakulttuuria, jolle Kiasmakin on antanut aitiopaikan. Antakaa siis tekin. Katsokaa tuo video. Ja sen jälkeen tämä. Ja sen jälkeen olkaa ylpeitä itsestänne ja menkää rasvaprosenttimittauksia mieluummin vaikka dancehall-tunneille. 

8. Mielialaa piristävä juhannuslukeminen

Olin missä tahansa olosuhteissa. Vaikka teltassa sammuneiden hevarien keskellä tai puistossa tai baarissa, on mukanani oltava nykyään laadukasta lukemista. En ehkä lue sivuakaan kanniskelemastani kirjasta, mutta jos edes tiedän että mukanani on voimaa teos, olen vahvempi. Jossain vaiheessa pidin käsilaukussani Havahtumista ja aina kun tuli paha olla, luin sitä ja sain itseni kasaan. Nyttemmin ei ole ollut enää tarvetta saada niinkään itseä kasaan, vaan ennemmin perehtyä ihmisyyteen yleisemmällä tasolla.

Niinpä päätin eilen, että juhannuksen aikana minun on pakko tutustua viimein kunnolla johonkin ihmiseen, jota en ehkä tapaa koskaan, mutta joka kiehtoo minua ammatillisesti. Ehkä voisin lukea rokkarien elämänkertoja psykologin näkökulmasta ja siirtyä niistä sitten muihin. Kuulinkin sopivasti, että Herra Ylpöstä on tehty kirja Herra Ylpön sydän ja päätin heti hankkia sen.

Herra Ylppö on ollut suuri idolini sen jälkeen kun hän teki kappaleen, joka kertoo kaltaisistani naisista. Tahtoisin joskus keskustella hänen kanssaan siitä miten raavas mies voi onnistua kuvaamaan naisen sielunelämää paremmin kuin yksikään nainen itse ikinä:

Herra Ylppö & Ihmiset - Tyttö Epäkunnossa

Kirjakauppa oli jo mennyt kiinni, kun ryntäsin keskustaan hakemaan ylppöäni. Onneksi Sokos oli vielä auki ja siellä oli yksi ainoa kappale Herra Ylpön sydäntä. Minun kappaleeni.

En malta odottaa, että pääsemme matkaan muutaman tunnin kuluttua! Siitäkin huolimatta, että minua alkaa aina oksettaa, kun luen autossa...

7. Kohtuudella kaikkea. Tai ehkä vaan kaikkea.

Sikke Sumari sanoi suurinpiirtein näin jossain keskusteluohjelmassa ja osui asian ytimeen. Minä en ole kohtuuihminen. Moni muukaan hyvinvointialalla työskentelevä ei ole. Siitä ei kuitenkaan paljoa puhuta. Esimerkiksi siitä, että teemme töitä niin paljon, että tässä liikutaan välillä burn outin rajalla. Tai että välillä tulee ostettua levykaupalla suklaata ja käytettyä sitä coping-keinona heti kaupasta ulos päästyä kadulla. Toisessa kädessä levy, toisessa ostoskassi ja kotona sama meno. Nimim. kokemusta on.

Juhannuksena en ajatellut syödä tai juoda kohtuudella. Teen niinkuin hyvältä tuntuu. Yleensä ei tunnu hyvältä vahingoittaa sielun temppeliä, mutta ajatus siitä etten saisi tehdä jotain saa minut tekemään juuri sitä. Siksi lähden aina juhlimaan avoimin mielin ja itseäni kuunnellen. Olen vuosien myötä oppinut nauttimaan elämästä ihan oikeasti ja nykyisin olen siinä paljon parempi kuin nuorena. Olokin on paljon parempi. Älkää ikinä pelätkö vanhenemista nuoret neidot siellä. Se voi tuoda terveyden takaisin.

Mutta tosiaan. Minä en halua elämältä kohtuullisesti jotain. Minä haluan kaiken. Nykyään onneksi vähän pienempinä paloina ja ajan kanssa.

6. Nokkonen ja muut ilmaiset hyperfoodit

En ole ehtinyt kerätä vielä ainoatakaan nokkosta. Taas meni paras kasvukausi ohi. Mutta onneksi tätä herkkua riittää koko kesän ajan. Menen siis kohta pienelle hölkkälenkille ja tuon tullessani kuntopolun varrelta pari nokkosta, joista teen virhemehun. Jotain vastapainoksi tuleville päiville. Kaikki vihreä on hyväksi maksalle ja kaikki suomalaiset superfoodit peittoavat ulkomailta tuodut pölisevät jauheet ja kuivat käntyt kuus nolla.  

5. Maksa jaksaa jaksaa!

Jos kesä on edennyt tähän mennessä kosteissa merkeissä ja raskaalla ruokavaliolla, suosittelen lämpimästi Vogelin tuotteita kehon puhdistamiseen. Itse olen nyt nappaillut Antitox-tabletteja, sillä maksani on todella herkkä ja sen kapasiteetti käsitellä ylipäätään yhtään mitään aika huono. Reagoin ihan jo kofeiiniin melkoisen voimakkaasti ja uskon tämän johtuvan genetiikastani sekä siitä, että keho on ollut lapsuudessani sattuneen onnettomuuden takia kovilla koko elämäni ajan. Siksi huolehdin maksani jaksamisesta kuureilla, joiden aikana syön paljon vihreää ja käytän hyödykseni maksaa vahvistavia yrttejä. Nämä keinoni eroavat täydellisesti kaikenlaisista hömppä-detoxeista, joita markkinat ovat pullollaan. Niistä lisää joskus toiste. Luottakaa maarianohdakkeeseen ja jättäkää kaikenlaiset siirapit ja magnesiunoksidit kauppojen hyllyille. Ja kerätkää sitä nokkosta.

Jos yrttitietous kiinnostaa enemmänkin, suosittelen hankkimaan Frantsilan Virpi Raipala-Comierin Luontoäidin kotiapteekki -kirjan.

4. Kesäfestarit

Olen lähdössä Nummirokkiin, kuten saatoin jo mainita. Olin vielä viime vuonna liian vanha festareille. Nyt en onneksi enää ole.

Raporttia seuraa. ;)

3. Perspektiivi

Olen koko talven ja kevään ajan saarnannut perspektiivin tärkeydestä mielenterveydelle. Usein kaikki ahdistus, stressi ja mielenterveyden ongelmat palautuvat siihen kuinka näemme asiat, usein liian suurina. Kaikki on niin suhteellista. Kun lähdemme uuteen ympäristöön, saamme etäisyyttä ja suhteellisuudentajua. Näemme elämämme uusin silmin, mikä helpottaa huomattavasti tarvittavien korjausliikkeiden tekemistä.

Tiedän että oma työstressini, joka yltyy välillä melkoisen pahaksi, on seurausta pieneen oravanpyörään lukittautumisesta. Pitää muistaa välillä hypätä sieltä pyörästä pois ja lähteä katselemaan maailmaa.

Siksi on tärkeää käydä mökillä, festareilla, ulkomaanmatkoilla tai vaikka vetämässä perspektiivit. Sen jälkeen kaikki on toisin. Ainakin omassa päässä.

2. Missä on parhaat bileet?

Olen oppinut Marko Bjurströmiltä yhden ainoan lauseen, joka on kantanut yllättävän pitkälle. Aikanaan Marko totesi, että parhaat bileet ovat siellä missä itse on. Jostain syystä tämä yksinkertainen lause on auttanut todella paljon tilanteissa, joissa voi tuntua siltä että tuli päädyttyä väärään paikkaan tai ei oikein muuten vaan irtoa. Kaikki on lopulta asenteesta kiinni. Jokaisessa vastaantulevassa ihmisessä on uskomaton potentiaali ja noin miljoona kerrosta, joiden alta voi kuoriutua timanttia. "Namaste" sanovat ihmiset. Näen valon sinussa. Kaunein ihminen keskittyy ja ottaa aikaa nähdä toisen sisäinen kauneus ja kaikki sen mukana tulevat enemmän tai vähemmän miellyttävät boonukset.

1. Sydänystävyys

Eilen juuri ennen nukahtamistani ajattelin ystävyyttä oikein perinpohjaisesti. En tiedä mitä sydänystävyys tarkoittaa, mutta sitä sanaa on käytetty minusta tällä viikolla ja se kuulosti maailman kauneimmalta tavalta huomioida toinen ihminen. Otin sen itsekin käyttööni, vaikken edelleenkään tiedä mitä se alunperin tarkoitti, mutta minulle se tarkoittaa nyt ihmistä, jonka kanssa olen valmis rakentamaan ja ylläpitämään jotain herkkää ja kaunista. Jotain mikä saa aina osapuolista riippuen oman muotonsa sydämessäni.

Mielestäni ystävät ovat kaikkein kallisarvoisinta mitä ihmisellä voi olla. Jokainen meistä selviää kyllä hengissä ilman lapsia tai puolisoa, mutta ilman ystävää ei pärjää kukaan. Tämä on nähty niin koulusurmien kuin vanhusten itsemurhien kohdalla. Nyt alkoi muuten itkettää kun kirjoitin tuon. Apua. Pitää saada tähän onnellinen loppu tai edes jotenkin yrittää pelastaa kirjoitus.

Tai ehkä me jotka olemme maailman onnekkaimpia, koska meillä on paljon ystäviä, voisimme hetkeksi pysähtyä. Miettiä uudella tavalla jokaista vastaantulijaa. Muistaa, että tuolla on ihmisiä ilman ystäviä. Juuri vieressäsi oleva pieni poika tai vanha nainen, ihan kuka tahansa, saattaa kaivata ystävällistä hymyä tai minuutin verran aikaasi. Tai paria ystävällistä sanaa ja vaikka kutsua juhliin. Ei jätetä kaveria varsinkaan kauniina kesänä. 

Kuva: 

http://www.buzzfeed.com/expresident/pictures-that-will-restore-your-faith-in-humanity


Siispä hyvää ja kaunista juhannusta! Rakasta itseäsi ja muita, niin kaikki menee juuri niinkuin on tarkoitus.

Ps. Hienoa olla täällä taas ja kiitos sinulle WM. Sait minut kirjoittamaan.
---------------------------------------------------------------
Sivustoni facebookissa

Miksi hirssi on hyväksi hiuksille?

Aloitin eilen intensiivisen hirssipohdinnan. Muun muassa siteeraamalla väärin viljojen välistä vertailutaulukkoa sekä hehkuttamalla fb-sivustollani hirssin ravitsemuksellista ylivoimaisuutta ilman perusteita. Nyt pohdintani jatkuvat (koittakaa kestää).

Olen tutkaillut lisää erilaisia ravintoarvotietokantoja pyrkimyksenäni selvittää miksi hirssi on joka ikinen kerta mukana listattessa hiuksille ja kynsille hyödyllisiä ruokia. Lisäksi hirssiuutetta käytetään lähes poikkeuksetta erilaisten hiusten kasvua/rakennetta parantavien puristeiden ainesosana, joten...

a) Hirssi on hyväksi hiuksille ja kynsille.

b) Hirssin maine hiusten- ja kynsien superfoodina on perusteeton.

Tällä hetkellä vertailujeni tulokset ovat seuraavanlaisia.

• Hirssi on kivennäisaineiden ja monien vitamiinien osalta kärkikastissa verrattaessa sitä muihin gluteenittomiin viljoihin (myös kauraan).
• Vehnä kuitenkin peittoaa hirssin 6-0 monen ravintoaineen osalta.
• Mutta ennen vehnän voiton hurraamista on hyvä huomioida, että kyseistä viljaa syödään maassamme yleensä pitkälle prosessoidussa muodossa, jolloin ravintoarvotkin vaihtelevat.
• Viljojen välinen kilpailu on siis monimuuttujainen soppa.
• Hiusten kasvulle hyödyllistä metioniini-aminohappoa hirssi sisältää sentään enemmän kuin muut viljat, mutta tätäkin ainetta on helpompi saada reilusti mm. kananmunasta tai soijasta.
• Piitä hirssissä huhutaan olevan paljon ja se on ainakin faktaa, että pii imeytyy viljatuotteista parhaiten (esim. banaanin runsasta piimäärää ihmisen keho ei oikein osaa hyödyntää johtuen ilmeisesti sen erilaisesta rakenteesta).

Lopputulemana voisin todeta katsovani tällä hetkellä hirssin eduksi monipuolisen ravintoainesisällön, jonka painotukset sattuvat olemaan mahollisimman monen aineen osalta edulliset hiusten ja kynsien kannalta. Kokonaisuus siis ratkaissee. Lisäksi hirssi sopii myös vatsaoireiselle ja gluteeniviljoja karttavalla, joiden on muutenkin kiinnitettävä enemmän huomiota ravitsemustilaansa. Hirssille kannattanee siis antaa mahdollisuus, mutta hieman skeptisellä otteella.

Jatkan selvityksiäni vielä ja kirjoittelen lisää tietoa, kunhan löydän jossain kunnollisen taulukon tuon piin osalta. Lisäksi ajattelin ottaa yhteyttä eri yrityksiin, joiden puristeissa hyödynnetään hirssiä, sillä haluan kuulla jos nämä tahot osaisivat kertoa miksi käyttävät raaka-aineenaan juuri tätä viljaa ohi kaikkien muiden helpommin saatavien.

Ruokavinkki:

Hirssihiutaleiden maku on kitkerä enkä suosittele niiden käyttöä, sillä hirssin pinnalla olevia haitta-aineita ei ole valmistusvaiheessa poistettu. Hirssi on tärkeä pestä hyvin ja tarvittaessa vaikka liottaa, jolloin se sulaa entistä paremmin. Kannattaa siis ostaa suoraan kokonaisia hirssisuurimoita.

Koekeittiössäni tapahtuneiden kokeilujen perusteella hyvin keitetty hirssi sopii erityisen mainiosti yhteen...

1) Suklaan tai raakakaakaon ja sopivan makeutuksen kanssa, jolloin seoksesta saa hyvän suklaamannapuuron korvikkeen.

2) Oliiviöljyn, basilikan ja yrittisuolan kera. Näin hirssi toimii vaihtelua tuovana lisäkkeenä esimerkiksi kalalle tai jollekin kasvisruoalle.

3) Kun hirssistä tehdään risoton tyylistä "hirsottoa", on rajana vain makujen taivas.

4) Kun olin nuori vatsaoireille altis jääkiekkoilija, tein hirssistä usein leipää. Muistelen tuota mielenkiintoisella rakenteella varustettua känttyä lämmöllä.

Ps. Kuten ehkä huomasitte, tämä blogikirjoitus ei antanut lopullista vastausta otsikon kysymykseen.

The truth is out there.

-Ravitsemustieteen Fox Mulder

Hyvinvointia hiljaisuudesta: Gila Heimosen haastattelu

Korostan aina asiakkailleni, että rentoutuminen on terveyden kannalta vähintään yhtä olennainen elementti kuin monipuolinen ruokavalio ja liikunta. Tästä johtuen on tärkeää pysähtyä välillä pohtimaan, kuinka saisimme hektiseen elämäämme enemmän palauttavia hetkiä. Tänään oppaanamme aihepiiriin toimii rentoutumiseen ja tietoiseen läsnäoloon erikoistunut asiantuntija, Gila Heimonen. Kyselin Gilalta vinkkejä elämän rauhoittamiseen ja kerron seuraavassa osassa millainen kokemus Gilan Hiljaisuuden kylpylään osallistuminen oli.

________________________________________________________

Gila Heimonen fact file: Gila on peruskoulutukseltaan sosionomi, tanssi- ja liiketerapeutti sekä rebalancing-kehoterapeutti. Lisäksi hän on kouluttautunut TRE (Trauma and tension releasing exercises) ja mindfulness-menetelmien ohjaajaksi. Gilalta löytyy kokemusta työskentelystä hyvin erilaisten asiakaisryhmien kanssa, kuten kipupotilaat, erilaiset työyhteisöt, päihderiippuvaiset, mielenterveyskuntoutujat, työttömät ja seksuaalisesti hyväksikäytetyt. Tällä hetkellä Gila vetää muun muassa todella suosittuja Hiljaisuuden Kylpylä -iltoja sekä kouluttaa ja luennoi tietoisen syömisen opettelemisesta.

Haastattelu

Miten kuvaisit tietoista läsnäoloa?

- Se on tietoista olemista niin, että mielemme ja huomioimme on tässä ja nyt. Havainnoimme ja aistimme tietoisesti itseämme, kehoamme, ajatuksiamme, tunteitamme ja reaktioitamme sekä mitä ympärillämme tapahtuu sallien ja hyväksyen tämän hetken sellaisenaan.

Miten päädyit alunperin tietoisuustaitojen pariin? Oletko ollut aikaisemmin elämässäsi kiinnostunut hiljentymisestä, joogasta, meditaatiosta jne.

- Muistan ajatelleeni ihan pienenä lapsena, että voiko mieltä pysäyttää/hiljentää. Kiinnostuin meditaatiosta jo yli 20 vuotta sitten eli 18-19 vuotiaana. Elämä on kuljettanut minua sen jälkeen erilaisille kursseille ja koulutuksiin niin koti- kuin ulkomailla. Olen opiskellut mindfulnessia Suomen lisäksi mm. Intiassa ja Uudessa-Seelannissa.

Miten tietoisuus-aiheen pariin päätyminen on konkreettisesti muuttanut elämääsi, tapaasi hoitaa terveyttäsi ja onko näkynyt joitain muita selkeitä vaikutuksia?

- Tietoinen läsnäoleminen on auttanut tiedostamaan omia ajatus- ja toimintamalleja ja saanut aikaan suuria muutoksia itsessä. Se on tuonut elämään lisää mielenrauhaa, luottamusta ja kykyä elää tässä hetkessä. Se on muuttanut suhdetta omaan itseeni myönteisemmäksi, auttanut päästämään irti asioista ja ihmisistä, jotka eivät enää kuulu elämääni. Päivittäinen pysähtyminen ja hiljentyminen lisäävät niin kehoni kuin mielenikin hyvinvointia. Eläminen kroonisen kivun kanssa on helpottunut erittäin merkittävästi mindfulnessin avulla. Eli muutoksia ja vaikutuksia on todella paljon…

Mikä on hiljaisuuden kylpylä? Mistä idea syntyi?

- Hiljaisuuden Kylpylä syntyi yritykseni Hiljaisuuden Sauna –tuotteesta, joka lanseerattiin markkinoille viime syksynä sekä omista kylpyläkokemuksistani. Hiljaisuuden Kylpylä yhdistää mindfulnessin eli tietoisen läsnäolon harjoittelun sekä hiljaisuudessa olemisen. Se on runsaan neljän tunnin kokonaisuus, jossa ensin luennon ja käytännön harjoitusten myötä perehdytään tietoiseen läsnäoloon, syödään iltapala, ja sitten nautitaan kylpyläosaston saunoista ja altaista hiljaisuudessa harjoitellen samalla tietoista läsnäolemista. Ilta päättyy yhteiseen kokemuksen jakamiseen. Se toteutetaan Kylpylähotelli Rantasipi Laajavuoressa Jyväskylässä.

Millaista palautetta ihmiset usein antavat oltuaan mukana hiljaisuuden kylpylässä?

- Osallistujat ovat olleet todella vaikuttuneita kokemuksestaan. Kylpylässä on tunnelmavalaistus kynttilöineen ja hiljaisuudessa rentoutuu sekä keho että mieli. Ihmiset ovat kertoneet rentoutuneensa syvästi, mutta samalla virkistyneensä. Myös yhdessä hiljaa oleminen on ollut monelle uusi, mutta miellyttävä kokemus.

Olet todennut: "Elämä on tässä ja nyt, meille jokaiselle. Ei ole sitten kun -hetkeä". Miksi me ihmiset elämme niin helposti sitten kun elämää?

Mikä ajaa meidät irtautumaan hetkestä?

- Olemme niin tottuneet siihen, että mieli vie meitä. Olemme unohtaneet kykymme olla läsnä ja mielen taipumus on olla aina tulevaisuudessa tai menneisyydessä. Mielellä on monenlaisia ”temppuja”, esim. viedä meitä unelmointiin, kun meidän on hankala kohdata tätä hetkeä.

Tiedostamalla mielemme toimintaa voimme oppia elämään täysillä ja nauttia jokaisesta hetkestä.

Mitä mieltä olet eri ikäisten ihmisten tietoisuustaidoista tai taipumuksesta olla läsnä tässä hetkessä ja aidosti muiden kanssa?

Onko tässä maiden välisiä eroja?

- Meissä kaikissa tietoisen läsnäolon taito on luonnostaan, koska olemme olleet joskus lapsia. Pienet lapset ovat täysin läsnä tässä ja nyt, me aikuiset olemme usein kadottaneet tämän taidon. Mielestäni läsnäolon taito ei niinkään liity ikään kuin ihmiseen itseensä – ja kaikki voivat harjoittelemalla oppia tämän taidon uudelleen. Kokemukseni kansainvälisistä koulutuksista on, että mielemme ominaisuudet ovat samat riippumatta siitä, mistä maasta ihminen tulee. Mutta voisin kuvitella, että ihmiset, jotka elävät ei-teollistuneissa maissa, lähellä luontoa, yksinkertaista elämää, ovat enemmän tässä hetkessä kuin me.

Voisitko kertoa jonkun pienen harjoituksen, jonka tämän jutun lukija voisi tehdä nyt samantien. Miten rauhoittua tietokoneen ääressä. Vaikka keskellä työpäivää?

- Hengityksen tiedostaminen ja havainnoiminen on helppo, yksinkertainen ja toimiva tapa palauttaa itsensä läsnä olevaan hetkeen missä tilanteessa tahansa päivän aikana. Muodollisena harjoituksena se menee näin:

Istu alas, selkä suorana, hartiat ja kädet rentoina. Sulje silmät ja hengitä muutaman kerran vähän syvempään. Jätä hengitys sitten virtaamaan luonnollista kulkuaan.

Vie huomiosi hengitykseen vatsan seudulle ja havannoi hengitystäsi ja sen tuottamaa liikettä vatsan seudulla. Aina kun huomaat, että ajatuksesi ovat vieneet huomion muualle, palautat huomion takaisin hengitykseen.

Ajatuksia ei tarvitse pysäyttää tai muuttaa. Pysyt parhaan kykysi mukaan ajatustesi tarkkailijana. Älä pyri mihinkään, koska pyrkimys muuttaa oloa jo luo stressiä. Havannoi ja tiedosta hengitystäsi ja oloasi sellaisenaan, hyväksyen olosi olipa millainen tahansa. Hyväksyminen ja tietoisuus rauhoittavat ja rentouttavat.

Voit tehdä harjoitusta muutaman minuutin tai niin kauan kuin haluat. Avaa silmät ja anna läsnäolon laadun jatkua vaikka päätät harjoituksen.

_______________________________________________

Kiitos Gilalle asiantuntemuksesta ja hyvistä vinkeistä! Gilan yritys on Ilonsilta, jonka facebook-ryhmän kautta saat hyvää tietoa rentoutumisesta, erilaisista tapahtumista ja tietoisesta läsnäolosta. Liittykää! Ensi kerralla kerron omakohtaisesti, kuinka koin osallistumisen Gilan ohjaamaan Hiljaisuuden Kylpylään ja mitä pysyvää illasta jäi muistoksi.

Hanna facebookissa

Image: Phiseksit / FreeDigitalPhotos.net

Pohjoista vehnää ja vatsaoireita

Ovatko suomalaiset vehnälajikkeet suolistolle vihamielisempiä kuin ulkomailla viljeltävät? Yhä useampi ihminen on raportoinut oireilevansa vehnän takia enemmän koto-Suomessa kuin ulkomailla, joten ilmiötä on tarpeellista arvioida eri suunnista. Lähdetäänpä taas tonkimaan kuokan kanssa ravitsemus- ja elintarviketieteen kivistä peltoa. Tämä aihe ei ole todellakaan millään muotoa selvä kuin pläkki. Pyydänkin huomioimaan tämän kirjoituksen lähinnä ajatusten ikuisena virtana, johon teistä lukijoista jokainen voi heittää oman kaksisenttisenne tuolla kommenttiboksin puolella.

Siispä mietitään asiaa, mutta ei hysterisoida. Naistenlehtiä selaamalla keliakia näyttää olevan uusinta muotia, joten olen tällä hetkellä gluteenista kirjoittaessani aika varovainen. On edelleen syytä muistuttaa, että keliakia on harvinainen sairaus. Sen sijaan gluteeniviljojen ärsyttämä ärtyvä suolisto sitäkin yleisempi ongelma. Jälkimmäisen ollessa kyseessä gluteenia ei tarvitse karsia ruokavaliosta sataprosenttisesti, vaan on viisainta arvioida yksilökohtaisesti millaiset ratkaisut viljojen osalta ovat paras kompromissi.

Siten asiaan.

Elintavat muuttuvat ulkomailla

On useita syitä siihen, miksi matkatessa vatsa voi joko ärtyä tai sitten vaihtoehtoisesti rauhoittua. Usein ruokavalion kokonaisuus muuttuu vieraalla maalla ja liikuntaakin tulee tavallista enemmän rauhallisen kävelyn muodossa. Psyykkisiä syitä ei voida myöskään poissulkea, sillä uudessa ympäristössä saattaa käydä niin, että huolet unohtuvat ja koko keho rauhoittuu suolistoa myöten.

Kylmien ja lämpimien alueiden vehnät

Edellä mainitut syyt eivät kuitenkaan yksin riitä selittämään sitä, että kehoaan kuuntelevat yksilöt ovat huomanneet juuri vehnän osalta vaihtelevia vatsareaktioita eri maissa liikkuessaan. Onko vehnälajikkeissa siis selkeitä eroja, jotka voisivat vaikuttaa suolistoon?

Ilmasto asettaa omat ehtonsa viljelyskasveille. Niinpä pohjoisen pallonpuoliskon lämpimämmillä alueilla, kuten Keski-Euroopassa ja Yhdysvaltojen eteläosissa viljellään pääosin lajiketta, jota kutsutaan syysvehnäksi. Sen sijaan alueilla, joiden kasvukausi on lyhyt ja hyytävä, viljellään kevätvehnää. Täten myös Suomessa noin 85 prosenttia vehnästä on kyseistä kevätvehnää. Vertailtaessa näiden lajien eroja leipoutumisessa ja siten sitkopitoisuudessa, peittoaa kevätvehnä syksyisen lajitoverinsa. Vehnässämme on siis enemmän gluteenia, minkä lisäksi suurin osa leipomoidemme käyttämästä vehnästä on kotimaista. Ehkä siis tästäkin syystä herkät yksilöt huomaavat eron.

Knoppitietona esimerkiksi italialaisten suosiman durumvehnän proteiinipitoisuus on korkea, mutta gluteenipitoisuus alhainen. Tästä johtuen haluttaessa tehdä taikinasta helpommin leipoutuvaa, lisätään joukkoon gluteenipitoisempaa vehnää. Olisi erittäin kiinnostavaa tietää millaista vehnälajiketta suositaan pitkäikäisistä asukkaistaan tunnetussa italialaisessa Campodimelen kunnassa. Siellä nimittäin ruokavalion yhtenä perusosana suositaan pastaa.

Mitä tästä voidaan päätellä?

Näkisin ruokavalion maltillisen gluteenipitoisuuden terveydelle suotuisampana, kuin ylenmääräisen gluteenitykityksen, jolle länsimainen ihminen altistuu vuodesta toiseen. Useissa leipomotuotteissa on erikseen lisättynä gluteenia ja jopa karppaajien suosima leipä on aivan täynnä samaista mömmöä. Tällainen kokonaisuus ei ole millään tapaa optimaalinen ihmiselle, jonka vatsa on herkkä tai geeniperimä altistaa jollekin autoimmuunisairaudelle. Muuten voidaan todeta, että mikäli terveys on kunnossa, ei gluteenin karttamiseen ole syytä. Huomio kannattaa keskittää tällöin merkityksellisempiin asioihin ja ruokavalion kokonaisuuden hiomiseen.

Ajatuksia?

________________

Image: Grant Cochrane / FreeDigitalPhotos.net

Kun karpit muuttuvat piraijoiksi

Ajattelin kirjoittaa pari sanaa aiheesta, joka on vähän kipeä ja ehkä vaiettukin. Erityisesti sosiaalisissa medioissa liikkuvien terveys- ja ravitsemusasiantuntijoiden piirissä.

Miltä tuntuu päätyä karp...piraijojen raadeltavaksi?

Karppaus - so over it?

Erehdyin viime viikolla toteamaan utopistisesti, että ehkä pahin taliban-karppaus olisi jo menneen talven lumia. Ne joita ketoosi ei ole kaatanut, jatkavat omissa oloissaan ja ne joille karppaus ei ollut portti maanpäälliseen taivaaseen, etsivät paratiisiaan jo muualta. Elä ja anna elää.

Tiesin kuitenkin karppausbuumin jättäneen suomalaiseen ravitsemuskeskusteluun jälkensä ja aiheuttaneen monelle suoranaista hiilihydraattipelkoa. Päätin siis varmuuden vuoksi tarkistaa missä pekoninpuputuksen tuputuksen osalta mennään. Elin siinä toivossa, että eihän nyt kukaan enää voi uskoa tiukan karppauksen sopivan ihan kaikille ja ihan kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Eihän? Se olisi niin 2011´s.

Niinpä...

1. Kirjoitin Iltikseen pienen karppauskriittisen pakinan.

2. Sain tuta fundamentalistikarppaajien raivon.

3. Sekä sen, ettei pakinani käsitellytkään aikansa elänyttä ilmiötä, jolle voisimme jo vähän nauraa. Karppaus on maailman vakavin asia.

4. Sain kuulla olevani ruma, lihava, ammattitaidoton, surkea kolumnisti, THL:n kätyri, keski-ikäinen, ituhippi, karppauksen kanssa flirttaileva wannabe-asiantuntija ja sairas. Mitä nyt kommenttiboksini roskalaatikkoon sekoittaneet ikinä keksivätkään.

Ja mitä sitten kävikään

En todellakaan tiedä, mutta tulipahan selväksi että tätä työtä on jatkettava. I´ll be back! Hasta la vista baby! :)

-Hiilihydraattori

______________________________________________

Huom. Tämä kirjoitus ei käsittele karppaajia yhtenä homogeenisena ihmisryhmänä. Ymmärrätte varmasti, että taiteelliset ja inhimilliset syyt rajoittavat sitä mitä yhteen blogikirjoitukseen mahtuu. Ne jotka ovat seuranneet blogia pidempään tietävät myös, että olen kirjoittanut karppauksesta myönteisiä kirjoituksia jo aivan tarpeeksi moneen kertaan.

Eating for dummies: Terveellistä "läsöilyä"

Lauantai 21.1. kului True Blood -sarjan, kokkailun ja "läsöilyn" merkeissä. Jos mietit nyt mitä ihmettä läsöily tarkoittaa, niin se on vapaapäivään ajoittuva, psyykkisen hyvinvoinnin kannalta välttämätön toimenpide, johon sisältyy elokuvien katselua ja syömistä. Eli kaikkea hyödyllistä hyödytöntä aktiviteettia.

Aamupala

Tällä kertaa eväinä oli teemaan sopien paljon hampurilaisaineksia ja suklaata, mutta aamu alkoi puurolla ja leivällä. Leivän päälle laitoin omatekoista levitettä, jossa on yksi osa voita, yksi vettä ja yksi oliiviöljyä/rypsiöljyä + mausteita. Suosittelen käyttämään tällaista mieluummin, kuin voita josta ei saa monipuolisesti hyviä rasvahappoja. Makukin on jees ja peittoaa kyllä margariinit mennen tullen.

Lounas

Kuvissa seikkailee uusin aikaansaannokseni, vegaaninen hampurilaispihvi, joka sai osakseen kiittävän arvion: "Ei tätä syödessä kyllä kaipaa mitään oikeaa hampurilaista." (Valmistusaineina voimakkaat mausteet, hamppujauhoseos, tofu, pieni peruna jne.)

Samantyyppisiä kuvia on paljon, sillä kaikki pihvit menivät lounaalla, koska ne olivat niin hyviä ja nälkä oli taas hirmuinen niukan aamupalan takia. Huomaan tätä sarjaa väsätessäni, että saisin kyllä panostaa aamiaisiin vähän enemmän.

Päivällinen/leffarouskutettava

Kuvassa näkyy tilli-mustapippuri-valkosipuli-dippikastike, joka on tehty maustamattomaan jogurttiin. Sen vieressä on kulhollinen ruistikkuja, jotka on paistettu uunissa oliiviöljyllä siveltyinä. Oliiviöljyyn sekoittelin valkosipulimurskaa, cajun-maustetta ja mustapippuria. Kyllä muuten toimi, näitä pitää tehdä useamminkin. Mukana menossa vielä Reilun kaupan tummaa suklaata a la Pirkka. Olikin muuten parasta reilua suklaata kaikista kokeilemistani tähän mennessä.

Iltapala(t)

Ilta kului pupeltaessa enemmän tai vähemmän kaikkea. En jaksanut edes ladata jokaista itseään toistavaa kuvaa, mutta pääpiirteissään homma meni seuraavasti.

Tein kaakaota keittämällä kauramaitoa kattilassa ja maustamalla sitä sitten raakakaakaojauheella ja iHerbista tilaamallani minttusuklaastevialla. Yleensä jos muistan, laitan mukaan piparminttuöljyä, koska rakastan minttusuklaayhdistelmiä. Nyt varsinainen minttuaromi oli harmillisesti loppu ja stevia sai riittää.

Seuraavassa kuvassa on tempehiä, joka on itselleni soijatuotteiden ehdoton ykkönen. Tempeh on valmistettu hapatetuista soijapavuista ja siinä on hmmm...juustoisen hiivainen aromi. Maku jakaa mielipiteet, mutta itse olen fani. Paistoin tempehsiivuja soijakastikkeessa ja söin leivän päällä.
...ja join taas lisää kaakaoviritelmääni katsoessani True Bloodin viimeisimmän tuotantokauden loppuun. Paras sarja mitä koskaan olen katsonut, Game of Thronesin ohella. Ja nyt vaalivalvojaisten pariin. Olen varustautunut rauhoittavalla yrttiteellä.

_______________________________________

Hanna facebookissa

Eating for dummies: treenipäivä

Edellisessä jaksossa tapahtunutta: Johdanto aiheeseen

_________________________________________

Koneellani on nyt kansiokaupalla ikuistuksia ruokahetkistäni. Suurin osa näistä teoksista näyttää siltä, kuin hirvi olisi oksentanut lautaselle ja ottanut koko komeudesta valokuvan. Ruokakuvaaminen kännykän kameralla on haasteellinen laji ja kehityin siinä paremmaksi vasta eilen tutkiessani tarkemmin älypuhelintani. Nokian N900 pystyykin yllättävän hyvään jälkeen, kun salaman ottaa pois päältä varsinkin lämmintä ruokaa kuvattaessa. Tästä johtuen taidan aloittaa raportoinnin vasta eilisestä ja harkita näkeekö menneiden viikkojen tuotanto koskaan päivänvaloa.

Perjantai 20.1.2012 oli yhdistetty työ- ja salireenipäivä. "Jouduin" työni puolesta käymään kuntosalilla, joten ruokien päätarkoituksena oli pysyä mukana menossa ja energiankulutuksessa. Päivän voisi tiivistää seuraaviin kuviin ja tunnelmiin.

Aamupala: Kauralesepuuroa ja puolukoita, joukossa Yosa-kaurajogurttia

Uusi Yosa kaurajogurtti teemalla sitrus on ilmestynyt ja se on niiiin hyvää. Laitan sitä esimerkiksi maustamattoman jogurtin ja puuron sekaan, jolloin makuelämys on kohdallaan.

Yleistä pakinaa sokerista

Mainittakoon, että Yosa on myös todella imelää, joten ei sitä pysty syömään koko purkkia kerrallaan. En ainakaan itse ole makeasta ylin ystävä, minkä lisäksi kehoni alkaa oireilla nopeasti liiallisesta sokerista. En ole sairastanut yhtäkään kuumetta sen jälkeen, kun päätin alkaa rajoittaa pysyvästi ruokavalioni sokerimääriä (ja korjasin D-vitamiinitasoni kuntoon). Välillä toki menee överiksi, mutta pääsääntöisesti nautin hiilihydraattini mieluiten marjoina, kokojyväviljoina ja juureksina, kuin ällömakeina herkkuina, joista tulee liian suurina annoksina henkisesti huono olo. Enkä nyt tarkoita syyllisyyttä, vaan enemmin vaikeuksia keskittyä asioihin, pitää mieli tasapainossa jne.

Jos muuta ei ole saatavilla, syön toki mielelläni valkoista riisiä ja perunaa, mutta lisättyä sokeria, fruktoosia, hunajaa ja kaikenlaisia imellyksiä syön juhlia lukuunottamatta pienempiä määriä kerrallaan.

On kiinni haiman kunnosta, suoliston bakteerikannasta ja aivojen välittäjäainejärjestelmästä, mitä ruokavalion suuri hiilihydraattikuorma voi aiheuttaa. Esimerkiksi osa naisista saattaa saada liiallisesta sokerista ja puhdistetuista hiilihydraateista iho-oireita, virtsatulehdus- ja hiivatulehduskierteen, mielialan ailahtelua, PMS-oireita ja kylläisyydensäätelymekanisminsa sekaisin.

Toisaalta en kannata lisätyn sokerin tai puhdistettujen höttöhiilihydraattien täydellistä karttamista. Ruokavalio on aina laaja kokonaisuus, jossa pienet määrät potentiaalisesti haitallistakin ainetta voivat hukkua muiden parempien osasten joukkoon. Puhunkin usein sen puolesta, että myös tarkoilla raameilla koostetussa ruokavaliossa on oltava pelivaraa. Muuten pipo alkaa kiristää liikaa.

Eli lyhyestä virsi kaunis. Syö sokeripitoisia herkkuja pieninä annoksina, jos niistä tykkäät ja pidä ruokavalion kokonaissokerikuorma alhaisena, niin hyvin menee.

Lounas: Katkarapu-feta-pinaattipasta

Lounaaseen mennessä olin kehittänyt todella kovan nälän (sillä aamupala oli niin niukka). Siksi kuvien joukossa on myös porkkanaa ja riisikakkuja, koska yleensä nakerran niitä odotellessani kärsimättömänä ruoan valmistumista. Tein siis pääruoaksi glutenittomasta täysjyväpastasta, pinaatista, tuoreesta basilikasta, katkiksista ja lampaan- ja vuohenmaidosta valmistetusta fetajuustosta sörsselin, josta tuli tosi hyvää. Katkaravut tosin eivät oikein pitkän tauon jälkeen maistuneet, joten taidan jatkossakin pysyä vain satunnaisemmissa jättikatkiksissa. Katkaravut ovat todella epäekologista ruokaa, joten tästäkin syystä korvaan ne mieluummin kalalla.

Kuten kuvista näkyy, käytän paljon gluteenittomia tuotteita, koska en pysty syömään vehnää. Rukiin olen ottanut takaisin ruokavaliooni, mutta pääsääntöisesti elelen gluteenittomilla viljoilla sekä kauralla. Näin pystyn välttämään atopiaoireita. Atopiaa pahentavat myös maitotuotteet, mutta vuohen- ja lampaanmaidosta tehtyä juustoa voin hieman syödä erilaisen proteiinirakenteen takia.

Kuvassa esiintyvä pullo on Lysin nestemäistä kalaöljyä. Sen käyttäminen on paljon halvempaa, kuin kapselien vetäminen. Jotta en joutuisi tiskaamaan kalaöljyn makuisia ruokalusikoita, olen kehittänyt tekniikan, jolla kaadan kalaöljyä suoraan suuhuni teelusikallisen verran ilman että kosken pullon suuhun. Tämä ehkä kyseenalainen tapa skipata lusikointi tarttui eräältä mieheltä, jonka ruokavaliota fiksasin aikoinaan painikisoja varten. Tässä kohtaa on muuten huomautettava, että liikaa ei kannata lisäravinteilla läträtä. Suuret kalaöljymäärät voivat johtaa ongelmiin, joten pysykää niissä pullojen annostelusuosituksissa.

Välipala reenin jälkeen: Raw food proteiinipatukka

Ennen kuin lähdin nostelemaan kahvakuulaa ja vapaita painoja sekä lukemaan naistenlehtiä kuntopyörän äärellä, käväisin paikallisessa Ekolossa katselemassa patukkatarjontaa. Energiapatukan avulla on helpointa estää hirvittävä nälkäkohtaus, joka seuraa väistämättä rankan reenin ja pitkittyneen ruokailuvälin jälkeen. Harvemmin kyllä "törsään" tällaiseen luksukseen, mutta nyt iski inspiraatio, kun huomasin suureksi ilokseni tervetulleen täydennyksen vegaanisten energiapatukoiden valikoimaan. Organic Foodbarilta löytyi todella reippaasti proteiinia sisältävä systeemi, joka oli koostettu kunnon aineksista. Suuri proteiinimäärä pohjautui idätettyyn riisiprodeen, joten olihan se pakko maistaa mihin asti tuotekehittely oli päässyt tuon sahajauhon kanssa.

Mmmm, sanoisin että aika pitkälle.

Kuntosalin pukkarissa tutkivan journalisti räpsi kuvia patukasta ja nautti. Riisiproteiinin jauhoisa maku paistoi kyllä hieman läpi, mutta se ei haitannut laisinkaan. Tätä on saatava lisää! Siispä yritän nyt kirjoittaa nopeasti ehtiäkseni Ekoloon vielä tänään ennen sulkemisaikaa. Ostan kaikki loputkin proteiinipatukat itselleni ennen kuin joku vegaanibodari vie ne.

Kahvihetki: Coffee Housen soijalatte

Punttiksen jälkeen lähdin ostelemaan leipomustarvikkeita. Samalla käväisin jotain stimulanttia kaipaavan ystäväni kanssa iltakahvilla. Tilasimme soijalaten, joka oli tosi hyvää. Sain syödä suuren osan lattevaahdosta. Haaveilen siitä, että saisin kotiini niin tehokkaan maidonvaahdottimen, että voisin tehdä pelkkää kahvivaahtoa ja nauttia sitä kerrallaan kulhollisen. Ah.

Päivällisen loputon nakerrusmaraton

Alkupalaksi täysjyväkauraleipää.



Ihmeleipää.


Ja aina vain lisää leipää.

Energiapatukka taittoi pahimman nälän, mutta yllä näyttäytyy tulos siitä, mitä tapahtuu kun ei ehdi urheilun jälkeen ajoissa syömään kunnon ruokaa. Ja tarjolla on vain leipää. Mutta ei mitä tahansa leipää, vaan Ihmeleipää, jonka reseptin kehitin eilen. Palaan aiheeseen erillisessä reseptipostauksessa, mutta lyhyesti voisin mainita leivän sisältävän tofua, mausteita, kaurahiutaleita ja kaikkea jännää. Koostumuksesta tuli ihana ja mausta ainakin paikalla olleen tuomariston mielestä "miellyttävä ja täyteläinen".

Kuvissa vilisee myös muutamia tuotteita, jotka voisin erikseen mainita. Ostin maukasta vegaanista juustoa sieltä samaisesta Ekolosta ja tykkäsin. Lisäksi löysin sokokselta täysjyväkauraleipää, joka koostui todellakin kaurasta eikä vehnäjauhoista, joiden sekaan on ripoteltu pari kaurahiutaletta nimen vuoksi. Maku oli erinomainen.

Yhteenveto

Kaikkiaan syömiset menivät päivän mittaan hyvin. Ruokarytmi oli säännöllinen ja aterioiden makroravinnejakauma (proteiini, rasva, hiilihydraatti) tasapainossa. Energiansaanti oli tosin melkoisen ilta- ja leipäpainotteinen, kuten viimeisestä kuvasarjasta näkyy. Olisin voinut syödä enemmän ruokaa aamupalalla (jos jääkaappi ei olisi ollut tyhjä), sillä nyt nälkä kumuloitu iltaa kohden. Lisäksi päivällisellä olisi saanut olla jotain lämmintä ruokaa, sillä pelkästä leivästä ei tule kovin hyvä olo.

Yksi parhaista asioista, joita karppausbuumi on Suomessa aiheuttanut on mielestäni leivän syömisen vähentyminen ja vaihtuminen kasvisten suurempaan määrään, palkokasvien ja puurojen hyödyntämiseen. Yritän jatkossa skarpata tämän osalta.

Sen pituinen se tällä erää.