Ovatko suomalaiset vehnälajikkeet suolistolle vihamielisempiä kuin ulkomailla viljeltävät? Yhä useampi ihminen on raportoinut oireilevansa vehnän takia enemmän koto-Suomessa kuin ulkomailla, joten ilmiötä on tarpeellista arvioida eri suunnista. Lähdetäänpä taas tonkimaan kuokan kanssa ravitsemus- ja elintarviketieteen kivistä peltoa. Tämä aihe ei ole todellakaan millään muotoa selvä kuin pläkki. Pyydänkin huomioimaan tämän kirjoituksen lähinnä ajatusten ikuisena virtana, johon teistä lukijoista jokainen voi heittää oman kaksisenttisenne tuolla kommenttiboksin puolella.
Siispä mietitään asiaa, mutta ei hysterisoida. Naistenlehtiä selaamalla keliakia näyttää olevan uusinta muotia, joten olen tällä hetkellä gluteenista kirjoittaessani aika varovainen. On edelleen syytä muistuttaa, että keliakia on harvinainen sairaus. Sen sijaan gluteeniviljojen ärsyttämä ärtyvä suolisto sitäkin yleisempi ongelma. Jälkimmäisen ollessa kyseessä gluteenia ei tarvitse karsia ruokavaliosta sataprosenttisesti, vaan on viisainta arvioida yksilökohtaisesti millaiset ratkaisut viljojen osalta ovat paras kompromissi.
Siten asiaan.
Elintavat muuttuvat ulkomailla
On useita syitä siihen, miksi matkatessa vatsa voi joko ärtyä tai sitten vaihtoehtoisesti rauhoittua. Usein ruokavalion kokonaisuus muuttuu vieraalla maalla ja liikuntaakin tulee tavallista enemmän rauhallisen kävelyn muodossa. Psyykkisiä syitä ei voida myöskään poissulkea, sillä uudessa ympäristössä saattaa käydä niin, että huolet unohtuvat ja koko keho rauhoittuu suolistoa myöten.
Kylmien ja lämpimien alueiden vehnät
Edellä mainitut syyt eivät kuitenkaan yksin riitä selittämään sitä, että kehoaan kuuntelevat yksilöt ovat huomanneet juuri vehnän osalta vaihtelevia vatsareaktioita eri maissa liikkuessaan. Onko vehnälajikkeissa siis selkeitä eroja, jotka voisivat vaikuttaa suolistoon?Ilmasto asettaa omat ehtonsa viljelyskasveille. Niinpä pohjoisen pallonpuoliskon lämpimämmillä alueilla, kuten Keski-Euroopassa ja Yhdysvaltojen eteläosissa viljellään pääosin lajiketta, jota kutsutaan syysvehnäksi. Sen sijaan alueilla, joiden kasvukausi on lyhyt ja hyytävä, viljellään kevätvehnää. Täten myös Suomessa noin 85 prosenttia vehnästä on kyseistä kevätvehnää. Vertailtaessa näiden lajien eroja leipoutumisessa ja siten sitkopitoisuudessa, peittoaa kevätvehnä syksyisen lajitoverinsa. Vehnässämme on siis enemmän gluteenia, minkä lisäksi suurin osa leipomoidemme käyttämästä vehnästä on kotimaista. Ehkä siis tästäkin syystä herkät yksilöt huomaavat eron.
Knoppitietona esimerkiksi italialaisten suosiman durumvehnän proteiinipitoisuus on korkea, mutta gluteenipitoisuus alhainen. Tästä johtuen haluttaessa tehdä taikinasta helpommin leipoutuvaa, lisätään joukkoon gluteenipitoisempaa vehnää. Olisi erittäin kiinnostavaa tietää millaista vehnälajiketta suositaan pitkäikäisistä asukkaistaan tunnetussa italialaisessa Campodimelen kunnassa. Siellä nimittäin ruokavalion yhtenä perusosana suositaan pastaa.
Mitä tästä voidaan päätellä?
Näkisin ruokavalion maltillisen gluteenipitoisuuden terveydelle suotuisampana, kuin ylenmääräisen gluteenitykityksen, jolle länsimainen ihminen altistuu vuodesta toiseen. Useissa leipomotuotteissa on erikseen lisättynä gluteenia ja jopa karppaajien suosima leipä on aivan täynnä samaista mömmöä. Tällainen kokonaisuus ei ole millään tapaa optimaalinen ihmiselle, jonka vatsa on herkkä tai geeniperimä altistaa jollekin autoimmuunisairaudelle. Muuten voidaan todeta, että mikäli terveys on kunnossa, ei gluteenin karttamiseen ole syytä. Huomio kannattaa keskittää tällöin merkityksellisempiin asioihin ja ruokavalion kokonaisuuden hiomiseen.
Ajatuksia?
________________
Tämä oli hyvä pointti ja itsekin tuon olen huomannut. Mutta mihin se perustuu, että vatsa äityy vielä hurjemmaksi ruisleivästä? Vehnän oireet x5. Ja nyt puhun 100% luomuruisleivästä ilman hiivaa ja merisuola mausteena.
VastaaPoistaTämä kommentti koskee nyt sitten lähinnä niitä, joilla on alttius ärtyvän suolen oireyhtymään. Kyse ei ole todellakaan harvinaisesta vaivasta, sillä on esitetty että tätä ilmenisi jopa yli puolella miljoonalla suomalaisella.
VastaaPoistaRukiissa on ensinnäkin runsaasti yliherkälle suolistolle potentiaalisesti ärsyttävää liukenematonta kuitua. Kaura taas sisältää enemmän liukoista kuitua, joka sopii IBS:ästä kärsiville paremmin. Eikä tässä vielä kaikki. :) Rukiissa on myös paksusuolessa fermentoituvia hiilihydraatteja, joten tämäkin voi johtaa ilmavaivoihin ja turvotukseen.
Kiitos vastauksesta! Kerrankin joku sanoi tämän nasevasti. Herää tietysti kysymys, että voiko mitenkään estää tuota fermentoitumista? Tosin eihän ole mikään pakko syödä ruisleipää, ei sillä. Aivan hitusen entsyymivalmisteet auttavat minulla tuohon oireiluun, mutta ei oleellisesti. Toisaalta kuitenkin vehnä varsinkin sokeriin ja hiivaan yhdistettynä on omalla tavallaan myös paha, esim.pullana.
PoistaOT, mutta tämä oli todella mielenkiintoinen juttu:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus+Antibiooteilla+paras+hoitotulos+%C3%A4rtyv%C3%A4n+suolen+hoidossa/1135262862651
Kuulin joskus varmana pidetyn tiedon, että esim. Fazer ei käytä suomalaista viljaa, vaan puolalaista. Tiedä sitten pitääkö paikkaansa. Kuulemma tämä muutos oli tapahtunut parisen vuotta sitten.
VastaaPoistaPitäisi varmaan soitella niiden asiakaspalveluun. Ovat ennenkin ystävällisesti ja perinpohjaisesti selvittäneet asioita. Voi olla, että heille tuodaan vehnä kuitenkin edelleen jostain sellaisesta maasta, jossa viljellään myös tätä enemmän gluteenia sisältävää kevätvehnää.
VastaaPoistaVoi tietenkin olla, että vehnän koostumuksessa on lukuisia muitakin eroja, joista on ilmeisen vaikea saada tarkkaa tietoa...ainakaan netistä. :)
Itselläni on aivan sama juttu rukiin kanssa. Vatsan kiertäminen loppui, kun lopetin ruisleivän. Mitä rukiimpaa, sen pahempaa vatsalle. Ranskanleivästä taas ei tule vatsavaivoja lainkaan (en kyllä syö vaaleaa leipää juuri nimeksi, mutta tämä esimerkkinä). Ja todella, Italiassa pastasta ei tule edes ähky olo kuten Suomessa.
VastaaPoistaOlen miettinyt tuota ruisleipäasiaa siltä kannalta, että se kenties johtuisi sen happamuudesta. Leivän juurihan on siinä hapatettu eli se nimensä mukaisesti olisi liian hapanta tällaiselle herkkävatsaiselle. Tämä siis on oma teoriani, jota olen miettinyt tutustuttuani lähemmin elimistön happo- ja emästasapainon tärkeyteen. Olisi kiva saada tosiaan tietoa tästä, sillä monesti vehnää soimataan ja ehtaa ruisleipää suositellaan sen tilalle.
Happo-emästasapainoon tuo hapanleipä ei sinänsä vaikuta, mutta osalla se joko toimii tavallista paremmin tai sitten voi aiheuttaa oireita enemmän. Riippuu sitä mikä vatsaoireiden taustasyynä on.
VastaaPoistaÄrtyvän suolen oireyhtymän korjaaminen on kyllä melkoista räätälintyötä, sillä syyt ovat niin yksilöllisesti erilaisia. Samoin kuin suolistot. Hyvä tuo linkittämäsi juttu, bakteerikanta on todella tärkeä asia tässä ongelmassa.
Good ish, mutta vähän liian monia tekijöitä mietittäväksi omiin ruokailuihini, sanoisin. Ignorace is bliss.
VastaaPoistaOmalle kropalleni tosin tuntuvat nuo "karppausleivät" (termit ovat sen verran outoja, että pakko käyttää vielä sitaatteja) sopivan jotenkin tavallisia paremmin.
Jossain vaiheessa voi tosiaan olla parasta turvautua pyhään välinpitämättömyyteen kaikenlaisten nippelitietojen osalta. Jos on siis löytänyt itselle sopivan tavan syödä. Sellaisen jota erityisesti jaksaa noudattaa.
VastaaPoistaHyvä kuulla palautetta karppileivistä. Itse en ole niitä viitsinyt suuren gluteenimäärän takia syödä, mutta maistaa voisin kuitenkin ihan mielenkiinnosta. En kuitenkaan ole mikään keliaakikko.
Kahdeksan vuoden refluksitaistelu päättyi ainakin omalta osaltani pitkälti siihen, kun viime kevään vedin muutaman kuukauden ilman viljatuotteita, riisiä tai perunaa (joitakin kauratuotteita lukuunottamatta), ja korvasin ne vihanneksilla, etenkin salaatilla.
VastaaPoistaKun edelleenkin välttelen vehnätuotteita ja syön runsaasti kasviksia, voin palkintona kiskoa niin paljon rasvaa kuin haluan, eikä tule huono tai väsynyt olo.
Jotkut ovat tulkinneet tämän karppaukseksi, mutta siitä ei ole kysymys. En välttele hiilihydraatteja - vaikka toki syön edelleenkin vain vähän riisiä, pastaa en juuri ollenkaan ja perunaa suurin piirtein saman verran kuin muitakin juureksia.
Sokeria on tullut syötyä aika paljon, ehkä liikaakin. Esim. pullat olen korvannut pitkälti tummalla suklaalla.
Tuli mieleen tuosta ulkomailla syömisestä, että samaa on sanottu laktoosista: eli että maidosta saisi oireita vain Suomessa.
VastaaPoistaSiihen käynee samat vasta-argumentit kuin yllä esitettiin, eli ruokavalio muuttuu muutenkin, liikuntaa ja muuta hyvinvointia edistävää on enemmän jne. Lisäksi väittäisin, että ruokavalion muuttuessa vatsan toiminta ja siihen liittyvät tuntemukset ovat joka tapauksessa erilaisia, joten ulkomaanraporteista kannattaa melkein sulkea pois kaikki alle kahden viikon reissut :)
Minulla on ainakin sellainen kokemus, että kun on viettänyt ulkomailla (yhdessä paikassa) yli kaksi viikkoa, laktoosivaivatkin palaavat...
Olen ymmärtänyt, että ainakin isot leipomot käyttävät kotimaista viljaa jos sitä on saatavilla. Riippuu siis sadosta, miten suuri kotimaisuusaste on.
VastaaPoistaOmasta kokemuksesta, minä saan oireita vehnästä kautta maailman :), mutta ruisleipää siedän pieninä määrinä ja jos se on riittävän vanhaa ja kuivaa. esim. jälkiuunileipä tai näkkäri sopii hyvin, Vaasan ruispalat menevät jos ne ovat vanhoja ja paahdettuja. Tämä on tyypillistä IBS oireista kärsiville, myös omien asiakkaiden kanssa juuri tämä sama huomio. Kyse ei siis ole gluteenista, vaan myös jostain musta.
Jos kärsii IBSstä niin silloinhan moni muukin asia vaikuttaa vatsan oloon, joten kuten muutekin sanoivat lomalla muuttu moni muukin tekijä joka vaikuttaa vatsaan. Syödään vähemmän esim. hedelmiä, juodaan enemmän (sekin tuntuu joskus auttavan) alkoholia, liikutaan leppoisasti enemmän ja myös piereskely saattaa olla helpompaa uimarannalla
kuin toimistossa :). Mutta joku merkitys voi olla myös ihan erilaisella bakteerikannalla.
Eräällä asiakkaalla oireiden aiheuttajaksi osottauutui natriumglutamaatti (tästä on jo vuosia), sitä kun käytettiin työpaikkaruokalassa. Oireet katosivat aina lomalla ja palasivat töissä. Muutama viikko eväillä, ilman na-glutamaattia osoitti tämän todeksi.
Anette
Eikä pidä vähätellä ruokien ja tilanteiden yhteisvaikutusta. Jos on oikein kivaa, ei välttämättä kiinnitä huomiota vatsaoireisiinkaan ja toisaalta kun on yksin kotona alakuloisena, mahankin toiminta saa isomman osa.
Tuossa suomalaisessa vehnässä on sekin kiintoisa puoli, että pitkä kylmä kasvukausikin lisää gluteenipitoisuutta viljaan. Osalla IBS:stä kärsiviä gluteeni herkistää suolistoa. Tätä on sokkokokeilla testattu. Toki miljoona muutakin tekijää voi vaikuttaa, joten palapeliä ja salapoliisityötä se on, kun itsensä haluaa oireettomaksi. :)
VastaaPoistaJa lopulta, kaikki vaikuttaa aina kaikkeen.
Mutta mistä se johtuu, että vatsaoireilut tuntuvat jatkuvasti vain pahenevan ja yleistyvänkin. Parikymppisenä sai syödä mitä vaan, mutta yli kolmekymppisenä tuntuu saavan oireita vähän kaikesta! Herkistyy siis. Olisi todella kiva tietää,mitä solutasolla oikein tapahtuu. Mieli ei meinaa hyväksyä rajoituksia.. :/
VastaaPoistaEdelliseen vielä, että eikös Crohnin taudin ja muiden tulehduksellisten suolistosairauksien esiintyvyys ole myös kasvussa? Jotenkin minusta tuntuu, että tässä ruokavaliokeskustelussa on liian rankkaa yksinkertaistamista, jos puhutaan vain siitä, onko karppaus hyvä vai ei. Totuus taitaa olla paljon monimutkaisempi ja siinä ottaa myös muita tekijöitä kunnolla huomioon esim. viljelymenetelmät. Toisaalta tiedän, että esim. maataloudessa käytetään huomattavasti vähemmän torjunta-aineita nykyään kuin esim. 80-luvulla. Lajikejalostus on kysymysmerkki itselleni. Syitä ihmisten oireiluihin on varmaan kymmeniä, joten pohdittavaa riittää.
VastaaPoistaPäädyin lukemaan tätä tekstiä kun ihmettelin vehnäallergiani katoamista ulkomailla. Minulla vehnä ei aiheuta mahavaivoja vaan ihottumaa kasvoihin ja haavaumia suuhun. Ulkomailla voin mättää vehnää kaiket päivät ilman mitään oireita, mutta Suomessa jo ensimmäinen nautittu vehnäleipä lyö suun limakalvot rikki ja tekee kirvelevän ihottuman suun ympärille. Tuo vehnälajikkeiden ero voisi kyllä selittää tämän omituisen ilmiön. Olen itse aiemmin epäillyt eroa viljatuotteiden käsittelyssä syyksi. Viimeisen vuoden aikana olen huomannut tämän matkoilla Italiaan, Espanjaan, Puolaan, Koreaan ja Japaniin. Missään noista maista en oireillut vehnästä lainkaan.
VastaaPoista