Miksi hirssi on hyväksi hiuksille?

Aloitin eilen intensiivisen hirssipohdinnan. Muun muassa siteeraamalla väärin viljojen välistä vertailutaulukkoa sekä hehkuttamalla fb-sivustollani hirssin ravitsemuksellista ylivoimaisuutta ilman perusteita. Nyt pohdintani jatkuvat (koittakaa kestää).

Olen tutkaillut lisää erilaisia ravintoarvotietokantoja pyrkimyksenäni selvittää miksi hirssi on joka ikinen kerta mukana listattessa hiuksille ja kynsille hyödyllisiä ruokia. Lisäksi hirssiuutetta käytetään lähes poikkeuksetta erilaisten hiusten kasvua/rakennetta parantavien puristeiden ainesosana, joten...

a) Hirssi on hyväksi hiuksille ja kynsille.

b) Hirssin maine hiusten- ja kynsien superfoodina on perusteeton.

Tällä hetkellä vertailujeni tulokset ovat seuraavanlaisia.

• Hirssi on kivennäisaineiden ja monien vitamiinien osalta kärkikastissa verrattaessa sitä muihin gluteenittomiin viljoihin (myös kauraan).
• Vehnä kuitenkin peittoaa hirssin 6-0 monen ravintoaineen osalta.
• Mutta ennen vehnän voiton hurraamista on hyvä huomioida, että kyseistä viljaa syödään maassamme yleensä pitkälle prosessoidussa muodossa, jolloin ravintoarvotkin vaihtelevat.
• Viljojen välinen kilpailu on siis monimuuttujainen soppa.
• Hiusten kasvulle hyödyllistä metioniini-aminohappoa hirssi sisältää sentään enemmän kuin muut viljat, mutta tätäkin ainetta on helpompi saada reilusti mm. kananmunasta tai soijasta.
• Piitä hirssissä huhutaan olevan paljon ja se on ainakin faktaa, että pii imeytyy viljatuotteista parhaiten (esim. banaanin runsasta piimäärää ihmisen keho ei oikein osaa hyödyntää johtuen ilmeisesti sen erilaisesta rakenteesta).

Lopputulemana voisin todeta katsovani tällä hetkellä hirssin eduksi monipuolisen ravintoainesisällön, jonka painotukset sattuvat olemaan mahollisimman monen aineen osalta edulliset hiusten ja kynsien kannalta. Kokonaisuus siis ratkaissee. Lisäksi hirssi sopii myös vatsaoireiselle ja gluteeniviljoja karttavalla, joiden on muutenkin kiinnitettävä enemmän huomiota ravitsemustilaansa. Hirssille kannattanee siis antaa mahdollisuus, mutta hieman skeptisellä otteella.

Jatkan selvityksiäni vielä ja kirjoittelen lisää tietoa, kunhan löydän jossain kunnollisen taulukon tuon piin osalta. Lisäksi ajattelin ottaa yhteyttä eri yrityksiin, joiden puristeissa hyödynnetään hirssiä, sillä haluan kuulla jos nämä tahot osaisivat kertoa miksi käyttävät raaka-aineenaan juuri tätä viljaa ohi kaikkien muiden helpommin saatavien.

Ruokavinkki:

Hirssihiutaleiden maku on kitkerä enkä suosittele niiden käyttöä, sillä hirssin pinnalla olevia haitta-aineita ei ole valmistusvaiheessa poistettu. Hirssi on tärkeä pestä hyvin ja tarvittaessa vaikka liottaa, jolloin se sulaa entistä paremmin. Kannattaa siis ostaa suoraan kokonaisia hirssisuurimoita.

Koekeittiössäni tapahtuneiden kokeilujen perusteella hyvin keitetty hirssi sopii erityisen mainiosti yhteen...

1) Suklaan tai raakakaakaon ja sopivan makeutuksen kanssa, jolloin seoksesta saa hyvän suklaamannapuuron korvikkeen.

2) Oliiviöljyn, basilikan ja yrittisuolan kera. Näin hirssi toimii vaihtelua tuovana lisäkkeenä esimerkiksi kalalle tai jollekin kasvisruoalle.

3) Kun hirssistä tehdään risoton tyylistä "hirsottoa", on rajana vain makujen taivas.

4) Kun olin nuori vatsaoireille altis jääkiekkoilija, tein hirssistä usein leipää. Muistelen tuota mielenkiintoisella rakenteella varustettua känttyä lämmöllä.

Ps. Kuten ehkä huomasitte, tämä blogikirjoitus ei antanut lopullista vastausta otsikon kysymykseen.

The truth is out there.

-Ravitsemustieteen Fox Mulder

Pohjoista vehnää ja vatsaoireita

Ovatko suomalaiset vehnälajikkeet suolistolle vihamielisempiä kuin ulkomailla viljeltävät? Yhä useampi ihminen on raportoinut oireilevansa vehnän takia enemmän koto-Suomessa kuin ulkomailla, joten ilmiötä on tarpeellista arvioida eri suunnista. Lähdetäänpä taas tonkimaan kuokan kanssa ravitsemus- ja elintarviketieteen kivistä peltoa. Tämä aihe ei ole todellakaan millään muotoa selvä kuin pläkki. Pyydänkin huomioimaan tämän kirjoituksen lähinnä ajatusten ikuisena virtana, johon teistä lukijoista jokainen voi heittää oman kaksisenttisenne tuolla kommenttiboksin puolella.

Siispä mietitään asiaa, mutta ei hysterisoida. Naistenlehtiä selaamalla keliakia näyttää olevan uusinta muotia, joten olen tällä hetkellä gluteenista kirjoittaessani aika varovainen. On edelleen syytä muistuttaa, että keliakia on harvinainen sairaus. Sen sijaan gluteeniviljojen ärsyttämä ärtyvä suolisto sitäkin yleisempi ongelma. Jälkimmäisen ollessa kyseessä gluteenia ei tarvitse karsia ruokavaliosta sataprosenttisesti, vaan on viisainta arvioida yksilökohtaisesti millaiset ratkaisut viljojen osalta ovat paras kompromissi.

Siten asiaan.

Elintavat muuttuvat ulkomailla

On useita syitä siihen, miksi matkatessa vatsa voi joko ärtyä tai sitten vaihtoehtoisesti rauhoittua. Usein ruokavalion kokonaisuus muuttuu vieraalla maalla ja liikuntaakin tulee tavallista enemmän rauhallisen kävelyn muodossa. Psyykkisiä syitä ei voida myöskään poissulkea, sillä uudessa ympäristössä saattaa käydä niin, että huolet unohtuvat ja koko keho rauhoittuu suolistoa myöten.

Kylmien ja lämpimien alueiden vehnät

Edellä mainitut syyt eivät kuitenkaan yksin riitä selittämään sitä, että kehoaan kuuntelevat yksilöt ovat huomanneet juuri vehnän osalta vaihtelevia vatsareaktioita eri maissa liikkuessaan. Onko vehnälajikkeissa siis selkeitä eroja, jotka voisivat vaikuttaa suolistoon?

Ilmasto asettaa omat ehtonsa viljelyskasveille. Niinpä pohjoisen pallonpuoliskon lämpimämmillä alueilla, kuten Keski-Euroopassa ja Yhdysvaltojen eteläosissa viljellään pääosin lajiketta, jota kutsutaan syysvehnäksi. Sen sijaan alueilla, joiden kasvukausi on lyhyt ja hyytävä, viljellään kevätvehnää. Täten myös Suomessa noin 85 prosenttia vehnästä on kyseistä kevätvehnää. Vertailtaessa näiden lajien eroja leipoutumisessa ja siten sitkopitoisuudessa, peittoaa kevätvehnä syksyisen lajitoverinsa. Vehnässämme on siis enemmän gluteenia, minkä lisäksi suurin osa leipomoidemme käyttämästä vehnästä on kotimaista. Ehkä siis tästäkin syystä herkät yksilöt huomaavat eron.

Knoppitietona esimerkiksi italialaisten suosiman durumvehnän proteiinipitoisuus on korkea, mutta gluteenipitoisuus alhainen. Tästä johtuen haluttaessa tehdä taikinasta helpommin leipoutuvaa, lisätään joukkoon gluteenipitoisempaa vehnää. Olisi erittäin kiinnostavaa tietää millaista vehnälajiketta suositaan pitkäikäisistä asukkaistaan tunnetussa italialaisessa Campodimelen kunnassa. Siellä nimittäin ruokavalion yhtenä perusosana suositaan pastaa.

Mitä tästä voidaan päätellä?

Näkisin ruokavalion maltillisen gluteenipitoisuuden terveydelle suotuisampana, kuin ylenmääräisen gluteenitykityksen, jolle länsimainen ihminen altistuu vuodesta toiseen. Useissa leipomotuotteissa on erikseen lisättynä gluteenia ja jopa karppaajien suosima leipä on aivan täynnä samaista mömmöä. Tällainen kokonaisuus ei ole millään tapaa optimaalinen ihmiselle, jonka vatsa on herkkä tai geeniperimä altistaa jollekin autoimmuunisairaudelle. Muuten voidaan todeta, että mikäli terveys on kunnossa, ei gluteenin karttamiseen ole syytä. Huomio kannattaa keskittää tällöin merkityksellisempiin asioihin ja ruokavalion kokonaisuuden hiomiseen.

Ajatuksia?

________________

Image: Grant Cochrane / FreeDigitalPhotos.net

Asiaa suoliston ja keskushermoston yhteyksistä, Osa 1: "Se on sun päässä"

[Aikaisempi kirjoitukseni suolistovaivoista löytyy täältä.]

Kuinka suunnattomasti ihminen voikaan innostua suolisto-oireista. Siis niiden syiden ja seurausten tutkimisesta. Olen pohtinut nyt tavallista intensiivisemmin ärtyvän suolen oireyhtymän erilaisia ilmenemismuotoja ja havainnut, että yleinen tietämys aiheesta on edelleen vähän retuperällä. Suomessakin olisi tilausta kampanjalle, jossa tiedotettaisiin kyseisen vaivan erilaisista taustatekijöistä sekä lukuisista hoitomahdollisuuksista. Toivoa on enemmän, kuin sitä yleensä annetaan. Lisäksi suolisto-ongelma, jolle ei löydy selitystä vajavaisilla perustutkimusmenetelmillä, ei ole välttämättä ihmisen omassa päässä.

Eikä sen kanssa tarvitse oppia elämään! Ei, vaikka niin tavataan usein todeta kuitulisän ja kylmän kädenpuristuksen kera. Eli jos tästä jutusta toivon jotain jäävän käteen, niin se menee näin:

• Oli taustalla stressiä tai ei, suolisto-ongelma on suolistossa. Sieltä se säteilee kurjia vaikutuksiaan kaikille elämän osa-alueille ja jopa aivojen toimintaan. 
• Kyseessä ei ole psykiatrinen häiriö ja ärtyvän suolen kanssa monesti päällekkäin limittyvien psyykkisten oireiden, kuten paniikkihäiriön, väsymyksen, masennuksen ja hermostuneisuuden hoitoa tulisi täydentää stressinhallinnan opettelun ohella ruokavalion korjaamisella sekä muilla tarvittavilla tukitoimenpiteillä. 
• Ärtyvän suolen tehokkaassa hoidossa huomioidaan kehon ja mielen saumaton yhteys. 

Kuva: http://laxativedrugs.com/wp-content/uploads/2010/09/061-brain-gut-connection.jpg

Aloitetaan ensin pienillä myötätuntoharjoituksilla, jotta ärtyvän suolen oireyhtymän rankimmat realiteetit avautuisivat niillekin onnekkaille, joilla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia vatsavaivoja. Pahoittelen realistista kielenkäyttöä, mutta eläydymme nyt tilanteisiin, jotka ovat liian monelle ihmiselle todellista elämää. Valitettavasti. 

Harjoitus 1.
 Heräät aamulla ajoissa, sillä edessä on pitkä ja haastava työpäivä. Syöt terveellisiä lingaaneja sisältävää täysjyväruisleipää, fitness-kuitumuroja sekä hyvillä bakteereilla terästettyä laktoositonta Abragadabra-jogurttia, joka auttaa. Niin mainoksessa sanottiin. Muutaman minuutin päästä juokset vessaan ripuloimaan. Sitten vaihdat aamutakkisi työvaatteisiin. Ripuloit taas jonkin aikaa. Alkaa olla jo kiire, joten otat mukaan kaiken tarvittavan ja juokset...arghh! Takaisin vessaan. Ovea sulkiessasi toivot, että se oli tässä. Edes aamun osalta, pliis.

Töissä on monta palaveria. Mitenhän niistä selviäisi, missä vessa on, ketä tulee paikalle, voi ei se tärkeä asiakaskin tulee, mihin pitäisi istua auditoriossa, jossa voisi juosta nopeasti, entä jos...sydän hakkaa, kädet tärisevät. Parasta olla syömättä tänään yhtään mitään. Immodiumikin on loppu. Hell breaks loose.

Harjoitus 2. 
Kävelet keskellä kaupunkia, kun se iskee. Tiedät jo että tästä ei nousta. Koko suolisto kramppaa niin aggressiivisesti, ettet voi liikkua. Tuntuu kuin joku työntäisi puukkoa, you know, sinne. Vedet valuvat silmistäsi ja jähmetyt keskelle väenpaljoutta. Soitat ystävällesi ja pyydät, että hän tulee viemään sinut autolla kotiin, sillä et pysty enää itse kävelemään. Ystäväsi tulee ja ehdottaa sairaalareissua. Kieltäydyt ehdottomasti, sillä tiedät ettei se mitään auta ja olet saanut kuulla jo ihan tarpeeksi monta kertaa lauseen: "sinun pitää vain oppia elämään sen kanssa". Makaat mieluummin kotisohvalla ja teet suolihuuhtelun ihan itse. 

Ärtyvän suolen oireyhtymä ja elämänlaatu
Ärtyvän suolen ilmenemismuodoista voisi kirjoittaa novellikokoelman, mutta jatketaan pohtimalla oireyhtymän pahimpia seurauksia. Eli käsi ylös, voiko jonkun mielestä olla mahdollista, että esimerkiksi edellä kuvaillut ongelmat eivät ala jossain vaiheessa vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin? Voiko jonkun mielestä jokapäiväisen ripulin, viiltävien suolistokipujen tai sosiaalisia suhteita turmelevien ilmavaivojen kanssa oppia elämään täysipainoista elämää?

Ihminen voi kestää pitkäänkin erilaisia kidutusmuotoja, kuten ylikorostuneet kiputuntemukset tai häiriintynyt suolen toiminta. Moni pahimmistakin suolisto-oireista kärsivä nilkuttaa eteenpäin ja hyväksyy ongelmansa, ehkä jopa kääntää ne vitsiksi. Jossain vaiheessa suolistoaiheiset vitsit kuitenkin muuttuvat vanhoiksi. Suolistovaivainen voi masentua, eristäytyä tai alkaa kärsiä esimerkiksi paniikkikohtauksista, jotka ovat ihan aiheellisia taistele tai pakene -reaktioita silloin, kun on päästävä vessaan ja äkkiä. Vaikka kesken tärkeän tilaisuuden.

Ärtyvän suolen diagnoosi pohjautuu siihen, ettei mitään elimellistä tai rakenteellista vikaa löydy, vaan ongelma on toiminnallinen. Suoli ei siis toimi tarkoituksenmukaisesti, mutta tällä ei ole tilastollisten keskiarvojen perusteella vaikutuksia eliniän pituuteen. Ongelman taustalla on perinnöllinen taipumus ja ärtyvä suoli nähdäänkin sairauden sijaan ominaisuutena. Kyseisen ominaisuuden ansiosta suoli reagoi ylikorostuneesti supisteluun tai kaasun aiheuttamaan venytykseen ja tulokset voivat olla esimerkkiharjoitusten kaltaisia. 

Ominaisuus vai alttius johon voi vaikuttaa?
Tarkemmin ajatellen ominaisuus-termin käyttäminen tuntuu kuitenkin tässä yhteydessä hieman mutkikkaalta. Onko esimerkiksi migreenikin ominaisuus vai sairaus? Entä paha akne? Tai anoreksia? Haasteellisia lääketieteellis-filosofisia kysymyksiä. Vaikka ärtyneessä suolistossa ei näy mitään poikkeavaa edes tähystyksessä, voi oireilun taustalta olla kuitenkin löydettävissä useita erilaisia fysiologisia tekijöitä. Heikentynyt ruoansulatus, ohutsuolen seinämän lisääntynyt läpäisevyys sekä suoliston bakteerikannan epätasapaino saattavat sekä laukaista suolisto-oireet että vaikuttaa aivojen toimintaan. Esimerkiksi ravintoaineiden imeytymisen heikentyessä tai elimistölle vieraiden aineiden päästessä verenkiertoon ohutsuolen tulehtuneen seinämän kautta, aiheutuu erilaisia puolustusjärjestelmän reaktioita, maksan kuormitusta ja keskushermoston toiminnan häiriintymistä. Ärtyvän suolen psykologiset vaikutukset eivät ole siis ainoastaan sosiaalisen elämän ja oireiden tuskallisuuden kautta välittyviä.

Koska syiden ja seurausten muodostama verkosto voi olla hyvin monimuuttujainen, ovat kaikenlaiset psykologiset reaktiot hankalaan tilanteeseen ymmärrettäviä (eivät tosin suositeltavia). Järkevin suhtautumistapa olisi yrittää hyväksyä oma suolisto ripuloivana tai kouristelevana hermokimppuna niin kauan, kunnes täsmäapu alkaa tehota. Järkevää taas ei ole missään tapauksessa oman suoliston hyväksyminen jatkuvasti ripuloivana tai kouristelevana hermokimppuna koko loppuelämän ajan. Suoliston tilanne kannattaa ehdottomasti korjata, jos oireilu heikentää elämänlaatua.   

Seuraavassa jaksossa sitten vähän parempia neuvoja, kuin herska tai itsetuhoisuus...

Monen kuuluisuuden on esitetty kärsineen ärtyvän suolen oireyhtymästä. Mene ja tiedä, mutta näiden joukossa ovat esimerkiksi Hitler, John. F. Kennedy, Tyra Banks, Cyphil Shepherd ja Kurt Cobain. Viimeksimainitun huhutaan saaneen lopulta diagnoosin selittämättömiin, koviin vatsakipuihinsa spesialistin havaitessa skolioosiin liittyvän hermopinteen aiheuttaneen oireilun. 

Terveyden torajyvät, Osa 2: Sokea kana etsii totuuden siementä

Lähden nyt kyntämään erittäin ristiriitaisten näkemysten muodostamaa kivipeltoa. Pyrin selvittämään onko järjestelmämme yhteensopiva viljojen kanssa sekä jaksaako kehomme kantaa nykyaikaisen ruokavalion sille kasaaman hiilihydraattikuorman. Eri tahoilla olisi näihin kysymyksiin yksioikoisen selkeät vastaukset, mutta en voi tarjoilla niitä teille, sillä välitän hyvinvoinnistanne aidosti. Haluan olla rehellinen nykyisen tietämyksen rajallisuudesta sekä huomioida ihmiskehojen yksilöllisiä eroja. Niinpä esitän sarjan edetessä yhden selitysmallin sijaan erilaisia pohdintoja ja ravitsemusvinkkejä, joiden joukosta jokainen hyvinvoinnistaan kiinnostunut voi valita itselleen sopivimmat.

Aluksi on hyvä tarkastella kuinka erilaiset tekijät voivat johtaa siihen, että osalle meistä viljat tai runsaat hiilihydraattimäärät tuottavat ongelmia. Varteenotettavia selityksiä on lukuisia, joista tässä muutamia suosikkejani:

Evoluutioteoria:  

• Viljat ovat olleet merkittävä osa ihmiskunnan ruokavaliota vielä niin vähän aikaa, etteivät kaikki kansat ole ehtineet sopeutua niihin geneettisesti. Usein esitetään, että viljoja on käytetty ravinnoksi noin 10 000 vuoden ajan, mikä on evoluution näkökulmasta silmänräpäys. Todellisuudessa ajanjakso on Euroopan alueella vieläkin lyhyempi, sillä esimerkiksi vehnää on viljelty ensin Afrikassa, mistä se on rantautunut tänne vasta vähitellen, vuosituhansien kuluessa. 
• Maanviljelijöitä edeltävien metsästäjä-keräilijöiden ravinnon on arvioitu olevan viljamättöä ystävällismielisempää ihmisen elimistölle. Arkeologisten löydösten perusteella viljojen lanseeraus on aiheuttanut esimerkiksi vaurioita hampaiden ja luuston rakenteissa sekä pituuskasvun häiriintymistä. 
• Metsästäjä-keräilijöiden ruokavalio koostui tämänhetkisten tietojen mukaan riistasta, kypsennetyistä mukulakasveista, merenelävistä, munista, pähkinöistä, hedelmistä, kasviksista, linnuista ja hyönteisistä. Näiden määrät ja suhteet vaihtelivat luonnollisesti eri alueilla ja sesongin mukaan. 

Jos siis kärsit viljojen ja ylimääräisen tärkkelyksen aiheuttamista ongelmista, olisit ollut kivikaudella kova jätkä. Rrrauh.

Raquel Welch elokuvassa One Million Years B.C.

Elintarviketeollisuuden salaliittoteoria

• Oikein käsiteltynä myös gluteeniviljat voidaan luokitella kelvolliseksi energianlähteeksi niihin sopeutuneille yksilöille. On kuitenkin hyvä huomioida, että vanhoina hyvinä aikoina vilja puitiin riihessä, muutettiin helpommin sulavaksi hapattamalla oman suvun taikinajuuren avulla ja paistettiin leiväksi tuvan uunissa. Nykyajan elintarviketeollisuus valmistaa sen sijaan eniten viljatuotteita, jotka on pöhötetty kuohkeiksi hiivan avulla, käräytetty mahdollisimman pikaisesti ja feikattu kuitupitoisiksi heittämällä valkojauhotaikinan joukkoon pari vehnänlesettä. 
• Onko elintarviketeollisuuden näkymätön paha käsi ohjannut meidät tähän pisteeseen? Tulisiko joku saattaa vastuuseen katalasta petoksesta lautasella? Vai voisiko olla mahdollista, että kuluttajat ovat tukeneet omilla ostopäätöksillään nykyistä kehitystä, joten sitä saa mitä tilaa? Ennen kuin kansa teurastaa talikoillaan THL:n, elintarviketeollisuuden ja automarkettien konnat, voisi olla tehokkaampaa äänestää ruokakaupassa rahalla. Tai vaikka leipomalla itse pakkanen täyteen parempaa kamaa.
• Mitä tulee ikuisuuskysymykseen leivän lihottavuudesta, on arvoitus helppo ratkaista käyttämällä hieman maalaisjärkeä. Aikanaan limppua, pottua ja yksinkertaista kastiketta nautittiin hyvällä ruokahalulla polttoaineeksi keholle, jonka energiankulutus oli raskaan ruumiillisen työn ansiosta todella suuri. Suorastaan moninkertainen nykyisiin sohvalle tai tietokoneen äärelle muumioituneisiin möhkäleisiin verrattuna. Tämä voisi selittää osaltaa sitä faktaa, että ihmiset ovat pysyneet aikoinaan paremmassa kunnossa ja jaksaneet hoitaa maatilan työt pääosin viljasta koostuvalla ravinnolla. 

Mikrobiteoria

• Ne jotka ovat eläneet lapsuutensa 80-luvun hulluina vuosina, muistavat mikä silloin toi avun ihan mihin tahansa vaivaan. Antibiootteja määrättiin kuin viimeistä päivää, mutta niiden vaaroja ei ymmärretty ajoissa. Vakavimpia ongelmia kehittyi lapsille, joiden ylihuolehtivat vanhemmat kiikuttivat pilttinsä lääkäriin pienemmänkin flunssan takia.
• Toistuvat antibioottikuurit tappoivat flunssapöpöt ja siinä sivussa myös suoliston hyvän bakteerikannan, pysyvästi. Elämän alkumetreillä olisi tärkeää saada sairastella rauhassa ja altistua kaikenlaisille mikrobeille, jotta immuunijärjestelmä kehittyy normaalisti. Nyt moni varsin hyvät perintötekijät omaava nuori on ympäristötekijöiden takia huonommassa kunnossa, kuin vanhempansa. 
• Miten suoliston bakteerit sitten liittyvät hiilihydraattien aiheuttamiin ongelmiin? Jos suoliston tasapaino ei ole kunnossa eli hyvät bakteerit ovat paitsiossa, on hiilihydraattien ylimääärä bensaa pahisbakteerien liekkeihin. Kehoa vahingoittaa myös huonojen hiilihydraattien liikasaannin ansiosta heilahteleva verensokeri, joka ruokkii näitä haitallisia mikrobeja. Yhä lisää kasvuvoimaa suoliston gangsterit saavat huonon ruoansulatuksen takia vain osittain pilkkoutuvista hiilihydraattipartikkeleista, jotka kulkeutuvat pahimmillaan kokonaisina paksusuoleen asti.    

Länsimaisten ruokailutottumusten lieveilmiöt

•  Antibioottien lisäksi stressi, perinnöllinen alttius ja vuosia jatkuneet haitalliset elintavat heikentävät ruoansulatuskanavan kuntoa. Tällöin viljat tai erityyppiset hiilihydraatin lähteet alkavat aiheuttaa oireita. Vaurioitunut suolisto ei pysty käsittelemään ongelmitta liiallista sokeria, valkojauhoja tai edes terveellisinä pidettyjä kotimaisia viljoja. 
• Stressi, ikääntyminen ja hiilihydraattien liikasaanti vaikuttavat haitallisesti myös verensokerin säätelyjärjestelmään. Haima ei pysy loputtomiin työkykyisenä hallitakseen sokerikuormien käsittelyä, joten on kiinni yksilöllisistä perintötekijöistä mitä verensokeritasoille tapahtuu vuosien hiilihydraattipainotteisen mässäilyn seurauksena. Lienee kuitenkin selvää, etteivät sokeri, peruna ja jalostetut viljatuotteet ole optimaalisinta ravintoa pitkällä tähtäimellä, vaikka niiden kanssa pärjättiinkin vielä teini-iässä. Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta tässäkin asiassa. 
• Useiden terveyttä säteilevien alkuperäiskansojen ruokavalio on kaikkea muuta, kuin vilja- tai perunapainotteinen. Jos viljoja käytetään runsaasti, ovat ne yleensä gluteenittomia lajikkeita tai heinäkasveja. Perunan tilalla suositaan usein muita mukulakasveja, joiden tärkkelyspitoisuus tai glykeeminen indeksi on alhaisempi.         
• Ihminen on aina käyttänyt ravinnokseen sen mitä on ollut saatavilla, myös gluteeniviljoja. Muinaiset ruoanvalmistustaktiikat eroavat kuitenkin merkittävästi modernin elintarviketeollisuuden intresseistä. Ennen perimätietona kulkeva viisaus ohjasi ravinnon käsittelemistä mahdollisimman terveelliseen muotoon. Ruokaa idätettiin, liotettiin ja hapatettiin, jolloin sen mahdolliset haitta-aineet (kuten viljojen fytiinihappo, gluteeni tai lektiinit) saatiin minimoitua. Nykyään kiire ja maksimaalinen kustannustehokkuus ovat kiilanneet prioriteeteiksi. Niinpä esimerkiksi viljatuotteiden valmistuksessa jopa hyödynnetään gluteenia lisäämällä sitä leipomotuotteisiin niiden koostumuksen parantamiseksi. 
• Myös ruokatottumuksemme on hyvä huomioida tässä yhteydessä. Sen lisäksi että sokeria, tärkkelystä ja gluteenia tunkee joka tuutista, ovat ateriat entistä isompia ja monimutkaisempia yhdistelmiä. Lihan kanssa syödään kermaperunoita, seos huuhdellaan alas runsaalla ruokajuomalla ja jälkiruoaksi ahdetaan vielä jokin sokeripitoinen herkku. Ravitsemustieteen virallisen näkemyksen mukaan jokaisen normaalin yksilön tulisi selvitä ongelmitta tällaisesta kombinaatiosta. Itse kehotan kuitenkin kokeilemaan tuntuuko olo yhtään erilaiselta, jos kunnon pihvin kanssa nauttii reippaasti kasviksia, minimaalisen määrän riisiä tai perunaa ja jälkiruoan sekä nesteen kittaamisen jättää myöhemmäs.  

Kuten hienojen autojen, myös ruoansulatusjärjestelmien vetoisuus, kapasiteetti ja hevosvoimat vaihtelevat yksilökohtaisesti. Välillä vaikuttaa kuitenkin siltä, että tässä maassa autojen yksilölliset erot ja oikeudet huomioidaan paremmin, kuin herkkävatsaisten ihmisten. Tietoa ei ole edelleenkään tarpeeksi ja suolisto-oireiden tai paino-ongelmien taustatekijöiden selvittäminen on toisinaan hyvin monimutkaista. Siksi joissain tilanteissa on tärkeämpää kuunnella itseään, kuin jäädä odottelemaan että yleinen näkemys, laboratoriolöydös tai tieteellinen tieto validoivat oman kokemuksen. Seuraavassa jaksossa on luvassa haastatteluvastauksia kolmelta ihmiseltä, jotka ovat saaneet paremman olon juuri näin - omaa kehoaan ja järkeään kuuntelemalla. Heidän viisaat vastauksensa haastattelukysymyksiini havainnollistavat hyvin yksilöllisesti räätälöidyn ruokavaliomuutoksen toteuttamista silloin, kun viljat, sokeri ja tärkkelys tuottavat ongelmia.

[Disclaimer: Vaikeammista terveysongelmista kärsiviä kehotan etsimään apua internetin sijaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden yksityisvastaanotoilta. Ruokavalion koostaminen yhdessä kokeneen asiantuntijan kanssa on huomattavasti helpompaa, turvallisempaa ja nopeampaa, kuin haparoiminen sekavan tietotulvan muodostamassa labyrintissa.] 

________________________________________________________________

Lähteet:
http://www.scd-fi.info/1about/default.html
http://wholehealthsource.blogspot.com/2008/07/grains-and-human-evolution.html

Kuvat:
Evgeni Dinev / FreeDigitalPhotos.net
http://content6.flixster.com/photo/10/94/93/10949360_gal.jpg