Check this out: Uusin Me Naiset -lehti, s. 65-67

Asiantuntijana Me Naiset -lehdessä
Sain viime viikolla katsastettavakseni kolmen kiinnostavan taiteilijan ruokapäiväkirjat. Oli raakaravinnolla elävää beatboxaajaa, kokkaavaa kirjailijaa sekä vain ulkona aterioivaa tankotanssijaa. Tehtävänäni oli arvioida saavatko he ravinnostaan kaiken tarvitsemansa.

Minulla olisi ollut jokaiselle vaikka mitä sanottavaa, mutta tilan puutteen takia lehteen mahtui luonnollisesti vain murto-osa kommenttieni ehtymättömästä virrasta. Nyt lukiessani juttua kokonaisuus näyttää kuitenkin mainiolta ja on mukavaa, kun vierestä löytyy myös ravitsemusterapeutti Eija Orreveteläisen näkemyksiä. Suosittelen lämpimästi lukemaan jutun uusimmasta lehdestä!

Ravintoaineiden tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä
Jutun aiheeseen eli ravintoaineiden riittävään saantiin liittyen toivoisin jokaisen terveystietoisen yksilön huomioivan vielä seuraavia tekijöitä, joten laitetaanpa tähän muutamia kannanottojani:     

• Ruokapäiväkirjan perusteella ei voi täysin tarkasti kalkuloida, onko henkilön ravintoaineiden saanti riittävää. 
• Ravintoainepitoisuudet voivat vaihdella samankin ruoka-aineen kohdalla riippuen siitä, missä ruoka-aine on kasvatettu (onko maaperä köyhtynyt/rikas). Sillä on myös merkitystä mitä ravinnolle on tapahtunut matkalla ruokapöytään.
• Yksilöiden välillä on eroja siinä miten keho käsittelee eri ravinteita: kuinka hyvin ne imeytyvät ruoasta ja kuinka paljon niitä kuluu. Tähän vaikuttavat ikä, geenit, kehon tila, ruoansulatuskanavan kunto ja elämäntilanne.
• Myös aterian kokonaisuudella on väliä eli onko mukana imeytymistä edistäviä tai haittaavia tekijöitä (esim. maito haittaa raudan imeytymistä).
• Ravintolisien tarpeellisuus on todella yksilöllinen juttu, joten suosittelen tarkistuttamaan oman lisäravinneohjelman asiantuntijalla. Tällöin säästyy rahaa, jota kuluu lisäravinneviidakossa harhailtaessa helposti vääriin valintoihin ja heikosti imeytyviin tuotteisiin. 

Miksi monipuolinen ravinto ei aina riitä?

Vaikka ruoasta saa ns. paperilla kaiken tarvitsemansa se ei aina ole tae optimaalisista vitamiini-, hivenaine ja kivennäistaseista. Sen mitä saadaan, pitää myös imeytyä ja riittää kehon tarpeisiin, jotka voivat olla eri syistä johtuen melkoiset. Itselläni on havaittu aikanaan vajausta esimerkiksi seleenistä ja kromista, vaikka ruokavalioni on ollut hyvin monipuolinen jo pitkään ennen mittauksia. 

Seleeniä on kuluttanut luultavasti suuri määrä kehooni kerääntyneitä raskasmetalleja (seleeni kelatoi näitä pois kehosta, joten sitä on voinut kulua tavallista enemmän). Tämän lisäksi luomuviljojen painottaminen voi osaltaan selittää tasojani. Luomuviljaan ei lisätä seleeniä, vaikka Suomen maaperä on kyseisen hivenaineen osalta köyhtynyt. 

Krominvajaukseni syynä on taas voinut olla ailahteleva verensokerini. Kromi osallistuu hiilihydraattien aineenvaihdunnan säätelyyn, joten yhden teoriani mukaan verensokeritasojeni heittelehtiminen on voinut kuluttaa kromia. Toinen mahdollinen tekijä on stressi. En voi kyllin korostaa, että varmuutta näiden vajausten syistä en ole koskaan saanut enkä ole enää vuosiin mittauttanut itseltäni mitään muita, kuin D-vitamiinin taseita. Tästä päästäänkin tärkeisiin havaintoihin.

Toissa talvena päätin kokeilla D-vitamiinilisää suuremmalla annostuksella ja pidemmän aikaa. Muutaman kuukauden päästä menin mittauttamaan taseeni ja yllättävää kyllä, en ollut päässyt edes viitearvojen sisälle! Olossani oli kuitenkin tapahtunut jo selkeästi paranemista. Esimerkiksi kaamosoireilu oli tavallista lievempää, vaikken ehtinyt käyttää tuon talven aikana riittävästi kirkasvalolamppuani. Myöhemmin huomasin muitakin etuja. DXA-mittauksen perusteella luuntiheyteni, joka oli osteopenian puolella, oli kohentunut jonkin verran.

Tästä piristyneenä jatkoin sinnikkäästi D-vitamiinin ryynäämistä - siitäkin huolimatta, että minulle suositeltiin annostuksen pudottamista "virallisten suositusten mukaiselle tasolle". Onneksi pääsin vielä tänäkin vuonna DXA-mittaukseen ja koin erittäin mukavan yllätyksen. Luuntiheyteni oli korjaantunut niin hyvin, ettei tilannettani voitu enää luokitella edes osteopeniaksi!

Niinpä voisin todeta kotiläksynä, että erityisesti D-vitamiinitasojen mittauttaminen on suositeltavaa jokaiselle suomalaiselle. Hyvän monivitamiinin hankkiminen voi myös olla järkevä osa terveydenhoitoa ja lisäravinteiden laatuun kannattaa panostaa. Mikään ei tietenkään korvaa monipuolista ruokaa, mutta joskus sekään ei vain riitä. Piste.