Vanhaa syömishäiriöihin erikoistunutta kalkkista hirvittää. Mihin tämä maailma on menossa ja ei silloin minun nuoruudessani. Tai hetkinen. Se taisi olla 90-lukua, kun jokainen itsestään huolehtiva nuori nainen jätti levitteen leivän päältä, luki terveyslehtiä raamattunaan ja laski kuinka monta grammaa rasvaa missäkin ruoka-aineessa on. Kaurassa oli aika paljon. Ja kananmuna oli jo syntiä. Sitten tuli kasvisruokavalio ja koulu tarjosi ravitsevaksi evääksi kovetetulla kasviöljyllä kyllästetyn juurespihvin, valkoista riisiä ja porkkanaraastetta. Monella oli hormonaalisia häiriöitä ja elettiin todellista (terveen järjen) pula-aikaa.
Ehkä tämä kaikki on siis nähty ennenkin eikä mistään olla opittu mitään. Tänä päivänä jokainen itsestään huolehtiva nuori nainen laskee rasvan sijaan ruokansa hiilihydraattigrammoja tai syö elävää ravintoa, joka auttaa kuulema ihan kaikkeen. Hormonitoiminnan voi aina ylläpitää e-pillereillä ja ihanteellisen kehonkoostumuksen eteen pitää tehdä töitä, vieläkin enemmän kuin silloin jurakaudella.
On hyvin luonnollinen ilmiö, että kaoottisen maailman tai suuren elämänmuutoksen keskellä tuntuu turvalliselta saavuttaa edes omaan kehoon kohdistuva kontrolli. Tässä kohtaa on syytä myös selventää, etten tuomitse kenenkään tapoja pyrkiä kohti hyvinvointia. Superfood-ismi voi olla parhaimmillaan oikein hauska harrastus ja esimerkiksi monipuolisesti toteutettu elävä ravinto tai karppaus on taatusti terveellisempi elämäntapa, kuin jatkuva pikaruokamestoissa hengailu. Tahtoisin kuitenkin muistuttaa, että hyvinvointi on muutakin, kuin täydellinen ruokavalio ja hyvä itsekontrolli. Oikeastaan se on jotain aivan muuta. Seuraavassa oma määritelmäni:
Aito hyvinvointi on oman kehon kunnioittamista, omien aivojen käyttämistä, omanarvontunnon aktivoimista; syvältä sisimmästä säteilevää rakkautta, voimaa ja viisautta. Hyvinvoiva ihminen on vapaa ja uskaltaa lentää.
Edellä kuvatun määritelmän hengessä yllytänkin kokeilemaan kehittämääni yksinkertaista harjoitusta, joka edistää terveyttäsi tehokkaammin, kuin yksikään superruoka, vitamiinipilleri tai "puhdistuskuuri". Harjoitus on hyvä toteuttaa aina silloin tällöin. Esimerkiksi tänään!
Detox syömisen kontrolloimisesta
- Syö mitä, missä ja milloin tahansa ilman, että analysoit ruokasi terveellisyyttä sen kummemmin.
- Kun syöt, anna ajatustesi tulla ja mennä. Kerro pääsi sisäiselle terveyspoliisille, että sillä on tänään vapaapäivä ja lähetä se irrottelemaan.
- Lähde itsekin irrottelemaan ja osta kaupasta jokin elintarvike, jota olet katsellut vähän sillä silmällä, muttet ole voinut syödä, koska siinä on...
- Voit yllättyä kuinka mautonta moskaa olet himoinnut tai sitten löytää uuden herkun. Pääasia on vapaus kokeilla ja valita. Ihan itse.
- Syö sen verran, kuin tunnet tarvitsevasi.
- Tai sitten syö enemmän ja nauti koko rahan edestä. So what!
- Hanki mahdollisuuksiesi mukaan jollekin aterialle hyvää seuraa.
- Älä tsekkaa päivän aikana ainuttakaan ravitsemusaiheista uutista, kirjaa, lehteä, blogia tai ohjelmaa.
- Anna kokonaisvaltaisen rentouden levitä kehoosi, olemukseesi ja vähitellen ympäristöösi.
 |
| Nautinnollisia harjoituksia. |
Kuvalähteet:
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisMvCQW-dG21VqIicifoCPgU3kG8syjDjzOZLd_p1aEcFbPbxU4ythB87P5_orOEHzwmyUSU48XcCEQ8hVURREcMjiZFa9X64v4_O9zz22dv1NGpckidG5IpmzdQX54g0lk7ntDsbIhRk/s1600/Eating_Disorder_logo1.jpg
http://alittlenudge.files.wordpress.com/2010/10/steaming_eagle.jpg
http://guidedspirit.com/resources/Deep%20Relaxation.jpg.opt459x305o0,0s459x305.jpg
Rennon syömisen sanansaattaja Patrik Borg kirjoitteli tossa pari päivää sitten kriittisesti lasten karkkipäivistä. (http://bit.ly/euEskg) Mulla tuli tekstiä lukiessa mieleen että vaikkei lapsille karkkipäivät oikein sovikaan niin ehkäpä pakolliset karkkipäivät pitäisi palauttaa kaikkein tiukimpien terveysihmisten viikko-ohjelmaan. Se olisi varmasti ihan oikeasti terveelistä.
VastaaPoistaHehee, jonkinlainen pakollinen herkuttelupäivä olisi hyvä idea. Karkit eivät sovi kaikille, mutta ruoasta nauttimista ei saisi kieltää keltään. Edes itseltään. Ihminen voi toteuttaa mitä tahansa ruokavaliota joko rennosti tai hampaat irvessä ja lienee selvää kumpi näistä tyyleistä on pitkällä tähtäimellä terveellisempi.
VastaaPoistaPatrik on tosiaan tehnyt tärkeää työtä mm. rennon painonhallinnan edistämiseksi. Lukiessani nyt hänen tekstiään lasten karkkipäivästä tulee mieleen ajatuksia siitä kuinka erilaisilla tavoilla ihmisen psyyke voi toimia nautintojen suhteen. Osalla meistä on tehokas kyky itsesäätelyyn, joka voi häiriintyä liian tiukkojen rajoitusten takia. Osa taas tarvitsee jonkinlaisia selkeitä raameja esimerkiksi aivojen mielihyväkeskuksen erilaisen dopamiinijärjestelmän takia. Mitään ainoaa oikeaa patenttiratkaisua tähän tilanteeseen ei ole, mutta kelle tahansa tekisi hyvää tarkastella välillä myös syömisensä psykologista puolta.
Kiinnostava kirjoitus ja tärkeästä aiheesta! Syöminen on monelle nykyään varmastikin muodostunut turvaksi ja elämänhallinnan tunteen saavuttamiskeinoksi.
VastaaPoistaSinulla oli kauniita ja viisaita ajatuksia myös aidosta hyvinvoinnista!
Ravitsevalla ja tarkkaan mietityllä ravinnolla moni on saanut parannettua terveyttään ja hyvinvointiaan huomattavasti, mutta asialla on tosiaankin kääntöpuolensa. Jos ihminen menettää joustokykynsä ja ahdistuu, jollei aina pystykään syömään tarkkaan määriteltyjen ihanteittensa mukaan, intoilu on varmaan mennyt jo liiankin pitkälle.
Joissakin tapauksissa, joihin olen törmännyt elämäni varrella, olen kyllä miettinyt, että ortoreksia on varmasti kuitenkin parempi vaihtoehto anoreksialle tai bulimialle, huumeista nyt puhumattakaan. Parasta olisi tietysti kuitenkin, että ihminen oppisi kohtaamaan, tunnistamaan ja käsittelemään ongelmiaan, joskus ammattilaistenkin avulla, jottei tarvitsisi pyrkiä pakenemaan minkään jäykän mielenhallintamekanismin turviin. Useinhan voimme olla sokeita omille harhoillemme ja näemme vain toisten vankilat.
Olen aivan innoissani blogistasi! Yhdistät lempparikiinnostuksen kohteitani: Psykologiaa ja ravitsemusta! Ja olet vieläpä taitava analysoija ja kirjoittajakin! Mahtavaa! :)
Upeaa pohdintaa Tiinuliinu. Ihmisillä on tosiaan monenlaisia jäykkiä mielenhallintamekanismeja, joista irtautuminen tekisi elämästä vapaampaa. Prosessi on usein niin haasteellinen, että ammattiavusta olisi paljon hyötyä koko loppuelämäksi.
VastaaPoistaMitä tulee ortorektiseen käyttäytymiseen, on yksilön arvoihin perustuvat valinnat toki hyväksyttävä tiettyyn pisteeseen asti. Ikävä kyllä moni elää kuitenkin juuri todellisten arvojensa vastaisesti ja jo tämän tiedostaminen voi auttaa pääsemään irti koukusta.
Kiitos paljon oikein kannustavasta palautteesta ja tervetuloa keskustelemaan jatkossakin yhteisistä innostuksistamme. :) Lueskelen mielenkiinnolla sinun hienoa blogiasi, josta olenkin jo saanut tärkeitä ajatuksia.
Kiitos taas mainioista mietteistäsi ja piristävästä palautteesta!
VastaaPoistaSe on kyllä niin totta, että moni pitää arvoinaan ja ihanteinaan asioita, joita usein huomaamattaankin käyttäytymisellään väheksyy tai jopa polkee maahan.
Mitä bloggaamiseeni tulee, niin se tuntuu vielä välillä aika jännittävältä ja voi että, miten uudet lukijat ja kannustavat kommentit lämmittävätkään mieltä! Enköhän minä vastakin uskalla tulla keskustelemaan, kun oli näin ystävällinen vastaanottokin. :)
Loistavaa, tänne vaan keskustelemaan aina kun siltä tuntuu!
VastaaPoistaLoistava kirjoitus! Ruoka on parhaimmillaan lääke ja pahimmillaan sairaus.
VastaaPoistaJuuri tänään mietin, että mitä vikaa on tavallisessa ruokavaliossa? Sellainen käsite on melkein hukkunut kaikkien diettien ja kuurien viidakossa. Tavallinen ruoka on kuitenkin sitä, mitä minä lapsena 70-80-luvulla opin syömään. Perunaa, juureksia, maitoa omasta tankista, ruisleipää, läskisoossia ja silakoita.Yksinkertaista ja todellakin ilman E-koodeja. Kysyppä keneltä tahansa nykynuorelta, nuo ruoat ovat taatusti hyi yrjö! Harvoilla sen ajan lapsilla oli paino-ongelmia, toisin kuin nyt joka toisella vaikka kuinka äidit pistää lautasen vihreäksi.
Jokin tasapaino on järkkynyt ja sitä yritetään nyt etsiä luomuilusta sun muusta. Koko ruokakulttuuri on muuttunut kauhean monimutkaiseksi. Ruokaa on ihan liikaa ja joka paikassa ja suurin osa ihan moskaa.
Toisaalta itsekin tykkään kokeilla ja kikkailla eri ruokavalioilla, vaikka varmaan kaikista terveintä olisi vain pysähtyä ja syödä vain ruokaa josta tulee hyvä olo henkisesti ja fyysisesti. Niin, ja eikä syödä tappiin asti. Kiinalaisilla on hyvä ohje, syö vain sen verran että tulet kylläiseksi, eikä koskaan enempää. Sillä pärjää hyvin seuraavaan sapuskaan :-)
Kiitos palautteesta ja hienoa kuulla mietteitäsi. Meininki on mennyt todellakin niin monimutkaiseksi, että itselläkin menee välillä pää pyörälle kaikkien suuntausten keskellä. Onhan se hienoa, että valinnan varaa riittää, mutta joskus loputon vapaus voi kahlita etsimään aina vain parempaa. Sekin on melkoinen harha. Kaikki hyvinvoinnin ainekset ovat tässä ja nyt, käsissämme.
VastaaPoistaHiukka myöhäisheränneenä huudettakoon täältäkin päin: aamen! Upeaa tekstiä!
VastaaPoistaKiitos! Oikein siistiä kuulla ja hyviä herkutteluhetkiä sinne myös! :)
VastaaPoistaEhkä ravitsemus on yksi puoli "ihmisenä olemista", kuten esim vaikka liikunta tai sosiaalinen elämä. Tätä ravitsemustietoutta tulee vain nykyään niin paljon (esim.voita pitääkin syödä). Ei tiedä keneen uskoa.Tälläisessä sekamelskassa on tosiaan hyvä välillä ottaa hiukan rennommin. Täytyy ehkä hiukan käpertyä itseensä ja vain olla.
VastaaPoistaNiinhän se on. Ravitsemusvalinnat ovat aina olleet vahvasti osa identiteettiä ja nykyään merkitys on entistä vahvempi muiden määrittelevien tekijöiden menettäessä merkitystään. Ruokavaliovaihtoehtoja on vain niin paljon, että niiden välillä arpoessa tulee helposti identiteettikriisi. Yksilöllisyys on alkanut korostua tässäkin ja jokaisen olisi hyvä löytää oma juttunsa lauman mukana menemisen sijaan.
VastaaPoistaMitä tulee tuohon voin syömisen kieltämiseen vs. hehkuttamiseen, on se varmasti hämmentänyt ihmisiä kaikkein eniten. En itse katsoisi voita miksikään terveystuotteeksi, mutten sellaiseksi möröksikään, joka siitä on viime vuosikymmenten aikana tehty. Kaikkein parhain ratkaisu on syödä monipuolisesti ja kohtuullisesti kaikenlaisia rasvoja, joita ei ole pilattu kuumennuskäsittelyllä. Esimerkiksi avokadon, kylmäpuristetun oliiviöljyn ja rasvaisen kalan kanssa ei voi mennä mönkään. Ja onneksi oma olo, ulkonäkö ja veriarvot kertovat aika hyvin ollaanko menossa oikeaan suuntaan. Mallia voi myös ottaa terveimmiltä kansoilta. :)