Kuinka suunnattomasti ihminen voikaan innostua suolisto-oireista. Siis niiden syiden ja seurausten tutkimisesta. Olen pohtinut nyt tavallista intensiivisemmin ärtyvän suolen oireyhtymän erilaisia ilmenemismuotoja ja havainnut, että yleinen tietämys aiheesta on edelleen vähän retuperällä. Suomessakin olisi tilausta kampanjalle, jossa tiedotettaisiin kyseisen vaivan erilaisista taustatekijöistä sekä lukuisista hoitomahdollisuuksista. Toivoa on enemmän, kuin sitä yleensä annetaan. Lisäksi suolisto-ongelma, jolle ei löydy selitystä vajavaisilla perustutkimusmenetelmillä, ei ole välttämättä ihmisen omassa päässä.
Eikä sen kanssa tarvitse oppia elämään! Ei, vaikka niin tavataan usein todeta kuitulisän ja kylmän kädenpuristuksen kera. Eli jos tästä jutusta toivon jotain jäävän käteen, niin se menee näin:
- Oli taustalla stressiä tai ei, suolisto-ongelma on suolistossa. Sieltä se säteilee kurjia vaikutuksiaan kaikille elämän osa-alueille ja jopa aivojen toimintaan.
- Kyseessä ei ole psykiatrinen häiriö ja ärtyvän suolen kanssa monesti päällekkäin limittyvien psyykkisten oireiden, kuten paniikkihäiriön, väsymyksen, masennuksen ja hermostuneisuuden hoitoa tulisi täydentää stressinhallinnan opettelun ohella ruokavalion korjaamisella sekä muilla tarvittavilla tukitoimenpiteillä.
- Ärtyvän suolen tehokkaassa hoidossa huomioidaan kehon ja mielen saumaton yhteys.
 |
| Kuva: http://laxativedrugs.com/wp-content/uploads/2010/09/061-brain-gut-connection.jpg |
Aloitetaan ensin pienillä myötätuntoharjoituksilla, jotta ärtyvän suolen oireyhtymän rankimmat realiteetit avautuisivat niillekin onnekkaille, joilla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia vatsavaivoja. Pahoittelen realistista kielenkäyttöä, mutta eläydymme nyt tilanteisiin, jotka ovat liian monelle ihmiselle todellista elämää. Valitettavasti.
Harjoitus 1.
Heräät aamulla ajoissa, sillä edessä on pitkä ja haastava työpäivä. Syöt terveellisiä lingaaneja sisältävää täysjyväruisleipää, fitness-kuitumuroja sekä hyvillä bakteereilla terästettyä laktoositonta Abragadabra-jogurttia, joka auttaa. Niin mainoksessa sanottiin. Muutaman minuutin päästä juokset vessaan ripuloimaan. Sitten vaihdat aamutakkisi työvaatteisiin. Ripuloit taas jonkin aikaa. Alkaa olla jo kiire, joten otat mukaan kaiken tarvittavan ja juokset...arghh! Takaisin vessaan. Ovea sulkiessasi toivot, että se oli tässä. Edes aamun osalta, pliis.
Töissä on monta palaveria. Mitenhän niistä selviäisi, missä vessa on, ketä tulee paikalle, voi ei se tärkeä asiakaskin tulee, mihin pitäisi istua auditoriossa, jossa voisi juosta nopeasti, entä jos...sydän hakkaa, kädet tärisevät. Parasta olla syömättä tänään yhtään mitään. Immodiumikin on loppu. Hell breaks loose.
Harjoitus 2.
Kävelet keskellä kaupunkia, kun se iskee. Tiedät jo että tästä ei nousta. Koko suolisto kramppaa niin aggressiivisesti, ettet voi liikkua. Tuntuu kuin joku työntäisi puukkoa, you know, sinne. Vedet valuvat silmistäsi ja jähmetyt keskelle väenpaljoutta. Soitat ystävällesi ja pyydät, että hän tulee viemään sinut autolla kotiin, sillä et pysty enää itse kävelemään. Ystäväsi tulee ja ehdottaa sairaalareissua. Kieltäydyt ehdottomasti, sillä tiedät ettei se mitään auta ja olet saanut kuulla jo ihan tarpeeksi monta kertaa lauseen: "sinun pitää vain oppia elämään sen kanssa". Makaat mieluummin kotisohvalla ja teet suolihuuhtelun ihan itse.
Ärtyvän suolen oireyhtymä ja elämänlaatu
Ärtyvän suolen ilmenemismuodoista voisi kirjoittaa novellikokoelman, mutta jatketaan pohtimalla oireyhtymän pahimpia seurauksia. Eli käsi ylös, voiko jonkun mielestä olla mahdollista, että esimerkiksi edellä kuvaillut ongelmat eivät ala jossain vaiheessa vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin? Voiko jonkun mielestä jokapäiväisen ripulin, viiltävien suolistokipujen tai sosiaalisia suhteita turmelevien ilmavaivojen kanssa oppia elämään täysipainoista elämää?
Ihminen voi kestää pitkäänkin erilaisia kidutusmuotoja, kuten ylikorostuneet kiputuntemukset tai häiriintynyt suolen toiminta. Moni pahimmistakin suolisto-oireista kärsivä nilkuttaa eteenpäin ja hyväksyy ongelmansa, ehkä jopa kääntää ne vitsiksi. Jossain vaiheessa suolistoaiheiset vitsit kuitenkin muuttuvat vanhoiksi. Suolistovaivainen voi masentua, eristäytyä tai alkaa kärsiä esimerkiksi paniikkikohtauksista, jotka ovat ihan aiheellisia taistele tai pakene -reaktioita silloin, kun on päästävä vessaan ja äkkiä. Vaikka kesken tärkeän tilaisuuden.
Ärtyvän suolen diagnoosi pohjautuu siihen, ettei mitään elimellistä tai rakenteellista vikaa löydy, vaan ongelma on toiminnallinen. Suoli ei siis toimi tarkoituksenmukaisesti, mutta tällä ei ole tilastollisten keskiarvojen perusteella vaikutuksia eliniän pituuteen. Ongelman taustalla on perinnöllinen taipumus ja ärtyvä suoli nähdäänkin sairauden sijaan ominaisuutena. Kyseisen ominaisuuden ansiosta suoli reagoi ylikorostuneesti supisteluun tai kaasun aiheuttamaan venytykseen ja tulokset voivat olla esimerkkiharjoitusten kaltaisia.
Ominaisuus vai alttius johon voi vaikuttaa?
Tarkemmin ajatellen ominaisuus-termin käyttäminen tuntuu kuitenkin tässä yhteydessä hieman mutkikkaalta. Onko esimerkiksi migreenikin ominaisuus vai sairaus? Entä paha akne? Tai anoreksia? Haasteellisia lääketieteellis-filosofisia kysymyksiä. Vaikka ärtyneessä suolistossa ei näy mitään poikkeavaa edes tähystyksessä, voi oireilun taustalta olla kuitenkin löydettävissä useita erilaisia fysiologisia tekijöitä. Heikentynyt ruoansulatus, ohutsuolen seinämän lisääntynyt läpäisevyys sekä suoliston bakteerikannan epätasapaino saattavat sekä laukaista suolisto-oireet että vaikuttaa aivojen toimintaan. Esimerkiksi ravintoaineiden imeytymisen heikentyessä tai elimistölle vieraiden aineiden päästessä verenkiertoon ohutsuolen tulehtuneen seinämän kautta, aiheutuu erilaisia puolustusjärjestelmän reaktioita, maksan kuormitusta ja keskushermoston toiminnan häiriintymistä. Ärtyvän suolen psykologiset vaikutukset eivät ole siis ainoastaan sosiaalisen elämän ja oireiden tuskallisuuden kautta välittyviä.
Koska syiden ja seurausten muodostama verkosto voi olla hyvin monimuuttujainen, ovat kaikenlaiset psykologiset reaktiot hankalaan tilanteeseen ymmärrettäviä (eivät tosin suositeltavia). Järkevin suhtautumistapa olisi yrittää hyväksyä oma suolisto ripuloivana tai kouristelevana hermokimppuna niin kauan, kunnes täsmäapu alkaa tehota. Järkevää taas ei ole missään tapauksessa oman suoliston hyväksyminen jatkuvasti ripuloivana tai kouristelevana hermokimppuna koko loppuelämän ajan. Suoliston tilanne kannattaa ehdottomasti korjata, jos oireilu heikentää elämänlaatua.
Seuraavassa jaksossa sitten vähän parempia neuvoja, kuin herska tai itsetuhoisuus...
Monen kuuluisuuden on esitetty kärsineen ärtyvän suolen oireyhtymästä. Mene ja tiedä, mutta näiden joukossa ovat esimerkiksi Hitler, John. F. Kennedy, Tyra Banks, Cyphil Shepherd ja Kurt Cobain. Viimeksimainitun huhutaan saaneen lopulta diagnoosin selittämättömiin, koviin vatsakipuihinsa spesialistin havaitessa skolioosiin liittyvän hermopinteen aiheuttaneen oireilun.
Asiaa! Jään mielenkiinnolla odottelemaan jatkoa tälle jutulle! Mua lohduttaa suuresti ajatus siitä, että vanhan koulukunnan "vika on sun päässä" -lääkäreiden ja muiden hatustavetospesialistien tilalle saadaan pikkuhiljaa Ihmisiä, jotka oikeasti tietävät, mistä puhuvat ja osaavat auttaa. Ehkä jonakin päivänä vielä itsekin pääsee normaaliin elämään kiinni.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! On tosiaan aika ryhtyä tekemään jotain konkreettista yleiselle ongelmalle, jolla on merkitystä niin yhteiskunnallisella kuin yksilötasollakin.
VastaaPoistaKetään ei ole tarkoitettu oireilemaan näin. Niin moni tekijä voi toimia triggerinä, että se asettaa aluksi haasteensa korjaustoimenpiteiden löytymiselle. Olisi myös hienoa, jos tutkimusmenetelmät monipuolistuisivat ja kehittyisivät tuolla peruslabroissa. Se vähän nopeuttasi syiden kartoitusta.
Onneksi yleensä pärjätään kuitenkin sillä mitä on ja kun yksilölliset taustatekijät löytyvät, alkaa tapahtua. Työtähän se paketin kasassa pitäminen vaatii, mutta niin vaatii ihan mikä tahansa muukin ja boonuksena voikin olla parempi kokonaisterveys. Ehkä IBS voi teoriassa jopa pidentää elinikää, jos hoito sisältää ruokavalion korjausta ja stressinhallintaa. :)
Täällä myös yksi, joka on "innostunut" suolistovaivoista :). Olen kehitellyt ihan oman lähestymistavan kun vastaanotolle tulee asiakas diagnoosilla ärtyvä suoli. Viralliset ravitsemusohjeet tälle sairausryhmälle on lähinnä vitsi. Laatikaisen Reijon kirjoituksien avulla, osaa nykyään olla vielä parempi ja tieteellisempi, aiemmin menin ihan perstuntumalla. Mutta upeinta on, että oireita voidaan helpottaa tai jopa kokonaan poistaa.
VastaaPoistaAina kun puhutaa vatsavaivoista, muistutan suolisto-oireisen ruoka-aineallergian mahdollisuudesta. Vanhin vasta diagnosoitu oli 65 vee.
Harmittavaa että niin moni kärsii niin turhaan. Tätä asiaa pitää todella viedä eteenpäin.
Anette
Hienoa että muitakin innostuneita riittää! :) Yleisten hoito-ohjeiden sävyssä ja tasossa on tapahtunut liian vähän päivitystä. Onneksi vehnäleseen suosittelemisen on vähentynyt ja vaihtunut psylliumkuidun varovaiseen lisäämiseen (joskin edelleen tuota vehnälesettä näkyy suositeltavan siellä sun täällä). Reijo on kyllä kirjoittanut aiheesta oikein hyviä juttuja!
VastaaPoistaMitä tulee allergioihin, niin muutamia vuosia sitten tuntui, että ymmärrys viivästyneen reaktion allergioista oli täysin olematonta. Nyt alkaa olla parempi ymmärrys siitä, kuinka erilaisilla vaikutusajoilla yliherkkyyttä aiheuttavat ruoat voivat lisätä oireilua.
Hieno kirjoitus taas! Sattuneesta syystä suoliston ongelmat kiinnostavat. Maa on täynnä mm aiheeseen liittyviä vääriä diagnooseja ja tunnistamattomia suolisto-oireisia ruoka-aineallergikkoja. Hyvä, että pidät asiaa esillä!
VastaaPoistaVaikuttavaa tuo laaja ja monipuolinen perehtyneisyytesi ihmisen teveyteen ja hyvinvointiin! Tykkään niin blogistasi ja kirjoitustyylistäsi! :)
Kiitos Mustikkatyttö tuesta! Kyllä tämä aihe on nimenomaan arkaluontoisuudessaan tosi tärkeä ja ansaitsee enemmän huomiota. Itseltä välillä unohtuu, että jollekin tällainen ongelma voi olla semmoinen häpeän aihe, ettei siitä kerrota kellekään. Itselläni suhtautuminen suoliston oireiluun on samalla tapaa neutraalia, kuin mihin tahansa muuhun terveyspulmaan - haluan vain selvittää mikä auttaa! :)
VastaaPoistaErittäin hyvä kirjoitus ja jatkoa odotellaan! Aivan liikaa omakohtaista kokemusta näistä vaivoista.. Itseäni on jonkun verran auttaneet ruoansulatusentsyymit ja VHH ehkä eniten. Entsyymeistä toivoisin kanssa lisävalaistusta. Välillä meinaa vaan tulla yksipuolisuus ja kyllästyminen ruokailun kanssa, kun ei ole sitä helppoa leipää otettavaksi välipalaksi ja syödä pitäisi usein ja pienesti. Lisäksi itselläni pitkä lista sopimattomista ruuista, niin tosiaan kaikki lisätieto on enemmän kuin tervetullutta. Iso kiitos jo nykyisistä jutuista!
VastaaPoistaRuoansulatusentsyymit ovat kyllä hyviä ja VHH:sta moni on saanut paljon apua. Juuri tuon yksipuolisuuden torjumiseksi yritän kuitenkin seuraavassa osassa esitellä muitakin keinoja.
VastaaPoistaKiitoksia palautteesta ja pian skriivaan jatkoa tällekin!
Jatkoa odotellaan täälläkin. Vaikka sappi ja sappikivi 8 vuoden "se nyt vaan on sulla tommosta" voivottelun jälkeen poistettiin niiden yllättäen löytyessä on jäljelle jäänyt kuramahojen suvun ja stressivatsan oireilu. Kai se on se kuuluisa ärtyvä suoli oire edelleen olemassa.
VastaaPoistaJännintä tuossa tuntuu olevan se, kuinka kaikki oireet tulevat itselle pyytämättä, käskemättä ja ennustaminen on mahdotonta. Ja sitten sen vessan etsiminen ihan just nyt on muun maailman mielestä todella outoa. Selitä sitten, että aikuinen tekee tarpeet housuun jos huussia ei löydy välittömästi... Ei asioita joita tahtoisi kaikkien kanssa käsitellä turuilla ja toreilla. Ja ne katseet kun viivyn yleisessä vessassa astetta kauemmin... *huokaus*. Jotenka lisäinfoa odotellessa, tottakai! :)
Minäpä pidän kokemuksesi mielessä, kun kaavailen seuraavaa juttua tähänkin sarjaan. Tsemppiä sinne suoliston kanssa.
VastaaPoista2 vuotta meni kotona itkien lattialla vessan oven edessä . Sitten vasta tuli vastaan lääkäri joka osasi sanoa jotain järkevää. Aciocur- rakeilla mennään ja suhteellisen toimintakykyisenä. Joka päivä toivon ettei vaan vaikutus katoa tai rakeiden valmistus lopu. Oli se yhtä helvettiä. Pieni kirjoitus viiden vuoden takaa myös blogissa ,kun helvetti oli vielä tuoreena muistissa. Tänään oli huono päivä ja koko ajan saanut olla vetämässä henkeä ettei alkaisi itkeä.. Kukaan ei voi käsittää miltä se tuntuu ennenkuin kokee.
VastaaPoistaTotta, kukaan ei tosiaan voi käsittää millaista se on. Onneksi yrittää voi ymmärtää ja tätä yritystä saisi olla paljon enemmän terveydenhoitoalalla.
VastaaPoistaHienoa kuulla, että olet saanut toimintakykyäsi takaisin! Aina joskushan tulee takapakkia kaikessa, kun tuo taipumus on olemassa, mutta kun sitä tulee harvemmin kuin ennen, tietää olevansa roimasti edistynyt.