Pitkästä aikaa edessänne häämöttää Hanna approves -katsaus, jossa listailen kymmenen suosikkiani liittyen aina johonkin tiettyyn teemaan tai ajankohtaan. Tällä kertaa teemana ja ajankohtana on elämä, jonka laatuun voi jokainen vaikuttaa ihan itse kääntämällä hyvillä valinnoillaan paremmaksi kaiken aina yksittäisestä ateriasta omaan fiilikseen.
Miksi tyytyä ihan hyvään, kun voi saada tosi hyvää?
En osaa vastata tuohon, joten käytän jatkuvasti esimerkiksi seuraavia taikoja.
1. Ajatuspäiväkirja
Jos kohtaan vaikeuksia ihmissuhteissani tai mokaan jotenkin (eli lähes joka päivä kun astun ulos kotoani tai avaan netin), hyödynnän kirjoittamisen terapeuttista voimaa. Monelle, erityisesti naiselle vaikeiden asioiden ja tunteiden kirjoittaminen auki on ainoa keino saada päänsisäiseen kaaokseen tasapainon palauttava logiikka.
Oma kirjoitusterapiani noudattaa yleensä aina seuraavaa kaavaa:
Vaihe 1. Kuvailen harmittavan/ahdistavan/vituttavan tilanteen neutraalisti ja objektiivisesti. Kuin uutistenlukija. "Kuka, mitä, missä, milloin?" Tässä vaiheessa en laita pieneen tekstinpätkään mukaan minkäänlaista tunnetta tai arvostelua.
Vaihe 2. Listaan kaikki asiaan liittyvät tunteeni täysin sensuroimatta. Tässä kohtaa huomaan aina, kuinka huonosti osaan nimetä erilaisia tunnetiloja. Siitäkin huolimatta, että olen psykologi. Kuitenkin kun käyttää hieman mielikuvitustaan ja ruoppaa pään sisältöä, alkavat padot murtua ja päästään nopeasti kaikkein olennaisimpiin tunteisiin. Niihin, jotka tekevät kipeää.
Vaihe 3. Listaan estoitta myös kaikki asiaan liittyvät ajatukseni. Näiden listausten lukeminen joskus jälkeenpäin on muuten parhainta oppia oman mielen toiminnasta. (Usein myös parhainta viihdettä.) Listaan ajatuksia niin kauan kunnes löydän ydinajatuksen eli sen, joka pitää vaikeita tunteita yllä ja vetää kohti pohjamutia. Yleensä omissa listauksissani päädyn toteamaan kokevani aidosti, että olen arvoton, lahjaton, riittämätön tai ei-raskastettava. Psykoterapiassa tällaista kaiken taustalla vaikuttavaa negatiivista oletusarvoa voidaan kutsua ydinoletukseksi. Sen murtaminen korjaa psyyken toimintaa.
Vaihe 4. Luettelen kivuliasta ydinajatustani tukevat ja sen lopulta (eli aina) kumoavat todisteet. Nämä löytyvät helposti ja selkeyttävät miettimään käytännön ratkaisuja tilanteeseen - itsesäälissä rypemisen sijaan. Fiksua ratkaisukeskeisyyttä, jota moni nainen saisi toteuttaa enemmän niin olisi paljon helpompaa tämä elämä. Minulle ratkaisukeskeisyyden ovat lopulta opettaneet ajatuspäiväkirjan sinnikkään täyttelemisen ohella myös miespuoliset ystäväni. Olen tästä ikuisesti kiitollinen.
Vaihe 5. Teen toimintasuunnitelman. On turha vatkata tuloksetta mitään sellaista mitä ei voi muuttaa saati sitten sellaista minkä voi. Kaikkeen auttaa ylianalysoinnin kierteessä piehtaroimisen sijaan konkretia ja toiminta! Aloitan yleensä konkretiaan siirtymisen ihan jostain pienestä jutusta. Jostain mitä voin tehdä vaikka samantien. Sitten listaan seuraaviksi tavoitteiksi pitkällä tähtäimellä toteutettavat peliliikkeeni ja pistän ne käytäntöön. Tai sitten en. Naisen mieliala on stabiili kuin säätila.
Vaihe 6. Kun on kulunut riittävästi aikaa, palaan tekemään seurannan, jonka olen nimennyt osioksi "tapahtui myöhemmin". Kerron itselleni miten tilanne on aktiivisemman episodin jälkeen edistynyt. Yleensä kaikki on selvinnyt ja alkuperäiset pelot ja arvottomuuden ynnä muun kokemukset osoittautuneet täysin turhiksi. Luen sitten vanhat merkinnät, jotka tässä vaiheessa tuntuvat aina niin kovin etäisiltä, epärealistisilta ja negatiivisilta.
Tämän vaiheen avulla opin aina vain paremmaksi siltä osin, että seuraavan kerran ollessani alakuloinen, tiedän että jossain vaiheessa palaan kirjoittamaan tilanteen kääntyneen hyvin ja oloni parantuneen. Eli miksi surra edes tilanteen keskellä? :) En useinkaan enää tiedä, joten kestän aivan kaikkea paljon paremmin kuin vuosia sitten.
Uups, tulipa tästä pitkä selostus. Toivottavasti kaikki lukijat eivät pökränneet jo ennen kuin päästään seuraaviin kohtiin. Pahoittelen myös sitä, etten jaksanut kehittää tähän mitään kuvitteellista esimerkkikuvausta. Saati sitten kehdannut ottaa näytteeksi omia vanhoja merkintöjäni. Nauran niille mieluiten yksin.
2. Kamppailulajit
Mikään ei ole niin voimaannuttavaa, kuin rankka fyysinen rasitus ja kanssaurheilijoiden kohtaaminen yhdistettynä äärimmäistä keskittymistä vaativien liikeratojen opetteluun. Jos minulla olisi lapsia, veisin heidät kokeilemaan jotain budolajia. (Ja kyllä, käytän sanaa voimaannuttava niin kauan kunnes joku keksii sille korvaajan.)
Aloitin itse eilen karaten. En enää jaksa avautua saamistani mustelmista, jotka koristelevat tällä hetkellä käsiäni siihen malliin, että joku voisi olettaa minun osallistuneen katutappeluun. Ei tämä suuntaus tietenkään sovi kaikille, mutta itselleni ei oikein sopinut mikään muu. Käytin koko kesän eri lajeja demonstroivien youtube-videoiden ja omien edellytysteni analysoimiseen sekä erään kokeneen, itseäni enemmän elämää nähneen karatekan konsultoimiseen. Lopputulemana päädyin siihen, ettei ole kertakaikkiaan ainuttakaan toista budolajia, jota minun kannattaisi kokeilla ennen tätä.
Eilisen puolentoista tunnin jälkeen olen edelleen vahvasti samaa mieltä.
3. Mielikuvaharjoittelu
En ole käynyt ainuttakaan aiheeseen liittyvää kurssia saati saanut yhtäkään kirjaa luettua muutamaa sivua pidemmälle. Mielikuvitukseni on kuitenkin ollut lapsesta asti hyvin voimakas. Hyödynnän tätä ominaisuuttani nykyään entistä jäsennellymmin.
Jos en ymmärrä jonkun kohtaamani ihmisen toimintaa tai koen itseni satutetuksi hänen takiaan, vaihdan ajatuksissani hänen kanssaan osia. Jos tietoa on riittävästi käytettävissä, saan aina jonkinlaisen valaistumisen ja itseni erillisyys häneen liittyen alkaa purkautua. Tulee tunne, että olemme kaikki täällä samassa veneessä ja jokaisen yksilön toiminnalle on selitys. Tämä selitys ei koskaan liity siihen, että toinen haluaisi minulle pahaa tai olisin itse jotenkin huono. Ihmiset käyvät läpi jokainen omia prosessejaan ja yrittävät yleensä aina parhaansa.
On vaikea olla vihainen ja katkera, jos osaa suojella itseään muiden pahalta ololta ja löytää kaikesta syvemmällä olevat motiivit. Ne ovat aina hyvät, kun on kyse perusterveellä mielellä varustetusta tapauksesta.
Toinen mielikuvaharjoittelun tärkeä osa elämässäni liittyy muutosten vahvistamiseen. Halusin sitten muuttaa toimintaani omien elintapojeni tai psykologisten toimintamallieni suhteen, käytän aina mielikuvaharjoittelua, johon tutustuin jo hyvin nuorena urheilijana.
Yksinkertaisimmillaan maalaan mieleeni ensin muutoksen jonka tahdon tehdä omassa toiminnassani ja sen jälkeen käyn läpi elämääni muutoksen tehtyäni. Katselen helppoja tilanteita, joissa uusi tapa on käytössä. Sitten katselen haasteellisempia, joista toimin vaikeuksista huolimatta sinnikkäästi eri tavalla kuin ennen.
4. Pensasmustikat
Ennen en ostanut koskaan pensasmustikoita, vaan ihailin niitä kaukaa ja kaihoisana. Koin että ne ovat kalliita eikä niitä saa ostaa, jos pakastin on täynnä hienoja mustikoita suoraan Suomen luonnosta. Sitten kerran päätin, että nyt repäisen "Just because I´m worth it." Ostin rasian ja söin sen maustamattoman jogurtin kanssa.
Tajusin silloin että pensasmustikat eivät ole kalliita, ne ovat todella hyviä (ja ihan eri asia kuin muut mustikat) ja niillä piristyy kurjakin fiilis. Koska ne ovat niin hyviä. Voiko tämä enää yksinkertaisemmaksi mennä. Voiko luvan saaminen jonkin ruoan ostamiseen olla näin monimutkaista? Miksi en ostanut pensasmustikoita jo vuosia sitten, vaan ihailin niitä kaukaa?
Ihminen urautuu ruokakaupassa.
Tämä jos mikä pelastaa aterian kuin aterian. Ensikontaktini chipotle-chilikastikkeeseen oli Amarillossa, muistaakseni Tampereella. Tilasin vain bataattilohkot ja chipotle-majoneesia. Paras yhdistelmä ikinä! Päätin hankkia chipotle-majoneesia. Prosessi vei taas monta vuotta, sillä muistin vasta viime viikolla tämä herkun tehdessäni ruokakuvauksia ystäväni kanssa.
Tein eräälle lehdelle kuvaa, johon tuli "akneystävällinen" ateria eli höyrytettyä lohta ja bataattilohkoja. Ystävälläni oli savuchipotlejauhetta ja -kastiketta, joita huiskimme aivan kaikkien kuvattavien raaka-ainesten päälle. Lopputulos oli tosi hyvä.
Tilasin kaksi pussia savuchipotle-jauhetta Poppamiehestä ja tänään hain vielä savuchipotle-kastikkeen, jota olen hölvännyt jokaiseen ateriaan sen jälkeen.
6. Suklaa
Suklaa on tunnetila. Tavoittelen tätä tunnetilaa aina erityisesti silloin, kun on vähän tyhjää tai pitää saada jotain säpinää tai on aikaa hiljentyä teekupin äärelle sulattamaan suussa tumman suklaan palasia. Nyt on muuten ilmaantunut tosi hyviä stevialla maustettuja suklaita. Raahaan näitä käsilaukussani, jotta en sortuisi aina jossain ravintolassa jälkiruokaan, joka on täynnä aineksia joista saan yliherkkyysreaktion. Syön suklaapalan kahvin tai teen kanssa, jos olen jossain vilkkaassa lounaspaikassa, jossa oman suklaan syöminen salaa ei johda katastrofiin.
Puuh, nyt muuten loppui turnauskestävyys. En jaksa enää kirjoittaa seuraavista yhtään mitään. Jatketaan seuraavalla kerralla näistä eli jatkuu ensi numerossa.
7. Tanssi
8. Tarot-kortit
9. Tekohymy
10. Wasabi
Ekstra: Mutakakku!
Kertokaahan omia suosikkejanne, jos vaikka oppisin teiltä jotain mikä tekee elämästäni vieläkin hienompaa.
Kai elämästään saa tehdä aina vain hienompaa?
______________________________
Jutun kuva: Joonas Palomäki
Ykkösen olen kokenut ehdottoman hyödylliseksi. Pitäisi kyllä opetella jatkamaan tuosta kolmannesta vaiheesta etiäpäin, harmittavan usein kun kirjoittaminen jää siihen "olen täysin arvoton ja huono ihminen enkä ansaitse edes elää" eikä mielenkiintoa kirjoittamisen jatkamiseen löydy enää kun pahin ahdistus on mennyt ohi. Lopputuloksena on päiväkirja josta minusta saa todellisuutta paljon masentuneemman kuvan. Toisaalta kirjoittaminen menee aika usein sensurointiin, "ehkä nämä ajatukset on vaan liioiteltuja, en minä voi näin kirjoittaa, entä jos, entä jos..." Tässäkin siis on paljon kehitettävää.
VastaaPoistaMinun listani on 1. kirjoittaminen, 2. ystävät, 3. liikunta, 4. suklaa (syömismörkö huutakoot yksinään, pidän suklaasta ja nyt julistan sitä täällä julkisesti!), 5. Kirjojen lukeminen (joskus todellisuudesta karkaaminen on ihan jees) 6. Musiikki, 7. Hymyily (kaikki tuntuu paremmalta hymyissäsuin), 8. opiskelu (antaa toivoa jonkinmoisesta tulevaisuudesta) 9. sohvalla löhöily tekemättä mitään järkevää, 10. kaikki muukin hyödytän aivot off-tekeminen joka tulee joskus tarpeeseen. :)
Mainioita juttuja listaat Laura! Aivojen kytkeminen off-asentoon on todella tärkeä taito ja sitä pitäisi itsekin sisällyttää ohjelmaan enemmän. Sieltä seesteisestä tyhjyydestä parhaat oivallukset aina nousevat. Ja kun mieli saa välillä levätä, jaksaa se lentää paremmin korkealla. :)
VastaaPoistaTodellisuuspako kirjojen avulla, ah. Tänä iltana ohjelmassa.
Mä olen niin supertylsä, että mulla on tasan yksi -- no okei, kaksi -- keinoa "kääntää fiilis tosi hyväksi".
VastaaPoista1. Sillä hetkellä kun huomaan että fiilis on jotenkin huono, tajuan että olen alhaisessa mielentilassa, joka johtuu tasan tarkkaan omista ajatuksistani -- ei siis suoraan mistään ulkoisesta.
Ja huono fiilis kertoo varmuudella vain alhaisesta ajattelun tasosta eli alhaisesta mielentilasta -- ei tod.näk. mistään salaisesta ongelmasta tms.
Yleensä jo tämän tajuaminen keventää fiilistä. Kevensi tai ei -- homma jatkuu toisella vaiheella, joka tapahtuu yhtä automaattisesti ja salamannopeasti:
2. Lopetan välittömästi kaiken analysoinnin, koska tajuan että se on turhaa ja jopa haitallista:
Alhaisessa mielentilassa aivoni eivät ihan kirjaimellisesti toimi kunnolla, koska olen taistele- tai pakene -tilassa, "inhimillisimmät" ja älykkäimmät aivojen osat on "kytketty pois päältä" ja liskoaivot hallitsevat ajatteluani ja toimintaani.
Olen kuin pelokas tai vihainen eläin: vainoharhainen, teen kärpäsestä härkäsen, tunnen olevani umpikujassa koska en pysty kirjaimellisesti näkemään suurta kokonaisuutta jne.
Koska TIEDÄN että tunnen vain ajatteluni ja ajatukseni on tällä hetkellä vainoharhaista JA että ajatukseni vaihtuu ennemmin tai myöhemmin ihan itsestään kevyempään, kivempaan ajatukseen, keskityn mielentilan nousua odotellessa tekemään jotain sellaista, mikä ei vaadi korkeampaa ajattelua -- tiskaamaan, laittamaan pyykkejä, katsomaan televisiota, laittamaan ruokaa jne.
Yleensä mielentilani tosin nousee parissa minuutissa, kun en pitkitä sitä keinotekoisesti analysoimalla tai yrittämällä ratkaista (usein kuvitteellisia) ongelmia väliaikaisesti vajavaisella aivokapasiteetilla.
Pahimmillaankin se nousee viimeistään vartissa, jos en heti tunnista olevani alhaisessa mielentilassa.
Mielentilan noustua saatan tsekata alhaisen mielentilan aikana esiin nousseet "ongelmat". Käytännön ongelmat näyttävät ongelmilta myös korkeassa mielentilassa -- henkiset ongelmat näyttävät silloin yleensä vain surkuhupaisilta tai höpsöiltä ajatuksilta.
Korkean mielentilan tunnistaa siis kevyestä, rennosta ja levollisesta olosta.
Nykyinen "toipumisnopeuteni" on radikaalisti nopeampi kuin se oli niihin aikoihin, kun saatoin omia ikäviä tunteita analysoimalla (varsinkin päiväkirjaan kirjoittamalla) pitkittää paskaa fiilistä jopa tunnin tai pari. Mitä enemmän ajattelin ja analysoin omia huonoja fiiliksiäni vajavaisilla aivoillani, sitä syvemmäs epätoivon kuiluun vajosin.
Koska ennemmin tai myöhemmin fiilis nousi, aloin erheellisesti luulla että analysointi oli olennainen osa mielen kohotusta. Nyt tiedän ettei se ole totta -- mielentilani nousi analysoinnista HUOLIMATTA ei sen takia. Ja ilman analysointia se olisi noussut nopeammin.
Itse asiassa The Willpower Instinct -kirjan mukaan on oikein psykologisella tutkimuksella todettu, että nopein tapa ulos paskasta fiiliksestä on noteerata huono fiilis, ymmärtää että se menee kohta itsestään ohi ja jättää analysoimatta asiaa sen enempää.
Samassa tutkimuksessa ne, jotka analysoivat omia tunteitaan (muistaakseni kirjoittamalla), menivät syvemmäs ahdistukseen ja olivat siellä huomattavasti pidempään kuin pelkästään tunnetilan noteeranneet. Tutkijat arvelivatkin, että yksi mekanismi jolla masennus syntyy on nimenomaan omien kurjien tunteiden analysointi...
Mulla on toi kirja äänikirjana, joten en pääse tähän hätään tsekkaamaan tarkempia tietoja ko. tutkimuksesta. Sori. Mutta toi Willpower Instinct -kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen (kirjoittaja on Kelly McD-jotain).
Toki on paljon asioita, joita tykkään ylipäätään tehdä ja jotka ovat jotenkin kivoimmista kivointa. Mutta teen niitä KOSKA mulla on jo hyvä olo (melkein koko ajan) -- en JOTTA mulla olisi hyvä olo:
VastaaPoista1. Kokkaaminen -- sain just keittiön uudistettua, löysin mutsilta mun pastakoneen ja olen ihan liekeissä tsekannut tämänkin illan reseptejä.
2. TED-talkien kuunteleminen (http://www.ted.com) -- todella inspiroivia juttuja. Tällä hetkellä mua kiinnostaa eniten kansalaisaktivismi eli miten yksi ihminen tai pieni ryhmä ihmisiä saa tehtyä isoja muutoksia.
3. Kahvi + Maito -- tänään sain Helsingin Kallion Aleksis Kiven kadulla olevasta Kahvila Sävystä maailman parhaan laten.
4. Miehen ja lapsen kanssa hengaaminen silloin kun kaikki ovat korkeassa mielentilassa. Oikeastaan tämä on parasta ikinä.
5. Suvun eli vanhempieni tai sisarusteni kanssa hengaaminen.
6. Ruokakaupoissa, toreilla ja marketeissa fiilistely -- paino sanalla fiilistely. Useimmiten mulle riittää vaan ihmetellä mitä kaikkea mahtavaa on myynnissä, vaikken välttämättä ostaisi mitään.
7. Naapurien kanssa jutustelu -- meillä on poikkeuksellisen sosiaalinen taloyhtiö ja varsinkin kesällä on kivaa vaihtaa naapureiden kanssa kuulumisia.
8. Huippu-TV-sarjojen katsominen -- tämän hetken suosikkeja Weeds, The Newsroom, Mad Men, 30 rock...
9. Nukkuminen -- tosin meillä aika harvinaista herkkua
10. Sienestäminen ja metsässä samoilu noin yleensä -- tosin tätäkään en ole päässyt lapsen syntymän jälkeen liiemmälti harrastamaan.
Jonkun hyväntahtoisen eläimen paijaaminen! Ei vaan voi olla huonolla tuulella, jos kissa kehrää sylissä :-)
VastaaPoistaMajan rakentaminen.
VastaaPoista