keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Ruisleipä rules, ok?

Nyt seuraa jotain uutta syömisen vapautusrintamalla. Luin tänään Kukka Laakson blogista fantastisen jutun, joka iski ylävitosen ajatusmaailmani kanssa. Intouduin sen seurauksena kirjoittamaan omistakin kokemuksistani liittyen rentoon, tavalliseen syömiseen. Sellaiseen syömiseen, jossa terveellinen järki ja ravinto muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Katoava luonnonvara nykyään. Tällä kertaa puhutaan ruisleivästä.


Tein taannoin pienen gluteeniartikkelin, jonka lopussa uhosin katkaisevani pitkän tauon ruisleivän kanssa. Olen ollut on-off-suhteessa kyseiseen herkkuun jo vuosien ajan, mutta nyt tunsin olevani valmis kokeilemaan yhteenpaluuta. Halusin kai tuntea itseni normaaliksi ja ennen kaikkea suomalaiseksi. Lisäksi olin saanut ruoansulatuskanavani niin hyvään kuntoon, etten nähnyt enää perusteita tiukoille rajoituksille rukiin suhteen.

Gluteeniartikkelissani ihmisten huomiota ei kuitenkaan kiinnittänyt yritykseni korostaa, kuinka tärkeää on välttää keliakian itsediagnosointia ja ruokavalion turhaa karsimista. Sen sijaan kirjoitus aiheutti pienimuotoisen gluteenihysterian. Tekstiä linkattiin innolla siellä sun täällä muunnetulla ydinsanomalla. Ymmärsin karvaasti millaisilla jutuilla pääsee laajempaan levitykseen. Haluamattaan. Pelonlietsonta ja kiellot myyvät tehokkaammin, kuin pienet tavalliset terveysteot. Sellaiset, jotka toimivat, mutta joissa ei ole jäljellä erikoisuuden glamouria. Halusin entistä hanakammin ruokavaliostani edes vähän tavallisemman, ruista sisältävän.

Ruisleipä aiheuttaa minulle pahimmillaan työkyvyttömyyteen johtavia vatsaoireita, jotka täyttävät kaikki ärtyvän suolen oireyhtymän diagnostiset kriteerit. En reagoi vielä yhteen leipään, mutta ongelma onkin siinä, etten koskaan lopeta siihen. Olen ruisleipäriippuvainen. Vedän yhden tai kaksi leipää, siis kokonaista limppua, joten seurauksetkin ovat sitten mitä milloinkin.

Olen aikanaan saanut myös vaikean atopian diagnoosin samoihin aikoihin, kun yritin syödä viikkokausien ajan gluteeniviljoja ennen allergiatestiä. Gluteenin ja ruoansulatusjärjestelmäni yhteensopivuus on siis mietityttänyt kovasti. Diagnosoituani itseni päädyin kuitenkin siihen, ettei suvussani kellään ole keliakiaa enkä kärsi vielä toistaiseksi mistään autoimmuunisairaudesta, joten voisin varsin hyvin kokeilla ruisleivän kohtuukäyttöä. Katsotaanpa parin päiväkirjaotteen avulla miten äijän lopulta kävi.

Päivä 1. Yhteistyöpalaveri, sikahienot tarjoilut. Reissaria, jonka välissä juustoa, kasviksia ja voita. Aah. Nyt tiedän hetkeni koittaneen. Isken kiinni kuin sika limppuun. Illalla maha on hyvässä kunnossa ja fiilis korkealla.
Päivä 2. Koko viikonlopun maha voi hyvin olosuhteisiin ja syömisiin nähden. Kyynärtapeisiin alkaa ilmaantua ihottumaa, mikä johtunee juustosta (olen maitoallerginen).
Päivä 3. Olen syönyt tänään kaksi, kaksi (!) ruisleipää. Ei siis palaa, vaan kokonaista ruisleipää. Ei ole ihme, jos vatsa "hieman" reagoi. Mutta jospa se tästä. Voisin soittaa fanfaarin.
Päivä 4. Voi jee, miten tässä uskaltaa mennä edes töihin. Luulen, että suolistoni bakteerikannan pitää nyt antaa sopeutua rauhassa rukiin kuituun. Jos ei onnistu, pysyn jatkossa parissa palassa. Minkä sitä ihminen elimistölleen mahtaa. Pakko kai hyväksyä se, että on yksi ruoka, jota en voi syödä niin paljon kuin huvittaa...
Patrik Borg ilmaisee asian loistavasti Kiloklubissa, lohdullista:
"Kun siirtyy kuitupitoisempaan ruokavalioon (vehnäleipä -> ruisleipä, kasvikset jne.), niin ilmaa syntyy enemmän - ruuansulatuskanavan pöpöt elävät kuidulla ja kun sitä tulee enemmän niin ne voivat paremmin ja myös tuottavat enemmän kaasua. Vaikka tämä voi tuntua haitalta, niin terveyden kannalta tätä pidetään jopa suotavana, koska ruuan kuidut ylläpitävät terveellisiä bakteerikantoja. (...) Asiaan auttaa lähinnä aika, jos varsinaisia allergioita ei ole kyseessä. Yleensä muutamassa viikossa tuo reippain ilmantuotanto rauhoittuu, mutta jää pysyvästi entistä suuremmalle tasolle jos vain jatkaa terveellisempää ruokavaliota - mikä kannattaa tehdä, koska järkevän syömisen hyödyt ovat joka tapauksessa suuremmat. Tuo on yksi harvoja järkevän syömisen haittoja." Lähde
Päivä 8. Okei, suolisto tuntuu kestävän aika suuriakin annoksia, jos leipä on tehty hapanjuureen ja rajoitan määrän alle kokonaiseen leipään päivässä. Ja pureskelen tosi hyvin.
Päivä 13. Olin eilen kuvauksissa ja söin kaksi ruisleipää kansallisromanttiseen paitaan ja esiliinaan pukeutuneena. Tunsin itseni pitkästä aikaa normaaliksi, suomalaiseksi ja onnelliseksi. Voi kuinka hyvää ruisleipä on itse tekemäni margariinin kanssa.
Lopputulemana minulle on mitä ilmeisimmin henkisen hyvinvointini kannalta todella tärkeää syödä silloin tällöin kaksi ruisleivän palaa. Tämä on riittävä peruste jatkaa valitsemallani tiellä. Siis kultaisella keskitiellä, jolla ruisleipä naisen pitää.


______________________________







20 kommenttia:

  1. Tuosta "rennosta, tavallisesta syömisestä" tuli mieleen, että olisi todella mukavaa ja mielenkiintoista jos kiireiltäsi kerkeäisit kirjoittaa joskus aiheesta "kuinka syödä normaalisti". Minua kiinnostaisi tuo suuresti, normaali syöminen kun on minulle lähinnä vitsi. Aamulla syödään vähän, päivällä ei mitään, illalla sitten aivan liikaa ja sittenpä sitä päädytäänkin vessan lattialle vatsalihakset krampaten, eihän niin paljon kaloreita voi jättää vatsalaukkuun lihottamaan. Ja "kuinka päästä eroon, tai oikeastaan kuinka hallita syömishäiriötä ennenkuin se halltisee sinua- kirjoitus" olisi todella mukava. Kiitos, ja hyvää (tulevaa) joulua! :)

    VastaaPoista
  2. Hei vitsit miten loistava idea! Kelpaisiko sellainen, että kokeilen jonain päivänä käyttää vaikka omia pupelluksiani esimerkkinä (vaikka mulla on kyllä tuo maitoallergia). Voisin vaikka kuvata ateriat ja selostaa jotain terveellisestä ja samalla rennommalla otteella toteutetusta syömisestä kaikkine hyveineen ja paheineen. Voisi olla itsellekin terapeuttinen kokemus. :)

    VastaaPoista
  3. Loistavaa! Juuri tuollainen onkin mahtava idea, saa vähän enemmän käsitystä siitä, mitä muut "normaalit" ihmiset syö ja minkä verran. Kiitos nopeasta vastauksesta ja odotan innolla kirjoitustasi! :)

    VastaaPoista
  4. Mäkin innostuin nyt. Hoidan asian heti, kun vaan ehdin!

    VastaaPoista
  5. Mäkin olen viime aikoina syönyt sellaista ruisleipää, jossa on hiivan sijasta pärjätty taikinajuurella. En saa sellaisesta mitään oiretta (edes mitään turvotusta) joten kyllä tota kelpaa aina välillä syödä. Kivaahan se on kun ruokavalioon saa paljon variaatiota.

    VastaaPoista
  6. Hienoa kuulla Valtsu. Kyllä on mukavaa välillä tosiaan ostaa vaan helposti leipä kaupasta ja sitten kehittää siihen mukavat päälliset. Hieman toista, kuin nyhrätä jonkun riisikakun kanssa. :)

    VastaaPoista
  7. "Lisäksi olin saanut ruoansulatuskanavani niin hyvään kuntoon, etten nähnyt enää perusteita tiukoille rajoituksille rukiin suhteen"
    "En reagoi vielä yhteen leipään, mutta ongelma onkin siinä, etten koskaan lopeta siihen. Olen ruisleipäriippuvainen. Vedän yhden tai kaksi leipää, siis kokonaista limppua, joten seurauksetkin ovat sitten mitä milloinkin".

    Miten elät sovussa asian kanssa johon sulla on riippuvuus? Kokaiinia/alkoholia voi käyttää vähän jos on riippuvainen? Ja aiheuttaa työkyvyttömyyttä? Onko ruisleipä todella se ainut mittari jolla mittaatte "suomalaisuuttanne"? Olen mieleummin vaikka valko-venäläinen siinä tapauksessa.

    Itse suosittelen kaikille itsediagnosointia, koska turhan monta tapausta lähistössä, että lääkärit ei tee mitään, kun koe ei näytä mitään. Sen verran olen maalla asunut onnekseni elämässäni, että mulla on maalaisjärkeä, että jos olo leivättömän pöydän ääressä paranee monien vuosien kitumisesta puurolautanen edessä, niin tajuan yhteyden ja sen, että moinen sapuska ei passaa.
    Vastahan maaseudun tulevaisuudessa (!!!maalaistonttujen lehti!!!)todettiin, että viljoista puhutaan parempana kuin ne on.

    Onneksi jokainen tapalaa tyylillään. Eikä siitä omasta takapauolesta veri valu jos naapurin täti syö leipää.
    Meinaan tunnen ihmisen jolla on d2:sta näihin suolivaivoihin eikä hän tee mitään sen eteen, että paranisi. Olen aikaisemmin puhunut gluteenista, mutta kokeet ei tue tätä. Muutaman kerran kuitenkin sanonut, että riisikakuista ei tule maha kipeäksi. ..mutku on pakko saada kuitua eikä koe tue herkyyttä. Jeesus veri ja pa**a lentää takapuolesta milloin sattuu ja vessan vieressä pitää kykkiä, mutta ei järki pääse päähän asti sen vertaa, että kokeilisi viljattomuutta. Voi luoja. Meinaan järki lähtee, kun kuuntelee siitä valitusta, kun ei voi tehdä sitä tai tätä. En voi mennä sinne tai tänne, kun pitää olla vessa reitillä. Harvase aamu saa niitä d2 johtuvia tajuttomuus kohtauksia jne jne.
    En voi ymmärtää.

    Naina

    VastaaPoista
  8. Ei nyt ihan liity ruisleipään, mutta mitä mieltä olet tästä?: http://www.youtube.com/watch?v=G-2MVd0Y7yk&feature=BFa&list=SPE34DAB1937A1B8DF&lf=list_related
    laktoosi-intoleranssi=keliakia

    VastaaPoista
  9. Hilkka: Kuulosti pitkälti samantyyliseltä jutulta, kuin kirja Vaaralliset viljat. Siinä kirjassa on paljon hyvää, vaikka vähän menee jo hysterian levittämisen puolelle. Tykkäsin ainakin itse lukukokemuksesta. Gluteeniyliherkkyys voi aiheuttaa laktoosi-intolarenssin, sekundaarisen sellaisen. Kun suolinukka korjaantuu, toimii ravinnon imeytyminen taas kunnolla.

    Naina: Kiitos kommentista. Olen samaa mieltä. Jos kokeessa ei mitään näy, ei se riitä perusteeksi olla kokeilematta epäselvissä tapauksissa gluteenittomuutta. Sittenhän sen näkee. Tähän prosessiin kuitenkin suosittelen tueksi asiantuntija-apua, jotta ruokavalio ei mene epämääräisen rajoittuneeksi.

    Mulla on aika vähän mittareita, joilla suomalaisuuttani syynään. Aasiassa tarpeeksi pyörittyäni kaipaan aina välillä joitain perisuomalaisia ruokia. Maito kun ei sovi ollenkaan, niin rukiin ohella ei jää paljoa jäljelle. Onneksi jouluna on tarjolla kaikki ihanat laatikot. Ja kaurapuurosta löytyy lopullinen totuus. <3

    VastaaPoista
  10. Pahus soikoon, ei pitäisi lukea ruisleipäkirjoituksia. Alkaa tehdä mieli leipää, jota ei saa täältä Hollannista. En kyllä nykyään voi syödäkään kuin vähän kerrallaan voimatta huonosti. Hapanjuureen tehtyä leipää tosin enemmän (hiiva on pahasta ainakin minulle). Ja ruisleivän pitää ehdottomasti olla 100% ruista. Olen jo pidempään suunnitellut leivän tekemistä itse (en vaan tiedä onnistuisiko juuren aikaansaaminen täältä löytyvistä jauhoista). Ainahan voi kokeilla - mitäpä suomalainen ei tekisi leivän ja saunan eteen XD

    VastaaPoista
  11. I feel your pain. Mä en ymmärrä vehnäleipäihmisiä. :) Hiivaton, sataprosenttinen ruisleipä on kyllä parhautta. Jonkun pitää lähettää sinulle juuri, jos ei muuten onnistu.

    VastaaPoista
  12. Pojan gluteeni jutuissa oltiin kaupungin ruokavalio neuvojan luona. Joo en tiiä kyllä jos sen mukaan söis mitä sielä bamlasivat, niin huh. Olis todella yksipuolisempaa kuin mitä meillä on. Jauhoja ja leipää roppa kaupalla varje dag pitäis mättää.

    En nyt ymmärrä miksi ja miten ruokavalio voisi jäädä suppeaksi jos ei syö viljoja? Sekö on monipuolista jos syö vilja tuotteita monta kertaa pvässä eri muodoissaan?

    Gluteenittomat jauhotuotteet on vielä huonompia verensokerin kannalta kuin normi jauhot. Suo siellä vetelä täällä.

    VastaaPoista
  13. Nostat esille tärkeän asian. Gluteenittoman ruokavalion kohdalla on hyvä valikoida hyvin ainekset, joista leipä leivotaan ja millaisia tuotteita suositaan. Muuten menee hötöksi.

    Parhaimmillaan gluteeniton ruokavalio on käytännössä monipuolisempi, kuin tavallinen. Kun jostain luopuu, saa monta tilalle mikäli vain jaksaa paneutua valikoimiin. Lohdutan tällä yleensä ihmisiä, joilta on karsittava yliherkkyyden tai muun syyn takia ruoka-aineita pois.

    Se millaiseen rajoittuneisuuteen viittasin tässä jutussa, liittyy lähinnä psyykkisiin tekijöihin. Jos ei ole selkeää perustetta välttää sataprosenttisesti jotain ruoka-ainetta, mutta tähän ryhdytään varmuuden vuoksi, voi se tehdä ruokavaliosta rajoittuneen. Siis nimenomaan henkisesti. Eli en halua ihmisille turhia ruokavaliorajoitteita, mutta epäselvissä tapauksissa reaktioita kärsivällisesti kuulostelemalla se viime kädessä selviää kannattaako ruisleipää syödä ja minkä verran.

    VastaaPoista
  14. Päätin itsekin jättää "vaaralliset viljat"-mentaliteetin ja otin ruisleivän kanssa mukaan ruokavalioon tämän postauksen innoittamana.

    Ilmaa tosiaan muodostuu aika paljon enemmän suolistossa ja suoli tyhjenee useamman kerran päivässä. En tiedä onko tämä sitten hyvä vai huono asia? Kuidunsaanti vaikuttaa lisäävästi ulostemäärään, mutta eikö yksi vessakäynti päivässä pitäisi silti olla "optimi"? Kaasunmuodostukseen vaikuttavat varmaan paksusuolessa fermentoituvat kuidut ja resitentti tärkkelys, jota ilmeisesti ruisleivästä löytyy aikalailla. Tarkoittaako tuo kaasunmuodostuminen käytännössä sitä, että bakteerikanta kasvaa suolessa, kunnes on tasapainossa fermentoitavien tuotteiden kanssa?

    Ruisleipä on kyllä jumalattoman hyvää ja gluteeninsyönnin välttäminen tuo melkoisesti haastetta elämään, mutta kyllä nämä käymisreaktiot heijastuvat epätasapainona myös sosiaalisiin tilanteisiin :)

    VastaaPoista
  15. Hyvin sanottu. Vaaralliset viljat -meininki kannattaa kyllä unohtaa ja ottaa ruisleivän ohella maalaisjärki käteen.

    Jos suolisto on tarpeeksi huonossa jamassa, ei ruisleipä suurina määrinä toimi välttämättä koskaan. Toisaalta taas pienemmät määrät voivat onnistua ja silloin voi olla henkisesti helpompaa. Ehdottomat rajoitukset kun valitettavasti epätasapainottavat sosiaalista elämää siinä missä ilmavaivatkin. Yhteenvetona sanoisin, että jokainen tasapainotelkoon näiden eri puolien välillä.

    Olen tehnyt lisää kartoitusta tästä aiheesta ja moni suomalainen voi syödä aivan määrättömästi ruisleipää. Sen sijaan jos on taipumusta ärtyvän suolen oireiluun, kannustaisin korvaamaan leipää mieluummin puuroilla. Kaurapuuro on paljon ystävällismielisempää herkälle suolistolle, kuin ruisleipä. Kylläpä tätä juttua muuten tulisi, kiinnostava aihe. :) Taidan kirjoittaa lähiaikoina taas uuden postauksen.

    Kannustan ottamaan yhteyttä, jos on kiinnostusta ruokavalion viilaamiseen. Esim. ruokavalion peruskorjauksiin ei mene montaa euroa. Täällä ei oikein pysty antamaan henkilökohtaisia ohjeita vaan tämä on tällaista yleistä pohdintaa. :)

    VastaaPoista
  16. annapa vinkki vaikkapa fazerin juureen leivottuun leipään, jos tuedät. olisi kiva kokeilla sietääkö paremmin.

    VastaaPoista
  17. Moi, en ihan ymmärtänyt kysymystä. :) Eli pitäisikö leivän olla Fazerin merkkiä? Mun mielestäni nykyään juureen leivottujen, hiivattomien ja täysrukiisten leipien valikoima on tosi hyvä. Yleensä kun leipähyllyä jaksaa selailla ja tuoteselosteet syynätä, niin löytyy ainakin joku hyvä.

    VastaaPoista
  18. eikun mitä merkkiä vaan, kunhan heitin yhen.

    VastaaPoista
  19. Yähh. Toi ilmanmuodostus on mulle ainakin ihan ikuisuus ongelma, vedän silti väkisin kaikkia ilmaa tuottavia ruoka-aineita, koska rakastan niitä; kaalit laidasta laitaan, lanttu, nauris...

    Olisi silti ihana saada helpotusta ongelmaan. Ite kans epäilen jotain keliakia hommaa, sitten maitoallergiaa ja mitä vielä. Nyt en uskalla syödä edes puuroa ja nälkä kaihertaa mahassa kun yritän korvata hiilareita ja sitä maitoa jollain siemenillä ja kookosjauhoilla...

    Huoh! Ja vielä kun ylikunnon kaltaiset oireet ja jalkojen järkyttävät rasitusvammat painaa päälle.

    Sorry tää avautuminen, mutta seuraan innolla sun blogia ja jotenkin tuntuu että tässä ois ihminen joka vois auttaa ja neuvoa.

    VastaaPoista
  20. Keliakian sijaan ruis aiheuttaa yleensä ongelmia lähinnä paksusuolessa fermentoituvien hiilihydraattien ja kuidun takia. Jos on alttius suolisto-oireille, niin ruis ei oikein ole helpoimmasta päästä.

    Puurot sopivat yleensä herkälle vatsalle paremmin kuin leipä. Ei kannata liikaa karsia ruokavaliota, sillä muu terveys alkaa väistämättä kärsiä eikä urheiluun riitä puhtia, jos hiilihydraatit vetää minimiin.

    Jos haluat, voit kirjoitella osoitteeseen info@avalonia.fi, niin voidaan miettiä oisko joku palveluistani sinulle sopiva.

    VastaaPoista