[Huomio! Käsittelen VHH:ta ja hormonitoimintaa jatkossa tätä perusteellisemmin, joten pysykäähän kanavalla.]
______________________________
Minulla on niin paljon asiaa, mutta niin vähän aikaa. Tässä sitä kuitenkin kirjoitellaan, sillä koen tarvetta ruopata esille muutamia terveystietotulvan alle hukkuneita aiheita. Sellaisia, joiden käsittely on jäänyt mediassa yksipuoliseksi ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Tällä kertaa kriittinen katseeni porautuu vähähiilihydraattisen ruokavalion mahdollisiin kilpirauhasvaikutuksiin. Esittelen ensin oman kantani ja vinkkaan sitten mistä voit saada lisätietoa. Tekstissä käytän tiukoista vähähiilihydraattisista ruokavalioista yleisesti lyhennettä VHH. Karppaus on käsitteenä jo niin monimerkityksinen, että se jääköön kokonaan keskustelun ulkopuolelle.
Muutama jutun kannalta olennainen fakta kilpirauhasesta:
VHH ei ole vaaraton
Suomen kansan ja VHH:n kuherruskuukausi on edelleen kuumimmillaan. Perinteet kyseisen ruokavaliosuuntauksen kanssa elämisestä eivät ole vielä niin pitkät, että äärimmilleen viedyn VHH:n pimeisiin puoliin, kuten sisäeritysrauhasten toiminnan häiriintymiseen olisi perehdytty tarpeeksi. Hehkutus jatkuu, vaikka VHH:n yksilöllisistä haittavaikutuksista alkaa olla jo aivan riittävästi tieteellisen lisäksi kokemusperäistä näyttöä. Asiaa ei yhtään helpota se, että ihmisen hormonitoiminta on mahdottoman monimutkainen kokonaisuus, jonka hahmottaminen voi olla haasteellista kokeneemmallekin terveydenhuollon ammattihenkilölle. Omaa näkemystäni umpierityksen häiriöistä voisin kuvata kärjistetysti dominoefektin käsitteellä. Kun yksi umpieritysrauhanen kaatuu, sotkee se mennessään muidenkin umpirauhasten toiminnan. Siksi on todella tärkeää huolehtia siitä, että elintapojen ja sitä kautta elimistön kokonaisuus säilyy tasapainossa.
VHH ja kilpirauhanen
Pitkään on vaikuttanut siltä, että VHH:sta varoitellaan kovasti tai sitten sitä perustellaan vakuuttavin argumentein, joita on vaikea ymmärtää ellei hylkää kaikkea perustietämystään ihmisen fysiologiasta. Väännön keskellä VHH:n sisäeritysrauhasvaikutukset ovat jääneet todella vähäiselle huomiolle ja olisi helppo vetää johtopäätös, jonka mukaan ankaraakin VHH:ta kannattaa jatkaa, jos se tuntuu aluksi hyvältä. Tyypillisesti VHH-tutkimuksetkin ovat olleet melko lyhyitä kestoltaan ja ruokavaliona niissä on käytetty sallivampaa linjaa, joten ongelmat eivät ole tulleet niissä vahvasti esille.
Kilpirauhasen toiminnan hidastuminen VHH:lla
Viime vuosina näkemys VHH:n kilpirauhasvaikutuksista on onneksi edes vähän selkiytynyt.
On esimerkiksi esitetty alaraja tasolle, jonne ruokavalion hiilihydraattimäärät voi pudottaa ilman aktiivisen kilpirauhashormonin, trijodityroniinin muodostumisen häiriintymistä. En kerro teille tässä tuota alarajaa, koska sen määrittelyyn sisältyy ongelmia. Ihmisten liikuntamäärissä on niin paljon eroja, että mielestäni tiettyyn absoluuttiseen grammamäärään tuijottaminen ei ole viisasta. Pahin turmion resepti on kalorivajeen, rankan urheilun ja tiukan hiilihydraattirajoituksen kombinaatio. Aineenvaihdunnan hidastuminen on kehon suojamekanismi nälkiintymistä vastaan. "Alakarppaus" edustaa eräänlaista pula-aikaa, jota voidaan hyödyntää laihduttamisen alkuvaiheessa, mutta jolla voidaan pitkään jatkettuna myös tuhota terveyttä.
Perinnöllinen alttius
Kilpirauhasen toiminta voi hidastua, vaikka perinnöllistä alttiutta kilpirauhassairauksille ei olisikaan. Kuitenkin varsinaisen vajaatoiminnan eli hypotyreoosin kehittyminen vaatii tietynlaista genetiikkaa ja johtuu yleisimmin tulehuksellisista tekijöistä (ei ruokavalion makroravinteiden jakaumasta). Tämä hämmentää edelleen keskustelua. Koska kaikille ei tule edes vuosien ketokarppailun seurauksena ongelmia kilpirauhasen tai muiden sisäeritysrauhasten kanssa, voi olla helppoa jättää "muutamat erityistapaukset" huomioimatta. Näitä erityistapauksia saattaa kuitenkin tulla lähivuosina lisää, jos alakarppausbuumi jatkuu nykyiseen malliin. Lisäksi korostaisin, että tässä osassa käsittelen vain yhtä turhan tiukan VHH:n yksilöllisistä haitoista. Lukuisia muitakin löytyy ja voit lukea niistä jatkossa lisää, kun kirjoittelen aiheista yksi kerrallaan.
VHH ja stressihormonit
Kaikenlainen stressi vaikuttaa kilpirauhaseen ja voi altistaa pitkään jatkuessaan vajaatoiminnalle. Psyykkisten syiden lisäksi stressiä voivat aiheuttaa myös ravintotekijät, kuten ruokavalion liian alhainen hiilihydraatti- tai kalorimäärä. Keho ei erottele stressin erilaisia alkulähteitä toisistaan, vaan pumppaa kiltisti ylenmäärin stressihormoneja, jotta haasteiden keskellä selvittäisiin toimintakykyisinä. Oli kroonisen stressitilan syynä siis henkinen paine tai alakarppaus, kärsii terveys yhtälailla.
Liian alhaisilla hiilihydraateilla eleltäessä esimerkiksi kortisoli ja adrenaliini saattavat huidella liian korkealla. Keho yrittää siis pitää verensokeritasoa riittävällä tasolla vaihtoehtoisen reitin kautta ja tällä on sivuvaikutuksensa. Tilanteen havaitsemista mutkistaa se, että olo voi tuntua aluksi jopa euforiselta. Lisäksi kroonista stressiä on vaikea havaita, koska se muuttuu lopulta luonnolliseksi olotilaksi. Mieli ja keho unohtavat millaista on syvä rentoutuminen.
Mainitsin jo raskaan liikunnan ja alakarppauksen huonosta yhdistelmästä, mutta myös henkisen kuormituksen ja alakarppauksen yhdistelmä voi olla samalla tapaa haitallinen. Tilanteen jatkuessa liian kauan, voi kehittyä myös lisämunuaisen väsyminen, joka pahentaa huomattavasti kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Ihmiset reagoivat hyvin yksilöllisesti erilaisiin stressitekijöihin ja ruokavalioihin, joten on hyvä käsitellä ravitsemusaiheita muutenkin kuin keskiarvojen näkökulmasta. Jos jotain äärimmäistä kokeillaan, on veriarvoja seurattava ja opeteltava kuuntelemaan omaa kehoa gurujen myyntipuheiden sijaan.
Loppukaneetti:
Miksi alakarppaus voi pelastaa tai tuhota terveyden?
Yleinen ongelma länsimaisessa yhteiskunnassa on vuosien aikana kertyneen ylipainon ja istumatyön yhdistelmä. Tästä johtuen moni onnistuu säilyttämään terveytensä ankarallakin VHH:lla. Kun rankkaa liikuntaa ei harrasteta ja vararavintoakin löytyy, voi homma toimia. Ainakin muutaman vuoden ajan. Kaikilla ei ole myöskään alttiutta kilpirauhasongelmille ja äärimmäisessäkin tilanteessa mielen hallinta voi olla suhteellisen helppoa tietynlaisella hermostolla varustetulle henkilölle. Stressihormonien tasot pysyvät aisoissa.
En siis halua mitätöidä kenenkään myönteisiä VHH-kokemuksia. Esitän kuitenkin pienen toivomuksen VHH-myönteisille asiantuntijoille, nettikeskustelijoille ja aiheeseen vihkiytyneille harrastelijoille. Kuunnelkaa avoimin mielin myös erilaisilla elimistöillä varustettuja yksilöitä, joille VHH ei tule koskaan sopimaan. Ei edes vuosien "induktiovaiheen" tai minkä tahansa kikkailun jälkeen. Jos tietty ruokavalio ei toimi, on parempi pysähtyä ajoissa ja etsiä muita ratkaisuja terveyden kohentamiseksi.
Osa ihmisistä on myös, kuten fitness-piireissä tavataan sanoa "geneettisesti lahjakkaita" hiilihydraatinsiedon osalta. Tällöin vähäisempikin hiilihydraattien karsiminen urheiluharrastuksen yhteydessä johtaa heikentyneeseen suorituskykyyn ja lukuisiin lisäongelmiin. Suosittelenkin lukemaan seuraavan tekstin fitness-asiantuntijan ja -kirjailijan, Anthony Colpon omista kokemuksista. Ohessa hän lataa kehiin runsaasti tärkeää tutkimustietoa:
Anthony Colpo - Is a Low Carb Diet Bad For Your Thyroid?
Jutun alussa Anthony kuvailee omassa kylmänsiedossaan VHH:n aikana esiintyneitä ongelmia ja yhdistää ilmiön kilpirauhasen toimintaan. Hän ei kuitenkaan mainitse mitattiinko häneltä koskaan kilpirauhasarvoja. Huomioitakoon, että VHH voi aiheuttaa kilpirauhasongelman sijaan hypoglykemiaa (liian alhainen verensokeritaso). Hypoklygemian yksi oire on paleleminen.
Itse olen kärsinyt huonosta ääreisverenkierrosta koko elämäni ja tilannetta ovat lapsesta asti pahentaneet autonomisen hermoston toiminta stressin aikana ja verensokerin heittely. Kilpirauhasarvoni ovat aina olleet normaalit enkä ole koskaan ollut ylipainoinen. Minulta on myös mitattu selästä erittäin alhainen rasvaprosentti suhteessa muuhun kehoon. Nämä tekijät voivat viestiä geneettisesti kelvollisesta hiilihydraatinsietokyvystä. Wuhuu, olen siis edes jossain lahjakas.
Lukuisista eri syistä johtuen VHH ei siis sovi itselleni lainkaan, mutta en mitätöi sitä faktaa, että suuremmalle osalle erityisesti länsimaisista ihmisistä se voi olla pelastus. Haluan kuitenkin muistuttaa, että...
Jos kuulut johonkin seuraavista ryhmistä, kehotan olemaan erityisen varovainen VHH:n kanssa:
HHH eli hyvähiilihydraattinen ruokavalio kunniaan
Vielä lopuksi korostan, että alakarppaus on eri asia, kuin ruokavalion huonojen hiilihydraatinlähteiden vaihtaminen parempiin ja määrien suhteuttaminen kulutukseen. Painonhallinnan ja lukuisten terveysongelmien yhteydessä on erittäin tärkeää välttää verensokerin säätelyä sotkevien hiilihydraattien liikasaantia. Jos voimia vielä riittää suosittelen ehdottomasti lukemaan seuraavan aiheesta kirjoittamani pienen jutun: http://blogit.iltalehti.fi/hanna-markuksela/2012/02/02/kaksitoista-kovaa-karppausvinkkia/
________________________
Kuvalähde: http://www.diet4.net/wp/wp-content/uploads/2010/11/Thyroid-gland-250x300.jpg
Lähteet:
Omat kokemukseni, näkemykseni ja perusfysiologia
Lyle McDonald - Ketogenid diet book
http://anthonycolpo.com/?p=1743
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kilpirauhashormoni
______________________________
Minulla on niin paljon asiaa, mutta niin vähän aikaa. Tässä sitä kuitenkin kirjoitellaan, sillä koen tarvetta ruopata esille muutamia terveystietotulvan alle hukkuneita aiheita. Sellaisia, joiden käsittely on jäänyt mediassa yksipuoliseksi ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Tällä kertaa kriittinen katseeni porautuu vähähiilihydraattisen ruokavalion mahdollisiin kilpirauhasvaikutuksiin. Esittelen ensin oman kantani ja vinkkaan sitten mistä voit saada lisätietoa. Tekstissä käytän tiukoista vähähiilihydraattisista ruokavalioista yleisesti lyhennettä VHH. Karppaus on käsitteenä jo niin monimerkityksinen, että se jääköön kokonaan keskustelun ulkopuolelle.
 |
| Kuva: http://www.diet4.net |
Muutama jutun kannalta olennainen fakta kilpirauhasesta:
- Kilpirauhanen on umpieritysrauhanen, jonka päätehtävänä on tuottaa kilpirauhashormoneja.
- Kilpirauhashormonit muun muassa kiihdyttävät perusaineenvaihduntaa, lisäävät energiaravintoaineiden aineenvaihduntaa ja ovat välttämättömiä hermoston kehitykselle.
- Kilpirauhasen vajaatoiminnan keskeisiä oireita ovat väsymys, madaltunut ruumiinlämpö, palelu, masennus, turvotus, ummetus, hidastunut aineenvaihdunta ja painonnousu. Naisilla myös kuukautishäiriöt ovat yleisiä samoin kuin lapsettomuus. Jos raskaus kuitenkin alkaa, on keskenmenon vaara suurempi.
VHH ei ole vaaraton
Suomen kansan ja VHH:n kuherruskuukausi on edelleen kuumimmillaan. Perinteet kyseisen ruokavaliosuuntauksen kanssa elämisestä eivät ole vielä niin pitkät, että äärimmilleen viedyn VHH:n pimeisiin puoliin, kuten sisäeritysrauhasten toiminnan häiriintymiseen olisi perehdytty tarpeeksi. Hehkutus jatkuu, vaikka VHH:n yksilöllisistä haittavaikutuksista alkaa olla jo aivan riittävästi tieteellisen lisäksi kokemusperäistä näyttöä. Asiaa ei yhtään helpota se, että ihmisen hormonitoiminta on mahdottoman monimutkainen kokonaisuus, jonka hahmottaminen voi olla haasteellista kokeneemmallekin terveydenhuollon ammattihenkilölle. Omaa näkemystäni umpierityksen häiriöistä voisin kuvata kärjistetysti dominoefektin käsitteellä. Kun yksi umpieritysrauhanen kaatuu, sotkee se mennessään muidenkin umpirauhasten toiminnan. Siksi on todella tärkeää huolehtia siitä, että elintapojen ja sitä kautta elimistön kokonaisuus säilyy tasapainossa.
VHH ja kilpirauhanen
Pitkään on vaikuttanut siltä, että VHH:sta varoitellaan kovasti tai sitten sitä perustellaan vakuuttavin argumentein, joita on vaikea ymmärtää ellei hylkää kaikkea perustietämystään ihmisen fysiologiasta. Väännön keskellä VHH:n sisäeritysrauhasvaikutukset ovat jääneet todella vähäiselle huomiolle ja olisi helppo vetää johtopäätös, jonka mukaan ankaraakin VHH:ta kannattaa jatkaa, jos se tuntuu aluksi hyvältä. Tyypillisesti VHH-tutkimuksetkin ovat olleet melko lyhyitä kestoltaan ja ruokavaliona niissä on käytetty sallivampaa linjaa, joten ongelmat eivät ole tulleet niissä vahvasti esille.
Kilpirauhasen toiminnan hidastuminen VHH:lla
Viime vuosina näkemys VHH:n kilpirauhasvaikutuksista on onneksi edes vähän selkiytynyt.
On esimerkiksi esitetty alaraja tasolle, jonne ruokavalion hiilihydraattimäärät voi pudottaa ilman aktiivisen kilpirauhashormonin, trijodityroniinin muodostumisen häiriintymistä. En kerro teille tässä tuota alarajaa, koska sen määrittelyyn sisältyy ongelmia. Ihmisten liikuntamäärissä on niin paljon eroja, että mielestäni tiettyyn absoluuttiseen grammamäärään tuijottaminen ei ole viisasta. Pahin turmion resepti on kalorivajeen, rankan urheilun ja tiukan hiilihydraattirajoituksen kombinaatio. Aineenvaihdunnan hidastuminen on kehon suojamekanismi nälkiintymistä vastaan. "Alakarppaus" edustaa eräänlaista pula-aikaa, jota voidaan hyödyntää laihduttamisen alkuvaiheessa, mutta jolla voidaan pitkään jatkettuna myös tuhota terveyttä.
Perinnöllinen alttius
Kilpirauhasen toiminta voi hidastua, vaikka perinnöllistä alttiutta kilpirauhassairauksille ei olisikaan. Kuitenkin varsinaisen vajaatoiminnan eli hypotyreoosin kehittyminen vaatii tietynlaista genetiikkaa ja johtuu yleisimmin tulehuksellisista tekijöistä (ei ruokavalion makroravinteiden jakaumasta). Tämä hämmentää edelleen keskustelua. Koska kaikille ei tule edes vuosien ketokarppailun seurauksena ongelmia kilpirauhasen tai muiden sisäeritysrauhasten kanssa, voi olla helppoa jättää "muutamat erityistapaukset" huomioimatta. Näitä erityistapauksia saattaa kuitenkin tulla lähivuosina lisää, jos alakarppausbuumi jatkuu nykyiseen malliin. Lisäksi korostaisin, että tässä osassa käsittelen vain yhtä turhan tiukan VHH:n yksilöllisistä haitoista. Lukuisia muitakin löytyy ja voit lukea niistä jatkossa lisää, kun kirjoittelen aiheista yksi kerrallaan.
VHH ja stressihormonit
Kaikenlainen stressi vaikuttaa kilpirauhaseen ja voi altistaa pitkään jatkuessaan vajaatoiminnalle. Psyykkisten syiden lisäksi stressiä voivat aiheuttaa myös ravintotekijät, kuten ruokavalion liian alhainen hiilihydraatti- tai kalorimäärä. Keho ei erottele stressin erilaisia alkulähteitä toisistaan, vaan pumppaa kiltisti ylenmäärin stressihormoneja, jotta haasteiden keskellä selvittäisiin toimintakykyisinä. Oli kroonisen stressitilan syynä siis henkinen paine tai alakarppaus, kärsii terveys yhtälailla.
Liian alhaisilla hiilihydraateilla eleltäessä esimerkiksi kortisoli ja adrenaliini saattavat huidella liian korkealla. Keho yrittää siis pitää verensokeritasoa riittävällä tasolla vaihtoehtoisen reitin kautta ja tällä on sivuvaikutuksensa. Tilanteen havaitsemista mutkistaa se, että olo voi tuntua aluksi jopa euforiselta. Lisäksi kroonista stressiä on vaikea havaita, koska se muuttuu lopulta luonnolliseksi olotilaksi. Mieli ja keho unohtavat millaista on syvä rentoutuminen.
Mainitsin jo raskaan liikunnan ja alakarppauksen huonosta yhdistelmästä, mutta myös henkisen kuormituksen ja alakarppauksen yhdistelmä voi olla samalla tapaa haitallinen. Tilanteen jatkuessa liian kauan, voi kehittyä myös lisämunuaisen väsyminen, joka pahentaa huomattavasti kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Ihmiset reagoivat hyvin yksilöllisesti erilaisiin stressitekijöihin ja ruokavalioihin, joten on hyvä käsitellä ravitsemusaiheita muutenkin kuin keskiarvojen näkökulmasta. Jos jotain äärimmäistä kokeillaan, on veriarvoja seurattava ja opeteltava kuuntelemaan omaa kehoa gurujen myyntipuheiden sijaan.
Loppukaneetti:
Miksi alakarppaus voi pelastaa tai tuhota terveyden?
Yleinen ongelma länsimaisessa yhteiskunnassa on vuosien aikana kertyneen ylipainon ja istumatyön yhdistelmä. Tästä johtuen moni onnistuu säilyttämään terveytensä ankarallakin VHH:lla. Kun rankkaa liikuntaa ei harrasteta ja vararavintoakin löytyy, voi homma toimia. Ainakin muutaman vuoden ajan. Kaikilla ei ole myöskään alttiutta kilpirauhasongelmille ja äärimmäisessäkin tilanteessa mielen hallinta voi olla suhteellisen helppoa tietynlaisella hermostolla varustetulle henkilölle. Stressihormonien tasot pysyvät aisoissa.
En siis halua mitätöidä kenenkään myönteisiä VHH-kokemuksia. Esitän kuitenkin pienen toivomuksen VHH-myönteisille asiantuntijoille, nettikeskustelijoille ja aiheeseen vihkiytyneille harrastelijoille. Kuunnelkaa avoimin mielin myös erilaisilla elimistöillä varustettuja yksilöitä, joille VHH ei tule koskaan sopimaan. Ei edes vuosien "induktiovaiheen" tai minkä tahansa kikkailun jälkeen. Jos tietty ruokavalio ei toimi, on parempi pysähtyä ajoissa ja etsiä muita ratkaisuja terveyden kohentamiseksi.
Osa ihmisistä on myös, kuten fitness-piireissä tavataan sanoa "geneettisesti lahjakkaita" hiilihydraatinsiedon osalta. Tällöin vähäisempikin hiilihydraattien karsiminen urheiluharrastuksen yhteydessä johtaa heikentyneeseen suorituskykyyn ja lukuisiin lisäongelmiin. Suosittelenkin lukemaan seuraavan tekstin fitness-asiantuntijan ja -kirjailijan, Anthony Colpon omista kokemuksista. Ohessa hän lataa kehiin runsaasti tärkeää tutkimustietoa:
Anthony Colpo - Is a Low Carb Diet Bad For Your Thyroid?
Jutun alussa Anthony kuvailee omassa kylmänsiedossaan VHH:n aikana esiintyneitä ongelmia ja yhdistää ilmiön kilpirauhasen toimintaan. Hän ei kuitenkaan mainitse mitattiinko häneltä koskaan kilpirauhasarvoja. Huomioitakoon, että VHH voi aiheuttaa kilpirauhasongelman sijaan hypoglykemiaa (liian alhainen verensokeritaso). Hypoklygemian yksi oire on paleleminen.
Itse olen kärsinyt huonosta ääreisverenkierrosta koko elämäni ja tilannetta ovat lapsesta asti pahentaneet autonomisen hermoston toiminta stressin aikana ja verensokerin heittely. Kilpirauhasarvoni ovat aina olleet normaalit enkä ole koskaan ollut ylipainoinen. Minulta on myös mitattu selästä erittäin alhainen rasvaprosentti suhteessa muuhun kehoon. Nämä tekijät voivat viestiä geneettisesti kelvollisesta hiilihydraatinsietokyvystä. Wuhuu, olen siis edes jossain lahjakas.
Lukuisista eri syistä johtuen VHH ei siis sovi itselleni lainkaan, mutta en mitätöi sitä faktaa, että suuremmalle osalle erityisesti länsimaisista ihmisistä se voi olla pelastus. Haluan kuitenkin muistuttaa, että...
Jos kuulut johonkin seuraavista ryhmistä, kehotan olemaan erityisen varovainen VHH:n kanssa:
- Olet kroonisesti stressaantunut tai uupunut.
- Suvussasi esiintyy kilpirauhasen vajaatoimintaa.
- Harrastat oikeaa liikuntaa eikä mitään hipsuttelua.
- Rasvaprosenttisi on alhainen.
- Kärsit mistä tahansa mielenterveysongelmasta.
- Kärsit mielialojen ailahteluista, ärtyneisyydestä, keskittymishäiriöistä tai masennuksesta.
HHH eli hyvähiilihydraattinen ruokavalio kunniaan
Vielä lopuksi korostan, että alakarppaus on eri asia, kuin ruokavalion huonojen hiilihydraatinlähteiden vaihtaminen parempiin ja määrien suhteuttaminen kulutukseen. Painonhallinnan ja lukuisten terveysongelmien yhteydessä on erittäin tärkeää välttää verensokerin säätelyä sotkevien hiilihydraattien liikasaantia. Jos voimia vielä riittää suosittelen ehdottomasti lukemaan seuraavan aiheesta kirjoittamani pienen jutun: http://blogit.iltalehti.fi/hanna-markuksela/2012/02/02/kaksitoista-kovaa-karppausvinkkia/
________________________
Kuvalähde: http://www.diet4.net/wp/wp-content/uploads/2010/11/Thyroid-gland-250x300.jpg
Lähteet:
Omat kokemukseni, näkemykseni ja perusfysiologia
Lyle McDonald - Ketogenid diet book
http://anthonycolpo.com/?p=1743
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kilpirauhashormoni
Asiaa!
VastaaPoistaPäätin itsekin siirtyä määräämättömäksi ajaksi melko runsashiilihydraattiselle. Aikaisemmin hyväkarppasin ja vielä sitä ennen alakarppasin. Silloin kun hiilarit olivat säännöllisesti alhaalla, sain stressinsietokyvyn tosi alas ja samaa on havaittu myös muilla ihmisillä, etenkin ylisuorittajilla. Hyväkarpatessa tilanne meni parempaan. Ja nyt aavistelen että vieläkin isommista hiilarimääristä voisi olla iloa. Ainakin viikon kokemuksella voin sanoa että on runsashh-ruokavaliolla ollut tasaisen hyvä olo. Tavallista rennompikin, mutta auringossa löhöily on varmaan myös vaikuttanut asiaan :p
Colpon ohella myös mm. Berkowitz ja Schwarzbein varoittelevat VHH:n mahdollisista ongelmista etenkin stressaajilla.
Karppiyhteisöissä on kyllä tullut opittua kaikenlaista hyödyllistä. Itse karppaaminen vain tuntuu väärältä juuri nyt :D Mutta sekin siis näyttäisi joillakin pelaavan ihan kiitettävästi.
Kiitos Valtsu tärkeän kokemuksen jakamisesta. Karppipiireissä on todella älykästä porukkaa ja kun siellä liikkuessa osaa säilyttää perspektiivin, oppii paljon.
VastaaPoistaMä joudun työni puolesta testaamaan yhtä sun toista ruokavaliosuuntausta, koska enhän mä muuten niistä voi sanoa syvällisempää näkemystä. En osaa päättää oisko alakarppaus jopa vielä muutaman päivän semi-fruitarianismiakin kammottavampi kokemus. ;)
Berkowitziin pitää tutustua, koska hän on aivan uusi nimi mulle. Dianan jätin pois vinkeistä, koska hänen ruokaohjeensa ovat kuitenkin melkoisen vähähiilihydraattisia. Jopa uusimmassa kirjassa.
Mä yritän tällä hetkellä selvitellä hiilihydraattien vaikutusta mielialaan ja näyttäisi siltä, että siinä kohtaa näkyy taas kuinka yksilöllisiä olemme aivojen kemian osalta. Jos hiilihydraatit ovat liian alhaalla, häiriintyy joillain ihmisillä serotoniinisynteesi. Tämä voi teoriani mukaan johtua siitä, että hiilihydraattien insuliinivaste vaihtelee henkilöstä toiseen. Insuliinia tarvitaan siihen, että tryptofaanin pitoisuus veressä suurenee ja tämä taas lisää sitä serotoniinin muodostumista.
Niin ja yksilöiden välillä on vielä luonnostaan eroja serotoniinin määrässä ja aktiivisuudessa.
Siispä jos VHH tuntuu kosahtavan, pitäisi etsiä muita ruokavalioratkaisuja. Moni ei näin tee, vaan syyttää itseään tai väärää toteutusta siitä, että keho krakaa.
-Hanna
Valaiseva kirjoitus! Itse olin jossain vaiheessa elämääni aika innostunut VHH:sta, mutta nykyään pidän HHH:ta ainakin pitemmällä tähtäimellä paljon järkevämpänä monestakin syystä. Nyt tuli taas uutta, hyödyllistä tietoutta lisää. :)
VastaaPoistaPitäisi varmaan jossain vaiheessa kirjoittaa seikkaperäinen opas siitä, miksi HHH on tosiaan ehdottomasti parempi valinta pitkäkestoista hyvinvointia tavoiteltaessa.
VastaaPoistaJulkisessa keskustelussa on se huono puoli, että kaikki tieto ei mahdu tabloideihin. Niinpä tämä VHH:n toteutuksen yksilöllisyys on jäänyt syrjään ja ihmisille ei muodostu realistista käsitystä ruokavalion erilaisista sovelluksista.
Berkowitz on tullut mulle vain pariin otteeseen vastaan enkä tiedä onko se edes hirveän hyödyllinen tietolähde. Mut siis kyseessä on karppi-ihmisiä (Atkinsin kamuja kai) ja siis suosittaa vähän korkeampia hiilareja tietyille ihmisille. Hyvää kehitystä siihen verrattuna että jotkut karppi"gurut" ei puhu paljoa mitään siitä, että joillekin tyypillinen alakarppaus ei toimikaan. Karppaus.infon haulla löytyi mm nämä:
VastaaPoistahttp://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=11&t=50729&p=1154383&hilit=berkowitz*#p1154383
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=11&t=46112&p=1022168&hilit=adrena*+berk*#p1022168
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=11&t=39942&p=960481&hilit=berkow*+misukis*#p960481
Ja hmm... En tiedä, onko alakarppaus niin "kammottava" ajatus. Joillekin se tuntuu sopivan hyvin, ainakin karppifoorumilla on niitä joilla on jotain kymmentä vuotta ja enemmänkin kokemusta. Jopa Owsley Stanley oli vuosikymmeniä nollakarpilla ja kyllähän se sitä kehui kovasti pitkäaikaisen noudattamisen jälkeen.
Mä oon hämilläni serotoniinista Ray Peatin juttujen jälkeen. En tosin tiedä yhtään voiko sen juttuja uskoa... Aihe vaatinee osaltani vielä lisää tutustumista. Mut joo, toi aminohappojuttu on tuttu.
Kiitti älytsin paljon noista linkeistä, tosi hyvää settiä. Kai se on lisättävä Berkowitz tutustumisen arvoisten ajattelijoiden listaan. Mä arvostan todella paljon kokemusperäistä tietämystä.
VastaaPoistaMielestäni ketoosi on kehon koville pistävä selviytymismekanismi, jota ei kannata käyttää liian pitkään hyödyksi. Ei varsinkaan, jos haluaa säilyttää urheilullisen elämäntavan. Enkä siis koe alakarppia muuten, kuin omana kokemuksenani kammottavana, mutta en ole ainoa näiden kokemusten kanssa. :)
Moni on valinnut alakarppauksen ja mikä minä olen arvostelemaan muiden reittejä tavoitella hyvinvointia. Haluan kuitenkin vähän varoitella, jotta jokainen voi itse päättää mihin suuntaan lähtee kokeilujensa kanssa.
Mitäs se Ray Peat sanoo serotoniinista?
Sori, nyt tulee vähän pitkä kommentti. Tässä alkuun pari provolainausta Peatilta.
VastaaPoista"In 1965, Hans Selye showed that the injection of serotonin caused muscular dystrophy. Subsequent studies suggest that serotonin excess is involved in both muscular and nervous dystrophy or degeneration. (O'Steen, 1967; Narukami, et al., 1991; Hanna and Peat, 1989.)"
"Learned helplessness is a biological condition that is created by inescapable stress. In this state, animals that would normally swim for hours will stop swimming after a few minutes and allow themselves to drown. They simply don't have enough mental or physical energy to overcome challenges.
In learned helplessness, the level of serotonin is high, and an excess of serotonin helps to create the state of learned helplessness.
Serotonin activates glycolysis, forming lactic acid. Excess lactic acid tends to decrease efficient energy production by interfering with mitochondrial respiration.
Heart failure, hypertension, muscle hyperalgesia (Babenko, et al., 2000), some panic reactions, and other maladaptive biological events associated with problems of energy metabolism, are promoted by excessive serotonin."
Peat on tosi monessa asiassa eri mieltä ihan kaikkien muiden kanssa... :D Se on tavallaan sitä mieltä et länsimaisissa sairauksissa ongelma on aineenvaihdunnassa/energiankäytössä ja sitten sen mielestä yleensä estrogeeni/serotoniini/PUFA/korkea PTH/kortisoli/tryptofaani/kysteiini/kilppariongelmat on kroonisten sairauksien takana. Sitten sen hehkutetuimpia ravinteita on mm. kovat rasvat, hedelmät/sokeri ja kollageeni/gelatiini lihasproteiinin ohella (koska lihasproteiinissa on sen mukaan liikaa tryptofaania jne). Sen artikkeleissa on hirveästi kaikkea random tutkimusreferenssejä ja se vaikuttaa kirjoituksissaan muutenkin tosi tietäväiseltä, mutta moni epäilee että sillä on siitä huolimatta virheitä ajattelussa.
Täällä on sen omat artikkelit http://raypeat.com/articles/
Sitten jotain blogilinkkiä jossa kirjoitetaan hänestä:
http://www.dannyroddy.com/main/2011/5/9/peat-a-tarianism.html
http://www.dannyroddy.com/main/2011/6/27/becoming-the-warmest-man-alive.html (täällä on linkkiä sen haastatteluihin, kuunneltavaa muutamaks tunniks)
http://diet-fucked.blogspot.com/
http://180degreehealth.blogspot.com/search/label/Ray%20Peat
Lisäksi Lita Lee tuntuu hehkuttavan ihan samoja juttuja kuin Peat, mutta ei sen sivuilla oikein mitään järkevää IMO oo.
Periaatteessa jotkut sen ideoista on saaneet jonkin verran vahvistusta muualta. Esim Chris Masterjohn on perehtynyt hyvin PUFA-tutkimukseen ja senkin mielestä ihmisten PUFA-tarve on suurimman osan elämästä tosi pieni. Samoin Masterjohn totesi siitä gelatiinin kulutuksesta, että metioniini voi aiheuttaa glysiinin puutetta. Kaayla Daniel myös kirjoitti kerran gelatiinista ihan mielenkiintoisen tekstin, jossa myös todettiin että sitä vois olla lihasproteiinin ohella ruokavaliota tasapainottamassa ja mm. ruoansulatusta parantamassa.
http://www.westonaprice.org/know-your-fats/2021-precious-yet-perilous
http://blog.cholesterol-and-health.com/2011/03/anyone-doing-paleo-without-liver-bones.html
http://www.chesapeakegardens.com/articles/Kaayla.Daniel.gelatin%5B1%5D.pdf
Eli tuollaista ihmeteltävää...
Oho... Meninpä parvekkeelle jatkamaan ton haastattelun kuuntelua, niin siinä tuli melkein heti aika selkeästi ton miehen näkemys tosta serotoniini-verensokerijutusta ja yleisestikin serotoniinista.
VastaaPoistahttp://www.blogtalkradio.com/eastwesthealing/2011/04/27/dr-ray-peat-glycemia-starch-and-sugar-in-context Eli tossa heti jossain 30min kohdalla.
Tuossa onkin ihmeteltävää kerrakseen. Vielä tarkemmin tutustumatta on todettava, että monella tällaisista ääripään ajattelijoista voi olla pointtia jutuissaan. Se pointti on vain ikävä kyllä yksityiskohtien kohdalla, vaikka terveyden hoidossa pitäisi aina katsoa kokonaisuutta.
VastaaPoistaEsimerkiksi joidenkin luonnollisten ruoka-aineiden hysteerisellä välttelyllä ja toisten ylikorostamisella ei saavuteta kokonaisterveyden kannalta hyötyä. Kaikki menee ihan mahdottomaksi kikkailuksi. Matkalla voi myös tulla enemmän haittaa kuin hyötyä, kun tuijotetaan vain muutamaa tekijää. Mutta mä katselen nuo jossain vaiheessa.
Tuo serotoniiniteoria kuulostaa niin ihmeelliseltä, että siihen on paha sanoa mitään. :P
Nyt kuuntelin tota pätkää. Olen siitä samaa mieltä, että esim. paastotila voi aiheuttaa ilmiön "adaptation stress reaction", josta tuossa puhutaan. Muuten nuo näkemykset menevät taas sille tasolle, että niihin on mahdotonta sanoa mitään ellei lue kaikkia Peatin kirjoituksia ja pähkäile miksi hän ilmaisee asiat kuten ilmaisee. Asiat menevät liian vaikeisi ja ainakaan mun kapasiteettini ei riitä ottamaan tuosta ajattelusta hyötyä irti käytännössä.
VastaaPoistaSun pitäisi varmaan käydä varoittamassa Björn Ferryä VHH:n vaaroista. Vai onko Olympiakullan arvoinen suoritus ampumahiihdossa hipsuttelua kenties?
VastaaPoistaMoi ja kiitoksia oikein hyvästä keskustelunavauksesta. Voisin yrittää jossain seuraavista VHH-varoituksista käsitellä vähän tarkemmalla otteella tiukan VHH:n riskejä urheilijoiden näkökulmasta. Luulenpa, että Björn Ferryn puheille ei ole ihan vielä asiaa. :D
VastaaPoistaVaikka urheilijalle voi olla hyötyä hiilihydraattien rajoittamisesta, en ainakaan tällä tietoa osaa nimetä ainuttakaan "nollahiilareilla" intensiivisessä lajissa hipsuttelevaa olympivoittajaa. :) Urheilijoiden omissa raportoinneissa saattaa olla heittoa, kuten kenen tahansa jota ei tarkkailla laboratorio-olosuhteissa. Niinpä Ferrynkin ruokavalion sisältämästä hiilihydraattimäärästä on vaikea saada täysin objektiivista tietoa. Tein kuitenkin laskelmia hänen haastattelunsa perusteella ja noin 250 g/pv kieppeillä liikutaan. (http://www.kostdoktorn.se/att-ta-os-guld-pa-lagkolhydratkost)
Ferry toteaa, että hänen voittoonsa oli useita eri syitä eikä VHH tuonut parannusta ainakaan vauhtiin. Voidaan siis pohtia olisiko korkeampi hiilarimäärä voinut kohentaa hänen tulostaan vielä entisestään. Tai voisiko hiilihydraattien optimaalinen hyödyntäminen säästää hänen terveyttään jatkossa.
Ruotsalainen urheilufysiologi lataa rankkaa tekstiä ja toteaa, että Ferry on joko täysin uniikki tapaus, riskeeraa terveytensä tai valehtelee. http://www.vk.se/Article.jsp?article=342600&comment=true#comment
Ferry mainitsee tuossa jo edellä viittaamassani haastattelussa saaneensa inspiraation VHH-juttuihin thriatlonisti Jonas Coltingilta, joka usein mainitaan VHH-urheilijoiden kärkikastissa. Colting on itse todennut, ettei elimistön rasvanpolttokyvyn tehokkuudella ole merkitystä, sillä joka tapauksessa urheilija polttaa ison määrän glykogeenia (lihaksiin varastoitunutta sokeria). Colting suosittelee käytettäväksi nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja, kun reeni kestää yli 45 minuuttia. Kisaa edeltävänä päivänä voi hänen mukaansa syödä riisiä kerman ja appelsiinin kanssa ja valkoinen leipäkin käy hyvin. Colting ei muutenkaan näe mitään syytä vältellä hiilihydraatteja, jos treenaa aktiivisesti. Enkä kyllä näe minäkään. Osa meistä kuitenkin _selviää_ VHH:lla vaativissakin olosuhteissa, mutta selviäminen on eri asia, kuin kaikkein optimaalisin suorituskyky ja terveyden säästäminen pidemmällä aikavälillä.
[Coltingin näkemyksiin viittaava lähde: Ilkka Salmenkaita & Varpu Tavi - Laihdu ilman nälkää hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla]
-Hanna
Olisi kiva nähdä keittokirjojen, blogien ja Wikipedian lisäksi ihan tieteellisiä lähteitäkin VHH-ruokavalion kilpirauhasvaikutuksille. Vaikkapa ihan PubMedistä. Osaisiko kukaan ehdottaa?
VastaaPoistaItse olen sekoittanut kroppani lisäämällä hulluna rasvaa ja proteiineja, yrittänyt ja yrittänyt vhh:ta, sitten repsahtanut kuitenkin joka kerta hiilareihin. Lopputulos ei ole kaunista katseltavaa. Alan yhä vahvemmin uskoa että minulle sopii parhaiten kevyt ruokavalio jossa on kohtuudella kaikkea. Miksi olen väkisin yritänyt muuta? Ketoosi on kamalaa eikä taatusti sovi kaikille. Piste.
VastaaPoistaSatu
Tässä muuten mainio kirjoitus:
http://kukkalaakso.com/2011/07/04/ortoreksia-ihan-itse-tehty/
VHH:lla rapiat vuoden. Kilpirauhasen vajaaotiminta ollut lääkityksellä n. 6 vuotta. Sain 4 kk sitten luvan lääkäriltä puolittaa Thyroxin annostukseni, koska arvot olivat parantuneet niin paljon. Kiitos VHH!
VastaaPoistaJari, tossa lähteenä käytetyssä Colpon kirjoituksessa on niitä tutkimuksia käyty? :o
VastaaPoistaMoi Jari,
VastaaPoistaNettiaikani on tällä hetkellä erittäin rajallinen, joten hutaisen nyt vaan pari linkkiä tähän. Palataan aiheeseen myöhemmin. Lisäksi, Colpolla on tosiaan hyvät koosteet.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7096916
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3702673
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6863849
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1249190
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC371281/pdf/jcinvest00683-0196.pdf
Harmi kyllä laajemmissa tutkimuksissa ei voida yhdistellä palasia toisiinsa yksilökohtaisesti. Usein hormonijuttujen kohdalla tarvittaisiin sellaista salapoliisin mentaliteettia ja juuri yksilöllisyyden huomioimista. Myös seurannat ovat usein mielestäni turhan lyhyitä. Jotain viitteitä noista nyt kuitenkin saa ja Diana Schwarzbeiniakin kannattaa lukea.
_____________
Satu: Näinhän se on, monen kohdalla tuo mitä kuvaat, on turhan rankka koktaili. Kunpa "kaikkea kohtuudella" tulisi joskus yleisemmäksi trendiksi. Kukalla on kyllä loistavia kirjoituksia, kiitos linkistä!
_____________
Anonyymi:
Hienoa että olet päässyt noin hyvää tilanteeseen!
Tuli mieleen, että myös kilpirauhasongelmien ja gluteeniyliherkkyyden yhteyksien takia luulen, että moni voi saada välillisesti VHH:sta apua. Monellehan myös gluteeniton ruokavalio voi olla avuksi kilpirauhasen (ei kaikille!). Joka tapauksessa mitä parhainta vointia jatkossakin. :)
Kiitos kaikille taas näkökulmista!
No niin, kiitoksia oikeista lähteistä.
VastaaPoistaEn nyt ala käsittelemään niitä yksitellen, koska aika samantyyppisiä asetelmia on käytetty. Tyypillistä on ollut varsin ankara energiarajoitus (tai alimmassa ylensyöttö) ja lisäksi varsin matala hiilihydraattimäärä, yhdessä tutkimuksista vielä yhdistettynä liikuntaan.
Nuo eivät ole kovin realistisia ruokavalioita pitkäaikaisesti noudatettuna. Siksi kokeetkin ovat lyhyitä ja käytännön pitkäaikaisvaikutukset jäävät kysymysmerkiksi. Pitkäkestoisen kitudieetin vahingot tuskin rajoittuvat kilpirauhaspuolelle.
Mielestäni Hannan olisi tässä pitänyt kiinnittää tarkemmin huomiota jutun otsikointiin ja kirjoitusasuun. VHH-ruokavalio on todella paljon laajempi käsite kuin näiden tutkimusten asetelmat eli usein alle 1000 kcal energiaa ja hiilarit ketoositasolla. Kirjoituksessa yleistetään siis tarpeettomasti. Uskon, että useimmat VHH-ruokavalion noudattajat syövät fiksummin.
Moni rennommalla VHH:lla elävistä syö kehonsa tarpeisiin nähden riittävän monipuolisesti. Olen käsitellyt näitä VHH:sta itselleen avun saaneita haastattelujen ja esimerkkiruokalistojen kautta kokonaisen sarjan mitalla: http://all-nuts-in-a-case.blogspot.com/2011/03/terveyden-torajyvat-osa-3-kolme.html En kirjoittelisi tuollaisia sarjoja enkä myöskään varoittelisi mahdollisista vaaroista, ellen todella uskoisi fiksusti toteutetun "VHH:n" toimivan monelle. Joitain tekijöitä kuitenkin on hyvä miettiä ajoissa.
VastaaPoista_____
Etiikka, aika ja raha asettavat rajoituksensa tieteelliselle tutkimukselle. Niinpä hyvinvointialalla ei ole käytettävissä tuota kautta vielä kaikkea tarvittavaa tietämystä hormoniasioista. Kun halutaan edistää terveyttä käytännön tasolla, tarvitaan pubmed-viitteiden sijaan yksilöitä, jotka liimaavat palaset yhteen. Ennen kaikkea kokonaiskuvan hahmottumiseksi. Esim. Diana Schwarzbein on tehnyt tässä todella hyvää työtä.
"Epärealistisia" ruokavalioita olisi hyvä tutkia laaja-alaisemmin ja pidempään, sillä ihmiset sellaisia kuitenkin noudattavat. Ihminen pystyy uskomattomiin suorituksiin halutessaan tuloksia ja uskoessaan keinoihinsa.
Kuten jo totesitkin, epätasapainossa olevan ruokavalion vaikutukset ovat pahimmillaan moninaiset. Tässä kirjoituksessa korostinkin, etten käsittele niitä kaikkia. Kuvailin vain hieman _tiukan_ VHH:n _mahdollisia_ haittavaikutuksia hypotyreoosialttiuden omaavien yksilöiden kohdalla. Vaikutusmekanismi saattaa olla ensisijaisesti välillinen eli stressihormonitasojen kautta toimiva. (VHH voi pahentaa stressialttiutta ja stressi laukaista kilppariongelman.) Aihe on huomion arvoinen ja tiedostettu jo pidempään fitness-puolella.
Kirjoitukseni ei muuten pohjaudu noihin linkkeihin, joita pyynnöstäsi annoin sinulle. Laitoin ne niiden lähteiden lisäksi, joita on tekstin perässä ja muissa kommenteissa jo mainittu. Linkeissä oli tietoa, jonka ajattelin voivan kiinnostaa sinua.
Jos kiinnittäisin vielä nykyistä neuroottisemmin huomiota juttujeni otsikointiin tai kirjoitusasuun, voisi blogikirjoittelu jäädä aika vähiin. Tulevat kirjani ovat sitten asia erikseen. ;)
Diana Schwarzbein antaa loistavan kokonaiskuvan ruokavalion vaikutuksista eri hormoneihin (SP II kirjassaan), ja vielä hormonien yhteistoiminnastakin, ja tämän kaiken vaikutuksesta terveyteen pitkällä aikavälillä.
VastaaPoistaKathleen DesMaisons tekee saman psyykkisellä puolella: Miten ruokavalio vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin, ja sitä kautta mielialoihin. Loistavaa luettavaa sekin.
Molemmat suosittavat ruokavaliota jossa on tarpeeksi hyviä hiilihydraatteja, tarpeeksi proteiineja ja tarpeeksi rasvaa. Aijai kun joku vielä suomentaisi nämä!
Colpon kirjoitus on mielenkiintoinen. Runsas hiilareiden käyttö kehonrakennuksessa ei oikeasti ole mitään uutta. Ammattilaisten hurjat 10000 kalorin ruokavaliot 80-luvulla sisälsivät paljon hiilareita. Hiilareilla voi manipuloida lihasten kokoa ja rasvaprosenttia herjoittelukauden mukaan. Kannattaa myös muistaa, että fitness-maailmassa käytettään poikkeuksetta steroideja, kasvuhomonia ja insuliinia, jopa harrastelijatasolla. Niin varmaan tehdään myös esim. pyöräilyssä.
VastaaPoistaAnonyymi: Ihanaa, lisää hyviä nimiä mun tutustumislistaani. Kathleen vaikuttaa kiinnostavalta enkä ole hänen tuotoksiaan vielä lukenutkaan. Ruokavalion yhteys aivojen välittäjäaineisiin kiinnostaa todella suuresti. Noiden kahden kirjat pitäisi kyllä Suomentaa, ehdottomasti.
VastaaPoistaJan: Katsoin tässä jonkin aikaa sitten elokuvan Pumping Iron. Sen Arska-hehkutuksen lisäksi myös naisten version. Oli pakko kyllä todeta, että olivatpa bodarit aikanaan kauniita! Siitä tuli sitten mieleen, että olisi kiinnostavaa tsekata jostain bodarien ruokavaliotrendien koko historia.
Nykyään kaikenlaisia aineita liikkuu tosiaan jo ihan peruskuntoilijoiden keskuudessa, mutta se ei poista sitä faktaa, että ruokavalion säätäminen on olennainen osa fitness-urheilijan duunia. Vaikutukset näkyvät selkeästi, sillä hommat viedään niin äärimmilleen. Sitä kautta tulee sitten paljon tärkeää mututietoa, jota lähdetään ravitsemustutkimuksen puolella tarkentamaan.
Hei,
VastaaPoistaKiitos erittäin asiapitoisesta ja ajatuksia herättävästä artikkelista! Eksyin sivuille sattumalta ja ilmoittaudun heti lukijaksi! Olen karpannut vuoden ja ajoittaisten euforiapiikkienkin ansioista vannonut sen nimeen. Hiilarit ovat tahattomasti jääneet 30g tietämille, vaikka painoa ei ole tarkoituskaan pudottaa. Viime aikoina minulle on ilmaantunut yllättäviä oireita, jotka löydän nyt ensi kertaa samasta listasta, eli kilpparin vajaatoiminnan alta. Päätin nyt tietoisesti lisätä hyviä hiilareita ruokavaliooni (esim. kaurapuuro marjoilla aamuisin)ja lisätä myös liikuntaa. Katson tovin, onko vaikutusta esim. vatsan toimintaan tai painoon. Jos sama suunta vaan jatkuu, menen ottauttamaan kilppariarvot. Kiitos vielä "herätyksestä". Saanen mainita artikkelisi omassa blogissani. :)
Hei Pepper,
VastaaPoistaKiitos paljon palautteestasi! Juttua saa linkittää ja jatkossa kirjoittelen ehdottomasti lisää tästä tärkeästä aiheesta. Tarkempien pohdintojen ja selkeämpien vinkkien kanssa. :)
En ole millään muotoa VHH-vastainen, mutta kitukarppaus ei ole suositeltavaa. Varsinkin naisen herkkä elimistö protestoi kunnolla, jos ruokavalio ei oikein riitä kehon tarpeisiin. Tietynlaisen ruokavalion periaatteiden noudattaminen ei mielestäni saisi ohittaa oman olon kuuntelemista.
Kilpirauhaselle ovat tärkeitä lukuisat asiat ja yksi näistä on muiden hormonien tasapaino. Ravinnon liian alhainen hiilihydraattimäärä rasittaa etenkin lisämunuaisia. VHH:lla kuten millä tahansa muullakin ruokavaliolla on myös tärkeää huolehtia riittävästä energian, kuidun ja seleenin saannista sekä suoliston bakteerikannasta, jotta kilpirauhashormonien muuntuminen sekä toiminta solutasolla pelaa kunnolla.
Mitä parhainta vointia sinulle ja palataan aiheeseen.
Kiitos vastauksesta Hanna,
VastaaPoistaEn ajatellutkaan että olisit VHH vastainen, mutta se, miten toit alakarppauksen terveyshaittoja esiin, pisti minut ajattelemaan, että vyvien hiilihydraattien ja kuitujen lisääminen ruokavalioon ei todellakaan olisi varmasti haitaksi. Naama irvessä ei pidä siis VHH:tahaan toteuttaman. Jään odottelemaan lisämateriaalia :)
Keep up the good work!
Tämä juttu aiheutti joillain erinäisillä tahoilla sellaisen vaikutelman, että dissaan VHH:ta tai edustan jotain hiilaritankkauslinjaa. Siksi juuri ilahduinkin kovasti tuosta kommentistasi, kun huomasin että olit ymmärtänyt tämän kirjoituksen sävyn juuri niin kuin pitää. :) Joudun varmaan vaan jatkossa korostamaan, että jokaisessa ruokavaliokäsitteessä on puolensa. Välillä kun näyttää vähän siltä, että joillekin ihmisille ei ole muita puolia, kuin VHH ja VT. :D
VastaaPoistaHei! Kiitos hyvästä kirjoituksesta -itsellä ollut samoja mietintöjä jo pitkään. Olen sairastanut vaikean anoreksian, ja siitä toipuessa noudattanut vhh:ta, nyt jo vuosia. En voi sanoa kuitenkaan parantuneeni, etenkään keho ei ole parantunut vaan on hormoniongelmia, kilpparin vajaatoimintaa jne...en kuitenkaan osaa tehdä muutosta ruokailuihin, kun pelkään viljojen syöntiä. Oiskos sinulla vinkkiä, mistä aloitta hiilarien lisäys tai mitä muuttaa, jotta pääsis kohti parempaa? Nyt siis hiilarit vain vihanneksista, ja nyt kesällä pienestä määrästä hedelmää.. Kiitos!
VastaaPoistaNämä jutut eli hiilarilisäykset ovat tietenkin hirvittävän yksilöllisiä juttuja. Itse olen lisännyt pitkän karppauksen jälkeen hiilareita vähitellen, jolloin vatsa on tottunut uudelleen jopa ruisleipään ja perunaan! Vaikka alussa oireet olivat ihan hirvittävät; vatsan turvotus ja kipu noin viikon. Sokeriin ja valkoisiin jauhoihin en aio palata, kuin satunnaisesti. Nyt on hyvä olo :)
VastaaPoistaHei Oliviaana ja Anonyymi!
VastaaPoistaAnonyymi kirjoittikin jo tuossa hyvin, että ruokavalion koostaminen paremmaksi on yksilöllistä ja aluksi sekaisin mennyt keho voi protestoida vaikka sille tarjoaisi mitä hienoa ruoka-ainetta.
Kannustan kasaamaan ruokavalion kokonaisuuden kuntoon yhdessä ammattilaisen kanssa. Kokonaisuus on kuitenkin se mikä ratkaisee, eivät yksittäiset ruoka-aineet. Jos mietin mikä voisi sopia yleisesti kaikille hiilihydraatteja ruokavalioonsa palautteleville, niin nyt kannattaisi syödä suomalaisia marjoja sekä hyödyntää kesän juurestarjontaa. Monet terveimmistä kansoista saavat suuren osan hiilihydraateistaan mukulakasveista, hedelmistä ja marjoista ja syövät näitä todella reippaasti.
Ajattelin seuraavaksi kirjoitella esimerkiksi Kitavan saaren asukkaista. Aihe on aika kiinnostava ja kumoaa useita VHH-myyttejä. Yksin hiilihydraatit tai kalorit eivät ratkaise kenenkään terveyttä, vaan se millaisessa paketissa ne tulevat.
Sokeria ja valkoisia jauhoja en suosittele kellekään jatkuvaan käyttöön ja valitettavasti monelle erityisesti vehnä (jota tungetaan joka ruokaan) on ongelmallinen. Aloittaisin siksi ruokavalion monipuolistamisen ensin marjoista ja juureksista. Viljojen kohdalla totuus voisi löytyä esim. kaurapuurosta.
Erityisesti liikunnan jälkeen on tärkeää saada hiilihydraatteja. Joten siihen ajankohtaan kannattaa kyllä sijoittaa jotain mikä vaan vatsalle sopii sekä seurata rauhassa muutoksia.
Tämän sekavan tietotulvan keskellä taito kuunnella omaa kehoa alkaa olla yksi tärkeimpiä selviytymiskeinoja. Olemme todellakin myös elimistöjemme puolesta yksilöitä. Omaa kehonkuvaa ja tavoitteita kannattaa myös käsitellä perinpohjaisesti, koska näillä on olennainen vaikutus kokonaisterveyteen.
Voimia ruokavaliomuutokseen ja tänne voi pistää juttuvinkkejä, jos tulee jokin aihe mieleen. :)
hei kiitti tästä artikkelista. ooon ollu VHH kaks kuukautta mut nyt lopetan koska ihan sairastahan se on itteensä kipiäks tehä tämmöösel ruokavaliol. oot ihana<3
VastaaPoistaHello,
VastaaPoistaJos olo on mainio niin ruokavalio on varmasti mennyt paremmpaan suuntaan. Hiilihydraatit kannattaa aina säätää kohdalleen liikunnan ja oman kehon viestien mukaan. Siksipä en yleensä mitään nollahiilarilinjaa suosittele kellekään.
Kirjavinkiksi annan kaikki Varpu Tavin kirjat, joissa on hyvää asiaa hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta. :)
Paljon ajatuksia, jotka vahvistaisivat omaa tilannettani.
VastaaPoistaMinulla ei siis ole (toistaiseksi) todettua kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta olen jo pitkään aikonut hakeutua testeihin. Arvauskeskukseen menemisen ajatuskin väsyttää, kun on lukenut näitä muiden kokemuksia tuloksia hakiessa.
Lukiessani kirjoituksia täältä, huomasin, että voisin olla vahvistamassa asioiden todellista vaikutusta.
Aloitin viime syksynä harrastamaan juoksua, ja juoksen useita kertoja viikossa suht. pitkiä matkoja. Suunilleen samoihin aikoihin halusin (jostain yleisestä villityksestä) kokeilla VHH:ta. Aluksi jätin melkein kokonaan hiilihydraatit pois mutta sen jälkeen vähensin niitä vain vähän koko ruokavaliostani pysyvästi.
Tuona syksynä olin erittäin ressaantunut ja minulla oli paljon koulutöitä ja erilaisia projekteja, jotka tulevat loppumaan vasta tänä keväänä. Halusin myös laihtua, vaikka olen normaalipainoinen(indeksin mukaan ihannepaino).
Viime aikoina olen (n.4kk)ajan kokenut jatkuvaa uupumusta, stressiä ja palelua sekä paljon muita kilpirauhasen vajaatoimintaan viittaavia tekijöitä. Laiskuuttani en ole vieläkään hakeutunut testeihin. Päätin tehdä sen tämän viiko aikana.
Josko tästä jotain selittyisi..
Äidilläni sekä kahdella siskolla on vajaatoimintaa, joten sitä on myös geeneissä.
Kuitenkin kaiken tämän teorian pohjalta edellä mainitut, VHH, stressi ja rankka urheilu olisivat päteviä syitä oireiden puhkeamiseen..
Hyvä jos tästä tuli oivalluksia, jotka vievät eteenpäin pohdinnoissasi. Tsemppiä tilanteen selvittelyyn.
VastaaPoistaKoskaan ei ole hukkaan heitettyä panostaa rentoutumiseen, kehon kuuntelemiseen ja malttiin urheilun + diettaamisten kanssa.
voi tulla vähän jälkijättöisesti.
VastaaPoistaNiin suositukset normaalikulutuksella vs laihdutettaessa. Varmaan jokainen joka alkaa laihduttaa ei lisää läeivän syöntiä 9 palaan päällyksineen ? tai syö päivän aikana kiloa perunaa -> ai niin, 9 palaa leipää, kvyt sipaisu päällystettä -> 10 g vai todellisuus n.100g + toiset 700 kcal päällyksinä. No ehkä joskus käsitelet tai käsittelettä Varpun kanssa iltalehdessä.
terv
hekottaa
Mulla parani kilpirauhasen vajaatoiminta, kun aloitin kevyen karppauksen. Sinäänsä outoa, joten en osaa samaistua artikkeliisi. Olen ollut nyt viisi vuotta ilman lääkkeitä ja kilpirauhasarvot ovat normaalit :)
VastaaPoistaUskon, että stressi on pahin aiheuttaja. Vhh ruokavaliona on terveellinen :)