Mitä ovat nämä kaikki netin keskustelupalstoilla, uutisotsikoissa ja kahvipöytäkeskusteluissa vilisevät V-alkuiset lyhenteet? Jos et vielä tiedä, kuulut siihen katoamassa olevaan vähemmistöön, jolla on muutakin tekemistä, kuin miettiä mitä suuhunsa laittaa. Tämän juttusarjan edetessä sinulle kuitenkin väistämättä selviää mistä on kyse.
Myrskytuulet puhaltavat vainioilla, joilta on jo tuhansien vuosien ajan niitetty suomalaisen ruokavalion tärkkelyspitoinen perusta. Yhteiskuntamme on rakennettu perunan ja leivän voimalla, joten näiden ainesten asema myös ravitsemusvalistuksen peruspilareina on horjumaton. Tai ainakin oli, kunnes hiilihydraattikriittisten soraäänten kuoro mekasti ne kumoon. "Elämän leipä" mureni käsiin ja jonkun olisi siivottava leikkuulauta. (Okei, okei, yritän olla keksimättä lisää vilja-aiheisia metaforia.)
"Terveellisillä viljatuotteilla voi herkutella monta kertaa päivässä lihomatta. Ruisleipää ja täysjyväpuuroa voi syödä lähes rajatta. Viipale pullapitkoa kahvin kanssa on myös sallittu nautinto". Näin toteaa Leipätiedotus. Useat verensokerin vuoristoradalla itsensä loppuun ajaneet kansalaiset ovat valitettavasti toista mieltä. He voivat jo tarpeeksi pahoin ja haluavat pois tästä kyydistä. Ehkä ruisleivän sopiva määrä on rajaton, mutta yhteiskunnan (tai puolison) kaasunsietokyky ei. Entä onko pullapitko sallittu aine enää siinä vaiheessa, kun se aiheuttaa yhden olutpanimon verran riippuvuutta sekä käymisreaktioita suolistossa? Mikään ei ole niin tärkeää kuin nautinto, mutta voidaanko sellaiseksi luokitella muutaman minuutin mittainen toimitus, joka tärvelee hyvinvoinnin koko muun päivän osalta? Ja nyt puhun siis pullapalan pupeltamisesta päiväkahvin yhteydessä...
Onneksi ruokavalion korjaamiseksi löytyy konsepteja joka lähtöön. Tarjolla olisi vähähiilihydraattista eli VHH:ta, paleoliittista, gluteenitonta, viljatonta ja näiden kaikkien lukemattomia alalajeja, jotka on brändätty designereidensa mukaan. Internetkin tulvii vaikuttavia menestystarinoita ja niiden vastapainona VT:tä eli virallisterveellisiä (virallisten ravitsemussuositusten mukaisia) varoituksia erikoisdieettien vaaroista. Ristiriitaisia näkemyksiä on niin paljon, että lopulta sekava ravitsemuskeskustelu tarjoaa maallikolle vastausten sijaan vain lisää kysymyksiä, kuten:
Miksi eri asiantuntijoilla ja yksilöillä on niin vastakkaisia mielipiteitä?
Mistä tietää keneen voi enää luottaa?
Miksi gluteeniviljojen ja nopeiden hiilihydraattien välttäminen parantaa oloa, vaikka tutkimuksissa ei löydy keliakiaa tai sokeritautia?
Miksi tärkkelysmättö sopii toiselle, mutta sairastuttaa toisen?
Miten ne ennen vanhaan pärjäsivät, kun ruokana oli melkein yksinomaan viljaa?
Tässä juttusarjassa etsin vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin, tarkastelen vähähiilihydraattisten ruokavalioiden vaikutuksia sekä käytännön toteutusta. Laaja-alaisen näkemyksen tarjoamiseksi luvassa on haastatteluja, tiedettä, kokemusperäistä tietoa, reseptejä ja omia näkemyksiäni. Jos aihe kiinnostaa sinua ja mielessäsi on jokin erityinen kysymys, kirjoita minulle. Voit vielä vaikuttaa tekstien koostumukseen. Katsotaan yhdessä löytyykö totuus yhä kaurapuurosta vai kenties mikrolämpimästä karppipitsasta.
___________________________________________________
Kuva:
Evgeni Dinev / FreeDigitalPhotos.net
Myrskytuulet puhaltavat vainioilla, joilta on jo tuhansien vuosien ajan niitetty suomalaisen ruokavalion tärkkelyspitoinen perusta. Yhteiskuntamme on rakennettu perunan ja leivän voimalla, joten näiden ainesten asema myös ravitsemusvalistuksen peruspilareina on horjumaton. Tai ainakin oli, kunnes hiilihydraattikriittisten soraäänten kuoro mekasti ne kumoon. "Elämän leipä" mureni käsiin ja jonkun olisi siivottava leikkuulauta. (Okei, okei, yritän olla keksimättä lisää vilja-aiheisia metaforia.)
"Terveellisillä viljatuotteilla voi herkutella monta kertaa päivässä lihomatta. Ruisleipää ja täysjyväpuuroa voi syödä lähes rajatta. Viipale pullapitkoa kahvin kanssa on myös sallittu nautinto". Näin toteaa Leipätiedotus. Useat verensokerin vuoristoradalla itsensä loppuun ajaneet kansalaiset ovat valitettavasti toista mieltä. He voivat jo tarpeeksi pahoin ja haluavat pois tästä kyydistä. Ehkä ruisleivän sopiva määrä on rajaton, mutta yhteiskunnan (tai puolison) kaasunsietokyky ei. Entä onko pullapitko sallittu aine enää siinä vaiheessa, kun se aiheuttaa yhden olutpanimon verran riippuvuutta sekä käymisreaktioita suolistossa? Mikään ei ole niin tärkeää kuin nautinto, mutta voidaanko sellaiseksi luokitella muutaman minuutin mittainen toimitus, joka tärvelee hyvinvoinnin koko muun päivän osalta? Ja nyt puhun siis pullapalan pupeltamisesta päiväkahvin yhteydessä...
Onneksi ruokavalion korjaamiseksi löytyy konsepteja joka lähtöön. Tarjolla olisi vähähiilihydraattista eli VHH:ta, paleoliittista, gluteenitonta, viljatonta ja näiden kaikkien lukemattomia alalajeja, jotka on brändätty designereidensa mukaan. Internetkin tulvii vaikuttavia menestystarinoita ja niiden vastapainona VT:tä eli virallisterveellisiä (virallisten ravitsemussuositusten mukaisia) varoituksia erikoisdieettien vaaroista. Ristiriitaisia näkemyksiä on niin paljon, että lopulta sekava ravitsemuskeskustelu tarjoaa maallikolle vastausten sijaan vain lisää kysymyksiä, kuten:
Miksi eri asiantuntijoilla ja yksilöillä on niin vastakkaisia mielipiteitä?
Mistä tietää keneen voi enää luottaa?
Miksi gluteeniviljojen ja nopeiden hiilihydraattien välttäminen parantaa oloa, vaikka tutkimuksissa ei löydy keliakiaa tai sokeritautia?
Miksi tärkkelysmättö sopii toiselle, mutta sairastuttaa toisen?
Miten ne ennen vanhaan pärjäsivät, kun ruokana oli melkein yksinomaan viljaa?
Tässä juttusarjassa etsin vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin, tarkastelen vähähiilihydraattisten ruokavalioiden vaikutuksia sekä käytännön toteutusta. Laaja-alaisen näkemyksen tarjoamiseksi luvassa on haastatteluja, tiedettä, kokemusperäistä tietoa, reseptejä ja omia näkemyksiäni. Jos aihe kiinnostaa sinua ja mielessäsi on jokin erityinen kysymys, kirjoita minulle. Voit vielä vaikuttaa tekstien koostumukseen. Katsotaan yhdessä löytyykö totuus yhä kaurapuurosta vai kenties mikrolämpimästä karppipitsasta.
___________________________________________________
Kuva:
Evgeni Dinev / FreeDigitalPhotos.net
Odotan innolla jatkoa, etenkin tuon keskimmäisen kysymyksen (Miksi gluteeniviljojen ja nopeiden hiilihydraattien välttäminen parantaa oloa, vaikka tutkimuksissa ei löydy keliakiaa tai sokeritautia? ) osalta.
VastaaPoistaTuo onkin ihanan haasteellinen kysymys, mutta onneksi siihen on lukuisia vastauksia. Vihdoin! Sormeni syyhyävät siihen malliin, että taidan näpytellä seuraavan osan jo tänään.
VastaaPoistaMielenkiintoista! Oma kokemukseni kyllä on, että liika vilja/sokerihiilari todellakin huonontaa oloa + gluteeniviljat eivät elimistölleni sovi ollenkaan. Muutaman kuukauden askeettisen VHH dieetin aikana (aikoinaan joskus vuonna 2000), sain ainakin hormonitoimintani kohdilleen ja tulehdusalttiuskin väheni, eikä sen jälkeen tattarin ja kauran lisääminen ruokavalioon sitä horjuttaneet. Vuodet 1993-2003 olin ilman karkkeja, ja kun lisäsin ne ruokavaliooni niin olo kyllä huononi. Mutta syynä kyllä oli myös vähitellen älyttömäksi kasvanut stressin vaikutus- u know. Koenkin, ettei ruokavalio yksinään vaan se stressi sekä ajankohtaiset ratkaisemattomat ristiriidat esim. ihmissuhteissa tai elämäntilanteessa siinä mukana voivat raunioittaa todellakin elimistöä- molempiin pureutumalla voi onneksi elämänlaatuaan ja kehoaan parantaa merkittävästi.
VastaaPoistaHienoja, tarkkoja havaintoja! Katson stressin huomioimisen ensisijaiseksi lähtökohdaksi elintapoja korjattaessa. Vaikka ruokatottumukset olisivat priimakunnossa, voi stressi aiheuttaa pahoja verensokerin heilahteluita. Puhumattakaan muista kielteisistä vaikutuksista, joita sillä on kehon toimintoihin (esim. ruoansulatuksen häiriintyminen).
VastaaPoistaErittäin mielenkiintoista!
VastaaPoistaOdotan lisätietoa siitä, miksi toiset pärjäävät viljapainotteisella ruokavaliolla ja toiset eivät ja siitä, miten ennen tosiaan selvittiin tärkkelyksillä.
Edellinen anonyymi, veit sanat suustani.
VastaaPoista-Marianna
Tuohon kysymykseen liittyen tulee vielä runsaasti tietoa sarjan edetessä, sillä teorioita syistä on paljon. Saatavilla oleva tieteellinen tieto on tällä hetkellä vähän hataraa, mutta sillä mennään mitä on.
VastaaPoistaJos miettii noita tärkkelyspitoisia ruokia, niin ymmärtääkseni perunan massaviljely alkoi Euroopassa noin 1700-luvuilla siksi, että Ranska, Saksa ym pystyivät kasvattamaan & ruokkimaan massa-armeijoita. Armeija marssii vatsallaan ja perunaa sai nopeasti ja helposti paljon. Eihän se mitään laadukasta ruokaa ollut, mutta kuolemaanhan ne miehet meni, eikä voimaan hyvin.
VastaaPoistaVuosilukuja en nyt muista, mutta aikoinaan peruna tosiaan syrjäytti nauriin, joka olisi monelle paljon terveellisempää lisäkeruokaa.
VastaaPoista