Kun karpit muuttuvat piraijoiksi

Ajattelin kirjoittaa pari sanaa aiheesta, joka on vähän kipeä ja ehkä vaiettukin. Erityisesti sosiaalisissa medioissa liikkuvien terveys- ja ravitsemusasiantuntijoiden piirissä.

Miltä tuntuu päätyä karp...piraijojen raadeltavaksi?

Karppaus - so over it?

Erehdyin viime viikolla toteamaan utopistisesti, että ehkä pahin taliban-karppaus olisi jo menneen talven lumia. Ne joita ketoosi ei ole kaatanut, jatkavat omissa oloissaan ja ne joille karppaus ei ollut portti maanpäälliseen taivaaseen, etsivät paratiisiaan jo muualta. Elä ja anna elää.

Tiesin kuitenkin karppausbuumin jättäneen suomalaiseen ravitsemuskeskusteluun jälkensä ja aiheuttaneen monelle suoranaista hiilihydraattipelkoa. Päätin siis varmuuden vuoksi tarkistaa missä pekoninpuputuksen tuputuksen osalta mennään. Elin siinä toivossa, että eihän nyt kukaan enää voi uskoa tiukan karppauksen sopivan ihan kaikille ja ihan kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Eihän? Se olisi niin 2011´s.

Niinpä...

1. Kirjoitin Iltikseen pienen karppauskriittisen pakinan.

2. Sain tuta fundamentalistikarppaajien raivon.

3. Sekä sen, ettei pakinani käsitellytkään aikansa elänyttä ilmiötä, jolle voisimme jo vähän nauraa. Karppaus on maailman vakavin asia.

4. Sain kuulla olevani ruma, lihava, ammattitaidoton, surkea kolumnisti, THL:n kätyri, keski-ikäinen, ituhippi, karppauksen kanssa flirttaileva wannabe-asiantuntija ja sairas. Mitä nyt kommenttiboksini roskalaatikkoon sekoittaneet ikinä keksivätkään.

Ja mitä sitten kävikään

En todellakaan tiedä, mutta tulipahan selväksi että tätä työtä on jatkettava. I´ll be back! Hasta la vista baby! :)

-Hiilihydraattori

______________________________________________

Huom. Tämä kirjoitus ei käsittele karppaajia yhtenä homogeenisena ihmisryhmänä. Ymmärrätte varmasti, että taiteelliset ja inhimilliset syyt rajoittavat sitä mitä yhteen blogikirjoitukseen mahtuu. Ne jotka ovat seuranneet blogia pidempään tietävät myös, että olen kirjoittanut karppauksesta myönteisiä kirjoituksia jo aivan tarpeeksi moneen kertaan.

Kun VHH ei sovi: Loppuratkaisu

Sarjassa aikaisemmin ilmestyneet jaksot ovat tsekattavissa tuolla:


1. Kun VHH ei sovi: johdantoa
2. Kun VHH ei sovi: teini-iän kokeiluja  

Tässä osassa pääsemme loppuratkaisuun ja VHH vaihtuu viimein muihin aiheisiin. Elämässä kun on niin paljon tärkeitä ilmiöitä, joita en ole ehtinyt käsitellä. Mutta nyt, palataan vielä kerran henkilökohtaisiin VHH-seikkailuihini.

Tiedekin sen todistaa
Nuoruuteeni ajoittunut VHH-trippi ei ollut kovin miellyttävä, kuten edellisestä osasta kävi ilmi.  Muistot kuitenkin haalistuivat ja jossain vaiheessa päätin antaa VHH:lle uuden mahdollisuuden. Kyseinen ruokavalio teki toisen tulemisensa elämääni erityisesti siitä syystä, että hiilihydraattien vähentämisestä alkoi varoittelujen ohella ilmestyä vuosien saatossa yhä enemmän myönteisiä tutkimustuloksia.

Paradigman vaihtuessa karppausmyönteisemmäksi, aloin pitää todennäköisenä syynä aikaisempaan fiaskooni sitä, että tein jotain väärin. En ollut tarpeeksi kärsivällinen, sopeutumisvaihe oli liian lyhyt ja urheiluharrastuskin erittäin rankka. Mitä näitä vakioselityksiä nyt onkaan. Sitäpaitsi alakarppaus oli noussut koko kansan keskuudessa suureen suosioon, joten miljoona kärp...karppaajaa ei voinut olla väärässä - minussa täytyi olla jotain vikaa, kun täydellinen ruokavalio ei toiminut.

"...miljoona kärp...karppaajaa ei voi olla väärässä - minussa täytyi olla jotain vikaa, kun täydellinen ruokavalio ei toiminut."

Ristiriitaisten suositusten suossa
Samalla kun tutkimukset vakuuttivat VHH:n olevan turvallinen ruokavalio, otti myös fitness-maailma sen omakseen. Keskustelupalstat, blogit ja lehdet vilisivät kuvia kaunisvartaloisista urheilijoista, jotka olivat löytäneet viimeisen silauksen trimmaukselleen hiilihydraattirajoitusten avulla. Tällä sektorilla erityisen kiehtova ilmiö oli paleoliittisen suuntauksen nousu. Paleolla tarkoitan kivikautisen ruokavalion vetoavaa romantiikkaa, jota maalailivat niin maailmankuulut valmentajagurut kuin keskustelupalstojen kunkutkin. Kuulosti todella fantastiselta idealta syödä ruokaa, johon geenimme ovat tottuneet ja karttaa neoliittisia myrkkyjä eli evoluution näkökulmasta ajateltuna liian uusia ruoka-aineita. Sellaisia joiden syömiseen emme ole geneettisesti sopeutuneet ajan saatossa, luonnonvalinnan kautta. Toisin sanoen nämä ruoat ovat olleet liian vähän aikaa ihmiskunnan saatavilla ja siksi ne sairastuttavat ja lihottavat meidät. Ainakin teoriassa...

Idea oli sinänsä oikein hyvä ja näytti toimivan monelle, mutta käytännössä homma luisui ahdistavan epämääräiseksi. Luokitukset sallituista ja kielletyistä ruoka-aineista vaihtelivat suuresti eri gurujen välillä ja blogijutusta toiseen. Neoliittiseen kategoriaan luokiteltiin perussetin (vehnä, sokeri, maito ym.) ohella milloin viljat "jotka eivät halua että niitä syödään ja siksi hyökkäävät syöjänsä soluja vastaan myrkyllisillä lektiineillään", milloin pähkinät ja siemenet "liiallisten omegakutosten" takia. Niin ja tietysti omena, tuo pahuuden hedelmä, joka oli nyt ihan out fruktoosin takia.

Omasta näkökulmastani arvioituna vähähiilihydraattinen paleo tuntui kuitenkin lopulta kokeilemisen arvoiselta idealta, kaikesta ristiriitaisuudestaan huolimatta. Tämä johtui lähinnä siitä, että olen ollut aina paleo- ja evoluutioromantikko (köh, myös evoluutiopsykologia on paheeni). Lisäksi kyseisen suuntauksen edustajat olivat loistavia kirjoittajia ja osasivat käyttää pubmedin tietokantoja nerokkaasti hyväkseen. Joka ikisen argumentin tueksi löytyi aina jonkinlainen tutkimusviite ja jos ei löytynyt, niin sitten ainakin vakuuttava anekdootti. Niinpä innostuin ja päätin aloittaa yhden naisen avarakatseisen tutkimushankkeen kokeilemalla saisinko vielä paremman olon karsimalla ravinnostani pois hiilihydraatteja sekä neoliitisia ruokia. Ja syömällä toki mahdollisimman paljon rehuja ja erilaisia hyviksi määriteltyjä rasvan sekä proteiinin lähteitä.

Mikä on kun suksi ei luista?
Homma oli ensimmäisinä päivinä yhtä takkuamista, kuten arvata saattaa. Odotin nyt kuitenkin kärsivällisesti kehoni sopeutumista. Valitettavasti meno ei kuitenkaan parantunut viikkojenkaan induktiovaiheen kuluessa. Hiilihydraattikäyttöinen järjestelmäni yritti kovasti sopeutua uuteen polttoaineeseensa eli rasvaan, mutta parhaimmillaan olo oli vain jokseenkin siedettävä.

Runsas proteiini- ja rasvamäärä ruokavaliossa tuntui myös äklöttävältä, vaikka nämä makroravinteet hankittiin terveellisesti mm. kalasta, pähkinöistä, hyvistä kasviöljyistä, kasviksista ja kananmunista. Meno hyytyi totaalisesti myös salilla, jonne olin juuri ostanut kausikortin. Lopulta punttiksen houkuttelevin aktiviteetti oli akkojen lehtien selailu infrapunasaunassa, jossa sai hienkin pintaan ilman että silmissä musteni. Tervettä fitness-touhua kerrassaan.

"Lopulta punttiksen houkuttelevin aktiviteetti oli akkojen lehtien selailu infrapunasaunassa, jossa sai hienkin pintaan ilman että silmissä musteni. Tervettä fitness-touhua kerrassaan."

En oikein tuntenut nälkää, vaikka olo oli hutera. En tuntenut itseäni kylläiseksikään, sillä jotain (l. hiilihydraattia) jäi aina puuttumaan. Vaikka kuinka tankkasi rasvaa ja vihanneksia, ei vaan tuntunut tasapainoiselta. Erityisenä hyötynä tähän tiukempaan vaiheeseen liittyen täytyy kuitenkin mainita se, että sain paljon tukea gluteenin täydelliseen poistamiseen ruokavaliostani. Kerrankin paneuduin kunnolla aiheeseen ja luin lukuisten muiden joukossa kirjan Vaaralliset viljat. Sen avulla ymmärsin, että gluteeniviljat ovat aina aiheuttaneet ongelmia muillekin, kuin keliakiadiagnoosin saaneille. Sisäistin tunteen, että minulla olisi oikeus poistaa haitalliseksi itselleni havaitsemani aines ruokavaliostani ilman selittelyjä - vaikka viralliset suositukset ja muut ihmiset sanoisivat mitä. Tämä oli ehdottomasti kokeilun parasta antia.

Kokeilun huonointa antia taas oli, että se ei toiminut. Ei sitten millään. Todettuani melko pian, ettei alakarppaus ollut hyvä idea, yritin hienosäätää ohjelmaani suuntaan jos toiseen lisäämällä proteiinin ja rasvan oheen papuja, pieniä määriä viljoja (gluteenittomana) ja sallimalla itselleni marjojen syömisen. Kokeilin myös hiilihydraattisyklitystä ja rasvan lisäämistä entisestään. Kaiken tuloksena havaitsin itsessäni ainoastaan enemmän ja enemmän ikäviä vaikutuksia.

Seuraavat haittavaikutukset saivat minut lopulta ymmärtämään, ettei alakarppaus sovi minulle ollenkaan:

• Kärsin unensaantivaikeuksista ja olin koko ajan joko ylikierroksilla tai uupunut.
• Heräsin öisin siihen, että sydämeni takoi tuplabasarikomppia ja ruumiinlämpöni oli todella hot.
• Pahimpina hetkinä sain selkeitä hypoglykemiaoireita. 
• Törmäilin ovenpieliin ja hajotin aika monta posliiniesinettä (alhaisesta verensokerista aiheutuneiden koordinaatio-ongelmien takia).
• Stressinsietokykyni laski olemattomaksi.
• Vaikka söin monipuolisesti ja riittävästi energiaa, lähti urheilusuorituksista kaikki räjähtävyys. 
• En voinut pudottaa hiilihydraatteja ihan minimiin, vaikka nostinkin rasvan määrää. Ruokavalion kokonaisenergiamäärä nousi suunnattomasti.
• En liho helposti, mutta siinä vaiheessa, kun ruokavalioon lisätään pähkinävuorten ohella voipaketti päivässä, niin kyllä alkaa muuten vähitellen tehota.
• Ja kun urheillakaan ei oikein jaksanut, ei keskivartaloni voinut enää mitään tämän matemaattisen yhtälön edessä - rasvaa kerääntyi, vaikka sitä oli tarkoitus polttaa. 
• Liikuin jatkuvasti ylikuntoa muistuttavan tilan rajamaastossa. 
• Palautuminen urheilusuorituksista hidastui. 
• Mieliala ei pysynyt korkealla tai edes tasapainoisesti matalana. En ole muutenkaan luonnostaan maailman tasaisin ihminen, mutta nyt mentiin elämän vuoristoradalla sellaista haipakkaa, että tahdoin ajoittain kokonaan pois kyydistä.

Vaikka olenkin sydämeltäni hullu professori, en halua koskaan tuhota koelaboratoriotani eli kallisarvoista kehoani menemällä äärirajan yli. Päätin siksi lopettaa hiilihydraattien kyttäämisen kokonaan ja ottaa breikin ravitsemuskeskustelujen seuraamisesta. Sitten lähdin pitkälle matkalle Thaimaahan, missä totuus kehoni ominaisuuksista valkeni lopullisesti ja kirkkaasti.

Fysiologisen intuition aktivointia
Thaimaassa ainoa urheilulajini oli kävely sekä "syö niin paljon kuin pystyt kolmessa tunnissa" -sushiravintoloiden tarjonnan maksimaalinen hyödyntäminen.  Tähän tyyliin, mutta siis kolmen tunnin ajan:

Eli ruokavalioni koostui pääasiassa tolkuttomasta määrästä valkoista riisiä, sushia sekä perusravintolaruokaa, kuten vihreää currya ja tom yam -keittoa. Usein tilasin nälkääni vielä ylimääräisen riisiannoksen. Ja arvatkaa miten kävi?

"Ruokavalioni koostui pääasiassa tolkuttomasta määrästä valkoista riisiä, sushia sekä perusravintolaruokaa, kuten vihreää currya ja tom yam -keittoa. Usein tilasin nälkääni vielä ylimääräisen riisiannoksen. Ja arvatkaa miten kävi?" 

Sain luontaisen kylläisyydensäätelyni toimimaan ja laihduin, vaikka söin kuin villihevonen. Ja juuri kaikkea sitä, minkä paleo- ja karppauslinjaukset olivat kieltäneet! Mielialakin koheni ja opin nauttimaan syömisestä ja elämästä täysillä.

Kokemukseni ansiosta ymmärsin, kuinka tärkeää nykyisen terveystietotulvan keskellä on aktivoida käyttöön oman kehon ikiaikainen viisaus. Fysiologinen intuitio, jonka ansiosta esiäitimme ja -isämme ovat selvinneet halki vuosituhansien hyvillä mielin - ilman tutkimustietokantoja sekä päivästä toiseen vaihtelevia kiellettyjen aineiden listoja. Kotiin palattuani aloin rakentaa ruokavaliotani uusiksi täysin yksilöllisten tarpeideni pohjalta ja todella rennolla otteella.

Nyt, tänä päivänä koen, että maalaisjärkeäni ja kehoni signaaleja kuuntelemalla olen löytänyt tien ulos ristiriitaisen ravitsemustiedon labyrintista. Olen löytänyt ruokavalion joka ei sovi kategorioihin, vaan minulle.

~The End

___________________________________________________________________________

Disclaimer: Ei ole mahdollista kehittää sellaista ruokavaliomallia, joka soveltuu jokaiselle ihmiselle, kaikissa mahdollisissa elämäntilanteissa. Olemme mielemme ja kehomme osalta ainutlaatuisia, joten toimivin elintapojen kokonaisuus rakennetaan yksilöllisesti. Tässä kirjoituksessa käytän termiä VHH sellaisista ruokavalioista, joissa hiilihydraattien määrä on pudotettu tietoisesti alhaiselle tasolle. En ole VHH:n kannattaja tai vastustaja, vaan ravintovalmentaja & psykologi, joka etsii jokaiselle asiakkaalleen parhaiten sopivan ruokavaliokokonaisuuden räätälintyönä.
________________________________________________________________________________________________

Image: Ambro / FreeDigitalPhotos.net
Image: Master isolated images / FreeDigitalPhotos.net
Image: anankkml / FreeDigitalPhotos.net

Kun VHH ei sovi: teini-iän kokeiluja

Disclaimer: Ei ole mahdollista kehittää sellaista ruokavaliomallia, joka soveltuu jokaiselle ihmiselle, kaikissa mahdollisissa elämäntilanteissa. Ravintovalmentajana ja psykologina en siis kannata tai vastusta mitään yksittäistä ruokavaliosuuntausta. Olemme mielemme ja kehomme osalta ainutlaatuisia, joten toimivin elintapojen kokonaisuus rakennetaan yksilöllisesti. 

Tässä kirjoituksessa käytän termiä VHH kaikista sellaisista ruokavalioista, joissa hiilihydraattien määrä on pudotettu tietoisesti alhaiselle tasolle.  
 ________________________________________________________________________

Edellisellä kerralla lupasin kuvailla miten VHH on vaikuttanut omaan hyvinvointiini eli kuulunko niiden joukkoon joille kyseinen ruokavalio toimii loistavasti vai ovatko vaikutukset olleet aivan jotain muuta kuin mitä tilattiin. Aloitetaan nuoruusvuosille ajoittuvasta kokeilusta, joka voidaan luokitella alakarppaukseksi, vaikka dieetin nimi onkin vähän toinen.

Hiivasyndrooma - kyseenalainen diagnoosi
Kauan sitten naistenlehdet löysivät diagnoosin, joka tuntui sopivan vaivaan kuin vaivaan. Sen nimi oli hiivasyndrooma ja sen yleisimpänä aiheuttajana pidettiin toistuvia antibioottikuureja, joiden takia suoliston hyvät bakteerit kuolevat ja pahikset, kuten candida albicans -hiiva pääsevät valloilleen. Oireiden litania oli pitkä kuin nälkävuosi ja mukaan mahtui kaikkea mahdollista, kuten muistin pätkimistä, hiivatulehduksia, suolisto-oireita ja aivosumua.

Nykyään hiivasyndrooma-termi on vanhentunut ja puhutaan asianmukaisemmin dysbioosista eli suoliston bakteerikannan epätasapainotilasta. Kyseinen ongelma voidaan todeta laboratoriotutkimuksilla ja hoitaa huomattavasti jäsentyneemmin, kuin tuolloin muinaisaikoina. Valitettavasti nuoruudessani saatavilla ei ollut juuri muuta, kuin tapauskertomuksia sekä pari suomenkielistä opusta, joiden ruokavalio-ohjeet olivat melkoisen tiukkoja.

"Hiivantappodieetti"
17-vuotiaana diagnosoin itse itseni erään naistenlehden perusteella hiivasyndroomapotilaaksi ja päätin toteuttaa hiivakuurin. Kuurin tarkoitus olisi näännyttää elimistössäni riehuva hiiva nälkään riistämällä siltä ravinto. Hiiva hankkii elinvoimansa sokerista, joten lehtijutun logiikan mukaan hiivan hoidon alkuvaiheessa tuli syödä erittäin vähähiilihydraattisesti. Näin hiivanretale joutuisi oikein lujille. Ruokalistalla oli ensimmäisen kahden viikon ajan vain kasviksia, kalaa, lihaa, kananmunia, pähkinöitä ja rasvoja. Jopa gluteenittomatkin viljat, marjat ja runsaammin tärkkelystä sisältävät juurekset olivat kiellettyjen listalla. 

Olin tuolloin niin fiksu, että ymmärsin aloittaa kuurin vasta ylioppilaskirjoitusten jälkeen älyllisen suorituskykyni turvaamiseksi. Pelasin myös jääkiekkoa, joten tiesin etten selviäsi jokapäiväisistä rankoista reeneistä rajoittamalla noin reippaasti hiilihydraatteja, joista ruokavalioni oli tätä ennen koostunut hyvin suurelta osin.

Kirjoitukset hoituivat kunnialla ja ennen ylioppilasjuhlia pääsin viimein aloittamaan itsehoidon oikein rytinällä. Pelkäsin hysteerisesti tekeväni jotain väärin, sillä halusin saada kehoni loppuelämäkseni kuntoon. Erityisesti siitä syystä, etten joutuisi enää ikinä uudelleen hiivantappokuurin ensimmäiseen vaiheeseen, joka tuntui yhä kauheammalta tuomiolta, mitä enemmän päiviä kului.

Söin kalaa, kananmunaa ja soijatuotteita, rehuja kaikissa mahdollisissa muodoissaan ja paljon pähkinöitä. Noin viikon jälkeen en ollut enää varma oliko kuurin tarkoitus tappaa hiiva vai minut. En kyennyt muuhun, kuin sängyllä makaamiseen ja kevyisiin kävelylenkkeihin. Lukeminen ei onnistunut, sillä en jaksanut keskittyä yhtään mihinkään. Mieliala oli aivan pohjalukemissa. Odotin kuitenkin kärsivällisesti tilanteen etenemistä.

Muutama päivä lisää ja tilanne olikin edennyt oikein rivakasti - aina vain pahempaan suuntaan. Tuolta jaksolta ainoa muistikuvani on se, kun äitini soitti minulle eräänä päivänä ja kysyi puhelun lopussa olenko sairas, kun kuulostan niin uskomattoman apaattiselta. En voinut käydä reeneissä tai tehdä yhtään mitään, joten olin periaatteessa sairauslomalla terveyskuurini takia, heh. Onneksi sain olla kiekkoharkoista pois hyvällä verukkeella ylioppilasjuhliin liittyvien "valmistelujen" takia. Näin en joutunut valmentajan puhutteluun (vaikka olin kunnostautunut, köh, jo aiemminkin lahjakkaasti ruokavaliosekoilujen saralla). 

Hiivadieetin ensimmäinen vaihe oli siis erittäin rankka kärsimysten taival, mutta onnistuin sinnittelemään kuurin finaaliin asti. Kuurin, jossa ei ollut nykyisen tietämykseni mukaan mitään järkeä tavoitteisiini nähden ja joka ei ollut optimaalinen omalle elimistölleni. Onneksi toisessa vaiheessa ruokavalioon palautettiin juureksia, gluteenittomia viljoja sekä marjoja ja pieniä määriä hedelmiä, joten elämä jatkui taas. En koskaan unohda miltä tuntui syödä pitkästä aikaa ensimmäinen kupillinen mustikoita. Kaikki universumin energia ohjautui kehooni muutamassa minuutissa ja tunsin itseni supernaiseksi. Pysyin taas palaamaan urheilun pariin ja olin ylioppilasjuhlissani maailman iloisin nuori neitokainen.

Johtopäätökset

Hiivadieetti oli ensimmäinen vähähiilihydraattinen ruokakokeiluni. Kuuria toteuttaessani olin vasta 18-vuotias ja niin kehällä ihmisen fysiologian ja ravitsemuksen osalta, etten tiennyt paremmasta. Uskoin todellakin tappavani hiivan nälkään, vaikka todellisuudessa rääkkäsin vain itseäni. En tiennyt tuolloin, ettei hiiva koskaan kuole. En myöskään ymmärtänyt, että todellista merkitystä on vain bakteerien tasapainolla ja elimistön vastustuskyvyllä, joita ei korjata rääkkäämällä kehoa äärirajoille. 

Hiivantapporuokavalion perusidea oli toki ihan hyvä ja terveellinen, mutta tuo ensimmäinen kahden viikon tiukistelujakso oli täysin turha. Tulipahan nyt kuitenkin harvinaisen selväksi, että todella alhaisilla hiilihydraattimäärillä kärvistely ei sovi itselleni, sillä en huomannut minkäänlaista sopeutumista tai muutosta parempaan viikkojen edetessä. Luulen että glukoneogeneesi eli hiilihydraatin uudismuodostus ei jostain syystä toiminut kovin tehokkaasti ja kärsin tämän seurauksena liian alhaisesta verensokerista. Onneksi tuohon aikaan VHH ei ollut muodissa, joten jätin alakarppausta muistuttavat systeemit ilomielin vähemmälle ja aloin korjailla terveyttäni aivan muilla keinoilla.

Seuraavassa jaksossa
Nuoruuden traumoista huolimatta, päätin 13 vuotta myöhemmin antaa VHH:lle vielä uuden mahdollisuuden. Koin nimittäin velvollisuudekseni eläytyä omakohtaisesti ruokavalioon, jota hyvin suuri osa asiakkaistani on kokeillut tai haluaa kokeilla. Enhän muuten voisi sanoa siitä mitään kirjoista luettua syvällisempää. Tällä kertaa VHH:n toteuttaminen tapahtui huomattavasti suuremman järki- ja tietomäärän tuella, sillä hukassa olevasta teinistä oli tullut vuosien saatossa hyvinvointialan ammattilainen. Seuraavassa kirjoituksessa kerron miten sille hyvinvointialan ammattilaiselle kävi.

_____________________________________________
Kuva:
Image: digitalart / FreeDigitalPhotos.net

Kun VHH ei sovi: johdantoa

 

Ajattelin käsitellä jälleen ravitsemusaihetta, joka on tällä hetkellä kiistattomasti tai siis...juuri niistä kiistoista johtuen kaikkein kiehtovin suomalaisen terveystietoisen yksilön näkökulmasta. VHH eli vähähiilihydraattinen ruokavalio on ollut tänäkin kesänä siinä määrin pinnalla, että sen yhteiskunnallisten vaikutusten pakeneminen onnistuu enää vain sulkeutumalla kellariin ja lopettamalla kaikkien tiedotusvälineiden seuraaminen. Karppileipää ja sirkushuveja kansalle ja huomio säilyy olennaisessa, vai säilyykö? Vähähiilihydraattinen vastaan virallisterveellinen ja ottelu päättyy 6-0, vai päättyykö?

"Karppileipää ja sirkushuveja kansalle ja huomio säilyy olennaisessa, vai säilyykö? VHH vastaan VT ja ottelu päättyy 6-0, vai päättyykö?"

Tässä ja muutamissa tulevissa kirjoituksissa pohdin edellämainittuja kysymyksiä hyvin vapaamuotoisesti, omiin kokemuksiini ja kaikkeen tähän mennessä tutkimaani tukeutuen. Ennen kuin siirrymme itse asiaan, haluan muistuttaa kirjoittaneeni viimeisen vuoden aikana pitkän VHH-sarjan, joka koostui lukuisista VHH-myönteisistä osista. Mukana on niin tieteellistä näkökulmaa kuin kokemusperäistä tietoa ja finaalina toimi hiilihydraattitietoisuus-termin lanseerajan, tietokirjailija Varpu Tavin blogissa julkaistu koosteeni. Suosittelen selailemaan sarjan osia oman mielenkiinnon mukaan:

Terveyden torajyvät, Osa 1: Viljattomuus, paleo, VHH, VT, WTF? 
Terveyden torajyvät, Osa 2: Sokea kana etsii totuuden siementä
Terveyden torajyvät, Osa 3: Kolme vähähiilihydraattista onnistumistarinaa
Terveyden torajyvät, Osa 4: VHH - rauhansopimus suoliston kanssa?
Terveyden torajyvät, Osa 5: Verensokerin vuoristoradalla
Terveyden torajyvät, Osa 6: VHH:n haasteet ja riskit
Finaali: Karppaajan kymmenen käskyä

VHH-kriittisyyteni ja tärkeä disclaimer
Kesälomani alussa tuuppasin nettiin myös ensimmäisen selkeästi VHH-kriittisen pohdintani, jossa käsittelin mahdollisia hormonaalisia haittoja. Haittoja, joita VHH:lla saattaa olla joillekin sitä tiukasti noudattaville ja geneettisesti näille haitoille alttiille yksilöille. Kirjoitus keräsi paljon laadukasta palautetta suuntaan jos toiseen sekä kommentteja, jotka tukivat esittämiäni teorioita. Yhteinen pohdiskelu toimi siis kuten pitääkin ja olen hyvin innostunut kaikesta saamastani sparrauksesta, oli se sitten kuinka ärhäkkää tahansa. Antakaa siis edelleen vaan palaa rohkeasti tuolla kommenttiboksin puolella tai vaikka firmani fb-ryhmässä.

Kirjoitukseni jälkimainingeissa tulin siihen tulokseen, että toivoisin jokaisen tekstejäni lukevan saavan tietää minusta muutamia faktoja, jotta sanomani ymmärtäminen olisi helpompaa. Siispä laitettakoon nyt tähän pari julkilausumaa, jotka liitän jatkossa jokaisen VHH-tekstin alkuun:

• En kannata tai vastusta mitään tiettyä ruokavaliota.
• En väitä, että VHH:n ja erilaisten sairauksien välillä vallitsee suora kausaalisuhde (usein vaikutukset välittyvät jonkin kolmannen tekijän kautta). 
• En halua antaa sinun, arvoisan lukijani pelätä, että kaikki VHH:n riskit toteutuvat hirveimmässä muodossaan juuri omalla kohdallasi. (Tarvitset erilaisia sairauksia varten juuri oikeanlaiset geenit.)
• Haluan huolehtia yleisestä hyvinvoinnistasi. Tämä aiheuttaa erilaisten terveydellisten aiheiden monipuolista käsittelyä. Näkökulmia puolesta ja vastaan. 
• Juuri sinulle sopivan ruokavalion koostaminen onnistuu parhaiten ammattitaitoisen ravitsemusterapeutin tai ravintovalmentajan yksityisvastaanotolla, ei netin keskustelupalstoilla.  

Tulen siis jatkossa olemaan vielä entistä tarkempi ja selkeämpi kirjoitusteni kanssa. Varsinkin julkaistessani lisää juttuja VHH:n niinsanotuista kontraindikaatioista eli sairauksista tai tilanteista, joiden yhteydessä hiilihydraattien karsimisen kanssa on hyvä olla varovainen. Tulen myös kirjoittamaan lisää VHH:n ja kilpirauhasen toiminnan yhteyksistä, sillä koen olevani vastuussa aloittamani keskustelun jatkamisesta. Kiitos paljon kaikille tähän mennessä aihetta kommentoineelle arvokkaasta kontribuutiostanne.

Miksi kritisoin VHH:ta
Syyt siihen miksi kirjoitan niin usein VHH:sta ja nykyään enenevässä määrin myös sen mahdollisista haitoista saattaa olla yllättävä. Koen VHH:n yhdeksi selkeimmistä keinoista auttaa muutamia väestönosia voimaan paremmin ja juuri siksi toivoisin voivani omalta osaltani vähentää VHH:n toteuttamiseen liittyviä henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia riskejä. Tahtoisin lisätä myös tietoisuutta erityisesti siitä, että meistä jokainen on persoonansa lisäksi kehonsa osalta ainutlaatuinen yksilö. Tästä johtuen ei ole mahdollista kehittää yhtä ruokavaliomallia, joka soveltuu ihan jokaiselle, vauvasta vaariin ja kaikissa mahdollisissa elämäntilanteissa. Lyhyemmin ilmaistuna katson siis, että VHH voi olla osalle ihmisistä terapeuttinen, toisille hyödytön ja joillekin vaarallinen ruokavalio.

Seuraavassa jaksossa paljastan mitä se on minulle.
_____________________________________________

Kuva: Evgeni Dinev / FreeDigitalPhotos.net

Varoitus VHH:n vaaroista: kilpirauhasongelmat

[Huomio! Käsittelen VHH:ta ja hormonitoimintaa jatkossa tätä perusteellisemmin, joten pysykäähän kanavalla.]
______________________________

Minulla on niin paljon asiaa, mutta niin vähän aikaa. Tässä sitä kuitenkin kirjoitellaan, sillä koen tarvetta ruopata esille muutamia terveystietotulvan alle hukkuneita aiheita. Sellaisia, joiden käsittely on jäänyt mediassa yksipuoliseksi ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Tällä kertaa kriittinen katseeni porautuu vähähiilihydraattisen ruokavalion mahdollisiin kilpirauhasvaikutuksiin. Esittelen ensin oman kantani ja vinkkaan sitten mistä voit saada lisätietoa. Tekstissä käytän tiukoista vähähiilihydraattisista ruokavalioista yleisesti lyhennettä VHH. Karppaus on käsitteenä jo niin monimerkityksinen, että se jääköön kokonaan keskustelun ulkopuolelle.

Kuva: http://www.diet4.net

Muutama jutun kannalta olennainen fakta kilpirauhasesta:

• Kilpirauhanen on umpieritysrauhanen, jonka päätehtävänä on tuottaa kilpirauhashormoneja.


• Kilpirauhashormonit muun muassa kiihdyttävät perusaineenvaihduntaa, lisäävät energiaravintoaineiden aineenvaihduntaa ja ovat välttämättömiä hermoston kehitykselle.


• Kilpirauhasen vajaatoiminnan keskeisiä oireita ovat väsymys, madaltunut ruumiinlämpö, palelu, masennus, turvotus, ummetus, hidastunut aineenvaihdunta ja painonnousu. Naisilla myös kuukautishäiriöt ovat yleisiä samoin kuin lapsettomuus. Jos raskaus kuitenkin alkaa, on keskenmenon vaara suurempi.

VHH ei ole vaaraton
Suomen kansan ja VHH:n kuherruskuukausi on edelleen kuumimmillaan. Perinteet kyseisen ruokavaliosuuntauksen kanssa elämisestä eivät ole vielä niin pitkät, että äärimmilleen viedyn VHH:n pimeisiin puoliin, kuten sisäeritysrauhasten toiminnan häiriintymiseen olisi perehdytty tarpeeksi. Hehkutus jatkuu, vaikka VHH:n yksilöllisistä haittavaikutuksista alkaa olla jo aivan riittävästi tieteellisen lisäksi kokemusperäistä näyttöä. Asiaa ei yhtään helpota se, että ihmisen hormonitoiminta on mahdottoman monimutkainen kokonaisuus, jonka hahmottaminen voi olla haasteellista kokeneemmallekin terveydenhuollon ammattihenkilölle. Omaa näkemystäni umpierityksen häiriöistä voisin kuvata kärjistetysti dominoefektin käsitteellä. Kun yksi umpieritysrauhanen kaatuu, sotkee se mennessään muidenkin umpirauhasten toiminnan. Siksi on todella tärkeää huolehtia siitä, että elintapojen ja sitä kautta elimistön kokonaisuus säilyy tasapainossa.

VHH ja kilpirauhanen
Pitkään on vaikuttanut siltä, että VHH:sta varoitellaan kovasti tai sitten sitä perustellaan vakuuttavin argumentein, joita on vaikea ymmärtää ellei hylkää kaikkea perustietämystään ihmisen fysiologiasta. Väännön keskellä VHH:n sisäeritysrauhasvaikutukset ovat jääneet todella vähäiselle huomiolle ja olisi helppo vetää johtopäätös, jonka mukaan ankaraakin VHH:ta kannattaa jatkaa, jos se tuntuu aluksi hyvältä. Tyypillisesti VHH-tutkimuksetkin ovat olleet melko lyhyitä kestoltaan ja ruokavaliona niissä on käytetty sallivampaa linjaa, joten ongelmat eivät ole tulleet niissä vahvasti esille.

Kilpirauhasen toiminnan hidastuminen VHH:lla
Viime vuosina näkemys VHH:n kilpirauhasvaikutuksista on onneksi edes vähän selkiytynyt.
On esimerkiksi esitetty alaraja tasolle, jonne ruokavalion hiilihydraattimäärät voi pudottaa ilman aktiivisen kilpirauhashormonin, trijodityroniinin muodostumisen häiriintymistä. En kerro teille tässä tuota alarajaa, koska sen määrittelyyn sisältyy ongelmia. Ihmisten liikuntamäärissä on niin paljon eroja, että mielestäni tiettyyn absoluuttiseen grammamäärään tuijottaminen ei ole viisasta. Pahin turmion resepti on kalorivajeen, rankan urheilun ja tiukan hiilihydraattirajoituksen kombinaatio. Aineenvaihdunnan hidastuminen on kehon suojamekanismi nälkiintymistä vastaan. "Alakarppaus" edustaa eräänlaista pula-aikaa, jota voidaan hyödyntää laihduttamisen alkuvaiheessa, mutta jolla voidaan pitkään jatkettuna myös tuhota terveyttä.


Perinnöllinen alttius
Kilpirauhasen toiminta voi hidastua, vaikka perinnöllistä alttiutta kilpirauhassairauksille ei olisikaan. Kuitenkin varsinaisen vajaatoiminnan eli hypotyreoosin kehittyminen vaatii tietynlaista genetiikkaa ja johtuu yleisimmin tulehuksellisista tekijöistä (ei ruokavalion makroravinteiden jakaumasta). Tämä hämmentää edelleen keskustelua. Koska kaikille ei tule edes vuosien ketokarppailun seurauksena ongelmia kilpirauhasen tai muiden sisäeritysrauhasten kanssa, voi olla helppoa jättää "muutamat erityistapaukset" huomioimatta. Näitä erityistapauksia saattaa kuitenkin tulla lähivuosina lisää, jos alakarppausbuumi jatkuu nykyiseen malliin. Lisäksi korostaisin, että tässä osassa käsittelen vain yhtä turhan tiukan VHH:n yksilöllisistä haitoista. Lukuisia muitakin löytyy ja voit lukea niistä jatkossa lisää, kun kirjoittelen aiheista yksi kerrallaan.

VHH ja stressihormonit
Kaikenlainen stressi vaikuttaa kilpirauhaseen ja voi altistaa pitkään jatkuessaan vajaatoiminnalle. Psyykkisten syiden lisäksi stressiä voivat aiheuttaa myös ravintotekijät, kuten ruokavalion liian alhainen hiilihydraatti- tai kalorimäärä. Keho ei erottele stressin erilaisia alkulähteitä toisistaan, vaan pumppaa kiltisti ylenmäärin stressihormoneja, jotta haasteiden keskellä selvittäisiin toimintakykyisinä. Oli kroonisen stressitilan syynä siis henkinen paine tai alakarppaus, kärsii terveys yhtälailla.

Liian alhaisilla hiilihydraateilla eleltäessä esimerkiksi kortisoli ja adrenaliini saattavat huidella liian korkealla. Keho yrittää siis pitää verensokeritasoa riittävällä tasolla vaihtoehtoisen reitin kautta ja tällä on sivuvaikutuksensa. Tilanteen havaitsemista mutkistaa se, että olo voi tuntua aluksi jopa euforiselta. Lisäksi kroonista stressiä on vaikea havaita, koska se muuttuu lopulta luonnolliseksi olotilaksi. Mieli ja keho unohtavat millaista on syvä rentoutuminen.

Mainitsin jo raskaan liikunnan ja alakarppauksen huonosta yhdistelmästä, mutta myös henkisen kuormituksen ja alakarppauksen yhdistelmä voi olla samalla tapaa haitallinen. Tilanteen jatkuessa liian kauan, voi kehittyä myös lisämunuaisen väsyminen, joka pahentaa huomattavasti kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Ihmiset reagoivat hyvin yksilöllisesti erilaisiin stressitekijöihin ja ruokavalioihin, joten on hyvä käsitellä ravitsemusaiheita muutenkin kuin keskiarvojen näkökulmasta. Jos jotain äärimmäistä kokeillaan, on veriarvoja seurattava ja opeteltava kuuntelemaan omaa kehoa gurujen myyntipuheiden sijaan.

Loppukaneetti:

Miksi alakarppaus voi pelastaa tai tuhota terveyden?
Yleinen ongelma länsimaisessa yhteiskunnassa on vuosien aikana kertyneen ylipainon ja istumatyön yhdistelmä. Tästä johtuen moni onnistuu säilyttämään terveytensä ankarallakin VHH:lla. Kun rankkaa liikuntaa ei harrasteta ja vararavintoakin löytyy, voi homma toimia. Ainakin muutaman vuoden ajan. Kaikilla ei ole myöskään alttiutta kilpirauhasongelmille ja äärimmäisessäkin tilanteessa mielen hallinta voi olla suhteellisen helppoa tietynlaisella hermostolla varustetulle henkilölle. Stressihormonien tasot pysyvät aisoissa.

En siis halua mitätöidä kenenkään myönteisiä VHH-kokemuksia. Esitän kuitenkin pienen toivomuksen VHH-myönteisille asiantuntijoille, nettikeskustelijoille ja aiheeseen vihkiytyneille harrastelijoille. Kuunnelkaa avoimin mielin myös erilaisilla elimistöillä varustettuja yksilöitä, joille VHH ei tule koskaan sopimaan. Ei edes vuosien "induktiovaiheen" tai minkä tahansa kikkailun jälkeen. Jos tietty ruokavalio ei toimi, on parempi pysähtyä ajoissa ja etsiä muita ratkaisuja terveyden kohentamiseksi.

Osa ihmisistä on myös, kuten fitness-piireissä tavataan sanoa "geneettisesti lahjakkaita" hiilihydraatinsiedon osalta. Tällöin vähäisempikin hiilihydraattien karsiminen urheiluharrastuksen yhteydessä johtaa heikentyneeseen suorituskykyyn ja lukuisiin lisäongelmiin. Suosittelenkin lukemaan seuraavan tekstin fitness-asiantuntijan ja -kirjailijan, Anthony Colpon omista kokemuksista. Ohessa hän lataa kehiin runsaasti tärkeää tutkimustietoa:

Anthony Colpo - Is a Low Carb Diet Bad For Your Thyroid?

Jutun alussa Anthony kuvailee omassa kylmänsiedossaan VHH:n aikana esiintyneitä ongelmia ja yhdistää ilmiön kilpirauhasen toimintaan. Hän ei kuitenkaan mainitse mitattiinko häneltä koskaan kilpirauhasarvoja. Huomioitakoon, että VHH voi aiheuttaa kilpirauhasongelman sijaan hypoglykemiaa (liian alhainen verensokeritaso). Hypoklygemian yksi oire on paleleminen.

Itse olen kärsinyt huonosta ääreisverenkierrosta koko elämäni ja tilannetta ovat lapsesta asti pahentaneet autonomisen hermoston toiminta stressin aikana ja verensokerin heittely. Kilpirauhasarvoni ovat aina olleet normaalit enkä ole koskaan ollut ylipainoinen. Minulta on myös mitattu selästä erittäin alhainen rasvaprosentti suhteessa muuhun kehoon. Nämä tekijät voivat viestiä geneettisesti kelvollisesta hiilihydraatinsietokyvystä. Wuhuu, olen siis edes jossain lahjakas.

Lukuisista eri syistä johtuen VHH ei siis sovi itselleni lainkaan, mutta en mitätöi sitä faktaa, että suuremmalle osalle erityisesti länsimaisista ihmisistä se voi olla pelastus. Haluan kuitenkin muistuttaa, että...

Jos kuulut johonkin seuraavista ryhmistä, kehotan olemaan erityisen varovainen VHH:n kanssa:

• Olet kroonisesti stressaantunut tai uupunut.


• Suvussasi esiintyy kilpirauhasen vajaatoimintaa.


• Harrastat oikeaa liikuntaa eikä mitään hipsuttelua.


• Rasvaprosenttisi on alhainen.


• Kärsit mistä tahansa mielenterveysongelmasta.


• Kärsit mielialojen ailahteluista, ärtyneisyydestä, keskittymishäiriöistä tai masennuksesta.

HHH eli hyvähiilihydraattinen ruokavalio kunniaan
Vielä lopuksi korostan, että alakarppaus on eri asia, kuin ruokavalion huonojen hiilihydraatinlähteiden vaihtaminen parempiin ja määrien suhteuttaminen kulutukseen. Painonhallinnan ja lukuisten terveysongelmien yhteydessä on erittäin tärkeää välttää verensokerin säätelyä sotkevien hiilihydraattien liikasaantia. Jos voimia vielä riittää suosittelen ehdottomasti lukemaan seuraavan aiheesta kirjoittamani pienen jutun: http://blogit.iltalehti.fi/hanna-markuksela/2012/02/02/kaksitoista-kovaa-karppausvinkkia/
________________________

Kuvalähde: http://www.diet4.net/wp/wp-content/uploads/2010/11/Thyroid-gland-250x300.jpg

Lähteet:
Omat kokemukseni, näkemykseni ja perusfysiologia
Lyle McDonald - Ketogenid diet book
http://anthonycolpo.com/?p=1743
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kilpirauhashormoni

Uusi ihmedieetti on keksitty - kokeile sinäkin nyt rentoa syömistä!

Olen rauhan asialla. Mielenrauhan. Välillä yleistä keskustelua seuratessa alkaa tuntua siltä, että kollektiivisesta ortoreksiasta on tulossa tällä menolla uusi kansanterveysongelma. On ismejä, elintarviketeollisuuden sponsoroimia ravitsemussuosituksia sekä oman ajattelun korvanneita uskomusjärjestelmiä, jotka kaikki taistelevat paikastaan parrasvaloissa - hinnalla millä hyvänsä. Usein se hinta on jonkun ihmisen terveys ja väliaikaiset voitot haihtuvat tuhkana tuuleen. Lopulta kukaan ei luota enää mihikään tai keneenkään. Paitsi siihen uusimpaan ihmedieettiin ja komeaan guruun, joka tietää mistä se puhuu.

Vanhaa syömishäiriöihin erikoistunutta kalkkista hirvittää. Mihin tämä maailma on menossa ja ei silloin minun nuoruudessani. Tai hetkinen. Se taisi olla 90-lukua, kun jokainen itsestään huolehtiva nuori nainen jätti levitteen leivän päältä, luki terveyslehtiä raamattunaan ja laski kuinka monta grammaa rasvaa missäkin ruoka-aineessa on. Kaurassa oli aika paljon. Ja kananmuna oli jo syntiä. Sitten tuli kasvisruokavalio ja koulu tarjosi ravitsevaksi evääksi kovetetulla kasviöljyllä kyllästetyn juurespihvin, valkoista riisiä ja porkkanaraastetta. Monella oli hormonaalisia häiriöitä ja elettiin todellista (terveen järjen) pula-aikaa.

Ehkä tämä kaikki on siis nähty ennenkin eikä mistään olla opittu mitään. Tänä päivänä jokainen itsestään huolehtiva nuori nainen laskee rasvan sijaan ruokansa hiilihydraattigrammoja tai syö elävää ravintoa, joka auttaa kuulema ihan kaikkeen. Hormonitoiminnan voi aina ylläpitää e-pillereillä ja ihanteellisen kehonkoostumuksen eteen pitää tehdä töitä, vieläkin enemmän kuin silloin jurakaudella.

On hyvin luonnollinen ilmiö, että kaoottisen maailman tai suuren elämänmuutoksen keskellä tuntuu turvalliselta saavuttaa edes omaan kehoon kohdistuva kontrolli. Tässä kohtaa on syytä myös selventää, etten tuomitse kenenkään tapoja pyrkiä kohti hyvinvointia. Superfood-ismi voi olla parhaimmillaan oikein hauska harrastus ja esimerkiksi monipuolisesti toteutettu elävä ravinto tai karppaus on taatusti terveellisempi elämäntapa, kuin jatkuva pikaruokamestoissa hengailu. Tahtoisin kuitenkin muistuttaa, että hyvinvointi on muutakin, kuin täydellinen ruokavalio ja hyvä itsekontrolli. Oikeastaan se on jotain aivan muuta. Seuraavassa oma määritelmäni:

Aito hyvinvointi on oman kehon kunnioittamista, omien aivojen käyttämistä, omanarvontunnon aktivoimista; syvältä sisimmästä säteilevää rakkautta, voimaa ja viisautta. Hyvinvoiva ihminen on vapaa ja uskaltaa lentää.

Edellä kuvatun määritelmän hengessä yllytänkin kokeilemaan kehittämääni yksinkertaista harjoitusta, joka edistää terveyttäsi tehokkaammin, kuin yksikään superruoka, vitamiinipilleri tai "puhdistuskuuri". Harjoitus on hyvä toteuttaa aina silloin tällöin. Esimerkiksi tänään!

Detox syömisen kontrolloimisesta

• Syö mitä, missä ja milloin tahansa ilman, että analysoit ruokasi terveellisyyttä sen kummemmin.
• Kun syöt, anna ajatustesi tulla ja mennä. Kerro pääsi sisäiselle terveyspoliisille, että sillä on tänään vapaapäivä ja lähetä se irrottelemaan. 
• Lähde itsekin irrottelemaan ja osta kaupasta jokin elintarvike, jota olet katsellut vähän sillä silmällä, muttet ole voinut syödä, koska siinä on... 
• Voit yllättyä kuinka mautonta moskaa olet himoinnut tai sitten löytää uuden herkun. Pääasia on vapaus kokeilla ja valita. Ihan itse. 
• Syö sen verran, kuin tunnet tarvitsevasi. 
• Tai sitten syö enemmän ja nauti koko rahan edestä. So what! 
• Hanki mahdollisuuksiesi mukaan jollekin aterialle hyvää seuraa. 
• Älä tsekkaa päivän aikana ainuttakaan ravitsemusaiheista uutista, kirjaa, lehteä, blogia tai ohjelmaa.  
• Anna kokonaisvaltaisen rentouden levitä kehoosi, olemukseesi ja vähitellen ympäristöösi. 

Nautinnollisia harjoituksia. 

_____________________________________________________

Kuvalähteet:
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisMvCQW-dG21VqIicifoCPgU3kG8syjDjzOZLd_p1aEcFbPbxU4ythB87P5_orOEHzwmyUSU48XcCEQ8hVURREcMjiZFa9X64v4_O9zz22dv1NGpckidG5IpmzdQX54g0lk7ntDsbIhRk/s1600/Eating_Disorder_logo1.jpg
http://alittlenudge.files.wordpress.com/2010/10/steaming_eagle.jpg
http://guidedspirit.com/resources/Deep%20Relaxation.jpg.opt459x305o0,0s459x305.jpg

PIMP MY BIG MAC, Osa 1: Mac Finlandia

Menu: kaura-hirvihampurilainen aka. Mac Finlandia 
Koostumus: gluteeniton, hiivaton, hyvähiilihydraattinen, vähärasvainen, eettinen, terveellinen
Kuvat ja reseptit: team Hanna & Joonas  

Minä ja hyvä ystäväni Joonas

Tiedustelin taannoin mitä pikaruokia te lukijat haluaisitte minun remontoivan ravitsemuksellisesti ja eettisesti parempaan kuosiin. Suositun Aamiainen ruohikolla -blogin pitäjä Juhana Harju heitti loistavan haasteen ja ehdotti, että muokkaisin Big Mac -ateriasta terveellisen version.

Juhana kysyi osuvasti mitä alkuperäisestä jää enää jäljelle?

Ei oikeastaan muuta kuin se salaatinlehti, rousk.

Päätimme tarttua haasteeseen ystäväni Joonaksen kanssa ja pistää Big Macin aivan uusiksi. Saavuttaaksemme kulinaarisesti uudet ulottuvuudet vaihdoimme kaikki osat jäävuorisalaattia ja sipulia lukuunottamatta. Ristimme luomuksemme Mac Finlandiaksi, sillä maku on loistava, raaka-aineet kotimaisia ja koostumus ravitsemuksellisesti timanttia. Nyt meni niinku Strömsössä!

Tulen esittelemään tämän projektin edetessä vielä terveelliset "ranskikset" ja pirtelön. Sekä tietenkin ravintoainevertailun, jossa McDonald'sin Big Mac -ateria kamppailee kokkikerhomme Mac Finlandia -ateriaa vastaan. Tällä kertaa keskitymme vain hampuraiseen, jonka raaka-aineet ja valmistusohjeet tulevat tässä. Hyvästi höttövehnä, heikkolaatuiset rasvat, tehotuotettu liha ja yleisimmät allergisoivat ainekset.

Hirvenlihapihvit (G, L, VHH)

• 500 g hirven jauhelihaa 
• 1 luomukananmuna
• 1 punasipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 tl paprikajauhetta
• 1 tl mustapippuria
• 1 tl suolaa 

1. Silppua sipulit ja sekoita kaikki ainekset keskenään, muotoile litteiksi pihveiksi.
2. Paista kypsiksi 175 -asteisessa uunissa. (Pihveistä valuu uunissa rasvaa ja nestettä. Tämä on normaalia.)

Kauraleipäset (G, L)

• 3 dl kaurahiutaleita (Semperin tai Aitokaura ovat täysin gluteenittomia)
• 1,5 dl täysjyväriisijauhoja 
• 500 g Alpron maustamatonta soijajogurttia
• 1 tl ruokasoodaa
• 1 tl leivinjauhetta
• vajaa 1 tl suolaa
• (1 rkl Psyllium-kuitujauhetta + 1,5 dl vettä)

1. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja jätä taikina tekeytymään (sen verran kauan, kuin on aikaa).
2. Lisää halutessasi vedessä turvotettu psylliumjauhe parantamaan koostumusta.
3. Nostele lusikalla taikinasta leivinpaperille halutun kokoisia nökkösiä (jotka ovat tässä vaiheessa aika lättänöitä).
4. Paista 175 -asteisessa uunissa noin 20-30 minuuttia.

Mac Finlandian viralliset täytteet

• ketsuppia (Meiran ketsuppi on ehdoton suosikkini, koska aromi on hyvä ja sokeripitoisuus alhainen)
• suolakurkkuviipaleita (Felixiltä löytyy sokerittomia)
• sipulisiivuja
• jäävuorisalaattisilppua
• Thousand Islands -kastiketta (esim. Saarioisten kevytversio)
• Vuohenjuustoa, kuten...

Ensilempi Kutun Veta, joka on aivan loistava koostumukseltaan, jopa hampurilaiseen. Kotikaupungissamme tätä terveellistä herkkua löytyy Katriinan Kaupasta.

Suomalainen tosimies suosii oikeaa kutunjuustoa

 

...ja Saarioisten "Kevyttäkin kevyempää" kastiketta

Mac Finlandian viralliset kokoamisohjeet

• Leipä, juustoa, pihvi, toinen leipä, pihvi ja päällimmäiseksi leipä.
• Joka väliin salaattisilppua, sipulia, ketsuppia, kastiketta ja suolakurkkuja.
• Voit askarrella itse leivinpaperista pienen taskun, joka pitää tämän megapurilaisen kasassa ja helpottaa syömistä huomattavasti.
• Saanko esitellä...

Tuotekehittelymme tulos muistutti yllättävän paljon esikuvaansa! Meistä kumpikaan ei ole tosin syönyt Big Macia vuosikausiin. Viimeiset hämärät muistikuvat McDonaldsin antimista ovat myös sitä luokkaa, että tällainen terveysfas...kulinaristi haluaisi ne mielellään unohtaa. Onneksi Mac Finlandian maku ylitti kaikki odotuksemme ja pisti hymyilemään koko päiväksi. Mac Finlandia, I'm loving it!

Mac Finlandia 6 - Big Mac 0

_________________________________________________________
Alkuperäisen Big Mac -hampurilaisen kuvalähde: http://www.mcdonalds.com/content/dam/McDonalds/hero%20images/menuitems/big-mac.png

Karppaajan kymmenen käskyä

 
Minä olen ravitsemuksen ylipapitar ja julistan sinulle kymmenen käskyä, jotka ovat korkein totuus.
Tai sitten ihan vain VHH:n käyttöohje, jonka avulla voit lakata etsimästä totuutta ja alkaa kuunnella omaa kehoasi.

1. VHH ei ole tie, totuus ja elämä, vaan ruokavaliokonsepti.  

• Yksikään vakuuttava ruokavaliokonsepti ei ole absoluuttinen totuus, vaan kokoelma oletuksia. Oletuksia jotka toimivat tai sitten eivät. 
• Usein vain osa jonkin suosituksen oletuksista toimii, mutta osa täytyy korvata muilla opeilla.
• Tästä johtuen juuri sinulle parhaimman ruokavalion koostaminen on palapelin kasaamista. Ruokavalioiden väliset rajat ylittävä soveltaminen ja asiantuntijan neuvot voivat auttaa löytämään puuttuvia palasia. 

 2. Kehosi on guru, älä pidä muita guruja.

• Ei ole gurua, joka voisi kertoa millainen ruokavalio sopii joka ikisen ihmisen elimistölle, mielelle, sosiaaliseen ympäristöön, elämäntilanteeseen ja budjettiin.
• Hanki tietoa luotettavista lähteistä, tee omat yhteenvetosi ja sovella.
• Vastaukset suuriin kysymyksiin löytyvät kirjaimellisesti sisältäsi. Lopulta kehosi kertoo mikä toimii ja mikä ei.

3. Syö hiilihydraatteja riittävästi, yksilöllisten tarpeidesi mukaan.

• Älä aloita rytinällä, vaan pudota hiilihydraattien määrää asteittain. Aluksi hiilihydraattien vähentäminen voi aiheuttaa oireita, joten arvioi tilannetta rauhassa vasta parin viikon karppailun jälkeen.
• Kehosi on ainutlaatuinen. Se mikä sopii muille, ei välttämättä sovi sinulle. 
• Se mikä sopii sinulle jossain elämäntilanteessa, ei välttämättä sovi sinulle enää tilanteen muuttuessa. (Esim. urheiluharrastuksen aloittaminen, raskas ruumiillinen työ, stressi ym.)
• Vaikka olo olisi suorastaan euforinen alhaisilla hiilihydraateilla, voi pidemmän ajan kuluessa kehittyä pahoja terveysongelmia.
• Esimerkkinä mahdollisista seurauksista toimii kilpirauhasen toiminnan hidastuminen, mikä johtaa painonnousuun ja väsymykseen. Myös toistuvat mielialaongelmat voivat liittyä ruokavalioon.
• Paasto tai "alakarppaus" voivat heikentää myös ylimääräisen estrogeenin poistumista kehosta. Tästä saattaa seurata naisille hormonaalisia ongelmia, kuten PMS:ää, rintasyöpäriskin kohoamista ym.
• Liikunta, varsinkin kestävyysurheilu lisää hiilihydraattien tarvetta reippaasti.
• Sisällytä ruokavalioosi runsaasti kasviksia ja juureksia. Nauti reenien jälkeen marjoja, hedelmää, täysjyväviljaa tai vaikka bataattia. Hiilihydraatin sieto on parempi noin tunnin ajan urheilusuorituksen jälkeen.

4. Älä kehitä carbofobiaa.

• Onnistunein ruokavaliosuunnitelma on usein sellainen, jonka toteuttaminen voi tapahtua rennosti ja jossa on liikkumavaraa.
• Korjaa ensin isot linjat kuntoon ja ala vasta sen jälkeen hifistellä. Kokonaisuus ratkaisee. 
• Syömisten miettimisestä aiheutuva stressi on terveydelle haitallisempaa, kuin yksittäiset poikkeukset ruokavaliosta.  
• Ota ilo irti juhlatilaisuuksista ja syö sellaisia ruokia, jotka eivät vahingoita sinua pitkäaikaisesti.  Mielenterveyden kannalta on erittäin tärkeää irrotella välillä. 
• Voit vaihtaa ravintolassa tai juhlissa peruna/riisilisäkkeen salaattiin, juureksiin tai kauden kasviksiin. Jos tämä ei onnistu, syö vaikka vain osa lisäkkeestä ja nauti ruoastasi hyvällä mielellä. 

5. Jos oireilet gluteenista selkeästi, vältä sitä. 

• Käy tutkituttamassa itsesi perusteellisesti, jos epäilet keliakiaa. Muista kuitenkin, etteivät nykyiset tutkimusmenetelmät ole vielä kehityksensä huipulla. 
• Jos keliakiaa ei löydy ja epäilet silti oireilevasi gluteeniviljojen takia poista gluteeni ruokavaliostasi täydellisesti ja katso mitä tapahtuu (suolinukan korjaantuminen vie aikaa). 
• Älä tee pysyviä muutoksia ruokavalioosi ilman selkeitä perusteita ja ammattitaitoista ohjausta. 
• Älä anna gluteenittomuuden masentaa. Maailmassa on lukuisia kansakuntia, jotka pärjäävät terveysvertailuissa meitä suomalaisia paremmin. Jopa ilman ruista ranteessa ja vehnälesettä muroissa. Käy vaikka Aasiassa tai Etelä-Amerikassa katsomassa.

 6. Panosta laatuun ja ruokavalion monipuolisuuteen.

• Hyvä ruokavaliokonsepti on väärin toteutettuna epäterveellinen.
• VHH ei ole yhtä kuin pekoni munalla. (Atkins-myytti on irvikuva alkuperäisestä ruokavaliosta, jossa hiilihydraattien määrää lisätään alkuvaiheen induktion jälkeen asteittain yksilöllisesti sopivalle tasolle.)
• Ota proteiinisi eläinkunnantuotteiden lisäksi kasviperäisistä lähteistä, kuten pähkinöistä, siemenistä ja pavuista. Tämä on luuston, suoliston ja sisäelinten kannalta tärkeää, sillä liika lihansyönti ei ole hyväksi. 
• Suosi luomutuotteita, paikallisten tilojen lihaa, luomumunia ja vapaana kasvanutta kalaa (kuten muikkua, jossa on myös vähemmän raskasmetalleja). Nykyisen tehotuotantojärjestelmän seurauksena lihaan ja kalaan on pumpattu mukavat määrät mm. antibiootteja ja hormoneja. Eläimet ovat myös hyvin huonokuntoisia. (Tiesitkö esimerkiksi, että lähes jokaisen norjalaisen viljellyn lohen sydän on rasvoittunut ja omega-3-pitoisuudet heikentyneet vääränlaisen rehun ansiosta.) 
• Syö ylenmäärin vihanneksia, kohtuullisesti marjoja sekä hedelmiä.
  Kasvikunnantuotteiden antioksidantit ehkäisevät syöpää, pitävät ihon kunnossa, suojaavat vanhenemismuutoksilta sekä lukuisilta elintasosairauksilta. 
• Ravintokuitu sitoo itseensä haitallisia yhdisteitä ja kuljettaa niitä pois kehosta, joten mätä niitä rehuja minkä jaksat!

7. Laita moottoriin vain parasta öljyä.

• Elimistö tarvitsee monipuolisesti hyvälaatuisia rasvahappoja, joten kannattaa nauttia rasvaista kalaa, hyvälaatuista kalaöljylisää, saksanpähkinöitä, oliiviöljyä ja avokadoa.  
• Ja joku roti sen voin kanssa. Luomukirnuvoi on terveellistä, mutta liiallisesti käytettynä se voi viedä tilaa muilta hyviltä rasvoilta. 
• Sama pätee kylmäpuristettuun kookosöljyyn, joka on antimikrobisten ominaisuuksiensa ja hyvän sulavuutensa ansiosta todella terveellistä, mutta muitakin rasvoja tarvitaan. 
• Käytä kylmäpuristettuja kasviöljyjä, kypsennä kala mieluiten uunissa tai tee sushia ja säilytä pähkinät ja siemenet viileässä. Härskiintynyt rasva joutaa mäkeen.   

8. Hanki tarvittaessa ammattitaitoista tukea elintapamuutoksesi edistämiseksi.

• Ammattilaisella on laajempi näkemys ruokavalioiden pitkäaikaisvaikutuksista, joten kaikkea ei kannata oppia kantapään kautta.
• Juuri sinulle optimaalisin ruokavalio räätälöidään yksilöllisten tarpeidesi mukaan.  
• Säästät resurssejasi keskittämällä huomiosi, aikasi ja rahasi oikeisiin asioihin. 

9.  Kaikkea ei vielä tiedetä, joten seuraa myös aikaasi, veriarvojasi ja ravitsemustieteen etenemistä.

• Tutkimusta ruokavaliokokonaisuuksien yksilöllisistä pitkäaikaisvaikutuksista tarvittaisiin lisää, sillä jokainen aluksi hyvältä tuntuva ruokavalio ei ole pitkään toteutettuna terveellinen. Tämä voi päteä sinunkin ruokavalioosi.  
• Emme siis tiedä vielä tarpeeksi vähähiilihydraattisten ruokavalioiden pitkäaikaisvaikutuksista, joten VHH:ta noudattavan kannattaa seurata veriarvojaan ja pysyä ajan hermolla.    
• Ravitsemustiede on tieteenalana hyvin nuori ja ruokavalioiden kokonaisuuteen kohdistuvan tutkimuksen tekeminen on haasteellista. Lisäksi tutkimusten rahoittajien sekä julkaisijoiden intressit vaikuttavat vallalla oleviin käsityksiin. Jos olo on huono ja muutokset ruokavaliossa auttavat, voidaan kysyä kannattaako jäädä kitumaan ja odottelemaan virallisten näkemysten muuttumista?

10. Rentoudu, nauti, elä, nyt!

• Rentoutuminen on terveyden kannalta yhtä olennainen elementti kuin oikeanlainen ravinto.
• Kaikenlaisen pikkutarkan piiperryksen keskellä voi käydä niin, että itsestäänselvistä perusasioista huolehtiminen jää alakynteen. Esimerkiksi yksittäisten ruoka-aineiden hysteerinen välttäminen yhdistettynä stressiin ja epätasapainossa olevaan ruokavalioon on täysin toimimaton kokonaisuus. 
• Etsiessäsi syitä terveys-, suolisto- tai painonhallintaongelmiisi pohdi myös oletko aidosti rentoutunut. Nukutko tarpeeksi, osaatko käsitellä henkisiä haasteita, nautitko elämästäsi ja toteutatko unelmiasi?
• Mene sitten kauppaan, kahmi ostoskoriin kaikenlaisia vihanneksia, kylmäpuristettua oliiviöljyä, pähkinöitä, siemeniä, kalaa, avokadoa, juureksia, jotain eksoottista, jotain tuttua ja turvallista. 
• Nyt voit lähteä liitelemään kohti parempaa oloa, vieläkin kauniimpaa olemusta ja kirkkaampaa mieltä!

___________________________________________________

Kuvalähteet:
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRzQOhzvNfK84RkkcGfA0XdaSWg1sbXoz_uH32H4rSjNZNgdXvDHeGFUzJIT7THd4x3AfJs0p2aDPgTPbffLnJpIfyYZqiATZqMp3WBjH3m7Ie_53UO02Lg6fxohDT__2fw8iLjnMyid8/s1600/hair-beauty-guru.jpg
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOed9jusFl5tBHTu5nEddMooaWT_STjtTUKNdJnBL4Ck_qRDhatPJPZobcl_gJgF-j9pGXqIzUCf-cc1iP508u0heDiN1YbzLYOXL0pQ8jJrz-GrWJAsR-6uOqNMS6SdA4pevXimd8/s1600/enlightenment.jpg
http://heelatch.com/blog/wp-content/uploads/2010/12/focus.jpg
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDVOMjWHSkJJVGqRhnwUMlCjI4xZZyiZYgQct3X7zFic7dbZT5dMlZN8pSdkc1fNgpXx2IqUhQ9R2clDo7lJkUVF15QaEdQ4yIPxY1akC5rVERmOZbQQ-unzjQhlF_caacJ9hHsZPciHc/s1600/david-beckham-torn-achilles
http://aquarianeyes.files.wordpress.com/2009/09/red_mouth_eating_dark_chocolate.jpg?w=390&h=369
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR2JQmUn5I_g8NLYBdb-ViFQnvxFjCYWt8JiIeBM_MLTl-E-_8o3g95oPnrKuzeu2dW7kaSMavzK9fGuGZjUZ-M4S1dIqNSSMWBS0rK0RQyQIbQ-mmEe9plB2l6x6aQLpbUFOew7s7puK_/s1600/vegtables.jpg
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhf12aOUSgU5BRO-qT3yU7CVuhIl6M3U45Kn-xTdqOdn413kHquGacjN1qBL-zfEFXTPszWUo3b4sujNUpXUO97iNsbPVebro3kk51HMl5-Btv02SgM7iviQEPlJ0J0-WJDTKaJnpBE/s1600/sushi-for-2.jpg
http://farm3.static.flickr.com/2040/3569400657_afe688f8da_o.jpg

Terveyden torajyvät, Osa 6: VHH:n haasteet ja riskit

Eiköhän näitä peltoja ole kynnetty jo tarpeeksi, joten tämä on vähähiilihydraattisia ruokavalioita ja viljojen ongelmallisuutta käsittelevän sarjan viimeinen osa ennen finaalia. Pääsette toki jatkossakin vierailemaan hiilihydraattien maailmassa, koska jotkin tulevat seikkailumme kohdistuvat entistä syvemmälle aiheeseen. Tämä oli lyhyt kiertoajelu, joka on toivottavasti tarjonnut hyvän katsauksen aihepiiriin.  

Jotta sarja päättyisi selkeään johtopäätökseen, arvioimme tänään VHH:ta objektiivisesti ja avarakatseisesti. Aloitetaan käymällä läpi VHH:n toteuttamisen haasteita ja siirrytään niiden kautta kokeneempien karppaajien neuvoihin.

Vallitseva ruokakulttuuri
Länsimaisessa yhteiskunnassa ravinnon hankkimisen keskeisiksi piirteiksi ovat teollistumisen myötä nousseet helppous, nopeus ja edullisuus. Valitettavasti näihin ominaisuuksiin on panostettu ruokamme terveellisyyden ja nautinnollisuuden kustannuksella.

Nyt ruokavaliomme on täynnä virheitä, joista suurelle osalle on annettu siunaus. Yleinen mantra on ollut jo pitkään leipä, peruna, riisi ja pasta. Jos et voi syödä näitä, sinulla on sairaus, asenneongelma, ortoreksia tai huonot geenit. Sinussa on siis virhe, sillä vikuroiva kehosi ei suostu yhteistyöhön ruokakulttuurimme peruspilarien kanssa. Olen ennenkin esittänyt seuraavan kysymyksen ja esitän sen jatkossa vielä monta kertaa, jotta vapaudumme kaikki mieltämme rajoittavista kahleista.

 Haluatko olla oikeassa vai voida hyvin? 

Haastateltavat kuvasivat ruokavalionsa aiheuttaneen henkisiä haasteita lähinnä siksi, että se on ristiriidassa vallitsevan ruokakulttuurin kanssa. Kuitenkin ruokavalion aikaansaamat tulokset olivat kaikkiaan niin palkitsevia, ettei sosiaalista painetta koettu esteeksi VHH:n toteuttamiselle. 

Mari:

"En tunne ketään, joka noudattaisi samanlaista ruokavaliota. Koetan vältellä ruokavaliosta kertomista muille kuin läheisille. Ravintolasta tai ruokaloista ei löydy mitään täysipainoista ruokaa tai sitten jokin osa annoksesta täytyy jättää syömättä. Välillä on vaikeaa syödä tarpeeksi paljon esim. kaupungilla. Enimmäkseen psyykkiset vaikutukset ovat kuitenkin positiivisia: vähemmän mielialan vaihtelua, tasaisempi olo. ruokaa voi myös syödä paremmalla omalla tunnolla, kun se on terveellistä ja sillä on vaikea lihoa. On selkeät rajat, joita noudattamalla pysyy normaalipainossa." 

 Joni:

"Useimmat eivät ehkä ymmärrä, että vaikka minulla ei ole todettu keliakiaa eivätkä lääkärit ole tuominneet mitään tautia tai antaneet ruokavaliota, saavat viljat minut voimaan pahoin ja aiheuttavat turvotusta. Useimmat eivät ymmärrä, että vaikka keliakiaa tai allergiaa jollekin ruoka-aineelle olisi, se voi silti olla vahingollista. Lähipiiri on hyväksynyt suuntaukseni, varsinkin kun vatsaongelmani olivat parin vuoden ajan usein puheena ja ovat jo muodostuneet sanailun ja vitsailun aiheeksi keskuudessamme."

Koivar:

"Jonkun verran tätä joutuu selittelemään, mutta hyvä keino on ehdottaa lounaalla ottamaan kebabin seuraksi pelkkä salaatti ranskalaisten tai riisin sijaan ja kysyä sitten iltapäivästä, että turvottaako tai väsyttääkö entiseen tapaan. Tuttavapiiristä löytyi yllättävänkin paljon VHH-ihmisiä ja itse toki olen kannustanut muitakin kokeilemaan."

Määrätietoisuuden ja neuroottisuuden häilyvä raja
Joskus terveiden elintapojen joukosta unohtuu tärkein eli elämästä nauttiminen. Ruokaremontti kannattaa toteuttaa rauhallisesti ilman kehon rääkkäämistä, sillä muuten voi olla vaikeaa saada aikaan pysyviä muutoksia ja aitoa hyvinvointia. Minkä tahansa ruokavalion kohdalla on hyvä pohtia myös mistä kohtaa voidaan joustaa esimerkiksi juhlatilanteissa tai vierailuilla. Gluteenin täydellinen välttäminen on ehdottomasti paikallaan, jos vaikuttaa siltä, että altistus heikentää suoliston kuntoa pitkäksi aikaa. Muiden ruoka-aineiden kohdalla olisi kuitenkin hyvä irrotella joskus. Muuten pipo alkaa helposti kiristää päätä eikä tämä ole edes fysiologisesti terveellistä.

Haastateltavani neuvovat hyvin yksimielisesti, kuinka mahdolliset sudenkuopat vältetään:

Joni:

"Sopivasti, sopivalla tahdilla. Mielestäni ei pidä heti leikata kaikkea pois, vaan kokeilla ja kuulostella pikkuhiljaa, millainen ruokavalio tuntuu hyvältä ja luonnolliselta. Epämiellyttävä ruokavalio, olkoonkin miten terveyttä edistävä tahansa, saa helpommin sortumaan herkutteluun. Tosin itsekin sallin muutaman päivän kuukaudesta jolloin syön vähän epäterveellisemmin. Jauhoja koetan välttää, mutta pieniä määriä annan itelleni anteeks, esim yhen pullan tai palan piirakkaa tai pizzaa poikkeustapauksissa. Oluesta en malta sen viljapohjaisuudesta huolimatta luopua."

Koivar:

"Sanoisin, että ei kannata ns. vetää överiksi heti. Vaan aloittaa rauhassa ja kokeilee vaikka vain niin, että korvaa pastan/riisin/perunan salaatilla vaikka viikoksi ja kuulostelee mikä on olo sen jälkeen. Piilosokerit on myös petollisia, että tiukasti vaan pois sieltä eineshyllyltä, vaikka joku näyttäisikin vähähiilariselta tuotteelta."

Mari:

"Kannattaa siirtyä hiljalleen, askel kerrallaan kohti terveellisempää ruokavaliota. Ensin jättää valkoiset viljat ja sokerin, sitten myöhemmin leivän, pastan ja seuraavaksi vähentää hedelmien syömistä jne. Sillä tavoin makuaisti ehtii tottua paremmin muutoksiin. Ja lopulta ei enää niin kaipaakaan hiilarihöttöä vaan se muuttuu epäruoaksi."

Vähähiilihydraattisen ruokavalion riskit ja yksilölliset vaikutukset
Rauhallisen aloituksen ohella on tärkeää seurata myös pitkällä aikavälillä kehon reaktioita ruokavalion vähentyneeseen hiilihydraattimäärään. Suosittelisin tarkkailemaan veriarvoja silloin tällöin sekä pysymään kohtuudessa hiilihydraattien rajoittamisen osalta. Joillekin meistä liian tiukan VHH:n noudattaminen voi aiheuttaa vakavia terveyshaittoja, kuten stressihormonitasojen kohoamista, univaikeuksia, mielialaongelmia, hypoglykemiaa, sisäelinten kuormittumista, kilpirauhasen vajaatoimintaa, hormonaalisia vaivoja ja syömishäiriöitä.

Jotkin luettelemistani ongelmista voivat ilmaantua nopeasti, toiset kehittyvät pitkän ajan kuluessa. Erityisesti paljon liikkuvan kannattaa muistaa, ettei alhaisilla kalorimäärillä urheileminen ole hyväksi mitään ruokavaliota noudattavalle. Liian tiukoista säännöistä ja kieltolistoista voi seurata pakkomielteistä ajattelua. Jos tämä yhdistetään vielä esimerkiksi hiilihydraattien leikkaamisen myötä pudonneeseen kalorimäärään, on kierre valmis. Kalorivajeen on osoitettu aiheuttavan syömishäiriötyyppistä käyttäytymistä myös henkilöillä, joilla ei ole diagnosoitu anoreksiaa. Syömishäiriöillä on siis vahva biologinen perustansa eikä elimistöä ole suunniteltu toimimaan nälkiintymistilassa loputtomiin. 

Vähähiilihydraattinen, runsasrasvainen ruokavalio ei välttämättä sovi myöskään hiilihydraatteja hyvin käsittelevälle kehotyypille. Tällainen keho tarvitsee runsaammin hiilihydraatteja toimiakseen kaikkein optimaalisimmin. Hiilihydraatinsietokykyyn vaikuttavat luonnollisesti geenit, ympäristötekijät, ruokavalio ja  muut elintavat. Olemme kaikki yksilöitä myös biokemiallisesti.

Itse en ole koskaan voinut hyvin ruokavaliolla, jonka hiilihydraattimäärät on pudotettu alas. Olen saavuttanut huomattavasti parempia tuloksia syödessäni riittävästi hyvälaatuisia hiilihydraatteja, kuten marjoja, vihanneksia, juureksia ja gluteenittomia täysjyväviljoja. Kehonkoostumukseni on näiden avulla timmimpi, oloni terveempi, keskittymiskykyni parempi ja jaksan urheilla täysillä. En tietenkään voi hyvin myöskään korkeahiilihydraattisella, paljon sokeria ja tärkkelystä sekä gluteeniviljoja sisältävällä ravinnolla, joten kutsuisin itselleni parhainta ruokavaliota hyvähiilihydraattiseksi. Olen tällä hetkellä erityisen kiinnostunut paleoteorioista, elävästä ravinnosta sekä alkuperäiskansojen ruokavalioista, joten tulen julkaisemaan niistä jatkossa omia sovelluksiani.  

Olemme kaikki yksilöitä ja nykyisen ravitsemustieteen ollessa vielä kehityksensä alkuvaiheessa, on viisainta tarkastella myös näkökulmia, joita meille tarjoavat erikoisruokavalioita noudattaneiden ihmisten kertomukset sekä eri tavoin syövistä kansakunnista saadut tiedot. Näin on mahdollista rakentaa entistä parempia ruokavaliokokonaisuuksia myös niille, joille nykyiset länsimaiset suositukset eivät syystä tai toisesta ole tuottaneet hyvää oloa. Seuraavassa osassa luettelen vielä kehittämäni karppaajan kymmenen käskyä, joiden avulla on helpompaa noudattaa vähä- tai hyvähiilihydraattista ruokavaliota turvallisesti ja ottaa siitä kaikki ilo irti.

_____________________________________________________________
Kuvalähteet:
Evgeni Dinev / FreeDigitalPhotos.net
http://images.wikia.com/x-files/images/8/86/The_Truth_Is_Out_There_tagline.jpg
Carlos Porto / FreeDigitalPhotos.net
markuso / FreeDigitalPhotos.net

Terveellistä pikaruokaa: Lohi, juuresmuusi ja kesäsalaatti (G, L, VHH)

Kuvat: Miika Ihanainen
Reseptien hyvinvointitakuu: Rambo

Menu

• Valkosipuli-feta-uunilohi
• Juuresmuusi (perunamuusin VHH-korvike)
• Salaatti (josta tulee mieleen kesä <3)

Tervetuloa koekeittiöön, jossa kulinarisoidaan helposti ja halvalla terveellistä pikaruokaa. Tänään esittelyssä on vähähiilihydraattinen, gluteeniton, paleoliittinen ja ennen kaikkea nautinnollinen ateriakokonaisuus, jonka valmistin ystäväni Miikan kanssa. Seuraavassa tarvittavat aineet ja ohjeet.
________________________________________________________________

Valkosipulilla ja fetalla kuorrutettu uunilohi 

• lohifile
• fetajuustoa (vuohen ja lampaanmaidosta valmistettu on parasta, Mevgal-merkkinen laktoositonta)
• valkosipulia (paljon!)
• mustapippuria
• merisuolaa
• sitruunamehua

1. Leikkaa loheen viiltoja, joihin asettelet valkosipulin ja fetajuuston.
2. Ripottele fileiden päälle merisuolaa ja mustapippuria.
3. Paista lohi 175 asteisessa uunissa kypsäksi (uunin lämpötila voi olla korkeampi, mutta alhaisemmassa lämmössä kalan rasvahapot ja rakenne säilyvät parempina)
4. Purista tarjoilun yhteydessä kalan päälle sitruunan mehua.  

______________________________________________________________

"Paleoliittinen" juuresmuusi

• 2 porkkanaa
• pieni lanttu
• merisuolaa
• voita (vapaaehtoinen)
• ruohosipulia

1. Viipaloi porkkana ja lanttu pieniksi paloiksi kypsymisen nopeuttamiseksi.
2. Höyrytä kattilassa hyvin pienessä vesimäärässä kypsiksi.
3. Laita joukkoon maun mukaan merisuolaa ja voita.
4. Muussaa kokonaisuus sauvasekoittimella ja ripottele päälle ruohosipulisilppua.

_____________________________________________________________

Kesämökin fiilistelysalaatti 

• puolikas punasipuli
• pari tomaattia
• puska vihreää salaattia
• lohkare fetajuustoa
• mustapippuria
• loraus kylmäpuristettua oliiviöljyä

Ja ateria on valmis. Kokonaisuudesta tulee mieleen sekä joulu että juhannus, koska juuresmuusi muistuttaa hieman joululaatikoita. Sen maku täydentää erinomaisesti lohen makua ja koko komeuden raikastaa salaatin kesäinen tunnelma. Hyvää ruokahalua ja oloa!

Ps. Jos haluat, että tuunaan jonkin perinteisen ateriakokonaisuuden terveellisemmäksi versioksi, laita toivomuksia kommenttiosioon. 

Terveyden torajyvät, Osa 5: Verensokerin vuoristoradalla

Myös verensokeriin pätee vanha totuus - jokaista rankkaa nousukiitoa seuraa jyrkkä lasku. Riippuu haiman kunnosta sekä suoliston ja limakalvojen bakteerikannasta kuinka kauan keho kestää tällaista menoa. Ilmiö on yhteydessä hormonitoimintaan, ihon kuntoon, vireystilaan, mielialaan, painonhallintaan ja elimistön tulehdusalttiuteen. Tasainen kyyti on näiden kaikkien kannalta parempi. 

Jos runsaasti nopeita hiilihydraatteja sisältävän ruokavalion vaikutuksesta verensokeritasoissa esiintyy piikkejä, voi seurauksena olla väsymystä ja kontrolloimatonta ruokahalua. Verensokeri lopettaa holtittoman seilaamisensa, kun aterioilla nautitaan riittävästi rasvaa, proteiinia ja kohtuullisesti kuitupitoisia hiilihydraatteja  Proteiini lisää myös kylläisyydentunnetta ja vähentää painonpudotuksen yhteydessä tapahtuvaa lihaskatoa. Tästä johtuen ruokavalion makroravinnesuhteiden (hiilihydraatin, rasvan ja proteiinin määrän) säätäminen itselle sopivaksi kokonaisuudeksi voi tuoda apua moneen ongelmaan. Lisäksi hiilihydraattipitoisten aterioiden ajoittamisella voi olla merkitystä jaksamisen kannalta. Kun päiväsaikaan painottaa ateriat proteiineihin ja rasvoihin, on helpompaa pysyä hereillä.

http://files.coloribus.com/files/adsarchive/part_825/8256655/file/bread-little-girl-small-78256.jpg

Tässä haastateltavien kokemuksia kaiken edellämainitun vahvistukseksi. 

Joni:

"Huomattavin ero on ehkä se, että ruokailun jälkeistä väsymystä ei ole enää lainkaan. Usein aiemmin koulussa iltapäivän luennot ovat olleet hereillä pysymisen kannalta vaikeita, koska silmät ovat alkaneet mennä väkisin kiinni runnsashiilarisen lounaan jälkeen. Olo on nykyään energisempi päivän aikana, eikä vireystilassa tule enää niin suuria muutoksia. Päiväunia ei ole tarvinnut tänä talvena nukkua vielä kertaakaan, toisin kuin edellisenä talvena jolloin söin vielä runsaasti hiilareita. Iltapäivällä oli ennen lähes pakko torkahtaa että jaksoi valvoa iltaan asti."

 Mari:

"Verensokeri tuntuu olevan tasaisempi. Myös se on aika hyvä, että voi syödä määrällisesti aika paljonkin verrattuna tärkkelyspitoiseen ruokaan. Tuntuu, että syön enemmän kaloreita ilman, että painoa tulisi."

Koivar:

"Olo on huomattavasti virkeämpi koko päivän. Ja sen lisäksi paino on tippunut jo 15 kiloa ruokavaliomuutoksen jälkeen. Tästä ensimmäiset 10 tosin lähti jo ensimmäisen kuukauden aikana. Kaikki tämä siitäkin huolimatta, että olutta menee edelleen ihan liikaa. Labra-arvoista en tiedä, kun ei ole kehdannut juuri tämän alkoholipuolen takia käydä mittauttamassa." 

Ruokavalion korjaaminen hyvähiilihydraattiseen suuntaan voi kohentaa kolesteroliarvoja triglyseridien osalta, sillä ylipaino ja suuri määrä nopeasti imeytyvää tärkkelystä sekä sokeria saattavat nostaa triglyseripitoisuutta. Jos kolesteroliarvot ovat korkeat, on tietenkin erittäin tärkeää kiinnittää huomiota myös ruokavalion rasvojen laatuun. Kylmäpuristettua oliiviöljyä, kalaa, pähkinöitä ja riistalihaa siis lautaselle massiivisten voivuorten ja rasvaisten tehotuotettujen lihojen tilalle. 

Mitä tulee alkuvaiheen nopeaan painonpudotukseen, on suuri osa kadonneista kiloista yleensä nesteen poistumista ja pahimmillaan lihasmassaa. Yksi gramma hiilihydraattia sitoo itseensä noin kolme grammaa vettä, joten ruokavalion muuttaminen vähähiilihydraattisesksi voi vähentää nestekertymää. Tästä johtuvat usein erityisesti vähähiilihydraattisten dieettien "käsittämättömän nopeat tulokset". Tavoiteltaessa rankan painonpudotuksen sijaan ihanteellisempaa kehonkoostumusta, on hyvä edetä rauhalliseen tahtiin ja huolehtia siitä, että menetetyt kilot ovat pääosin rasvaa lihasmassan sijaan. Sopiva painonpudotusvauhti on 0,5-1 kg viikossa. Tässä tavoitteessa pysymiseen auttaa ravinnon riittävä energiamäärä, joka muodostuu hiilihydraatista, proteiinista ja rasvasta oikeissa suhteissa. 

Joni:

"Paino pysyy voimaharjoittelusta huolimatta tasaisena ja kestävyysharjoittelu tuntuu mielekkäämmältä. Rasvaa ei tule enää niin paljon suhteessa lihasmassaan kuin ennen."

Verensokerin tasaantumisen hyvien vaikutusten joukkoon voidaan liittää myös ihon kunnon paraneminen. Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että esimerkiksi akne voi lievittyä ruokavaliolla, jonka glykeeminen kuorma on alhainen (eli hiilihydraattien laatu on parempi ja määrä pienempi). Syiksi arvellaan verensokerin vaikutuksia muun muassa hormonitoimintaan sekä ihon tulehdusalttiuteen ja liialliseen sarveistumiseen. Mari kertoo oman kokemuksensa:

"Kasvojen iho on mennyt iän myötä vaan pahempaan kuntoon, mutta tämä ruokavalio on parantanut ihoa."

Vaikka verensokeri olisi paastoarvojen mukaan täysin normaali, voi siinä esiintyä päivän aikana suurta heittelyä ateriavälien ja aterioiden koostumuksen sekä stressin vaikutuksesta. Verensokeri ei nouse hälyttävän korkealle, mikäli haima on kunnossa, mutta sokeritason ylös alas sahaaminen voi olla ongelmallisia erityisesti henkilöille, joilla suoliston tai limakalvojen bakteeritasapaino on altis järkkymään. Kuten olen maininnut jo aikaisemmissa jaksoissa, ruokkii korkea verensokeri tai suolistoon saapuva huonosti sulanut hiilihydraatti pahoja bakteereja. Suolisto-oireiden lisäksi tästä voi aiheutua naisilla toistuvia hiivatulehduksia. 

Aivojen ainoa energianlähde on glukoosi, joten verensokerin tasapaino on yhteydessä myös mielialaan ja vireystilaan. Nopeat hiilihydraatit aiheuttavat verensokeripiikkejä, joita haima tasoittelee erittämällä reippaasti insuliinia (jota ilman verensokeri nousisi vaarallisen korkealle). Tämän seurauksena verensokeri putoaa rytinällä alas ja aivosolujen energiansaanti voi häiriintyä. Seurauksena on mielialan ailahtelua, masennusta, väsymystä, ärtymystä, keskittymiskyvyttömyyttä tai stressialttiuden lisääntymistä. 

Pureudun seuraavassa jaksossa tarkemmin vähähiilihydraattisten ruokavalioiden riskeihin, mutta jo tässä kohtaa on hyvä huomioida, että osa ihmisistä tarvitsee enemmän pitkäkestoisia hiilihydraatteja jaksaakseen niin henkisesti kuin fyysisesti. Vähähiilihydraattinen ruokavalio voi väärin toteutettuna johtaa alakuloisuuteen ja verensokerin heittelyyn, joten yksilöllisten tarpeiden huomioimista ruokavaliokokonaisuuden rakentamisessa ei voi riittävästi korostaa. Kuten ruokalistoista kävi ilmi (osassa 3.), ei kukaan haastateltavistani laskenut hiilihydraatteja, vaan söi niitä runsaasti sisältäviä terveellisiä, kuitupitoisia ruoka-aineita kohtuudella.  

Osalla ihmisistä elimistö sopeutuu väliaikaisesti yksipuolisiin riudutusruokavaliohin, mutta on eri asia selvitä hengissä, kuin rakentaa kestävää terveyttä itselleen parhaista aineksista. Jos siis muutaman viikon VHH-kokeilun seurauksena mieli on maassa, suksi ei luista ja muutenkin **tuttaa, kannattaa nostaa ruokavalion hiilihydraattimäärää. Pitkään jatkuessaan elimistön rääkkääminen VHH-fundamentalismin nimissä voi johtaa pahoihin ongelmiin, mutta niistä lisää seuraavalla kerralla. Juonipaljastuksena voin kertoa, että minullakin on henkilökohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä tästä aiheesta. 
 _____________________________________________________________
Lähteet:
http://www.ajcn.org/content/86/1/107.full.pdf

Kuvalähteet:
anat_tikker / FreeDigitalPhotos.net
http://files.coloribus.com/files/adsarchive/part_825/8256655/file/bread-little-girl-small-78256.jpg