tiistai 31. tammikuuta 2012

Kun karpit muuttuvat piraijoiksi

Ajattelin kirjoittaa pari sanaa aiheesta, joka on vähän kipeä ja ehkä vaiettukin. Erityisesti sosiaalisissa medioissa liikkuvien terveys- ja ravitsemusasiantuntijoiden piirissä.

Miltä tuntuu päätyä karp...piraijojen raadeltavaksi?

Karppaus - so over it?
Erehdyin viime viikolla toteamaan utopistisesti, että ehkä pahin taliban-karppaus olisi jo menneen talven lumia. Ne joita ketoosi ei ole kaatanut, jatkavat omissa oloissaan ja ne joille karppaus ei ollut portti maanpäälliseen taivaaseen, etsivät paratiisiaan jo muualta. Elä ja anna elää.

Tiesin kuitenkin karppausbuumin jättäneen suomalaiseen ravitsemuskeskusteluun jälkensä ja aiheuttaneen monelle suoranaista hiilihydraattipelkoa. Päätin siis varmuuden vuoksi tarkistaa missä pekoninpuputuksen tuputuksen osalta mennään. Elin siinä toivossa, että eihän nyt kukaan enää voi uskoa tiukan karppauksen sopivan ihan kaikille ja ihan kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Eihän? Se olisi niin 2011´s.

Niinpä...

1. Kirjoitin Iltikseen pienen karppauskriittisen pakinan.

2. Sain tuta fundamentalistikarppaajien raivon.

3. Sekä sen, ettei pakinani käsitellytkään aikansa elänyttä ilmiötä, jolle voisimme jo vähän nauraa. Karppaus on maailman vakavin asia.

4. Sain kuulla olevani ruma, lihava, ammattitaidoton, surkea kolumnisti, THL:n kätyri, keski-ikäinen, ituhippi, karppauksen kanssa flirttaileva wannabe-asiantuntija ja sairas. Mitä nyt kommenttiboksini roskalaatikkoon sekoittaneet ikinä keksivätkään.

Ja mitä sitten kävikään
En todellakaan tiedä, mutta tulipahan selväksi että tätä työtä on jatkettava. I´ll be back! Hasta la vista baby! :)

-Hiilihydraattori

______________________________________________
Huom. Tämä kirjoitus ei käsittele karppaajia yhtenä homogeenisena ihmisryhmänä. Ymmärrätte varmasti, että taiteelliset ja inhimilliset syyt rajoittavat sitä mitä yhteen blogikirjoitukseen mahtuu. Ne jotka ovat seuranneet blogia pidempään tietävät myös, että olen kirjoittanut karppauksesta myönteisiä kirjoituksia jo aivan tarpeeksi moneen kertaan.


sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Eating for dummies: Terveellistä "läsöilyä"

Lauantai 21.1. kului True Blood -sarjan, kokkailun ja "läsöilyn" merkeissä. Jos mietit nyt mitä ihmettä läsöily tarkoittaa, niin se on vapaapäivään ajoittuva, psyykkisen hyvinvoinnin kannalta välttämätön toimenpide, johon sisältyy elokuvien katselua ja syömistä. Eli kaikkea hyödyllistä hyödytöntä aktiviteettia.

Aamupala

Tällä kertaa eväinä oli teemaan sopien paljon hampurilaisaineksia ja suklaata, mutta aamu alkoi puurolla ja leivällä. Leivän päälle laitoin omatekoista levitettä, jossa on yksi osa voita, yksi vettä ja yksi oliiviöljyä/rypsiöljyä + mausteita. Suosittelen käyttämään tällaista mieluummin, kuin voita josta ei saa monipuolisesti hyviä rasvahappoja. Makukin on jees ja peittoaa kyllä margariinit mennen tullen.


Lounas



Kuvissa seikkailee uusin aikaansaannokseni, vegaaninen hampurilaispihvi, joka sai osakseen kiittävän arvion: "Ei tätä syödessä kyllä kaipaa mitään oikeaa hampurilaista." (Valmistusaineina voimakkaat mausteet, hamppujauhoseos, tofu, pieni peruna jne.)

Samantyyppisiä kuvia on paljon, sillä kaikki pihvit menivät lounaalla, koska ne olivat niin hyviä ja nälkä oli taas hirmuinen niukan aamupalan takia. Huomaan tätä sarjaa väsätessäni, että saisin kyllä panostaa aamiaisiin vähän enemmän.

Päivällinen/leffarouskutettava


Kuvassa näkyy tilli-mustapippuri-valkosipuli-dippikastike, joka on tehty maustamattomaan jogurttiin. Sen vieressä on kulhollinen ruistikkuja, jotka on paistettu uunissa oliiviöljyllä siveltyinä. Oliiviöljyyn sekoittelin valkosipulimurskaa, cajun-maustetta ja mustapippuria. Kyllä muuten toimi, näitä pitää tehdä useamminkin. Mukana menossa vielä Reilun kaupan tummaa suklaata a la Pirkka. Olikin muuten parasta reilua suklaata kaikista kokeilemistani tähän mennessä.

Iltapala(t)

Ilta kului pupeltaessa enemmän tai vähemmän kaikkea. En jaksanut edes ladata jokaista itseään toistavaa kuvaa, mutta pääpiirteissään homma meni seuraavasti.

Tein kaakaota keittämällä kauramaitoa kattilassa ja maustamalla sitä sitten raakakaakaojauheella ja iHerbista tilaamallani minttusuklaastevialla. Yleensä jos muistan, laitan mukaan piparminttuöljyä, koska rakastan minttusuklaayhdistelmiä. Nyt varsinainen minttuaromi oli harmillisesti loppu ja stevia sai riittää.


Seuraavassa kuvassa on tempehiä, joka on itselleni soijatuotteiden ehdoton ykkönen. Tempeh on valmistettu hapatetuista soijapavuista ja siinä on hmmm...juustoisen hiivainen aromi. Maku jakaa mielipiteet, mutta itse olen fani. Paistoin tempehsiivuja soijakastikkeessa ja söin leivän päällä.
...ja join taas lisää kaakaoviritelmääni katsoessani True Bloodin viimeisimmän tuotantokauden loppuun. Paras sarja mitä koskaan olen katsonut, Game of Thronesin ohella. Ja nyt vaalivalvojaisten pariin. Olen varustautunut rauhoittavalla yrttiteellä.


_______________________________________

lauantai 21. tammikuuta 2012

Eating for dummies: treenipäivä

Edellisessä jaksossa tapahtunutta: Johdanto aiheeseen
_________________________________________

Koneellani on nyt kansiokaupalla ikuistuksia ruokahetkistäni. Suurin osa näistä teoksista näyttää siltä, kuin hirvi olisi oksentanut lautaselle ja ottanut koko komeudesta valokuvan. Ruokakuvaaminen kännykän kameralla on haasteellinen laji ja kehityin siinä paremmaksi vasta eilen tutkiessani tarkemmin älypuhelintani. Nokian N900 pystyykin yllättävän hyvään jälkeen, kun salaman ottaa pois päältä varsinkin lämmintä ruokaa kuvattaessa. Tästä johtuen taidan aloittaa raportoinnin vasta eilisestä ja harkita näkeekö menneiden viikkojen tuotanto koskaan päivänvaloa.

Perjantai 20.1.2012 oli yhdistetty työ- ja salireenipäivä. "Jouduin" työni puolesta käymään kuntosalilla, joten ruokien päätarkoituksena oli pysyä mukana menossa ja energiankulutuksessa. Päivän voisi tiivistää seuraaviin kuviin ja tunnelmiin.


Aamupala: Kauralesepuuroa ja puolukoita, joukossa Yosa-kaurajogurttia

Uusi Yosa kaurajogurtti teemalla sitrus on ilmestynyt ja se on niiiin hyvää. Laitan sitä esimerkiksi maustamattoman jogurtin ja puuron sekaan, jolloin makuelämys on kohdallaan.

Yleistä pakinaa sokerista
Mainittakoon, että Yosa on myös todella imelää, joten ei sitä pysty syömään koko purkkia kerrallaan. En ainakaan itse ole makeasta ylin ystävä, minkä lisäksi kehoni alkaa oireilla nopeasti liiallisesta sokerista. En ole sairastanut yhtäkään kuumetta sen jälkeen, kun päätin alkaa rajoittaa pysyvästi ruokavalioni sokerimääriä (ja korjasin D-vitamiinitasoni kuntoon). Välillä toki menee överiksi, mutta pääsääntöisesti nautin hiilihydraattini mieluiten marjoina, kokojyväviljoina ja juureksina, kuin ällömakeina herkkuina, joista tulee liian suurina annoksina henkisesti huono olo. Enkä nyt tarkoita syyllisyyttä, vaan enemmin vaikeuksia keskittyä asioihin, pitää mieli tasapainossa jne.

Jos muuta ei ole saatavilla, syön toki mielelläni valkoista riisiä ja perunaa, mutta lisättyä sokeria, fruktoosia, hunajaa ja kaikenlaisia imellyksiä syön juhlia lukuunottamatta pienempiä määriä kerrallaan.

On kiinni haiman kunnosta, suoliston bakteerikannasta ja aivojen välittäjäainejärjestelmästä, mitä ruokavalion suuri hiilihydraattikuorma voi aiheuttaa. Esimerkiksi osa naisista saattaa saada liiallisesta sokerista ja puhdistetuista hiilihydraateista iho-oireita, virtsatulehdus- ja hiivatulehduskierteen, mielialan ailahtelua, PMS-oireita ja kylläisyydensäätelymekanisminsa sekaisin.

Toisaalta en kannata lisätyn sokerin tai puhdistettujen höttöhiilihydraattien täydellistä karttamista. Ruokavalio on aina laaja kokonaisuus, jossa pienet määrät potentiaalisesti haitallistakin ainetta voivat hukkua muiden parempien osasten joukkoon. Puhunkin usein sen puolesta, että myös tarkoilla raameilla koostetussa ruokavaliossa on oltava pelivaraa. Muuten pipo alkaa kiristää liikaa.

Eli lyhyestä virsi kaunis. Syö sokeripitoisia herkkuja pieninä annoksina, jos niistä tykkäät ja pidä ruokavalion kokonaissokerikuorma alhaisena, niin hyvin menee.


Lounas: Katkarapu-feta-pinaattipasta



Lounaaseen mennessä olin kehittänyt todella kovan nälän (sillä aamupala oli niin niukka). Siksi kuvien joukossa on myös porkkanaa ja riisikakkuja, koska yleensä nakerran niitä odotellessani kärsimättömänä ruoan valmistumista. Tein siis pääruoaksi glutenittomasta täysjyväpastasta, pinaatista, tuoreesta basilikasta, katkiksista ja lampaan- ja vuohenmaidosta valmistetusta fetajuustosta sörsselin, josta tuli tosi hyvää. Katkaravut tosin eivät oikein pitkän tauon jälkeen maistuneet, joten taidan jatkossakin pysyä vain satunnaisemmissa jättikatkiksissa. Katkaravut ovat todella epäekologista ruokaa, joten tästäkin syystä korvaan ne mieluummin kalalla.

Kuten kuvista näkyy, käytän paljon gluteenittomia tuotteita, koska en pysty syömään vehnää. Rukiin olen ottanut takaisin ruokavaliooni, mutta pääsääntöisesti elelen gluteenittomilla viljoilla sekä kauralla. Näin pystyn välttämään atopiaoireita. Atopiaa pahentavat myös maitotuotteet, mutta vuohen- ja lampaanmaidosta tehtyä juustoa voin hieman syödä erilaisen proteiinirakenteen takia.

Kuvassa esiintyvä pullo on Lysin nestemäistä kalaöljyä. Sen käyttäminen on paljon halvempaa, kuin kapselien vetäminen. Jotta en joutuisi tiskaamaan kalaöljyn makuisia ruokalusikoita, olen kehittänyt tekniikan, jolla kaadan kalaöljyä suoraan suuhuni teelusikallisen verran ilman että kosken pullon suuhun. Tämä ehkä kyseenalainen tapa skipata lusikointi tarttui eräältä mieheltä, jonka ruokavaliota fiksasin aikoinaan painikisoja varten. Tässä kohtaa on muuten huomautettava, että liikaa ei kannata lisäravinteilla läträtä. Suuret kalaöljymäärät voivat johtaa ongelmiin, joten pysykää niissä pullojen annostelusuosituksissa.





Välipala reenin jälkeen: Raw food proteiinipatukka

Ennen kuin lähdin nostelemaan kahvakuulaa ja vapaita painoja sekä lukemaan naistenlehtiä kuntopyörän äärellä, käväisin paikallisessa Ekolossa katselemassa patukkatarjontaa. Energiapatukan avulla on helpointa estää hirvittävä nälkäkohtaus, joka seuraa väistämättä rankan reenin ja pitkittyneen ruokailuvälin jälkeen. Harvemmin kyllä "törsään" tällaiseen luksukseen, mutta nyt iski inspiraatio, kun huomasin suureksi ilokseni tervetulleen täydennyksen vegaanisten energiapatukoiden valikoimaan. Organic Foodbarilta löytyi todella reippaasti proteiinia sisältävä systeemi, joka oli koostettu kunnon aineksista. Suuri proteiinimäärä pohjautui idätettyyn riisiprodeen, joten olihan se pakko maistaa mihin asti tuotekehittely oli päässyt tuon sahajauhon kanssa.

Mmmm, sanoisin että aika pitkälle.

Kuntosalin pukkarissa tutkivan journalisti räpsi kuvia patukasta ja nautti. Riisiproteiinin jauhoisa maku paistoi kyllä hieman läpi, mutta se ei haitannut laisinkaan. Tätä on saatava lisää! Siispä yritän nyt kirjoittaa nopeasti ehtiäkseni Ekoloon vielä tänään ennen sulkemisaikaa. Ostan kaikki loputkin proteiinipatukat itselleni ennen kuin joku vegaanibodari vie ne.

Kahvihetki: Coffee Housen soijalatte

Punttiksen jälkeen lähdin ostelemaan leipomustarvikkeita. Samalla käväisin jotain stimulanttia kaipaavan ystäväni kanssa iltakahvilla. Tilasimme soijalaten, joka oli tosi hyvää. Sain syödä suuren osan lattevaahdosta. Haaveilen siitä, että saisin kotiini niin tehokkaan maidonvaahdottimen, että voisin tehdä pelkkää kahvivaahtoa ja nauttia sitä kerrallaan kulhollisen. Ah.

Päivällisen loputon nakerrusmaraton

Alkupalaksi täysjyväkauraleipää.



Ihmeleipää.


Ja aina vain lisää leipää.


Energiapatukka taittoi pahimman nälän, mutta yllä näyttäytyy tulos siitä, mitä tapahtuu kun ei ehdi urheilun jälkeen ajoissa syömään kunnon ruokaa. Ja tarjolla on vain leipää. Mutta ei mitä tahansa leipää, vaan Ihmeleipää, jonka reseptin kehitin eilen. Palaan aiheeseen erillisessä reseptipostauksessa, mutta lyhyesti voisin mainita leivän sisältävän tofua, mausteita, kaurahiutaleita ja kaikkea jännää. Koostumuksesta tuli ihana ja mausta ainakin paikalla olleen tuomariston mielestä "miellyttävä ja täyteläinen".

Kuvissa vilisee myös muutamia tuotteita, jotka voisin erikseen mainita. Ostin maukasta vegaanista juustoa sieltä samaisesta Ekolosta ja tykkäsin. Lisäksi löysin sokokselta täysjyväkauraleipää, joka koostui todellakin kaurasta eikä vehnäjauhoista, joiden sekaan on ripoteltu pari kaurahiutaletta nimen vuoksi. Maku oli erinomainen.

Yhteenveto
Kaikkiaan syömiset menivät päivän mittaan hyvin. Ruokarytmi oli säännöllinen ja aterioiden makroravinnejakauma (proteiini, rasva, hiilihydraatti) tasapainossa. Energiansaanti oli tosin melkoisen ilta- ja leipäpainotteinen, kuten viimeisestä kuvasarjasta näkyy. Olisin voinut syödä enemmän ruokaa aamupalalla (jos jääkaappi ei olisi ollut tyhjä), sillä nyt nälkä kumuloitu iltaa kohden. Lisäksi päivällisellä olisi saanut olla jotain lämmintä ruokaa, sillä pelkästä leivästä ei tule kovin hyvä olo.

Yksi parhaista asioista, joita karppausbuumi on Suomessa aiheuttanut on mielestäni leivän syömisen vähentyminen ja vaihtuminen kasvisten suurempaan määrään, palkokasvien ja puurojen hyödyntämiseen. Yritän jatkossa skarpata tämän osalta.

Sen pituinen se tällä erää.

torstai 19. tammikuuta 2012

Uusi sarja alkaa: Eating for dummies

Minulla on unelma. Siinä syömisemme muuttuu taas helpoksi. Jokaisesta suupalasta tulee rakettitieteen, poliittisen kannanoton tai suorituksen sijaan terveellinen nautinto. Hyvät tottumukset automatisoituvat ja ruokakulttuurimme alkaa rakentua hötön sijaan lujemmalle pohjalle. Ilman että asiaa tarvitsee joka välissä analysoida.

Totuus löytyy nettikeskustelujen, voin, superfoodien ja karppisleivän sijaan kalasta, kasviksista, pähkinöistä, palkokasveista, marjoista, hedelmistä, kylmäpuristetuista kasviöljyistä, riistalihasta, täysjyväviljasta, hapanmaitotuotteista, suklaasta, hyvistä yöunista, rennosta elämästä, päivärytmistä, läheisistä ihmissuhteista, liikunnasta ja sopivasta määrästä paheita.

Siinä kaikki.

Mutta kun...

Emme nyt ehdi.
Ainakaan laittaa ruokaa.
Haluamme tuloksia äkkiä.
Ja mielellään ilman että pitää muuttaa jotain.
Kun on tämä elämäntilanne.
Ja miten ihmeessä "kuunnellaan omaa kehoa"?
Kun se keho ohjaa syömään liikaa ja väärin.
Terveellinen ruoka on kallista.
Kaikki on niin ristiriitaista ja vaikeaa.
Ei tässä tiedä enää keneen voi luottaa.
Ainakaan asiantuntijoihin ei voi luottaa.
Eikä itseenkään.
Mikä siis avuksi?

Edellä kuvattu ajatuskulku on nykyään niin yleinen, että päätin rakentaa uuden kirjoitussarjan purkamaan syömiseen liittyvää sekasortoa. Välillä on hyvä palata yksinkertaisten peruspilarien äärelle ja katsoa ovatko ne kaikki paikallaan omassa ruokavaliossa. Miettiä mitä itselle edustaa normaali ja rento syöminen, jossa terveellisyydestä ei tingitä. Paitsi silloin kun se tinkiminen on terveellistä, kuten viikonloppuna, juhlissa ja tilaisuuden mukaan.

Terveellisin ruokavalio on oman ammatillisen näkemykseni mukaan sellainen, jota on mahdollista nuodattaa koko loppuelämän ajan, kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Tämä edellyttää selkeiden raamien yhdistämistä joustavuuteen. Voisin kirjoittaa tuhansia sivuja siitä, kuinka tämä onnistuu käytännössä, mutta nyt ajattelin kokeilla siirtää viestinnän painopistettä tekstin sijaan kuvalliseen ilmaisuun.

Tavoitteenani on koostaa Eating for dummies -opas, jota vilkaisemalla kuka tahansa voi saada nopeasti uusia ideoita omaan ruokavalioonsa. Tulen sarjan edetessä kertomaan valokuvien ja kuvatekstien avulla, kuinka itse syön ja miksi koen syöväni terveellisesti. Silloinkin, kun lautasella komeilee kasa suklaata kaurapuuron seassa tai rekkamiehen annos hampurilaisia. Tämän lisäksi ne, joilla on ollut pitkään ongelmia syömisen kanssa, voivat hyödyntää raporttejani saadakseen käsitystä siitä, kuinka normaalipainoinen, perusterve, (allergioista huolimatta) monipuolisesti kulinaarisista iloista nauttiva nainen syö.

Jos tässä vaiheessa tulee mieleen kysymyksiä terveelliseen syömiseen liittyvistä haasteista, voitte laittaa niitä minulle tulemaan. Vastailen kysymyksiin tulevien juttujen yhteydessä.


Enjoy the ride. And food!

_____________________

torstai 12. tammikuuta 2012

Saatko varmasti tarpeeksi jodia?

Ensin mainos. Liity facebookryhmääni. Sitten asiaan...

Jodifaktaa
Jodi toimii osana kilpirauhashormoneja, joten sen riittävä saanti on välttämätöntä kilpirauhasen toiminnalle. Kilpirauhashormonien kautta jodi vaikuttaa muun muassa perusaineenvaihduntaan, kehon lämpötilaan ja pitkäaikaiseen stressiin sopeutumiseen.

Jodihysteriaa
Jodi on siis tärkeä, mutta maineensa osalta myös ristiriitainen ravintoaine. Sen 15 minuuttia julkisuudessa ajoittuu yleensä ydinonnettomuuksien yhteyteen, jolloin kansa rynnii ostamaan apteekit tyhjiksi joditableteista. Pian kohu laantuu eikä ketään enää kiinnosta. Ainakaan jodin optimaalinen saanti. Ennemmin oletetaan, että pitäisi pelätä liikasaantia, varoa merilevän suurkulutusta ja sen semmoista. Saammehan päivän kiintiömme täyteen jo elintarvikkeidemme ruokasuolasta, joka on jodioitu. Vai onko? Se selviää kohta.

Jodin saanti teoriassa
Jodin päivittäinen saantisuositus on 150 mikrogrammaa. Runsaasti maitoa tai juustoa nauttivilla ei ole ongelmia tähän yltämisessä, sillä karjan rehuun lisätään jodia. Esimerkiksi 75 grammaa emmentaljuustoa sisältää jo tuon 150 mikrogrammaa. Myös jodioitu ruokasuola nostaa jodinsaannin vaivattomasti riittävälle tasolle ja vaikka jodia tulisi ravinnosta vaihtelevalla menestyksellä, ei vielä kannata huolestua. Kilpirauhanen varastoi jodia tehokkaasti silloin, kun sitä tulee ravinnosta päivittäistä tarvetta enemmän. Näitä varastoja voidaan hyödyntää jopa usean kuukauden ajan. Teoriassa suomalaisilla ei siis ole ongelmia tämän hivenaineen osalta.

Jodin saanti käytännössä
Käytännössä tilanne on kuitenkin hieman mutkikkaampi. Pienen kartoitukseni mukaan miehet peittoavat jodinsaannissa terveystietoiset naiset 6-0. Tämä johtuu siitä, että miesten maitotuotteiden kulutus on yleensä suurempaa ja ruokaan ripotellaan suolaa reippaalla kädellä, kun taas yhä useampi nainen...

a) ei voi nauttia suuria määriä maitotuotteita.
b) on vaihtanut jodioidun suolan merisuolaan, ruususuolaan tai johonkin muuhun "laatusuolaan", joissa ei ole jodia nimeksikään.
c) luulee, että elintarviketeollisuus käyttää jodioitua suolaa viljavalmisteisiin.

Terveystietoisten yksilöiden jodinsaannissa saattaa siis olla petrattavaa. Moni on tähän asti luottanut siihen, että viljavalmisteiden sisältämä suola olisi jodioitua ja tällöin leivän syöminen kompensoisi ravinnon muuten vähäistä jodimäärää. Näin ei kuitenkaan enää ole.

Jodi ja elintarviketeollisuus
Tein asian osaltaa pientä selvitystä soittelemalla sekä erittäin suureen leipomokonserniin että pienempään paikallisleipomoon. Kummastakin ilmoitettiin muutaman päivän päästä, että mihinkään leipomotuotteisiin ei käytetä enää jodioitua suolaa, vaan jodioimatonta. En tiedä voiko tämä johtua kustannussyistä vai pelkästä tottumuksesta, sillä pienempi leipomo oli harkinnut jopa merisuolan lisäämistä tuotteisiinsa. Joka tapauksessa elintarviketeollisuuden varaan ei voida suomalaisten jodinsaantia laskea.

Viljatuotteet eivät suolaisuudestaan huolimatta varmista riittävää jodin saantia, joten mikä avuksi, jos ei voi käyttää maitotuotteita eikä ruokasuolan kanssa hölvääminen huvita?

Taseet nousuun merilevällä
Yksi ratkaisu on ottaa käyttöön jodivalmiste, joka täyttää päivän saantisuosituksen. Tällainen on esimerkiksi Kelpamax. Toinen vaihtoehto on merilevän lisääminen ruokavalion normaaliksi osaksi. Kannattaa muistaa levänkin käytön kanssa kohtuus (erityisesti raskausaikana), mutta samalla myös se, että koko Japani mättää merilevää kaikissa mahdollisissa muodoissaan. Joka päivä. Nori ei sisällä paljoa jodia, joten suosittelen mieluummin vaikkapa wakamea. Se on tosi hyvää esimerkiksi keitoissa.
_____________________________

Voit jatkaa aiheeseen perehtymistä täällä.