torstai 27. kesäkuuta 2013

Emotionaalinen einstein ja ihmissuhteellisuusteoria

Luen. 
Kirjaa "Hyvä yhdessä". 
Mun on hyvä yksin. 
Jos luen.

David D. Burnsin maailmaan sukeltaessani saan rauhan. Joskus on hienoa löytää mies, joka kirjoittaa kirjassaan Hyvä yhdessä näin viisaasti:

"Hyvää tai huonoa suhdetta ei ole olemassakaan. Ihmissuhteen laatu on täysin henkilökohtainen ja subjektiivinen käsite. Meidän kaikkien täytyy itse arvioida, täyttääkö suhde tarpeemme." 

Tähän asti luulin olevani ainoa, joka ajattelee noin. Mutta taustallani onkin asiantuntijoiden armeija.

Jätä se sika!
Olen nähnyt ja kokenut paljon. Burnsin näkemyksen vastaista, tämän kappaleen otsikon kaltaista yksioikoista ajattelua. Luottamukseni ihmisten emotionaaliseen älykkyyteen on siksi alkanut rakoilla. Tuntuu siltä, että nykyihmisten suosituimmat ratkaisut haasteellisten lajitovereidensa kanssa toimimiseen ovat melko alkeelliset. Vielä alkeellisemmat ovat näiden ihmisten ystävien tai läheisten neuvot. Tai korjaan: määräykset ja diagnoosit. Suosikkejani näistä ovat kannustaminen aina ensimmäisenä a) valittamaan jonnekin b) luokittelemaan hankala henkilö narsisitiksi c) jättämään se sika/biatch.

Radikaalineuvot ja sulkeutuminen
Lopulta vaikean ihmissuhteensa taikapiiriin vajonnut alkaa vajota entistä syvemmälle, koska hän ei enää uskalla kertoa ystävilleen missä mennään. Hänellä ei ole voimia tehdä korjausliikkeitä, joita haasteellisen ihmissuhteen ulkopuoliset ehdottavat syyllistävään sävyyn.

Usein jopa mielenterveysammattilaisetkin sortuvat antamaan radikaaleja toimintaohjeita auttamatta asiakastaan edes etäisesti näyttöön perustuvan tiedon ja käytännön vinkkien lähteille.
Eivätkä asiakkaat tee kuten käsketään, vaan hiljenevät, kun eivät uskalla kertoa seuraavalla tapaamisella jatkaneensa elämäänsä entiseen malliin.

Olen itsekin hyvin ratkaisukeskeinen ystävä ja jopa psykologi, mutta pyrin säilyttämään aina aidon yhteyden ihmiseen, jota koitan auttaa. Operoin tarvittaessa kylmällä logiikalla, mutta siten, etten syyllistä. Enkä toisaalta lässytä tai yliymmärrä esimerkiksi kuuntelemalla tuntikausia puhelimessa ystävättäreni vuodatusta. Esimerkiksi jahtaamaltaan mieheltä saamastaan kaltoinkohtelusta. Kerron jaarituksia ja pseudopsykologisia ylianalyysejä mieluummin ehdotukseksi erilaisia toimintavaihtoehtoja. Niillä pääsee eteenpäin, jos niitä kokeilee. Sitten annan olla. Annan myös ystävieni tehdä rauhassa virheensä, jos katson, ettei kenenkään terveys vaarannu.

Vastaanotollani en pelkää läväyttää tutkimustiedon ja käytännön työn tuomalla kokemuksella tilastollisia todennäköisyyksiä, vaikka ne eivät aina ole miellyttäviä. Näiden varjolla en kuitenkaan pistä asiakastani koskaan tekemään mitään mihin hän ei ole itse valmis. Katson aina ensin löytyisikö työkalupakistani jonkinlainen henkinen vasara ja nauloja, joilla kasata kokoon säröttyneempikin rakennelma, jota on rakkaudella rakennettu, usein vähän vinoon, mutta kuitenkin. Näen jatkamisen arvon jokaisessa ihmissuhteessa, johon ei liity asiakkaani terveyden tuhoavaa alkoholismia, narsismia tai väkivaltaa ja jonka puolesta asiakas on valmis tekemään töitä.

Kommunikaatiokoulutusta kaivataan
Monissa tapauksisa onkin paljon tehtävissä. Suurin osa työ-, pari-, perhe- tai ystävyyssuhteiden ongelmista on kommunikaatio-ongelmia. Ihminen voi kehittää kommunikaatiotaan niin paljon pidemmälle kuin ongelmansa, niin pitkälle kuin motivaatio kantaa.

Burns kirjoittaa ajatuksen, jota olen pyöritellyt paljon mielessäni.

"Nuorina opimme lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, mutta kukaan ei opettanut meitä kommunikoimaan tai ratkaisemaan ihmissuhdeongelmia."

Toivoisin tämän takia erilaisten koulutusten osaksi yhä enemmän vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitojen opetusta. Se pitäisi aloittaa jo alakouluiässä. Tämän rinnalla myös itsereflektiokyky on erittäin tärkeä, jotta yksilö oppii erottamaan myös oman osuutensa elämänsä ihmissuhdetapahtumiin. Tällaista opetusta monessa koulussa ja kodissa toteutetaankin, lasten tulevaisuuden parhaaksi. Eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa, vaikka itseopiskelua.

Siksi ajattelin opetella tänä kesänä lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan auki ihmissuhdeongelmia, aikaisempaa tehokkaammin. Tämä tapahtuu treenaamalla niin paljon, että minulla on lopulta ihmissuhteellisuusteoria hallussa ja alter egoni on emotionaalinen einstein.

Sitä odotellessanne, voitte lukea kanssani kirjoja, joista alkaa ilmaantua tänne tai fb-ryhmäni puolelle arvioita. Tulossa on myös haastatteluja, kenttätutkimuksia ja kaikkea muuta jännää.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Onnellinen minäsuhde

Kallisarvoisinta mitä voit tehdä hyvinvointisi lisäämiseksi, on opetella nauttimaan omasta seurastasi. Sitä on tarjolla vuodesta toiseen. Se on laadukasta. Lisäksi "me, myself and I" on lopulta elämäsi tärkein ihmissuhde.



Istuskelen parhaillaan suosikkikahvilassani. Aivan yksin. Siirryin tänne jo pari tuntia sitten mukanani kaikkea jännää. Kolme uutta psykologiaan liittyvää kirjaa, jotka huusivat nimeäni Suomalaisen hyllyiltä. Viivadiagrammeja varten shoppailemani pieniruutuinen vihko, jonka avulla alan tehdä tutkimusta naisen (mm. minun) tunne-elämän logiikasta. Kuppi latte macchiatoa, jonka tilaan aina. Toivoisin että sen saisi täyteen pelkkää kahvivaahtoa, jota rakastan.

Olen onnellinen. Jos jaksaisin kaivaa diagrammikaavioni esille, merkitsisin pisteen huippulukemiin. En tiedä voisinko olla enää onnellisempi, jos edessäni istuisi rakas ystävättäreni, komea mies tai tärkeä liikekumppani.

Ehkä tästä on hyvä aloittaa. Kaivan sen vihon esille ja tajuan, että ennen kuin tutkimukseni siitä mikä tekee ihmisen onnelliseksi on alkanutkaan, olen selvittänyt vastauksen.

Mitä asioita sinä teet mieluiten yksin? Mitä haluaisit tehdä yksin, mutta et ole vielä uskaltanut?

Omalla listallani ovat nyt alkuun elokuvissa käyminen, baariin lähteminen, syöminen ja mökkeily - onnellisesti yksin.