Kun VHH ei sovi: Loppuratkaisu

Sarjassa aikaisemmin ilmestyneet jaksot ovat tsekattavissa tuolla:


1. Kun VHH ei sovi: johdantoa
2. Kun VHH ei sovi: teini-iän kokeiluja  

Tässä osassa pääsemme loppuratkaisuun ja VHH vaihtuu viimein muihin aiheisiin. Elämässä kun on niin paljon tärkeitä ilmiöitä, joita en ole ehtinyt käsitellä. Mutta nyt, palataan vielä kerran henkilökohtaisiin VHH-seikkailuihini.

Tiedekin sen todistaa
Nuoruuteeni ajoittunut VHH-trippi ei ollut kovin miellyttävä, kuten edellisestä osasta kävi ilmi.  Muistot kuitenkin haalistuivat ja jossain vaiheessa päätin antaa VHH:lle uuden mahdollisuuden. Kyseinen ruokavalio teki toisen tulemisensa elämääni erityisesti siitä syystä, että hiilihydraattien vähentämisestä alkoi varoittelujen ohella ilmestyä vuosien saatossa yhä enemmän myönteisiä tutkimustuloksia.

Paradigman vaihtuessa karppausmyönteisemmäksi, aloin pitää todennäköisenä syynä aikaisempaan fiaskooni sitä, että tein jotain väärin. En ollut tarpeeksi kärsivällinen, sopeutumisvaihe oli liian lyhyt ja urheiluharrastuskin erittäin rankka. Mitä näitä vakioselityksiä nyt onkaan. Sitäpaitsi alakarppaus oli noussut koko kansan keskuudessa suureen suosioon, joten miljoona kärp...karppaajaa ei voinut olla väärässä - minussa täytyi olla jotain vikaa, kun täydellinen ruokavalio ei toiminut.

"...miljoona kärp...karppaajaa ei voi olla väärässä - minussa täytyi olla jotain vikaa, kun täydellinen ruokavalio ei toiminut."

Ristiriitaisten suositusten suossa
Samalla kun tutkimukset vakuuttivat VHH:n olevan turvallinen ruokavalio, otti myös fitness-maailma sen omakseen. Keskustelupalstat, blogit ja lehdet vilisivät kuvia kaunisvartaloisista urheilijoista, jotka olivat löytäneet viimeisen silauksen trimmaukselleen hiilihydraattirajoitusten avulla. Tällä sektorilla erityisen kiehtova ilmiö oli paleoliittisen suuntauksen nousu. Paleolla tarkoitan kivikautisen ruokavalion vetoavaa romantiikkaa, jota maalailivat niin maailmankuulut valmentajagurut kuin keskustelupalstojen kunkutkin. Kuulosti todella fantastiselta idealta syödä ruokaa, johon geenimme ovat tottuneet ja karttaa neoliittisia myrkkyjä eli evoluution näkökulmasta ajateltuna liian uusia ruoka-aineita. Sellaisia joiden syömiseen emme ole geneettisesti sopeutuneet ajan saatossa, luonnonvalinnan kautta. Toisin sanoen nämä ruoat ovat olleet liian vähän aikaa ihmiskunnan saatavilla ja siksi ne sairastuttavat ja lihottavat meidät. Ainakin teoriassa...

Idea oli sinänsä oikein hyvä ja näytti toimivan monelle, mutta käytännössä homma luisui ahdistavan epämääräiseksi. Luokitukset sallituista ja kielletyistä ruoka-aineista vaihtelivat suuresti eri gurujen välillä ja blogijutusta toiseen. Neoliittiseen kategoriaan luokiteltiin perussetin (vehnä, sokeri, maito ym.) ohella milloin viljat "jotka eivät halua että niitä syödään ja siksi hyökkäävät syöjänsä soluja vastaan myrkyllisillä lektiineillään", milloin pähkinät ja siemenet "liiallisten omegakutosten" takia. Niin ja tietysti omena, tuo pahuuden hedelmä, joka oli nyt ihan out fruktoosin takia.

Omasta näkökulmastani arvioituna vähähiilihydraattinen paleo tuntui kuitenkin lopulta kokeilemisen arvoiselta idealta, kaikesta ristiriitaisuudestaan huolimatta. Tämä johtui lähinnä siitä, että olen ollut aina paleo- ja evoluutioromantikko (köh, myös evoluutiopsykologia on paheeni). Lisäksi kyseisen suuntauksen edustajat olivat loistavia kirjoittajia ja osasivat käyttää pubmedin tietokantoja nerokkaasti hyväkseen. Joka ikisen argumentin tueksi löytyi aina jonkinlainen tutkimusviite ja jos ei löytynyt, niin sitten ainakin vakuuttava anekdootti. Niinpä innostuin ja päätin aloittaa yhden naisen avarakatseisen tutkimushankkeen kokeilemalla saisinko vielä paremman olon karsimalla ravinnostani pois hiilihydraatteja sekä neoliitisia ruokia. Ja syömällä toki mahdollisimman paljon rehuja ja erilaisia hyviksi määriteltyjä rasvan sekä proteiinin lähteitä.

Mikä on kun suksi ei luista?
Homma oli ensimmäisinä päivinä yhtä takkuamista, kuten arvata saattaa. Odotin nyt kuitenkin kärsivällisesti kehoni sopeutumista. Valitettavasti meno ei kuitenkaan parantunut viikkojenkaan induktiovaiheen kuluessa. Hiilihydraattikäyttöinen järjestelmäni yritti kovasti sopeutua uuteen polttoaineeseensa eli rasvaan, mutta parhaimmillaan olo oli vain jokseenkin siedettävä.

Runsas proteiini- ja rasvamäärä ruokavaliossa tuntui myös äklöttävältä, vaikka nämä makroravinteet hankittiin terveellisesti mm. kalasta, pähkinöistä, hyvistä kasviöljyistä, kasviksista ja kananmunista. Meno hyytyi totaalisesti myös salilla, jonne olin juuri ostanut kausikortin. Lopulta punttiksen houkuttelevin aktiviteetti oli akkojen lehtien selailu infrapunasaunassa, jossa sai hienkin pintaan ilman että silmissä musteni. Tervettä fitness-touhua kerrassaan.

"Lopulta punttiksen houkuttelevin aktiviteetti oli akkojen lehtien selailu infrapunasaunassa, jossa sai hienkin pintaan ilman että silmissä musteni. Tervettä fitness-touhua kerrassaan."

En oikein tuntenut nälkää, vaikka olo oli hutera. En tuntenut itseäni kylläiseksikään, sillä jotain (l. hiilihydraattia) jäi aina puuttumaan. Vaikka kuinka tankkasi rasvaa ja vihanneksia, ei vaan tuntunut tasapainoiselta. Erityisenä hyötynä tähän tiukempaan vaiheeseen liittyen täytyy kuitenkin mainita se, että sain paljon tukea gluteenin täydelliseen poistamiseen ruokavaliostani. Kerrankin paneuduin kunnolla aiheeseen ja luin lukuisten muiden joukossa kirjan Vaaralliset viljat. Sen avulla ymmärsin, että gluteeniviljat ovat aina aiheuttaneet ongelmia muillekin, kuin keliakiadiagnoosin saaneille. Sisäistin tunteen, että minulla olisi oikeus poistaa haitalliseksi itselleni havaitsemani aines ruokavaliostani ilman selittelyjä - vaikka viralliset suositukset ja muut ihmiset sanoisivat mitä. Tämä oli ehdottomasti kokeilun parasta antia.

Kokeilun huonointa antia taas oli, että se ei toiminut. Ei sitten millään. Todettuani melko pian, ettei alakarppaus ollut hyvä idea, yritin hienosäätää ohjelmaani suuntaan jos toiseen lisäämällä proteiinin ja rasvan oheen papuja, pieniä määriä viljoja (gluteenittomana) ja sallimalla itselleni marjojen syömisen. Kokeilin myös hiilihydraattisyklitystä ja rasvan lisäämistä entisestään. Kaiken tuloksena havaitsin itsessäni ainoastaan enemmän ja enemmän ikäviä vaikutuksia.

Seuraavat haittavaikutukset saivat minut lopulta ymmärtämään, ettei alakarppaus sovi minulle ollenkaan:

• Kärsin unensaantivaikeuksista ja olin koko ajan joko ylikierroksilla tai uupunut.
• Heräsin öisin siihen, että sydämeni takoi tuplabasarikomppia ja ruumiinlämpöni oli todella hot.
• Pahimpina hetkinä sain selkeitä hypoglykemiaoireita. 
• Törmäilin ovenpieliin ja hajotin aika monta posliiniesinettä (alhaisesta verensokerista aiheutuneiden koordinaatio-ongelmien takia).
• Stressinsietokykyni laski olemattomaksi.
• Vaikka söin monipuolisesti ja riittävästi energiaa, lähti urheilusuorituksista kaikki räjähtävyys. 
• En voinut pudottaa hiilihydraatteja ihan minimiin, vaikka nostinkin rasvan määrää. Ruokavalion kokonaisenergiamäärä nousi suunnattomasti.
• En liho helposti, mutta siinä vaiheessa, kun ruokavalioon lisätään pähkinävuorten ohella voipaketti päivässä, niin kyllä alkaa muuten vähitellen tehota.
• Ja kun urheillakaan ei oikein jaksanut, ei keskivartaloni voinut enää mitään tämän matemaattisen yhtälön edessä - rasvaa kerääntyi, vaikka sitä oli tarkoitus polttaa. 
• Liikuin jatkuvasti ylikuntoa muistuttavan tilan rajamaastossa. 
• Palautuminen urheilusuorituksista hidastui. 
• Mieliala ei pysynyt korkealla tai edes tasapainoisesti matalana. En ole muutenkaan luonnostaan maailman tasaisin ihminen, mutta nyt mentiin elämän vuoristoradalla sellaista haipakkaa, että tahdoin ajoittain kokonaan pois kyydistä.

Vaikka olenkin sydämeltäni hullu professori, en halua koskaan tuhota koelaboratoriotani eli kallisarvoista kehoani menemällä äärirajan yli. Päätin siksi lopettaa hiilihydraattien kyttäämisen kokonaan ja ottaa breikin ravitsemuskeskustelujen seuraamisesta. Sitten lähdin pitkälle matkalle Thaimaahan, missä totuus kehoni ominaisuuksista valkeni lopullisesti ja kirkkaasti.

Fysiologisen intuition aktivointia
Thaimaassa ainoa urheilulajini oli kävely sekä "syö niin paljon kuin pystyt kolmessa tunnissa" -sushiravintoloiden tarjonnan maksimaalinen hyödyntäminen.  Tähän tyyliin, mutta siis kolmen tunnin ajan:

Eli ruokavalioni koostui pääasiassa tolkuttomasta määrästä valkoista riisiä, sushia sekä perusravintolaruokaa, kuten vihreää currya ja tom yam -keittoa. Usein tilasin nälkääni vielä ylimääräisen riisiannoksen. Ja arvatkaa miten kävi?

"Ruokavalioni koostui pääasiassa tolkuttomasta määrästä valkoista riisiä, sushia sekä perusravintolaruokaa, kuten vihreää currya ja tom yam -keittoa. Usein tilasin nälkääni vielä ylimääräisen riisiannoksen. Ja arvatkaa miten kävi?" 

Sain luontaisen kylläisyydensäätelyni toimimaan ja laihduin, vaikka söin kuin villihevonen. Ja juuri kaikkea sitä, minkä paleo- ja karppauslinjaukset olivat kieltäneet! Mielialakin koheni ja opin nauttimaan syömisestä ja elämästä täysillä.

Kokemukseni ansiosta ymmärsin, kuinka tärkeää nykyisen terveystietotulvan keskellä on aktivoida käyttöön oman kehon ikiaikainen viisaus. Fysiologinen intuitio, jonka ansiosta esiäitimme ja -isämme ovat selvinneet halki vuosituhansien hyvillä mielin - ilman tutkimustietokantoja sekä päivästä toiseen vaihtelevia kiellettyjen aineiden listoja. Kotiin palattuani aloin rakentaa ruokavaliotani uusiksi täysin yksilöllisten tarpeideni pohjalta ja todella rennolla otteella.

Nyt, tänä päivänä koen, että maalaisjärkeäni ja kehoni signaaleja kuuntelemalla olen löytänyt tien ulos ristiriitaisen ravitsemustiedon labyrintista. Olen löytänyt ruokavalion joka ei sovi kategorioihin, vaan minulle.

~The End

___________________________________________________________________________

Disclaimer: Ei ole mahdollista kehittää sellaista ruokavaliomallia, joka soveltuu jokaiselle ihmiselle, kaikissa mahdollisissa elämäntilanteissa. Olemme mielemme ja kehomme osalta ainutlaatuisia, joten toimivin elintapojen kokonaisuus rakennetaan yksilöllisesti. Tässä kirjoituksessa käytän termiä VHH sellaisista ruokavalioista, joissa hiilihydraattien määrä on pudotettu tietoisesti alhaiselle tasolle. En ole VHH:n kannattaja tai vastustaja, vaan ravintovalmentaja & psykologi, joka etsii jokaiselle asiakkaalleen parhaiten sopivan ruokavaliokokonaisuuden räätälintyönä.
________________________________________________________________________________________________

Image: Ambro / FreeDigitalPhotos.net
Image: Master isolated images / FreeDigitalPhotos.net
Image: anankkml / FreeDigitalPhotos.net

Varoitus VHH:n vaaroista: kilpirauhasongelmat

[Huomio! Käsittelen VHH:ta ja hormonitoimintaa jatkossa tätä perusteellisemmin, joten pysykäähän kanavalla.]
______________________________

Minulla on niin paljon asiaa, mutta niin vähän aikaa. Tässä sitä kuitenkin kirjoitellaan, sillä koen tarvetta ruopata esille muutamia terveystietotulvan alle hukkuneita aiheita. Sellaisia, joiden käsittely on jäänyt mediassa yksipuoliseksi ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella. Tällä kertaa kriittinen katseeni porautuu vähähiilihydraattisen ruokavalion mahdollisiin kilpirauhasvaikutuksiin. Esittelen ensin oman kantani ja vinkkaan sitten mistä voit saada lisätietoa. Tekstissä käytän tiukoista vähähiilihydraattisista ruokavalioista yleisesti lyhennettä VHH. Karppaus on käsitteenä jo niin monimerkityksinen, että se jääköön kokonaan keskustelun ulkopuolelle.

Kuva: http://www.diet4.net

Muutama jutun kannalta olennainen fakta kilpirauhasesta:

• Kilpirauhanen on umpieritysrauhanen, jonka päätehtävänä on tuottaa kilpirauhashormoneja.


• Kilpirauhashormonit muun muassa kiihdyttävät perusaineenvaihduntaa, lisäävät energiaravintoaineiden aineenvaihduntaa ja ovat välttämättömiä hermoston kehitykselle.


• Kilpirauhasen vajaatoiminnan keskeisiä oireita ovat väsymys, madaltunut ruumiinlämpö, palelu, masennus, turvotus, ummetus, hidastunut aineenvaihdunta ja painonnousu. Naisilla myös kuukautishäiriöt ovat yleisiä samoin kuin lapsettomuus. Jos raskaus kuitenkin alkaa, on keskenmenon vaara suurempi.

VHH ei ole vaaraton
Suomen kansan ja VHH:n kuherruskuukausi on edelleen kuumimmillaan. Perinteet kyseisen ruokavaliosuuntauksen kanssa elämisestä eivät ole vielä niin pitkät, että äärimmilleen viedyn VHH:n pimeisiin puoliin, kuten sisäeritysrauhasten toiminnan häiriintymiseen olisi perehdytty tarpeeksi. Hehkutus jatkuu, vaikka VHH:n yksilöllisistä haittavaikutuksista alkaa olla jo aivan riittävästi tieteellisen lisäksi kokemusperäistä näyttöä. Asiaa ei yhtään helpota se, että ihmisen hormonitoiminta on mahdottoman monimutkainen kokonaisuus, jonka hahmottaminen voi olla haasteellista kokeneemmallekin terveydenhuollon ammattihenkilölle. Omaa näkemystäni umpierityksen häiriöistä voisin kuvata kärjistetysti dominoefektin käsitteellä. Kun yksi umpieritysrauhanen kaatuu, sotkee se mennessään muidenkin umpirauhasten toiminnan. Siksi on todella tärkeää huolehtia siitä, että elintapojen ja sitä kautta elimistön kokonaisuus säilyy tasapainossa.

VHH ja kilpirauhanen
Pitkään on vaikuttanut siltä, että VHH:sta varoitellaan kovasti tai sitten sitä perustellaan vakuuttavin argumentein, joita on vaikea ymmärtää ellei hylkää kaikkea perustietämystään ihmisen fysiologiasta. Väännön keskellä VHH:n sisäeritysrauhasvaikutukset ovat jääneet todella vähäiselle huomiolle ja olisi helppo vetää johtopäätös, jonka mukaan ankaraakin VHH:ta kannattaa jatkaa, jos se tuntuu aluksi hyvältä. Tyypillisesti VHH-tutkimuksetkin ovat olleet melko lyhyitä kestoltaan ja ruokavaliona niissä on käytetty sallivampaa linjaa, joten ongelmat eivät ole tulleet niissä vahvasti esille.

Kilpirauhasen toiminnan hidastuminen VHH:lla
Viime vuosina näkemys VHH:n kilpirauhasvaikutuksista on onneksi edes vähän selkiytynyt.
On esimerkiksi esitetty alaraja tasolle, jonne ruokavalion hiilihydraattimäärät voi pudottaa ilman aktiivisen kilpirauhashormonin, trijodityroniinin muodostumisen häiriintymistä. En kerro teille tässä tuota alarajaa, koska sen määrittelyyn sisältyy ongelmia. Ihmisten liikuntamäärissä on niin paljon eroja, että mielestäni tiettyyn absoluuttiseen grammamäärään tuijottaminen ei ole viisasta. Pahin turmion resepti on kalorivajeen, rankan urheilun ja tiukan hiilihydraattirajoituksen kombinaatio. Aineenvaihdunnan hidastuminen on kehon suojamekanismi nälkiintymistä vastaan. "Alakarppaus" edustaa eräänlaista pula-aikaa, jota voidaan hyödyntää laihduttamisen alkuvaiheessa, mutta jolla voidaan pitkään jatkettuna myös tuhota terveyttä.


Perinnöllinen alttius
Kilpirauhasen toiminta voi hidastua, vaikka perinnöllistä alttiutta kilpirauhassairauksille ei olisikaan. Kuitenkin varsinaisen vajaatoiminnan eli hypotyreoosin kehittyminen vaatii tietynlaista genetiikkaa ja johtuu yleisimmin tulehuksellisista tekijöistä (ei ruokavalion makroravinteiden jakaumasta). Tämä hämmentää edelleen keskustelua. Koska kaikille ei tule edes vuosien ketokarppailun seurauksena ongelmia kilpirauhasen tai muiden sisäeritysrauhasten kanssa, voi olla helppoa jättää "muutamat erityistapaukset" huomioimatta. Näitä erityistapauksia saattaa kuitenkin tulla lähivuosina lisää, jos alakarppausbuumi jatkuu nykyiseen malliin. Lisäksi korostaisin, että tässä osassa käsittelen vain yhtä turhan tiukan VHH:n yksilöllisistä haitoista. Lukuisia muitakin löytyy ja voit lukea niistä jatkossa lisää, kun kirjoittelen aiheista yksi kerrallaan.

VHH ja stressihormonit
Kaikenlainen stressi vaikuttaa kilpirauhaseen ja voi altistaa pitkään jatkuessaan vajaatoiminnalle. Psyykkisten syiden lisäksi stressiä voivat aiheuttaa myös ravintotekijät, kuten ruokavalion liian alhainen hiilihydraatti- tai kalorimäärä. Keho ei erottele stressin erilaisia alkulähteitä toisistaan, vaan pumppaa kiltisti ylenmäärin stressihormoneja, jotta haasteiden keskellä selvittäisiin toimintakykyisinä. Oli kroonisen stressitilan syynä siis henkinen paine tai alakarppaus, kärsii terveys yhtälailla.

Liian alhaisilla hiilihydraateilla eleltäessä esimerkiksi kortisoli ja adrenaliini saattavat huidella liian korkealla. Keho yrittää siis pitää verensokeritasoa riittävällä tasolla vaihtoehtoisen reitin kautta ja tällä on sivuvaikutuksensa. Tilanteen havaitsemista mutkistaa se, että olo voi tuntua aluksi jopa euforiselta. Lisäksi kroonista stressiä on vaikea havaita, koska se muuttuu lopulta luonnolliseksi olotilaksi. Mieli ja keho unohtavat millaista on syvä rentoutuminen.

Mainitsin jo raskaan liikunnan ja alakarppauksen huonosta yhdistelmästä, mutta myös henkisen kuormituksen ja alakarppauksen yhdistelmä voi olla samalla tapaa haitallinen. Tilanteen jatkuessa liian kauan, voi kehittyä myös lisämunuaisen väsyminen, joka pahentaa huomattavasti kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita. Ihmiset reagoivat hyvin yksilöllisesti erilaisiin stressitekijöihin ja ruokavalioihin, joten on hyvä käsitellä ravitsemusaiheita muutenkin kuin keskiarvojen näkökulmasta. Jos jotain äärimmäistä kokeillaan, on veriarvoja seurattava ja opeteltava kuuntelemaan omaa kehoa gurujen myyntipuheiden sijaan.

Loppukaneetti:

Miksi alakarppaus voi pelastaa tai tuhota terveyden?
Yleinen ongelma länsimaisessa yhteiskunnassa on vuosien aikana kertyneen ylipainon ja istumatyön yhdistelmä. Tästä johtuen moni onnistuu säilyttämään terveytensä ankarallakin VHH:lla. Kun rankkaa liikuntaa ei harrasteta ja vararavintoakin löytyy, voi homma toimia. Ainakin muutaman vuoden ajan. Kaikilla ei ole myöskään alttiutta kilpirauhasongelmille ja äärimmäisessäkin tilanteessa mielen hallinta voi olla suhteellisen helppoa tietynlaisella hermostolla varustetulle henkilölle. Stressihormonien tasot pysyvät aisoissa.

En siis halua mitätöidä kenenkään myönteisiä VHH-kokemuksia. Esitän kuitenkin pienen toivomuksen VHH-myönteisille asiantuntijoille, nettikeskustelijoille ja aiheeseen vihkiytyneille harrastelijoille. Kuunnelkaa avoimin mielin myös erilaisilla elimistöillä varustettuja yksilöitä, joille VHH ei tule koskaan sopimaan. Ei edes vuosien "induktiovaiheen" tai minkä tahansa kikkailun jälkeen. Jos tietty ruokavalio ei toimi, on parempi pysähtyä ajoissa ja etsiä muita ratkaisuja terveyden kohentamiseksi.

Osa ihmisistä on myös, kuten fitness-piireissä tavataan sanoa "geneettisesti lahjakkaita" hiilihydraatinsiedon osalta. Tällöin vähäisempikin hiilihydraattien karsiminen urheiluharrastuksen yhteydessä johtaa heikentyneeseen suorituskykyyn ja lukuisiin lisäongelmiin. Suosittelenkin lukemaan seuraavan tekstin fitness-asiantuntijan ja -kirjailijan, Anthony Colpon omista kokemuksista. Ohessa hän lataa kehiin runsaasti tärkeää tutkimustietoa:

Anthony Colpo - Is a Low Carb Diet Bad For Your Thyroid?

Jutun alussa Anthony kuvailee omassa kylmänsiedossaan VHH:n aikana esiintyneitä ongelmia ja yhdistää ilmiön kilpirauhasen toimintaan. Hän ei kuitenkaan mainitse mitattiinko häneltä koskaan kilpirauhasarvoja. Huomioitakoon, että VHH voi aiheuttaa kilpirauhasongelman sijaan hypoglykemiaa (liian alhainen verensokeritaso). Hypoklygemian yksi oire on paleleminen.

Itse olen kärsinyt huonosta ääreisverenkierrosta koko elämäni ja tilannetta ovat lapsesta asti pahentaneet autonomisen hermoston toiminta stressin aikana ja verensokerin heittely. Kilpirauhasarvoni ovat aina olleet normaalit enkä ole koskaan ollut ylipainoinen. Minulta on myös mitattu selästä erittäin alhainen rasvaprosentti suhteessa muuhun kehoon. Nämä tekijät voivat viestiä geneettisesti kelvollisesta hiilihydraatinsietokyvystä. Wuhuu, olen siis edes jossain lahjakas.

Lukuisista eri syistä johtuen VHH ei siis sovi itselleni lainkaan, mutta en mitätöi sitä faktaa, että suuremmalle osalle erityisesti länsimaisista ihmisistä se voi olla pelastus. Haluan kuitenkin muistuttaa, että...

Jos kuulut johonkin seuraavista ryhmistä, kehotan olemaan erityisen varovainen VHH:n kanssa:

• Olet kroonisesti stressaantunut tai uupunut.


• Suvussasi esiintyy kilpirauhasen vajaatoimintaa.


• Harrastat oikeaa liikuntaa eikä mitään hipsuttelua.


• Rasvaprosenttisi on alhainen.


• Kärsit mistä tahansa mielenterveysongelmasta.


• Kärsit mielialojen ailahteluista, ärtyneisyydestä, keskittymishäiriöistä tai masennuksesta.

HHH eli hyvähiilihydraattinen ruokavalio kunniaan
Vielä lopuksi korostan, että alakarppaus on eri asia, kuin ruokavalion huonojen hiilihydraatinlähteiden vaihtaminen parempiin ja määrien suhteuttaminen kulutukseen. Painonhallinnan ja lukuisten terveysongelmien yhteydessä on erittäin tärkeää välttää verensokerin säätelyä sotkevien hiilihydraattien liikasaantia. Jos voimia vielä riittää suosittelen ehdottomasti lukemaan seuraavan aiheesta kirjoittamani pienen jutun: http://blogit.iltalehti.fi/hanna-markuksela/2012/02/02/kaksitoista-kovaa-karppausvinkkia/
________________________

Kuvalähde: http://www.diet4.net/wp/wp-content/uploads/2010/11/Thyroid-gland-250x300.jpg

Lähteet:
Omat kokemukseni, näkemykseni ja perusfysiologia
Lyle McDonald - Ketogenid diet book
http://anthonycolpo.com/?p=1743
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kilpirauhashormoni

Coco jambo: kannanottoni kookoskeskusteluun

Suuntaan jos toiseen rönsyilevä kärhämä kookostuotteiden ja erityisesti kookosöljyn terveysvaikutuksista on jatkunut jo pidemmän aikaa. Täältä löytyy viimeisin havaitsemani lähdeviitteillä terästetty kannanotto, joka innosti minutkin kirjoittamaan näkemyksen aiheesta. Lähdetään siis selvittämään nauttiako vai eikö nauttia herkullisista kookostuotteista. Kuvissa esiintyvä miesmalli on ystäväni Joonas.

Erilaisten intressien värittämiä näkökulmia 
Kuten kaikessa elintarvikemainonnassa, on eri tahoilla omat päämääränsä, jotka ohjaavat tiedotusta. Kookosöljyn markkinoijien sivuilta löytyy massiivinen luettelo vaivoista ja sairauksista, joihin kookosöljy voi heidän mielestään tuoda avun. Väitteiden perään on ladattu pitkä lista lähdeviitteitä. Terveyslehdet sen sijaan julkaisevat säännöllisesti artikkeleita, joissa suomalaisen ravitsemusvalistuksen kärkinimet toteavat kookosöljyn yksiselitteisesti terveydelle haitalliseksi tyydyttyneeksi rasvaksi, jota kannattaa välttää. Kakkiaan asiantuntijoiden mielipiteissä on suuria eroavaisuuksia, kuten aina puntaroitaessa yksittäisten ruoka-aineiden terveysvaikutuksia.

Itse pyrin tuomaan keskusteluun mukaan huomionarvoisia seikkoja, joiden perusteella jokainen voi arvioida itse kookostuotteiden käyttöään sekä niiden merkitystä hyvinvoinnilleen. Rehellisyyden nimissä paljastan heti alkuun myös...

Omat intressini:

• Olen lukenut paljon erilaisia tutkimuksia kookosöljyn terveysvaikutuksista ja pyrkinyt keskittymään rottakokeiden sijaan ihmisillä tehtyjen mittausten tuloksiin. 
• Vastaani ei ole tullut ainuttakaan tutkimusta, jonka perusteella kookostuotteiden käyttöön osana monipuolista ruokavaliota olisi yhdistettävissä selkeitä terveyshaittoja. 
• Vastaani ei ole tullut myöskään maiden välistä vertailua, jossa Thaimaa komeilisi sydäntautitilastojen kärkipäässä.
• Rakastan suuresti kookoskermaa ja -maitoa, mutta en koe pakkomiellettä suodattaa informaatiota tästä lähtökohdasta käsin. 
• Arvostan thaimaalaisten terveellistä keittiökulttuuria ja näen tärkeänä tehtävänäni poimia heidän ruokalajiensa joukosta maukkaita elementtejä suomalaiseen fuusiokeittiökulttuuriin. 
• Validoin mieluiten tiedotusta, joka kannustaa kookostuotteiden kohtuukäyttöön, muttei ylikorosta kookoksen mahdollisia terveyshyötyjä ihmisten kokonaisterveyden kusannuksella. 
• Kookosöljyssä on paljon hyviä aineita, mutta välttämättömiä rasvahappoja siinä ei ole juurikaan. Ravitsemusasiantuntijana toivon, ettei kukaan käyttäisi trendien lietsomana kookosöljyä liian runsaasti muiden, terveydelle vielä tärkeämpien rasvojen kustannuksella.
• Käytän kookostuotteita lähes joka päivä ruoanlaitossa, reippaalla otteella. Kolesteroliarvoni ovat erinomaiset: LDL 2 (pitää olla alle 3), HDL 1,99 (tulee olla yli 1) ja triglyt 0,94 (tosi hyvä koska viitearvo on alle 2). Juustoja tai rasvaisia maitotuotteita en juurikaan voi syödä maitoon liittyvien yliherkkyyksien takia, mutta voita käytän vaihtelevia määriä arviolta joka toinen päivä.   

Kylmäpuristettu vs. pitkälle prosessoitu kookosrasva  
Kookosöljyn kohdalla on tärkeää erottaa ensin toisistaan pitkälle prosessoitu kookosrasva, jolla vappumunkit paistetaan ja kylmäpuristettu, olomuotoaan ympäristön lämpötilan mukaan vaihtava kylmäpuristettu kookosöljy. Jälkimmäinen on terveellisempi vaihtoehto ja selkeästi paremman makuista. Myös tutkimuskatsauksissa prosessoidun kookosrasvan terveysedut ovat olleet kyseenalaisia ja kontekstisidonnaisia. Kylmäpuristetusta kookosöljystä on saatavilla jonkin verran tutkimustuloksia, jotka viittaavat sen mahdollisiin terveyshyötyihin.

Prosessoitu kookosrasva mäkeen ja kylmäpuristettua kohtuudella.

Kylmäpuristetun kookosöljyn hyödyllisten vaikutusten merkitys
Kookosöljy on suurelta osin tyydyttynyttä rasvaa, mutta ainoastaan tämän perusteella ei voida arvioida kookosöljyn vaikutuksia ihmisen elimistöön. Kylmäpuristetun kookosöljyn rasvahapoista noin puolet on lauriinihappoa, joka muuttuu kehossa monolauriiniksi. Lauriinihappo on myös yksi äidinmaidon tärkeä komponentti, joka auttaa kehoa suojautumaan haitallisia mikrobeja vastaan. Lisäksi kookosöljyn lyhyt- ja keskipitkäketjuiset rasvahapot sulavat ja imeytyvät hyvin, mistä on hyötyä mm. suolisto-ongelmaisille, joilla rasva aiheuttaa ripulia ja vatsakramppeja.

Mainitut rasvahapot varastoituvat myös hieman huonommin kuin pitkäketjuiset rasvahapot, joita suurin osa ravintomme rasvoista pääasiassa sisältää. Eräässä tutkimuksessa vertailtiin toisiinsa kookosöljyä ja soijaöljyä käyttäviä ylipainoisia naisia kalorirajoituksen aikana. Kummassakin ryhmässä tutkittavien paino putosi, mutta ainoastaan kookosöljyryhmässä ilmeni vyötärön kaventumista. Ero on tietenkin pieni enkä lähtisi tämän perusteella muuttamaan ruokavalioni rasvahappokoostumusta. On tärkeää huomioida, että kookosöljyn rasvahapot eivät ole terveydelle välttämättömiä, joten ylikorostettaessa kookosöljyn terveellisyyttä saattavat muut vielä tärkeämmät rasvahapot jäädä paitsioon. Hyviä tuloksia kehonkoostumuksen osalta on esitetty saavutettavan myös käytettäessä kalaöljyä, jonka terveysvaikutuksista on paljon laajamittaisempaa tutkimusnäyttöä.

Kannattaa myös muistaa, että ylimääräinen energia on aina ylimääräistä energiaa. Ihmisillä tuntuu olevan tapana innostua käyttämään terveelliseksi mainostettua tuotetta liikaa muun ravinnon lisänä, vaikka olisi tarkoituksenmukaisempaa korvata sillä jokin haitallinen elementti. Kookosöljy ei siis sovi ravintolisäksi, vaan terveellisen ruokavalion osaksi. 

Edellä mainitun tutkimuksen tuloksista huolimatta tai niistä johtuen toivoisin siis maltillisuutta kookosöljyn käyttämiseen. Länsimaisen ihmisen terveyden kannalta huomattavasti tärkeämpiä rasvanlähteitä ovat tämänhetkisten tietojen valossa esimerkiksi kala ja oliiviöljy. En tietenkään väheksy kookoksen merkitystä osana joidenkin erittäin terveiden alkuperäiskansojen ruokavalioita. Tietynlaisessa kontekstissa kookosöljy saattaa toimia hyvinvointia merkittävästi edistävänä tekijänä esimerkiksi antimikrobisten ominaisuuksiensa ansiosta. Ruokavalio on kuitenkin aina kokonaisuus, jota yksi ainoa tekijä ei voi muuttaa yksioikoisesti terveelliseksi tai epäterveelliseksi.  

Kookos osana suomalaista ruokavaliota
Vaikka kookosöljyllä tai kookostuotteilla ei olisi merkittäviä kansanterveydellisiä vaikutuksia suomalaisille, on kookoksen hyödyntämistä tärkeää pohtia kulinaaristen tekijöiden takia. Kookosmaito tai -kerma osana terveellistä ruokavaliota ei ole todistettavasti edistänyt sydäntautikuolleisuutta, joten kannustaisin kookostuotteiden kohtuukäyttöön. Kookosöljy ei aiheuttanut esimerkiksi kuvaamassani tutkimuksessa veren rasva-arvojen heikentymistä. Aiheeseen liittyen löysin toisenkin kiinnostavan tutkimuksen, jossa tarkasteltiin olisiko kookostuotteiden ja kookosöljyn käytöllä yhteyttä intialaisten sydäntauteihin. Minkäänlaista syy-seuraussuhdetta ei löytynyt. Ehkä pulmallisin kookoskysymys ei siis lopulta liity suoranaisesti terveysvaikutuksiin, vaan teknisiin ongelmiin.  

Kuinka saisin rikki kookospähkinän?

Kookospähkinän vasaroiminen on rankkaa puuhaa, joten onneksi kaupat ovat täynnä kookoskerma- ja kookosmaitotuotteita, joiden joukossa on alkanut näkyä ilahduttavan paljon lisäaineettomia luomuvaihtoehtoja. Hinnoiltaan nämä eivät eroa merkittävästi perusversioista, mutta koostumus on toisinaan onnettoman sakkautunut. Pyrin tämän jutun jälkimainingeissa selvittelemään vielä tarkemmin kookostuotteiden valmistusprosesseja, joten saamme aiheesta lisää tietoa myöhemmin. Seuratessani kookosmaidon puserrusta Thaimaassa, vaikutti prosessi todella hellävaraiselta. Missään isossa tehtaassa en kuitenkaan valitettavasti ehtinyt vierailla, joten en tiedä millaisia koettelemuksia meille tuotavien kookosmaitotölkkien sisällä oleva valkoinen nektari on saanut läpikäydä.  

Kookosöljyn käytön todellisuus Thaimaassa poikkeaa mainosten väitteistä
Velä lopuksi pieni tietoisku. Toisin kuin mainostajat ja monet terveysalan edustajat antavat ymmärtää, Thaimaassa ei käytetä paistorasvana tai yleisenä ruokarasvana kookosöljyä. Lähimenneisyydessä sianrasva on ollut thaimaalaisten pääasiallinen paistorasva ja vain muslimit ovat käyttäneet runsaasti kookosöljyä (uskonnollisista syistä, sianihran tilalla). Olen käynyt itse tarkistamassa tilanteen eräässä kulinaariselle taiteelle omistautuneessa kokkikoulussa. Kyseisen koulun opettajan mukaan thaimaalaiset valitsevat öljykseen yleensä halvimman mahdollisen, kuten soijaöljyn. Kookosöljyyn heillä ei ole varaa, joten runsaimmin kookosta käytetään kookoskerman ja -maidon muodossa.

Minä ja Joonas Bangkokissa, tuoreen kookosjäätelön kimpussa.

Taitan nyt lähteä salille nostelemaan ystävieni kanssa rautaa. Iltapalaksi nautin kattilallisen keitettyä, idätettyä täysjyväriisiä kookosmaitoon tehdyn tom yam -keiton kera ja julkaisen reseptin seuraavalla kerralla. Nauttikaahan tekin elämästä, kookoksesta ja auringosta. 
_________________________________________________________________________

Lähteet:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2937313/
http://www.springerlink.com/content/02ngg2413wm2w630/fulltext.pdf
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9316363 

 

Karppaajan kymmenen käskyä

 
Minä olen ravitsemuksen ylipapitar ja julistan sinulle kymmenen käskyä, jotka ovat korkein totuus.
Tai sitten ihan vain VHH:n käyttöohje, jonka avulla voit lakata etsimästä totuutta ja alkaa kuunnella omaa kehoasi.

1. VHH ei ole tie, totuus ja elämä, vaan ruokavaliokonsepti.  

• Yksikään vakuuttava ruokavaliokonsepti ei ole absoluuttinen totuus, vaan kokoelma oletuksia. Oletuksia jotka toimivat tai sitten eivät. 
• Usein vain osa jonkin suosituksen oletuksista toimii, mutta osa täytyy korvata muilla opeilla.
• Tästä johtuen juuri sinulle parhaimman ruokavalion koostaminen on palapelin kasaamista. Ruokavalioiden väliset rajat ylittävä soveltaminen ja asiantuntijan neuvot voivat auttaa löytämään puuttuvia palasia. 

 2. Kehosi on guru, älä pidä muita guruja.

• Ei ole gurua, joka voisi kertoa millainen ruokavalio sopii joka ikisen ihmisen elimistölle, mielelle, sosiaaliseen ympäristöön, elämäntilanteeseen ja budjettiin.
• Hanki tietoa luotettavista lähteistä, tee omat yhteenvetosi ja sovella.
• Vastaukset suuriin kysymyksiin löytyvät kirjaimellisesti sisältäsi. Lopulta kehosi kertoo mikä toimii ja mikä ei.

3. Syö hiilihydraatteja riittävästi, yksilöllisten tarpeidesi mukaan.

• Älä aloita rytinällä, vaan pudota hiilihydraattien määrää asteittain. Aluksi hiilihydraattien vähentäminen voi aiheuttaa oireita, joten arvioi tilannetta rauhassa vasta parin viikon karppailun jälkeen.
• Kehosi on ainutlaatuinen. Se mikä sopii muille, ei välttämättä sovi sinulle. 
• Se mikä sopii sinulle jossain elämäntilanteessa, ei välttämättä sovi sinulle enää tilanteen muuttuessa. (Esim. urheiluharrastuksen aloittaminen, raskas ruumiillinen työ, stressi ym.)
• Vaikka olo olisi suorastaan euforinen alhaisilla hiilihydraateilla, voi pidemmän ajan kuluessa kehittyä pahoja terveysongelmia.
• Esimerkkinä mahdollisista seurauksista toimii kilpirauhasen toiminnan hidastuminen, mikä johtaa painonnousuun ja väsymykseen. Myös toistuvat mielialaongelmat voivat liittyä ruokavalioon.
• Paasto tai "alakarppaus" voivat heikentää myös ylimääräisen estrogeenin poistumista kehosta. Tästä saattaa seurata naisille hormonaalisia ongelmia, kuten PMS:ää, rintasyöpäriskin kohoamista ym.
• Liikunta, varsinkin kestävyysurheilu lisää hiilihydraattien tarvetta reippaasti.
• Sisällytä ruokavalioosi runsaasti kasviksia ja juureksia. Nauti reenien jälkeen marjoja, hedelmää, täysjyväviljaa tai vaikka bataattia. Hiilihydraatin sieto on parempi noin tunnin ajan urheilusuorituksen jälkeen.

4. Älä kehitä carbofobiaa.

• Onnistunein ruokavaliosuunnitelma on usein sellainen, jonka toteuttaminen voi tapahtua rennosti ja jossa on liikkumavaraa.
• Korjaa ensin isot linjat kuntoon ja ala vasta sen jälkeen hifistellä. Kokonaisuus ratkaisee. 
• Syömisten miettimisestä aiheutuva stressi on terveydelle haitallisempaa, kuin yksittäiset poikkeukset ruokavaliosta.  
• Ota ilo irti juhlatilaisuuksista ja syö sellaisia ruokia, jotka eivät vahingoita sinua pitkäaikaisesti.  Mielenterveyden kannalta on erittäin tärkeää irrotella välillä. 
• Voit vaihtaa ravintolassa tai juhlissa peruna/riisilisäkkeen salaattiin, juureksiin tai kauden kasviksiin. Jos tämä ei onnistu, syö vaikka vain osa lisäkkeestä ja nauti ruoastasi hyvällä mielellä. 

5. Jos oireilet gluteenista selkeästi, vältä sitä. 

• Käy tutkituttamassa itsesi perusteellisesti, jos epäilet keliakiaa. Muista kuitenkin, etteivät nykyiset tutkimusmenetelmät ole vielä kehityksensä huipulla. 
• Jos keliakiaa ei löydy ja epäilet silti oireilevasi gluteeniviljojen takia poista gluteeni ruokavaliostasi täydellisesti ja katso mitä tapahtuu (suolinukan korjaantuminen vie aikaa). 
• Älä tee pysyviä muutoksia ruokavalioosi ilman selkeitä perusteita ja ammattitaitoista ohjausta. 
• Älä anna gluteenittomuuden masentaa. Maailmassa on lukuisia kansakuntia, jotka pärjäävät terveysvertailuissa meitä suomalaisia paremmin. Jopa ilman ruista ranteessa ja vehnälesettä muroissa. Käy vaikka Aasiassa tai Etelä-Amerikassa katsomassa.

 6. Panosta laatuun ja ruokavalion monipuolisuuteen.

• Hyvä ruokavaliokonsepti on väärin toteutettuna epäterveellinen.
• VHH ei ole yhtä kuin pekoni munalla. (Atkins-myytti on irvikuva alkuperäisestä ruokavaliosta, jossa hiilihydraattien määrää lisätään alkuvaiheen induktion jälkeen asteittain yksilöllisesti sopivalle tasolle.)
• Ota proteiinisi eläinkunnantuotteiden lisäksi kasviperäisistä lähteistä, kuten pähkinöistä, siemenistä ja pavuista. Tämä on luuston, suoliston ja sisäelinten kannalta tärkeää, sillä liika lihansyönti ei ole hyväksi. 
• Suosi luomutuotteita, paikallisten tilojen lihaa, luomumunia ja vapaana kasvanutta kalaa (kuten muikkua, jossa on myös vähemmän raskasmetalleja). Nykyisen tehotuotantojärjestelmän seurauksena lihaan ja kalaan on pumpattu mukavat määrät mm. antibiootteja ja hormoneja. Eläimet ovat myös hyvin huonokuntoisia. (Tiesitkö esimerkiksi, että lähes jokaisen norjalaisen viljellyn lohen sydän on rasvoittunut ja omega-3-pitoisuudet heikentyneet vääränlaisen rehun ansiosta.) 
• Syö ylenmäärin vihanneksia, kohtuullisesti marjoja sekä hedelmiä.
  Kasvikunnantuotteiden antioksidantit ehkäisevät syöpää, pitävät ihon kunnossa, suojaavat vanhenemismuutoksilta sekä lukuisilta elintasosairauksilta. 
• Ravintokuitu sitoo itseensä haitallisia yhdisteitä ja kuljettaa niitä pois kehosta, joten mätä niitä rehuja minkä jaksat!

7. Laita moottoriin vain parasta öljyä.

• Elimistö tarvitsee monipuolisesti hyvälaatuisia rasvahappoja, joten kannattaa nauttia rasvaista kalaa, hyvälaatuista kalaöljylisää, saksanpähkinöitä, oliiviöljyä ja avokadoa.  
• Ja joku roti sen voin kanssa. Luomukirnuvoi on terveellistä, mutta liiallisesti käytettynä se voi viedä tilaa muilta hyviltä rasvoilta. 
• Sama pätee kylmäpuristettuun kookosöljyyn, joka on antimikrobisten ominaisuuksiensa ja hyvän sulavuutensa ansiosta todella terveellistä, mutta muitakin rasvoja tarvitaan. 
• Käytä kylmäpuristettuja kasviöljyjä, kypsennä kala mieluiten uunissa tai tee sushia ja säilytä pähkinät ja siemenet viileässä. Härskiintynyt rasva joutaa mäkeen.   

8. Hanki tarvittaessa ammattitaitoista tukea elintapamuutoksesi edistämiseksi.

• Ammattilaisella on laajempi näkemys ruokavalioiden pitkäaikaisvaikutuksista, joten kaikkea ei kannata oppia kantapään kautta.
• Juuri sinulle optimaalisin ruokavalio räätälöidään yksilöllisten tarpeidesi mukaan.  
• Säästät resurssejasi keskittämällä huomiosi, aikasi ja rahasi oikeisiin asioihin. 

9.  Kaikkea ei vielä tiedetä, joten seuraa myös aikaasi, veriarvojasi ja ravitsemustieteen etenemistä.

• Tutkimusta ruokavaliokokonaisuuksien yksilöllisistä pitkäaikaisvaikutuksista tarvittaisiin lisää, sillä jokainen aluksi hyvältä tuntuva ruokavalio ei ole pitkään toteutettuna terveellinen. Tämä voi päteä sinunkin ruokavalioosi.  
• Emme siis tiedä vielä tarpeeksi vähähiilihydraattisten ruokavalioiden pitkäaikaisvaikutuksista, joten VHH:ta noudattavan kannattaa seurata veriarvojaan ja pysyä ajan hermolla.    
• Ravitsemustiede on tieteenalana hyvin nuori ja ruokavalioiden kokonaisuuteen kohdistuvan tutkimuksen tekeminen on haasteellista. Lisäksi tutkimusten rahoittajien sekä julkaisijoiden intressit vaikuttavat vallalla oleviin käsityksiin. Jos olo on huono ja muutokset ruokavaliossa auttavat, voidaan kysyä kannattaako jäädä kitumaan ja odottelemaan virallisten näkemysten muuttumista?

10. Rentoudu, nauti, elä, nyt!

• Rentoutuminen on terveyden kannalta yhtä olennainen elementti kuin oikeanlainen ravinto.
• Kaikenlaisen pikkutarkan piiperryksen keskellä voi käydä niin, että itsestäänselvistä perusasioista huolehtiminen jää alakynteen. Esimerkiksi yksittäisten ruoka-aineiden hysteerinen välttäminen yhdistettynä stressiin ja epätasapainossa olevaan ruokavalioon on täysin toimimaton kokonaisuus. 
• Etsiessäsi syitä terveys-, suolisto- tai painonhallintaongelmiisi pohdi myös oletko aidosti rentoutunut. Nukutko tarpeeksi, osaatko käsitellä henkisiä haasteita, nautitko elämästäsi ja toteutatko unelmiasi?
• Mene sitten kauppaan, kahmi ostoskoriin kaikenlaisia vihanneksia, kylmäpuristettua oliiviöljyä, pähkinöitä, siemeniä, kalaa, avokadoa, juureksia, jotain eksoottista, jotain tuttua ja turvallista. 
• Nyt voit lähteä liitelemään kohti parempaa oloa, vieläkin kauniimpaa olemusta ja kirkkaampaa mieltä!

___________________________________________________

Kuvalähteet:
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRzQOhzvNfK84RkkcGfA0XdaSWg1sbXoz_uH32H4rSjNZNgdXvDHeGFUzJIT7THd4x3AfJs0p2aDPgTPbffLnJpIfyYZqiATZqMp3WBjH3m7Ie_53UO02Lg6fxohDT__2fw8iLjnMyid8/s1600/hair-beauty-guru.jpg
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOed9jusFl5tBHTu5nEddMooaWT_STjtTUKNdJnBL4Ck_qRDhatPJPZobcl_gJgF-j9pGXqIzUCf-cc1iP508u0heDiN1YbzLYOXL0pQ8jJrz-GrWJAsR-6uOqNMS6SdA4pevXimd8/s1600/enlightenment.jpg
http://heelatch.com/blog/wp-content/uploads/2010/12/focus.jpg
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDVOMjWHSkJJVGqRhnwUMlCjI4xZZyiZYgQct3X7zFic7dbZT5dMlZN8pSdkc1fNgpXx2IqUhQ9R2clDo7lJkUVF15QaEdQ4yIPxY1akC5rVERmOZbQQ-unzjQhlF_caacJ9hHsZPciHc/s1600/david-beckham-torn-achilles
http://aquarianeyes.files.wordpress.com/2009/09/red_mouth_eating_dark_chocolate.jpg?w=390&h=369
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR2JQmUn5I_g8NLYBdb-ViFQnvxFjCYWt8JiIeBM_MLTl-E-_8o3g95oPnrKuzeu2dW7kaSMavzK9fGuGZjUZ-M4S1dIqNSSMWBS0rK0RQyQIbQ-mmEe9plB2l6x6aQLpbUFOew7s7puK_/s1600/vegtables.jpg
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhf12aOUSgU5BRO-qT3yU7CVuhIl6M3U45Kn-xTdqOdn413kHquGacjN1qBL-zfEFXTPszWUo3b4sujNUpXUO97iNsbPVebro3kk51HMl5-Btv02SgM7iviQEPlJ0J0-WJDTKaJnpBE/s1600/sushi-for-2.jpg
http://farm3.static.flickr.com/2040/3569400657_afe688f8da_o.jpg

Terveyden torajyvät, Osa 6: VHH:n haasteet ja riskit

Eiköhän näitä peltoja ole kynnetty jo tarpeeksi, joten tämä on vähähiilihydraattisia ruokavalioita ja viljojen ongelmallisuutta käsittelevän sarjan viimeinen osa ennen finaalia. Pääsette toki jatkossakin vierailemaan hiilihydraattien maailmassa, koska jotkin tulevat seikkailumme kohdistuvat entistä syvemmälle aiheeseen. Tämä oli lyhyt kiertoajelu, joka on toivottavasti tarjonnut hyvän katsauksen aihepiiriin.  

Jotta sarja päättyisi selkeään johtopäätökseen, arvioimme tänään VHH:ta objektiivisesti ja avarakatseisesti. Aloitetaan käymällä läpi VHH:n toteuttamisen haasteita ja siirrytään niiden kautta kokeneempien karppaajien neuvoihin.

Vallitseva ruokakulttuuri
Länsimaisessa yhteiskunnassa ravinnon hankkimisen keskeisiksi piirteiksi ovat teollistumisen myötä nousseet helppous, nopeus ja edullisuus. Valitettavasti näihin ominaisuuksiin on panostettu ruokamme terveellisyyden ja nautinnollisuuden kustannuksella.

Nyt ruokavaliomme on täynnä virheitä, joista suurelle osalle on annettu siunaus. Yleinen mantra on ollut jo pitkään leipä, peruna, riisi ja pasta. Jos et voi syödä näitä, sinulla on sairaus, asenneongelma, ortoreksia tai huonot geenit. Sinussa on siis virhe, sillä vikuroiva kehosi ei suostu yhteistyöhön ruokakulttuurimme peruspilarien kanssa. Olen ennenkin esittänyt seuraavan kysymyksen ja esitän sen jatkossa vielä monta kertaa, jotta vapaudumme kaikki mieltämme rajoittavista kahleista.

 Haluatko olla oikeassa vai voida hyvin? 

Haastateltavat kuvasivat ruokavalionsa aiheuttaneen henkisiä haasteita lähinnä siksi, että se on ristiriidassa vallitsevan ruokakulttuurin kanssa. Kuitenkin ruokavalion aikaansaamat tulokset olivat kaikkiaan niin palkitsevia, ettei sosiaalista painetta koettu esteeksi VHH:n toteuttamiselle. 

Mari:

"En tunne ketään, joka noudattaisi samanlaista ruokavaliota. Koetan vältellä ruokavaliosta kertomista muille kuin läheisille. Ravintolasta tai ruokaloista ei löydy mitään täysipainoista ruokaa tai sitten jokin osa annoksesta täytyy jättää syömättä. Välillä on vaikeaa syödä tarpeeksi paljon esim. kaupungilla. Enimmäkseen psyykkiset vaikutukset ovat kuitenkin positiivisia: vähemmän mielialan vaihtelua, tasaisempi olo. ruokaa voi myös syödä paremmalla omalla tunnolla, kun se on terveellistä ja sillä on vaikea lihoa. On selkeät rajat, joita noudattamalla pysyy normaalipainossa." 

 Joni:

"Useimmat eivät ehkä ymmärrä, että vaikka minulla ei ole todettu keliakiaa eivätkä lääkärit ole tuominneet mitään tautia tai antaneet ruokavaliota, saavat viljat minut voimaan pahoin ja aiheuttavat turvotusta. Useimmat eivät ymmärrä, että vaikka keliakiaa tai allergiaa jollekin ruoka-aineelle olisi, se voi silti olla vahingollista. Lähipiiri on hyväksynyt suuntaukseni, varsinkin kun vatsaongelmani olivat parin vuoden ajan usein puheena ja ovat jo muodostuneet sanailun ja vitsailun aiheeksi keskuudessamme."

Koivar:

"Jonkun verran tätä joutuu selittelemään, mutta hyvä keino on ehdottaa lounaalla ottamaan kebabin seuraksi pelkkä salaatti ranskalaisten tai riisin sijaan ja kysyä sitten iltapäivästä, että turvottaako tai väsyttääkö entiseen tapaan. Tuttavapiiristä löytyi yllättävänkin paljon VHH-ihmisiä ja itse toki olen kannustanut muitakin kokeilemaan."

Määrätietoisuuden ja neuroottisuuden häilyvä raja
Joskus terveiden elintapojen joukosta unohtuu tärkein eli elämästä nauttiminen. Ruokaremontti kannattaa toteuttaa rauhallisesti ilman kehon rääkkäämistä, sillä muuten voi olla vaikeaa saada aikaan pysyviä muutoksia ja aitoa hyvinvointia. Minkä tahansa ruokavalion kohdalla on hyvä pohtia myös mistä kohtaa voidaan joustaa esimerkiksi juhlatilanteissa tai vierailuilla. Gluteenin täydellinen välttäminen on ehdottomasti paikallaan, jos vaikuttaa siltä, että altistus heikentää suoliston kuntoa pitkäksi aikaa. Muiden ruoka-aineiden kohdalla olisi kuitenkin hyvä irrotella joskus. Muuten pipo alkaa helposti kiristää päätä eikä tämä ole edes fysiologisesti terveellistä.

Haastateltavani neuvovat hyvin yksimielisesti, kuinka mahdolliset sudenkuopat vältetään:

Joni:

"Sopivasti, sopivalla tahdilla. Mielestäni ei pidä heti leikata kaikkea pois, vaan kokeilla ja kuulostella pikkuhiljaa, millainen ruokavalio tuntuu hyvältä ja luonnolliselta. Epämiellyttävä ruokavalio, olkoonkin miten terveyttä edistävä tahansa, saa helpommin sortumaan herkutteluun. Tosin itsekin sallin muutaman päivän kuukaudesta jolloin syön vähän epäterveellisemmin. Jauhoja koetan välttää, mutta pieniä määriä annan itelleni anteeks, esim yhen pullan tai palan piirakkaa tai pizzaa poikkeustapauksissa. Oluesta en malta sen viljapohjaisuudesta huolimatta luopua."

Koivar:

"Sanoisin, että ei kannata ns. vetää överiksi heti. Vaan aloittaa rauhassa ja kokeilee vaikka vain niin, että korvaa pastan/riisin/perunan salaatilla vaikka viikoksi ja kuulostelee mikä on olo sen jälkeen. Piilosokerit on myös petollisia, että tiukasti vaan pois sieltä eineshyllyltä, vaikka joku näyttäisikin vähähiilariselta tuotteelta."

Mari:

"Kannattaa siirtyä hiljalleen, askel kerrallaan kohti terveellisempää ruokavaliota. Ensin jättää valkoiset viljat ja sokerin, sitten myöhemmin leivän, pastan ja seuraavaksi vähentää hedelmien syömistä jne. Sillä tavoin makuaisti ehtii tottua paremmin muutoksiin. Ja lopulta ei enää niin kaipaakaan hiilarihöttöä vaan se muuttuu epäruoaksi."

Vähähiilihydraattisen ruokavalion riskit ja yksilölliset vaikutukset
Rauhallisen aloituksen ohella on tärkeää seurata myös pitkällä aikavälillä kehon reaktioita ruokavalion vähentyneeseen hiilihydraattimäärään. Suosittelisin tarkkailemaan veriarvoja silloin tällöin sekä pysymään kohtuudessa hiilihydraattien rajoittamisen osalta. Joillekin meistä liian tiukan VHH:n noudattaminen voi aiheuttaa vakavia terveyshaittoja, kuten stressihormonitasojen kohoamista, univaikeuksia, mielialaongelmia, hypoglykemiaa, sisäelinten kuormittumista, kilpirauhasen vajaatoimintaa, hormonaalisia vaivoja ja syömishäiriöitä.

Jotkin luettelemistani ongelmista voivat ilmaantua nopeasti, toiset kehittyvät pitkän ajan kuluessa. Erityisesti paljon liikkuvan kannattaa muistaa, ettei alhaisilla kalorimäärillä urheileminen ole hyväksi mitään ruokavaliota noudattavalle. Liian tiukoista säännöistä ja kieltolistoista voi seurata pakkomielteistä ajattelua. Jos tämä yhdistetään vielä esimerkiksi hiilihydraattien leikkaamisen myötä pudonneeseen kalorimäärään, on kierre valmis. Kalorivajeen on osoitettu aiheuttavan syömishäiriötyyppistä käyttäytymistä myös henkilöillä, joilla ei ole diagnosoitu anoreksiaa. Syömishäiriöillä on siis vahva biologinen perustansa eikä elimistöä ole suunniteltu toimimaan nälkiintymistilassa loputtomiin. 

Vähähiilihydraattinen, runsasrasvainen ruokavalio ei välttämättä sovi myöskään hiilihydraatteja hyvin käsittelevälle kehotyypille. Tällainen keho tarvitsee runsaammin hiilihydraatteja toimiakseen kaikkein optimaalisimmin. Hiilihydraatinsietokykyyn vaikuttavat luonnollisesti geenit, ympäristötekijät, ruokavalio ja  muut elintavat. Olemme kaikki yksilöitä myös biokemiallisesti.

Itse en ole koskaan voinut hyvin ruokavaliolla, jonka hiilihydraattimäärät on pudotettu alas. Olen saavuttanut huomattavasti parempia tuloksia syödessäni riittävästi hyvälaatuisia hiilihydraatteja, kuten marjoja, vihanneksia, juureksia ja gluteenittomia täysjyväviljoja. Kehonkoostumukseni on näiden avulla timmimpi, oloni terveempi, keskittymiskykyni parempi ja jaksan urheilla täysillä. En tietenkään voi hyvin myöskään korkeahiilihydraattisella, paljon sokeria ja tärkkelystä sekä gluteeniviljoja sisältävällä ravinnolla, joten kutsuisin itselleni parhainta ruokavaliota hyvähiilihydraattiseksi. Olen tällä hetkellä erityisen kiinnostunut paleoteorioista, elävästä ravinnosta sekä alkuperäiskansojen ruokavalioista, joten tulen julkaisemaan niistä jatkossa omia sovelluksiani.  

Olemme kaikki yksilöitä ja nykyisen ravitsemustieteen ollessa vielä kehityksensä alkuvaiheessa, on viisainta tarkastella myös näkökulmia, joita meille tarjoavat erikoisruokavalioita noudattaneiden ihmisten kertomukset sekä eri tavoin syövistä kansakunnista saadut tiedot. Näin on mahdollista rakentaa entistä parempia ruokavaliokokonaisuuksia myös niille, joille nykyiset länsimaiset suositukset eivät syystä tai toisesta ole tuottaneet hyvää oloa. Seuraavassa osassa luettelen vielä kehittämäni karppaajan kymmenen käskyä, joiden avulla on helpompaa noudattaa vähä- tai hyvähiilihydraattista ruokavaliota turvallisesti ja ottaa siitä kaikki ilo irti.

_____________________________________________________________
Kuvalähteet:
Evgeni Dinev / FreeDigitalPhotos.net
http://images.wikia.com/x-files/images/8/86/The_Truth_Is_Out_There_tagline.jpg
Carlos Porto / FreeDigitalPhotos.net
markuso / FreeDigitalPhotos.net

Terveellistä pikaruokaa: Lohi, juuresmuusi ja kesäsalaatti (G, L, VHH)

Kuvat: Miika Ihanainen
Reseptien hyvinvointitakuu: Rambo

Menu

• Valkosipuli-feta-uunilohi
• Juuresmuusi (perunamuusin VHH-korvike)
• Salaatti (josta tulee mieleen kesä <3)

Tervetuloa koekeittiöön, jossa kulinarisoidaan helposti ja halvalla terveellistä pikaruokaa. Tänään esittelyssä on vähähiilihydraattinen, gluteeniton, paleoliittinen ja ennen kaikkea nautinnollinen ateriakokonaisuus, jonka valmistin ystäväni Miikan kanssa. Seuraavassa tarvittavat aineet ja ohjeet.
________________________________________________________________

Valkosipulilla ja fetalla kuorrutettu uunilohi 

• lohifile
• fetajuustoa (vuohen ja lampaanmaidosta valmistettu on parasta, Mevgal-merkkinen laktoositonta)
• valkosipulia (paljon!)
• mustapippuria
• merisuolaa
• sitruunamehua

1. Leikkaa loheen viiltoja, joihin asettelet valkosipulin ja fetajuuston.
2. Ripottele fileiden päälle merisuolaa ja mustapippuria.
3. Paista lohi 175 asteisessa uunissa kypsäksi (uunin lämpötila voi olla korkeampi, mutta alhaisemmassa lämmössä kalan rasvahapot ja rakenne säilyvät parempina)
4. Purista tarjoilun yhteydessä kalan päälle sitruunan mehua.  

______________________________________________________________

"Paleoliittinen" juuresmuusi

• 2 porkkanaa
• pieni lanttu
• merisuolaa
• voita (vapaaehtoinen)
• ruohosipulia

1. Viipaloi porkkana ja lanttu pieniksi paloiksi kypsymisen nopeuttamiseksi.
2. Höyrytä kattilassa hyvin pienessä vesimäärässä kypsiksi.
3. Laita joukkoon maun mukaan merisuolaa ja voita.
4. Muussaa kokonaisuus sauvasekoittimella ja ripottele päälle ruohosipulisilppua.

_____________________________________________________________

Kesämökin fiilistelysalaatti 

• puolikas punasipuli
• pari tomaattia
• puska vihreää salaattia
• lohkare fetajuustoa
• mustapippuria
• loraus kylmäpuristettua oliiviöljyä

Ja ateria on valmis. Kokonaisuudesta tulee mieleen sekä joulu että juhannus, koska juuresmuusi muistuttaa hieman joululaatikoita. Sen maku täydentää erinomaisesti lohen makua ja koko komeuden raikastaa salaatin kesäinen tunnelma. Hyvää ruokahalua ja oloa!

Ps. Jos haluat, että tuunaan jonkin perinteisen ateriakokonaisuuden terveellisemmäksi versioksi, laita toivomuksia kommenttiosioon. 

Terveyden torajyvät, Osa 4: VHH - rauhansopimus suoliston kanssa?

Jätin edellisen osan melkoiseen cliffhangeriin, joten nyt olisi luvassa loppuratkaisun ensimmäinen vaihe. Kuinka niille "karppaajille" kävi? Tuottiko perunan ja viljojen välttely paremman olon? Vai hyytyikö meno ja samalla suolen toiminta korkeahiilihydraattisen polttoaineen loppumisen takia?

Kertoessaan ruokavalion aiheuttamista fyysisistä muutoksista jokainen haastateltavani aloitti suolistosta, jossa joidenkin näkemysten mukaan sijaitsevatkin terveyden juuret. Tulokset olivat niin inspiroivia, että omistan tämän jakson kokonaan VHH:n suolistovaikutusten käsittelylle. 

Joni:

"Vatsan turvotusta ei enää ole. Vatsan ja suolen toiminta on säännöllistä, eikä IBS:n [ärtyvän suolen oireyhtymä, toim. huom.] kaltaisia oireita enää ole. 

Koivar:

"Kaikki noi aiemmin luetellut vaivat ovat käytännössä kokonaan poissa, suoli toimii, närästys on tiessään."

 Mari:

"Suolisto-oireita ei ole juurikaan, kunhan syön tarpeeksi paljon ja säännöllisesti."

On erityisen upeaa, että jokainen oli saanut ruokavaliosta apua suoliston ongelmiin, jotka ovat nykyään erittäin yleisiä nuorten aikuisten keskuudessa. On vaikeaa arvioida kuinka paljon kärsimystä esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymä eli IBS [irritable bowel syndrome] aiheuttaa, sillä kyseinen vaiva ei ole tyypillisin small talk -aihe yhteiskunnassamme. Tai no, pieruhuumoria lukuunottamatta.

Peräsmies-sarjiksesta

Sori, oli pakko.

On arvoitu, että IBS:ää saattaa esiintyä jopa neljällä naisella ja kolmella miehellä kymmenestä. Et siis ole yksin, jos kärsit seuraavista oireista:

• Vatsan turvotus
• Vatsakipu (usein vasemman tai oikean ylävatsan seudulla)
• Ummetus, ripuli tai molempien vuorottelu
• Tunne ettei suoli tyhjene kunnolla ulostettaessa
• Vaihteleva oirekuva (välillä vaivat poissa, välillä tavallista pahempia oireita)

Diagnoosi annetaan usein siinä vaiheessa, kun vakavammat ruoansulatuskanavan sairaudet on poisluettu laboratoriotutkimusten sekä mahalaukun- ja paksunsuolen tähystysten perusteella. Vaikka IBS katsotaan vaarattomaksi "toiminnalliseksi" vaivaksi, on sillä pahimmillaan erittäin haitallisia vaikutuksia elämänlaadun kannalta. Lisäksi IBS-tyyppinen oireilu voi kieliä suoliston ongelmista, joita perustutkimuksilla ei kyetä kartoittamaan.

Jos vatsavaivat ovat pahoja sekä jatkuvat pitkään, on tärkeää selvittää tilannetta eri näkökulmista. Ennen suuria ruokavaliomuutoksia on esimerkiksi hyvä huomioida psyyken vaikutus suolen peristaltiikkaan. Hermostuneisuus, masennus ja ahdistus voivat aiheuttaa suoliston kramppaamista, joten rentoutumisen opetteleminen on tärkeää IBS-potilaalle. Stressi voi myös heikentää ruoansulatusnesteiden eritystä ja suoliston kuntoa. Tilannetta voi rauhoittaa tarvittavien elämänmuutosten, urheilun, rentoutustekniikoiden, meditaation tai esimerkiksi joogan avulla.     

Oireilun taustalta saattaa löytyä myös syitä, joita käsittelin osassa 2. eli häiriintynyt ruoan sulaminen, suoliston bakteerikannan epätasapaino tai vauriot ohutsuolen limakalvolla. Nämä ovat korjattavissa systemaattisella täsmähoidolla. Pitkäkestoisessa hoidossa kannattaa tehdä vain tarvittavia muutoksia ruokavalioon, jotta siitä ei tule päättymätöntä kiellettyjen aineiden listaa. Esimerkiksi hiilihydraattien tai viljojen karsiminen ei ole jokaiselle optimaalisin ratkaisu, joten ruokavalio on viisasta räätälöidä yhdessä asiantuntijan kanssa. Hoidon osana saatetaan tarvita myös lisäravinteita ja ruokarajoituksia voidaan alkaa purkaa ruoansulatuskanavan tilan korjaantuessa.

Koska karppauksen mahdollisten haittavaikutusten joukossa mainitaan usein ummetus, kysyin haastateltavilta oliko heillä ilmennyt tällaisia ongelmia ja tarvitsiko ruokavaliota täydentää kuituvalmisteella. Marin ruokavalioon sisältyi niin paljon pähkinöitä ja muita kasvikunnantuotteita, että vastaus oli selvä. Äijätkin kokivat ruokavalionsa rehuosaston, pähkinöiden ja siementen huolehtivan suolen toiminnasta, joten lisäkuidulle ei koettu tarvetta.

Joni:

"Välillä ruokavalion lipsahtaessa saattaa olla ummetuksen tapaisia oireita, mutta veden juominen ja riittävä liikunta (tukilihasten kunto!) pitää suolen toiminnassa. En syö lisäkuitua. Pähkinät ja vihannekset auttavat myös kuidun saannissa, minkä lisäksi joissain mehuissa ja jogurteissa on lisättyä ravintokuitua, jota en pidä lainkaan huonona lisäaineena."

Koivar:

"Alkuvaiheessa tosiaan taisi mennä parikin päivää ilman istuntoja. Sen jälkeen tilanne on siitä tasaantunut. En sanoisi tätä edes ummetukseksi, vaan ihan normaaliksi suolen toiminnaksi. Kun muistelee, että aiemmin sai juosta sen 5 kertaa päivässä pöntöllä. Tuo pellavansiemenrouhehan sisältää aika melkoisen määrän kuitua, en tiedä onko sillä mitään osuutta asiaan. En tosin ole sitä käyttänyt kuin pari kuukautta."

Järkevästi rakennettu vähähiilihydraattinen ruokavalio ei merkitse siis neuroottista carbofobiaa ja pelkän pekonin ahtamista, vaan kasvikset ovat olennainen osa kokonaisuutta. Moni asioihin perehtynyt karppaaja syö luultavasti paljon runsaammin pähkinöitä, siemeniä, salaattia ja juureksia, kuin tavallista länsimaista ravintoa tankkaava sekasyöjä. Jos siis ummetuksen kanssa ilmenee ongelmia, ei vika ole konseptissa, vaan toteutuksessa.

  ____________________________________________________________

Lähteet:
http://www.ajcn.org/content/86/1/107.full.pdf
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00068

Kuvalähteet:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/thumb/8/88/Per%C3%A4smies.PNG/565px-Per%C3%A4smies.PNGhttp://pharm13.files.wordpress.com/2008/10/ibs-pic1.jpg
dream designs / FreeDigitalPhotos.net
Ambro / FreeDigitalPhotos.net

Terveyden torajyvät, Osa 3: Kolme vähähiilihydraattista onnistumistarinaa

Painonhallintaan, suoliston kuntoon, ihoon, energisyyteen ja mielialaan vaikuttavia tekijöitä on lukematon määrä. Yksi niistä on gluteeniviljojen ja hiilihydraattien yksilöllinen sietokyky, johon valokeila kohdistuu tänään. Entistä kuumempana! Pääsemme havainnoimaan kolmea fiksua ja filmaattista haastateltavaani, joista kaksi on hiilihydraattien vähentämisen lisäksi jättänyt gluteeniviljat pois. Kolmas noudattaa perinteisempää vähähiilihydraattista ruokavaliota eli VHH:ta, johon sisältyy myös täysjyväleipää. Jokaisen ruokavalio on rajoituksista huolimatta monipuolinen.

Ennen haastatteluun siirtymistä on syytä esittää vielä pakollinen disclaimer. En ehdota vähähiilihydraattista, paleoliittista tai mitään muutakaan ruokavaliota yleiseksi suositukseksi. En myöskään näe näissä ruokavalioissa mitään ongelmaa järkevästi toteutettuina. Tietyn tiukan viitekehyksen sisälle juuttuminen voi sen sijaan tuottaa haittoja niin henkisen kuin fyysisen terveyden kannalta. (Esimerkkinä tästä virallisten ravitsemussuositusten käyttäminen raamattuna.) Muistakaahan että meistä jokaisella on loistavat geenit, mutta niillä on vain vähän erilaiset kriteerit terveelliselle ravinnolle.

Saanko esitellä:
Joni 

Ikä: 21 vuotta

Pituus: 184 cm 

Paino nyt: 94 kg 
Paino ennen: korkein lukema 104 kg
Ravinto: urheilijalle räätälöity VHH,
paleovaikutteilla

Mari 

Ikä: 25 vuotta

Pituus 164 com

Paino: ~55 kg

Ravinto: vegaaninen VHH,
elävän ravinnon elementeillä

Koivar

Ikä: 30 vuotta

Pituus: 180 cm

Paino: 94kg 
Paino ennen: pahimmillaan ~100 kg
Ravinto: perinteinen VHH,
rennolla otteella

Haastattelun edetessä kommentoin haastateltavieni kokemuksia ravitsemustieteen, fysiologian ja psykologian näkökulmasta. Haastateltavien nimet on muutettu enkä voi valitettavasti julkaista kuvia kahdesta komeasta miehestä ja yhdestä kauniista naisesta. Kysymykset syväluotaavat niin henkilökohtaisia asioita.

Aika ennen VHH:n alkua
Pyytäessäni karppaajaporukkaa kuvailemaan elintapojaan, terveydentilaansa ja oloaan ennen ruokavalion remontoimista sain todella samansuuntaisia kertomuksia. Jokaisella oli esiintynyt vatsa- ja suolisto-oireita sekä väsymystä. Miehillä oli ollut myös ongelmia painonhallinnan kanssa.

Joni: 

"Armeijan käymisen jälkeen vuonna 2008 tuntui, ettei vatsa toimi missään vaiheessa normaalisti tai säännöllisesti. Epäsäännöllinen unirytmi viikonloppuyötyön takia tuntui sekoittavan pakkaa muutenkin, runsaasta kahvinjuonnista nyt puhumattakaan. Liikunta oli koko ajan kuvioissa, mutta silti olo ei ollut terve ja energinen.

Syksyllä 2009 tuntui, että jatkuva huonovointisuus vie henkisiä voimavaroja siinä määrin, että oli pakko hakeutua lääkäriin. Muutamaa kuukautta, useita testejä ja yhtä gastroskopiaa myöhemmin ei ololleni löytynyt lääketieteellistä selitystä, mikä vei mieltä matalaksi pimeän talven lisäksi.
 
Olin edeltävänä syksynä myös treenannut ahkerasti, mutta paino pysyi silti lähempänä sataa kuin yhdeksääkymppiä, mikä oli mielestäni kummallista. Kouluaterialla söin salaatin lisäksi kuitenkin 5-8 perunaa. Keväällä jätettyäni pääruoan yhteydestä hiilarit pois paino tippui lähemmäksi 90 kiloa ja olo oli huomattavasti terävämpi."

Koivar:

"Elämäntyyli tiivistettynä: paljon olutta, vähän liikuntaa, pasta- ja
riisipainotteista ruokaa. Olo oli varsin kehno jatkuvasti. Maha kuralla niin, että
vessaistuntoja tuli keskimäärin 5 päivässä (ja voin sanoa, että ei
ollut miellyttäviä istuntoja). Närästystä oli päivittäin ja
iltapäivisin ihan järjetön väsymys huolimatta siitä miten paljon oli
nukkunut yöllä."

Mari:

"Elin väsymyksen, univaikeuksien ja touhun täyttämää elämää kotiäitinä. Energiataso ailahteli aika paljon ja oli kaikenlaisia pieniä suolisto- ym. oireita."

Ennen vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle siirtymistä haastateltavieni miesjaostolla ei ollut kovin paljoa kokemusta elintapojen remontoimisesta. Joni oli voinut syödä nuorempana mitä halusi, sillä suolisto oli toiminut hyvin ja energiankulutus oli ollut melkoinen urheiluharrastuksen ansiosta. Koivarilla oli ongelmia kolesteroliarvoissa, joten hän oli jättänyt meetvurstin pois ja vaihtanut levitteet Beceliin. Tämä ei ollut kuitenkaan auttanut ja arvot olivat huonontuneet entisestään. Marin historia oli tältä osin poikia kirjavampi:

"Taustaltani löytyy ties mitä terveydennostatustempauksia sekä syömishäiriöitä. Välillä olen koettanut elää ilman sokeria ja valkoisia jauhoja, välillä ilman herkkuja ja välillä olen koettanut pysyä kohtuudessa kaiken suhteen siinä kuitenkaan pidemmän päälle onnistumatta. Aika ajoin olen innostunut jostain uudesta terveellisestä ruoasta tai tavasta, jota olen jonkin aikaa innoissani toteuttanut/nauttinut. Yleensä näistä innostuksista on jäänyt jotain pysyviä muutoksia ruokavaliooni."

Miksi juuri VHH?
Miksi haastateltavat päättivät valita juuri hiilihydraattien ja viljojen vähentämisen? Esiintyikö heillä ennakkoluuloja tällaista ruokavalioita kohtaan?

Paremman terveyden toivossa Joni, urheilijanuorukaisemme päätyi tutkimaan oppilaitoksensa kirjastoa, josta tarttui mukaan Atkinsin klassikko. Karppaus.info -sivustolta löytyi myös ihmisten erilaisia kokemuksia VHH:sta. Joni suhtautui uuteen ruokavalioonsa alusta asti maltillisesti ja päätti välttää äärimmäistä hiilihydraattien karsimista:

"Ketoosi ei ajatuksena kiehtonut, koska tiedän etten pysty äärimmäisen rajoitettuun ruokavalioon. Siksi kokeilinkin keväällä 2010 siirtymistä VHH-ruokavalioon kuntosaliharjoittelun ohessa. Samaan aikaan aloitin jälleen ahkeran jalkapalloharjoittelun. Päivän hiilarit tulivat ainoastaan iltaisin hedelmän tai leivän muodossa - ilman rasvaa tottakai. Hiilareita tosin oppi syömään myös ennen treenejä, koska joskus tuntui että juostessa loppui paukut jos alla on vain salaattia ja lihaa."

Riippuu urheilulajista, suorituksen kestosta sekä yksilöllisestä fysiologiasta kuinka nopeasti keho kuluttaa lihasten ja maksan "sokerivarannot", ja kuinka tehokkaasti kehon rasvavarastoja, ravinnon rasvoja, proteiinia ja lihastyössä syntyvää laktaattia voidaan hyödyntää sokerin uudismuodostuksessa eli glukoneogeneesissa. Osalle ihmisistä urheileminen ei tuota ongelmia vähäisemmilläkään hiilihydraateilla. Toiset taas eivät saa kehoaan tottumaan alhaisempiin hiilihydraattimääriin ja meno hyytyy lenkkipolulla. On siis järkevää hakea ruokavalion riittävä hiilihydraattimäärä ajan kanssa, omaa oloa seuraamalla.

Hiilihydraatit ovat erityisen tärkeitä kestävyysurheilijoille ja niiden määrän pudottaminen liian alhaiseksi saattaa heikentää suoritusta ja siitä palautumista tai johtaa jopa ylikuntotilaan. Lisäksi on hyvä huomioida, että liikunta parantaa hiilihydraatinsietokykyä, joten jos verensokeritasojen kanssa on ongelmia, voi urheilusuorituksen jälkeen nauttia hiilihydraatteja vapaammin.    


Joni päätyi lopulta hienosäätämään ruokavaliotaan myös viljojen osalta:

"Viljojen välttäminen vahvistui luettuani artikkelin Miksi viljat eivät sovellu ihmisille, mikä vahvisti käsitykseni siitä, että viljoille voi olla yliherkkä, vaikkei keliakiaa olisi todettu. Mielestäni se on myös loogista ajatellen ihmisen geeniperimää. Järkeilin asian niin, että armeijassa ylenmääräinen pastan ja leivän tankkaaminen marsseja varten on vatsavaivat minulle aiheuttanut, koska armeijan aikana vaivat alkoivat."

Vaikka keliakia- tai allergiatesteissä ei näkyisi viitteitä viljayliherkkyydestä, ei tämä välttämättä ole tae gluteeniviljojen sopivuudesta. Yleisesti käytössä olevissa diagnostisissa menetelmissä on kehittämisen varaa. Esimerkiksi tyypilliset allergiatestit paljastavat ainoastaan välittömät reaktiot epäillyille ruoka-aineille. Viivästyneet allergiareaktiot voivat kuitenkin ilmaantua jopa vasta muutaman päivän kuluttua ruoan nauttimisesta. Keliakian diagnostiset kriteerit taas edellyttävät ohutsuolen limakalvon nukkavaurion toteamista. Kalle Kurppa on kuitenkin havainnut väitöstutkimuksessaan, että tyypillisiä keliakiaoireita saattaa esiintyä limakalvon ollessa vielä normaali, minkä lisäksi keliakia voi esiintyä suoliston ulkopuolisena oireiluna, jossa nukkavaurio puuttuu kokonaan.

Jos viljat siis aiheuttavat selkeitä oireita, ei kaikki ole kunnossa ja tilanne on syytä kartoittaa perusteellisesti. On arvioitu että gluteeniyliherkkyyksiä on erilaisia tyyppejä eikä näitä kaikkia voida vielä selvittää nykymenetelmin. Mikäli viljojen välttäminen parantaa oloa selkeästi ja niiden palauttaminen ruokavalioon tuo takaisin vanhat oireet, voi olla hyvä pohtia ruokavalion korjaamista asiantuntijan avulla.        

Koivar inspiroitui muuttamaan elintapojaan huomattuaan painonsa nouseen kymmenen kiloa monivuotisen vakaan lukeman yläpuolelle:

"Ajattelin, että jotain tarttis tehdä. Ennakkoluuloja oli kuitenkin. Olin lähinnä kuullut atkinsin dieetistä ja siitäkin mielikuva oli se, että syödään pelkkää pekonia ja pihviä ilman vihanneksia. Ne kun kuulemma sitä kolesterolia niin kovasti nostaa. Sitten muistui mieleen vuosien takaa sellainen tv-ohjelma kuin kokkisota, jossa Jyrki Sukula kertoi laihduttaneensa VHH-ruokavaliolla ja mainosti samalla Antti Heikkilän Hyvän olon keittokirjaa. Ostin kyseisen kirjan ja aloitin ensin vähentämällä hiilaripitoisia lisukkeita reilusti ja korvasin ne kasviksilla. Sitten kun huomasin, että nälkä pysyy poissa ihan yhtä hyvin, ellei paremminkin kuin ennen, jätin pastan, riisin ja perunan kokonaan pois. Leipä vaihtui matala GI:n täysjyväleipään, jota sitäkin menee korkeintaan pari palaa päivässä."

Marin ruokaremontti alkoi, kun suolisto-oireet alkoivat olla niin vakavia, että mikä tahansa makea aiheutti vatsakipuja. Ruokavaliokokonaisuuden rakentamiseen vaikutti mielenkiintoisella tavalla se, että Mari on vegaani ja kiinnostunut elävästä ravinnosta:

"Jätin makeat pois. Se ei kuitenkaan riittänyt vaan hedelmistä tuli erittäin noloja haisevia ilmavaivoja. Oli siis pakko jättää kaikki nopea hiilihydraatti pois. Jonkin verran ilmavaivoja ja vatsan murinoita tuli myös viljatuotteista, joten nekin jäivät sitten pois. Olin muutenkin ollut kiinnostunut raakaravinnosta, joten mielelläni korjasin ruokavaliota siihen suuntaan. Tarkoituksena oli, että suolisto toimisi. Kyseessä on siis viljaton hyvähiilarikasvisruokavalio. Ennakko-oletukseni hiilareiden vähentämisen suhteen oli se, että se on vaikeaa, rankkaa ja että energiatasoa on vaikea ylläpitää sellaisena, että jaksaisi esim. urheilla. Aikaisempia kokeiluja oli takana tasan yksi ja se oli päättynyt siihen, kun en jaksanut kunnolla pyöräillä vaan lihaksista tuntui loppuvan voima heti alkuunsa. Tuo kokeilu kesti vain muutaman päivän."

Vaikka hedelmät ovat antioksidanttiensa puolesta terveellisiä, voi niiden fruktoosi tai korkea sokeripitoisuus aiheuttaa vatsaoireita. Mahdollisia syitä tähän löytyy useita, kuten ruoansulatusjärjestelmän kunto, suoliston bakteerikanta sekä aterian koostumus eli syödäänkö hedelmiä raskaan aterian yhteydessä. Esimerkiksi proteiinin ja makeiden hedelmien yhdistelmä saattaa aiheuttaa ongelmia herkkävatsaiselle. En kuitenkaan suosittele hedelmien ja varsinkaan kotimaisten marjojen karsimista pysyvästi ruokavaliosta.

___________________________________________________________

VHH - kolme erilaista sovellusta

Ruokavaliomuutosta tehdessään haastateltavani hakivat tarvitsemansa tiedot eri lähteistä. Lisäksi he sovelsivat ajatusta hiilihydraattien ja viljatuotteiden vähentämisestä omalla tyylillään, kehonsa tarpeita kuunnellen. Seuraavassa kuvaukset jokaisen tyypillisestä päivän menusta.   

Jonin ruokalista

Aamupala

Banaani 

tai 

Pieni munakas salaatilla

Lounas (koulussa)

Runsaasti salaattia ja kasviksia

Reilusti oliiviöljyä

Tarjolla olevista pääruoista vähähiiliilihydraattisin

Kastiketta (voi sisältää vehnäjauhoja, jos muita vaihtoehtoja ei ole)

Päivällinen (usein urheilutreenien jälkeen) 

Jauhelihaa, kanaa tai muuta kokolihaa

Kasviksia

Iltapala (jää usein väliin)

Satsuma

Maustamatonta jogurttia

Päivän aikana Joni juo myös 2-3 lasia rasvatonta maitoa ja 2-3 litraa vettä.

_________________________________________________________

Koivarin ruokalista

Aamupala

Turkkilaista jogurttia

Pellavansiemenrouhetta

tai

Täysjyväleipä reilulla kinkku- ja juustopäällysteellä

tai

Munakasta/pekonia (harvemmin)

Lounas
Salaatteja (puolet annoksesta)
Saatavilla olevia liha/kalatuotteita (toinen puoli annoksesta)

Illan mittaan vaihtelevasti ja nälän mukaan

Juustoa

Ehkä toinen leipäpala

Pekonia

Päivän mittaan kuluu lisäksi pähkinöitä, pari kuppia kahvia ja 1-2 litraa vettä.

Koivar raportoi myös käyvänsä töiden jälkeen oluella "liian usein".

________________________________________________________ 

Marin ruokalista

Aamupala

Vettä

Vihreää teetä

Vitamiineja, hivenaineita, rasvahappokapseleita

Liotettuja pähkinöitä

Pari porkkanaa

Vettä

Lounas

Salaatinlehtiä

Lanttua

Kikherne-kaaliwok

Paahdettuja pähkinöitä

Vettä

Välipala

Liotetuista pähkinöistä/siemenistä tehty tahna

Porkkana

Yrttiteetä

Iltaruoka

Yrttitee

Maustamatonta soijajogurttia ja puolukoita

Kasviksia ja papudippiä

Maitohappobakteerikapseli

________________________________________________________

Kuten ruokalistoista käy ilmi, voi hiilihydraattitietoista koseptia toteuttaa erittäin monella tavalla. Kuinka haastateltavieni tilanne sitten muuttui kuvattujen ruokavalioremonttien seurauksena? Selvittivätkö sankarimme tiensä kohti hyvää oloa vai korjasiko ketoosi heidät matkallaan? Se selviää ensi numerossa, wihii! Tältä erää, let's cut the crap.

______________________________________________________________

Kalle Kurpan väitöstutkimus:
http://acta.uta.fi/teos.php?id=11359

Kuvalähteet:
dream designs / FreeDigitalPhotos.net
Grant Cochrane / FreeDigitalPhotos.net