Kun talven pimeys valtaa mielen

Säde vastas: "Peikko kulta,

Pimeys vie hengen multa,

Enkä toivo kuolemaa.

Pois mun täytyy heti mennä,

Ellen kohta valoon lennä

Niin en hetkeäkään elää saa."

- Reino Helismaa

Mitä on oikea kaamosmasennus ja miten se erottuu tavallisemmasta kaamosrasituksesta? Millainen lamppu kannattaa hankkia kaamosoireita lievittämään? Entä jos valohoito ei riitä? Tämä kaikki selviää lukemalla eteenpäin.

Kaamosoireiden vakavuusaste
Kaamosmasennus ja -rasitus sekoittuvat arkikielessä helposti toisiinsa, mutta on hyvä hahmottaa näiden olevan vaikeusasteiltaan aivan eri luokkaa. Jos siis kärsit tähän aikaan vuodesta väsymyksestä, alakuloisuudesta ja ylikorostuneesta hiilihydraattihimosta, on kyse todennäköisesti vasta kaamosrasituksen oireista. Tilanteen korjaamiseksi suosittelen lukemaan aiheeseen liittyvän tietopaketin Iltalehden blogistani ja hankkimaan kirkasvalolampun. Sillä päästään jo pitkälle, kunhan käyttö on riittävää ja säännöllistä.


Hyvän kirkasvalolampun hankinta
Minulta on kyselty paljon millainen lamppu olisi hyvä hankkia ja mistä sen saisi. Yllä olevassa kuvassa paistattelen auringonkorvikkeenani Innosolin Aurora, jota voi käyttää ulkonäön puolesta sisustuselementtinäkin. Noita pitäisi löytyä elektroniikkaliikkeiden ja tavaratalojen valikoimista. Lamppuja kannattaa kokeilla ja ostaa sitten sellainen, joka miellyttää omia silmiä niin ulkonäön kuin kirkkausasteensa puolesta. Sitten valossa lueskelu joka-aamuiseksi rutiiniksi ja elämänlaatu kohenee huomattavasti.
________________________________________________________

Kaamosmasennus käytännössä - haastattelu

Talvikuukausiin liittyvät mielialaoireet ovat siis hyvin yleisiä, mutta varsinaista kaamosmasennusta sairastaa vain noin 1 prosentti suomalaisista. Tällä kertaa haastattelen naista, joka kuuluu tuohon väestönosaan. Hänen nimensä on Hanna ja ammattiltaan hänkin on psykologi. Vaikka niin voisi luulla perustietojen pohjalta, en haastattele nyt itseäni vaan kaamosmasennukseen niin teoriassa kuin käytännössä minua paremmin perehtynyttä henkilöä. Luvassa on siis kokemusta ja erittäin hyviä neuvoja.

1. Miten kaamosmasennuksesi alkoi oireilla?

Muistan miettineeni ensimmäisen kerran kummallista olotilaani murrosikäisenä, 13-14 -vuotiaana. Koin talven tullessa, etten osannut olla "oma itseni". Syytin itseäni siitä ja mietin mikä minulla on. Huomasin lukioikäisenä, että koin näin aina erityisesti marras-joulukuussa. Lopulta aloin vihata ja ennalta pelätä marraskuuta, psyykaten itseäni olemaan oma itseni. Koin, että kaverini eivät halunneet olla kanssani. Myöhemmin olen oivaltanut että tulkitsin heidän käyttäytymisensä kielteiseksi vaikkei se sitä ollut.

Kaamosmasennukseni on näkynyt vuosien varrella negatiivisina tulkintoina, väsymyksenä, uupumuksena, kokemuksena että olen joku toinen, uskona ettei ketään oikeasti kiinnosta mitä minulle kuuluu ja että kaikki ystäväni ja läheiseni ovat hylänneet minut, pelkona olla yksin, itkeskelynä, itsetuhoisuutena, ja kykenemättömyytenä nousta esimerkiksi sohvalta ylös tai aloittaa jokin toiminto (esimerkiksi nostaa haarukka).

Silloinkin kun elämässäni kaikki on ollut hyvin ja minun olisi periaatteessa pitänyt olla onneni kukkuloilla, olen oireillut vahvasti. Silloin kun elämässäni on ollut muuten vaikeaa, kaamosmasennus on tehnyt siitä lähes sietämätöntä. Keväällä, yleensä maaliskuussa olen kokenut että ikään kuin heräisin pitkästä sumuisesta unesta. Yhtäkkiä pystynkin taas olemaan oma itseni, ihmiset välittävät minusta ja haluavat olla kanssani, ja elämä on ihan kivaa eikä jatkuvaa liimassa kävelyä.



2. Millaista apua sait ja miten päädyit sitä hakemaan? Mikä on hoitoprotokollasi nykyään?

Minulla on ollut elämässäni muutamia hetkiä, jolloin olen tajunnut, ettei oireiluni kaamosaikana ole ihan samanlaista kuin suurimmalla osalla muista ihmisistä. Yliopistossa aloin opintojeni myötä perehtyä aiheeseen ja jutella muiden kanssa heidän kokemuksistaan kaamosajasta. Huomasin, ettei lähes kenelläkään ole yhtä voimakkaita ja lamauttavia kokemuksia kuin minulla. Sain myös tietää, että sekä äitini että hänen äitinsä reagoivat voimakkaasti kaamosaikaan. Jostakin syystä minä kuitenkin reagoin meistä voimakkaimmin. Yritin mahdollisuuksieni mukaan päästä keskipäivällä ulos ja tuijottaa aurinkoon. Tein sen jotenkin vaistomaisesti, huomasin kaipaavani valoa. Tein myös vuosien varrella pari etelänmatkaa, jotka nekin helpottivat oloa.

Kirkasvalolamput tekivät silloin vasta tuloaan Suomen markkinoille, ja lopulta yhden todella vaikean marras-joulukuun jälkeen päätin hankkia sellaisen. Huomasin, että lampun säännöllinen tapittaminen teki elämästä hieman helpompaa ja katkaisi pahimman terän masennukselta. Lamppu oli kuitenkin melkoisen suuri, eikä sitä voinut ottaa mukaan esimerkiksi viikonloppureissuille. Huomasin jo yhden viikonlopun valodeprivaation seurauksena, että oloni alkoi huononemaan.

Asuessani syksyn Espanjassa Málagassa huomasin marraskuun tienoilla, että vaikka olin silloin hetkellisesti surullinen ja minulla oli koti-ikävä, olotilani oli kuitenkin merkitsevästi erilainen kuin yleensä samaan aikaan vuodesta - en ollut masentunut. Kun palasin Suomeen viettämään joulua, kahden viikon aikana mielialani laski lähes samalle tasolle kuin yleensä talvella. Tähän väliin haluan korostaa, että rakastan joulua, ja että perhejoulumme ovat onnellista ja minulle erittäin tärkeää aikaa. Minulla ei ollut aiemmin hankkimaani kirkasvalolamppua mukana, sillä en suoraan sanottuna uskonut mielialani voivan laskea niin nopeasti viiden kuukauden "valohoidon" jälkeen. Muutaman viikon päästä hankin pienikokoisen, kannettavan, akulla toimivan kirkasvalolampun, joka maksoi noin 400€. Se oli opiskelijabudjetista iso summa, mutta ostos on kannattanut.

Osittain kaamosmasennuksen, osittain muiden tekijöiden vuoksi päädyin hakemaan psykologista apua YTHS:ltä muutaman vuoden opiskelun jälkeen. Pääsin lopulta tukikäynneille psykiatrille, jonka kanssa pohdin myös kaamosmasennukseni hoitoa. Olin pitkään vastustanut lääkehoitoa, enkä halunnut syödä masennuslääkkeitä. Lopulta päätin kuitenkin kokeilla niitä, siitä syystä että kirkasvalohoidon päivittäinen toteuttaminen ei ollut aina mahdollista eikä se poistanut kaamosmasennustani - pikemminkin katkaisi siltä pahimman terän.

Joudun myöntämään, että ensimmäinen talvi masennuslääkkeiden kanssa oli siihenastisen elämäni paras talvi.

Söin lääkkeitä aluksi syyskuusta maaliskuuhun, mutta sitten sovimme että syön niitä vuoden ympäri, mikä on tuntunut hyvältä ratkaisulta minun kohdallani. Lääkkeeni ovat selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä, Citalopramia, joita otan 20mg päivässä. Määrä on melko pieni, eikä minulle tule niistä minkäänlaisia sivuoireita. Lääkkeet eivät tosin sovi kovin hyvin alkoholin kanssa, mutta enpä suosittelisi runsasta alkoholinkäyttöä masennuksen hoitoon muutenkaan...

Minulle paras hoito näyttää tällä hetkellä olevan yhdistelmä kirkasvalohoitoa ja masennuslääkkeitä, sekä lisäksi säännöllinen ulkoilu valoisaan aikaan niin usein kuin mahdollista. Lisäksi syön talvella D-vitamiinia, ja pyrin urheilemaan, syömään terveellisesti ja hoitamaan sosiaalisia suhteita. Nauru auttaa sekä keittiöpsykologian että tieteellisten tutkimusten mukaan kaikkeen masennukseen, joten pyrin saattamaan itseni mahdollisimman usein tilanteisiin joissa voin nauraa vapautuneesti. Myös riittävä uni on tärkeää.

En ole vielä kokeillut korviin suunnattavaa kirkasvalohoitoa, mutta sen kokeileminen kiinnostaisi minua. Masennuslääkkeiden syöminen lopun elämääni ei tunnu kovin houkuttelevalta, mutta yritän suhtautua siihen niin, että jos aivoni reagoivat tavallista voimakkaammin valon puutteeseen niin että välittäjäainetasoni häiriintyvät, miksi en voisi korjata sitä lääkkeillä.

Ilman mitään hoitoa voisin elää ainoastaan jos muuttaisin sellaiseen maahan jossa aurinkoa on saatavilla vuoden ympäri.

3. Mitä mahdollisia selityksiä voisi yhdistää siihen, että oireesi ovat niin voimakkaat ja millaisia arvioita olet kuullut asiantuntijoilta?

Joistakin, kenties perinnöllisistä syistä aivojeni serotoniinin tuotanto häiriintyy voimakkaasti auringonvalon puutteen vuoksi. Perinnöllisiä syitä puoltaisi se, että sekä äitini että hänen äitinsä ovat reagoineet kaamosaikaan voimakkaasti. Sitä en tiedä, miksi muut perheen jäsenet (kuten äitini sisaret ja heidän lapsensa) eivät reagoi yhtä voimakkaasti. Olettaisin että kärsin nimen omaan serotoniinin vähyydestä talvella, sillä lääkkeeni (selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät) auttavat minua merkittävästi. Minua hoitaneet psykiatrit ovat kallistuneet samoihin johtopäätöksiin.

4. Mitä antaisit ohjeeksi ihmiselle, joka epäilee kärsivänsä kaamosmasennuksesta?

Kannattaa seurata oireita ja niiden esiintymistä. Muut kuin kaamokseen liittyvät syyt kannattaa ensin sulkea pois. Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan noin 10-30 prosenttia väestöstä kärsii kaamosrasituksesta, mutta vain noin prosentti kaamosmasennuksesta. Kaamosoireiluun liittyy esimerkiksi lievä alakuloisuus, väsyneisyys, kokemus ettei huvita tehdä asioita yhtä paljon kuin yleensä, mahdollisesti ärtyväisyys ja tarve tankata hiilihydraatteja.

Kaamosmasennuksen oireet ovat samankaltaisia, mutta huomattavasti voimakkaampia. Kaamosmasennuksesta kärsivät saattavat kokea esimerkiksi toivottomuutta, aloitekyvyttömyyttä, itsetuhoisuutta, itkuisuutta, haluttomuutta, voimakasta väsymistä, ruokahalun menetystä tai voimakasta lisääntymistä, ja saattavat vetäytyä sosiaalisista kontakteista. Kaamosmasennus on siis aivan kuin ns. tavallinen masennus, mutta ajoittuu talviaikaan.

Kun on kyse kaamosmasennuksesta, oireet vastaavat siis kliinisesti diagnosoitavan masennuksen oireita, ne alkavat syksyllä valon vähenemisen myötä, ja poistuvat keväällä kun valo lisääntyy. Jos oireet eivät poistu maaliskuun loppuun mennessä, kyse tuskin on kaamosmasennuksesta.

Suosittelisin kaamosoireilusta tai kaamosmasennuksesta kärsivää aivan ensimmäiseksi ostamaan kirkasvalolampun. Kannattaa ostaa sellainen lamppu, jota oikeasti pystyy ja ehtii käyttämään. Jos esimerkiksi työ on todella liikkuvaista, suosittelisin hankkimaan joko kannettavan tai korvanappien kautta käytettävän kirkasvalon (korvavalon tehosta ei ole vielä yhtä laajaa tutkimusnäyttöä, kuin kirkasvalolampun, toim. huom). Lamppu kannattaa ostaa hyvissä ajoin syksyllä, ja sen käyttö kannattaa aloittaa jo ennen kuin valon vähenemisen huomaa mielialassaan.

Kaamosmasennuksesta kärsivät huomaavat ensimmäiset oireet jo aikaisimmillaan syyskuussa ja yleensä viimeistään lokakuussa, joten kirkasvalohoito olisi hyvä aloittaa jo syyskuussa. Kaamosaikana kannattaa oleilla mahdollisimman paljon ulkona valoisan aikaan. Urheilu ja myönteiset kokemukset nostavat aivojen "mielihyvävälittäjäaineiden" tasoja joita kaamos laskee. Eli ensin lenkille, ja sen jälkeen hyvässä seurassa katsomaan komediaa!

Kaamosoireilu, erityisesti väsyneisyys voi joillakin ihmisillä johtua D-vitamiinin puuttesta. D-vitamiinitaso on helppo tarkistaa talven aikana hakeutumalla testeihin, joissa sen taso mitataan. Jos niissä käy ilmi että henkilö kärsii D-vitamiinin puutoksesta, se on helppo korvata ravintolisillä. Kaamosmasennuksesta kärsivillä pelkkä D-vitamiinihoito ei kuitenkaan useimmiten tunnu riittävän. Ainakaan minulla pelkkä vitamiinilisä ei ole auttanut.

Jos kirkasvalohoito ja D-vitamiinin lisääminen ruokavalioon ei auta riittävästi, suosittelen hakeutumaan lääkäriin. Näyttäisi siltä, että joillakin ihmisillä erityisesti serotoniinitasot laskevat niin alas valon puutteen myötä, että paras hoito on täsmälääkkeet (minun kohdallani jostakin syystä näin on). En kuitenkaan suosittelisi kenellekään lääkehoitoa ensimmäisenä vaihtoehtona. Ehkä kuitenkin ennen pakoa ulkomaille kaamoksen vuoksi.

Omalla kohdallani kaamosmasennuksen oikea ja minulle sopiva hoito on parantanut elämänlaatuani huomattavasti. Koen, että voin elää ympäri vuoden täyspainoista elämää ilman että puolet vuodesta menee selviytymiseen ja toisestakin puolesta suuri osa seuraavan talven pelkäämiseen.

Kaamosmasennus - kuten mikä tahansa masennus - voi olla hyvin lamauttavaa, joten siihen kannattaa ehdottomasti puuttua ajoissa ja hoitaa sitä. En myöskään usko, että kaamos on sellainen aika, joka suomalaisten tulee vaan jotenkin kestää ja mennä siitä kuin läpi harmaan kiven vaikka tuntuisi kuinka pahalta. Kirkasvalolampun voi aivan hyvin hankkia myös siinä tapauksessa että kaamos vain pikkuisen väsyttää.

______________

Hanna facebookissa

Kuva: Miika Ihanainen

Image: chrisroll / FreeDigitalPhotos.net

Image: pakorn / FreeDigitalPhotos.net

Pienten lasten ulkonäköpaineiden syitä: mallioppiminen

• Onko lasten laihduttaminen lisääntynyt hälyttävästi?
• Mitä pienet tytöt ajattelevat katsoessaan itseään peilistä?
• Miten lapsen terveen itsetunnon kehitystä voisi edistää?

Ylen Aamu-tv:ssä esiintyi maanantaina psykologi Susanna Angle, joka puhui lasten kielteisemmäksi muuttuneesta kehonkuvasta sekä lisääntyneestä laihduttelusta. Turhan moni normaalipainoinen tyttö kokee olevansa liian pyöreä, mikä heijastaa suoraan nykykulttuurille ominaista tapaa käsitellä ruumiillisuutta vikojen kautta. Myös laihdutuspuhe on levinnyt aikuisten kahvipöydistä pienten lasten keskuuteen. Suosittelen katsomaan seuraavan linkin takaa Susannan loistavan haastattelun, jossa hän kertoo tärkeitä näkemyksiä ilmiöstä, joka kaikkien kasvatustyötä tekevien on hyvä tiedostaa:

Aamu-tv: Jo pienet lapset laihduttavat

Vanhempi pohdintani Suojelukohteena naiskauneuden ja hyvinvoinnin monimuotoisuus kuvastaa hyvin samankaltaisia ajatuksia. Tekstissä olen käsitellyt sitä, kuinka paljon vanhempien ja yhteiskunnan esimerkki vaikuttaa lasten tapaan hahmottaa kehoaan ja suhtautua ruokaan. Nyt ajattelin kirjoittaa vielä pari ajatusta lisää Susannan haastattelun inspiroimana. Käsittelen lasten ulkonäköpaineiden syiden ohessa keinoja, joilla näitä paineita voitaisiin vähentää. Arvostan jos joku teistä lukijoista haluaisi myös jakaa omia ideoitaan sekä kommentoida mitä näistä minun ajatuksistani tulee mieleen.


Asennoidu syömiseen ja painoon siten kuin toivoisit lapsesikin tekevän

Mallioppiminen on tärkeä psykologinen ilmiö, joka liittyy olennaisesti lapsen terveen kehonkuvan ja syömiskäyttäytymisen rakentumiseen. Isä ja äiti ovat pienen lapsen idoleja, joiden kaltaiseksi hän pyrkii kykenemättä erottamaan selkeästi mikä vanhempien käyttäytymisessä on kopioimisen arvoista. Kaikenlaiset lausahdukset ja toimintamallit ohjelmoituvat vuosien myötä osaksi lapsen ajatusmaailmaa, kun niitä tarpeeksi usein toistetaan.

Lapsen ainoa todellisuus on siis se, jonka vanhemmat ja hänen ympäristönsä rakentavat lapselle sanoilla ja teoilla. Lapset ovat myös todella herkkiä aistimaan vanhempiensa asenteita, vaikka näistä ei puhuttaisi koskaan ääneen koko perheen kesken. Siksi on hyvä muistaa, että lapselle tarjottu kannustus ei riitä, mikäli omaan olemukseen sekä syömiseen liittyvät ongelmat ovat työstämättä. Lapsi joutuu jollain tapaa käsittelemään sen, että hänelle tärkeimmän esikuvansa toiminta on ristiriidassa perheessä kuulutettujen periaatteiden kanssa.

Kukaan meistä ei ole täydellinen eikä sellaiseksi tarvitse koskaan tullakaan, mutta omaa itsetuntoa ja puhetyyliä voi aina kehittää koko perheen eduksi. Esimerkiksi oman (tai puolison) ulkonäön jatkuva morkkaaminen lapsen nähden ja toistuvat tiukat laihdutuskuurit eivät tarjoa hyvää oloa pienelle tyypille, joka yrittää vasta muodostaa käsitystä siitä mitä on kauneus, naisellisuus tai vaikka järkevä painonhallinta.

Katsotaan aiheeseen liittyvä havainnollistava esitys:

Jos tästä tuli sellainen kuva, että haluan jokaisen perheen nauttivan juustonaksuja vaikka hampaat irvessä ja kiellän ylipainoisia äitejä laihduttamasta, niin kyse on väärinkäsityksestä (ja kehotan lukemaan muitakin kirjoituksiani). Olen luomunainen henkeen ja vereen, joten lapsiperheiden kohdalla kannatan sellaista rentoa elämäntapaa, jossa lapset oppivat pitämään herkkuina muutakin kuin teollista moskaa, mutta voivat syödä esimerkiksi juhlissa ihan mitä huvittaa. Pienenä on helppoa oppia mitä vaan - myös terveelliset, joustavat elintavat.

Tarkoitus ei myöskään ole syyllistää ainuttakaan vanhempaa yhtään mistään, sillä tiedän kuinka usein syömishäiriöiden yhteydessä etsitään selitysmalleja aivan väärästä suunnasta. Jokaisen pienen tai isomman tytön syömishäiriö on vaatinut kehittyäkseen lukuisten eri tekijöiden kasautumisen ja lopulta jonkin triggerin, joka voi vaihdella aina ilkeästä kommentista ostoskanavan abtronic-mainokseen.

Eli kotiinviemisenä tästä jutusta: avostakaa itseänne äidit, isät sekä modernit yhden hengen perheet. Tarjotkaa lapsille hyviä eväitä elämään sekä ravinnon että ajatusten muodossa. :)

Jatketaan seuraavassa osassa.


__________________________________________________________

Image: Tina Phillips / FreeDigitalPhotos.net

Image: Clare Bloomfield / FreeDigitalPhotos.net

Voiko psykologi olla myös ihminen?

Adell Rucker / FreeDigitalPhotos.net

"Jos noissa tehtävissä haluaa toimia, niin ei saa kyllä olla omia ongelmia. Se häiritsee asiakassuhdetta."
"Kaikki psykologit on ihan skitsoja. Mä tiedän kokemuksesta."
"Eikös niillä psykologeilla ole aina omia mielenterveysongelmia, joita ne sitten lähtee selvittämään sinne yliopistoon?"
"Kyllä sun psykologina pitäisi..."
"Apua, sä oot psykologi...ja vielä selvinpäin!" *juoksee karkuun etsimään foliohattuaan*
"Sä et voi olla joka toinen päivä up ja joka toinen down. Sun pitää olla NEUTRAALI! Mitä sun kaikki tututkin ajattelee ja mitä sun potilaat ajattelis jos ne sais tietää..."

"Sun pitää olla neutraali."

Yleensä kirjoitukset täällä blogin puolella on hyvin, hyvin helppoa aloittaa. Tällä kertaa näin ei kuitenkaan valitettavasti ole ja huomaan laskelmoivani pääni puhki, kuinka kanavoisin ajatukseni tyhjään tekstikenttään mahdollisimman asiallisessa ja neutraalissa muodossa. Tämä vastaakin jo osaltaan otsikon kysymykseen psykologin inhimillisyydestä - psykologin roolin omaksuneen ihmisen ei ole helppoa antaa itselleen lupaa olla ihminen. Ei varsinkaan silloin, kun on kyse omaa identiteettiä läheisesti koskettavasta aiheesta, jonka kanssa revittely saattaisi paljastaa liikaa. Tuoda esille asioita, joiden jälkeen ei olisi enää kovin epäselvää, että ainakin tätä juttua kirjoittava psykologi on aivan jotain muuta, kuin täydellinen, jokaisena vuorokauden sekuntina tasapainonsa ja tekopirteytensä säilyttävä täti-ihminen, jonka menneisyys on jynssätty puhtaaksi pienimmistäkin tahroista super 10:llä. Superkympin tytöstä superkympin tädiksi ja priimalaatuinen elämän CV kasaan. Olisiko seuraavassa ainesta juuri oikeanlaiseksi psykologiksi...

• Onnellinen lapsuus, helppo elämä prinsessalla, rikas isä ja koira.
• Kuorolaulua, taitoluistelua ja ompelutöitä. Kaunis hymy ja eka vakava seurustelusuhde. 
• Lukio läpi lukematta ja suoraan yliopistoon pääsykoekirjojen silmäilyn jälkeen.
• Psykologin maisterin tutkinto viidessä vuodessa kuosiin ja päälle vielä miljoona opintopistettä kaikkea tosi  hyödyllistä, kasvatustieteitä ja sosiologiaa. Ainiin ja siinä sivussa kolme psykologin sijaisuutta, jotka eivät aiheuttaneet yhtään stressiä ja kaikki meni aina ihan putkeen.
• Sitten vähän pätkätöitä, aviomiehen etsintää ja viimeiset hiletykset.
• Omakotitalo, avioliitto, vakiduuni, ensimmäinen lapsi ja lenkkeilyä vanhan koiran kanssa.
• Lisää lapsia ja etenemistä uralla. Tasapainoista perhe-elämää ja kehittäviä harrastuksia. 
• Kymmenien vuosien ajan arkiaamuisin puurot naamaan ja autolla seesteisestä koti-idyllistä kello kahdeksaksi sinne missä kaikki eivät muista edes nimeään. Ja ne elämän CV:t ovat täynnä virhemerkintöjä.
• Onneksi itsellä on kaikki aina niin hyvin, niin hyvin.  

Monen psykologin elämäntarina ei näytä ihan tuollaiselta, kuten varmasti jokainen elämää ja psykologeja tunteva tietää. Hyvä niin, sillä tällä alalla tarvitaan (melkein) kaikenlaisilla persoonilla ja taustoilla varustettuja yksilöitä. Omanlaisiaan ihmisiä, joiden elämänvaiheet voivat pitää sisällään aivan mitä tahansa. Niinkuin kaikissa muissakin ammateissa toimivilla. Kuitenkin välillä tuntuu, että tätä tosiseikkaa ei ole mahdollista myöntää ilman paheksuntaa, yllättyneisyyttä tai huvittuneisuutta. Aivan kuin olisi olemassa yksi ammattiryhmä, johon kohdistuvat neutraaliuden vaatimukset voidaan kiristää niin lujiksi, ettei lopulta enää kukaan täytä kriteerejä tai tiedä mitkä ne tarkalleen ottaen ovat. Ihanteellisen psykologin kriteerit, huh.

Lukioikäiset tytöt kyselevät keskustelupalstoilla onko psykologiksi kouluttautumiseen enää mitään mahdollisuuksia, kun lapsuus oli rikkinäinen, isä oli alkoholisti ja tuli sairastettua syömishäiriötäkin. Ensimmäisen vuoden psykologianopiskelijat pohtivat saako psykologi liikuttua asiakasta kuunnellessaan, mitä töihin voi laittaa päälleen ja onko se maailmanloppu, jos asiakas tulee vastaan vapaa-aikana ja näkee väläyksen psykologin omasta siviilielämästä?  Töihin jo päässeet saattavat pohtia mitä tapahtuu, jos oma rikkinäinen menneisyys paljastuu asiakkaille ja työkavereille. 

Entä jos, entä jos, entä jos...[jokin kauhea tragedia, joka heittää roiskeet psykologin vaivalla kiillotetun kuoren päälle].

Ehkä ammatillista imagoaan etsiviä tai sen puolesta pelkääviä psykologeja voisi rentouttaa se fakta, että edellämainittuja kysymyksiä saattaavat pohtia parempienkin piirien edustajat. Esimerkkinä tästä mestyksekkään terapiamuodon sekä hoitomallin kehittänyt rautainen ammattilainen, joka on tuonut toivoa ja apua jo miljoonille ihmisille maailmanlaajuisesti.
   
17.6. 2011 Marsha Linehan, itsetuhoisuudesta ja epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien auttamiselle omistautunut psykologi, paljasti puheensa yhteydessä saaneensa nuoruudessaan itsekin epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin. Noin viikkoa myöhemmin hän antoi The New York Times -lehdelle haastattelun, jossa hän kuvasi vielä tarkemmin menneisyyttään, johon liittyy oman kehon vahingoittamista viiltämällä ja polttamalla, lukuisia itsemurhayrityksiä, epätoivoa ja lopulta järisyttävä kokemus, joka muutti kaiken parempaan suuntaan. Voit lukea haastattelun täältä.     

Romahtiko maailma Marsha Linehanin paljastuksen jälkeen? Voin puhua vain omasta puolestani, mutta mielestäni maailma muuttui ainoastaan hieman paremmaksi paikaksi. Tarvitsemme Marshan kaltaisia rohkeita ihmisiä, jotka taistelevat mielenterveysongelmien aiheuttamaa stigmaa vastaan ja rikkovat samalla myyttiä hajuttomista, mauttomista ja persoonattomista psykologeista. Olemme kaikki yhtä ja samaa ihmiskuntaa, jonka jakaminen kahteen osaan - mieleltään selkeästi sairaisiin ja terveisiin, on täysin mahdotonta ja tuhoisaa.

“I’m a very happy person now,” she said in an interview at her house near campus, where she lives with her adopted daughter, Geraldine, and Geraldine’s husband, Nate. “I still have ups and downs, of course, but I think no more than anyone else.” [Marsha Linehan, The New York Timesille]

Kun tuo Marsha nyt kerran aloitti, voisin minäkin paljastaa, että olen joinakin päivinä up ja toisina down. Töissä kuitenkin joka ikinen hetki läsnä, vain asiakastani varten ja valmiina tekemään kaikkeni, jotta hän pääsee nauttimaan elämän nousuista ja laskuista hyvinvoivana ja onnellisena.

_______________________________________________________________

Asiaa suoliston ja keskushermoston yhteyksistä, Osa 1: "Se on sun päässä"

[Aikaisempi kirjoitukseni suolistovaivoista löytyy täältä.]

Kuinka suunnattomasti ihminen voikaan innostua suolisto-oireista. Siis niiden syiden ja seurausten tutkimisesta. Olen pohtinut nyt tavallista intensiivisemmin ärtyvän suolen oireyhtymän erilaisia ilmenemismuotoja ja havainnut, että yleinen tietämys aiheesta on edelleen vähän retuperällä. Suomessakin olisi tilausta kampanjalle, jossa tiedotettaisiin kyseisen vaivan erilaisista taustatekijöistä sekä lukuisista hoitomahdollisuuksista. Toivoa on enemmän, kuin sitä yleensä annetaan. Lisäksi suolisto-ongelma, jolle ei löydy selitystä vajavaisilla perustutkimusmenetelmillä, ei ole välttämättä ihmisen omassa päässä.

Eikä sen kanssa tarvitse oppia elämään! Ei, vaikka niin tavataan usein todeta kuitulisän ja kylmän kädenpuristuksen kera. Eli jos tästä jutusta toivon jotain jäävän käteen, niin se menee näin:

• Oli taustalla stressiä tai ei, suolisto-ongelma on suolistossa. Sieltä se säteilee kurjia vaikutuksiaan kaikille elämän osa-alueille ja jopa aivojen toimintaan. 
• Kyseessä ei ole psykiatrinen häiriö ja ärtyvän suolen kanssa monesti päällekkäin limittyvien psyykkisten oireiden, kuten paniikkihäiriön, väsymyksen, masennuksen ja hermostuneisuuden hoitoa tulisi täydentää stressinhallinnan opettelun ohella ruokavalion korjaamisella sekä muilla tarvittavilla tukitoimenpiteillä. 
• Ärtyvän suolen tehokkaassa hoidossa huomioidaan kehon ja mielen saumaton yhteys. 

Kuva: http://laxativedrugs.com/wp-content/uploads/2010/09/061-brain-gut-connection.jpg

Aloitetaan ensin pienillä myötätuntoharjoituksilla, jotta ärtyvän suolen oireyhtymän rankimmat realiteetit avautuisivat niillekin onnekkaille, joilla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia vatsavaivoja. Pahoittelen realistista kielenkäyttöä, mutta eläydymme nyt tilanteisiin, jotka ovat liian monelle ihmiselle todellista elämää. Valitettavasti. 

Harjoitus 1.
 Heräät aamulla ajoissa, sillä edessä on pitkä ja haastava työpäivä. Syöt terveellisiä lingaaneja sisältävää täysjyväruisleipää, fitness-kuitumuroja sekä hyvillä bakteereilla terästettyä laktoositonta Abragadabra-jogurttia, joka auttaa. Niin mainoksessa sanottiin. Muutaman minuutin päästä juokset vessaan ripuloimaan. Sitten vaihdat aamutakkisi työvaatteisiin. Ripuloit taas jonkin aikaa. Alkaa olla jo kiire, joten otat mukaan kaiken tarvittavan ja juokset...arghh! Takaisin vessaan. Ovea sulkiessasi toivot, että se oli tässä. Edes aamun osalta, pliis.

Töissä on monta palaveria. Mitenhän niistä selviäisi, missä vessa on, ketä tulee paikalle, voi ei se tärkeä asiakaskin tulee, mihin pitäisi istua auditoriossa, jossa voisi juosta nopeasti, entä jos...sydän hakkaa, kädet tärisevät. Parasta olla syömättä tänään yhtään mitään. Immodiumikin on loppu. Hell breaks loose.

Harjoitus 2. 
Kävelet keskellä kaupunkia, kun se iskee. Tiedät jo että tästä ei nousta. Koko suolisto kramppaa niin aggressiivisesti, ettet voi liikkua. Tuntuu kuin joku työntäisi puukkoa, you know, sinne. Vedet valuvat silmistäsi ja jähmetyt keskelle väenpaljoutta. Soitat ystävällesi ja pyydät, että hän tulee viemään sinut autolla kotiin, sillä et pysty enää itse kävelemään. Ystäväsi tulee ja ehdottaa sairaalareissua. Kieltäydyt ehdottomasti, sillä tiedät ettei se mitään auta ja olet saanut kuulla jo ihan tarpeeksi monta kertaa lauseen: "sinun pitää vain oppia elämään sen kanssa". Makaat mieluummin kotisohvalla ja teet suolihuuhtelun ihan itse. 

Ärtyvän suolen oireyhtymä ja elämänlaatu
Ärtyvän suolen ilmenemismuodoista voisi kirjoittaa novellikokoelman, mutta jatketaan pohtimalla oireyhtymän pahimpia seurauksia. Eli käsi ylös, voiko jonkun mielestä olla mahdollista, että esimerkiksi edellä kuvaillut ongelmat eivät ala jossain vaiheessa vaikuttaa psyykkiseen hyvinvointiin? Voiko jonkun mielestä jokapäiväisen ripulin, viiltävien suolistokipujen tai sosiaalisia suhteita turmelevien ilmavaivojen kanssa oppia elämään täysipainoista elämää?

Ihminen voi kestää pitkäänkin erilaisia kidutusmuotoja, kuten ylikorostuneet kiputuntemukset tai häiriintynyt suolen toiminta. Moni pahimmistakin suolisto-oireista kärsivä nilkuttaa eteenpäin ja hyväksyy ongelmansa, ehkä jopa kääntää ne vitsiksi. Jossain vaiheessa suolistoaiheiset vitsit kuitenkin muuttuvat vanhoiksi. Suolistovaivainen voi masentua, eristäytyä tai alkaa kärsiä esimerkiksi paniikkikohtauksista, jotka ovat ihan aiheellisia taistele tai pakene -reaktioita silloin, kun on päästävä vessaan ja äkkiä. Vaikka kesken tärkeän tilaisuuden.

Ärtyvän suolen diagnoosi pohjautuu siihen, ettei mitään elimellistä tai rakenteellista vikaa löydy, vaan ongelma on toiminnallinen. Suoli ei siis toimi tarkoituksenmukaisesti, mutta tällä ei ole tilastollisten keskiarvojen perusteella vaikutuksia eliniän pituuteen. Ongelman taustalla on perinnöllinen taipumus ja ärtyvä suoli nähdäänkin sairauden sijaan ominaisuutena. Kyseisen ominaisuuden ansiosta suoli reagoi ylikorostuneesti supisteluun tai kaasun aiheuttamaan venytykseen ja tulokset voivat olla esimerkkiharjoitusten kaltaisia. 

Ominaisuus vai alttius johon voi vaikuttaa?
Tarkemmin ajatellen ominaisuus-termin käyttäminen tuntuu kuitenkin tässä yhteydessä hieman mutkikkaalta. Onko esimerkiksi migreenikin ominaisuus vai sairaus? Entä paha akne? Tai anoreksia? Haasteellisia lääketieteellis-filosofisia kysymyksiä. Vaikka ärtyneessä suolistossa ei näy mitään poikkeavaa edes tähystyksessä, voi oireilun taustalta olla kuitenkin löydettävissä useita erilaisia fysiologisia tekijöitä. Heikentynyt ruoansulatus, ohutsuolen seinämän lisääntynyt läpäisevyys sekä suoliston bakteerikannan epätasapaino saattavat sekä laukaista suolisto-oireet että vaikuttaa aivojen toimintaan. Esimerkiksi ravintoaineiden imeytymisen heikentyessä tai elimistölle vieraiden aineiden päästessä verenkiertoon ohutsuolen tulehtuneen seinämän kautta, aiheutuu erilaisia puolustusjärjestelmän reaktioita, maksan kuormitusta ja keskushermoston toiminnan häiriintymistä. Ärtyvän suolen psykologiset vaikutukset eivät ole siis ainoastaan sosiaalisen elämän ja oireiden tuskallisuuden kautta välittyviä.

Koska syiden ja seurausten muodostama verkosto voi olla hyvin monimuuttujainen, ovat kaikenlaiset psykologiset reaktiot hankalaan tilanteeseen ymmärrettäviä (eivät tosin suositeltavia). Järkevin suhtautumistapa olisi yrittää hyväksyä oma suolisto ripuloivana tai kouristelevana hermokimppuna niin kauan, kunnes täsmäapu alkaa tehota. Järkevää taas ei ole missään tapauksessa oman suoliston hyväksyminen jatkuvasti ripuloivana tai kouristelevana hermokimppuna koko loppuelämän ajan. Suoliston tilanne kannattaa ehdottomasti korjata, jos oireilu heikentää elämänlaatua.   

Seuraavassa jaksossa sitten vähän parempia neuvoja, kuin herska tai itsetuhoisuus...

Monen kuuluisuuden on esitetty kärsineen ärtyvän suolen oireyhtymästä. Mene ja tiedä, mutta näiden joukossa ovat esimerkiksi Hitler, John. F. Kennedy, Tyra Banks, Cyphil Shepherd ja Kurt Cobain. Viimeksimainitun huhutaan saaneen lopulta diagnoosin selittämättömiin, koviin vatsakipuihinsa spesialistin havaitessa skolioosiin liittyvän hermopinteen aiheuttaneen oireilun. 

Kympin tyttöjen kosto

Viittaan kympin tytöillä teinileffojen silmälasipäisten lukutoukkabeibejen lisäksi moniin muihinkin stereotyyppeihin. Esimerkiksi nynnyihin akateemisiin naisiin, jotka ovat erityisen lähellä sydäntäni. Sarjan edetessä selviää miksi.

"A female nerd. Usually has glasses and braces. Nerds usually have nerdgasms when a nerdette walks into the room. Their glasses will fog up and they'll get really nervous." -Urban Dictionary

Tänään naisten innovatiivisuuden ja siihen mahdollisesti liittyvien hidasteiden pohdiskelu jatkuu siis entistä intensiivisemmin ja pääsemme viimein asian ytimeen. Aikaisemmin ilmestyivät osa 1. ja osa 2., jotka kannattaa käydä lukaisemassa myös. Niissä käsiteltiin maailman mullistajan kolmesta tärkeimmästä ominaisuudesta kekseliäisyyttä ja energisyyttä. Nyt on vuorossa riskinottokyky.

Riskinottokyvyn ja itseluottamuksen puute - naisten innovatiivisuuden esteet?

Kuten kahdessa edellisessä osassa kävi ilmi, en löytänyt riittävän vakuuttavaa näyttöä sille, että naiset eroaisivat nuorista miehistä kekseliäisyyden tai energisyyden osalta. Ainakaan siinä määrin, että näiden omianaisuuksien puute voisi selittää naisten julkisten innovaatioiden vähäisempää määrää. Totesin kyllä, että naisten pikkutarkkuus, perfektionistisuus, ulkonäköpaineet tai perhe-elämän vaatimukset saattavat jossakin määrin heikentää heidän energisyyttään. Kuitenkaan lähtökohdissa ei ole perustavanlaatuista eroa, joten paljon olennaisempi tekijä lymyilee jossain muualla. Uskallan väittää, että riskinottokyvyssä. Tähän piirteeseen liittyy myös olennaisesti itseluottamus, joten käsittelen kumpaakin yhtenäisenä kokonaisuutena.

Mitä naisten ja miesten riskinottotaipumuksista ja itseluottamuksesta voidaan todeta yleisesti? Katsotaanpa:

• Seksuaalivalinnan näkökulmasta riskinottokyky ja kilpailullisuus ovat olleet aikojen alussa miehille naisia hyödyllisempiä ominaisuuksia. Ovat ehkä vieläkin. Ainakin sen perusteella, miten rankkaa palautetta miehille annetaan esim. ravintoloissa ihan asiallisistakin iskuyrityksistä.
• Naisille riskien hinta on ollut aina liian kova maksettavaksi, myös evolutiivisessa mielessä. Muinaisaikoina jälkeläisten selviäminen on ollut enemmän äidin, kuin isän hoivasta riippuvaista, joten luonnonvalinta on suosinut naisten kohdalla varovaisuutta.
• Toisin sanoen miehet ovat voineet levitellä geenejään ympäriinsä ja ottaa osaa vaarallisiin aktiviteetteihin, sillä naiset ovat huolehtineet heidän jälkeläisistään miesten vammautumisen tai kuoleman jälkeenkin.
• Tänäkin päivänä taidollisesti täysin samantasoisten yksilöiden joukossa miehet valitsevat naisia huomattavasti todennäköisemmin kilpailutilanteen, kun siihen tarjotaan mahdollisuutta.
• Merkittävin syy edellämainittuun on miesten ylivertaisempi luottamus omiin kykyihinsä.
• Karkean jaon mukaan naiset ja miehet reagoivat eri tavoin myös stressiin. Taistele tai pakene on miehille tyypillinen strategia. Naiset sen sijaan turvautuvat useammin hoivaamiseen ja sosiaalisten suhteiden vaalimiseen.
• Miehet kuolevan naisia merkittävästi useammin onnettomuuksissa. Eritoten nuoret miehet, joiden suhtautuminen muun muassa moottoriajoneuvoihin on useissa maissa, no...käykää välimeren suunnalla katsomassa. Vuoristotien mutkassa jos toisessa näkyy pieni vainajalle pystytetty alttari ja tien vierestä on mahdollista bongata itsensä telonut mies.

• Suomalaisista puolet on naisia, mutta yrittäjistä heitä on vain kolmannes.
• Jne..muutakin aineistoa löytyisi vaikka kuinka, mutta eiköhän tämä jo riitä.

Riskinottokyvyn ja itseluottamuksen puute arkielämässä
Eli bingo, nyt siirryttiin sille tärkeimmälle osa-alueelle, johon massiiviset korjaustoimenpiteet kannattaa kohdistaa. Enkä tarkoita sitä, että kilttien nynnyttärien tulisi käyttäytyä rohkeammin liikenteessä tai kilpailla yhteiskunnan aitiopaikoista verissäpäin. "Revenge of the nerdettes" tapahtuu huomattavasti viisaammin ja siellä missä muutokseen on ensisijaisesti aihetta.

Aloitetaan kartoittamalla ihan arkipäiväisiä tilanteita työpaikoilla ja asiantuntijatehtävissä. Niihinhän nuo kympin tytöt yleensä päätyvät jatkamaan nöhvöilyään.

Sosiaalinen mukautuvuus asiantuntijatehtävissä
Katsoisin näiden (tai köh, meidän) naisten riskinottohaluttomuuden, kilpailuasetelmien välttelyn sekä itseluottamuksen puutteen ilmenevän vahvasti esimerkiksi sosiaalisena konformistisuutena. Sosiaalinen konformistisuus eli enemmistön mielipiteen tunnusteleminen ja siihen mukautuminen on universaali ilmiö. Yksilöiden välillä on kuitenkin suurta vaihtelua siltä osin, missä määrin tätä paikoin hyödyllistäkin ominaisuutta käytetään. Naiset arvostavat mukautuvuutta jonkin verran miehiä enemmän ja toteuttavat sitä omassa toiminnassaan. Suosikkikirjoittajani Tuomas Enbuske kuvailee ilmiötä riipivän osuvasti:

"Olen haastatellut työssäni toimittajana älyttömät määrät yliopiston käyneitä, maistereita ja tohtoreita. On uskomatonta, kuinka samanlaisia vastauksia kaikki tuntuvat asioihin antavan. Ryhmästä löytyy aina vain samalla tavalla eri tavalla ajattelevia. Erityisesti akateemiset naiset ovat neuroottisen huolissaan siitä, minkälaista palautetta heille tulee oman alan sisältä, jos he uskaltavat sanoa edes jotain poikkeuksellista."

Auts, tunnustan. Esimerkiksi ennen tämän blogin perustamista mietin ihan tosissani voiko kliinisessä työssä toimiva psykologi pitää blogia. En nimittäin löytänyt ainuttakaan suomalaista omalla nimellään kirjoittelevaa psykoblogistia, joten päättelin, ettei alani edustaja voi hillua netissä levittelemässä ympäriinsä omia mielipiteitään. Mitä kaikki kollegatkin sanoisivat; asiakkaat, mahdolliset työnantajat, naapurin Pirjo?!! Lopulta koin niin voimakasta tarvetta saada kanavoitua näkemykseni muidenkin hyödyksi, että blogi jotenkin vahingossa perusti itsensä. Aluksi käytin tosin salanimeä, ettei kukaan vaan näkisi. Voi niitä aikoja. Siitä on nyt vuosi ja kaikki silloiset ajatukseni kollegiaalisesta tuomiosta tuntuvat täysin naurettavilta.

Haitallisen sosiaalisen mukautuvuuden vähentäminen on siis täysin mahdollista eikä sitä kannata missään nimessä luokitella pysyväksi piirteeksi. On esimerkiksi hyvä huomioida, että naisten mukautuvuudella on pitkät juurensa historiassa. Jokainen voi kuvitella päässään filmin, joka näyttää muutamassa sekunnissa uppiniskaisiin naisiin aikojen saatossa kohdistetut väkivallanteot. Valitettavasti monissa kulttuureissa naisia pidetään edelleen ojennuksessa rankalla otteella, vaikka täällä pohjolassa ollaankin onnekkaampia.

Tässä minäkin kirjoittelen ihan mitä huvittaa eikä siitä ole ainakaan toistaiseksi tullut mitään muuta, kuin myönteisiä seurauksia. Eläköön sananvapaus ja teknologia! Jatkan vielä Tuomas Enbusken kootuilla lausahduksilla, jotka voin täysin allekirjoittaa keskusteltuani seuraavasta ongelmasta monet kerrat sekä miesten että naisten kanssa:

"Cambridgessä työskentelevä professori Simon Baron-Cohen kirjoittaa kirjassaan “Olennainen ero – totuus miesten ja naisten aivoista” kuinka hormonit vaikuttavat sukupuolten ajatteluun. Hänen mukaansa äärimmäiset naisen aivot yrittävät jatkuvasti selvittää toisten mielentiloja. Kysymys “mitä muut minusta ajattelevat” nousee naisen päähän huomattavasti useammin kuin miehen."

"Jos joku sanoo naiselle jotain pahaa vaikka työpaikan palaverissa, nainen vatvoo sitä todennäköisesti päiväkausia. Mies taas unohtaa asian vartissa."

Niinpä niin. Tässäpä oli mielestäni jo aivan riittävä otos valideja selityksiä. Selityksiä sille, miksi naisten loistavat ideat tukahdutetaan toimistoissa, tärkeissä palavereissa ja julkisuudessa alkutekijöihinsä. Heidän itsensä toimesta!

Arvostelun pelosta ja yleisen mielipiteen mukana nyökyttelystä ei siis ole hyötyä keksijän tai tiedenaisen uralla. Jotain on tehtävä, mutta mitä? Se selviää seuraavassa numerossa. Katsotaan taas loppuun opetusvideo:

____________________________________________________________

Lähteet:

http://www.yrittajanaiset.fi/index.php?k=4206

http://qje.oxfordjournals.org/content/122/3/1067.short

http://www.epjournal.net/filestore/ep026685.pdf

http://www.rci.rutgers.edu/~sjacksox/PDF/IdentityImplicationsofConformity.pdf

Kuvalähteet:

http://i582.photobucket.com/albums/ss266/floeyramone/blogphotos/Cosplay/daria.jpg

http://www.franticassembly.co.uk/media/media/images/Ignition_1_jpg_460x307_crop_upscale_q85.jpg

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCU8NSpVB-i1935MKKG9eS23k5J8Y9SxEbePKu1vzqdcFGe5zEkBs2BPf9N8YvTWiNlxhgLiA7RCgWv8hfzQC0Rp4BY2_QnOdUrTLrsS4JSGvOwFRZ3YaoSNXzwdq_zCeKib3eKB-orwfg/s400/extreme_car_stunts_14.jpg

http://www.thecuttingedgenews.com/uploads/cmimg_2205.jpg

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZcq9vBF2nJVFOA6BbQUEPkXtrAE2OCS_D1pcZtADahY42_9bSb5fRL7TW8na-u3jhZCopZrkWVPnBWCBI0hSAEDLFTEGnG-gGiJCgZmgu1X8DFQt8-HQ_qHsVtC5Y3oarvDWuM_ra9Pnz/s400/Witch+Burning.jpg

http://dianiko.files.wordpress.com/2010/05/the_stoning_of_soraya_m.png

Mistä on keskinkertaiset kympin tytöt tehty jatkuu...

Iskin käteni eilen melkoiseen soosiin ryhtyessäni käsittelemään tekijöitä, joiden takia kympin tyttöjen innovaatiopotentiaalin hyödyntäminen ei ole maassamme vielä riittävän korkealla tasolla. Ei tyttöjen itsensä eikä yhteiskunnan osalta. Etsin ennen kaikkea vastausta kysymyksiin: Miksi fiksut naiset eivät kehitä aikamme tärkeimmiksi luokiteltavia innovaatioita siinä määrin missä miehetkin ja olisiko asialle tehtävissä jotain?

Tarkastelen aihetta kekseliäisyyden, energisyyden ja riskinottokyvyn näkökulmasta vastineena neurotieteilijä Louann Brizendinen väitteelle, jonka mukaan edellämainitut "nuorten miesten ominaisuudet" ovat tärkeimpiä syitä ihmiskunnan menestykseen. Pohdiskelen esiintyykö naisilla näitä ominaisuuksia ja ilmentävätkö he niitä tarpeeksi. Melkoinen elämäntyö tässä pitäisi tehdä, jotta olisi mahdollista iskeä tulille kaikki mainitsemisen arvoiset sukupuolten eroihin tai niiden puuttumiseen liittyvät teoriat. Nostan siis jo valmiiksi käteni ylös ja totean skriivailevani tässä väitöskirjan sijaan ihan vain pientä väistämättä kärjistettyä blogipostausta. Antakaa siis armoa.    

Inhimillisistä rajoitteistani huolimatta toivon, että tämän tekstin lukeminen tarjoaa uusia ajatuksia kentälle. Eritoten kannustaa sinua, viisas lukijani pohtimaan mitä meistä jokainen voisi tehdä itsessään ja ympäristössään lymyilevän potentiaalin vapauttamiseksi. Kiinnostaisi myös kuulla ajatuksia siitä miksi niin usein vielä 2000-luvullakin esitetään, ettei naisilla (noilla viheliäisillä, juonittelevilla konnilla) ole riittävästi kekseliäisyyttä maailman mullistamiseen. Onko meillä todellakin varaa heittää hukkaan puolet aivoistamme (l. naisten aivot) juuri silloin, kun tarvittaisiin mahdollisimman paljon uusia keksintöjä?

Ainakaan omasta mielestäni ei ole, joten jatketaanpa siitä mihin viimeksi jäätiin eli kartoitetaan tekijöitä, joihin pureutumalla myös naisten innovatiivisuus saadaan kukoistamaan. 

Mullistavan innovatiivisuuden osatekijät: 

Kekseliäisyys
Käsittelin jo edellisessä kirjoituksessani kekseliäisyyttä, jota naisilla piisaa aivan yhtälailla kuin miehilläkin. Loogista päättelykykyäkään ei puutu ja vaikkei jostain palikkatestistä olisi napsahtanut huippulukemia, ei se ole mikään ongelma. (Kertauksena vielä toistettakoon näkemys, jonka moni neuropsykologian alalla työskentelevä on todennut: "vain jonkin verran" keskivertoa korkeampi älykkyysosamäärä eli 120  riittää siihen, että luovuutta on mahdollisesti käytössä aivan rajattomasti.) Korkeatasoisella luovuudella voidaan kompensoida myös muiden kognitiivisen kyvykkyyden osa-alueilla ilmeneviä rajoituksia. Erittäin korkean älykkyysosamäärän omaavalta nerolta ei löydy siis välttämättä yhtään keskivertoa enempää luovuutta, joten aikamme suuria keksijöitä skouttaillessamme kannattaa huomio suunnata muuallekin, kuin sinne kellokäyrän oikeaan reunaan.

Energisyys
Kekseliäisyyden puute ei siis selittäne naisten heikompia innovaatiotilastoja, joten löytyisikö energiatasojen kohdalta puuttuva palanen? Aloitetaan solutasolta. Energisyytemme lähtökohtien kannalta tärkeänä vaikuttajana voidaan mainita mitokondrioiden, solujen voimalaitosten toiminta. Mitokondriot periytyvät yleensä yksinomaan äidin puolelta, joten ainakaan tällainen perustavanlaatuinen tekijä ei selitä mahdollisia eroja energisyydessä.

Entä sitten hormonit? Testosteroni lisää energisyyttä, mutta niin tekee myös sen "pikkusisko" estrogeeni. On tärkeä huomata, että kummankin hormonin vajaus voi aiheuttaa energiatasojen putoamista. Nuorten testosteroninhöyryisten miesten energia on aivan toista luokkaa, kuin vanhempien miesten, joiden testotasot ovat rysähtäneet alas (yleensä huonojen elintapojen seurauksena). Tämä nuorukaisten ylimääräinen "viriiliys" olisi tärkeää saada kanavoiduksi rakentavalla tavalla. Nuorilla naisilla tuntuu myös riittävän lähtökohtia purkaa vilkkauttaan luovaan toimintaan. Silloinkin kun heitä ei siihen erikseen kannusteta.

En siis oikein nyt löydä energisyydestäkään kunnollista selitysmallia eroille miesten ja naisten keksijäprofiileissa. Kaikilla aloilla uuden innovaation luojalta vaaditaan uskomaton määrä innostusta, sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä, jota naisilla ei ole ainakaan miehiä vähempää. Stereotypioidenkin mukaan nuo kiltit kympin tytöt ovat saavuttaneet menestyksensä ulkoa opettelemalla, mikä vaatii paljon jaksamista. Usein se joka leuhkii menneensä lukion lukematta läpi tai saaneensa kokeesta taas kerran kympin ilman mitään valmistautumista on mies.

Kuvan mies ei liity tapaukseen.

Toki osa keksinnöistä löytyy myös ilman pitkäjänteisyyttä, erittäin nopeasti ja helposti, ehkä jopa vahingossa tai vaikka kännissä. Tässäkään suhteessa sukupuolen ei luulisi enää nykyaikana asettavan esteitä prosessille. On kuitenkin muutamia naisille tyypillisiä piirteitä tai heidän jaksamiseensa liittyviä olosuhteita, jotka saattavat syödä salakavalasti innovaatiokapasiteettia. Painotan, ettei yksikään näistä kosketa jokaista naista, mutta jo yhdenkin esiintyminen voi luoda menestyjän tielle hidasteita, joten tässä muutama tekijä, joita kannattaa tarkkailla.    

Kyvyttömyys erottaa olennainen epäolennaisesta
Meistä jokaisella on käytössämme vain rajallinen määrä aikaa ja energiaa. Jos emme kykene erottamaan sitä mihin suurin osa näistä kaikkein kallisarvoisimmista resursseista kannattaa suunnata, on menestyksen saavuttaminen hyvin hankalaa. Paukut loppuvat, jos niitä ampuu ympäriinsä. Stressitasot nousevat, jos kaiken yrittää tehdä liian huolellisesti ja tämä jos mikä heikentää luovuutta. Kaikkiaan turhien asioiden piipertelyyn kuluu liikaa aikaa suurten linjojen kadotessa, strategian pettäessä.

Naisten kannattaisi opetella lataamaan akkujaan todellisiin koitoksiin ja hoitaa vähemmän tärkeät velvollisuudet vasemmalla kädellä. Näen miehissä naisia enemmän juuri sellaista suurpiirteisyyttä, joka on välillä täysin välttämätöntä niin taiteen, yrittäjyyden kuin tieteen saralla menestymisen kannalta. Olen törmännyt moniin lahjakkaisiin pikkutarkkoihin, vähän neuroottisiin naisiin, joilla olisi mahdollisuudet vaikka mihin, mutta nämä mahdollisuudet pirstaloituvat neitokaisten piiskatessa itsensä hengiltä jo työelämänsä alkuvuosina.

 
Perheen perustamisen kuormittavuus
Niin voimauttavaa kuin lapsen saaminen teoriassa onkin, vie lapsen hoitaminen naisilta käytännössä todella paljon aikaa ja energiaa. Mikäli turvaverkko on kunnossa, puolisoilla on mahdollisuus osallistua kotihommiin tasavertaisesti ja lapsenhoito on rentoa, on naisen edelleen mahdollista tehdä yhteiskunnallisesti merkittäviä suurtekoja. Siis muitakin, kuin lisääntyä ja koulia jälkipolven edustajista kunnon kansalaisia. Tämä muun puuhastelun mahdollistaminen vaatii kuitenkin melkoisia erikoisjärjestelyjä.

Jokainen joka on ollut haasteellisella temperamentilla varustetun lapsen kanssa tekemisissä muutamaa tuntia kauemmin tietää kyllä, kuinka vaikeaa oman ajan järjestäminen voi olla. Jokainen joka on ollut oikeasti haasteellisen luovan prosessin kanssa tekemisissä tietää myös, kuinka paljon aikaa tekeillä oleva taiteellinen tuotos voi vaatia. Lapset nukkuvat sentään päivä- ja yöunet, inspiraatio ei välttämättä niitäkään. Kuinka siis yhdistää auvoinen perhe-elämä ja maaninen luomisprosessi? Minä en tiedä, mutta onneksi lapset kasvavat aikanaan isommiksi, jollloin luovan äidin ajankäytön yhtälö on helpompi ratkaista. Sitä odotellessa mikään ei toki estä valjastamasta inspiraatiota kodin/lastentarvikemarkkinoiden palvelukseen.

Marion Donovan, kertakäyttövaipan keksijä

   
Meikkamiseen, hiustenlaittoon ja laihduttamiseen kuluvat resurssit
Tämä ei ole mikään provokaatioyritys, vaan yksi ihan varteenotettava tekijä. Naisten ulkonäköpaineet ovat pahimmillaan aivan hirvittäviä. Itsensä kauniiksi tällääminen on tietenkin erittäin mukavaa silloin, kun siihen on aikaa tai se liittyy juhlallisen tunnelman luomiseen. Moni nainen on myös kehittänyt niin mittavan arsenaalin nerokkaita kosmeettisia innovaatioita, että hän suoriutuu joka aamu maalaustaiteellisen teoksen loihtimisesta kasvoilleen vain muutamassa minuutissa. Voi siis olla, että meikkaukseen menee runsaasti aikaa ainoastaan joiltain naisilta. Kuitenkin mieheen verrattuna nainen käyttää keskimäärin vähintään kolminkertaisen ajan laittautumiseensa myös arkipäivinä. Tällä alkaa olla jo merkitystä ajankäytön kannalta.

Mitä tapahtuisi, jos naiset pitelisivät edes välillä taitavissa käsissään eyelinerin sijaan öljyvärisivellintä ja sutisivat vaikka hienon taulun. Jäisikö joku ilman aviomiestä, menisikö maine muiden naisten silmissä vai olisiko oma olo jotenkin epävarmempi? En tietenkään ehdota kellekään meikkaamisesta luopumisesta, mutta joudun kyllä suosittelemaan koristautumisrutiinien strategista yksinkertaistamista. Usein vähemmän on sitäpaitsi enemmän.

Mitä tulee normaalipainoisten naisten alituiseen painon murehtimiseen, painosta puhumiseen ja aivokapasiteettia heikentävillä pikakuureilla kärvistelyyn, voidaan esittää vain veikkauksia siitä, kuinka paljon merkittävämpiä saavutuksia tuolla kaikella ajankäytöllä olisi mahdollista saavuttaa. Merkittävämpiä, kuin se viiden kilon painonpudotus, joka päättyi nakkikioskille.    

Tällaista tänään. Seuraavalla kerralla jatkan kaikkein tärkeimpään osuuteen eli naisten riskinottokyvyn raakaan ruotimiseen. Hieron jo käsiäni yhteen täällä. Sitä odotellessa katsotaan välikevennyksenä Juho L:n vinkkaama opetusvideo. ;)

_____________________________________

Kuvalähteet:
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDIso98wIsFnNqSrKPN2c9Ubq-BYXWr2dLAK5DNO0v6xjIhg8dpJkUcINSrq7Wz9BnxXQN1Y664TzISnFB2CFE0Yq_I2q7wXOt4fUwkW2OUae_AGZqPkbcgtM6Cvhrvxl6tWU4T7AsEeg/s1600/iStock_000013541313-brain-crop.jpg
http://www.copperwiki.org/images/9/99/Male-Female-brain-differenc.jpg
http://www.csupomona.edu/~plin/inventors/images/donovanmarion_big.jpg
http://www.online-iq-test-score.com/wp-content/uploads/2010/07/iq-bell-curve.gif
http://bsimple.com/Inspiration.JPG
http://lh3.ggpht.com/_1LazKD1zDUA/TNypHnEYmmI/AAAAAAAABcM/9e7eUbfAVnw/more-inspiration-perspiration%5B3%5D.jpg
http://beaut.ie/blog/wp-content/uploads/2009/06/morningmakeuo.jpg

Mistä on keskinkertaiset kympin tytöt tehty?

Tukahdetusta itsepäisyydestä, 
epäonnistumisen pelosta,
tasapäistävästä koulutusjärjestelmästä,
ulkomuistiin keskittyvästä opiskelusta.
Sosiaalisiin normeihin sopeutumisesta 
itsenäisen ajattelun kustannuksella.
Niistä on kiltit kympin tytöt tehty 
kanelin, sokerin 
ja kaavoihin survotun lahjakkuuden ohella.

Ne tytöt ja naiset, 
joista olisi voinut tulla 
tulee vielä jotain suurta.
Kunhan korjausliike tehdään ja äkkiä.

Olen tällä hetkellä äärimmäisen innostunut sekä naisten että miesten lahjakkuudesta ja luovuudesta. Erityisesti kansallisesti tärkeästä innovaatiokapasiteetista, jota toivoisin hyödynnettävän aikaisempaa paremmin yhteiskunnassamme. Ajattelin alunperin käsitellä aihetta lyhyesti kummankin sukupuolen näkökulmasta, mutta tehtävä osoittautui täysin mahdottomaksi. Ajatukseni lähtivät rönsyilemään suuntaan jos toiseen, joten päätin aidata kirjallisen temmellyskenttäni hallittavammaksi kokonaisuudeksi. Keskityn ainoastaan lahjakkuuskeskustelujen yhteydessä turhan usein sivuutettuihin huippulahjakkaisiin, mutta turhan miellyttämisenhaluisiin naisiin. Niihin "kiltteihin kympin tyttöihin", joiden katsotaan menestyneen tuurilla tai hikaroimalla, jyränneen nuoret miehet yhteiskunnassa ja hymisevän nyt jotain turhaa diipadaapaa yliopiston aitiopaikoilla. Heihin, joilla olisi älynsä puolesta mahdollisuuksia keksiä jotain mullistavaa ja valloittaa maailma, mutta kun...

Luin muutama päivä sitten Tuomas Enbusken aihetta ohimennen sivaltavan puheenvuoron Muodollisesti pätevä kansakunta, jossa hän esittää akateemista koulutusta ihannoivan yhteiskuntajärjestelmämme haaskaavan kapinallisten nuorten miesten nerouden ja ajavan nämä syrjäytymisen partaalle. Nuoret naiset sen sijaan sopeutuvat nykymaailmaan paremmin, mikä on kuulema sääli, sillä suurtekoihin näistä mimmeistä ei ole siinä missä raggarijätkistä olisi. Ainakin jos viitataan yhden neuropsykiatrin kannanottoihin:

"Yhdysvaltainen neurotieteilijä Louann Brizendine kirjoittaa miehen aivoista kertovassa kirjassaan The Male Brain, että murrosiän juuri ylittäneiden miesten energia, kekseliäisyys ja riskinottokyky ovat ilmeisesti tärkeimpiä syitä ihmiskunnan menestykseen."

Provosoiduin. Tai siis inspiroiduin, jopa siinä määrin, että luin aiheeseen liittyen rivakalla tahdilla kirjan naisten lahjakkuudesta. Lisäksi kahlasin transsissa läpi lukuisia artikkeleita luovuuden ja älykkyysosamäärän yhteyksistä kyetäkseni muodostamaan naisten innovatiivisuudesta oman näkemykseni. Halusin tietää tukeeko tutkimusnäyttö väitettä, jonka mukaan naisten räpellyksillä ei ole ollut historian saatossa juurikaan ihmiskunnan menestystä edistävää vaikutusta eikä mahdollisesti tule koskaan olemaankaan. Lasten hoivaamista ja kasvattamista, hyötykasvien keräilyä, yrttilääkintää ja sairaiden parantamista ei lasketa. Ainakaan rahan virtausten avulla. Tekniikan kehityksen eteneminen kohti ääretöntä lienee päivän sana. 

 

Nettiä selattuani ja nuo mainitsemani lähteet tarkastettuani päädyin toteamaan karun itsestäänselvyyden: suurin osa maailman tärkeimmiksi luokitelluista innovaatioista on todellakin miesten tekemiä (tai nimiinsä ottamia). Lisäksi nämä keksinnöt ovat edellyttäneet suunnattomasti Brizendinen mainitsemia ominaisuuksia: kekseliäisyyttä, energiaa ja riskinottokykyä. On siis paikallaan tarkastella naisten kohdalla yksitellen jokaista näistä ominaisuuksista. Miettiä puuttuuko naisilta jokin maailman mullistamisen mahdollistava palanen ja jos ei puutu, niin mikä ihme estää käyttämästä koko pakettia.

Mullistavan innovatiivisuuden osatekijät:

Kekseliäisyys
Joudun seuraavaksi ilmaisemaan asioita yksioikoisesti ja mainitsemaan moneen otteeseen sanan 'älykkyys', vaikka olen karsinut sen minimiin omassa kielenkäytössäni. Termi on nykyään turhan elitistisesti latautunut ja tiettyjen tahojen ryvettämä. Kognitiivista kyvykkyyttä mitataan usein vain muutamalla sektorilla, mikä kapeuttaa näkemystämme siitä mitä älykkyys ylipäätään on.

Älykkyystestit ovat rajoittuneita täysin ymmärrettävistä syistä, sillä niiden suunnittelu on haasteellista. Lisäksi yhteiskuntamme suosii verbaalista ja loogis-matemaattista päättelykykyä, joten toki näihin halutaan keskittyä esimerkiksi rekrytoinnissa. Toivoisin kuitenkin, ettei älykkyys tiivistyisi kuvaamaan kognitiivisen kyvykkyyden lukemattomista osa-alueista ainoastaan kahta. Mutta vahinko lienee jo tapahtunut, joten jatketaan.

Naisten ja miesten aivojen erot ja niiden merkitys käytännön elämän kannalta jaksavat kiehtoa niin neuropsykologian alalla toimivia tutkijoita, kuin meitä muitakin. Eräs naisten ja miesten lahjakkuuseroihin liittyvä suosikkiteoria on vaihteluhypoteesi, jonka mukaan esimerkiksi älykkyydessä on miesten kohdalla laajempi vaihteluväli eli joukossa on enemmän sekä "heikkolahjaisia" että huippuälykkäiksi luokiteltavia. Naisten joukossa on sen sijaan vähemmän ääripäitä kumpaankin suuntaan, mikä merkitsee huippuälykkäiden pienempää määrää miehiin verrattuna. (Mainittakoon tosin knoppitietona, että Guinnesin ennätystenkirja on listannut maailman korkeimman älykkyysosamäärän tittelin naisen nimiin.)

Selittäisikö siis huippuälykkyyden vähäisempi esiintyminen naisten keskuudessa innovaatiivisuuden lamaustilan? Ei, ainakin mikäli huomioimme yleisen konsensuksen luovuuden ja älykkyyden yhteyksistä. Tutkimalla luovuutta ja älykkyysosamääriä, on nimittäin selvinnyt, ettei pistemäärän 120 jälkeen luovuuden ja älykkyysosamäärän välillä ilmene enää säännönmukaista korrelaatiota. Eli sinä  tuon 120 maagisen rajapyykin ylittävä idearikas neitokainen, voit huokaista helpotuksesta. Et tarvitse enää lisää kapasiteettia, sillä innovointimahdollisuutesi saattavat olla rajattomat. Se viereisen pulpetin matikkanero saattaa synnyttää Nokian älypuhelinperheeseen seuraavan uuden tulokkaan, mutta sinä voit keksiä jotain mistä kukaan ei ole koskaan kuullutkaan. Lisäksi kannattaa alkaa kaveerata sen matikkaneron kanssa ajoissa, sillä yhdessä saatatte kehittää kaikkea huikaisevaa. Jos sinä vain jaksat, ehdit ja uskallat.

Seuraavassa numerossa selvitetään miksi ja miten.

Ps. Tuomas Enbusken kolumnin voi käydä myös kuuntelemassa ylen sivuilta. Suosittelen lämpimästi tätä vaihtoehtoa, sillä Tuomaksen mukava ääni ja sanojen painot tekevät hänen ajatuksiinsa perehtymisestä huomattavasti miellyttävämpää, kuin pelkän tekstin lukeminen.
__________________________________________________

Kuvat:
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEht0D73EYlXyUrbJsg8UBGfs4yqef0umWwmLLcHiX8CNYzVfRUBnpkw9h2M4d5hcglngVXap-K0bf-c8Tsqf81xDuMn0emRcAQgBR24isB7sHue0E0wJ0s8Geb6MPYicZCwYmA472tjTpn0/s1600/Creativity_is_boundless_by_Pixelnase.jpg
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitKJh8-OJQRFpIEsfXgvVXt9olyRHTvU7HpD_Ck4-ZtLi8niYPLEhRSLs6GlcWausZqG41z41YWKDuRyCkDDVRalDxeBp8zZuqEvZI50e3BjiA7uJRut97WHv9NaGU4Ea6bqMtpr6ikXjZ/s400/Evolution-mobile-phones-21.jpg
http://web-images.chacha.com/iq-score/iq-score-oct-13-2010-200.jpg

Suojelukohteena naiskauneuden ja hyvinvoinnin monimuotoisuus

Eilen oli kansainvälinen Älä laihduta -päivä. Kyseisen päivän perusajatuksena on kannustaa kaiken kokoisia, hyvinvoivia naisia jättämään laihdutusprojektit väliin ja nauttimaan elämästä. On yksilöllistä missä koossa nainen tuntee itsensä onnellisimmaksi ja monelle normaalipainoiselle naiselle muutaman kilon laihdutuksesta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Tämän jutun edetessä selvitän miksi. Käyn läpi muutamia syömishäiriöiden hoidon parissa havaitsemiani ilmiöitä sekä esittelen perusteluja naisten kauneuden monimuotoisuuden vaalimiselle. Vaihtelun vuoksi olen valinnut jutun yhteyteen ainoastaan plus-koon malleja. Voit pohtia lukemisen yhteydessä miltä naisista tuntuisi katsoa itseään peilistä, jos lehtien sivut ja mainokset toisivat enemmän esille myös tällaisia kauneusihanteita.

Irtaudu yksipuolisten ihanteiden haarniskasta
Jokaisella naisella on luonnollinen kokoskaalansa, jonka puitteisiin kehon muodot asettuvat elintapojen ollessa kunnossa. Ihannepainossa on reipas vaihteluväli, sillä genetiikka ja erilaiset elämänvaiheet, kuten murrosikä, raskaus, imetys, urheilu-ura tai ikääntyminen muokkaavat väistämättä kehonkoostumusta eri suuntiin. Tämän luonnollisen ilmiön hyväksyminen auttaa säilyttämään terveen kunnioituksen omaa vartaloa kohtaan sekä näkyy suhtautumisessa myös muiden naisten ulkoisiin ominaisuuksiin.

Anna itsellesi ja lapsillesi lahjaksi terve kehonkuva
On täysin normaalia, että hoikan tytön paino nousee teini-iän kasvupyrähdyksen yhteydessä. Ylipainon kehittymiseen on tietenkin erittäin hyvä puuttua ajoissa, mutta normaalin painoindeksin rimaa hipoen ylittävälle neidolle ei kannata todeta, että painoa voisi hiukan pudottaa. Muutaman kilon laihdutusprojektista voi lähteä liikkeelle prosessi, joka johtaa pahimmillaan syömishäiriöön. Tästä johtuen terveydenhoitajilta ja vanhemmilta vaaditaan taitoa käsitellä herkkää aihetta rakentavasti. Nuori ei tarvitse kalori- ja painotaulukoita, vaan innostavia aineksia hyvinvoinnin sekä vahvan itsetunnon rakentamiseen.

On hyvä kiinnittää huomiota myös siihen, että vanhemmilta saamansa kohtelun ohella lapset rakentavat kehonkuvaansa ja syömiseen liittyviä asenteitaan mallioppimisen kautta. Väheksyessäsi kehoasi, arvostellessasi muiden ulkonäköä sekä liittäessäsi syömiseen syyllisyyttä opetat lapsellesi samanlaista suhtautumismallia. Korjaamalla omaa puhetyyliäsi, voit tarjota jälkikasvullesi painavan taakan sijaan nykymaailmassa tarpeellisen supervoiman - vahvuuden olla oma terve ja upea itsensä.         

Solmi rauhansopimus kehosi kanssa
Pitkällä tähtäimellä liha ei tottele itsekuria, joten loputon taistelu omaa luontaista painoa vastaan on hävitty. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö pysyvä painonpudotus voisi onnistua silloin, kun siihen on terveydellisistä syistä tarvetta. Taktiikka jolla tuloksiin päästään, on kuitenkin aivan jokin muu kuin laihdutuskuuri. 

Terve keho ja tasapainoiden mieli aiheuttavat kaupanpäällisinä ylimääräisen painon karisemista, joten kannustaisin suuntaamaan fokuksen ensisijaisesti kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen. Tässä välissä on tähdennettävä, että hyvinvointi ei edustä meistä kaikille samoja asioita. Muutokset saavat aina voimansa ihmiselle itselleen tärkeimmistä arvoista, jotka voivat vaihdella hyvin suuresti yksilöiden välillä. Niinpä siinä missä joku haluaa elää mahdollisimman pitkään ja noudattaa kurinalaisia elintapoja, lukee toisen huoneentaulussa: "live fast, die young" ja näillä mennään niin pitkään kuin mahdollista. Joissain tapauksissa suunnitelmista poiketen satakin vuotta. Tämän kaiken ohella se missä lukemissa paino seilaa, on pieni sivuseikka. Tai ainakin se saisi olla.

Kauneutta ja hyvää oloa ilman kiloja ja kaloreita 
Maailmassa joka on täynnä epämääräistä ahdistusta ja hallitsemattomia ilmiöitä, korostuu ihmiselle ominainen tarve saavuttaa kontrollin tunne - keinolla millä hyvänsä. Kun pirstaloituneiden ihanteiden ja ideologioiden ristitulessa voi suunnata huomion edes johonkin mitattavaan asiaan, tuntuu hetkittäin vähän helpommalta. Ihmisiä voi luokitella ja omaa sekä muiden arvoa mitata edes jollain tapaa. Kaaos selkiytyy, kuri mahdollistuu. Kyseessä on kuitenkin vain harha, sillä luonnollinen kauneus ja hyvä olo pakenevat kaikenlaisia numeerisia tai ulkoapäin saneltuja luokituksia. Tämän havainnollistamiseksi kehotan hetken aikaa miettimään mitä tapahtuisi, jos heräisimme huomenna ja...     

• Kaikki vaa'at ja kehonkoostumusta mittaavat laitteet olisivat kadonneet.
• Kukaan ei laskisi enää kaloreja.
• Jokainen söisi silloin kun on nälkä ja lopettaisi syömisen silloin kun olo on kylläinen.
• Ihmiset osaisivat käsitellä tunteitaan syömistä tehokkaammilla tavoilla.
• Arkiaterioilla olisi tarjolla runsaasti maukkaita kasviksia, riittävästi kalaa, lihaa, papuja, pähkinöitä ja tarpeen mukaan juureksia, laadukkaita viljatuotteita, marjoja ja hedelmiä.
• Ihan mitä vain voisi syödä hyvällä omalla tunnolla, omaa kehoa kuunnellen. 
• Jokainen toteuttaisi sellaisia elintapoja, joiden avulla olo on paras mahdollinen - sekä henkisesti että fyysisesti.
• Lehtien, elokuvien ja mainosten tarjoamat naisihanteet olisivat muitakin, kuin alipainoisia kaunokaisia.   

______________________________________________________________
Kuvalähteet:

http://i2.listal.com/image/1153469/500full.jpg
http://xaxor.com/images/other/111111/fat_model_05.jpg
http://farm1.static.flickr.com/131/367528566_3bbea03918_o.jpg
http://cdn.thegloss.com/files/2010/12/crystal-before.jpg

Meditaatiohaaste, osa 2: Päänsisäisen tornadon rauhoittamista, ensimmäiset päivät

[Tässä sarjassa haastan itseni ja lukijat meditoimaan kuukauden aikana joka päivä, 15 minuuttia tai pidempään. Katsotaan mitä tapahtuu. Tarkemmat ohjeet ja motivaation löydät klikkaamalla tästä.]

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Varsinkaan meditaatioharrastusta. En kuitenkaan voi olla hetkittäin pohtimatta, kuinka monta väitöskirjaa olisin kirjoittanut, kuinka upeita sävellyksiä säveltänyt ja kuinka hienoksi kotini laittanut, mikäli olisin malttanut ottaa tehtäväkseni aivojeni säännöllisen lataamisen. Jo vuosia sitten. Kiehtovaa jossittelua ovat myös meditaation potentiaaliset vaikutukset ihmissuhteisiin ja aikuiseksi kasvamiseen.

Onneksi edistyminen on sitä luokkaa, että tällä tahdilla ehdin saavuttaa vielä useimmat tavoitteeni tai vielä parempaa - luopua niistä ja keskittyä johonkin olennaisempaan. Olemiseen. Tervetuloa elämääni zen. Vuodet näyttävät mihin päädyn, mutta katsotaan mitä jo viimeisen kolmen päivän aikana on tapahtunut. 
       
1. päivä
Katse harhailee, ajatus harhailee. Sinnittelen urhoollisesti viisi minuuttia jossain lootusasennon tapaisessa. Se tuntuu urheilusuoritukselta. Selkä on huonosti, tyyny on huonosti, polvet ovat huonosti. Mieli pinnistelee jaksaakseen loppuun asti, vaikka sen ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään. Kun "suoritus" on ohi, saapuu hyvä olo. Koko loppupäivän ajan kaikki on selkeää ja arkisiin velvollisuuksiin tarttuminen tuntuu helpommalta kuin yleensä. Wow, kaikki nämä edut vain viidessä minuutissa! (Joka kylläkin tuntui tunnilta.)

2. päivä
Keskittyminen on edelleen todella haasteellista, joten lisää reeniä vaan. Teen muutaman astangajooga-asanan ennen meditaatiosessiota. Sillä hetkellä, kun istun risti-istuntaan, alkaa sydän hakata vimmatusti ja hengitys kulkee tahmeasti. Päätän hyväksyä olotilan. Annan vain mennä enkä välitä keskushermostoni riehumisesta. Teen ennätyksen! 20 minuuttia meditointiyritystä ja todella puhdistunut olo.

3. päivä
En malttaisi millään odottaa, että pääsen meditoimaan. Ennenkuulumatonta. Olen aina kokenut kaikenlaiset hiljentymisharjoitukset tympeänä pakkopullana, mutta nyt mieli suorasraan janoaa kultivoitunutta tylsistymistä. Edellisten päivien sessiot ovat vaikuttaneet yleiseen olotilaani siten, etten jaksa ärtyä mistään. Edistän maailmanrauhaa. Olen alkanut myös nauttia ihan uudella tavalla arkisista askareista, kuten ruoanlaitosta ja tiskaamisesta. Niissäkin zeniä, kun sen vain oivaltaa. Illalla sinnittelen taas 20 minuuttia ja liitän perään vielä keskittyneen musiikkiterapiahetken. Kuuntelen ajatuksen kanssa Ulverin seitsenminuuttisen psykedeelisen biisin. Huomenna on pakko saada annostus Devin Townsendia.  

4. päivä.
En ole vielä tänään suorittanut...korjaan nauttinut päivittäistä meditaatiotani. Keskittymismotivaation lisääntyminen on ollut melkoisen nopeaa. Olen mitannut meditaatioon spontaanisti käyttämääni aikaa ja antanut itseni lopettaa sitten kun siltä tuntuu. Uskon että loppuviikosta päädyn jo puoleen tuntiin ja meditoinnin syvyys paranee. Luovuuteni on lisääntynyt, mutta valitettavasti suurin osa ideoista alkaa tulvia päässäni juuri meditoinnin aikana, mikä häiritsee fokuksen suuntaamista pelkkään olemiseen.

Meditaation aikaansaama muuttunut tietoisuuden tila muistuttaa unen rajamaille siirtymistä ja tämä efekti raivaa tunnetusti blokkeja ajatusratojen tieltä. Ajatukset liitävät niin tehokkaasti uusiin sfääreihin, että taidan ottaa jatkossa ohjelmaani myös erillisiä brainstormaus-meditaatiosessioita. Niiden aikana pidän vieressäni kynää ja paperia. Hyvien ideoiden ilmaantuessa keskeytän sitten meditaation tehdäkseni muistiinpanoja.

Kaikkiaan jo kolmen päivän perusteella näyttäisi siltä, että meditaatio on kaltaiselleni tornadopäälle äärimmäisen tehokas menetelmä. Tässä ajassa aivojeni kuorikerros ei ole tietenkään vielä paksuuntunut tai rakenteet muotoutuneet, mutta olo on kaikin tavoin rauhoittunut. Olen löytänyt päässäni pyörivän myrskyn keskeltä kauniin paikan, jossa on hyvä levätä ja oppia elämään nautinnollisemmalla tavalla. 
________________________________________________________

Kuvalähteet:
http://simonnemichelle.files.wordpress.com/2009/11/1334562-2-in-my-dreams.jpg
http://web.uvic.ca/~h2o/images/water-drop1.JPG

Haaste, osa 1: Nollausta

Meistä jokainen tarvitsee välillä aivojen nollausta. Viime päivinä moni onkin harjoittanut sitä ahkerasti vapun kunniaksi, joten tästä on hyvä jatkaa. Ajattelin haastaa sekä itseni että teidät lukijat tutkimaan millaisia muutoksia elämässä tapahtuu, jos aivoja nollataankin ihan joka päivä.

Jos ehdit jo kauhistua (tai innostua), todettakoon, että tässä kokeilussa nollaus tapahtuu meditaation avulla. Tavoitteemme ovat myös kovempia, kuin pelkkä rentoutuminen tai murheiden unohtaminen. Lähdemme kasvattamaan aivokapasiteettiamme. Tutkimuksissa joita käsittelen seuraavissa osissa, on saatu lupaavia tuloksia meditaation hienoista vaikutuksista, joista yhtenä mainittakoon aivojen kuorikerroksen paksuneminen. Meditaatio on siis aivojen bodaamista, aivoja lepuuttamalla.

Kuukauden mittaisen projektin aikana arvioimme omakohtaisesti:

• Paraneeko keskittymiskyky?
• Väheneekö stressialttius?
• Lisääntyykö aivojen prosessointiteho?
• Kohoaako mieliala?
• Alkaako luovuus virrata?
• Ilmeneekö jotain odottamattoman siistiä?

...jos käyttämme joka päivä vähintään vartin meditoimiseen. Toteutustyyli ja -paikka ovat vapaavalintaisia.

Siispä aloita jo tänään, niin saat aivosi kovaan kuntoon ennen kesää. Seuraavalla pikaoppaalla pääset kätevästi alkuun.

1. Laita kännykkä äänettömälle ja säädä herätys sopivaan aikaan. Varaa koko sessioon vähintään 15-20 minuuttia.
2. Istu sopivan jämäkän tyynyn päälle risti-istuntaan, niin saat lantion parempaan asentoon. Jos lootusasento ei millään toimi, istu polvillasi, tuolilla tai selkä seinää vasten. Tärkeintä on keskittyminen, joten hyvä ergonomia on olennaista.
3. Laske kämmenet polvillesi lepäämään. Tai vaihtoehtoisesti käännä kämmenet ylöspäin ja liitä peukalo ja etusormi yhteen (kts. kuva yllä). Tässä lajissa ei jaeta tyylipisteitä, joten asento on vapaa.
4. Anna hengityksesi kulkea omaan tahtiinsa ja tehosta keskittymistäsi kohdistamalla huomio joko hengitykseesi tai johonkin kiintopisteeseen. Seuraavista keinoista voi olla apua, joten valitse omasi:

a. Sulje silmät ja seuraa palleasi liikettä, koko meditaation ajan.

b. Ota katseelle kiintopiste ja kun ajatus lähtee harhailemaan (eli ihan koko ajan), kohdista katseesi takaisin kiintopisteeseen. Itse käytän apuna postikorttia, jonka keskellä on itämainen kirjain. Valitse siis jokin neutraali kohde, johon ei assosioidu mitään erikoisempaa ja tuijota sitä.

c. Pidä silmäsi puoliavoimina ja suuntaa katse vähän alaviistoon.

Anna ajatustesi tulla ja mennä menojaan. Trafiikki pään sisällä on melkoinen, mutta se ei haittaa mitään. Älä tuomitse/arvota ajatuksia tai tartu niihin. Anna niiden lipua ohi. Meditaatiossa ei tarvitse yrittää mitään, vaan enemmin olla yrittämättä. Katso kuinka pitkään maltat olla paikallasi. Aluksi viisikin minuuttia voi olla kova suoritus. Ajan kanssa kuntosi kasvaa ja kohta huomaat jaksavasi istua uuden harrastuksesi parissa jopa puoli tuntia.

Mukavia nollaushetkiä arkeen ja juhlaan!

__________________________________________________________________
Kuvalähteet:

http://pimpme.fi/wp-content/uploads/2011/02/homer-simpson-wallpaper-brain-1024.jpg
http://mydeepmeditation.com/wp-content/uploads/2010/09/meditation-to-relieve-stress.jpg
http://yoga.am/wp-content/uploads/2008/12/eftwoman1.jpg

Uusi ihmedieetti on keksitty - kokeile sinäkin nyt rentoa syömistä!

Olen rauhan asialla. Mielenrauhan. Välillä yleistä keskustelua seuratessa alkaa tuntua siltä, että kollektiivisesta ortoreksiasta on tulossa tällä menolla uusi kansanterveysongelma. On ismejä, elintarviketeollisuuden sponsoroimia ravitsemussuosituksia sekä oman ajattelun korvanneita uskomusjärjestelmiä, jotka kaikki taistelevat paikastaan parrasvaloissa - hinnalla millä hyvänsä. Usein se hinta on jonkun ihmisen terveys ja väliaikaiset voitot haihtuvat tuhkana tuuleen. Lopulta kukaan ei luota enää mihikään tai keneenkään. Paitsi siihen uusimpaan ihmedieettiin ja komeaan guruun, joka tietää mistä se puhuu.

Vanhaa syömishäiriöihin erikoistunutta kalkkista hirvittää. Mihin tämä maailma on menossa ja ei silloin minun nuoruudessani. Tai hetkinen. Se taisi olla 90-lukua, kun jokainen itsestään huolehtiva nuori nainen jätti levitteen leivän päältä, luki terveyslehtiä raamattunaan ja laski kuinka monta grammaa rasvaa missäkin ruoka-aineessa on. Kaurassa oli aika paljon. Ja kananmuna oli jo syntiä. Sitten tuli kasvisruokavalio ja koulu tarjosi ravitsevaksi evääksi kovetetulla kasviöljyllä kyllästetyn juurespihvin, valkoista riisiä ja porkkanaraastetta. Monella oli hormonaalisia häiriöitä ja elettiin todellista (terveen järjen) pula-aikaa.

Ehkä tämä kaikki on siis nähty ennenkin eikä mistään olla opittu mitään. Tänä päivänä jokainen itsestään huolehtiva nuori nainen laskee rasvan sijaan ruokansa hiilihydraattigrammoja tai syö elävää ravintoa, joka auttaa kuulema ihan kaikkeen. Hormonitoiminnan voi aina ylläpitää e-pillereillä ja ihanteellisen kehonkoostumuksen eteen pitää tehdä töitä, vieläkin enemmän kuin silloin jurakaudella.

On hyvin luonnollinen ilmiö, että kaoottisen maailman tai suuren elämänmuutoksen keskellä tuntuu turvalliselta saavuttaa edes omaan kehoon kohdistuva kontrolli. Tässä kohtaa on syytä myös selventää, etten tuomitse kenenkään tapoja pyrkiä kohti hyvinvointia. Superfood-ismi voi olla parhaimmillaan oikein hauska harrastus ja esimerkiksi monipuolisesti toteutettu elävä ravinto tai karppaus on taatusti terveellisempi elämäntapa, kuin jatkuva pikaruokamestoissa hengailu. Tahtoisin kuitenkin muistuttaa, että hyvinvointi on muutakin, kuin täydellinen ruokavalio ja hyvä itsekontrolli. Oikeastaan se on jotain aivan muuta. Seuraavassa oma määritelmäni:

Aito hyvinvointi on oman kehon kunnioittamista, omien aivojen käyttämistä, omanarvontunnon aktivoimista; syvältä sisimmästä säteilevää rakkautta, voimaa ja viisautta. Hyvinvoiva ihminen on vapaa ja uskaltaa lentää.

Edellä kuvatun määritelmän hengessä yllytänkin kokeilemaan kehittämääni yksinkertaista harjoitusta, joka edistää terveyttäsi tehokkaammin, kuin yksikään superruoka, vitamiinipilleri tai "puhdistuskuuri". Harjoitus on hyvä toteuttaa aina silloin tällöin. Esimerkiksi tänään!

Detox syömisen kontrolloimisesta

• Syö mitä, missä ja milloin tahansa ilman, että analysoit ruokasi terveellisyyttä sen kummemmin.
• Kun syöt, anna ajatustesi tulla ja mennä. Kerro pääsi sisäiselle terveyspoliisille, että sillä on tänään vapaapäivä ja lähetä se irrottelemaan. 
• Lähde itsekin irrottelemaan ja osta kaupasta jokin elintarvike, jota olet katsellut vähän sillä silmällä, muttet ole voinut syödä, koska siinä on... 
• Voit yllättyä kuinka mautonta moskaa olet himoinnut tai sitten löytää uuden herkun. Pääasia on vapaus kokeilla ja valita. Ihan itse. 
• Syö sen verran, kuin tunnet tarvitsevasi. 
• Tai sitten syö enemmän ja nauti koko rahan edestä. So what! 
• Hanki mahdollisuuksiesi mukaan jollekin aterialle hyvää seuraa. 
• Älä tsekkaa päivän aikana ainuttakaan ravitsemusaiheista uutista, kirjaa, lehteä, blogia tai ohjelmaa.  
• Anna kokonaisvaltaisen rentouden levitä kehoosi, olemukseesi ja vähitellen ympäristöösi. 

Nautinnollisia harjoituksia. 

_____________________________________________________

Kuvalähteet:
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisMvCQW-dG21VqIicifoCPgU3kG8syjDjzOZLd_p1aEcFbPbxU4ythB87P5_orOEHzwmyUSU48XcCEQ8hVURREcMjiZFa9X64v4_O9zz22dv1NGpckidG5IpmzdQX54g0lk7ntDsbIhRk/s1600/Eating_Disorder_logo1.jpg
http://alittlenudge.files.wordpress.com/2010/10/steaming_eagle.jpg
http://guidedspirit.com/resources/Deep%20Relaxation.jpg.opt459x305o0,0s459x305.jpg