Naisen mysteerit: rasvaprosenttijärkytys, osa II

Edellisessä jaksossa selvisi koostumukseni. Sisälsin 28 prosenttia rasvaa, josta suurin osa on toivottavasti hyvälaatuista. Tulos ei sinänsä olisi aiheuttanut hämmennystä. Mutta. Voi kauhistuksen kanahäkki, totesin päätyessäni tarkastelemaan nykynaisten ahtaita rasvaprosentti-ihanteita. Tulin siihen tulokseen, että olen jäänyt omieni kanssa renesanssiajalle...

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7d/Botticelli_Venus.jpg/800px-Botticelli_Venus.jpg

tai 50-luvulle...

http://media.onsugar.com/files/2010/02/05/0/57/576710/image.xlarge.jpg

tai Kim Kardashianin uskolliseksi faniksi...

http://www.firehow.com/images/stories/users/1262/kim-kardashian-signature-booty-pose.jpg

Naisen ihanteellisen rasvaprosentin yläraja = ?
Nettikierroksellani havaitsin, kuinka harhaanjohtavaa tietoa naiselle ihanteellisesta rasvaprosentista leviää - niin keskustelupalstoilla kuin näennäisesti varteenotettavammillakin sivustoilla. Kaikkialla hypetettiin, kuinka hieno saavutus olisi päästä alle 20:pin. Tai kuinka jopa 15 olisi naiselle vielä hyvä saldo. Päätin, että on aika ryhtyä levittämään yleisen hyvinvoinnin kannalta parempaa ja tarkempaa dataa. Aloitetaanpa siis taulukosta, joka sijaitsee The American Council on Exercisen eli ACE-neuvoston sivuilla.

http://www.acefitness.org/blog/112/what-are-the-guidelines-for-percentage-of-body-fat/

Kuten huomaatte, ei tuo kaikkialla luukutettu alle 20 prosenttia ole edes fitness-kissalle pakollinen lukema. Taulukosta ei näy myöskään kehon eri osille määriteltyjä ihanneprosentteja (sellaisia on aika vaikea kalkuloidakin). Kuitenkin nykyisen tutkimustiedon perusteella on selvää, että rasvakudos on haitallisempaa vyötärölle, kuin alavartalolle sijoittuneena, joten tämäkin on hyvä huomioida tulosten tulkinnan yhteydessä.

Valitettavasti tavallisissa kuntokeskuksissa ei ole mahdollisuutta päästä tarkempiin mittauksiin, vaan on tyydyttävä bioimpedanssiin tai pihteihin. Tästä johtuen ei voida asettaa lopulta mitään yhteneväistä standardia sille mihin haarukkaan eri mentelmillä mitattujen tulosten tulisi pudota ollakseen tavalliselle naiselle terveyden kannalta ihanteellisia. Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg tiivistää aiheesta kaiken oleellisen Kiloklubin sivuilla:

"Lyhyesti sanottuna noista rasvaprosentin mittareista ei kannata välittää yhtään. Siis ei yhtään." -Patrik Borg

Itse kehottaisin käyttämään oman terveysprofiilin koostamiseen mieluummin esimerkiksi vyötärönympärystä, joka saisi jäädä yleisten suositusten mukaan naisella suurinpiirtein alle 80 senttimetrin. Kehonkoostumusmittausta voidaan haluttaessa hyödyntää pitkäjänteisemmän seurannan osana ja tässäkin kohtaa mittaajan on hyvä olla kokenut ja mittausmenetelmän aina sama. Muuten rasvaprosentin metsästys vastaa hakuammuntaa aseilla, joista ei osattu valita sitä oikeaa.

Liian alhainen rasvaprosentti on terveydelle haitaksi
Nainen tarvitsee rasvakudostaan normaalin hormonitoiminnan ylläpitämiseen. Kuitenkaan ei ole voitu määritellä absoluuttisen tarkkaa rajaa sille, minkä lukeman yläpuolella rasvaprosentin tulisi pysytellä kuukautishäiriöiden välttämiseksi. Tässäkin kohtaa olemme siis yksilöitä. Kuukautiskierron häiriintymiseen voivat vaikuttaa myös useat muut tekijät, mutta mikäli ongelmia ilmenee, kannattaa ehdottomasti selvittää onko taustalla liian alas pudonnut rasvaprosentti.

Naisen rasvaprosentin mittaamisen psyykkiset vaikutukset
Vaikka rasvaprosentin mittaukseen ja tulosten tulkintaan liittyy usein paljon epätarkkuutta, en missään nimessä kiistä näiden mittareiden tuomia etuja. Monelle kuntoilua ja ruokavaliokokeiluja harrastavalle rasvaprosentin säännöllinen tarkistaminen voi olla todella motivoiva kannustin. Kehonkoostumuksen kehitystä on hauska seurata ja säätää elintapoja senkin perusteella.

Koska tämä ei ole mikään laihdutus- tai bodausblogi, haluan kuitenkin tuoda esille myös ilmiön kääntöpuolen. Osalle naisista kehonkoostumusmittauksella on haitallisia vaikutuksia, joita ei voida sivuuttaa. Havainnollistan seuraavaksi näiden vaikutusten syitä ja ilmenemismallia haastattelemalla Saijaa, joka on luvannut jakaa kanssamme kehonkoostumuskorttinsa ja kokemuksensa.

--------------------------------------------------------------------------------------------------
Saijan (rasvaprosentti 38) haastattelu

Saija on 28-vuotias nainen, jonka bioimpedanssien arpomaa rasvaprosenttia ei voisi ikinä päätellä hänen ulkonäkönsä perusteella. Jotta edellinen lause havainnollistuisi paremmin, pyysin Saijalta luvan kuvailla hänen vartaloaan.

Jos yhdistämme kauniin amazonin (joka keihästää sinulle lounaaksi vaikka hirven), 50-luvun filmitähden ja rantalentopalloilijan, saamme jotain Saijan tyylistä. Saijalla on loistava vyötärölantiosuhde, hän on normaalipainoinen, hoikan näköinen ja lihaksikas. Kuitenkin hänen rasvaprosenttinsa on 38. Selvitetäänpä miten tulos saatiin aikaan ja mitä sen seurauksena tapahtui.

1. Kuinka ja miksi päädyit rasvaprosentin mittaukseen?

"Huomasin ilmaisen mittauksen ja päätin yleisestä mielenkiinnosta mennä katsastamaan omat luvut. Monet olivat puhuneet omista mittausluvuistaan ja minua kiinnosti verrata omiani näihin. Olinhan aloittanut säännöllisen urheilun ja ihan tyytyväinen painooni ja ulkonäkööni. En varmaankaan olisi maksanut mittauksesta ellei minulla olisi sitten ollut jotain isompaa tavoitetta esim. painonpudotusta tai muuta kunnianhimoisempaa."

2. Millä menetelmällä mittaus tehtiin ja millainen mittaaja oli?

"Mittaaja oli jokin terveydenhoidon ammattilainen, sairaanhoitaja tai vastaava, ei tarkempaa tietoa. Laite oli tietääkseni [valmistajan nimi sensuroitu]."

3. Kuinka mittaaja kommentoi tulosta?

"Mittaaja kertoi asiallisesti lukuni ja katsoi taulukosta ns. normaalin rasvaprosentin rajat ja vertasi niitä omiini. Olisi kuulema pitänyt olla alle 30% niin olisin ollut hyvissä rajoissa. Minun 38 % oli suuri ja nainen neuvoi minua harrastamaan enemmän aerobista liikuntaa, jotta tulos laskisi.

Nainen siis alkoi neuvomaan minua tietämättä mitään taustoistani tai liikuntatottumuksistani. Tämä kommentti vähän huvitti minua, koska harrastin liikuntaa paljon. Mitään tietoa en saanut tuloksen luotettavuudesta kyseisellä laitteella tai esim. täyden suolen ja rakon vaikutuksesta tulokseen, kuten ystäväni jälkeenpäin neuvoi."

4. Millainen fiilis tuloksesta jäi, vaikuttiko se jotenkin ajatuksiisi/mielialaasi?

"Ajattelin, että menen mittaukseen muuten vain, ihan huvikseen ja minua järkytti miten paljon mittaus vaikutti mielialaan. Minua todella ihmetytti korkea rasvaprosentti ja tuli tarve kysellä muilta onko asia ok. Eli hain monelta läheiseltä varmistusta pitäisikö minun huolestua tuloksesta. Koska aiemmin olin luullut olevani hyväkuntoinen, normaalipainoinen ja muutenkin tyytyväinen itseeni."

5. Mitä mieltä olet nyt rasvaprosentin mittauksista? Missä tilanteessa mittauksesta on hyötyä, missä tilanteessa ei?

"En menisi enää mittauttamaan itseäni vastaavalla laitteella, koska sen luotettavuus epäilytti ja tuloksena oli huonompi ruumiinkuva.

Mittauksesta voi olla hyötyä henkilöille joiden täytyy saada vahvistusta sille että nyt on oikeasti laskettava painoa, esim. on vakavaa keskivartalolihavuutta niin että rasvaa on kertynyt sisäelimien ympärille. Niille, joiden laihdutus on tehtävä oikeasti tavoitteellisesti. Ja jos luottaa numeroihin, peilin ja oman olotilan sijasta, enemmän.

Normaalipainoisille, varsinkin naisille joilla on muutenkin hutera ruumiinkuva, en suosittele. Tekee vaan neuroottiseksi."

Saijan tarina jatkui onneksi mukavammissa merkeissä, sillä nykyään Saija on entistä tyytyväisempi ulkonäköönsä. Hän on päättänyt, ettei hänen tarvitse tarkkailla rasvaprosenttiaan hyvän olon saavuttaakseen tai motivoidakseen itseään muutoksiin ravinnon ja liikunnan suhteen. Suosittelen lämpimästi samaa suhtautumismallia teille kaikille muillekin viehättäville, normaalipainoisille naisille.

Kekittykää hyvinvointia tavoitellessanne olennaisiin asioihin. Alhainen rasvaprosentti ei kuulu näihin.

__________________________________________________________

Tiedättekö muuten mitä. Tähän juttuun tulee vielä kolmas osa.

Ps. Naisen mysteerit -teemasta taisi tulla yksi pysyvistä aihealueista. Siispä jos olet mies ja haluat saada vastauksen johonkin kysymykseen, voit lähettää sen minulle. Enkä minäkään kyllä ymmärrä aina naisia, mutta ajattelin ottaa selvää. :)

Facebook sivuni

Naisen mysteerit: rasvaprosenttijärkytys, osa I

Eräänä päivänä sain tietää vartaloni rasvaprosentin, joka mitattiin erittäin luotettavalla menetelmällä. Järkytyin. En kuitenkaan tuloksesta, vaan siitä mitä sen kuulemisen jälkeen tapahtui. Tämä on kertomus ajatusmaailmastani ennen ja jälkeen mittauksen.

Avautumiseni on yritys lohduttaa kehonsa koostumuksesta tai muodoista turhaan huolestuneita naisia. Lisäksi päätin arvioida kriittisesti naisille markkinoitavien kehonkoostumusmittausten ja fitness-ihanteiden merkitystä terveyden kannalta. Jotta kirjoitus ei jäisi pelkäksi syömishäiriöasiantuntijan norsunluutornista pudotelluksi verbaliikaksi, käsittelen aihetta rujon omakohtaisesti. Esitän jutun edetessä myös muutamia haastattelukysymyksiä eräälle upeavartaloiselle naiselle, jonka kokemus rasvaprosentin mittaamisen seurauksista on vielä omaani kurjempi. Hänen vastauksensa herättävät miettimään, mitä järkeä oli vaihtaa vanha kunnon mittanauha bioimpedanssiin ja alkaa markkinoida kehonkoostumusmittauksia kaikelle kansalle.

Haluan jo tässä vaiheessa painottaa, ettei tarkoituksenani ole arvostella tieteellisessä tutkimuskäytössä tai ylipainon pudottamisen seurannassa välttämättömiä mittausmenetelmiä. Haluan ainoastaan tuoda esille seuraavia näkökulmia, jotka rasvaprosentistaan kiinnostuneiden naisten ja heitä työssään kohtaavien ammattilaisen kannattaa huomioida.

• Rasvaprosentin mittauksesta ei ole terveydellistä hyötyä normaalipainoiselle naiselle, jonka vartalo on luonnollisen kurvikas.
• Rasvaprosentin mittauksella voi olla haitallisia vaikutuksia naisen mielialaan ja kehonkuvaan.
• Mittauksen tarpeellisuutta on hyvä pohtia etukäteen sekä käyttää harkintaa tulosten tulkinnassa.
• Liikkeellä on paljon harhaanjohtavaa tietoa naiselle ihanteellisesta rasvaprosentista.

http://www.picturesdepot.com/celebrities/2032/marilyn+monroe.html

Aloitan oman kertomukseni käymällä läpi kokemuksiani erilaisista rasvaprosenttimittareista ja mittaajista, joita löytyykin joka junaan ja asemalle. Loppuhuipennuksena röntgensäteet paljastavat todellisen rasvaprosenttini.

1. Pihtimittaus
Ensimmäisen kerran elämässäni päädyin rasvaprosentin selvitykseen noin 17-vuotiaana painoni ropistua vauhdilla alas erään liian paljon liikuntaa sisältäneen kesän aikana. Ohjelmassani oli ollut rankemmanpuoleista reeniä (mm. kahdet jääkiekkoon liitttyvät harjoitukset päivässä), tuntitolkulla hyötyliikuntaa joka päivä (toimin potilaskuljettajana sairaalassa) ja fillarointia paikasta toiseen.
Mittauspaikkana oli liikuntalääketieteellinen klinikka, jossa prosentikseni saatiin 20 puristamalla rasvakudostani eri kohdista kylmillä metallisilla pihdeillä. Tulos oli mittaajan mielestä suhteellisen korkea urheilijalle, joten syytä huoleen ei ollut. Paitsi että olin menettänyt kesän aikana pääasiassa lihasmassaani ylikunnon sekä yksipuolisen ruokavalion takia.

Mittaaja oli oikeassa siinä mielessä, ettei 20 ole urheilulliselle nuorelle mikään matala lukema. Kuitenkaan hän ei huomioinut lajiani, jonka harrastaminen ei johda normaalisti alhaiseen rasvaprosenttiin toisin, kuin esimerkiksi kestävyysjuoksu. Onneksi eräs ravitsemusterapeutti, jolle minut myös passitettiin, kertoi useiden vastaanotollaan käyvien nuorten naisurheilijoiden ylläpitävän kuukautisiaan hormonivalmisteiden avulla. Hänen ansiostaan sain unohdettua mittaajan ylimalkaisen kommentoinnin ja haaveet alhaisemmasta prosenttilukemasta.

Jollain tapaa tunsin itseni kuitenkin epäonnistuneeksi ja huonoksi urheilijaksi, sillä terveyteni oli kärsinyt painon putoamisen ja ylikunnon takia, mutta rasvaprosenttini oli silti oman käsitykseni mukaan nyt "korkeahko". Vatsalihakseni erottuivat selkeästi, mutta olin aivan hukassa kehonkuvani kanssa. Kun tuonaikaisia valokuvia katsoo, on helppoa havaita, kuinka suuri ristiriita oman päänsisäisen maailmani ja realiteettien välillä oli. Rasvaprosentin mittaus ja siihen liittyvä kommentointi ei auttanut asiaa yhtään. Eikä myöskään koululääkärin toteamus: "Maailmassa on nälkää näkeviä lapsia ja sinä teet itsellesi tällaista!"

Tuohon aikaan oli vallalla mielestäni vielä nykyistäkin tiukempia kriteerejä sille, millainen ihminen on urheilullinen ja timmissä kunnossa sekä mitä tämän "ihannevartalon" saavuttamisen eteen voi tehdä. Nainen ei ollut sporttisen hot, jos hänen vatsastaan ei erottanut kuutta palikkaa tai vähintään keskiviivaa. Joku tuttavani totesikin, ettei urheilullisella naisella tarvitse olla kuin muutamat kuukautiset vuodessa, jotta terveys säilyy. Lääkäri oli kuulema sanonut näin. Ohjeet riittävän ravintorasvan määristä olivat myös aivan järjettömiä. Kaksi teelusikallista oli minimi, jolla vielä pärjäisi. Tämä oli ravitsemusterapeutin neuvo 90-luvulla, jolloin minä yritin kasvaa naiseksi. Ei muuten ollut helppoa.

2. Bioimpedanssimittaus
Kului muutama vuosi ja markkinoille ilmaantuivat kotikäyttöiset bioimpedanssimittarit. Sellaiset, joiden kahvoihin tartutaan ja pidetään laitetta ilmassa kädet suorina. Mittaus on valmis, kun laite on lähettänyt sähköisen impulssin kehoon, vastaanottanut sen takaisin ja tehnyt kalkulointinsa syötettyjen tietojen sekä impulssin kulkunopeuden perusteella. Laitteella voitiin mitata tuossa vaiheessa vain ylävartalon rasvan määrää.

Testasin ensimmäisen kerran tällaista aparaattia liikkeessä, jossa sitä myytiin. Mittauksen jälkeen myyjätär vihjaisi yllättyneenä, että kaikesta huolimatta (olin tankki jääkiekkoilija), rasvaprosenttini oli suhteellisen hyvä. Taas oltiin siinä 20 prosentin tienoolla. Ostin laitteen voidakseni tarkkailla tilannetta. Pian huomasin kuitenkin, miten paljon nautittu ravinto, nesteen kerääntyminen ym. vaikuttivat tuloksiin, jotka heittelivät suuntaan jos toiseen. Sain tarpeekseni ja luovutin epäluotettavan laitteen aiheesta innostuneelle läheiselleni.

Olin todella ärsyyntynyt joka kerta nähdessäni ilmaisia mittaustilaisuuksia, joita vetivät laihdutustuotteita markkinoivien firmojen edustajat ja juurikin noilla samaisilla bioimpedanssimittareilla. Yritin myös suojella itseäni ja muita nuoria rasvaprosenttimittauksilta, sillä tuohon aikaan erittäin monella oli ongelmia syömisensä ja itsetuntonsa kanssa. Kerran päädyin sitten hyvinvointimessuille erään syömishäiriöstä kärsivän neitokaisen kanssa ja hän luonnollisesti halusi päästä mittaukseen. Katsoin ahdistuneena vierestä, kun keski-ikäinen promotyttö ylisti hänen erittäin alhaista rasvaprosenttiaan, joka ei ollut enää edes ihanteellinen. Yritin selittää myyntinaiselle, ettei tällainen toiminta ole eettistä ja nuorten kanssa voisi käyttää vähän harkintaa. Sanani kaikuivat kuitenkin kuuroille korville ja nainen jatkoi innokkaana tuotteidensa esittelyä sekä yritti tarjota minullekin mittausta. Tapauksen jälkeen meni vuosia siten, etten halunnut nähdä rasvaprosenttiani saati ainuttakaan bioimpedanssihilavitkutinta.

3. Kokonaisrasvaprosenttiin suhteutettu pihtimittaus kehon eri osista
Rasvaprosenttiaiheen välttelyä jatkui pitkään, mutta toissa kesänä innostuin jonkin kuntoilu-ruokavaliokokeiluni seurauksena menemään mittaukseen, joka tehtiin jälleen pihdeillä. Nyt ideana oli vertailla kehon eri osien rasvan määrää kokonaisrasvaprosenttiin ja tehdä tämän perusteella päätelmiä elimistön tilasta sekä mahdollisuuksista paikalliseen rasvanpolttoon.

Kokonaisrasvaprosenttini oli hieman päälle 19, mutta mittaaja totesi, että tuloksessani oli varmasti jonkin verran virhettä ja kuvaili menetelmän puutteita asiallisesti. Tällä mittaajalla oli kaikista tähän mennessä kohtaamistani tapauksista eniten psykologista pelisilmää. Hän puhui hyvin kauniisti ja kunnioittavasti vartalostani ja käyttäytyi äärimmäisen ammattimaisesti. Tunsin itseni kokonaiseksi ihmiseksi hänen vastaanotollaan.

Hyödyin mittauksesta siinä mielessä, että sain realistisemman käsityksen kehoni koosta, jota minun on ollut aina melko vaikea hahmottaa. Lähdin kotiin hyvillä mielin ja olo oli sellainen, että tällä kertaa mittauksessa oli jotain järkeä, vaikken saanutkaan käsitystä todellisesta rasvaprosentistani. Sinänsä mitään uutta tietoa mittaus ei kylläkään tarjonnut. Sen verran osaan ihan itsekin havainnoida, että reisissäni on huomattavasti enemmän rasvakudosta, kuin keskivartalossani, mikä ilmentäisi mittausmenetelmään liittyvien teorioiden mukaan "estrogeenidominanssia". Estrogeenidominanssilla viitataan tilanteeseen, jossa ylimääräinen estrogeeni ei poistu kehosta riittävän tehokkaasti ja sitä on liian paljon suhteessa progesteroniin. Koska reisissä on paljon estrogeenireseptoreja, ohjautuu rasvan kerääntyminen tälle sektorille. Tai jotain.

On toki tärkeää, että maksa toimii hyvin ja ylimääräinen estrogeeni kuljetetaan pois elimistöstä. Minulle ei kuitenkaan ole vielä selvinnyt, miksi reisiin keskittyneestä rasvakudoksesta pitäisi yrittää hankkiutua eroon kohdennetusti spot reduction -tyylillä erilaisten valmisteiden ja kikkailujen avulla. Tai kuinka geneettisesti säädelty taipumus kerätä rasvaa tiettyihin kehon osiin voisi muuttua, kun rasvakudos kuitenkin vähenee laihtumisen yhteydessä aina saman kaavan mukaan?

Olisikin hienoa kuulla perusteita myös sille, että rasvakudoksesta reisien tai lantion alueella tulee päästä eroon terveydellisistä syistä. Pienellä selauksella löytyy toki runsaasti erilaisia lisäravinteita ja protokollia markkinoivien trainerien kirjoituksia, joissa todetaan lantion ja reisien alueella sijaitsevan ylimääräisen rasvan liittyvän alttiuteen sairastua hormoniperäisiin syöpiin. "Lean sexy legs and low risk for breast cancer plaa plaa plaa..." Syöpäjärjestöjen ja tieteellisten tutkimusten mukaan näyttäisi kuitenkin siltä, että asia on juuri päinvastoin. Rintasyöpäriskin kanssa korreloi nimenomaan keskivartalolihavuus, joten optimaalinen vyötärö-lantiosuhde (l. kitaramalli) on tässäkin mielessä hyvä ominaisuus. Lukisinkin erittäin suurella mielenkiinnolla sellaista tutkimusdataa, jonka perusteella tämä näkemys voidaan kumota.

4. DXA eli kaksienergisen röntgensäteilyn absorptiometria
Viimeisimpänä tulemmekin sitten uusimpaan mittaukseeni, joka tapahtui huomattavasti virallisemmassa asiayhteydessä ja tarkemmalla laitteella, kuin mikään edellä kuvatuista yhteensä. Tällä kertaa rasvaprosenttini selvittäminen kuului osaksi laajempaa kokonaisuutta, jossa ilmenisi myös luustoni kunto. DXA onkin alunperin kehitetty luuntiheyden mittaamiseen ja nykyään sitä pidetään erittäin luotettavana menetelmänä myös kehon muun koostumuksen tutkimiseen.

DXA-mittauspäivän aamuna kävelin kotonani peilin ohi ja havaitsin mielenkiintoisen ilmiön. Ensimmäistä kertaa vuosiin olin kokonaisvaltaisella tavalla tyytyväinen vartalooni. Tunsin jotain eteeristä itsekunnioitusta ja mietin miksi piti elää 32 vuotta ja maksaa niin kovat oppirahat ennen tällaisen pisteen saavuttamista. Miksi en voinut hahmottaa itseäni näin nuorempana ja miksi kaikki oli nyt mahdollista? En ehtinyt kovin pitkälle pohdinnoissani, kun jo kiirehdin mittaukseen.

Pian makasin hievahtamatta paikallani DXA-laitteen skannatessa ruhoani pala palalta. Tutkimus oli hauska kokemus ja olin hyvin innoissani, sillä saisin vihdoin tietää tarkemmin kehoni koostumuksen. Luuston kunnon selvittäminen oli myös erittäin tervetullut boonus, sillä luuntiheyteni on todettu aikoinaan liian alhaiseksi ja lähisuvussani on osteoporoosia. Skannauksen perusteella en sijoittunut enää osteopenian puolelle, joten luustoni tilanne oli selkeästi korjaantunut. En kuitenkaan kiinnittänyt tähän ilouutiseen juuri minkäänlaista huomiota, sillä koko universumin kannalta järisyttävämpi tieto valtasi kohta ajatukseni. Kuulin rasvaprosenttini.

Tuomiopäivä
Niin se tulos, se oli noin 28, siis 28 prosenttia! Kuten jo tuli mainittua, olin ollut viimeksi mittauksessa edellisenä kesänä, jolloin sain pihtimittauksella tulokseksi noin 19, vaikka olin tuohon aikaan aavistuksen lihaisampi kuin nyt. En pitänyt itseäni kovin urheilullisena ennen tähänkään mittaukseen menemistä, mutta yhdeksän prosenttiyksikön heitto ylöspäin tuntui lievästi ilmaistuna hämmentävältä, sillä olin saanut itsestäni vuosien aikana niin erilaisen kuvan. Olinhan vetäissyt aina ihan minkä tahansa kokoisena suurinpiirtein 20 tienoolle sijoittuvan saldon.

Rasvaprosenttini todettiin olevan ihanteellinen, sain katsoa käppyrää jossa sijoituin ikäisteni naisten keskiarvon alapuolelle, kommentointiani suuresta prosenttilukemasta kuunneltiin asiallisesti ja ystävällisesti. Minulle myös todettiin, että huomattava osa rasvastani sijaitsi terveellisesti reisien ja lantion alueella. Silti olin saanut päähäni, että tulokseni oli jossain "ylärajalla". Olihan joka suunnalta toitotettu kaikkien elinvuosieni ajan, että naiselle ihanteellinen rasvaprosentti on siinä 20 tietämillä. Ironista, kuinka tyytyväinen olin ollut itseeni vielä aamulla peilistä katsoessani, mutta nyt...

Käsityksiä naiselle ihanteellisesta rasvaprosentista
Päätin selvittää rasvaprosenttiasiaa hieman tarkemmin. Menin nettiin, päädyin keskustelupalstalle, jolla nuoret tytöt surkuttelivat kuntosalilla mitattuja prosenttejaan (tulokset olivat siinä 20 pinnnassa, vrt. minä 17-vuotiaana). Sieltä siirryin sujuvasti toiselle palstalle, jolla nelikymppiset naiset ihmettelivät missifinalistien yllättävän korkeita tuloksia (20-29,8 prosenttia). Perään tietysti todettiin, että missit pitäisi laittaa kuntoilemaan ja sitten vasta kisoihin. Naiset muistivat myös kehua pysyttelevänsä itse 20 alapuolella rasvaprosenttiensa kanssa ja pärjäävänsä misseille vartalollaan ihan heittämällä. [Tähän kohtaan tulisi hymiö, mutta en löytänyt oikeanlaista.]

Keskustelujen tragikoominen ilmapiiri kliimaksoitui erään suomalaisen tohtorin (!) kirjoittamaan artikkeliin, joka sisälsi vaikuttavaa informaatiota. Artikkelissa kerrottiin, että silloin jos mittausmenetelmiä ei ole saatavilla, voi omasta rasvaprosentistaan tehdä karkean arvion tarkastelemalla itseään peilistä. Mikäli selluliittia ei ole havaittavissa, on rasvaprosentti noin 22. Kun kylkiluut erottuvat (käsivarret vaakatasoon nostettuina), sijaitsee prosentti siinä 15 tienoolla. Naisen ihanteelliseksi rasvaprosentiksi ilmoitettiin 15-22.

Jäätävää.

Arvatkaa miltä minusta tuntui tässä vaiheessa? No, se selviää seuraavassa osassa samoin, kuin moni muukin asia.
________________________________________________________________________
Facebook sivuni
________________________________________________________________________

Image: Ambro / FreeDigitalPhotos.net
Image: renjith krishnan / FreeDigitalPhotos.net
Image: m_bartosch / FreeDigitalPhotos.net
Image: luigi diamanti / FreeDigitalPhotos.net

Pienten lasten ulkonäköpaineiden syitä: mallioppiminen

• Onko lasten laihduttaminen lisääntynyt hälyttävästi?
• Mitä pienet tytöt ajattelevat katsoessaan itseään peilistä?
• Miten lapsen terveen itsetunnon kehitystä voisi edistää?

Ylen Aamu-tv:ssä esiintyi maanantaina psykologi Susanna Angle, joka puhui lasten kielteisemmäksi muuttuneesta kehonkuvasta sekä lisääntyneestä laihduttelusta. Turhan moni normaalipainoinen tyttö kokee olevansa liian pyöreä, mikä heijastaa suoraan nykykulttuurille ominaista tapaa käsitellä ruumiillisuutta vikojen kautta. Myös laihdutuspuhe on levinnyt aikuisten kahvipöydistä pienten lasten keskuuteen. Suosittelen katsomaan seuraavan linkin takaa Susannan loistavan haastattelun, jossa hän kertoo tärkeitä näkemyksiä ilmiöstä, joka kaikkien kasvatustyötä tekevien on hyvä tiedostaa:

Aamu-tv: Jo pienet lapset laihduttavat

Vanhempi pohdintani Suojelukohteena naiskauneuden ja hyvinvoinnin monimuotoisuus kuvastaa hyvin samankaltaisia ajatuksia. Tekstissä olen käsitellyt sitä, kuinka paljon vanhempien ja yhteiskunnan esimerkki vaikuttaa lasten tapaan hahmottaa kehoaan ja suhtautua ruokaan. Nyt ajattelin kirjoittaa vielä pari ajatusta lisää Susannan haastattelun inspiroimana. Käsittelen lasten ulkonäköpaineiden syiden ohessa keinoja, joilla näitä paineita voitaisiin vähentää. Arvostan jos joku teistä lukijoista haluaisi myös jakaa omia ideoitaan sekä kommentoida mitä näistä minun ajatuksistani tulee mieleen.


Asennoidu syömiseen ja painoon siten kuin toivoisit lapsesikin tekevän

Mallioppiminen on tärkeä psykologinen ilmiö, joka liittyy olennaisesti lapsen terveen kehonkuvan ja syömiskäyttäytymisen rakentumiseen. Isä ja äiti ovat pienen lapsen idoleja, joiden kaltaiseksi hän pyrkii kykenemättä erottamaan selkeästi mikä vanhempien käyttäytymisessä on kopioimisen arvoista. Kaikenlaiset lausahdukset ja toimintamallit ohjelmoituvat vuosien myötä osaksi lapsen ajatusmaailmaa, kun niitä tarpeeksi usein toistetaan.

Lapsen ainoa todellisuus on siis se, jonka vanhemmat ja hänen ympäristönsä rakentavat lapselle sanoilla ja teoilla. Lapset ovat myös todella herkkiä aistimaan vanhempiensa asenteita, vaikka näistä ei puhuttaisi koskaan ääneen koko perheen kesken. Siksi on hyvä muistaa, että lapselle tarjottu kannustus ei riitä, mikäli omaan olemukseen sekä syömiseen liittyvät ongelmat ovat työstämättä. Lapsi joutuu jollain tapaa käsittelemään sen, että hänelle tärkeimmän esikuvansa toiminta on ristiriidassa perheessä kuulutettujen periaatteiden kanssa.

Kukaan meistä ei ole täydellinen eikä sellaiseksi tarvitse koskaan tullakaan, mutta omaa itsetuntoa ja puhetyyliä voi aina kehittää koko perheen eduksi. Esimerkiksi oman (tai puolison) ulkonäön jatkuva morkkaaminen lapsen nähden ja toistuvat tiukat laihdutuskuurit eivät tarjoa hyvää oloa pienelle tyypille, joka yrittää vasta muodostaa käsitystä siitä mitä on kauneus, naisellisuus tai vaikka järkevä painonhallinta.

Katsotaan aiheeseen liittyvä havainnollistava esitys:

Jos tästä tuli sellainen kuva, että haluan jokaisen perheen nauttivan juustonaksuja vaikka hampaat irvessä ja kiellän ylipainoisia äitejä laihduttamasta, niin kyse on väärinkäsityksestä (ja kehotan lukemaan muitakin kirjoituksiani). Olen luomunainen henkeen ja vereen, joten lapsiperheiden kohdalla kannatan sellaista rentoa elämäntapaa, jossa lapset oppivat pitämään herkkuina muutakin kuin teollista moskaa, mutta voivat syödä esimerkiksi juhlissa ihan mitä huvittaa. Pienenä on helppoa oppia mitä vaan - myös terveelliset, joustavat elintavat.

Tarkoitus ei myöskään ole syyllistää ainuttakaan vanhempaa yhtään mistään, sillä tiedän kuinka usein syömishäiriöiden yhteydessä etsitään selitysmalleja aivan väärästä suunnasta. Jokaisen pienen tai isomman tytön syömishäiriö on vaatinut kehittyäkseen lukuisten eri tekijöiden kasautumisen ja lopulta jonkin triggerin, joka voi vaihdella aina ilkeästä kommentista ostoskanavan abtronic-mainokseen.

Eli kotiinviemisenä tästä jutusta: avostakaa itseänne äidit, isät sekä modernit yhden hengen perheet. Tarjotkaa lapsille hyviä eväitä elämään sekä ravinnon että ajatusten muodossa. :)

Jatketaan seuraavassa osassa.


__________________________________________________________

Image: Tina Phillips / FreeDigitalPhotos.net

Image: Clare Bloomfield / FreeDigitalPhotos.net

Suojelukohteena naiskauneuden ja hyvinvoinnin monimuotoisuus

Eilen oli kansainvälinen Älä laihduta -päivä. Kyseisen päivän perusajatuksena on kannustaa kaiken kokoisia, hyvinvoivia naisia jättämään laihdutusprojektit väliin ja nauttimaan elämästä. On yksilöllistä missä koossa nainen tuntee itsensä onnellisimmaksi ja monelle normaalipainoiselle naiselle muutaman kilon laihdutuksesta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Tämän jutun edetessä selvitän miksi. Käyn läpi muutamia syömishäiriöiden hoidon parissa havaitsemiani ilmiöitä sekä esittelen perusteluja naisten kauneuden monimuotoisuuden vaalimiselle. Vaihtelun vuoksi olen valinnut jutun yhteyteen ainoastaan plus-koon malleja. Voit pohtia lukemisen yhteydessä miltä naisista tuntuisi katsoa itseään peilistä, jos lehtien sivut ja mainokset toisivat enemmän esille myös tällaisia kauneusihanteita.

Irtaudu yksipuolisten ihanteiden haarniskasta
Jokaisella naisella on luonnollinen kokoskaalansa, jonka puitteisiin kehon muodot asettuvat elintapojen ollessa kunnossa. Ihannepainossa on reipas vaihteluväli, sillä genetiikka ja erilaiset elämänvaiheet, kuten murrosikä, raskaus, imetys, urheilu-ura tai ikääntyminen muokkaavat väistämättä kehonkoostumusta eri suuntiin. Tämän luonnollisen ilmiön hyväksyminen auttaa säilyttämään terveen kunnioituksen omaa vartaloa kohtaan sekä näkyy suhtautumisessa myös muiden naisten ulkoisiin ominaisuuksiin.

Anna itsellesi ja lapsillesi lahjaksi terve kehonkuva
On täysin normaalia, että hoikan tytön paino nousee teini-iän kasvupyrähdyksen yhteydessä. Ylipainon kehittymiseen on tietenkin erittäin hyvä puuttua ajoissa, mutta normaalin painoindeksin rimaa hipoen ylittävälle neidolle ei kannata todeta, että painoa voisi hiukan pudottaa. Muutaman kilon laihdutusprojektista voi lähteä liikkeelle prosessi, joka johtaa pahimmillaan syömishäiriöön. Tästä johtuen terveydenhoitajilta ja vanhemmilta vaaditaan taitoa käsitellä herkkää aihetta rakentavasti. Nuori ei tarvitse kalori- ja painotaulukoita, vaan innostavia aineksia hyvinvoinnin sekä vahvan itsetunnon rakentamiseen.

On hyvä kiinnittää huomiota myös siihen, että vanhemmilta saamansa kohtelun ohella lapset rakentavat kehonkuvaansa ja syömiseen liittyviä asenteitaan mallioppimisen kautta. Väheksyessäsi kehoasi, arvostellessasi muiden ulkonäköä sekä liittäessäsi syömiseen syyllisyyttä opetat lapsellesi samanlaista suhtautumismallia. Korjaamalla omaa puhetyyliäsi, voit tarjota jälkikasvullesi painavan taakan sijaan nykymaailmassa tarpeellisen supervoiman - vahvuuden olla oma terve ja upea itsensä.         

Solmi rauhansopimus kehosi kanssa
Pitkällä tähtäimellä liha ei tottele itsekuria, joten loputon taistelu omaa luontaista painoa vastaan on hävitty. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö pysyvä painonpudotus voisi onnistua silloin, kun siihen on terveydellisistä syistä tarvetta. Taktiikka jolla tuloksiin päästään, on kuitenkin aivan jokin muu kuin laihdutuskuuri. 

Terve keho ja tasapainoiden mieli aiheuttavat kaupanpäällisinä ylimääräisen painon karisemista, joten kannustaisin suuntaamaan fokuksen ensisijaisesti kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen. Tässä välissä on tähdennettävä, että hyvinvointi ei edustä meistä kaikille samoja asioita. Muutokset saavat aina voimansa ihmiselle itselleen tärkeimmistä arvoista, jotka voivat vaihdella hyvin suuresti yksilöiden välillä. Niinpä siinä missä joku haluaa elää mahdollisimman pitkään ja noudattaa kurinalaisia elintapoja, lukee toisen huoneentaulussa: "live fast, die young" ja näillä mennään niin pitkään kuin mahdollista. Joissain tapauksissa suunnitelmista poiketen satakin vuotta. Tämän kaiken ohella se missä lukemissa paino seilaa, on pieni sivuseikka. Tai ainakin se saisi olla.

Kauneutta ja hyvää oloa ilman kiloja ja kaloreita 
Maailmassa joka on täynnä epämääräistä ahdistusta ja hallitsemattomia ilmiöitä, korostuu ihmiselle ominainen tarve saavuttaa kontrollin tunne - keinolla millä hyvänsä. Kun pirstaloituneiden ihanteiden ja ideologioiden ristitulessa voi suunnata huomion edes johonkin mitattavaan asiaan, tuntuu hetkittäin vähän helpommalta. Ihmisiä voi luokitella ja omaa sekä muiden arvoa mitata edes jollain tapaa. Kaaos selkiytyy, kuri mahdollistuu. Kyseessä on kuitenkin vain harha, sillä luonnollinen kauneus ja hyvä olo pakenevat kaikenlaisia numeerisia tai ulkoapäin saneltuja luokituksia. Tämän havainnollistamiseksi kehotan hetken aikaa miettimään mitä tapahtuisi, jos heräisimme huomenna ja...     

• Kaikki vaa'at ja kehonkoostumusta mittaavat laitteet olisivat kadonneet.
• Kukaan ei laskisi enää kaloreja.
• Jokainen söisi silloin kun on nälkä ja lopettaisi syömisen silloin kun olo on kylläinen.
• Ihmiset osaisivat käsitellä tunteitaan syömistä tehokkaammilla tavoilla.
• Arkiaterioilla olisi tarjolla runsaasti maukkaita kasviksia, riittävästi kalaa, lihaa, papuja, pähkinöitä ja tarpeen mukaan juureksia, laadukkaita viljatuotteita, marjoja ja hedelmiä.
• Ihan mitä vain voisi syödä hyvällä omalla tunnolla, omaa kehoa kuunnellen. 
• Jokainen toteuttaisi sellaisia elintapoja, joiden avulla olo on paras mahdollinen - sekä henkisesti että fyysisesti.
• Lehtien, elokuvien ja mainosten tarjoamat naisihanteet olisivat muitakin, kuin alipainoisia kaunokaisia.   

______________________________________________________________
Kuvalähteet:

http://i2.listal.com/image/1153469/500full.jpg
http://xaxor.com/images/other/111111/fat_model_05.jpg
http://farm1.static.flickr.com/131/367528566_3bbea03918_o.jpg
http://cdn.thegloss.com/files/2010/12/crystal-before.jpg

Uusi ihmedieetti on keksitty - kokeile sinäkin nyt rentoa syömistä!

Olen rauhan asialla. Mielenrauhan. Välillä yleistä keskustelua seuratessa alkaa tuntua siltä, että kollektiivisesta ortoreksiasta on tulossa tällä menolla uusi kansanterveysongelma. On ismejä, elintarviketeollisuuden sponsoroimia ravitsemussuosituksia sekä oman ajattelun korvanneita uskomusjärjestelmiä, jotka kaikki taistelevat paikastaan parrasvaloissa - hinnalla millä hyvänsä. Usein se hinta on jonkun ihmisen terveys ja väliaikaiset voitot haihtuvat tuhkana tuuleen. Lopulta kukaan ei luota enää mihikään tai keneenkään. Paitsi siihen uusimpaan ihmedieettiin ja komeaan guruun, joka tietää mistä se puhuu.

Vanhaa syömishäiriöihin erikoistunutta kalkkista hirvittää. Mihin tämä maailma on menossa ja ei silloin minun nuoruudessani. Tai hetkinen. Se taisi olla 90-lukua, kun jokainen itsestään huolehtiva nuori nainen jätti levitteen leivän päältä, luki terveyslehtiä raamattunaan ja laski kuinka monta grammaa rasvaa missäkin ruoka-aineessa on. Kaurassa oli aika paljon. Ja kananmuna oli jo syntiä. Sitten tuli kasvisruokavalio ja koulu tarjosi ravitsevaksi evääksi kovetetulla kasviöljyllä kyllästetyn juurespihvin, valkoista riisiä ja porkkanaraastetta. Monella oli hormonaalisia häiriöitä ja elettiin todellista (terveen järjen) pula-aikaa.

Ehkä tämä kaikki on siis nähty ennenkin eikä mistään olla opittu mitään. Tänä päivänä jokainen itsestään huolehtiva nuori nainen laskee rasvan sijaan ruokansa hiilihydraattigrammoja tai syö elävää ravintoa, joka auttaa kuulema ihan kaikkeen. Hormonitoiminnan voi aina ylläpitää e-pillereillä ja ihanteellisen kehonkoostumuksen eteen pitää tehdä töitä, vieläkin enemmän kuin silloin jurakaudella.

On hyvin luonnollinen ilmiö, että kaoottisen maailman tai suuren elämänmuutoksen keskellä tuntuu turvalliselta saavuttaa edes omaan kehoon kohdistuva kontrolli. Tässä kohtaa on syytä myös selventää, etten tuomitse kenenkään tapoja pyrkiä kohti hyvinvointia. Superfood-ismi voi olla parhaimmillaan oikein hauska harrastus ja esimerkiksi monipuolisesti toteutettu elävä ravinto tai karppaus on taatusti terveellisempi elämäntapa, kuin jatkuva pikaruokamestoissa hengailu. Tahtoisin kuitenkin muistuttaa, että hyvinvointi on muutakin, kuin täydellinen ruokavalio ja hyvä itsekontrolli. Oikeastaan se on jotain aivan muuta. Seuraavassa oma määritelmäni:

Aito hyvinvointi on oman kehon kunnioittamista, omien aivojen käyttämistä, omanarvontunnon aktivoimista; syvältä sisimmästä säteilevää rakkautta, voimaa ja viisautta. Hyvinvoiva ihminen on vapaa ja uskaltaa lentää.

Edellä kuvatun määritelmän hengessä yllytänkin kokeilemaan kehittämääni yksinkertaista harjoitusta, joka edistää terveyttäsi tehokkaammin, kuin yksikään superruoka, vitamiinipilleri tai "puhdistuskuuri". Harjoitus on hyvä toteuttaa aina silloin tällöin. Esimerkiksi tänään!

Detox syömisen kontrolloimisesta

• Syö mitä, missä ja milloin tahansa ilman, että analysoit ruokasi terveellisyyttä sen kummemmin.
• Kun syöt, anna ajatustesi tulla ja mennä. Kerro pääsi sisäiselle terveyspoliisille, että sillä on tänään vapaapäivä ja lähetä se irrottelemaan. 
• Lähde itsekin irrottelemaan ja osta kaupasta jokin elintarvike, jota olet katsellut vähän sillä silmällä, muttet ole voinut syödä, koska siinä on... 
• Voit yllättyä kuinka mautonta moskaa olet himoinnut tai sitten löytää uuden herkun. Pääasia on vapaus kokeilla ja valita. Ihan itse. 
• Syö sen verran, kuin tunnet tarvitsevasi. 
• Tai sitten syö enemmän ja nauti koko rahan edestä. So what! 
• Hanki mahdollisuuksiesi mukaan jollekin aterialle hyvää seuraa. 
• Älä tsekkaa päivän aikana ainuttakaan ravitsemusaiheista uutista, kirjaa, lehteä, blogia tai ohjelmaa.  
• Anna kokonaisvaltaisen rentouden levitä kehoosi, olemukseesi ja vähitellen ympäristöösi. 

Nautinnollisia harjoituksia. 

_____________________________________________________

Kuvalähteet:
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisMvCQW-dG21VqIicifoCPgU3kG8syjDjzOZLd_p1aEcFbPbxU4ythB87P5_orOEHzwmyUSU48XcCEQ8hVURREcMjiZFa9X64v4_O9zz22dv1NGpckidG5IpmzdQX54g0lk7ntDsbIhRk/s1600/Eating_Disorder_logo1.jpg
http://alittlenudge.files.wordpress.com/2010/10/steaming_eagle.jpg
http://guidedspirit.com/resources/Deep%20Relaxation.jpg.opt459x305o0,0s459x305.jpg

Raakaa peliä vihreiden kulissien takana, Osa 3

Tiedättekö mitä? Tästä elävästä ravinnosta tulee aivan tajuton flow, vaikken ole vielä edes alkanut syömään sitä. Näin meidän kesken voin kyllä tunnustaa, että hemmottelin itseäni ostamalla eilen kaupasta vehnänoraspuskan, josta tein mehua. 1,5 euron hinta yhdestä rehutuposta kirpaisi! Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jos miljoonat suomalaiset maksavat joka päivä saman verran kupista ruskeaa litkua, joka ryövää luista kalsiumia sekä aiheuttaa  sydämentykytystä, uniongelmia ja paniikkioireita, niin minä saan törsätä vihreään litkuun, joka kirkastaa ajatukset, buustaa immuniteettia ja edistää solujen uusiutumista. Olen siis viherporvari enkä koske mihinkään rahvaanomaiseen, joka turmelee kehoni puhtauden ja homeostaasin. Näin meidän kesken voin kyllä tunnustaa, että nautin viikonloppuna kolme erikoiskahvijuomaa vaahdolla ja strösselillä, pitsaa, suklaakakkua, vanukasta ja tuota...

Voisin avautua enemmänkin muinaisten roomalaisten orgioita muistuttavista elintavoistani, mutta koska olemme edelleen pitämässä breikkiä muinaisessa Kreikassa, on päivän sana asketismi. Pythagoraan muisto eläköön sieluissamme! Seuraavaksi lennämme ajanlaskun tuolle puolelle ja luvassa on sellaista kyytiä, että herkimmät voivat turvautua pieniin paperipusseihin, jotka löytyvät siitä käsinojaanne upotetusta selviytymispakkauksesta. Rambo käynnistää nyt koneen.

Kristillistä detoksia
Kristinuskon alkuaikoina apostolien ja kirkkoisien keskuudessa yksinkertainen kasvisravinto on tärkeä osa pyhää tietä, puhdistumista henkisistä ja ruumiillisista myrkyistä. Apostoli Matteus ravitsee itseään nauttimalla vain siemeniä, kovakuorisia hedelmiä ja vihanneksia, eikä hän koskaan maista lihaa. Ja kuka on kovin jätkä? "Johannes joka oli vaatimattomin kaikista, eli vain lehtisilmuilla ja hunajalla", kirjoittaa varhaiskristillinen teologi Aleksandrialainen Klemens. Arkkipiispa Basilius Suuri saarnaa myös: "Millä tahansa liharuualla vatsansa täyttääkin, synnyttää se aina epäpuhtaita värähtelyjä, jotka tukahduttavat sielun elämän." Tuskin uskallan kuvitella mitä tapahtuu carnivoorin mädäntyneelle sielulle siinä vaiheessa, kun sen hauta-arkkuna toimiva ruumiskin päästää viimeisen pihauksensa.
 
Munkin elämää ~1000-luvulla
Rukoilemista, paastoamista ja erakoitumista harrastava Pyhä Aibert muuttaa samaan kämppään Johnin, benediktiinipapin kanssa. Ja tässä kohtaa on turha alkaa kehitellä fantasioita kunnon bileistä poikamiesboksissa. Miehet elävät pääosin pyhällä hengellä ja yrteillä, mutta ajoittain irrotellaan ja nautitaan leipää. Aibertin ja Johnin periaatteena on siis vältellä kuumien beibejen lisäksi eläinkunnantuotteita ja kypsennettyä ruokaa.

Loppuelämänsä ajan Aibert asuu piilopirtissä syrjäseudulla, jonne hengellisiä ohjeita kaipaavat saapuvat häntä kuulemaan. Jälleen kerran raaka kasvisravinto ja asketismi edistävät henkistä kasvua sekä sielun puhdasta värähtelyä. Toivottavasti pidättäytyminen facebookin käytöstä ja perjantai-illan riennoista ajaa saman asian reilut tuhat vuotta myöhemmin. Silloin nimittäin erään blogaajan elämä tuntuu hieman askeettiselta, erakoituneelta ja kaikki herkkuruokakin siltä on loppunut jääkaapista.

1700-luku, raw foodeilla keripukkia vastaan
Tahti kiihtyy ja syöksymme satoja vuosia eteenpäin. Mukaan kuvioihin astuu tiede, vihdoin ja viimein. 1500-luvulla tehdään tärkeitä tutkimusmatkoja purjelaivoilla ja haasteeksi nousee säilyttää miehistö hengissä. Tuoreruoka ei oikein säily mukana menossa ja sapuska on muutenkin...no, annetaan Magalhãesin maailmanympärysmatkalta hengissä selvinneen Antonion kertoa itse:

"Me olimme jatkaneet kolme kuukautta ja 20 päivää hakematta minkäänlaista tuoretta. Söimme keksejä, jotka eivät olleet enää keksejä vaan jauhoa kourallisessa matoja, sillä nämä olennot olivat syöneet suurimman osan. Se haisi vahvasti rotan virtsalle. Joimme vettä, joka oli ollut keltaista ja pilaantunutta monta päivää, ja me söimme tietynlaisia lehmäntaljoja, joilla raakapuu oli päällystetty, jotta se ei rikkoisi purjeita, ja vahvistettu ja suojeltu auringolta, sateelta ja tuulelta. Me jätimme nahat mereen neljäksi tai viideksi päiväksi... Usein söimme sahanpurua. Rottia kaupattiin puolen dukaatin hintaan kappaleelta aina silloin kun niitä saatiin kiinni."

Tutkimusmatkojen aikana yleisin miehiä niittävä vitsaus keripukki, jonka aiheuttaa kuumennuskäsittelyssä helposti tuhoutuvan C-vitamiinin puutos. Oireet ovat Antonion mukaan kammottavia: "...kaikista muista kauheuksista tämä oli kaikista pahin: joidenkin miesten ikenet kasvoivat heidän hampaidensa yli, sekä ylhäällä että alhaalla, jolloin he eivät pystyneet syömään millään tavalla ja kuolivat tähän tautiin. 19 miestä kuoli ja se patagonialainen jättiläinen ja intiaani Brasilian maasta. 25 tai 30 miestä sairastui, jotkut käsistä, jaloista tai muista paikoista, jolloin vain muutama pysyi terveenä. Jumalan armosta minä en sairastunut mihinkään."

Onneksi 1700-luvulla brittiläinen lääkäri James Lind kehittää teorian, jonka mukaan sitrushedelmät parantavat keripukin. Jo tätä ennen moni muukin on havainnut, että keripukilla ja ruokavaliolla on jotain tekemistä keskenään. Lind on kuitenkin ensimmäinen, joka todistaa tämän yhteyden järjestelmällisen tieteellisen selvityksen avulla, joka on samalla ihmiskunnan historian ensimmäinen kliininen tutkimus. Tulokset jäävät vähälle huomiolle, kunnes kapteeni James Cook tutustuu niihin. Cook havaitsee hapankaalin säilyvän vuosien ajan riittävän hyvässä kunnossa keripukin torjuntaa ajatellen sekä vastaa matkojensa aikana siitä, että ruokavarastoja täydennetään tuoreilla vihanneksilla ja hedelmillä aina, kun se on mahdollista. Miehistöstä huolehditaan myös idätetystä ohrasta valmistetun juoman avulla. Meidän tuntemamme ohrapirtelön kanssa tällä taikajuomalla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä, vaikka se ilmeisen käynyttä onkin. Kapteeni Cookista tulee kolminkertainen maailmanympäryspurjehtija ja hänen ansiostaan tieto keripukin ennaltaehkäisemisestä leviää löytöretkeilypiirienkin ulkopuolelle.     

1930, Ruoansulatusleukosytoosi
Tiede on ottanut huimia loikkia toisensa perään ja nyt ollaan jo kliinisen kemian tutkimuslaboratoriossa. Tohtori Paul Kouchakoff havaitsee, että ruoansulatusleukosytoosia eli valkosolujen määrän välitöntä kohoamista aterioitaessa ei tapahdukaan, jos kasvisruoka syödään kuumentamattomassa muodossaan. [Leukosytoosi on kehon stressireaktio, joka ilmenee yleensä jonkin vamman tai taudinaiheuttajan yhteydessä.] Tätä argumenttia tullaan hyödyntämään kerta toisensa jälkeen raakaravinnon terveysvaikutusten perustelemiseksi ja hurjimmat kehittävät sloganin "cooked food is poison!" Kouchakoff itse toteaa julkaisemassaan artikkelissa, ettei leukosytoosia ilmene myöskään silloin, kun kypsennetyn ravinnon ohella nautitaan raakaravintoa, mutta tämä ei kiinnosta ketään. Cooked food is poison!!!! 

1932 Pottengerin kissat
Lääkäri Francis pottenger tekee tutkimuksen, jonka tarkoituksena on vertailla raakaa vs. kypsennettyä ravintoa syöviä kissaryhmiä. Projekti kestää kymmenisen vuotta ja tulokset ovat karua luettavaa kisujen ystäville. Raakaravinnolla elävillä onnekkailla on kissanpäivät, kun taas kypsenttyä apetta saavat poloiset sairastuvat ja synnyttävät sukupolvi toisensa jälkeen yhä huonokuntoisempia jä epämuodostuneempia jälkeläisiä. Kolmannessa sukupolvessa suurin osa kypsennetyn ravinnon uhreista on jo steriilejä ja kaikki kuolevat pois viimeistään puolivuotiaina. Pottenger päättelee, että on olemassa jokin mystinen "protein factor", johon ravinnon kuumennuksella on vaikutusta. Vasta myöhemmin selviää, että tämä x-faktori on tauriini, mirreille elintärkeä aminohappo. Nykyään tauriinia lisätään kissojen valmisruokiin.
   
1936 Weston A. Pricen antropologiset löydökset
Hammaslääkäri Weston A. Price tekee perusteellisen tutkimusmatkan ja kuvaa samalla eristyksissä elävien alkuperäiskansojen leegot ennen modernin länsimaisen ruokavalion invaasiota ja sen jälkeen. Price huomaa jo ensimmäisen perinteisen ruokavalionsa hylänneen sukupolven edustajien kohdalla hampaiden rappeutumista, vaikka näiden vanhempien hampaat ja leuat ovat olleet priimalaatua. Entsyymipitoisten maito-, liha-, kala- ja kasvisruokien vaihtumisesta valkoisen miehen tuomiin valkoisiin jauhoihin ja sokeriin ei seuraa muutenkaan mitään hyvää. Seuraavat sukupolvet saavat kärsiä, kuin Pottengerin kissat ja kauniit hampaat, kasvojen upea struktuuri ja säteilevä terveys ovat muisto vain. 

1945, Artturi Virtanen, kemian nobelisti 
Nobelin palkinto napsahtaa Suomeen AIV-rehusta, mutta siiinä sivussa Artturi, kansallinen ylpeytemme, on kiinnostunut myös entsyymien osuudesta ihmisen ruoansulatukseen. Hän pyrkii osoittamaan, että pureskeltaessa raakoja vihanneksia, vapautuu niissä olevia entsyymejä, jotka tehostavat hänen teoriansa mukaan ruoansulatusta.


Herbert Shelton, Natural Hygiene
Samoihin aikoihin, kun tiede tarjoaa maltillisia argumentteja raakaravinnon eduista, levitetään toisaalla ilosanomaa vähän kovemmalla rytinällä. Ensimmäisten joukossa asialla on Herbert Shelton, joka kirjoittaa teoksia raakaravinnosta ja myöhemmin paastosta. Sheltonin näkemysten mukaan mm. ruoan kypsentäminen "denaturoi" sen pilalle, ruoka-aineet tulee yhdistellä oikein (ei proteiinipitoisia ruokia hiilihydraattipitoisten kanssa samalla aterialla) ja terveellä keholla on kapasiteetti parantaa itsensä sairaudesta ilman lääketieteellisiä toimenpiteitä. Shelton saa lukuisia seuraajia ja hänestä tulee Natural Hygiene -liikkeen keulahahmo. Tässä yhteydessä luonnollisella hygienialla ei tarkoiteta kehon ulkoisesta, vaan sisäisestä puhtaudesta huolehtimista.

Vuosien varrella Shelton niittää mainetta terveysvalistustensa ohella myös seuraavien edesottamuksiensa ansiosta.

1927 Shelton pidätetään, vangitaan ja tuomitaan kolmesti lääketieteen harjoittamisesta ilman toimilupaa. Pidätykset jatkuvat samasta syystä seuraavien kolmen vuosikymmenen ajan. Shelton ei tästä lannistu, vaan jatkaa sinnikkäästi luennointia ja terveysideologiansa puolesta kampanjointia. Bisnekset kasvavat ja rapatessa roiskuu.

1942 Shelton saa syytteen kuolemantuottamuksesta ja lääketieteen harjoittamisesta ilman toimilupaa nälkiinnytettyään potilaansa kuoliaaksi puhdistavalla paastolla. Myöhemmin syytteet hylätään.

1978 Jo toinen potilas kuolee yhdessä Sheltonin terveysopistoista, tällä kertaa sydänkohtaukseen. Kahden vuoden mittaisen oikeustaistelun jälkeen Shelton häviää jutun ja tuomio vie hänet vararikkoon. Sheltonin opisto suljetaan.

Lääketieteen harjoittaminen ilman toimilupaa on Sheltonin seuraajien näkökulmasta ironinen tuomio miehelle, joka ei ole koskaan harjoittanut lääketiedettä, vaan on sen sijaan neuvonut ihmisille kuinka elää, nukkua, syödä ja olla ottamatta lääkkeitä. Vaikka vankilatuomiot ja kuolemantuottamukset eivät näytä kivalta kenenkään CVssä, ei Sheltonin vaikutusta vaihtoehtoiseen terveydenhoitoon voi väheksyä. Suuri osa hänen opeistaan uhmaa perustavanlaatuisia fysiologisia faktoja, mutta niillä on ollut suuri käytännön merkitys terveyskirjallisuuden, useiden ihmisten hyvinvoinnin sekä elävän ravinnon liikkeen edistysaskelten kannalta.

1950-luku, elävä ravinto koputtaa ovellemme
Myös Pohjolassa tapahtuu. Tanskalainen lääkäri Kristine Nolfi sairastuu rintasyöpään ja saa sen kuriin tuoreravinnolla. Nolfi aloittaa kansanvalistustyön ja julistaa kirjoittamassaan pienessä vihkosessa: "Sinä päivänä, jolloin me ihmiset opimme syömään raakaravintoa - se koputtaa jo ovellemme - tulee olemaan yhtä harvinaista ja yhtä itseaiheutettua olla sairas kuin nyt olla päihtynyt."

Absolutistisen mentaliteetin ohella Nolfin ruokaohjeet ovat varsin herkullista luettavaa:  "Aamulla: 100g raastettua perunaa, 100 g raastettua porkkanaa. Lisäksi hienonnettua sipulia pannaan kerroksittain syvälle lautaselle ja kupillinen tuoretta maitoa kaadetaan päälle. (...) On aivan uskomatonta, että päivästä päivään samanlaisena toistuvaan raakaravintoon ei koskaan kyllästy, vaan että se maistuu aina yhtä hyvälle."

Gulp. Löydän itseni pohtimasta kuolisinko mieluummin syöpään vai söisinkö maidossa lilluvaa raakaa perunaraastetta aamiaiseksi ja lounaaksi elämäni loppuun saakka. Tohtori Nolfi onneksi tietää paremmin:  "Vastenmielisyys siirtyä käyttämään raakaravintoa ei pohjaudu ainoastaan tietämättömyyteen, tapaan ja tottumukseen, vaan sairaalloiseen nautinto- ja kiihotusaineiden haluun." 

Ann Wigmore, elävän ravinnon merkittävin kuningatar
Ann Wigmore on liettualaisen maalaiskylän tyttöjä, jonka elämän alkuvaiheet sisältävät lähinnä sotaa ja kurjuutta. Vanhemmatkin lähtevät Yhdysvaltoihin parempaa elämää etsimään. Sairaalloinen tyttö jää mummonsa hoiviin Liettuaan, missä mummo hoitaa kylänsä haavoittuneita ja sairaita intuitiivisesti luonnon yrteillä, hauteilla ja tuoreella vuohenmaidolla, jossa on parantavia entsyymejä. Mummo opettaa lapsenlapselleen vihreiden kasvisten voiman, mistä on myöhemmin paljon hyötyä.

Teini-iässä Ann kokee rankan elämänmuutoksen lähtiessään vanhempiensa luo yhdysvaltoihin ja joutuessaan siellä onnettomuuteen, jonka seurauksena hänen molemmat nilkkansa murtuvat. Ainoa sairaalan tarjoama hoitomuoto on amputointi, josta sinnikäs tyttö kieltäytyy ja jää sydämettömän isänsä hyljeksimänä yksin, mätänevien jalkojensa kanssa. Ennen töihin lähtöään eno kantaa hänet pihalle, missä tytön ruokaa on vain ympärillä kasvava ruoho. Ainoa lohduttaja on naapurin koiranpentu, joka tulee päivittäin nuolemaan vihreitä yrttejä pureskelevan tyttörukan jalkoja. Jonkin ajan päästä lääkärit ovat ihmeissään, sillä koiranpennun sylki ja lehtivihreä ovat parantaneet nilkat kuntoon. [toim.huom. koiran sylkeä on käytetty muulloinkin mm. haavojen parantamiseen, mutta tämä ei ole suositeltava menetelmä, sillä seurauksena voi olla verenmyrkytys]

Koettelemukset jatkuvat vielä myöhempinä vuosina ja Ann sairastuu paksusuolensyöpään ruokavalionsa muututtua Ameriikan malliin. Tähänkin sairauteen auttaa luonnonmukainen ravinto ja lopulta Ann kehittää elävän ravinnon elämäntavan. Parannettuaan itsensä hän tahtoo auttaa muita ja alkaa opettaa ihmisille kädestä pitäen idättämisen, versottamisen, vehnänorasmehun valmistamisen, suolihuuhteluiden, paastojen jne. salaisuuksia. 1968 Ann perustaa yhdessä Viktoras Kulvinkasin kanssa yhdysvaltoihin Hippocrates-instituutin, virkistäytymispaikan, joka on vankasti pystyssä vielä tänäkin päivänä. Myös Ann Wigmoren inspiroivaan henkilöpersoonaan liittyvät muistot ovat säilyneet elinvoimaisina ja tätä suurta edelläkävijää kunnioitetaan ylistävin sanoin raakaravintoa käsittelevässä kirjallisuudessa. Lämmin kiitos Ann, ilman sinua minäkään en olisi luultavasti koskaan löytänyt vehnänorasmehua.    
 

1990-luku
Kuuletko salaatin ja vehnänorasmehun kutsun? Onko iduissa ja suolihuuhtelussa seksiä, kysyvät mainosmiehet. Puritaaninen lifestyle ei taida vedota roskaruokaan tottuneeseen generation x:ään, joka on hylännyt kristillis-dogmaattisen detoxin ja haluaa elostella modernin sivilisaation antimilla ilman jatkuvaa itseruoskintaa. Asketismi alkaa olla so last season, joten nyt on keksittävä jotain ihan muuta. Raw food movementti tarvitsee faceliftiä ja glamuurielämää! Onneksi apu on lähellä. Saanko esitellä - herra Juliano, gourmet-raakaravintoon erikoistunut huippukokki!

Juliano avaa ensimmäisen raakaravintolansa Kaliforniaan, kaikkien viherpiipertäjien mekkaan. Paikalle alkaa vyöryä filmitähtiä ja malleja, jotka ammentavat tästä lähtien kauneutensa ainekset elävästä gourmet-ravinnosta. Botox on niin out. Tarjolla on vihdoin elinvoimaista pitsaa, hampparia, torttua, piirakkaa, leipää, pastaa, juustoa ja kaikkea mistä raakaruokailijat ovat nähneet tähän mennessä ainoastaan märkiä unia. Vain taivas on rajana ja sinne pääsee nyt helpommin kuin koskaan - euforisoivien, terveellisten makunautintojen avulla.

Olemmekohan itseasiassa tulleet taivaaseen? Anakin suurin osa aikakoneen matkustajista viruu kuoleman kielissä lattialla, henkisen keripukin näivettäminä. Epäilen taudin aiheuttajaksi nautinnon puutosta. Asketismi, kieltäymys ja tekopyhyys tuhoavat helposti tämän välttämättömän aineen ravinnosta. Taitaa olla siis parasta toimia nopeasti, jotta saamme pelastettua ne, jotka eivät ole vielä siirtyneet ambulanssilla ikuisuuteen. Ensiapu, raakasuklaata tänne ja sassiin! Nyt tarvitaan endorfiinia suoraan suoneen. 

Voisimmeko jäädä Kalifornian aurinkoon pidemmäksi aikaa nauttimaan synnillä kuorrutettua elämän eliksiiriä? Voisimmeko vihdoin antaa estottomien makunautintojen virvoittaa paastojen ja peräruiskeiden runtelemat sielumme? Kunpa kaikki matkustajat olisivat jaksaneet tänne asti, niisk. Nekin jotka hyppäsivät paniikissa kyydistä siinä 50-luvun kohdalla.

Onneksi tämä oli kuitenkin vain aikamatka ja kotiin palattuamme kaikki on taas ennallaan. Vai onko? Toistaako historia itseään meidänkin kauttamme, yhä uudelleen ja uudelleen? Kieltäymys, retkahdus, nautinto, katumus, puhdistus, kieltäymys, retkahdus, nautinto, katumus, puhdistus, kieltäymys, retkahdus, nautinto, katumus, puhd...

Sinä päätät. Itse.
_______________________________________________________________

Lähteet:
http://en.wikipedia.org/wiki/Raw_foodism#History
http://www.beyondveg.com/tu-j-l/raw-cooked/raw-cooked-1i.shtml
http://en.wikipedia.org/wiki/Francis_M._Pottenger,_Jr.
http://www.beyondveg.com/tu-j-l/raw-cooked/raw-cooked-1h.shtml
http://www.realmilk.com/schmid_healthfetish.html
http://www.wordiq.com/definition/Raw_foods_diet
http://chetday.com/fcprins.html
http://www.soilandhealth.org/02/0201hyglibcat/shelton.bio.bidwell.htm
http://suomisanakirja.fi/James_Lind
http://suomisanakirja.fi/James_Lind
http://suomisanakirja.fi/Fern%C3%A3o_de_Magalh%C3%A3es
Bull N Y Acad Med. 1967 April. Scurvy During Magellan Voyage
http://www.elavaravinto.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=126:ann-wigmore-loi-perustan-nykyajan-elaemaentapamuutoksille-elaevaen-ravinnon-ystaevae-42009&catid=62:elaevaen-ravinnon-ystaevae-lehtiartikkelit&Itemid=69
Nolfi, Kristine (1980). Elävä Ravinto
Ervamaa, Elsa (1983). Elävä Ravinto

Kuvalähteet:
http://colorburned.com/imagesgalleryimages/Glass-Spiral-02-11-x-14.jpg
http://emile.hennart.pagesperso-orange.fr/hbmosaik/hbi/aubert.jpg
http://www.deeptruths.com/letters/images/food-or-poison.jpg
http://naturalhygienesociety.org/review/0501/im10.jpg
http://www.weizengras.de/b/ann.jpg
http://education.vetmed.vt.edu/Curriculum/VM8054/Labs/Lab5/IMAGES/CURING%20SCURVY.JPG
http://www.wilsonsalmanac.com/images2/cook_james_routes.jpg
http://www.movimiento-salud.org/art-nolfi%5B1%5D.jpg
http://www.livingfoodsgardenvillage.com/300Anninfoodstudio.jpg
http://culiblog.org/archives/angel16_sml-thumb.jpg
http://gliving.com/wp-content/uploads/2008/04/jared-leto-60-lbs-fat-raw-food-01.jpg
http://aniphyo.com/blog/wp-content/uploads/2010/03/kits.jpg
http://www.scentednectar.com/spiral/spiral.gif