- Onko lasten laihduttaminen lisääntynyt hälyttävästi?
- Mitä pienet tytöt ajattelevat katsoessaan itseään peilistä?
- Miten lapsen terveen itsetunnon kehitystä voisi edistää?
Ylen Aamu-tv:ssä esiintyi maanantaina psykologi Susanna Angle, joka puhui lasten kielteisemmäksi muuttuneesta kehonkuvasta sekä lisääntyneestä laihduttelusta. Turhan moni normaalipainoinen tyttö kokee olevansa liian pyöreä, mikä heijastaa suoraan nykykulttuurille ominaista tapaa käsitellä ruumiillisuutta vikojen kautta. Myös laihdutuspuhe on levinnyt aikuisten kahvipöydistä pienten lasten keskuuteen. Suosittelen katsomaan seuraavan linkin takaa Susannan loistavan haastattelun, jossa hän kertoo tärkeitä näkemyksiä ilmiöstä, joka kaikkien kasvatustyötä tekevien on hyvä tiedostaa:
Aamu-tv: Jo pienet lapset laihduttavat
Vanhempi pohdintani Suojelukohteena naiskauneuden ja hyvinvoinnin monimuotoisuus kuvastaa hyvin samankaltaisia ajatuksia. Tekstissä olen käsitellyt sitä, kuinka paljon vanhempien ja yhteiskunnan esimerkki vaikuttaa lasten tapaan hahmottaa kehoaan ja suhtautua ruokaan. Nyt ajattelin kirjoittaa vielä pari ajatusta lisää Susannan haastattelun inspiroimana. Käsittelen lasten ulkonäköpaineiden syiden ohessa keinoja, joilla näitä paineita voitaisiin vähentää. Arvostan jos joku teistä lukijoista haluaisi myös jakaa omia ideoitaan sekä kommentoida mitä näistä minun ajatuksistani tulee mieleen.
Asennoidu syömiseen ja painoon siten kuin toivoisit lapsesikin tekevän
Mallioppiminen on tärkeä psykologinen ilmiö, joka liittyy olennaisesti lapsen terveen kehonkuvan ja syömiskäyttäytymisen rakentumiseen. Isä ja äiti ovat pienen lapsen idoleja, joiden kaltaiseksi hän pyrkii kykenemättä erottamaan selkeästi mikä vanhempien käyttäytymisessä on kopioimisen arvoista. Kaikenlaiset lausahdukset ja toimintamallit ohjelmoituvat vuosien myötä osaksi lapsen ajatusmaailmaa, kun niitä tarpeeksi usein toistetaan.
Lapsen ainoa todellisuus on siis se, jonka vanhemmat ja hänen ympäristönsä rakentavat lapselle sanoilla ja teoilla. Lapset ovat myös todella herkkiä aistimaan vanhempiensa asenteita, vaikka näistä ei puhuttaisi koskaan ääneen koko perheen kesken. Siksi on hyvä muistaa, että lapselle tarjottu kannustus ei riitä, mikäli omaan olemukseen sekä syömiseen liittyvät ongelmat ovat työstämättä. Lapsi joutuu jollain tapaa käsittelemään sen, että hänelle tärkeimmän esikuvansa toiminta on ristiriidassa perheessä kuulutettujen periaatteiden kanssa.
Kukaan meistä ei ole täydellinen eikä sellaiseksi tarvitse koskaan tullakaan, mutta omaa itsetuntoa ja puhetyyliä voi aina kehittää koko perheen eduksi. Esimerkiksi oman (tai puolison) ulkonäön jatkuva morkkaaminen lapsen nähden ja toistuvat tiukat laihdutuskuurit eivät tarjoa hyvää oloa pienelle tyypille, joka yrittää vasta muodostaa käsitystä siitä mitä on kauneus, naisellisuus tai vaikka järkevä painonhallinta.
Katsotaan aiheeseen liittyvä havainnollistava esitys:
Jos tästä tuli sellainen kuva, että haluan jokaisen perheen nauttivan juustonaksuja vaikka hampaat irvessä ja kiellän ylipainoisia äitejä laihduttamasta, niin kyse on väärinkäsityksestä (ja kehotan lukemaan muitakin kirjoituksiani). Olen luomunainen henkeen ja vereen, joten lapsiperheiden kohdalla kannatan sellaista rentoa elämäntapaa, jossa lapset oppivat pitämään herkkuina muutakin kuin teollista moskaa, mutta voivat syödä esimerkiksi juhlissa ihan mitä huvittaa. Pienenä on helppoa oppia mitä vaan - myös terveelliset, joustavat elintavat.
Tarkoitus ei myöskään ole syyllistää ainuttakaan vanhempaa yhtään mistään, sillä tiedän kuinka usein syömishäiriöiden yhteydessä etsitään selitysmalleja aivan väärästä suunnasta. Jokaisen pienen tai isomman tytön syömishäiriö on vaatinut kehittyäkseen lukuisten eri tekijöiden kasautumisen ja lopulta jonkin triggerin, joka voi vaihdella aina ilkeästä kommentista ostoskanavan abtronic-mainokseen.
Eli kotiinviemisenä tästä jutusta: avostakaa itseänne äidit, isät sekä modernit yhden hengen perheet. Tarjotkaa lapsille hyviä eväitä elämään sekä ravinnon että ajatusten muodossa. :)
Jatketaan seuraavassa osassa.
__________________________________________________________
Moikka, mulla on sulle tunnustus blogissani. Käy kurkkaamassa: http://movemeliikuttaa.blogspot.com/ :)
VastaaPoistaHyvä kirjoitus ja tärkeä aihe!
VastaaPoistaMinä vielä lapsena koin olevani sopiva. Jos mietittiin kavereiden kesken, kuka on lihava ja kuka laiha, minä sanoin aina olevani sopiva. Esiteini-ikään mennessä tuo näkemys omasta kehosta oli menetetty.
Pienelle lapselle on ainakin helppo luoda tervettä suhtautumista omaan kehoonsa kehumalla lapsen kehoa ja osoittamalla rakkautta lasta kohtaan, myös lapsen kehoa. (Tätä nyt ei saa tulkita väärin). Että lapsi kokee jokaisen osan kehostaan rakastettavana. Fyysinen läheisyys lapsen kanssa auttaa tässä.
Ja koskaan ei vanhemman tai muun lapselle läheisen ihmisen pidä mennä katselemaan itseään peilistä kriittisesti saati sitten kommentoida mitään omassa kehossaan negatiivisesti. Tästä lapsi vain oppii, että jokin osa kehossa tai kehon muoto voikin olla väärä.
Kiitos Elina kommentista ja hyvistä näkökulmista! Kirjoitat kauniisti ja viisaasti.
VastaaPoista