Sarjassa aikaisemmin ilmestyneet jaksot ovat tsekattavissa tuolla:
1. Kun VHH ei sovi: johdantoa
2. Kun VHH ei sovi: teini-iän kokeiluja
Tässä osassa pääsemme loppuratkaisuun ja VHH vaihtuu viimein muihin aiheisiin. Elämässä kun on niin paljon tärkeitä ilmiöitä, joita en ole ehtinyt käsitellä. Mutta nyt, palataan vielä kerran henkilökohtaisiin VHH-seikkailuihini.
Tiedekin sen todistaa
Nuoruuteeni ajoittunut VHH-trippi ei ollut kovin miellyttävä, kuten edellisestä osasta kävi ilmi. Muistot kuitenkin haalistuivat ja jossain vaiheessa päätin antaa VHH:lle uuden mahdollisuuden. Kyseinen ruokavalio teki toisen tulemisensa elämääni erityisesti siitä syystä, että hiilihydraattien vähentämisestä alkoi varoittelujen ohella ilmestyä vuosien saatossa yhä enemmän myönteisiä tutkimustuloksia.
Paradigman vaihtuessa karppausmyönteisemmäksi, aloin pitää todennäköisenä syynä aikaisempaan fiaskooni sitä, että tein jotain väärin. En ollut tarpeeksi kärsivällinen, sopeutumisvaihe oli liian lyhyt ja urheiluharrastuskin erittäin rankka. Mitä näitä vakioselityksiä nyt onkaan. Sitäpaitsi alakarppaus oli noussut koko kansan keskuudessa suureen suosioon, joten miljoona kärp...karppaajaa ei voinut olla väärässä - minussa täytyi olla jotain vikaa, kun täydellinen ruokavalio ei toiminut.
"...miljoona kärp...karppaajaa ei voi olla väärässä - minussa täytyi olla jotain vikaa, kun täydellinen ruokavalio ei toiminut."
Ristiriitaisten suositusten suossa
Samalla kun tutkimukset vakuuttivat VHH:n olevan turvallinen ruokavalio, otti myös fitness-maailma sen omakseen. Keskustelupalstat, blogit ja lehdet vilisivät kuvia kaunisvartaloisista urheilijoista, jotka olivat löytäneet viimeisen silauksen trimmaukselleen hiilihydraattirajoitusten avulla. Tällä sektorilla erityisen kiehtova ilmiö oli paleoliittisen suuntauksen nousu. Paleolla tarkoitan kivikautisen ruokavalion vetoavaa romantiikkaa, jota maalailivat niin maailmankuulut valmentajagurut kuin keskustelupalstojen kunkutkin. Kuulosti todella fantastiselta idealta syödä ruokaa, johon geenimme ovat tottuneet ja karttaa neoliittisia myrkkyjä eli evoluution näkökulmasta ajateltuna liian uusia ruoka-aineita. Sellaisia joiden syömiseen emme ole geneettisesti sopeutuneet ajan saatossa, luonnonvalinnan kautta. Toisin sanoen nämä ruoat ovat olleet liian vähän aikaa ihmiskunnan saatavilla ja siksi ne sairastuttavat ja lihottavat meidät. Ainakin teoriassa...
Idea oli sinänsä oikein hyvä ja näytti toimivan monelle, mutta käytännössä homma luisui ahdistavan epämääräiseksi. Luokitukset sallituista ja kielletyistä ruoka-aineista vaihtelivat suuresti eri gurujen välillä ja blogijutusta toiseen. Neoliittiseen kategoriaan luokiteltiin perussetin (vehnä, sokeri, maito ym.) ohella milloin viljat "jotka eivät halua että niitä syödään ja siksi hyökkäävät syöjänsä soluja vastaan myrkyllisillä lektiineillään", milloin pähkinät ja siemenet "liiallisten omegakutosten" takia. Niin ja tietysti omena, tuo pahuuden hedelmä, joka oli nyt ihan out fruktoosin takia.
Omasta näkökulmastani arvioituna vähähiilihydraattinen paleo tuntui kuitenkin lopulta kokeilemisen arvoiselta idealta, kaikesta ristiriitaisuudestaan huolimatta. Tämä johtui lähinnä siitä, että olen ollut aina paleo- ja evoluutioromantikko (köh, myös evoluutiopsykologia on paheeni). Lisäksi kyseisen suuntauksen edustajat olivat loistavia kirjoittajia ja osasivat käyttää pubmedin tietokantoja nerokkaasti hyväkseen. Joka ikisen argumentin tueksi löytyi aina jonkinlainen tutkimusviite ja jos ei löytynyt, niin sitten ainakin vakuuttava anekdootti. Niinpä innostuin ja päätin aloittaa yhden naisen avarakatseisen tutkimushankkeen kokeilemalla saisinko vielä paremman olon karsimalla ravinnostani pois hiilihydraatteja sekä neoliitisia ruokia. Ja syömällä toki mahdollisimman paljon rehuja ja erilaisia hyviksi määriteltyjä rasvan sekä proteiinin lähteitä.
Mikä on kun suksi ei luista?
Homma oli ensimmäisinä päivinä yhtä takkuamista, kuten arvata saattaa. Odotin nyt kuitenkin kärsivällisesti kehoni sopeutumista. Valitettavasti meno ei kuitenkaan parantunut viikkojenkaan induktiovaiheen kuluessa. Hiilihydraattikäyttöinen järjestelmäni yritti kovasti sopeutua uuteen polttoaineeseensa eli rasvaan, mutta parhaimmillaan olo oli vain jokseenkin siedettävä.
Runsas proteiini- ja rasvamäärä ruokavaliossa tuntui myös äklöttävältä, vaikka nämä makroravinteet hankittiin terveellisesti mm. kalasta, pähkinöistä, hyvistä kasviöljyistä, kasviksista ja kananmunista. Meno hyytyi totaalisesti myös salilla, jonne olin juuri ostanut kausikortin. Lopulta punttiksen houkuttelevin aktiviteetti oli akkojen lehtien selailu infrapunasaunassa, jossa sai hienkin pintaan ilman että silmissä musteni. Tervettä fitness-touhua kerrassaan.
"Lopulta punttiksen houkuttelevin aktiviteetti oli akkojen lehtien selailu infrapunasaunassa, jossa sai hienkin pintaan ilman että silmissä musteni. Tervettä fitness-touhua kerrassaan."
En oikein tuntenut nälkää, vaikka olo oli hutera. En tuntenut itseäni kylläiseksikään, sillä jotain (l. hiilihydraattia) jäi aina puuttumaan. Vaikka kuinka tankkasi rasvaa ja vihanneksia, ei vaan tuntunut tasapainoiselta. Erityisenä hyötynä tähän tiukempaan vaiheeseen liittyen täytyy kuitenkin mainita se, että sain paljon tukea gluteenin täydelliseen poistamiseen ruokavaliostani. Kerrankin paneuduin kunnolla aiheeseen ja luin lukuisten muiden joukossa kirjan Vaaralliset viljat. Sen avulla ymmärsin, että gluteeniviljat ovat aina aiheuttaneet ongelmia muillekin, kuin keliakiadiagnoosin saaneille. Sisäistin tunteen, että minulla olisi oikeus poistaa haitalliseksi itselleni havaitsemani aines ruokavaliostani ilman selittelyjä - vaikka viralliset suositukset ja muut ihmiset sanoisivat mitä. Tämä oli ehdottomasti kokeilun parasta antia.
Kokeilun huonointa antia taas oli, että se ei toiminut. Ei sitten millään. Todettuani melko pian, ettei alakarppaus ollut hyvä idea, yritin hienosäätää ohjelmaani suuntaan jos toiseen lisäämällä proteiinin ja rasvan oheen papuja, pieniä määriä viljoja (gluteenittomana) ja sallimalla itselleni marjojen syömisen. Kokeilin myös hiilihydraattisyklitystä ja rasvan lisäämistä entisestään. Kaiken tuloksena havaitsin itsessäni ainoastaan enemmän ja enemmän ikäviä vaikutuksia.
Seuraavat haittavaikutukset saivat minut lopulta ymmärtämään, ettei alakarppaus sovi minulle ollenkaan:
- Kärsin unensaantivaikeuksista ja olin koko ajan joko ylikierroksilla tai uupunut.
- Heräsin öisin siihen, että sydämeni takoi tuplabasarikomppia ja ruumiinlämpöni oli todella hot.
- Pahimpina hetkinä sain selkeitä hypoglykemiaoireita.
- Törmäilin ovenpieliin ja hajotin aika monta posliiniesinettä (alhaisesta verensokerista aiheutuneiden koordinaatio-ongelmien takia).
- Stressinsietokykyni laski olemattomaksi.
- Vaikka söin monipuolisesti ja riittävästi energiaa, lähti urheilusuorituksista kaikki räjähtävyys.
- En voinut pudottaa hiilihydraatteja ihan minimiin, vaikka nostinkin rasvan määrää. Ruokavalion kokonaisenergiamäärä nousi suunnattomasti.
- En liho helposti, mutta siinä vaiheessa, kun ruokavalioon lisätään pähkinävuorten ohella voipaketti päivässä, niin kyllä alkaa muuten vähitellen tehota.
- Ja kun urheillakaan ei oikein jaksanut, ei keskivartaloni voinut enää mitään tämän matemaattisen yhtälön edessä - rasvaa kerääntyi, vaikka sitä oli tarkoitus polttaa.
- Liikuin jatkuvasti ylikuntoa muistuttavan tilan rajamaastossa.
- Palautuminen urheilusuorituksista hidastui.
- Mieliala ei pysynyt korkealla tai edes tasapainoisesti matalana. En ole muutenkaan luonnostaan maailman tasaisin ihminen, mutta nyt mentiin elämän vuoristoradalla sellaista haipakkaa, että tahdoin ajoittain kokonaan pois kyydistä.
Fysiologisen intuition aktivointia
Thaimaassa ainoa urheilulajini oli kävely sekä "syö niin paljon kuin pystyt kolmessa tunnissa" -sushiravintoloiden tarjonnan maksimaalinen hyödyntäminen. Tähän tyyliin, mutta siis kolmen tunnin ajan:
Eli ruokavalioni koostui pääasiassa tolkuttomasta määrästä valkoista riisiä, sushia sekä perusravintolaruokaa, kuten vihreää currya ja tom yam -keittoa. Usein tilasin nälkääni vielä ylimääräisen riisiannoksen. Ja arvatkaa miten kävi?
"Ruokavalioni koostui pääasiassa tolkuttomasta määrästä valkoista riisiä, sushia sekä perusravintolaruokaa, kuten vihreää currya ja tom yam -keittoa. Usein tilasin nälkääni vielä ylimääräisen riisiannoksen. Ja arvatkaa miten kävi?"
Sain luontaisen kylläisyydensäätelyni toimimaan ja laihduin, vaikka söin kuin villihevonen. Ja juuri kaikkea sitä, minkä paleo- ja karppauslinjaukset olivat kieltäneet! Mielialakin koheni ja opin nauttimaan syömisestä ja elämästä täysillä.
Kokemukseni ansiosta ymmärsin, kuinka tärkeää nykyisen terveystietotulvan keskellä on aktivoida käyttöön oman kehon ikiaikainen viisaus. Fysiologinen intuitio, jonka ansiosta esiäitimme ja -isämme ovat selvinneet halki vuosituhansien hyvillä mielin - ilman tutkimustietokantoja sekä päivästä toiseen vaihtelevia kiellettyjen aineiden listoja. Kotiin palattuani aloin rakentaa ruokavaliotani uusiksi täysin yksilöllisten tarpeideni pohjalta ja todella rennolla otteella.
Nyt, tänä päivänä koen, että maalaisjärkeäni ja kehoni signaaleja kuuntelemalla olen löytänyt tien ulos ristiriitaisen ravitsemustiedon labyrintista. Olen löytänyt ruokavalion joka ei sovi kategorioihin, vaan minulle.
~The End
___________________________________________________________________________
Disclaimer: Ei ole mahdollista kehittää sellaista ruokavaliomallia, joka soveltuu jokaiselle ihmiselle, kaikissa mahdollisissa elämäntilanteissa. Olemme mielemme ja kehomme osalta ainutlaatuisia, joten toimivin elintapojen kokonaisuus rakennetaan yksilöllisesti. Tässä kirjoituksessa käytän termiä VHH sellaisista ruokavalioista, joissa hiilihydraattien määrä on pudotettu tietoisesti alhaiselle tasolle. En ole VHH:n kannattaja tai vastustaja, vaan ravintovalmentaja & psykologi, joka etsii jokaiselle asiakkaalleen parhaiten sopivan ruokavaliokokonaisuuden räätälintyönä.
________________________________________________________________________________________________
Image: Master isolated images / FreeDigitalPhotos.net
Image: anankkml / FreeDigitalPhotos.net
tää oli paras kirjoitus, mitä oon aikoihin lukenut. löysin tuosta listasta samoja oireita mitä ittelläkin oon havainnut jos oon hiilareita vähentänyt. unettomuus varsinkin lisääntyy selkeästi, ja toi ylikierroksilla olo. Kyllähän sitä sanotaan, että karppaus tekee olon energiseksi ja virkistää, mutta entuudestaan skarppina ja pirteänä ihmisenä tuntuu, että keho ja mieli käy ihan liian kovaa. eli mieli tarvitsee hiilareita ihan rauhoittumiseenkin. :D
VastaaPoistatästä aiheesta pitäisi kirjoittaa enemmän. uskon, että löytyy monia ihmisiä, keille vhh ei vaan yksinkertaisesti sovi. moni saattaa ihmetellä ja jopa hävetä tätä, sillä niin suitsuttavaa keskustelua vhh:sta mediassa käydään. voisit jopa harkita artikkelin lähettämistä jollekkin lehdelle, varmasti julkaistaisiin!
kiitos kirjoituksestasi. :)
Vitsit miten mukavaa kuulla, että tästä oli iloa. Mielelläni mä tämän antaisin jollekin lehdelle, vaikka mulla ei ole oikein kokemusta siitä miten itseä tarjotaan kirjoittelemaan.
VastaaPoistaTajusin nyt kuitenkin kommenttisi myötä, että voisin toimia toisin kuin yleensä ja ottaa itse yhteyttä johonkin lehteen, jota nuoret ruokavaliostaan kiinnostuneet naiset lukevat aktiivisesti. VHH:sta ei puhuta julkisuudessa tarpeeksi monipuolisesti ja tässä kaivataan jo vähän tuoreempia näkökulmia suitsutuksen kylkeen.
Ruokavalion makroravinteet todellakin vaikuttavat aivojen välittäjäainetoimintaan. Tätä näkökulmaa yritän nyt saada lanseerattua myös tuonne psykologian puolelle.
Kiitos vielä palautteesta. <3
Tutun kuuloiset oireet! Samanlaisia kokemuksia löytää ainakin hieman etsimällä ihan hyvin lisää. Ja kuten jo aiemmin totesin, mullakin stressinsieto meni tosi huonoksi ehkä osittain juuri VHH:n myötä vaikka oli siinä samoihin aikoihin paljon muutakin taustalla ja vielä yleisesti ylisuoritusluonne vaivasi...
VastaaPoistaHarmi kun paleoblogimaailmassa ei hirveästi kiinnitetä huomiota siihen että joillakin seuraa tuollaisia ongelmia karpilla. Nyt tosin ihan viimeisen vuoden tai kahden vuoden aikana on tapahtunut tosi paljon muutosta mielestäni parempaan suuntaan
- Vihdoin esim Stephan Guyenetin blogissa on VHH:n teoriapuolesta kritiikkiä
- Don Matesz luopui runsasrasvaisesta ruokavaliosta ja on herättänyt sillä ihan hyvää keskustelua
- Chris Masterjohn myös vaikuttaa huomanneen nämä karppauksen ristiriidat ja käsittelee aihetta mahdollisesti blogissaan lähiaikoina tarkemmin. Eräässä kirjoituksessaan lupasi kirjoittaa myöhemmin "when and if it may sometimes be better to just eat carbs, and lots more."
- Perfect Health Diet -blogissa on moniosainen kirjoitussarja nollakarppaamisen vaaroista, joka kyllä käytännössä pätee myös alakarppaukseen.
- Kurt G. Harris pitää valkoista riisiä sekä perunaa hyväksyttävinä ruokina ns. Paleo 2.0 -ruokavaliossaan jossa ei ihan dogmaattisesti jätetä kaikkia neoliittisia ruokia pois
- Ned Kock, Denise Minger ja Richard Nikoley eivät näköjään ole ainakaan (enää?) sitä mieltä että hedelmät olisivat välttämättä haitallisia vaikka siellä sitä fruktoosia onkin...
Tuosta valkoisen riisin syönnistä. Mäkin oon alkanut syömään paljon. Kyllä se tuntuu olevan aika hyvä ruoka mulle ainakin!
Oletko muuten tutustunut Matt Stonen RRARF-kirjaan (guugle löytää rrarf.pdf) :P Siinä esitettiin sellainen ajatus että joskus on hyvä syödä paljonpaljon sellaisia luonnollisia ruokia jotka eivät kuitenkaan stimuloi tai huijaa elimistön säätelyjärjestelmiä. Hänen mielestään runsas syöminen ja lepo voi tuottaa samoja hyötyjä kuin kilpparilääkityskin. No, ainakin molemmilla saa ruumiinlämpöä ylös. Ja hän on sitä mieltä että vaikka siinä voi paino nousta (ja joillain kuulemma laskee) niin insuliiniherkkyys paranee "hyviä" hiilareita mättämällä. Ihan kiinnostava ja helppo kirjanen.
Niin ja Danny Roddyn uusin blogiteksti voi ehkä kiinnostaa myös http://www.dannyroddy.com/main/2011/8/16/why-im-not-a-fan-of-high-fat-diets-part-i.html
Sori pitkästä kommentista, tuli vaan kaikkea mieleen mikä saattaa ehkä kiinnostaa sua ja kuitenkin liittyy tämän kirjoituksen aiheeseen 8)
Ei kuule haittaa ollenkaan Valtsu, että laitat viisaita kommenttejasi pitkinä versiona! Saan sinulta aina tosi hyviä vinkkejä eri ajattelijoista tällä laajalla hyvinvoinnin sektorilla. Arvostan kovasti sitä, että jaksoit tehdä tuon listauksen, josta on hyötyä myös näitä kommentteja selaaville.
VastaaPoistaKunhan palaan ensi viikolla sellaiselta "edustusristeilyltä", niin tutkailen kyllä noita kaikkia.
Mitä tulee noihin tekijöihin ylikierroksille ajautumisen taustalla, niin ihmisen kehoa ja mieltä ei oikein voi siinä prosessissa tosiaan karkeasti erottaa. Se on monen tekijän summa, että aivojen välittäjäaineiden tasapaino järkkyy ja tietyt persoonallisuudenkin piirteet kärjistyvät pahimmillaan hyvistä haitallisiksi. Kokemuksesi kuulostaa siksi niin tutulta ja mä samaistun tuohon, että kun ylisuorittajuus yhdistyy biologisiin triggereihin, niin siinä voi hiilarien karsiminen olla viimeinen niitti.
Ajattelin että sopii ehkä lisätä vielä muutama seikka tuosta ahmimisesta/ylisyömisestä :P
VastaaPoistaYleensä tohon Matt Stoneen ollaan suhtauduttu paleopiireissä aika pilkaten. Esim Kurt G. Harris ja Richard Nikoley ovat kritisoineet häntä kirjoituksissaan. Sen sijaan Chris Masterjohn (joka mun mielestä on aikamoinen nero) tuntuu ymmärtävän Stonen ajatuksia enemmän.
Lisäksi tuli mieleen että myös Tim Ferriss tosi suositussa kirjassaan The 4-Hour Body mainostaa sellaista ruokavaliota jonka yhtenä piirteenä on viikoittainen ahmimispäivä jolloin kuuluu syödä ihan friikisti :P Masterjohn on arvostellut kyseisen kirjan ( http://www.cholesterol-and-health.com/Review-Tim-Ferriss-4-Hour-Body.html ) ja kirjoittanut seuraavaa:
"His fat-loss regimen sticks to a five-rule "Slow-Carb Diet" six days a week, but on the seventh day he resteth. This is the day for "reverse Lent," otherwise known as bingeing on whatever the heck you want. In fact, Ferriss considers overfeeding one day a week to be a critical component of his fat loss regimen because of its effects on metabolism-boosting hormones.
In this respect he seems to have come to conclusions similar to those of Ori Hofmekler of Warrior Diet fame, who advocates fasting in the day and overfeeding in the night, and Matt Stone, whose High-Everything Diet uses overfeeding as its very lifeblood.
Stone recently told Jimmy Moore that one of the issues he's still trying to tweak with his diet is to get rid of the initial gain in weight. Tim Ferriss may have solved that problem with his version of overfeeding, as folks on his diet usually gain weight on overfeeding day but nevertheless experience a net loss of several pounds per week from the very beginning.
Of course, Ferriss also has an entire "Damage Control" chapter dedicated to methods for minimizing any fat gain during the overfeeding period."
OK, nyt alkaa jo pienesti mennä ulos VHH-aiheesta. Luulenpa että tähän ahmimisjuttuun mulla ei ole nyt enää lisättävää 8)
Mahtava kirjoitus! Sinulla on totta tosiaan sana hallussa. Oma kohtainen kokemus on tosi kiinnostavaa ja kun sinä vielä sitten taidat niin hyvin ne tieteellisetkin jutskatkin.
VastaaPoistaOlisit omiaan kirjoittamaan tosiaan myös lehtiin kuten Senja esitti. Jotenkin voisin kuvitella sinut myös telkussa keskustelemassa asiantuntevasti mutta ah niin huumorintajuisesti myös ravitsemuksesta, terveydestä, hyvinvoinnista, psykologiasta...You name it! :)
Valtsu: Toi Ferrisin kirja täytynee hommata, oon himoinnut sitä jo pidemmän aikaa. Arvostan Ferrisin "out of the box" -meininkiä. Ahmimisesta vois kyllä kirjoitella täällä blogissakin, se on tosi kiinnostava ilmiö ja kuuluu mun mielestäni monen ihmisen normaalielämään. Toisille taas ei sovi laisinkaan noi "mässypäivät".
VastaaPoistaMutikkatyttö: Sitten joskus kun oon siellä telkkarissa, niin lähetän terveisiä eräälle Mustikkatytölle, joka on tehnyt mut kerta toisensa jälkeen niin äärimmäisen iloiseksi kommenteillaan. :) Oot kyllä valovoimainen ihminen ja saanut mutkin uskomaan itseeni ja tähän juttuun. Meidän pitää päästä yhdessä johonkin talk showhun.
Oi kiitoksia ja sehän oisi ihanaa!Terkut olisivat jo mahtava juttu. Telkussa taas voisin siinä kompata vierellä ja lopuksi analysoitaisiin koko sessio halki poikki ja pinoon! Mikäs sen hauskempaa! :D
VastaaPoistaMainio teksti ja erittäin hyvä palautus realiteetteihin näin VHH-buumin keskellä.
VastaaPoistaKiitoksia Juho! Tässä täytyy välillä palauttaa itsensäkin realiteetteihin. Buumit tulevat ja menevät, mutta tietyt terveyden kulmakivet pysyvät. Yksi näistä on relaaminen.
VastaaPoistaOmalla kohdalla törmäsin samanlaisiin ongelmiin paleon alkukuukausina. Ajan kanssa aloin lisäämän bataattia, marjoja ja hedelmiä, sekä jossain määrin perunaa. Pikkuhiljaa olo ja energiatasot nousivat tasolle jota en ollut ennen kokenut. Mielestäni sinun tapauksessa ongelman aiheutti selkeästi hiilareiden liiallinen rajoittaminen, eikä niinkään paleo. Paleossahan ei ole mitenkään määritelty makroja ja jokaisen pitäsi osata syödä niitä omien tarpeidensa mukaan laadukkaista lähteistä.
VastaaPoistaKaikin puolin hyvä kirjoitus kuitenkin. Itse kun alkaa olla niiin paleo nykyään, niin hyvä katsella asiaa välillä vähän eri kulmasta.
Moi Edu ja kiitos fiksusta kommentista. Toivottavasti tästä ei tullut sellaista kuvaa, että vastustan jotenkin paleota. Siis sitä oikeaa paleota, johon kuuluvat hiilihydraatit. Yritin kyllä tuossa painottaa, että kyse oli siis nyt VHH:sta tai paleon vähähiilihydraattisesta sovelluksesta. Mitään ongelmiahan paleo ei aiheuta silloin, kun makroravinteiden saanti on kohdallaan ja sosiaalisiin tilanteisiin osallistuminen ei kärsi liian fanaattisen noudattamisen takia.
VastaaPoistaKoen sellaisen paleon "kitavalais-suomalaistyylisen" sovelluksen bataatteineen ja marjoineen aivan loistavaksi ratkaisuksi. Jos siis haluaa ja voi jotain erikoisruokavaliota noudattaa.
Mahtavaa että olet saanut energiatasosi hyvälle mallille ja olet osannut noin hienosti säätää ruokavaliosi itsellesi sopivaksi. Sitä minä yritän näillä kirjoituksilla painottaa, että ihmisten kannattaisi kuunnella enemmän itseään ja uskaltaa lisätä niitä hiilihydraatteja, jos keho niitä huutaa. :)
Mielenkiintoinen ja aiheellinen näkökulma. Hyvä, että jaoit tämän.
VastaaPoistaKiitoksia! Kyllä tämä oli itsellekin mielenkiintoinen näkökulman avartamissessio ja jotenkin moni asia selkiytyi päässäni, kun kirjoitin tänne.
VastaaPoistaHei Hanna, minulla on pieni yllätys sinulle blogissani... :)
VastaaPoistaHyvä kirjoitus, pitäisi varmaan miettiä tuota hiilarimäärää uudelleen, kun kaikenlaisia oireita on...
VastaaPoistaKiitän palautteesta. Jos oireita löytyy, niin kannattaa kyllä kokeilla viilata ruokavaliota parempaan suuntaan. Myös itseä kuuntelemalla. Hiilihydraattien lähteissäkin on aina niin paljon valinnanvaraa, että laadukkaita kyllä löytyy sieltä joukosta.
VastaaPoistaVoisi olla myös hyvä idea säätää ruokavalion kokonaisuutta kuntoon jonkun ammattilaisen kanssa, niin säästyy aikaa ja vaivaa.
Hyvää vointia sinne!
Aivan mahtava ja älyttömän valaiseva kirjoitus.
VastaaPoistaMä oon koittanut itselleni väkisin uskotella että mulle sopii tää vhh-ruokavalio, mutta oon kyllä itselleni myöntämättä huomannut että ei oo kyllä kaikki muumit laaksossa... Tunnistin nimittäin aika monet oista oireista.
Nyt on vaan kamala kynnys ottaa niitä hiilareita takaisin ruokavalioon enemmän, kun ne on saaneet päässä sellasen itse saatanan leiman.
Mutta, tervetuloa kans lukeen mun blogia.
Mitä nyt sun tekstejä oon lukenut lisää niin tosi hyvää juttua, jään seurailemaan :-)
Oi miten hienoa kuulla tuollaisia sanoja WM, kiitos!
VastaaPoistaMitä tulee hiilareiden lisäämiseen, niin monelle se tuntuu olevan tänä päivänä samanlainen ongelma, kuin rasvan syöminen oli 90-luvulla. Tämä on kyllä harmi, että aina nostetaan jokin yksittäinen ravintoaine möröksi ja nähdään turhaa vaivaa sen välttelyssä. Mä luulen että tuossa ei auta, kuin "siedättää" itseä hiilihydraatteihin omassa rauhassa ja luottaa siihen, että on niitä syömällä ennenkin pärjätty.
Liityin heti blogisi lukijaksi.
Oi ja voi, miten mahtavaa tekstiä! Tästä syntyi nyt kyllä uusia näkökulmia ja paljon. Sekä myös tulostin tekstin netittömille kavereille,jotka kamppailevat ruokavalioiden viidakossa ja ovat niin alttiita kaikenlaiselle yleistykselle.
VastaaPoistaTästä kirjoituksesta tekee hyvän sekin, että tämä on yksi omakohtainen näkökulma VHH viidakkoon:)
Joskin monet aiemmat kommentoijat ovat jo kokeneet samankaltaisia kokemuksia.
Ja niin, komppaan Senjaa, miten oisikaan kiva vaihteeksi lukea lehdestä jotain muutakin kuin suitsutusta kaikista onnistuneista ja niin mallikkaista kokemuksista. Enkä siis ole niinkään pessimisti vaan haluaisin, että kaikki eivät niele VHH:ta purematta.
Tämä blogi meni vakioihin kovaa kyytiä, kiitos suuri, että jaat erittäinkin hauskan ja taidokkaan kirjoittajanlahjan:)
Et tiedäkään kuinka hyvä mieli mulle tuli kommentistasi, kiitos siis päiväni piristämisestä. Toivotaan, että ehdin jossain vaiheessa alkaa soluttautua myös jonkin laajalevikkisemmän median puolelle, sillä soraääniä tarvitaan VHH-ylistyksen keskelle. Näin säilyy ymmärrys siitä, että olemme yksilöitä ja itseä on tässä maailmassa opeteltava kuuntelemaan. Se taito on ymmärrettävästi monelta kadonnut ulkoapäin annetun informaation äärettömän saatavuuden keskellä.
VastaaPoistaLoistava kirjoitus, Hanna. Kaipaisin edelleen hieman lyhyempiä lauseita, helpottaisi pitkien tekstiesi lukemista. (t. tuottaja ;D)
VastaaPoistaMä luin Vaaralliset Viljat- kirjan reilu vuosi sitten enkä oikein tiennyt, mitä ajatella. Asia oli toki sinänsä hyvä, mutta en oikein tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Turhan hysteerista ja selvästi shokkiuutisarvoa hakevaa tekstiä eivätkä lähteetkään luotettavuudellaan loistaneet. Jäi lukematta loppuun, koska olisin halunnut enemmän asiallista tietoa ilman hysterianlietsontaa. Mutta niin, Ämerikkä...
Halauksia <3 t. Marianna
Hehee, kiitoksia tuottajalle. <3 Mä yritän pätkiä vielä enemmän. Ymmärrän kyllä, että vuodatusteni pointteja on helpompi hahmottaa zäpäkämmässä muodossa.
VastaaPoistaVaaralliset Viljat ansaitsee paljon kritiikkiä suomennoksesta ja muutenkin sensaatiohakuisesta tyylistään. Siinä on myös aika ehdoton linja ja mitähän vielä, reseptit eivät täyttäneet mun kriteerejäni. Mutta. Loistava herättelykirja se silti on. Kyllä se auttoi ja antoi voimaa. Olen saanut sen lukemisen jälkeen monet asiat kuntoon. Uskon että täydellinen gluteenista luopuminen oli paras terveystekoni pitkiin aikoihin ja moni merkki puhuu sen puolesta.
Tämäpä hyvä kirjoitus. Antoi ajateltavaa. Itsellä on ongelmia viljojen kanssa ja harkitsin jo ryhtymistä VHH:lle, mutta taitaa se jäädä kuitenkin. Kiltisti vaan maksan itseni kipeäksi gluteenittomista tuotteista ;)
VastaaPoistaJos viljat aiheuttavat ongelmia, on tosiaan muitakin ratkaisuja, kuin VHH. Suosittelen kääntymään asiantuntijan puoleen ruokavalion koostamisessa, niin tuo hiilihydraattien määrä saadaan myös säädettyä paremmin yksilöllisen tarpeen mukaan. Nykyään on niin paljon ristiriitaista tietoa liikkeellä, että ihmisillä menee energiaa ja aikaa erilaisten dieettien testaamiseen ja tulokset ovat sitten mitä sattuu.
VastaaPoistaOnhan kirjassa kyllä herättelevätkin puolensa, en kiistä :) Ansioitakin on, ei ollut tarkoitus täystyrmätä missään tapauksessa.
VastaaPoistaHei, kiitos todella mielenkiintoisesta postauksesta (samoin uusimmasta, jossa on asiaa gluteenin ja mielialahäiriöiden mahdollisesta yhteydestä)! Seuraan dieettikeskusteluja ja vhh-trendiä kiinnostuneena, mutta itseni vähän ulkopuoliseksi tuntien. Minua kiinnostaa sattuneesta syystä (kaksisuuntainen mielialahäiriö - tai sitten vain hyvin ailahteleva luonteenlaatu) paljon ruoan ja mielenterveyden yhteys.
VastaaPoistaOlen ollut ymmärtävinäni, että monella masennusoireet vähenevät hiilarien myötä tai verensokerin tasaantuessa, ja good for them. Itselläni on kuitenkin enemmän taipumusta ylikierroksiin, unettomuuteen, yms. vauhdikkaaseen psykofyysiseen oloon, ja koen, että nk. hyvät hiilarit nimenomaan auttavat mua pitämään jalat maassa ja mielen, no, normaalina. Minulla oli nuorena aikuisena vaihe, jolloin lihoin syömällä epämääräisesti, ja samalla puhkesi mielenterveysongelmia, ja nämä ruokkivat toisiaan. Vähitellen aloin ymmärtää, että minun hyvinvointini tarvitsee - aika tavallista hyvää ruokaa.
Nk. höttöhiilarit olen jättänyt jo ajat sitten, mutta syön esimerkiksi hedelmiä (ja kesäisin marjoja) aika tolkuttomia määriä päivittäin. Syön myös viljoja, mutta välttelen valmiita viljatuotteita (paitsi näkkileipää). Toisaalta leivon paljon itse. Tämä saattaa olla pelkkää uskomusta, mutta koen "kaupan leivän" aiheuttavan minulle iho-oireita, joita ei ilmene syödessäni omia luomujauhoista tehtyjä leipomuksiani.
Syön kasvisvoittoisesti, käytän paljon sieniä, herkuttelen isäni kalastamilla järvikaloilla mutten ole kovinkaan kiinnostunut lihasta (jota kyllä periaatteessa syön). Käytän voita, rypsiöljyä ja neitsytoliiviöljyä. Kotona työskentelevänä olen siinä onnellisessa asemassa, että voin/joudun valmistamaan ruokani itse, ja voin syödä, silloin kun on oikeasti nälkä lakisääteisen lounastunnin sijaan. Säännöllinen ruokarytmi on minulle tärkeä, mutta pitkähköt ateriavälit tuntuvat minulle parhailta. Tykkään myös syödä kauden mukaan - nyt siis esimerkiksi sienipiirakoita ja kaalilaatikkoa (jossa on ohraa). Syön isoimman lämpimän aterian iltaisin. Käytän toisinaan kahvissa ja teessä hunajaa tai ruokosokeria, toisinaan en.
Yritin hetken (lähinnä silkasta uteliaisuudesta) lisätä reilusti rasvaa ja proteiinia ja vähentää hiilareita. Hedelmien syönnin rajoittaminen tuntui kurjalta, sydämeni pamppaili, tunsin oloni jatkuvasti väsyneeksi ja usein nälkäiseksi. Vatsani toimi yliaktiivisesti tai ei ollenkaan, jne. (Minulla ei ollut esimerkiksi tarvetta tai tavoitetta laihtua, mutta koin turpoavani epämiellyttävästi, vaikka piti käydä päinvastoin. Normaaliruokavaliollani pysyn hyvältä tuntuvassa painossani pinnistelemättä.) Jatkossa yritän pysyä hyvältä tuntuvassa "omassa" mallissani, vaikka joku selitysmalli syömiselle tuntuisikin ihanan yksinkertaiselta tavalta "ottaa elämä haltuun". (Ehkä tässä ongelma, että haluamme uskoa "oikein" syömisen olevan suurinpiirtein avain maanpäälliseen paratiisiin.)
Tämän pitkän epistolan tarkoituksena oli siis lähinnä vain kiittää kirjoituksestasi, koin kerrankin jotain "vertaisymmärrystä" ruokavalioiden ihmeellisessä maailmassa. :)
Kiitos paljon hienosta kommentista. Ihmisillä on todellakin viheliäinen perustarve saada aina kaiken tueksi jokin mustavalkoinen selitysmalli/ohjekirja, joka vie sitten sinne paratiisiin, kun sitä vaan orjallisesti noudatetaan. Tämä taipumus valitettavasti pätee myös syömiseen. ;)
VastaaPoistaPakkomielteinen ulkopuolelta annettuihin sääntöihin ripustautuminen kielii kontrollin tarpeesta. Ilmiö on erittäin luonnollinen ja yleinen, mutta rajoittava, jos sitä ei osaa pitää aisoissa. Välillä on tärkeää vapauttaa omaa psykofyysistä kokonaisuutta ottamalla vähän etäisyyttä sääntöihin, elämällä rennommin ja rikkomalla kaavoja. :)
Kaikkea hyvää sinulle ja rentoa elämää hyvillä hiilihydraateilla! ;)
Hei, ja kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Minäkin eksyin tänne uusimman postauksen kautta, kun tuo ravinnon vaikutus mieleen kiinnostaa..
VastaaPoistaOlen tällainen "myöhäisherännäinen" ja vasta nyt oikeastaan kiinnostunut koko karppaus/paleo-ilmiöstä. Mutta kovasti mielenkiintoista minusta on, kuinka tämä aivan järjetön vastakkainasettelu koko rasvasodassa ja sitä ympäröivissä ruokavaliokeskustelussa on yltänyt valtamediaan ja puhuttaa kaikenlaisia ihmisiä. Väestö kokonaisuudessaan tuntuu olevan aikaisempaa kiinnostunu syömästään ravinnosta. "Rasvasota" on nostanu aiheen koko kansan huulille ja se saattaa olla todella hyvä asia. Ehkä ihmiset sun lailla lähtee kokeilemaan jotain erilaisia ruokavalioita ja onnistumisien tai epäonnistumisien kautta löytävät sen itselleen parhaan vaihtoehdon siihen tasapainoiseen ruokavalioon. Ja tällaiset kirjoitukset antaa ihmisille "luvan" siihen epäonnistumiseenkin. Loistavaa! Tästä syystä en lähtisi väkisin tunkemaan kenellekään jotain tiettyä ruokavaliota tai lyttäämään myöskään toisen valintaa, sillä vaikeuksien kautta voidaan päästä voittoon!
Hienosti kirjoitat. Epäonnistumisten kautta tapahtuu usein se tärkein oppiminen. Siksi toivoisin, että ihmiset uskaltaisivat kokeilla tälläkin alueella rohkeasti uutta ja tehdä sitten avarakatseisesti havaitsemansa perusteella johtopäätöksiä.
VastaaPoistaKatson että rasvasota ja karppaus voivat saada vielä paljon hyvää aikaan, kunhan tämä alkuhässäkkä saadaan jossain vaiheessa laantumaan ja voidaan keskittyä olennaisiin juttuihin kaikessa rauhassa. :)
Verkko tuo vanhoihinkin posteihin. Näyt olevan hyvin perusteellinen sekä tiedonhankinnassasi että empiirisissä tutkimuksissasi. Arvostan kovasti näin harkittua ja järkevää argumentointia asiasta. Erityisesti sitä että ihmiset ovat erilaisia, ja että heidän kannattaisi joskus kuunnella myös itseään. Kiitos.
VastaaPoistaYamaba: Eipä voisi viikko alkaa paremmin, kuin lukemalla noin hieno kommentti. Kiitos!
VastaaPoistaOlet ihana kirjoittaja, sujuvasanaisuuttasi ja viisaita lauseitasi on mukava lukea!
VastaaPoistaLöysin itseni sivuillesi etsiessäni tietoa vehnänorasmehun valmistamisesta.
Olen muutama kuukausi sitten parantanut ruokavaliotani, sillä kehoni kipristeli ja voi huonosti. Väsymys vaivasi, nivelet vinkui ja nitisi ja koko pikkukehoni oli jäykkä kuin vanhalla mummolla, iiik!
Gluteenitonta ruokavaliota noudattamalla ja paljon hedelmiä ja vihanneksia syömällä sain parissa viikossa lisää pirteyttä ja jäykät lihakseni alkoivat sorjentua sekä niveleni notkistua. Jälkeenpäin ihmettelin kuinka suuri merkitys sillä onkaan mitä suuhunsa pistää! Lääkärit eivät tee muuta kuin antavat tulehduskipulääkkeitä, yök! Miksi täällä Suomessa ei jo herätä ravinnon terveysvaikutuksiin laajemmin. Tuntuu oudolta ja lähes salatieteeltä, että tämän viisauden joutuu kaivamaan itse, kirjoista ja netistä - mikä onneksi on nykyihmiselle helpottava tietoväylä - vaikka sen pitäisi olla jokaiselle itsestään selvää ja annettua tietoa ihan lapsesta lähtien. TV-kanavat ja lehdistö herätköön ja auttakoon ihmisiä hyvinvoivaksi!
Hirvittää ajatus siitä, kuinka paljon onkaan poloisi ihmisiä, jotka tyytyvät lääkkeisiin joko jaksamatta (sairaus väsyttää liiaksi) etsiä parempaa viisautta tai uskomalla lääkäreiden jumalallisuuteen ja kaikkivoipaisuuteen.
Olen kahlannut hienoa blogiasi nyt parin tunnin ajan läpi ja onnittelen sinua mahtavasta tekstisuonestasi ja hyvistä aiheistasi, kiitokset, tulen seuraamaan uusiakin aiheitasi :)
Tuli kyllä tosi hyvä mieli, kun sain lukea näin ihanaa palautetta. Kiitos!
VastaaPoistaMinunkin mielestäni on harmillista, että ihmisillä on niin paljon harteillaan omasta terveydestään huolehtimisen saralla. Vähempikin riittäisi. Ympäröivä maailma ei tee terveyselämästä kovin helppoa. Eikä tolkuton tietotulva, joka kaataa helposti kumoon sen, joka lähtee etsimään apua netistä.
Täällä on muuten lisää blogejani: http://kauneusruokaa.wordpress.com/
http://blogit.iltalehti.fi/hanna-markuksela/
Ja kannattaa liittyä fb-ryhmääni, niin saat uusimmista kirjoituksista ilmoituksen. :) https://www.facebook.com/pages/Hyvinvointivalmennus-Avalonia/174059519330735
Kaikkea hyvää sinunkin päivääsi!