Suuntaan jos toiseen rönsyilevä kärhämä kookostuotteiden ja erityisesti kookosöljyn terveysvaikutuksista on jatkunut jo pidemmän aikaa. Täältä löytyy viimeisin havaitsemani lähdeviitteillä terästetty kannanotto, joka innosti minutkin kirjoittamaan näkemyksen aiheesta. Lähdetään siis selvittämään nauttiako vai eikö nauttia herkullisista kookostuotteista. Kuvissa esiintyvä miesmalli on ystäväni Joonas.
Erilaisten intressien värittämiä näkökulmia
Kuten kaikessa elintarvikemainonnassa, on eri tahoilla omat päämääränsä, jotka ohjaavat tiedotusta. Kookosöljyn markkinoijien sivuilta löytyy massiivinen luettelo vaivoista ja sairauksista, joihin kookosöljy voi heidän mielestään tuoda avun. Väitteiden perään on ladattu pitkä lista lähdeviitteitä. Terveyslehdet sen sijaan julkaisevat säännöllisesti artikkeleita, joissa suomalaisen ravitsemusvalistuksen kärkinimet toteavat kookosöljyn yksiselitteisesti terveydelle haitalliseksi tyydyttyneeksi rasvaksi, jota kannattaa välttää. Kakkiaan asiantuntijoiden mielipiteissä on suuria eroavaisuuksia, kuten aina puntaroitaessa yksittäisten ruoka-aineiden terveysvaikutuksia.
Itse pyrin tuomaan keskusteluun mukaan huomionarvoisia seikkoja, joiden perusteella jokainen voi arvioida itse kookostuotteiden käyttöään sekä niiden merkitystä hyvinvoinnilleen. Rehellisyyden nimissä paljastan heti alkuun myös...
Omat intressini:
Kylmäpuristettu vs. pitkälle prosessoitu kookosrasva
Kookosöljyn kohdalla on tärkeää erottaa ensin toisistaan pitkälle prosessoitu kookosrasva, jolla vappumunkit paistetaan ja kylmäpuristettu, olomuotoaan ympäristön lämpötilan mukaan vaihtava kylmäpuristettu kookosöljy. Jälkimmäinen on terveellisempi vaihtoehto ja selkeästi paremman makuista. Myös tutkimuskatsauksissa prosessoidun kookosrasvan terveysedut ovat olleet kyseenalaisia ja kontekstisidonnaisia. Kylmäpuristetusta kookosöljystä on saatavilla jonkin verran tutkimustuloksia, jotka viittaavat sen mahdollisiin terveyshyötyihin.
Kylmäpuristetun kookosöljyn hyödyllisten vaikutusten merkitys
Kookosöljy on suurelta osin tyydyttynyttä rasvaa, mutta ainoastaan tämän perusteella ei voida arvioida kookosöljyn vaikutuksia ihmisen elimistöön. Kylmäpuristetun kookosöljyn rasvahapoista noin puolet on lauriinihappoa, joka muuttuu kehossa monolauriiniksi. Lauriinihappo on myös yksi äidinmaidon tärkeä komponentti, joka auttaa kehoa suojautumaan haitallisia mikrobeja vastaan. Lisäksi kookosöljyn lyhyt- ja keskipitkäketjuiset rasvahapot sulavat ja imeytyvät hyvin, mistä on hyötyä mm. suolisto-ongelmaisille, joilla rasva aiheuttaa ripulia ja vatsakramppeja.
Mainitut rasvahapot varastoituvat myös hieman huonommin kuin pitkäketjuiset rasvahapot, joita suurin osa ravintomme rasvoista pääasiassa sisältää. Eräässä tutkimuksessa vertailtiin toisiinsa kookosöljyä ja soijaöljyä käyttäviä ylipainoisia naisia kalorirajoituksen aikana. Kummassakin ryhmässä tutkittavien paino putosi, mutta ainoastaan kookosöljyryhmässä ilmeni vyötärön kaventumista. Ero on tietenkin pieni enkä lähtisi tämän perusteella muuttamaan ruokavalioni rasvahappokoostumusta. On tärkeää huomioida, että kookosöljyn rasvahapot eivät ole terveydelle välttämättömiä, joten ylikorostettaessa kookosöljyn terveellisyyttä saattavat muut vielä tärkeämmät rasvahapot jäädä paitsioon. Hyviä tuloksia kehonkoostumuksen osalta on esitetty saavutettavan myös käytettäessä kalaöljyä, jonka terveysvaikutuksista on paljon laajamittaisempaa tutkimusnäyttöä.
Kannattaa myös muistaa, että ylimääräinen energia on aina ylimääräistä energiaa. Ihmisillä tuntuu olevan tapana innostua käyttämään terveelliseksi mainostettua tuotetta liikaa muun ravinnon lisänä, vaikka olisi tarkoituksenmukaisempaa korvata sillä jokin haitallinen elementti. Kookosöljy ei siis sovi ravintolisäksi, vaan terveellisen ruokavalion osaksi.
Edellä mainitun tutkimuksen tuloksista huolimatta tai niistä johtuen toivoisin siis maltillisuutta kookosöljyn käyttämiseen. Länsimaisen ihmisen terveyden kannalta huomattavasti tärkeämpiä rasvanlähteitä ovat tämänhetkisten tietojen valossa esimerkiksi kala ja oliiviöljy. En tietenkään väheksy kookoksen merkitystä osana joidenkin erittäin terveiden alkuperäiskansojen ruokavalioita. Tietynlaisessa kontekstissa kookosöljy saattaa toimia hyvinvointia merkittävästi edistävänä tekijänä esimerkiksi antimikrobisten ominaisuuksiensa ansiosta. Ruokavalio on kuitenkin aina kokonaisuus, jota yksi ainoa tekijä ei voi muuttaa yksioikoisesti terveelliseksi tai epäterveelliseksi.
Kookos osana suomalaista ruokavaliota
Vaikka kookosöljyllä tai kookostuotteilla ei olisi merkittäviä kansanterveydellisiä vaikutuksia suomalaisille, on kookoksen hyödyntämistä tärkeää pohtia kulinaaristen tekijöiden takia. Kookosmaito tai -kerma osana terveellistä ruokavaliota ei ole todistettavasti edistänyt sydäntautikuolleisuutta, joten kannustaisin kookostuotteiden kohtuukäyttöön. Kookosöljy ei aiheuttanut esimerkiksi kuvaamassani tutkimuksessa veren rasva-arvojen heikentymistä. Aiheeseen liittyen löysin toisenkin kiinnostavan tutkimuksen, jossa tarkasteltiin olisiko kookostuotteiden ja kookosöljyn käytöllä yhteyttä intialaisten sydäntauteihin. Minkäänlaista syy-seuraussuhdetta ei löytynyt. Ehkä pulmallisin kookoskysymys ei siis lopulta liity suoranaisesti terveysvaikutuksiin, vaan teknisiin ongelmiin.
Kookospähkinän vasaroiminen on rankkaa puuhaa, joten onneksi kaupat ovat täynnä kookoskerma- ja kookosmaitotuotteita, joiden joukossa on alkanut näkyä ilahduttavan paljon lisäaineettomia luomuvaihtoehtoja. Hinnoiltaan nämä eivät eroa merkittävästi perusversioista, mutta koostumus on toisinaan onnettoman sakkautunut. Pyrin tämän jutun jälkimainingeissa selvittelemään vielä tarkemmin kookostuotteiden valmistusprosesseja, joten saamme aiheesta lisää tietoa myöhemmin. Seuratessani kookosmaidon puserrusta Thaimaassa, vaikutti prosessi todella hellävaraiselta. Missään isossa tehtaassa en kuitenkaan valitettavasti ehtinyt vierailla, joten en tiedä millaisia koettelemuksia meille tuotavien kookosmaitotölkkien sisällä oleva valkoinen nektari on saanut läpikäydä.
Kookosöljyn käytön todellisuus Thaimaassa poikkeaa mainosten väitteistä
Velä lopuksi pieni tietoisku. Toisin kuin mainostajat ja monet terveysalan edustajat antavat ymmärtää, Thaimaassa ei käytetä paistorasvana tai yleisenä ruokarasvana kookosöljyä. Lähimenneisyydessä sianrasva on ollut thaimaalaisten pääasiallinen paistorasva ja vain muslimit ovat käyttäneet runsaasti kookosöljyä (uskonnollisista syistä, sianihran tilalla). Olen käynyt itse tarkistamassa tilanteen eräässä kulinaariselle taiteelle omistautuneessa kokkikoulussa. Kyseisen koulun opettajan mukaan thaimaalaiset valitsevat öljykseen yleensä halvimman mahdollisen, kuten soijaöljyn. Kookosöljyyn heillä ei ole varaa, joten runsaimmin kookosta käytetään kookoskerman ja -maidon muodossa.
Taitan nyt lähteä salille nostelemaan ystävieni kanssa rautaa. Iltapalaksi nautin kattilallisen keitettyä, idätettyä täysjyväriisiä kookosmaitoon tehdyn tom yam -keiton kera ja julkaisen reseptin seuraavalla kerralla. Nauttikaahan tekin elämästä, kookoksesta ja auringosta.
_________________________________________________________________________
Lähteet:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2937313/
http://www.springerlink.com/content/02ngg2413wm2w630/fulltext.pdf
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9316363
Erilaisten intressien värittämiä näkökulmia
Kuten kaikessa elintarvikemainonnassa, on eri tahoilla omat päämääränsä, jotka ohjaavat tiedotusta. Kookosöljyn markkinoijien sivuilta löytyy massiivinen luettelo vaivoista ja sairauksista, joihin kookosöljy voi heidän mielestään tuoda avun. Väitteiden perään on ladattu pitkä lista lähdeviitteitä. Terveyslehdet sen sijaan julkaisevat säännöllisesti artikkeleita, joissa suomalaisen ravitsemusvalistuksen kärkinimet toteavat kookosöljyn yksiselitteisesti terveydelle haitalliseksi tyydyttyneeksi rasvaksi, jota kannattaa välttää. Kakkiaan asiantuntijoiden mielipiteissä on suuria eroavaisuuksia, kuten aina puntaroitaessa yksittäisten ruoka-aineiden terveysvaikutuksia.
Itse pyrin tuomaan keskusteluun mukaan huomionarvoisia seikkoja, joiden perusteella jokainen voi arvioida itse kookostuotteiden käyttöään sekä niiden merkitystä hyvinvoinnilleen. Rehellisyyden nimissä paljastan heti alkuun myös...
Omat intressini:
- Olen lukenut paljon erilaisia tutkimuksia kookosöljyn terveysvaikutuksista ja pyrkinyt keskittymään rottakokeiden sijaan ihmisillä tehtyjen mittausten tuloksiin.
- Vastaani ei ole tullut ainuttakaan tutkimusta, jonka perusteella kookostuotteiden käyttöön osana monipuolista ruokavaliota olisi yhdistettävissä selkeitä terveyshaittoja.
- Vastaani ei ole tullut myöskään maiden välistä vertailua, jossa Thaimaa komeilisi sydäntautitilastojen kärkipäässä.
- Rakastan suuresti kookoskermaa ja -maitoa, mutta en koe pakkomiellettä suodattaa informaatiota tästä lähtökohdasta käsin.
- Arvostan thaimaalaisten terveellistä keittiökulttuuria ja näen tärkeänä tehtävänäni poimia heidän ruokalajiensa joukosta maukkaita elementtejä suomalaiseen fuusiokeittiökulttuuriin.
- Validoin mieluiten tiedotusta, joka kannustaa kookostuotteiden kohtuukäyttöön, muttei ylikorosta kookoksen mahdollisia terveyshyötyjä ihmisten kokonaisterveyden kusannuksella.
- Kookosöljyssä on paljon hyviä aineita, mutta välttämättömiä rasvahappoja siinä ei ole juurikaan. Ravitsemusasiantuntijana toivon, ettei kukaan käyttäisi trendien lietsomana kookosöljyä liian runsaasti muiden, terveydelle vielä tärkeämpien rasvojen kustannuksella.
- Käytän kookostuotteita lähes joka päivä ruoanlaitossa, reippaalla otteella. Kolesteroliarvoni ovat erinomaiset:
Kylmäpuristettu vs. pitkälle prosessoitu kookosrasva
Kookosöljyn kohdalla on tärkeää erottaa ensin toisistaan pitkälle prosessoitu kookosrasva, jolla vappumunkit paistetaan ja kylmäpuristettu, olomuotoaan ympäristön lämpötilan mukaan vaihtava kylmäpuristettu kookosöljy. Jälkimmäinen on terveellisempi vaihtoehto ja selkeästi paremman makuista. Myös tutkimuskatsauksissa prosessoidun kookosrasvan terveysedut ovat olleet kyseenalaisia ja kontekstisidonnaisia. Kylmäpuristetusta kookosöljystä on saatavilla jonkin verran tutkimustuloksia, jotka viittaavat sen mahdollisiin terveyshyötyihin.
 |
| Prosessoitu kookosrasva mäkeen ja kylmäpuristettua kohtuudella. |
Kylmäpuristetun kookosöljyn hyödyllisten vaikutusten merkitys
Kookosöljy on suurelta osin tyydyttynyttä rasvaa, mutta ainoastaan tämän perusteella ei voida arvioida kookosöljyn vaikutuksia ihmisen elimistöön. Kylmäpuristetun kookosöljyn rasvahapoista noin puolet on lauriinihappoa, joka muuttuu kehossa monolauriiniksi. Lauriinihappo on myös yksi äidinmaidon tärkeä komponentti, joka auttaa kehoa suojautumaan haitallisia mikrobeja vastaan. Lisäksi kookosöljyn lyhyt- ja keskipitkäketjuiset rasvahapot sulavat ja imeytyvät hyvin, mistä on hyötyä mm. suolisto-ongelmaisille, joilla rasva aiheuttaa ripulia ja vatsakramppeja.
Mainitut rasvahapot varastoituvat myös hieman huonommin kuin pitkäketjuiset rasvahapot, joita suurin osa ravintomme rasvoista pääasiassa sisältää. Eräässä tutkimuksessa vertailtiin toisiinsa kookosöljyä ja soijaöljyä käyttäviä ylipainoisia naisia kalorirajoituksen aikana. Kummassakin ryhmässä tutkittavien paino putosi, mutta ainoastaan kookosöljyryhmässä ilmeni vyötärön kaventumista. Ero on tietenkin pieni enkä lähtisi tämän perusteella muuttamaan ruokavalioni rasvahappokoostumusta. On tärkeää huomioida, että kookosöljyn rasvahapot eivät ole terveydelle välttämättömiä, joten ylikorostettaessa kookosöljyn terveellisyyttä saattavat muut vielä tärkeämmät rasvahapot jäädä paitsioon. Hyviä tuloksia kehonkoostumuksen osalta on esitetty saavutettavan myös käytettäessä kalaöljyä, jonka terveysvaikutuksista on paljon laajamittaisempaa tutkimusnäyttöä.
Kannattaa myös muistaa, että ylimääräinen energia on aina ylimääräistä energiaa. Ihmisillä tuntuu olevan tapana innostua käyttämään terveelliseksi mainostettua tuotetta liikaa muun ravinnon lisänä, vaikka olisi tarkoituksenmukaisempaa korvata sillä jokin haitallinen elementti. Kookosöljy ei siis sovi ravintolisäksi, vaan terveellisen ruokavalion osaksi.
Edellä mainitun tutkimuksen tuloksista huolimatta tai niistä johtuen toivoisin siis maltillisuutta kookosöljyn käyttämiseen. Länsimaisen ihmisen terveyden kannalta huomattavasti tärkeämpiä rasvanlähteitä ovat tämänhetkisten tietojen valossa esimerkiksi kala ja oliiviöljy. En tietenkään väheksy kookoksen merkitystä osana joidenkin erittäin terveiden alkuperäiskansojen ruokavalioita. Tietynlaisessa kontekstissa kookosöljy saattaa toimia hyvinvointia merkittävästi edistävänä tekijänä esimerkiksi antimikrobisten ominaisuuksiensa ansiosta. Ruokavalio on kuitenkin aina kokonaisuus, jota yksi ainoa tekijä ei voi muuttaa yksioikoisesti terveelliseksi tai epäterveelliseksi.
Kookos osana suomalaista ruokavaliota
Vaikka kookosöljyllä tai kookostuotteilla ei olisi merkittäviä kansanterveydellisiä vaikutuksia suomalaisille, on kookoksen hyödyntämistä tärkeää pohtia kulinaaristen tekijöiden takia. Kookosmaito tai -kerma osana terveellistä ruokavaliota ei ole todistettavasti edistänyt sydäntautikuolleisuutta, joten kannustaisin kookostuotteiden kohtuukäyttöön. Kookosöljy ei aiheuttanut esimerkiksi kuvaamassani tutkimuksessa veren rasva-arvojen heikentymistä. Aiheeseen liittyen löysin toisenkin kiinnostavan tutkimuksen, jossa tarkasteltiin olisiko kookostuotteiden ja kookosöljyn käytöllä yhteyttä intialaisten sydäntauteihin. Minkäänlaista syy-seuraussuhdetta ei löytynyt. Ehkä pulmallisin kookoskysymys ei siis lopulta liity suoranaisesti terveysvaikutuksiin, vaan teknisiin ongelmiin.
 |
| Kuinka saisin rikki kookospähkinän? |
Kookosöljyn käytön todellisuus Thaimaassa poikkeaa mainosten väitteistä
Velä lopuksi pieni tietoisku. Toisin kuin mainostajat ja monet terveysalan edustajat antavat ymmärtää, Thaimaassa ei käytetä paistorasvana tai yleisenä ruokarasvana kookosöljyä. Lähimenneisyydessä sianrasva on ollut thaimaalaisten pääasiallinen paistorasva ja vain muslimit ovat käyttäneet runsaasti kookosöljyä (uskonnollisista syistä, sianihran tilalla). Olen käynyt itse tarkistamassa tilanteen eräässä kulinaariselle taiteelle omistautuneessa kokkikoulussa. Kyseisen koulun opettajan mukaan thaimaalaiset valitsevat öljykseen yleensä halvimman mahdollisen, kuten soijaöljyn. Kookosöljyyn heillä ei ole varaa, joten runsaimmin kookosta käytetään kookoskerman ja -maidon muodossa.
 |
| Minä ja Joonas Bangkokissa, tuoreen kookosjäätelön kimpussa. |
_________________________________________________________________________
Lähteet:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2937313/
http://www.springerlink.com/content/02ngg2413wm2w630/fulltext.pdf
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9316363
Meillä rikotaan kookospähkinät iskuporakoneella, siisti reikä, sotkee vähän, mutta helppoa.
VastaaPoistaT: Kirsi
Hehee, kiitos kuumasta vinkistä. Pitääpä joskus kokeilla itsekin.
VastaaPoista-Hanna
Olipa kiinnostava ja tarkasti aiheeseen porautuva kirjoitus! Itsekin käytän paljon kookosta sen eri muodoissa, mutta myös korkealaatuisina pitämiäni kylmäpuristettuja kasviöljyjä ja niiden seoksia. Voitakin käytän jonkun verran, samoin mm avocadoa, kalaa ja kalaöljykapseleita.
VastaaPoistaKylmäpuristettua kookosöljyä käytän paistamiseen juuri, koska se on niin vakaata. Joihinkin raw food-juttuihinkin se sopii mainiosti ja ihorasvana se on minusta mainiota.
Voipi olla, täytyy myöntää, että kirjoitukseesi perehdyttyäni en ole enää niin vakuuttunut kookosrasvan kaikista mainostetuista hyödyistä kuin vain vähän aikaa sitten olin. Hyvänä juttuna kookosta kuitenkin edelleen pidän, mutta jälleen kerran täytyy havaita, että kohtuus kaikessa on hyvä periaate.
Ja monipuolisuudesta on hyötyä...myös tässä rasva-asiassa. Onneksi ei ole ollut kaikki munat samassa korissa tähänkään asti. Nautinnollisia kesäpäiviä sinullekin! :)
Kohtuus kaikessa on kyllä fiksu mantra. Vaikka sen hokeminen välillä ottaa pattiin itseäkin, niin ei se vain millään poistu muodista ja lakkaa olemasta ajankohtainen. :D
VastaaPoistaJotenkin nämä ravitsemuskeskustelut- ja mainokset tuppaavat kärjistymään nykyään niin mustavalkoisiksi. Jokaisen ruoka-aineen pitäisi olla joko absoluuttisen hyvä tai paha, vaikka moni on jotain siltä väliltä. Ainakin kun uskalletaan arvioida tarpeeksi monipuolisesti. Lopulta myös määrä voi olla ratkaisevin tekijä terveyden kannalta.
Dualismiin hirttäytyminen on toki helppo reitti, joten ymmärrän kyllä miksi moni siihen sortuu. Olen itse kuitenkin nykyään tällainen mälsä "toisaalta mutta toisaalta" -tyyppi, kun nuoruudessa tuli aivan tarpeeksi hakattua päätä erilaisiin äärilaitoihin. :)
Ruokavaliosi kuulostaa ihanan monipuoliselta. Kookoskermakin on erittäin terveellinen tuote vaikkapa tom yam -keiton kontekstissa. Kookoksen avulla tuo huipputerveellinen keitto maistuu taivaalliselta.
Kiitos monipuolisesta kirjoituksesta!
VastaaPoistaJäin pohtimaan tuota monolauriinihappoa. Mitä tarkoitat sillä, että lauriinihappo muuttuu kehossa monolauriinihapoksi? Mitä eroa on lauriinihapolla ja monolauriinihapolla?
Lisäksi, mihin perustuu tieto, että lauriinihappo on äidinmaidon peruskomponentti? Äidinmaidon koostumus tietysti riippuu siitäkin, mitä äiti syö, mutta ainakin amerikkalaisen elintarvikkeiden koostumustietopankin mukaan lauriinihappoa on äidinmaidossa hyvin vähän. Myristiini-, palmitiini- ja öljyhappoa sekä jopa steariinihappoa on paljon lauriinia enemmän. Lauriinihapon kokonaismäärä on 0,2 grammaa 100 grammassa, joten pääkomponentista tuskin voi puhua.
Minua kiinnostaisi myös kuulla perusteluja sille, miten lauriinihappo auttaa kehoa suojautumaan mikrobeja vastaan. Tiedän, että tätä usein luontaistuotekaupoissa väitetään, mutta haluaisin kuulla mihin väite perustuu.
T. Vilma
Kiitos paljon palautteesta, tarkoista havainnoistasi ja oikein hyvistä
VastaaPoistakysymyksistä. Niihin tulee tässä vastauksia.
"Jäin pohtimaan tuota monolauriinihappoa. Mitä tarkoitat sillä, että lauriinihappo muuttuu kehossa monolauriinihapoksi?"
Lauriinihappo on tyydyttynyt rasvahappo. Kehossa rasvoja pilkkova lipaasientsyymi katalysoi rasvahappojen esteröitymistä, joten monolauriini on lauriinihapon ja glyserolin esteri. Sillä katsotaan olevan antimikrobisia vaikutuksia. Kiitos muuten kun kysyit asiasta. Huomasin että tuonne tekstiin oli jäänyt kirjoitusvirhe. (Monolauriini oli vääntynyt vahingossa monolauriinihapoksi.)
"Mihin perustuu tieto, että lauriinihappo on äidinmaidon peruskomponentti? Äidinmaidon koostumus tietysti riippuu siitäkin, mitä äiti syö, mutta ainakin amerikkalaisen elintarvikkeiden koostumustietopankin mukaan lauriinihappoa on äidinmaidossa hyvin vähän."
Muutokset äidin ravinnon rasvahappokoostumuksessa vaikuttavat tosiaan rintamaitoon todella nopeasti ja nykyään on aihetta olla huolissaan siitä, ettei länsimaisten äitien maidossa ole enää mm. niin runsaasti EPA- ja DHA-rasvahappoja kuin ennen.
Joka tapauksessa äidinmaito sisältää ainesosia, joiden tiedetään suojaavan vauvaa tulehdustaudeilta ja ripulilta. On esitetty että lauriinihappo olisi yksi äidinmaidon ainesosista, jotka tämän erittäin tärkeän suojaavan vaikutuksen saavat aikaan.
Olit kiinnostunut kuulemaan perusteluja sille, miksi lauriinihappo auttaa kehoa suojautumaan mikrobeja vastaan. Väite perustunee tutkimuksiin, joissa on havaittu erilaisia mekanismeja, joiden kautta monolauriini vaikuttaa antimikrobisesti. Esimerkiksi tuhoamalla mikrobin kalvoa tai mahdollisesti aktivoimalla immuunijärjestelmää. Toistaiseksi tiedetään, että vaikutusmekanismeja saattaa olla useita erilaisia ja niiden merkityksestä ihmisen terveydelle saadaan toivottavasti lisää tutkimustietoa jatkossakin.
Tuossa on muutamia lähteitä, joiden kautta pääsee lukemaan monolauriininkin antimikrobisista vaikutuksista:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16010969
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11795045
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19387482
http://www.pjm.microbiology.pl/archive/vol5812009043.pdf
Ja tässä olisi vielä yksi monolauriinin vaikutusmekanismeihin ja maitohapon kanssa tapahtuvaan yhteisvaikutukseen pureutuva tutkimus:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2592944/
Toivottavasti tästä oli jotain apua. Pidän itse mielen avoimena kookosöljyn mahdollisille hyötyvaikutuksille ja odottelen tiedon lisääntymistä. Luulen että ajan hengessä aihe varmasti inspiroi erilaisiin tutkimuksiin.
-Hanna