[Tässä sarjassa haastan itseni ja lukijat meditoimaan kuukauden aikana joka päivä, 15 minuuttia tai pidempään. Katsotaan mitä tapahtuu. Tarkemmat ohjeet ja motivaation löydät klikkaamalla tästä.]
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Varsinkaan meditaatioharrastusta. En kuitenkaan voi olla hetkittäin pohtimatta, kuinka monta väitöskirjaa olisin kirjoittanut, kuinka upeita sävellyksiä säveltänyt ja kuinka hienoksi kotini laittanut, mikäli olisin malttanut ottaa tehtäväkseni aivojeni säännöllisen lataamisen. Jo vuosia sitten. Kiehtovaa jossittelua ovat myös meditaation potentiaaliset vaikutukset ihmissuhteisiin ja aikuiseksi kasvamiseen.
Onneksi edistyminen on sitä luokkaa, että tällä tahdilla ehdin saavuttaa vielä useimmat tavoitteeni tai vielä parempaa - luopua niistä ja keskittyä johonkin olennaisempaan. Olemiseen. Tervetuloa elämääni zen. Vuodet näyttävät mihin päädyn, mutta katsotaan mitä jo viimeisen kolmen päivän aikana on tapahtunut.
1. päivä
Katse harhailee, ajatus harhailee. Sinnittelen urhoollisesti viisi minuuttia jossain lootusasennon tapaisessa. Se tuntuu urheilusuoritukselta. Selkä on huonosti, tyyny on huonosti, polvet ovat huonosti. Mieli pinnistelee jaksaakseen loppuun asti, vaikka sen ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään. Kun "suoritus" on ohi, saapuu hyvä olo. Koko loppupäivän ajan kaikki on selkeää ja arkisiin velvollisuuksiin tarttuminen tuntuu helpommalta kuin yleensä. Wow, kaikki nämä edut vain viidessä minuutissa! (Joka kylläkin tuntui tunnilta.)
2. päivä
Keskittyminen on edelleen todella haasteellista, joten lisää reeniä vaan. Teen muutaman astangajooga-asanan ennen meditaatiosessiota. Sillä hetkellä, kun istun risti-istuntaan, alkaa sydän hakata vimmatusti ja hengitys kulkee tahmeasti. Päätän hyväksyä olotilan. Annan vain mennä enkä välitä keskushermostoni riehumisesta. Teen ennätyksen! 20 minuuttia meditointiyritystä ja todella puhdistunut olo.
3. päivä
En malttaisi millään odottaa, että pääsen meditoimaan. Ennenkuulumatonta. Olen aina kokenut kaikenlaiset hiljentymisharjoitukset tympeänä pakkopullana, mutta nyt mieli suorasraan janoaa kultivoitunutta tylsistymistä. Edellisten päivien sessiot ovat vaikuttaneet yleiseen olotilaani siten, etten jaksa ärtyä mistään. Edistän maailmanrauhaa. Olen alkanut myös nauttia ihan uudella tavalla arkisista askareista, kuten ruoanlaitosta ja tiskaamisesta. Niissäkin zeniä, kun sen vain oivaltaa. Illalla sinnittelen taas 20 minuuttia ja liitän perään vielä keskittyneen musiikkiterapiahetken. Kuuntelen ajatuksen kanssa Ulverin seitsenminuuttisen psykedeelisen biisin. Huomenna on pakko saada annostus Devin Townsendia.
4. päivä.
En ole vielä tänään suorittanut...korjaan nauttinut päivittäistä meditaatiotani. Keskittymismotivaation lisääntyminen on ollut melkoisen nopeaa. Olen mitannut meditaatioon spontaanisti käyttämääni aikaa ja antanut itseni lopettaa sitten kun siltä tuntuu. Uskon että loppuviikosta päädyn jo puoleen tuntiin ja meditoinnin syvyys paranee. Luovuuteni on lisääntynyt, mutta valitettavasti suurin osa ideoista alkaa tulvia päässäni juuri meditoinnin aikana, mikä häiritsee fokuksen suuntaamista pelkkään olemiseen.
Meditaation aikaansaama muuttunut tietoisuuden tila muistuttaa unen rajamaille siirtymistä ja tämä efekti raivaa tunnetusti blokkeja ajatusratojen tieltä. Ajatukset liitävät niin tehokkaasti uusiin sfääreihin, että taidan ottaa jatkossa ohjelmaani myös erillisiä brainstormaus-meditaatiosessioita. Niiden aikana pidän vieressäni kynää ja paperia. Hyvien ideoiden ilmaantuessa keskeytän sitten meditaation tehdäkseni muistiinpanoja.
Kaikkiaan jo kolmen päivän perusteella näyttäisi siltä, että meditaatio on kaltaiselleni tornadopäälle äärimmäisen tehokas menetelmä. Tässä ajassa aivojeni kuorikerros ei ole tietenkään vielä paksuuntunut tai rakenteet muotoutuneet, mutta olo on kaikin tavoin rauhoittunut. Olen löytänyt päässäni pyörivän myrskyn keskeltä kauniin paikan, jossa on hyvä levätä ja oppia elämään nautinnollisemmalla tavalla.
________________________________________________________
Kuvalähteet:
http://simonnemichelle.files.wordpress.com/2009/11/1334562-2-in-my-dreams.jpg
http://web.uvic.ca/~h2o/images/water-drop1.JPG
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Varsinkaan meditaatioharrastusta. En kuitenkaan voi olla hetkittäin pohtimatta, kuinka monta väitöskirjaa olisin kirjoittanut, kuinka upeita sävellyksiä säveltänyt ja kuinka hienoksi kotini laittanut, mikäli olisin malttanut ottaa tehtäväkseni aivojeni säännöllisen lataamisen. Jo vuosia sitten. Kiehtovaa jossittelua ovat myös meditaation potentiaaliset vaikutukset ihmissuhteisiin ja aikuiseksi kasvamiseen.
Onneksi edistyminen on sitä luokkaa, että tällä tahdilla ehdin saavuttaa vielä useimmat tavoitteeni tai vielä parempaa - luopua niistä ja keskittyä johonkin olennaisempaan. Olemiseen. Tervetuloa elämääni zen. Vuodet näyttävät mihin päädyn, mutta katsotaan mitä jo viimeisen kolmen päivän aikana on tapahtunut.
1. päivä
Katse harhailee, ajatus harhailee. Sinnittelen urhoollisesti viisi minuuttia jossain lootusasennon tapaisessa. Se tuntuu urheilusuoritukselta. Selkä on huonosti, tyyny on huonosti, polvet ovat huonosti. Mieli pinnistelee jaksaakseen loppuun asti, vaikka sen ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään. Kun "suoritus" on ohi, saapuu hyvä olo. Koko loppupäivän ajan kaikki on selkeää ja arkisiin velvollisuuksiin tarttuminen tuntuu helpommalta kuin yleensä. Wow, kaikki nämä edut vain viidessä minuutissa! (Joka kylläkin tuntui tunnilta.)
2. päivä
Keskittyminen on edelleen todella haasteellista, joten lisää reeniä vaan. Teen muutaman astangajooga-asanan ennen meditaatiosessiota. Sillä hetkellä, kun istun risti-istuntaan, alkaa sydän hakata vimmatusti ja hengitys kulkee tahmeasti. Päätän hyväksyä olotilan. Annan vain mennä enkä välitä keskushermostoni riehumisesta. Teen ennätyksen! 20 minuuttia meditointiyritystä ja todella puhdistunut olo.
3. päivä
En malttaisi millään odottaa, että pääsen meditoimaan. Ennenkuulumatonta. Olen aina kokenut kaikenlaiset hiljentymisharjoitukset tympeänä pakkopullana, mutta nyt mieli suorasraan janoaa kultivoitunutta tylsistymistä. Edellisten päivien sessiot ovat vaikuttaneet yleiseen olotilaani siten, etten jaksa ärtyä mistään. Edistän maailmanrauhaa. Olen alkanut myös nauttia ihan uudella tavalla arkisista askareista, kuten ruoanlaitosta ja tiskaamisesta. Niissäkin zeniä, kun sen vain oivaltaa. Illalla sinnittelen taas 20 minuuttia ja liitän perään vielä keskittyneen musiikkiterapiahetken. Kuuntelen ajatuksen kanssa Ulverin seitsenminuuttisen psykedeelisen biisin. Huomenna on pakko saada annostus Devin Townsendia.
4. päivä.
En ole vielä tänään suorittanut...korjaan nauttinut päivittäistä meditaatiotani. Keskittymismotivaation lisääntyminen on ollut melkoisen nopeaa. Olen mitannut meditaatioon spontaanisti käyttämääni aikaa ja antanut itseni lopettaa sitten kun siltä tuntuu. Uskon että loppuviikosta päädyn jo puoleen tuntiin ja meditoinnin syvyys paranee. Luovuuteni on lisääntynyt, mutta valitettavasti suurin osa ideoista alkaa tulvia päässäni juuri meditoinnin aikana, mikä häiritsee fokuksen suuntaamista pelkkään olemiseen.
Meditaation aikaansaama muuttunut tietoisuuden tila muistuttaa unen rajamaille siirtymistä ja tämä efekti raivaa tunnetusti blokkeja ajatusratojen tieltä. Ajatukset liitävät niin tehokkaasti uusiin sfääreihin, että taidan ottaa jatkossa ohjelmaani myös erillisiä brainstormaus-meditaatiosessioita. Niiden aikana pidän vieressäni kynää ja paperia. Hyvien ideoiden ilmaantuessa keskeytän sitten meditaation tehdäkseni muistiinpanoja.
Kaikkiaan jo kolmen päivän perusteella näyttäisi siltä, että meditaatio on kaltaiselleni tornadopäälle äärimmäisen tehokas menetelmä. Tässä ajassa aivojeni kuorikerros ei ole tietenkään vielä paksuuntunut tai rakenteet muotoutuneet, mutta olo on kaikin tavoin rauhoittunut. Olen löytänyt päässäni pyörivän myrskyn keskeltä kauniin paikan, jossa on hyvä levätä ja oppia elämään nautinnollisemmalla tavalla.
________________________________________________________
Kuvalähteet:
http://simonnemichelle.files.wordpress.com/2009/11/1334562-2-in-my-dreams.jpg
http://web.uvic.ca/~h2o/images/water-drop1.JPG
Kiitos kun muistutit. <3 Olen ottanut päivittäisen"meditoinnin" haasteen vastaan. Tosin vähän omalla tavallani, eli tekemällä itselleni toimivia ohjattuja rentoutusharjoituksia vähintään kerran päivässä. Olo on jo nyt muutaman päivän jälkeen paljon seesteisempi. Tänään myös varsinaisesti meditoin rentoutuksen lisäksi. Huippua. Ihana tuo viimoinen kuva.
VastaaPoistaNiin sitä pitää! Tässä onkin tarkoituksena esitellä sarjan edetessä myös muita seesteisyysharjoituksia, joista jokainen voi valita käyttöönsä mieluisimmat. Itsekin tykkään vaihdella "reeniohjelmaa", kun pääasia on, että ylipäätään tulee tehtyä jokin kiva harjoitus.
VastaaPoistaValitessani tuon toisen kuvan, ajattelin muuten juurikin sinua. :)
Aij, ihanaa :) *naur*
VastaaPoista