Emotionaalinen einstein ja ihmissuhteellisuusteoria

Luen. 
Kirjaa "Hyvä yhdessä". 
Mun on hyvä yksin. 
Jos luen.

David D. Burnsin maailmaan sukeltaessani saan rauhan. Joskus on hienoa löytää mies, joka kirjoittaa kirjassaan Hyvä yhdessä näin viisaasti:

"Hyvää tai huonoa suhdetta ei ole olemassakaan. Ihmissuhteen laatu on täysin henkilökohtainen ja subjektiivinen käsite. Meidän kaikkien täytyy itse arvioida, täyttääkö suhde tarpeemme." 

Tähän asti luulin olevani ainoa, joka ajattelee noin. Mutta taustallani onkin asiantuntijoiden armeija.

Jätä se sika!
Olen nähnyt ja kokenut paljon. Burnsin näkemyksen vastaista, tämän kappaleen otsikon kaltaista yksioikoista ajattelua. Luottamukseni ihmisten emotionaaliseen älykkyyteen on siksi alkanut rakoilla. Tuntuu siltä, että nykyihmisten suosituimmat ratkaisut haasteellisten lajitovereidensa kanssa toimimiseen ovat melko alkeelliset. Vielä alkeellisemmat ovat näiden ihmisten ystävien tai läheisten neuvot. Tai korjaan: määräykset ja diagnoosit. Suosikkejani näistä ovat kannustaminen aina ensimmäisenä a) valittamaan jonnekin b) luokittelemaan hankala henkilö narsisitiksi c) jättämään se sika/biatch.

Radikaalineuvot ja sulkeutuminen
Lopulta vaikean ihmissuhteensa taikapiiriin vajonnut alkaa vajota entistä syvemmälle, koska hän ei enää uskalla kertoa ystävilleen missä mennään. Hänellä ei ole voimia tehdä korjausliikkeitä, joita haasteellisen ihmissuhteen ulkopuoliset ehdottavat syyllistävään sävyyn.

Usein jopa mielenterveysammattilaisetkin sortuvat antamaan radikaaleja toimintaohjeita auttamatta asiakastaan edes etäisesti näyttöön perustuvan tiedon ja käytännön vinkkien lähteille.
Eivätkä asiakkaat tee kuten käsketään, vaan hiljenevät, kun eivät uskalla kertoa seuraavalla tapaamisella jatkaneensa elämäänsä entiseen malliin.

Olen itsekin hyvin ratkaisukeskeinen ystävä ja jopa psykologi, mutta pyrin säilyttämään aina aidon yhteyden ihmiseen, jota koitan auttaa. Operoin tarvittaessa kylmällä logiikalla, mutta siten, etten syyllistä. Enkä toisaalta lässytä tai yliymmärrä esimerkiksi kuuntelemalla tuntikausia puhelimessa ystävättäreni vuodatusta. Esimerkiksi jahtaamaltaan mieheltä saamastaan kaltoinkohtelusta. Kerron jaarituksia ja pseudopsykologisia ylianalyysejä mieluummin ehdotukseksi erilaisia toimintavaihtoehtoja. Niillä pääsee eteenpäin, jos niitä kokeilee. Sitten annan olla. Annan myös ystävieni tehdä rauhassa virheensä, jos katson, ettei kenenkään terveys vaarannu.

Vastaanotollani en pelkää läväyttää tutkimustiedon ja käytännön työn tuomalla kokemuksella tilastollisia todennäköisyyksiä, vaikka ne eivät aina ole miellyttäviä. Näiden varjolla en kuitenkaan pistä asiakastani koskaan tekemään mitään mihin hän ei ole itse valmis. Katson aina ensin löytyisikö työkalupakistani jonkinlainen henkinen vasara ja nauloja, joilla kasata kokoon säröttyneempikin rakennelma, jota on rakkaudella rakennettu, usein vähän vinoon, mutta kuitenkin. Näen jatkamisen arvon jokaisessa ihmissuhteessa, johon ei liity asiakkaani terveyden tuhoavaa alkoholismia, narsismia tai väkivaltaa ja jonka puolesta asiakas on valmis tekemään töitä.

Kommunikaatiokoulutusta kaivataan
Monissa tapauksisa onkin paljon tehtävissä. Suurin osa työ-, pari-, perhe- tai ystävyyssuhteiden ongelmista on kommunikaatio-ongelmia. Ihminen voi kehittää kommunikaatiotaan niin paljon pidemmälle kuin ongelmansa, niin pitkälle kuin motivaatio kantaa.

Burns kirjoittaa ajatuksen, jota olen pyöritellyt paljon mielessäni.

"Nuorina opimme lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, mutta kukaan ei opettanut meitä kommunikoimaan tai ratkaisemaan ihmissuhdeongelmia."

Toivoisin tämän takia erilaisten koulutusten osaksi yhä enemmän vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitojen opetusta. Se pitäisi aloittaa jo alakouluiässä. Tämän rinnalla myös itsereflektiokyky on erittäin tärkeä, jotta yksilö oppii erottamaan myös oman osuutensa elämänsä ihmissuhdetapahtumiin. Tällaista opetusta monessa koulussa ja kodissa toteutetaankin, lasten tulevaisuuden parhaaksi. Eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa, vaikka itseopiskelua.

Siksi ajattelin opetella tänä kesänä lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan auki ihmissuhdeongelmia, aikaisempaa tehokkaammin. Tämä tapahtuu treenaamalla niin paljon, että minulla on lopulta ihmissuhteellisuusteoria hallussa ja alter egoni on emotionaalinen einstein.

Sitä odotellessanne, voitte lukea kanssani kirjoja, joista alkaa ilmaantua tänne tai fb-ryhmäni puolelle arvioita. Tulossa on myös haastatteluja, kenttätutkimuksia ja kaikkea muuta jännää.

Onnellinen minäsuhde

Kallisarvoisinta mitä voit tehdä hyvinvointisi lisäämiseksi, on opetella nauttimaan omasta seurastasi. Sitä on tarjolla vuodesta toiseen. Se on laadukasta. Lisäksi "me, myself and I" on lopulta elämäsi tärkein ihmissuhde.

Istuskelen parhaillaan suosikkikahvilassani. Aivan yksin. Siirryin tänne jo pari tuntia sitten mukanani kaikkea jännää. Kolme uutta psykologiaan liittyvää kirjaa, jotka huusivat nimeäni Suomalaisen hyllyiltä. Viivadiagrammeja varten shoppailemani pieniruutuinen vihko, jonka avulla alan tehdä tutkimusta naisen (mm. minun) tunne-elämän logiikasta. Kuppi latte macchiatoa, jonka tilaan aina. Toivoisin että sen saisi täyteen pelkkää kahvivaahtoa, jota rakastan.

Olen onnellinen. Jos jaksaisin kaivaa diagrammikaavioni esille, merkitsisin pisteen huippulukemiin. En tiedä voisinko olla enää onnellisempi, jos edessäni istuisi rakas ystävättäreni, komea mies tai tärkeä liikekumppani.

Ehkä tästä on hyvä aloittaa. Kaivan sen vihon esille ja tajuan, että ennen kuin tutkimukseni siitä mikä tekee ihmisen onnelliseksi on alkanutkaan, olen selvittänyt vastauksen.

Mitä asioita sinä teet mieluiten yksin? Mitä haluaisit tehdä yksin, mutta et ole vielä uskaltanut?

Omalla listallani ovat nyt alkuun elokuvissa käyminen, baariin lähteminen, syöminen ja mökkeily - onnellisesti yksin. 

Hot as chocolate - keho kesäkuntoon prodekaakaolla

Proteiini on ikuisesti tärkeä kiinteyttä ja kauneutta tavoittelevalle naiselle. Ajattelin edistää tämän ravinteen riittävän saannin helppoutta jakamalla kanssanne hittireseptini. Reseptin yksi versio ilmestyi tannoin Cosmopolitan-lehdessä, jossa annoin vinkkejä helpon fitness-ruokavalion noudattamiseen.

Homman nimi on siis proteiinikaakao, joka on ainoa koelaboratoriossa löytämäni keino saada proteiinijauhe sisäänotettua nautinnollisesti. Itse käytän maitoyliherkkyyden takia heraproteiinin sijaan erittäin hyvin sulavaa idätettyä riisiproteiinia, jonka syömisessä on ollut melkoisia haasteita. Tämä proteiinityyppi ei maullaan koreile ja muistuttaa lähinnä puisevaa jauhoa sekä onnistuu pilaamaan läpitunkevalla aromillaan ruoan kuin ruoan, johon sitä yrittää piilottaa. Kaakaon seassa tätä mainiota aminohapposeosta ei sen sijaan edes maista! Lisäksi kun on tottunut terästämään kaakaonsa proteiinijauheella, ei kaakaota enää sen koommin ilman viitsi juodakaan. Miksi haaskata hyvä mahdollisuus yhdistää nautinto ja terveellisyys, kun voi parantaa kehonkoostumustaan proteiinin avulla ja saada samalla suklaajuomaa?

Seuraavassa ohjeistus siihen miten tämä terveellinen fitness-elämäntyyliin tai vaikka painonhallintaan sopiva herkku valmistuu:

Ainesosat

·        Reilu 1 dl suklaajuomaa (esim. Alpro Soyan Light -suklaajuoma) + 0,5-1 dl vettä (sen mukaan kuinka makean/laimean kaakaon haluat)

·        2 rkl (mielellään reilusti enemmän) proteiinijauhetta (herkkävatsaiselle ja maitoallergiselle sopii hyvin idätetty riisiproteiini, muut voivat nauttia heraproteiinia vaikka suklaan maulla ja sitä proteiinijauhetta voi laitta enemmänkin)

·        Maun ja mielikuvituksen mukaan lisämausteeksi kaakaojuomajauhetta (Canderelin kaakaojauhe on sokeritonta ja hyvää ja sitä voi laittaa reilun teelusikallisen tuohon seokseen), steviaa tarpeen mukaan, erilaisia mausteita, kuten vaikka vaniljaa tai piparminttuöljyä (löytyy joka marketista nykyään), pieni palanen Maraboun Premium-sarjan minttusuklaata jne.

·        Oma suosikkini kaakaon seassa on edellämainittujen lisäksi Chocolate Bliss -raakakaakaojauhesekoitus, jossa on todella hyvä maku ja koostumus (on macaa, mausteita, hamppua ja vaikka mitä). Suosittelen lämpimästi. Tämä on yksi niitä harvoja tuotteita, joita ilman elämästäni puuttuisi jotain olennaista ja proteiinikaakao olisi vähemmän taivaallista. 

1. Kiehauta suklaajuomaa ja vettä kattilassa hetken aikaa.

2.  Sekoita sillä aikaa mukissa valmiiksi proteiinijauhe, kaakaojuomajauhe, haluamasi mausteet. Jos haluat tosi hyvää kaakaota, laita joukkoon pala Maraboun minttusuklaata.

3.  Lisää sitten seoksen joukkoon kiehautettu suklaajuoma ja sekoita haarukalla tasaiseksi juomaksi. 

Proteiinikaakaon hyödyt 

• helppo ja hauska tapa lisätä kiireessäkin proteiininsaantia 
• mahdollisuus saada ei-niin-hyvänmakuinen proteiinijauhe menemään ongelmitta
• edistää palautumista urheilusuorituksen jälkeen
• lämmittää mukavasti talvella
• auttaa lisäämään lihasmassaa ja vähentämään siten rasvakudoksen määrää = kiinteyttämään kroppaa
• pitää hyvin kylläisenä
• toimii jälkiruokana
• on aivan ihanaa

Nautinnollisia treenejä, kaakaohetkiä ja kesän odotusta! Minä ajattelin hoitaa kiinteytyksen panostamalla proteiiniin ja isoilla painoilla tapahtuvaan punttisalitreeniin 1-2 kertaa viikossa. Sekä lueskelemalla naistenlehtiä kuntopyörän selässä.

Terveys pinnan alla

Pidän tänään luennon suoliston ja sisäelinten hyvinvoinnista. Aihepiiri on niin kiehtova, että haluaisin jäädä seuraavaksi viikoksi kotiin sukeltelemaan aina vain syvemmälle elimistön puhdistusjärjestelmien ja bakteerikantojen maailmaan. Olen siis hyvin innoissani ja samanaikaisesti eräänlaisessa "hullu professori" -vaiheessa. Haluan muodostaa loputtomasta suosta luennolle selkeän tietopaketin. Haluan tarjota jotain kouriintuntuvaa, käytännöllistä ja selkeyttävää.

Sessioni kulku rakentuu seuraaviin kysymyksiin vastaamisen ympärille:

• Mitkä ovat parhaat eliksiirit kodin lääkekaappiin?
• Hyväkuntoinen suolisto, parempi mieli. Vai toisinpäin?
• Miten voit hoitaa kotikonstein erilaisia ruoansulatuskanavan ongelmia?
• Miten maksasi jaksaa paremmin? 
• Entä haimasi? 
• Miten yksilöiden väliset erot sisäelinten toiminnassa kannattaa huomioida?
• Onko detox- eli puhdistuskuureista hyötyä?
• Mitä on oikea detox?
• Mikä on nyky-yhteiskuntamme näkymätön myrkky?

Luennolla on 1,5 tuntia aikaa käsitellä niin ärtyvän suolen oireyhtymää, ummetusta, maksan hyvinvoinnin vaalimista ja vastailla kysymyksiin. Tulen käymään läpi oikeita ruokavalintoja sekä ravintolisiä, joilla voidaan saada parannusta vaikeaankin tilanteeseen. 

Olen auttanut monia suolisto-ongelmista kärsiviä yksinkertaisilla, pienillä muutoksilla. Hyvät vaihtokaupat ovat kaiken A ja O. Esimerkkeinä näistä: kauraleivän ottaminen ruisleivän tilalle, oikeanlaisen kuitulisän valitseminen, stressaavien tilanteiden tasapainottaminen rentoutumisharjoituksilla sekä yksilöllisen ruokarytmin hakeminen epäsäännöllisen nakertamisen tilalle. Kun kehon yksilöllisten vaatimusten näkökulmasta parempia valintoja alkaa kasautua riittävän paljon, voi myös välillä irrotella. Herkkujen kanssa voi ottaa rennosti juhlissa ja elää normaalia elämää soveltamalla. 

Maksan ja haiman hyvinvointiin panostaminen on monimutkaisempaa, kuin suoliston terveyden vaaliminen. Nämä kaksin sisäelintä kun eivät ilmoittele itsestään yleensä ennen kuin jokin on todella huonosti. Merkkejä on myös vaikea huomata, joten on parempi panostaa ongelmien ennaltaehkäisemiseen. Tehokasta ennaltaehkäisyä ovat jälleen sellaiset hyvät ruoka- ja juomavalinnat, jotka eivät kuormita kehoa liikaa. Yrttien maailmassa on myös paljon hyödyntämisen arvoista. 

Tervetuloa paikalle kuulemaan lisää klo 18-19:30 Torikeskuksen 4. kerrokseen, Kuntomaailman luentotilaan: 

Voit ilmoittautua iltaan soittamalla 040 729 2909 tai sähköpostilla tuija.nieminen@kuntomaailma.fi tai suoraan Vivianin kassalla.

_______________________________________________

Kerro nimesi, puhelinnumerosi ja sähköpostisi. Sitten osta lippu etukäteen Vivianin kassalta (ostaminen onnistuu vielä iltaan tullessasi). Liput kerätään tilaisuuden alussa. Lipun hinta 15 e sisältää 1,5 tunnin luennon ja kirjallisen taustamateriaalin.

(Huom. Ostaessasi kerralla 4 lippua saat ne hintaan 50 euroa.)

Eating for dummies: Note to self - älä jätä lounasta väliin

En yritä koskaan rakennella itselleni imagoa, joka antaisi ymmärtää minun olevan jokin täydellisen terveyden ja hyvien tottumusten ruumiillistuma. Kerron mieluummin hyvin avoimestikin inhimillisistä heikkouksistani, joiden pohjalta saan yleensä parhaat oppini. Lisäksi tykkään havainnollistaa erilaisia ilmiöitä käytännön esimerkeillä, jotka heräävät henkiin, kun niitä kertoo välillä itsestään. Ei aina vain siitä "eräästä tapauksesta".

Tänään sain taas kerran lisää omakohtaista aineistoa...

1) siitä että kunnollisten aterioiden korvaaminen välipalojen nakertamisella kostautuu. aina.
2) siitä että suklaan voittaa aina.

Työmatkan haasteet
Lähdin eilen työmatkalle melkoisella höngällä. Aamupala hoitui kätevästi nakertamalla porkkanaa ja mandariinia sekä juomalla epämääräistä jääkaapin antimista matkalle sekoittelemaani jogurtti-talkkuna-mustikka-lesitiini-hampunsiemenseosta. Suoraan purkista tottakai. Enkä myönnä että ajoin samalla autoa.

Mutta ravitsemuksellisesti ihan kelvollinen kokonaisuus.
Paitsi että eihän tällaisilla eväillä pitkälle pötkitä melkoisen suurella energiankulutuksellani.

AAMIAINEN

• 1.50 kpl Porkkana, iso
• 1.00 kpl Mandariini, satsuma, klementiini, keskik., kuorittu
• 387.00 g Soijajogurtti, maustamaton, soygurt, gogreen alpro
• 0.50 dl Talkkunajauho, Rantasen
• 5.00 g Hamppu, siemen, ka
• 0.80 rkl Lesitiinirae, reformi-keskus
• 0.30 dl Metsämustikka, mustikka, ka
• 0.60 dl Puolukoita

LOUNAS

• 1.00 kpl Mandariini, satsuma, klementiini, keskik., kuorittu
• 150.00 g Soijajogurtti, maustamaton, soygurt, gogreen alpro
• 0.10 dl Yosa-kauravalmiste, naturell

Seisovan pöydän kirous
Tuo edellä mainittu oli lähinnä lounaan irvikuva, joten illalla nälkä oli melkoinen, kun pääsin töideni jälkeen seisovan pöydän kimppuun. Yövyn usein näillä työmatkoilla hotellissa, jossa on maailman parhaat ruoat. Ne todellakin ovat parhaat. Tiedän mistä puhun, koska sen verran monessa hotellissa on tullut syötyä ja tässä hotellissa on erityisen vaikeaa pitää jotain rotia ilta-aterioiden kanssa. Olen vuoden ajan kuitenkin opetellut vaihtelevalla menestyksellä buffe-annoskokojen hakemista.

Ihminen tulee kylläiseksi vain yhteen ruokaan kerrallaan, joten jos tarjolla on kymmeniä eri sortteja, ymmärrätte varmasti mikä on lopputulos. Ähky. Joka ikinen kerta.

Ainoat strategiat selvitä seisovasta pöydästä kunnialla ovat siis vaihtoehtoisesti:

a) keskittyminen vain pariin lämpimään ruokalajiin + rajaton määrä kasviksia ja salaattia.
b) minimaalisen pieni määrä jokaista ruokalajia eikä uusintakierrosta. tai jos uusintakierros tehdään, niin sitten enää mukaan vain parhaat suosikit ja todella pieninä määrinä.
c) Tietoinen syöminen eli todella rauhallinen pureskelu sekä intensiivinen keskittyminen ruokaan (ruoan kauneuteen, makuun jne,) Toisin sanoen eräänlainen zen-meditatiivinen ruokailu.

Nyt meni suhteellisen hyvin putkeen. Keskityin muutamaan lajiin, en hakenut kuin pari kertaa lisää, pureskelin todella huolellisesti ja ihailin ruokalautastani meditatiivisesti, mutta sitten kamerasta loppui akku, joten todisteena mestyksestäni on vain yksi pimeä kuva.

Ruokamäärät ja lajikkeet sain sentään ylös listauksena. Kokonaisuudesta kertyi päälle 500 kaloria. 

PÄIVÄLLINEN

• 0.70 kpl Ahven, filee
• 3.00 kpl Graavilohisiivu, mausteinen, lohicarpaccio
• 1.50 kpl Peruna, kuorittu, keitetty, keitinvedessä ei suola
• 1.50 rkl Ruskeakastike, rasva-jauhosuurus
• 2.00 kpl Palsternakka, keskikokoinen
• 7.00 g Camelina-öljy, kylmäpuristettu, neitsytöljy
• 1.00 rkl Punajuurisalaatti, majoneesikastike
• 1.00 Vihersalaatti
• 7.00 g Majoneesi, kotitekoinen

Päivällisen jälkeen olo oli harvinaisen kevyt tavalliseen nähden. Kävin vähän kävelemässä ja sitten vielä polkemassa hotellin kuntopyörää. Siinäpä se. Illalla oli taas kova nälkä, joten vedin kaikki matkaevääni loppuun. Ironista kyllä, iltapalasta tuli enemmän energiaa kuin seisovan pöydän antimista eli yli 700 kaloria. Koko päivän suurin ateria siis ja juuri ennen nukkumaanmenoa. Olisi ehkä kannattanut syödä kunnolla päivällä. 

ILTAPALA

• 1.00 kpl Porkkana, iso
• 350.00 g Soijajogurtti, maustamaton, soygurt, gogreen alpro
• 4.00 rkl Talkkuna, Herkkutalkkunajauho, Taivalkosken mylly
• 0.30 kpl Kaki-hedelmä, sharon, persimoni, keskikokoinen
• 3.00 dl Metsämustikka, mustikka, ka
• 3.00 kpl Saksanpähkinä, kuorittu, ka
• 2.00 dl Hernekeitto, lihaton, luomu, pirkka

Päivän saldo
Lopputulemana päivän energiansaanti oli kuitenkin ihan hyvällä tolalla ja jäi reiluun 1800 kaloriin eli alle suosituksen. Olen 33-vuotias, 171 cm pitkä ja harrastan liikuntaa muutaman kerran viikossa. Niinpä mikäli tavoittelen pientä kehonkoosumuksen viilausta, mutta ilman nälkiintymistä, olisi minun hyvä saada jopa vähän päälle 2000 kaloria päivässä. Silläkin laihtuu.

Mitä tapahtuu Hannalle, joka jättää lounaan väliin?

Seuraavana päivänä söinkin sitten sen 2000 kaloria. Ja vielä 745 päälle. Eli ylimääräisen megailtapalan, jonka olisi voinut jättää väliin. Ellei olisi jättänyt ensin väliin lounasta, minkä seurauksena aiheutui verensokerin heittelyä ja loputonta pupellusta. Katsotaanpa mitä tapahtui.

Aamupala oli vielä kunnollinen. 

AAMIAINEN

• 3.00 viipale Lanttukukko, ruiskuori, viipale 1cm, ravintokuitua 6,1 g/100 g
• 1.00 kpl Kananmuna, kuoreton, pieni
• 0.50 lautanen (2 dl) Kaurapuuro, veteen valmistettu
• 0.80 tl Keiju juokseva rypsiöljyvalmiste
• 4.00 g Tuorejuusto, 6-11% rasvaa, kevyt
• 1.00 kpl Tomaatti
• 8.00 kpl Salaatinlehti
• 4.00 viipale Kurkku, tuore

Työpäivä meni pikaisesti ja kotiin oli päästävä vieläkin pikaisemmin. Olisin voinut syödä kunnollisen lounaan hotellilla, mutta halusin vain äkkiä ajamaan.

Koska nälkä jo painoi, söin omenan ennen kauppaan menoa.

Kaupassa minuun vaikutettiin erilaisilla psykologisen sodankäynnin aseilla ja viesteillä. Tärkeimpänä niistä jäi mieleen Fazerin "Ajattele suklaata".

Toimi kuin häkä. Ajattelin suklaata niin paljon, että söin loppupäivän aikana kolme suklaavanukasta, yhden kaakaon ja epämääräisiä nakerruksia tummasta suklaalevystä. Olisin pystynyt suurempaankin määrään ellei kaakaojuomajauhe olisi ollut loppu.

Sonnetorin piparkakkumauste (Ekolosta) muuten toimii todella mukavasti niin teen, jogurtin kuin minkä tahansa muun makean joukossa. Tuli joulufiilis.

Söin kunnollisen päivällisen, mutta se ei enää pelastanut tilannetta. Väliin jätetty lounas ja pitkittyneet ateriavälit johtivat loputtomaan nakerteluun. Tässä päivän kokonaisuus:

LOUNAS

• 500.00 g Soijajogurtti, Mild&creamy, Alpro soya
• 1.00 prk Suklaasoijavanukas, alpro

VÄLIPALA

• 300.00 g Soijajogurtti, maustamaton, soygurt, gogreen alpro
• 1.00 prk Suklaasoijavanukas, alpro
• 0.50 kpl Tomaatti
• 1.00 kpl Porkkana, iso

PÄIVÄLLINEN

• 1.50 dl Riisi, keitetty, keitinvedessä suolaa
• 5.00 Lupiini-tofupihvit 1
• 0.60 rkl Salaattikastike, Thousand island, kevyt, Felix
• 0.90 (0.5 dl) Jäävuorisalaatti, amerikansalaatti, rapea

ILTAPALA

• 300.00 g Kaali, paistettu
• 1.00 kpl Kananmuna, kuoreton, pieni
• 1.00 tl Oliiviöljy
• 1.00 rkl Tomaattiketsuppi
• 3.00 pala Suklaa, tumma, pieni
• 250.00 g Soijajogurtti, Mild&creamy, Alpro soya
• 132.00 g Kaurajuoma plus, oatly
• 1.00 rkl Mantelilastu
• 0.50 dl Riisi, keitetty, keitinvedessä suolaa
• 3.00 Lupiini-tofupihvit 1
• 1.00 Lupiini-tofupihvit 1
• 0.25 dl Soijasuklaajuoma, alpro soya
• 1.00 rkl riisiproteiinijauhe
• 95.00 g Suklaasoijavanukas, alpro

Eli mitä tästä opimme.

Perusasia, jota pitää itsestäänselvyytenä ei useinkaan matkoilla toteudu. Päivän tärkeitä aterioita tulee helposti kuitattua välipaloilla, joiden takia koko päivän energiamäärä nousee yli suositellun ja verensokerin heittely aiheuttaa oireita.

Päätin parantaa tapani, sillä näiden työreissujen jälkeen illat menevät aina samaa huonoa rataa, jolta kannattaa päästä pois. Verensokeri on niin alhaalla, ettei kotiin päästyä huvita lähteä liikkumaan "ennen kun on syönyt vähän jotain". Se vähän jotain on loputonta pupeltamista ja lopulta ei huvita lähteä liikkumaan, "kun on syönyt niin paljon", kello on jo paljon ja päivä meni vähän miten sattui.

Yleensä syömiseni on tasaisempaa, mutta näissä päivissä on siis vielä viilattavaa. Alan tästä lähtien panostaa enemmän tuohon lounaaseen.

Suosittelen myös lukemaan Patrik Borgin loistavan kirjoituksen, jossa hän käsittelee naisen reagoimista verensokerin heittelyyn ja ateriarytmin epäsäännöllisyyteen. Olen tässä mielessä erittäin tyypillinen nainen.

http://patrikborg.blogspot.fi/2012/11/verensokerisaaga-tuleeko-naisilla.html

Aloitan muuten pian uuden blogausrupeaman, joten lisää tällaisia syömisjuttuja on tulossa. Voitte laittaa ideoita ja toivomuksia näkökulmien osalta, sillä joulukuussa aktivoidun toden teolla kuvaamaan ja kirjoittamaan.

___________________
Liity facebook-ryhmääni

Hanna approves Top 10: Näillä kaikki kääntyy tosi hyväksi

Pitkästä aikaa edessänne häämöttää Hanna approves -katsaus, jossa listailen kymmenen suosikkiani liittyen aina johonkin tiettyyn teemaan tai ajankohtaan. Tällä kertaa teemana ja ajankohtana on elämä, jonka laatuun voi jokainen vaikuttaa ihan itse kääntämällä hyvillä valinnoillaan paremmaksi kaiken aina yksittäisestä ateriasta omaan fiilikseen.

Miksi tyytyä ihan hyvään, kun voi saada tosi hyvää?

En osaa vastata tuohon, joten käytän jatkuvasti esimerkiksi seuraavia taikoja.

1. Ajatuspäiväkirja

Jos kohtaan vaikeuksia ihmissuhteissani tai mokaan jotenkin (eli lähes joka päivä kun astun ulos kotoani tai avaan netin), hyödynnän kirjoittamisen terapeuttista voimaa. Monelle, erityisesti naiselle vaikeiden asioiden ja tunteiden kirjoittaminen auki on ainoa keino saada päänsisäiseen kaaokseen tasapainon palauttava logiikka.

Oma kirjoitusterapiani noudattaa yleensä aina seuraavaa kaavaa:

Vaihe 1. Kuvailen harmittavan/ahdistavan/vituttavan tilanteen neutraalisti ja objektiivisesti. Kuin uutistenlukija. "Kuka, mitä, missä, milloin?" Tässä vaiheessa en laita pieneen tekstinpätkään mukaan minkäänlaista tunnetta tai arvostelua.

Vaihe 2. Listaan kaikki asiaan liittyvät tunteeni täysin sensuroimatta. Tässä kohtaa huomaan aina, kuinka huonosti osaan nimetä erilaisia tunnetiloja. Siitäkin huolimatta, että olen psykologi. Kuitenkin kun käyttää hieman mielikuvitustaan ja ruoppaa pään sisältöä, alkavat padot murtua ja päästään nopeasti kaikkein olennaisimpiin tunteisiin. Niihin, jotka tekevät kipeää.

Vaihe 3. Listaan estoitta myös kaikki asiaan liittyvät ajatukseni. Näiden listausten lukeminen joskus jälkeenpäin on muuten parhainta oppia oman mielen toiminnasta. (Usein myös parhainta viihdettä.) Listaan ajatuksia niin kauan kunnes löydän ydinajatuksen eli sen, joka pitää vaikeita tunteita yllä ja vetää kohti pohjamutia. Yleensä omissa listauksissani päädyn toteamaan kokevani aidosti, että olen arvoton, lahjaton, riittämätön tai ei-raskastettava. Psykoterapiassa tällaista kaiken taustalla vaikuttavaa negatiivista oletusarvoa voidaan kutsua ydinoletukseksi. Sen murtaminen korjaa psyyken toimintaa. 

Vaihe 4. Luettelen kivuliasta ydinajatustani tukevat ja sen lopulta (eli aina) kumoavat todisteet. Nämä löytyvät helposti ja selkeyttävät miettimään käytännön ratkaisuja tilanteeseen - itsesäälissä rypemisen sijaan. Fiksua ratkaisukeskeisyyttä, jota moni nainen saisi toteuttaa enemmän niin olisi paljon helpompaa tämä elämä. Minulle ratkaisukeskeisyyden ovat lopulta opettaneet ajatuspäiväkirjan sinnikkään täyttelemisen ohella myös miespuoliset ystäväni. Olen tästä ikuisesti kiitollinen. 

Vaihe 5. Teen toimintasuunnitelman. On turha vatkata tuloksetta mitään sellaista mitä ei voi muuttaa saati sitten sellaista minkä voi. Kaikkeen auttaa ylianalysoinnin kierteessä piehtaroimisen sijaan konkretia ja toiminta! Aloitan yleensä konkretiaan siirtymisen ihan jostain pienestä jutusta. Jostain mitä voin tehdä vaikka samantien. Sitten listaan seuraaviksi tavoitteiksi pitkällä tähtäimellä toteutettavat peliliikkeeni ja pistän ne käytäntöön. Tai sitten en. Naisen mieliala on stabiili kuin säätila.

Vaihe 6. Kun on kulunut riittävästi aikaa, palaan tekemään seurannan, jonka olen nimennyt osioksi "tapahtui myöhemmin". Kerron itselleni miten tilanne on aktiivisemman episodin jälkeen edistynyt. Yleensä kaikki on selvinnyt ja alkuperäiset pelot ja arvottomuuden ynnä muun kokemukset osoittautuneet täysin turhiksi. Luen sitten vanhat merkinnät, jotka tässä vaiheessa tuntuvat aina niin kovin etäisiltä, epärealistisilta ja negatiivisilta.

Tämän vaiheen avulla opin aina vain paremmaksi siltä osin, että seuraavan kerran ollessani alakuloinen, tiedän että jossain vaiheessa palaan kirjoittamaan tilanteen kääntyneen hyvin ja oloni parantuneen. Eli miksi surra edes tilanteen keskellä? :) En useinkaan enää tiedä, joten kestän aivan kaikkea paljon paremmin kuin vuosia sitten.

Uups, tulipa tästä pitkä selostus. Toivottavasti kaikki lukijat eivät pökränneet jo ennen kuin päästään seuraaviin kohtiin. Pahoittelen myös sitä, etten jaksanut kehittää tähän mitään kuvitteellista esimerkkikuvausta. Saati sitten kehdannut ottaa näytteeksi omia vanhoja merkintöjäni. Nauran niille mieluiten yksin.

2. Kamppailulajit

Mikään ei ole niin voimaannuttavaa, kuin rankka fyysinen rasitus ja kanssaurheilijoiden kohtaaminen  yhdistettynä äärimmäistä keskittymistä vaativien liikeratojen opetteluun. Jos minulla olisi lapsia, veisin heidät kokeilemaan jotain budolajia. (Ja kyllä, käytän sanaa voimaannuttava niin kauan kunnes joku keksii sille korvaajan.)

Aloitin itse eilen karaten. En enää jaksa avautua saamistani mustelmista, jotka koristelevat tällä hetkellä käsiäni siihen malliin, että joku voisi olettaa minun osallistuneen katutappeluun. Ei tämä suuntaus tietenkään sovi kaikille, mutta itselleni ei oikein sopinut mikään muu. Käytin koko kesän eri lajeja demonstroivien youtube-videoiden ja omien edellytysteni analysoimiseen sekä erään kokeneen, itseäni enemmän elämää nähneen karatekan konsultoimiseen. Lopputulemana päädyin siihen, ettei ole kertakaikkiaan ainuttakaan toista budolajia, jota minun kannattaisi kokeilla ennen tätä.

Eilisen puolentoista tunnin jälkeen olen edelleen vahvasti samaa mieltä.

3. Mielikuvaharjoittelu

En ole käynyt ainuttakaan aiheeseen liittyvää kurssia saati saanut yhtäkään kirjaa luettua muutamaa sivua pidemmälle. Mielikuvitukseni on kuitenkin ollut lapsesta asti hyvin voimakas. Hyödynnän tätä ominaisuuttani nykyään entistä jäsennellymmin.

Jos en ymmärrä jonkun kohtaamani ihmisen toimintaa tai koen itseni satutetuksi hänen takiaan, vaihdan ajatuksissani hänen kanssaan osia. Jos tietoa on riittävästi käytettävissä, saan aina jonkinlaisen valaistumisen ja itseni erillisyys häneen liittyen alkaa purkautua. Tulee tunne, että olemme kaikki täällä samassa veneessä ja jokaisen yksilön toiminnalle on selitys. Tämä selitys ei koskaan liity siihen, että toinen haluaisi minulle pahaa tai olisin itse jotenkin huono. Ihmiset käyvät läpi jokainen omia prosessejaan ja yrittävät yleensä aina parhaansa.

On vaikea olla vihainen ja katkera, jos osaa suojella itseään muiden pahalta ololta ja löytää kaikesta syvemmällä olevat motiivit. Ne ovat aina hyvät, kun on kyse perusterveellä mielellä varustetusta tapauksesta.

Toinen mielikuvaharjoittelun tärkeä osa elämässäni liittyy muutosten vahvistamiseen. Halusin sitten muuttaa toimintaani omien elintapojeni tai psykologisten toimintamallieni suhteen, käytän aina mielikuvaharjoittelua, johon tutustuin jo hyvin nuorena urheilijana.

Yksinkertaisimmillaan maalaan mieleeni ensin muutoksen jonka tahdon tehdä omassa toiminnassani ja sen jälkeen käyn läpi elämääni muutoksen tehtyäni. Katselen helppoja tilanteita, joissa uusi tapa on käytössä. Sitten katselen haasteellisempia, joista toimin vaikeuksista huolimatta sinnikkäästi eri tavalla kuin ennen.

4. Pensasmustikat

Ennen en ostanut koskaan pensasmustikoita, vaan ihailin niitä kaukaa ja kaihoisana. Koin että ne ovat kalliita eikä niitä saa ostaa, jos pakastin on täynnä hienoja mustikoita suoraan Suomen luonnosta. Sitten kerran päätin, että nyt repäisen "Just because I´m worth it." Ostin rasian ja söin sen maustamattoman jogurtin kanssa.

Tajusin silloin että pensasmustikat eivät ole kalliita, ne ovat todella hyviä (ja ihan eri asia kuin muut mustikat) ja niillä piristyy kurjakin fiilis. Koska ne ovat niin hyviä. Voiko tämä enää yksinkertaisemmaksi mennä. Voiko luvan saaminen jonkin ruoan ostamiseen olla näin monimutkaista? Miksi en ostanut pensasmustikoita jo vuosia sitten, vaan ihailin niitä kaukaa?

Ihminen urautuu ruokakaupassa.

5. Savuchipotle

Tämä jos mikä pelastaa aterian kuin aterian. Ensikontaktini chipotle-chilikastikkeeseen oli Amarillossa, muistaakseni Tampereella. Tilasin vain bataattilohkot ja chipotle-majoneesia. Paras yhdistelmä ikinä! Päätin hankkia chipotle-majoneesia. Prosessi vei taas monta vuotta, sillä muistin vasta viime viikolla tämä herkun tehdessäni ruokakuvauksia ystäväni kanssa.

Tein eräälle lehdelle kuvaa, johon tuli "akneystävällinen" ateria eli höyrytettyä lohta ja bataattilohkoja. Ystävälläni oli savuchipotlejauhetta ja -kastiketta, joita huiskimme aivan kaikkien kuvattavien raaka-ainesten päälle. Lopputulos oli tosi hyvä.

Tilasin kaksi pussia savuchipotle-jauhetta Poppamiehestä ja tänään hain vielä savuchipotle-kastikkeen, jota olen hölvännyt jokaiseen ateriaan sen jälkeen.

6. Suklaa

Suklaa on tunnetila. Tavoittelen tätä tunnetilaa aina erityisesti silloin, kun on vähän tyhjää tai pitää saada jotain säpinää tai on aikaa hiljentyä teekupin äärelle sulattamaan suussa tumman suklaan palasia. Nyt on muuten ilmaantunut tosi hyviä stevialla maustettuja suklaita. Raahaan näitä käsilaukussani, jotta en sortuisi aina jossain ravintolassa jälkiruokaan, joka on täynnä aineksia joista saan yliherkkyysreaktion. Syön suklaapalan kahvin tai teen kanssa, jos olen jossain vilkkaassa lounaspaikassa, jossa oman suklaan syöminen salaa ei johda katastrofiin.

Puuh, nyt muuten loppui turnauskestävyys. En jaksa enää kirjoittaa seuraavista yhtään mitään. Jatketaan seuraavalla kerralla näistä eli jatkuu ensi numerossa.

7. Tanssi

8. Tarot-kortit

9. Tekohymy

10. Wasabi

Ekstra: Mutakakku!

Kertokaahan omia suosikkejanne, jos vaikka oppisin teiltä jotain mikä tekee elämästäni vieläkin hienompaa.

Kai elämästään saa tehdä aina vain hienompaa?

______________________________

Liity facebook-ryhmääni

Jutun kuva: Joonas Palomäki

Psykologia 2012 -kongressi, päivä 1

Piti kirjoittaa vain pikainen tilapäivitys facebook-ryhmän puolelle, mutta Psykologia 2012 -kongressin ensimmäinen päivä tuotti niin paljon pieniä ajatuksia, että listattakoon niitä nyt satunnaisesti tänne.

Mieleen jäi mm. se, että neuvolapalvelujen sukupuolisidonnaisuuden tähden mies tuntee itsensä yleensä koko odotusajan lähinnä statistiksi, "siittäjäksi". Tuleville isille tarvittaisiin omia juttuja. Parisuhteen laadulla ja vanhempien hyvinvoinnilla kun on luonnollisesti merkitystä tulevan lapsensa kiintymyssuhteiden kehittymiselle. Isien hyvinvoinnista on tärkeä huolehtia ja psykologi jos toinen saa kyllä käyttää mielikuvitusta, että miehille löytyy toimivia keinoja käsitellä tunteitaan ja tilannettaan.

Sitten jututin Lauri Nummenmaata, joka on tutkinut aivokuvantamismenetelmien avulla vaikka mitä. Hän vaikutti olevan samoilla linjoilla esim. siinä, että erilaisten "ruokariippuvuuksien" ja oikeiden addiktioiden välillä on selkeä analogia.

Bongasin yli vuosi sitten KG-lehdestä jutun, jossa Lauria haastateltiin aihetta sivuten. Artikkelissa todettiin, että narkomaaneilla ja lihavilla ihmisillä on havaittu olevan harvemmassa aivojen tyvitumakkeiden dopamiinireseptoreja. Eli tavallaan makeaa tai rasvaista ruokaa kaivataan tällöin enemmän mielihyväkokemuksen aikaansaamiseksi.

.Voivatko tällaiset muutokset aivotoiminnassa altistaa ylensyömiselle vai onko ylipaino aiheuttanut näitä muutoksia? Vai ovatko riippuvuudet ikuisia, mutta kohde vain vaihtuu?

Tätä pohdiskelen silloin tällöin ja olen toistaiseksi sillä kannalla, että haitalliset riippuvuudet voi vaihta kärsivällisellä yrittämisellä terveellisempiin kohteisiin.

Täällä on muuten myynnissä niin paljon hyviä kirjoja, että tekisi mieli tilata ne kaikki kotiin ja hautautua niiden kanssa johonkin piilopirttiin mietiskelemään erilaisten ihmisten ja psykologisten ilmiöiden koko kirjoa.

Päätän lähetyksen tähän ja yritän tehdä tässä välissä vähän oikeita töitäkin. Huomenna ja ylihuomenna meno jatkuu taas entistä hurjempana. Odotan huomisen ohjelman osalta eniten katseeseen liittyviä luontoja sekä iltatilaisuutta. :)