Ruisleipä rules, ok?

Nyt seuraa jotain uutta syömisen vapautusrintamalla. Luin tänään Kukka Laakson blogista fantastisen jutun, joka iski ylävitosen ajatusmaailmani kanssa. Intouduin sen seurauksena kirjoittamaan omistakin kokemuksistani liittyen rentoon, tavalliseen syömiseen. Sellaiseen syömiseen, jossa terveellinen järki ja ravinto muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Katoava luonnonvara nykyään. Tällä kertaa puhutaan ruisleivästä.

Tein taannoin pienen gluteeniartikkelin, jonka lopussa uhosin katkaisevani pitkän tauon ruisleivän kanssa. Olen ollut on-off-suhteessa kyseiseen herkkuun jo vuosien ajan, mutta nyt tunsin olevani valmis kokeilemaan yhteenpaluuta. Halusin kai tuntea itseni normaaliksi ja ennen kaikkea suomalaiseksi. Lisäksi olin saanut ruoansulatuskanavani niin hyvään kuntoon, etten nähnyt enää perusteita tiukoille rajoituksille rukiin suhteen.

Gluteeniartikkelissani ihmisten huomiota ei kuitenkaan kiinnittänyt yritykseni korostaa, kuinka tärkeää on välttää keliakian itsediagnosointia ja ruokavalion turhaa karsimista. Sen sijaan kirjoitus aiheutti pienimuotoisen gluteenihysterian. Tekstiä linkattiin innolla siellä sun täällä muunnetulla ydinsanomalla. Ymmärsin karvaasti millaisilla jutuilla pääsee laajempaan levitykseen. Haluamattaan. Pelonlietsonta ja kiellot myyvät tehokkaammin, kuin pienet tavalliset terveysteot. Sellaiset, jotka toimivat, mutta joissa ei ole jäljellä erikoisuuden glamouria. Halusin entistä hanakammin ruokavaliostani edes vähän tavallisemman, ruista sisältävän.

Ruisleipä aiheuttaa minulle pahimmillaan työkyvyttömyyteen johtavia vatsaoireita, jotka täyttävät kaikki ärtyvän suolen oireyhtymän diagnostiset kriteerit. En reagoi vielä yhteen leipään, mutta ongelma onkin siinä, etten koskaan lopeta siihen. Olen ruisleipäriippuvainen. Vedän yhden tai kaksi leipää, siis kokonaista limppua, joten seurauksetkin ovat sitten mitä milloinkin.

Olen aikanaan saanut myös vaikean atopian diagnoosin samoihin aikoihin, kun yritin syödä viikkokausien ajan gluteeniviljoja ennen allergiatestiä. Gluteenin ja ruoansulatusjärjestelmäni yhteensopivuus on siis mietityttänyt kovasti. Diagnosoituani itseni päädyin kuitenkin siihen, ettei suvussani kellään ole keliakiaa enkä kärsi vielä toistaiseksi mistään autoimmuunisairaudesta, joten voisin varsin hyvin kokeilla ruisleivän kohtuukäyttöä. Katsotaanpa parin päiväkirjaotteen avulla miten äijän lopulta kävi.

Päivä 1. Yhteistyöpalaveri, sikahienot tarjoilut. Reissaria, jonka välissä juustoa, kasviksia ja voita. Aah. Nyt tiedän hetkeni koittaneen. Isken kiinni kuin sika limppuun. Illalla maha on hyvässä kunnossa ja fiilis korkealla.

Päivä 2. Koko viikonlopun maha voi hyvin olosuhteisiin ja syömisiin nähden. Kyynärtapeisiin alkaa ilmaantua ihottumaa, mikä johtunee juustosta (olen maitoallerginen).

Päivä 3. Olen syönyt tänään kaksi, kaksi (!) ruisleipää. Ei siis palaa, vaan kokonaista ruisleipää. Ei ole ihme, jos vatsa "hieman" reagoi. Mutta jospa se tästä. Voisin soittaa fanfaarin.

Päivä 4. Voi jee, miten tässä uskaltaa mennä edes töihin. Luulen, että suolistoni bakteerikannan pitää nyt antaa sopeutua rauhassa rukiin kuituun. Jos ei onnistu, pysyn jatkossa parissa palassa. Minkä sitä ihminen elimistölleen mahtaa. Pakko kai hyväksyä se, että on yksi ruoka, jota en voi syödä niin paljon kuin huvittaa...

Patrik Borg ilmaisee asian loistavasti Kiloklubissa, lohdullista:

"Kun siirtyy kuitupitoisempaan ruokavalioon (vehnäleipä -> ruisleipä, kasvikset jne.), niin ilmaa syntyy enemmän - ruuansulatuskanavan pöpöt elävät kuidulla ja kun sitä tulee enemmän niin ne voivat paremmin ja myös tuottavat enemmän kaasua. Vaikka tämä voi tuntua haitalta, niin terveyden kannalta tätä pidetään jopa suotavana, koska ruuan kuidut ylläpitävät terveellisiä bakteerikantoja. (...) Asiaan auttaa lähinnä aika, jos varsinaisia allergioita ei ole kyseessä. Yleensä muutamassa viikossa tuo reippain ilmantuotanto rauhoittuu, mutta jää pysyvästi entistä suuremmalle tasolle jos vain jatkaa terveellisempää ruokavaliota - mikä kannattaa tehdä, koska järkevän syömisen hyödyt ovat joka tapauksessa suuremmat. Tuo on yksi harvoja järkevän syömisen haittoja." Lähde

Päivä 8. Okei, suolisto tuntuu kestävän aika suuriakin annoksia, jos leipä on tehty hapanjuureen ja rajoitan määrän alle kokonaiseen leipään päivässä. Ja pureskelen tosi hyvin.

Päivä 13. Olin eilen kuvauksissa ja söin kaksi ruisleipää kansallisromanttiseen paitaan ja esiliinaan pukeutuneena. Tunsin itseni pitkästä aikaa normaaliksi, suomalaiseksi ja onnelliseksi. Voi kuinka hyvää ruisleipä on itse tekemäni margariinin kanssa.

Lopputulemana minulle on mitä ilmeisimmin henkisen hyvinvointini kannalta todella tärkeää syödä silloin tällöin kaksi ruisleivän palaa. Tämä on riittävä peruste jatkaa valitsemallani tiellä. Siis kultaisella keskitiellä, jolla ruisleipä naisen pitää.

______________________________

Sivustoni facebookissa

Kuvalähde: http://campaignforfinnishimage.com/wp-content/uploads/2009/12/finnish-rye-bread.jpg

Molkosan - edullinen eliksiiri

Viime viikolla kuulin ilouutisen. Vogel on tuonut tänä vuonna markkinoille täysin laktoosittoman Molkosan-heratiivisteen. Olen totaalisen laktoosi-intoleranttinen, joten innostuin vasta nyt kokeilemaan tehojuomaa, jonka nimeen monet ovat vannoneet jo vuosia. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Katsotaanpas mistä Molkosanissa on kyse ja kuinka mainostetut efektit toimivat minun kohdallani.



Molkosan heratiiviste

• Valmistetaan luomumaidosta, jota tuottavat Sveitsin Alpeilla laiduntavat lehmät.
• Sisältää runsaasti L+maitohappoa, joka auttaa tasapainottamaan suoliston bakteerikantaa.
• Vahvistaa puolustusjärjestelmää tarjoamalla suoliston hyville bakteereille paremmat kasvuolot (vastustuskyvyn juuret ovat suolistossa)
• Edistää suoliston toimintaa ja voi helpottaa närästysoireita.
• Vilkastuttaa nestekiertoa.
• Tasaa verensokeria.
• On täysin laktoositon ja kaloriton.
• On hapanta, joten kannattaa välttää hampaiden harjaamista käytön jälkeen.
• Sopii myös kasvovedeksi.
  
• On hinnaltaan todella edullista (esim. 200 ml pullo lähtee 4,90-5,90 eurolla) ja löytyy hyvin ruokakaupoistakin.
• Käyttö: n. 1 rkl lasilliseen vettä ja se on siinä.
  

Molkosania on saatavilla myös Molkosan Vitality -juomajauheena, johon on lisätty kuitua, appelsiiniaromia ja vihreä tee -uutetta. Tämän pakkauksen voi ottaa matkalle mukaan jääkaapissa säilytettävää nestemäistä molkosania paikkaamaan. Jauhetta voi ripotella esim. jogurtin joukkoon tai sekoittaa mehuun. Tai vaikka nykyään nuorten miesten (krapulassa) kovasti suosimiin Rainbown tai Lidlin tehojuomiin. ;)

Omat havaintoni

Aloitin Molkosanin käytön viikko sitten. Tuntui että vatsassa oli rauhallisempi meininki jo seuraavana päivänä. Erityisesti olosuhteet huomioiden (matkailua, ruisleivän palauttaminen ruokavalioon) voisin sanoa, että vau. On mennyt huomattavan paremmin kuin yleensä. En enää yhtään ihmettele, että tämä tuote on ollut Vogelin legendaarinen kestosuosikki vuodesta toiseen.

Mitä tulee aineenvaihdunnan vilkastumiseen, olen huomannut ettei nestettä keräänny kehoon läheskään yhtä helposti kuin yleensä varsinkin "tähän aikaan kuukaudesta". Verensokeristani en tiedä, mutta happamilla asioilla on todettu olevan verensokeria tasaavaa vaikutusta. Jatkan ehdottomasti käyttöä ja suosittelen valmistetta jo edullisuuden tähden jokaiselle terveydestään ja kauneudestaan innostuneelle.

_____________________________

Facebook sivuni

Image: Michal Marcol / FreeDigitalPhotos.net

Taloudelliset kytkökset: Sain ilmaiseksi kokeiluuni yhden pienen Molkosan-pullon. Unohdin sen vegaanisiskoni jääkaappiin. Terveisiä ja anteeksi sille suunnalle. Ostin lähikaupasta sitten uuden pullon ihan itse ja hehkutan tätä juttua kaikille, koska harvemmin löydän mitään näin halpaa ja tehokasta.

Big in Japan!

Konnichi-wa kaikille lukijoilleni! Sekä teille, jotka ette jaksa lukea, mutta olette toivoneet jo tuhansia kertoja sitä blackmetal-raporttia (ja saatte nytkin vain raportin elämäntilanteestani).

Ajattelin pyörähtää pikaisesti täällä HTH:ssa, joka on alkanut tuntua eräässä toisessa mestassa blogaamisen jälkeen oikein kodikkaalta pieneltä olohuoneelta. Istun siis hetkeksi lepotuoliin ja kysyn itseltäni psykologimaisesti "No miltä susta nyt tuntuu?"

Olen tehnyt viimeisen kolmen kuukauden aikana henkilökohtaisen onnellisuusennätykseni. Onneni salaisuus on ollut inhimillistä kapasiteettia koetteleva transsitila, jota Suomessa kutsutaan latistavasti yrittämiseksi. Itse kutsun sitä kuitenkin mieluummiin onnistumiseksi. Liikevaihdosta, tuloksesta tai maineesta riippumatta me yrittäjät olemme mielestäni onnistujia ihan jokainen. Kovia äijiä ja soturiprinsessoja, jotka ovat uskaltaneet "Just do it" ja siitä se sitten on lähtenyt. Eräällä lanttumaakarilla vähän siinä määrin, että olisi helppo tappaa itsensä työnteolla. Pieni katkaisuhoito lienee siis paikallaan.

Niinpä keskiviikkona suuntaan kohti Japania. Päämissionani on päätyä Okinawan saarelle vakoilemaan paikallisia, joiden pitkäikäisyyteen vaikuttavat tekijät päätin selvittää ihan itse. Sen jälkeen vuorossa on paluu takaisin Tokioon erinäisten seikkailujen kautta ja sushia, geishoja, omituisia koppeja joissa voi tehdä omituisia asioita (kuten ottaa itsestään tarrakuvia, herrantähden!) ja tietysti eksoottisia ruokakokeiluja. Japanilaisten fiksaatiot kauneuden ja terveyden saralla ovat varmasti myös kovaa kamaa. Minä kuvaan ja syön kaiken, lupaan.

Tutkiva journalistinne, Indihanna Joneksenne on siis jälleen kerran valmiina taistoon. Paluu takaisin raportin kanssa ja toivottavasti hengissä tapahtuu 22.11. Sitä odotellessanne viettäkäähän mitä mukavimmat kolme viikkoa ja parantakaa Suomen hyvinvointia puolestani. Lukekaa suuresti arvostamieni ihmisten, kuten Varpu Tavin, Reijo Laatikaisen, Juhani Pitkäsen, Patrik Bogin, Juhana Harjun ja Anette Palssan hienoja kirjoituksia terveyslööppien sijaan. Tsekatkaa myös facebookryhmäni, sillä laittelen sinne väliaikatietoja mahdollisuuksien mukaan.

Ei muuta kuin Sayonara ja <3

-Hanna

Mielenterveysongelman taustalla voi joskus lymyillä gluteeni

Keliakia ja psyykkiset oireet
Nykytietämyksen valossa on tärkeää huomioida, etteivät keliakian vaikutukset rajoitu ainoastaan suolistoon, luustoon ja iholle, vaan voivat ulottua aivojen välttäjainetoimintaan. Tällaisissa tapauksissa hoitamattoman keliakian seurauksena saattaa ilmetä erilaisia mielenterveyden ongelmia, kuten

• masentuneisuutta
• keskittymisvaikeuksia
• ahdistuneisuutta
• käytöshäiriöitä
• ärtyneisyyttä
• hidastuneisuutta

Keliakian yleisyys ja haasteellinen todentaminen
Keliakiaa sairastaa Suomessa arvioilta 2 prosenttia väestöstä. Keliaakikoista vasta kolmasosa on löydetty, joten moni sairastaa tietämättään. Valitettavasti myös keliakian diagnostiikassa olisi Suomessa huomattavasti parantamisen varaa. Ruokavaliohoito aloitetaan yleensä vasta ohutsuolesta tehdyn diagnoosin jälkeen eikä gluteenitonta ruokavaliota suositella edes kokeiluluontoisena ennen koepalasta saatua näytettä.

Kalle Kurpan väitöstutkimus Keliakia ilman ohutsuolen limakalvon nukkavauriota on kuitenkin antanut vahvaa viitettä siitä, että keliakian hoito kannattaisi aloittaa joissain tapauksissa ennen ohutsuolen nukkavaurion todentamista. Esimerkiksi endomysiinivasta-ainepositiivisilla henkilöillä saattaa olla keliakiaoireita ja heikentynyt luuntiheys jo ennen suolinukkavaurion kehittymistä. Tällaisten yksilöiden kohdalla gluteenivapaan ruokavalion on havaittu kohentavan selkeästi terveydentilaa sekä masennusoireita.

Masennuksen ja keliakian erotusdiagnostiikan kannalta keliakian kartoittaminen on siis tärkeä osa mielenterveysongelmien hoidon suunnittelua. Henkilökohtaisesti en voi suositella normaalin ruokavalion jatkamista ja suolinukan tuhoutumisen odottelemista KELA:n ruokavaliokorvauksen toivossa, mikäli havainnot gluteenittomuuden vaikutuksista ovat selkeät. Korvauksen voi sitäpaitsi saada muutakin kautta. Jos alttius kilpirauhasongelmille on olemassa, saattavat gluteenin aiheuttamat autoimmuunireaktiot johtaa myös haitallisiin vaikutuksiin kilpirauhasen osalta. Esimerkiksi kilpirauhastulehduksen muodossa, joka voi edelleen altistaa kilpirauhasen vajaatoiminnalle.

Gluteenittomalle ruokavaliolle siirtymisen perusteet

Gluteenittomalle ruokavaliolle siirtyminen voi pelastaa paljon ja nopeasti, mutta kyseessä ei ole ihan pieni elämänmuutos. Gluteenittomuuden vaikutuksia omaan oirekuvaan on turvallista arvioida monipuolisesti kootun välttämisruokavaliokokeilun avulla, mutta pidemmälle menevien johtopäätösten tekeminen kuuluu ammattilaiselle. Esimerkiksi vehnän ja rukiin sopimattomuuten on useita muitakin syitä, kuin gluteeniherkkyys. Mielenterveys- ja suolisto-ongelmista kärsivän tukihoidossa käytettävä ruokavalio on koostettava siksi yksilöllisesti ja pyrittävä varmentamaan oireita aiheuttavat ruoka-aineet selkeästi. Näin vältytään turhalta vaivalta ja väärin perustein karsitun ruokavalion aiheuttamilta sosiaalisilta haitoilta.

Mikäli ongelmien taustasyyksi kuitenkin varmistuu keliakia, on hoitona elinikäinen ruokavalio, jossa gluteenia sisältävät viljat korvataan gluteenittomilla viljalajikkeilla (sekä niistä valmistetuilla tuotteilla). Gluteenittomia viljoja ovat mm. hirssi, tattari, riisi, maissi ja kaura (sekä siemenkasvit kvinoa ja amarantti). Vastoin aikaisempaa olettamusta kauran aveniini-proteiini ei aiheuta suolen villusvaurioita, mutta on tärkeää huolehtia siitä, että kaura on gluteenilla kontaminoitumatonta puhdasta kauraa. Tavallisten kaurahiutaleiden joukossa saattaa olla yllättävänkin paljon vehnää, joka sekoittuu joukkoon jo pellolla tai viimeistään viljan käsittelyn yhteydessä.

Keliakian kartoittamisen uudet tuulet
Kaikkia keliakialle altistavia geenejä ei ole kartoitettu, mutta jo yhtä näistä eli HLA-alleelia kantaa arviolta ainakin 20 prosenttia suomalaisista (prosenttilukema vaihtelee tästä ylöspäin eri lähteiden mukaan). On siis epäselvää, kuinka suuri osa väestöstämme kärsii gluteeniviljojen aiheuttamista ongelmista, miten nämä ongelmat ilmenevät ja kuinka nopeasti ne yleistyvät tulevaisuudessa.

Olen havainnut työssäni, että hyvin suuri osa mitä erilaisimmista ongelmista kärsivistä asiakkaistani hyötyy selkeästi vehnän välttämisestä. Rukiin karsiminen ruokavaliosta ei ole samalla tapaa selkeä terveysteko ja toivon jatkossa tutkimusmenetelmien kehittyvän nykyistä paremmiksi, jotta gluteenin terveysvaikutusten pohtiminen olisi jotain muuta, kuin epämääräistä hakuammuntaa. Moni saattaa sekoittaa rukiin sisältämien hiilihydraattien aiheuttaman kaasunmuodostuksen väärin perustein gluteeniyliherkkyydeksi, vaikka kyseessä on täysin eri mekanismilla toimiva oireilu. Toisaalta tutkimuksissa on havaittu myös gluteenin poistamisen helpottavan esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivien oloa, joten tällaisenkin yhteyden mahdollisuus on kartoitettava tapauskohtaisesti.

En pidä gluteenia myrkkynä, kuten en mitään muutakaan yksittäistä syömiskelpoisen ravinnon sisältämää ainesosaa. Kuitenkin kehityshistoriamme valossa gluteeni on helppo nähdä osalle suomalaisista ongelmallisena ravinnon komponenttina, johon elimistömme eivät ole sopeutuneet evoluution myötä. Lisäksi silloin, kun suoliston seinämä on syystä tai toisesta vaurioitunut, aiheuttaa gluteeni ensimmäisten joukossa ongelmia.

Jokaisen terveysongelmista kärsivän on koettava lopulta omakohtaisesti, millainen vaikutus gluteenin karsimisella on terveydentilan kannalta ja kuinka kauan välttelyä kannattaa jatkaa. Esimerkiksi siinä vaiheessa, kun väliaikainen suolen seinämän vaurio korjaantuu, voidaan gluteeniviljat palauttaa takaisin ruokavalioon. Salapoliisityö kannattaa toteuttaa siis erittäin huolellisesti.

Parempia menetelmiä odotellessani olen menossa tutkituttamaan itseltänikin varmuuden vuoksi HLA-keliakiageenin. En ajatellut alkaa syödä negatiivisen löydöksen perusteella ruisleipää, mutta jollain tapaa olen päättänyt kokeilla noin kaksi vuotta kestäneen tauon jälkeen kohtaamista ikuisen rakkauteni kanssa. Ehkä jo tänään. Ehkä edes silloin tällöin. Vehnään en koske enää ikinä, sillä se tie on katsottu loppuun ajat sitten.

Raportoin toki ruiskokeiluni tulokset teillekin. Katsotaan miten äijän käy.

_________________________________________________________________
Facebook sivuni

Lue lisää:
http://www.mv.helsinki.fi/home/palojoki/OPETUS/Syventava%20rav%20kasv/keliakia%20ja%20psyyke%20SLL.pdf
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/nuorten+hoitamaton+keliakia+lisaa+masennusta+ja+kaytoshairioita/a124650
http://www.keliakialiitto.fi/liitto/keliakia/keliakia_sairautena/esiintyvyys/
Ravitsemustiede. Aro, Mutanen, Uusitupa (toim.) Duodecim. 2005
http://www.keliakialiitto.fi/liitto/keliakia/keliakia_sairautena/

http://www.keliakialiitto.fi/liitto/keliakia/keliakian_hoito/

Suomen Lääkärilehti 40/2005 vsk 60

http://www.keliakialiitto.fi/liitto/nyt/uutiset/?nid=81&ARC=1&Year=2010

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2111403/

Kuva:
Image: Grant Cochrane / FreeDigitalPhotos.net

Osallistu uusien palveluiden ideointiin

1. Millaisen nettikirjan sinä lukisit? 
2. Minkälaiseen ryhmään osallistuisit? 
3. Mitä olennaista suomalaisten hyvinvointipalveluiden joukosta mielestäsi puuttuu? 

Toteutan yritykseni Avalonian toiminnassa kokonaisvaltaisen terveydenhuollon periaatteita kirjoitustyön, yksityisvastaanoton ja erilaisten ryhmien järjestämisessä. Kehitteillä on nyt tarjolla olevien palveluiden lisäksi seuraavanlaisia uutuuksia:

• Hyvinvointi-illat (tietoa, ohjeita ja keskustelua halutuista teemoista)
• Tiiviitä ja selkeitä nettikirjoja toivotuimmista aiheista
• Kokonaisvaltaista painonhallintaa yksilöille ja ryhmille (elintapojen korjaamisen ohella huomioidaan syömisen psykologia ja kehon häiriötilat, jotka vaikuttavat painon kerääntymiseen)
• Ryhmä ahmintakohtauksista kärsiville

Vastaa yllä oleviin kysymyksiin ja ole mukana kehittämässä Suomeen entistä laadukkaampaa terveydenhuoltojärjestelmää. Voit kirjoittaa toiveesi osoitteeseen info@avalonia.fi tai tuonne kommenttiboksiin.

Kiitos jo nyt suunnattomasti osallistumisestasi!

Hanna Markuksela

psykologi & lisensoitu FLT-ravintovalmentaja

Check this out: Uusin Me Naiset -lehti, s. 65-67

Asiantuntijana Me Naiset -lehdessä
Sain viime viikolla katsastettavakseni kolmen kiinnostavan taiteilijan ruokapäiväkirjat. Oli raakaravinnolla elävää beatboxaajaa, kokkaavaa kirjailijaa sekä vain ulkona aterioivaa tankotanssijaa. Tehtävänäni oli arvioida saavatko he ravinnostaan kaiken tarvitsemansa.

Minulla olisi ollut jokaiselle vaikka mitä sanottavaa, mutta tilan puutteen takia lehteen mahtui luonnollisesti vain murto-osa kommenttieni ehtymättömästä virrasta. Nyt lukiessani juttua kokonaisuus näyttää kuitenkin mainiolta ja on mukavaa, kun vierestä löytyy myös ravitsemusterapeutti Eija Orreveteläisen näkemyksiä. Suosittelen lämpimästi lukemaan jutun uusimmasta lehdestä!

Ravintoaineiden tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä
Jutun aiheeseen eli ravintoaineiden riittävään saantiin liittyen toivoisin jokaisen terveystietoisen yksilön huomioivan vielä seuraavia tekijöitä, joten laitetaanpa tähän muutamia kannanottojani:     

• Ruokapäiväkirjan perusteella ei voi täysin tarkasti kalkuloida, onko henkilön ravintoaineiden saanti riittävää. 
• Ravintoainepitoisuudet voivat vaihdella samankin ruoka-aineen kohdalla riippuen siitä, missä ruoka-aine on kasvatettu (onko maaperä köyhtynyt/rikas). Sillä on myös merkitystä mitä ravinnolle on tapahtunut matkalla ruokapöytään.
• Yksilöiden välillä on eroja siinä miten keho käsittelee eri ravinteita: kuinka hyvin ne imeytyvät ruoasta ja kuinka paljon niitä kuluu. Tähän vaikuttavat ikä, geenit, kehon tila, ruoansulatuskanavan kunto ja elämäntilanne.
• Myös aterian kokonaisuudella on väliä eli onko mukana imeytymistä edistäviä tai haittaavia tekijöitä (esim. maito haittaa raudan imeytymistä).
• Ravintolisien tarpeellisuus on todella yksilöllinen juttu, joten suosittelen tarkistuttamaan oman lisäravinneohjelman asiantuntijalla. Tällöin säästyy rahaa, jota kuluu lisäravinneviidakossa harhailtaessa helposti vääriin valintoihin ja heikosti imeytyviin tuotteisiin. 

Miksi monipuolinen ravinto ei aina riitä?

Vaikka ruoasta saa ns. paperilla kaiken tarvitsemansa se ei aina ole tae optimaalisista vitamiini-, hivenaine ja kivennäistaseista. Sen mitä saadaan, pitää myös imeytyä ja riittää kehon tarpeisiin, jotka voivat olla eri syistä johtuen melkoiset. Itselläni on havaittu aikanaan vajausta esimerkiksi seleenistä ja kromista, vaikka ruokavalioni on ollut hyvin monipuolinen jo pitkään ennen mittauksia. 

Seleeniä on kuluttanut luultavasti suuri määrä kehooni kerääntyneitä raskasmetalleja (seleeni kelatoi näitä pois kehosta, joten sitä on voinut kulua tavallista enemmän). Tämän lisäksi luomuviljojen painottaminen voi osaltaan selittää tasojani. Luomuviljaan ei lisätä seleeniä, vaikka Suomen maaperä on kyseisen hivenaineen osalta köyhtynyt. 

Krominvajaukseni syynä on taas voinut olla ailahteleva verensokerini. Kromi osallistuu hiilihydraattien aineenvaihdunnan säätelyyn, joten yhden teoriani mukaan verensokeritasojeni heittelehtiminen on voinut kuluttaa kromia. Toinen mahdollinen tekijä on stressi. En voi kyllin korostaa, että varmuutta näiden vajausten syistä en ole koskaan saanut enkä ole enää vuosiin mittauttanut itseltäni mitään muita, kuin D-vitamiinin taseita. Tästä päästäänkin tärkeisiin havaintoihin.

Toissa talvena päätin kokeilla D-vitamiinilisää suuremmalla annostuksella ja pidemmän aikaa. Muutaman kuukauden päästä menin mittauttamaan taseeni ja yllättävää kyllä, en ollut päässyt edes viitearvojen sisälle! Olossani oli kuitenkin tapahtunut jo selkeästi paranemista. Esimerkiksi kaamosoireilu oli tavallista lievempää, vaikken ehtinyt käyttää tuon talven aikana riittävästi kirkasvalolamppuani. Myöhemmin huomasin muitakin etuja. DXA-mittauksen perusteella luuntiheyteni, joka oli osteopenian puolella, oli kohentunut jonkin verran.

Tästä piristyneenä jatkoin sinnikkäästi D-vitamiinin ryynäämistä - siitäkin huolimatta, että minulle suositeltiin annostuksen pudottamista "virallisten suositusten mukaiselle tasolle". Onneksi pääsin vielä tänäkin vuonna DXA-mittaukseen ja koin erittäin mukavan yllätyksen. Luuntiheyteni oli korjaantunut niin hyvin, ettei tilannettani voitu enää luokitella edes osteopeniaksi!

Niinpä voisin todeta kotiläksynä, että erityisesti D-vitamiinitasojen mittauttaminen on suositeltavaa jokaiselle suomalaiselle. Hyvän monivitamiinin hankkiminen voi myös olla järkevä osa terveydenhoitoa ja lisäravinteiden laatuun kannattaa panostaa. Mikään ei tietenkään korvaa monipuolista ruokaa, mutta joskus sekään ei vain riitä. Piste. 

Naisen mysteerit: rasvaprosenttijärkytys, osa II

Edellisessä jaksossa selvisi koostumukseni. Sisälsin 28 prosenttia rasvaa, josta suurin osa on toivottavasti hyvälaatuista. Tulos ei sinänsä olisi aiheuttanut hämmennystä. Mutta. Voi kauhistuksen kanahäkki, totesin päätyessäni tarkastelemaan nykynaisten ahtaita rasvaprosentti-ihanteita. Tulin siihen tulokseen, että olen jäänyt omieni kanssa renesanssiajalle...

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/7/7d/Botticelli_Venus.jpg/800px-Botticelli_Venus.jpg

tai 50-luvulle...

http://media.onsugar.com/files/2010/02/05/0/57/576710/image.xlarge.jpg

tai Kim Kardashianin uskolliseksi faniksi...

http://www.firehow.com/images/stories/users/1262/kim-kardashian-signature-booty-pose.jpg

Naisen ihanteellisen rasvaprosentin yläraja = ?
Nettikierroksellani havaitsin, kuinka harhaanjohtavaa tietoa naiselle ihanteellisesta rasvaprosentista leviää - niin keskustelupalstoilla kuin näennäisesti varteenotettavammillakin sivustoilla. Kaikkialla hypetettiin, kuinka hieno saavutus olisi päästä alle 20:pin. Tai kuinka jopa 15 olisi naiselle vielä hyvä saldo. Päätin, että on aika ryhtyä levittämään yleisen hyvinvoinnin kannalta parempaa ja tarkempaa dataa. Aloitetaanpa siis taulukosta, joka sijaitsee The American Council on Exercisen eli ACE-neuvoston sivuilla.

http://www.acefitness.org/blog/112/what-are-the-guidelines-for-percentage-of-body-fat/

Kuten huomaatte, ei tuo kaikkialla luukutettu alle 20 prosenttia ole edes fitness-kissalle pakollinen lukema. Taulukosta ei näy myöskään kehon eri osille määriteltyjä ihanneprosentteja (sellaisia on aika vaikea kalkuloidakin). Kuitenkin nykyisen tutkimustiedon perusteella on selvää, että rasvakudos on haitallisempaa vyötärölle, kuin alavartalolle sijoittuneena, joten tämäkin on hyvä huomioida tulosten tulkinnan yhteydessä.

Valitettavasti tavallisissa kuntokeskuksissa ei ole mahdollisuutta päästä tarkempiin mittauksiin, vaan on tyydyttävä bioimpedanssiin tai pihteihin. Tästä johtuen ei voida asettaa lopulta mitään yhteneväistä standardia sille mihin haarukkaan eri mentelmillä mitattujen tulosten tulisi pudota ollakseen tavalliselle naiselle terveyden kannalta ihanteellisia. Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg tiivistää aiheesta kaiken oleellisen Kiloklubin sivuilla:

"Lyhyesti sanottuna noista rasvaprosentin mittareista ei kannata välittää yhtään. Siis ei yhtään." -Patrik Borg

Itse kehottaisin käyttämään oman terveysprofiilin koostamiseen mieluummin esimerkiksi vyötärönympärystä, joka saisi jäädä yleisten suositusten mukaan naisella suurinpiirtein alle 80 senttimetrin. Kehonkoostumusmittausta voidaan haluttaessa hyödyntää pitkäjänteisemmän seurannan osana ja tässäkin kohtaa mittaajan on hyvä olla kokenut ja mittausmenetelmän aina sama. Muuten rasvaprosentin metsästys vastaa hakuammuntaa aseilla, joista ei osattu valita sitä oikeaa.

Liian alhainen rasvaprosentti on terveydelle haitaksi
Nainen tarvitsee rasvakudostaan normaalin hormonitoiminnan ylläpitämiseen. Kuitenkaan ei ole voitu määritellä absoluuttisen tarkkaa rajaa sille, minkä lukeman yläpuolella rasvaprosentin tulisi pysytellä kuukautishäiriöiden välttämiseksi. Tässäkin kohtaa olemme siis yksilöitä. Kuukautiskierron häiriintymiseen voivat vaikuttaa myös useat muut tekijät, mutta mikäli ongelmia ilmenee, kannattaa ehdottomasti selvittää onko taustalla liian alas pudonnut rasvaprosentti.

Naisen rasvaprosentin mittaamisen psyykkiset vaikutukset
Vaikka rasvaprosentin mittaukseen ja tulosten tulkintaan liittyy usein paljon epätarkkuutta, en missään nimessä kiistä näiden mittareiden tuomia etuja. Monelle kuntoilua ja ruokavaliokokeiluja harrastavalle rasvaprosentin säännöllinen tarkistaminen voi olla todella motivoiva kannustin. Kehonkoostumuksen kehitystä on hauska seurata ja säätää elintapoja senkin perusteella.

Koska tämä ei ole mikään laihdutus- tai bodausblogi, haluan kuitenkin tuoda esille myös ilmiön kääntöpuolen. Osalle naisista kehonkoostumusmittauksella on haitallisia vaikutuksia, joita ei voida sivuuttaa. Havainnollistan seuraavaksi näiden vaikutusten syitä ja ilmenemismallia haastattelemalla Saijaa, joka on luvannut jakaa kanssamme kehonkoostumuskorttinsa ja kokemuksensa.

--------------------------------------------------------------------------------------------------
Saijan (rasvaprosentti 38) haastattelu

Saija on 28-vuotias nainen, jonka bioimpedanssien arpomaa rasvaprosenttia ei voisi ikinä päätellä hänen ulkonäkönsä perusteella. Jotta edellinen lause havainnollistuisi paremmin, pyysin Saijalta luvan kuvailla hänen vartaloaan.

Jos yhdistämme kauniin amazonin (joka keihästää sinulle lounaaksi vaikka hirven), 50-luvun filmitähden ja rantalentopalloilijan, saamme jotain Saijan tyylistä. Saijalla on loistava vyötärölantiosuhde, hän on normaalipainoinen, hoikan näköinen ja lihaksikas. Kuitenkin hänen rasvaprosenttinsa on 38. Selvitetäänpä miten tulos saatiin aikaan ja mitä sen seurauksena tapahtui.

1. Kuinka ja miksi päädyit rasvaprosentin mittaukseen?

"Huomasin ilmaisen mittauksen ja päätin yleisestä mielenkiinnosta mennä katsastamaan omat luvut. Monet olivat puhuneet omista mittausluvuistaan ja minua kiinnosti verrata omiani näihin. Olinhan aloittanut säännöllisen urheilun ja ihan tyytyväinen painooni ja ulkonäkööni. En varmaankaan olisi maksanut mittauksesta ellei minulla olisi sitten ollut jotain isompaa tavoitetta esim. painonpudotusta tai muuta kunnianhimoisempaa."

2. Millä menetelmällä mittaus tehtiin ja millainen mittaaja oli?

"Mittaaja oli jokin terveydenhoidon ammattilainen, sairaanhoitaja tai vastaava, ei tarkempaa tietoa. Laite oli tietääkseni [valmistajan nimi sensuroitu]."

3. Kuinka mittaaja kommentoi tulosta?

"Mittaaja kertoi asiallisesti lukuni ja katsoi taulukosta ns. normaalin rasvaprosentin rajat ja vertasi niitä omiini. Olisi kuulema pitänyt olla alle 30% niin olisin ollut hyvissä rajoissa. Minun 38 % oli suuri ja nainen neuvoi minua harrastamaan enemmän aerobista liikuntaa, jotta tulos laskisi.

Nainen siis alkoi neuvomaan minua tietämättä mitään taustoistani tai liikuntatottumuksistani. Tämä kommentti vähän huvitti minua, koska harrastin liikuntaa paljon. Mitään tietoa en saanut tuloksen luotettavuudesta kyseisellä laitteella tai esim. täyden suolen ja rakon vaikutuksesta tulokseen, kuten ystäväni jälkeenpäin neuvoi."

4. Millainen fiilis tuloksesta jäi, vaikuttiko se jotenkin ajatuksiisi/mielialaasi?

"Ajattelin, että menen mittaukseen muuten vain, ihan huvikseen ja minua järkytti miten paljon mittaus vaikutti mielialaan. Minua todella ihmetytti korkea rasvaprosentti ja tuli tarve kysellä muilta onko asia ok. Eli hain monelta läheiseltä varmistusta pitäisikö minun huolestua tuloksesta. Koska aiemmin olin luullut olevani hyväkuntoinen, normaalipainoinen ja muutenkin tyytyväinen itseeni."

5. Mitä mieltä olet nyt rasvaprosentin mittauksista? Missä tilanteessa mittauksesta on hyötyä, missä tilanteessa ei?

"En menisi enää mittauttamaan itseäni vastaavalla laitteella, koska sen luotettavuus epäilytti ja tuloksena oli huonompi ruumiinkuva.

Mittauksesta voi olla hyötyä henkilöille joiden täytyy saada vahvistusta sille että nyt on oikeasti laskettava painoa, esim. on vakavaa keskivartalolihavuutta niin että rasvaa on kertynyt sisäelimien ympärille. Niille, joiden laihdutus on tehtävä oikeasti tavoitteellisesti. Ja jos luottaa numeroihin, peilin ja oman olotilan sijasta, enemmän.

Normaalipainoisille, varsinkin naisille joilla on muutenkin hutera ruumiinkuva, en suosittele. Tekee vaan neuroottiseksi."

Saijan tarina jatkui onneksi mukavammissa merkeissä, sillä nykyään Saija on entistä tyytyväisempi ulkonäköönsä. Hän on päättänyt, ettei hänen tarvitse tarkkailla rasvaprosenttiaan hyvän olon saavuttaakseen tai motivoidakseen itseään muutoksiin ravinnon ja liikunnan suhteen. Suosittelen lämpimästi samaa suhtautumismallia teille kaikille muillekin viehättäville, normaalipainoisille naisille.

Kekittykää hyvinvointia tavoitellessanne olennaisiin asioihin. Alhainen rasvaprosentti ei kuulu näihin.

__________________________________________________________

Tiedättekö muuten mitä. Tähän juttuun tulee vielä kolmas osa.

Ps. Naisen mysteerit -teemasta taisi tulla yksi pysyvistä aihealueista. Siispä jos olet mies ja haluat saada vastauksen johonkin kysymykseen, voit lähettää sen minulle. Enkä minäkään kyllä ymmärrä aina naisia, mutta ajattelin ottaa selvää. :)

Facebook sivuni