Kelpaako soijarouhe ihmisravinnoksi?

Kirjoittelin jo viime kesänä soijan vaikutuksista ihmiskehoon pyrkimyksenäni tuoda hieman tasapainoa hysteerisiäkin piirteitä saaneeseen soijakeskusteluun. Jutun jälkeen minua pyydettiin kirjoittamaan soijasta vielä lisää, sillä monessa taloudessa soija edustaa halvan ja hyvän kotiruoan yhtä peruspilaria. Sitä ei siis olla heivaamassa ruokavaliosta kovin heppoisin perustein.

Osalle soijan karttaminen näyttää sen sijaan olevan itsestäänselvyys. Edelleen tulee vastaan argumentteja, joiden mukaan soija on myrkkyyn verrattava hirvitys, johon ei varsinkaan miesten kannata koskea pitkällä tikullakaan:

"Aivan viimeaikoina useat tutkimukset ovat osoittaneet soijatuotteiden laskevan merkittävästi miesten testosteronitasoja. Lisäksi tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että soijatuotteet surkastavat miesten aivoja, heikentävät mentaalisia kykyjä ja aiheuttavat masennusta. Tämä johtunee soijan phytoestrogeenien kilpailusta miesten pienen mutta älylliselle toiminnalle välttämättömän estrogeenitason kanssa."

- Tuntematon

En ole edelleenkään nähnyt useita tutkimuksia, joihin lainauksen kaltaisissa kannanotoissa viitataan. Mutta jos varteenotettavia tutkimuksia tulee vastaan, ilmoitan kyllä. Pubmed or it didn´t happen. En mene enää tarkemmin aiheeseen miehet ja soija, mutta kysytäänpä vieressäni istuvalta soijan entiseltä suurkuluttajalta kokemuperäinen näkemys.

Herra Z, mitä vaikutuksia aivotoimintaasi, mielialaasi, testotasoihisi ja kehoosi huomasit vuosina 2006-2008, jolloin vedit prosessoitua soijaa reippaalla otteella joka päivä?

"En huomannut mitään muuta, kuin lihasmassan kasvua edistävän vaikutuksen."

Miksi et käytä enää soijaa niin paljoa?

"Flatulenssi ja sen myötä seuraavat sosiaaliset haitat."

Tästä päästäänkin asian ytimeen. Soija voi toimia ruokavalion normaalina osana silloin, kun se ei aiheuta allergia- tai vatsaoireita. Osalle suomalaisista soijan käyttäminen on sen sijaan vähän samanlainen dilemma kuin ruisleivän. Sosiaaliset haitat ajavat jo hyötyjen ohi. Tästä johtuen en yritä markkinoida soijaa ruokana, jota jokaisen olisi hyvä syödä. Pyrin ainoastaan tuomaan uusia näkökulmia soijatuotteita koskevaan keskusteluun. Tällä kertaa annan lausuntoni soijarouheesta.

Pahamaineinen soijarouhe

Soijarouhe on saanut muita soijatuotteita enemmän kritiikkiä osakseen ja katson tämän johtuvan lähinnä seuraavista syistä:

1. Soijarouhe on herkälle suolistolle vähemmän ystävällismielistä kuin esimerkiksi tofu. Tämä johtuu soijarouheen sisältämästä suuremmasta hiilihydraattimäärästä. Soijan hiilihydraatit sulavat huonosti, joten mikäli soijapavut ja soijarouhe aiheuttavat ongelmia, voi pääosin proteiinia sisältävä tofu olla parempi valinta. Kannattaa kuitenkin huomioida myös se, että soijarouhe muuttuu helpommin sulavaksi, jos sitä kypsennetään riittävästi. Itse laitan rouheen turpoamaan aina kiehuvaan veteen ennen, kuin alan tehdä siitä varsinaista ruokaa.

2. Soijarouheen valmistamisessa käytetään heksaania, joka on ihmiselimistölle haitallinen liuotin. Heksaania käytetään öljyn erottamiseen soijapavuista, jolloin valmiiseen soijarouheeseen jää jäljelle hyvin vähän rasvaa. On epäselvää kuinka paljon heksaania voi päätyä tässä prosessissa valmiiseen tuotteeseen ja mitkä jäämien vaikutukset ovat elimistössä. Netissä on paljon heksaanipohjaisia varoittelukirjoituksia, mutta selkeää informaatiota niistä ei oikein löydy. Onneksi kemiantekniikan DI Anja Nystén tietää tarkemmin:

"Heksaani haihtuu helposti, toisin kuin öljy, joten liuotin on helppo

erottaa seoksesta. Kuluttajalle myyntivalmiissa, rasvattomassa soijatuotteessa saa heksaanijäämiä olla enintään 30 mg/kg. Eli jos pistelee poskeensa kilon soijarouhetta, saattaa syödä enintään 30 mg eli 0,03 g heksaania. Sadan gramman annoksella maksimimäärä on 0,003 g, joka on todella vähän. Heksaani on siis sangen epäolennainen asia."

- Anja Nystén

Olen tyytyväinen Anjan vastaukseen enkä rajoita omaa soijarouheen käyttöäni ainakaan heksaaniargumenttien perusteella. En tosin näe mitään syytä siihenkään, että tietoisesti painottaisin ruokavaliotani soijatuotteisiin, kun saatavilla on ravintorikkaampiakin aineksia. Välillä on vaan kivaa syödä hyvää vegaanista pastakastiketta. Siinä kaikki.

Siispä yhteenvetona: Soijarouhetta voi käyttää, jos pakki kestää ja inspiraatiota riittää. Mitään superterveellistä ruokaa soija ei kuitenkaan ole varsinkaan teollisesti prosessoidussa muodossa.

__________________

Facebookryhmäni

Image: winnond / FreeDigitalPhotos.net

Molkosan - edullinen eliksiiri

Viime viikolla kuulin ilouutisen. Vogel on tuonut tänä vuonna markkinoille täysin laktoosittoman Molkosan-heratiivisteen. Olen totaalisen laktoosi-intoleranttinen, joten innostuin vasta nyt kokeilemaan tehojuomaa, jonka nimeen monet ovat vannoneet jo vuosia. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Katsotaanpas mistä Molkosanissa on kyse ja kuinka mainostetut efektit toimivat minun kohdallani.



Molkosan heratiiviste

• Valmistetaan luomumaidosta, jota tuottavat Sveitsin Alpeilla laiduntavat lehmät.
• Sisältää runsaasti L+maitohappoa, joka auttaa tasapainottamaan suoliston bakteerikantaa.
• Vahvistaa puolustusjärjestelmää tarjoamalla suoliston hyville bakteereille paremmat kasvuolot (vastustuskyvyn juuret ovat suolistossa)
• Edistää suoliston toimintaa ja voi helpottaa närästysoireita.
• Vilkastuttaa nestekiertoa.
• Tasaa verensokeria.
• On täysin laktoositon ja kaloriton.
• On hapanta, joten kannattaa välttää hampaiden harjaamista käytön jälkeen.
• Sopii myös kasvovedeksi.
  
• On hinnaltaan todella edullista (esim. 200 ml pullo lähtee 4,90-5,90 eurolla) ja löytyy hyvin ruokakaupoistakin.
• Käyttö: n. 1 rkl lasilliseen vettä ja se on siinä.
  

Molkosania on saatavilla myös Molkosan Vitality -juomajauheena, johon on lisätty kuitua, appelsiiniaromia ja vihreä tee -uutetta. Tämän pakkauksen voi ottaa matkalle mukaan jääkaapissa säilytettävää nestemäistä molkosania paikkaamaan. Jauhetta voi ripotella esim. jogurtin joukkoon tai sekoittaa mehuun. Tai vaikka nykyään nuorten miesten (krapulassa) kovasti suosimiin Rainbown tai Lidlin tehojuomiin. ;)

Omat havaintoni

Aloitin Molkosanin käytön viikko sitten. Tuntui että vatsassa oli rauhallisempi meininki jo seuraavana päivänä. Erityisesti olosuhteet huomioiden (matkailua, ruisleivän palauttaminen ruokavalioon) voisin sanoa, että vau. On mennyt huomattavan paremmin kuin yleensä. En enää yhtään ihmettele, että tämä tuote on ollut Vogelin legendaarinen kestosuosikki vuodesta toiseen.

Mitä tulee aineenvaihdunnan vilkastumiseen, olen huomannut ettei nestettä keräänny kehoon läheskään yhtä helposti kuin yleensä varsinkin "tähän aikaan kuukaudesta". Verensokeristani en tiedä, mutta happamilla asioilla on todettu olevan verensokeria tasaavaa vaikutusta. Jatkan ehdottomasti käyttöä ja suosittelen valmistetta jo edullisuuden tähden jokaiselle terveydestään ja kauneudestaan innostuneelle.

_____________________________

Facebook sivuni

Image: Michal Marcol / FreeDigitalPhotos.net

Taloudelliset kytkökset: Sain ilmaiseksi kokeiluuni yhden pienen Molkosan-pullon. Unohdin sen vegaanisiskoni jääkaappiin. Terveisiä ja anteeksi sille suunnalle. Ostin lähikaupasta sitten uuden pullon ihan itse ja hehkutan tätä juttua kaikille, koska harvemmin löydän mitään näin halpaa ja tehokasta.

Terveyden torajyvät, Osa 4: VHH - rauhansopimus suoliston kanssa?

Jätin edellisen osan melkoiseen cliffhangeriin, joten nyt olisi luvassa loppuratkaisun ensimmäinen vaihe. Kuinka niille "karppaajille" kävi? Tuottiko perunan ja viljojen välttely paremman olon? Vai hyytyikö meno ja samalla suolen toiminta korkeahiilihydraattisen polttoaineen loppumisen takia?

Kertoessaan ruokavalion aiheuttamista fyysisistä muutoksista jokainen haastateltavani aloitti suolistosta, jossa joidenkin näkemysten mukaan sijaitsevatkin terveyden juuret. Tulokset olivat niin inspiroivia, että omistan tämän jakson kokonaan VHH:n suolistovaikutusten käsittelylle. 

Joni:

"Vatsan turvotusta ei enää ole. Vatsan ja suolen toiminta on säännöllistä, eikä IBS:n [ärtyvän suolen oireyhtymä, toim. huom.] kaltaisia oireita enää ole. 

Koivar:

"Kaikki noi aiemmin luetellut vaivat ovat käytännössä kokonaan poissa, suoli toimii, närästys on tiessään."

 Mari:

"Suolisto-oireita ei ole juurikaan, kunhan syön tarpeeksi paljon ja säännöllisesti."

On erityisen upeaa, että jokainen oli saanut ruokavaliosta apua suoliston ongelmiin, jotka ovat nykyään erittäin yleisiä nuorten aikuisten keskuudessa. On vaikeaa arvioida kuinka paljon kärsimystä esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymä eli IBS [irritable bowel syndrome] aiheuttaa, sillä kyseinen vaiva ei ole tyypillisin small talk -aihe yhteiskunnassamme. Tai no, pieruhuumoria lukuunottamatta.

Peräsmies-sarjiksesta

Sori, oli pakko.

On arvoitu, että IBS:ää saattaa esiintyä jopa neljällä naisella ja kolmella miehellä kymmenestä. Et siis ole yksin, jos kärsit seuraavista oireista:

• Vatsan turvotus
• Vatsakipu (usein vasemman tai oikean ylävatsan seudulla)
• Ummetus, ripuli tai molempien vuorottelu
• Tunne ettei suoli tyhjene kunnolla ulostettaessa
• Vaihteleva oirekuva (välillä vaivat poissa, välillä tavallista pahempia oireita)

Diagnoosi annetaan usein siinä vaiheessa, kun vakavammat ruoansulatuskanavan sairaudet on poisluettu laboratoriotutkimusten sekä mahalaukun- ja paksunsuolen tähystysten perusteella. Vaikka IBS katsotaan vaarattomaksi "toiminnalliseksi" vaivaksi, on sillä pahimmillaan erittäin haitallisia vaikutuksia elämänlaadun kannalta. Lisäksi IBS-tyyppinen oireilu voi kieliä suoliston ongelmista, joita perustutkimuksilla ei kyetä kartoittamaan.

Jos vatsavaivat ovat pahoja sekä jatkuvat pitkään, on tärkeää selvittää tilannetta eri näkökulmista. Ennen suuria ruokavaliomuutoksia on esimerkiksi hyvä huomioida psyyken vaikutus suolen peristaltiikkaan. Hermostuneisuus, masennus ja ahdistus voivat aiheuttaa suoliston kramppaamista, joten rentoutumisen opetteleminen on tärkeää IBS-potilaalle. Stressi voi myös heikentää ruoansulatusnesteiden eritystä ja suoliston kuntoa. Tilannetta voi rauhoittaa tarvittavien elämänmuutosten, urheilun, rentoutustekniikoiden, meditaation tai esimerkiksi joogan avulla.     

Oireilun taustalta saattaa löytyä myös syitä, joita käsittelin osassa 2. eli häiriintynyt ruoan sulaminen, suoliston bakteerikannan epätasapaino tai vauriot ohutsuolen limakalvolla. Nämä ovat korjattavissa systemaattisella täsmähoidolla. Pitkäkestoisessa hoidossa kannattaa tehdä vain tarvittavia muutoksia ruokavalioon, jotta siitä ei tule päättymätöntä kiellettyjen aineiden listaa. Esimerkiksi hiilihydraattien tai viljojen karsiminen ei ole jokaiselle optimaalisin ratkaisu, joten ruokavalio on viisasta räätälöidä yhdessä asiantuntijan kanssa. Hoidon osana saatetaan tarvita myös lisäravinteita ja ruokarajoituksia voidaan alkaa purkaa ruoansulatuskanavan tilan korjaantuessa.

Koska karppauksen mahdollisten haittavaikutusten joukossa mainitaan usein ummetus, kysyin haastateltavilta oliko heillä ilmennyt tällaisia ongelmia ja tarvitsiko ruokavaliota täydentää kuituvalmisteella. Marin ruokavalioon sisältyi niin paljon pähkinöitä ja muita kasvikunnantuotteita, että vastaus oli selvä. Äijätkin kokivat ruokavalionsa rehuosaston, pähkinöiden ja siementen huolehtivan suolen toiminnasta, joten lisäkuidulle ei koettu tarvetta.

Joni:

"Välillä ruokavalion lipsahtaessa saattaa olla ummetuksen tapaisia oireita, mutta veden juominen ja riittävä liikunta (tukilihasten kunto!) pitää suolen toiminnassa. En syö lisäkuitua. Pähkinät ja vihannekset auttavat myös kuidun saannissa, minkä lisäksi joissain mehuissa ja jogurteissa on lisättyä ravintokuitua, jota en pidä lainkaan huonona lisäaineena."

Koivar:

"Alkuvaiheessa tosiaan taisi mennä parikin päivää ilman istuntoja. Sen jälkeen tilanne on siitä tasaantunut. En sanoisi tätä edes ummetukseksi, vaan ihan normaaliksi suolen toiminnaksi. Kun muistelee, että aiemmin sai juosta sen 5 kertaa päivässä pöntöllä. Tuo pellavansiemenrouhehan sisältää aika melkoisen määrän kuitua, en tiedä onko sillä mitään osuutta asiaan. En tosin ole sitä käyttänyt kuin pari kuukautta."

Järkevästi rakennettu vähähiilihydraattinen ruokavalio ei merkitse siis neuroottista carbofobiaa ja pelkän pekonin ahtamista, vaan kasvikset ovat olennainen osa kokonaisuutta. Moni asioihin perehtynyt karppaaja syö luultavasti paljon runsaammin pähkinöitä, siemeniä, salaattia ja juureksia, kuin tavallista länsimaista ravintoa tankkaava sekasyöjä. Jos siis ummetuksen kanssa ilmenee ongelmia, ei vika ole konseptissa, vaan toteutuksessa.

  ____________________________________________________________

Lähteet:
http://www.ajcn.org/content/86/1/107.full.pdf
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00068

Kuvalähteet:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/thumb/8/88/Per%C3%A4smies.PNG/565px-Per%C3%A4smies.PNGhttp://pharm13.files.wordpress.com/2008/10/ibs-pic1.jpg
dream designs / FreeDigitalPhotos.net
Ambro / FreeDigitalPhotos.net

Terveyden torajyvät, Osa 2: Sokea kana etsii totuuden siementä

Lähden nyt kyntämään erittäin ristiriitaisten näkemysten muodostamaa kivipeltoa. Pyrin selvittämään onko järjestelmämme yhteensopiva viljojen kanssa sekä jaksaako kehomme kantaa nykyaikaisen ruokavalion sille kasaaman hiilihydraattikuorman. Eri tahoilla olisi näihin kysymyksiin yksioikoisen selkeät vastaukset, mutta en voi tarjoilla niitä teille, sillä välitän hyvinvoinnistanne aidosti. Haluan olla rehellinen nykyisen tietämyksen rajallisuudesta sekä huomioida ihmiskehojen yksilöllisiä eroja. Niinpä esitän sarjan edetessä yhden selitysmallin sijaan erilaisia pohdintoja ja ravitsemusvinkkejä, joiden joukosta jokainen hyvinvoinnistaan kiinnostunut voi valita itselleen sopivimmat.

Aluksi on hyvä tarkastella kuinka erilaiset tekijät voivat johtaa siihen, että osalle meistä viljat tai runsaat hiilihydraattimäärät tuottavat ongelmia. Varteenotettavia selityksiä on lukuisia, joista tässä muutamia suosikkejani:

Evoluutioteoria:  

• Viljat ovat olleet merkittävä osa ihmiskunnan ruokavaliota vielä niin vähän aikaa, etteivät kaikki kansat ole ehtineet sopeutua niihin geneettisesti. Usein esitetään, että viljoja on käytetty ravinnoksi noin 10 000 vuoden ajan, mikä on evoluution näkökulmasta silmänräpäys. Todellisuudessa ajanjakso on Euroopan alueella vieläkin lyhyempi, sillä esimerkiksi vehnää on viljelty ensin Afrikassa, mistä se on rantautunut tänne vasta vähitellen, vuosituhansien kuluessa. 
• Maanviljelijöitä edeltävien metsästäjä-keräilijöiden ravinnon on arvioitu olevan viljamättöä ystävällismielisempää ihmisen elimistölle. Arkeologisten löydösten perusteella viljojen lanseeraus on aiheuttanut esimerkiksi vaurioita hampaiden ja luuston rakenteissa sekä pituuskasvun häiriintymistä. 
• Metsästäjä-keräilijöiden ruokavalio koostui tämänhetkisten tietojen mukaan riistasta, kypsennetyistä mukulakasveista, merenelävistä, munista, pähkinöistä, hedelmistä, kasviksista, linnuista ja hyönteisistä. Näiden määrät ja suhteet vaihtelivat luonnollisesti eri alueilla ja sesongin mukaan. 

Jos siis kärsit viljojen ja ylimääräisen tärkkelyksen aiheuttamista ongelmista, olisit ollut kivikaudella kova jätkä. Rrrauh.

Raquel Welch elokuvassa One Million Years B.C.

Elintarviketeollisuuden salaliittoteoria

• Oikein käsiteltynä myös gluteeniviljat voidaan luokitella kelvolliseksi energianlähteeksi niihin sopeutuneille yksilöille. On kuitenkin hyvä huomioida, että vanhoina hyvinä aikoina vilja puitiin riihessä, muutettiin helpommin sulavaksi hapattamalla oman suvun taikinajuuren avulla ja paistettiin leiväksi tuvan uunissa. Nykyajan elintarviketeollisuus valmistaa sen sijaan eniten viljatuotteita, jotka on pöhötetty kuohkeiksi hiivan avulla, käräytetty mahdollisimman pikaisesti ja feikattu kuitupitoisiksi heittämällä valkojauhotaikinan joukkoon pari vehnänlesettä. 
• Onko elintarviketeollisuuden näkymätön paha käsi ohjannut meidät tähän pisteeseen? Tulisiko joku saattaa vastuuseen katalasta petoksesta lautasella? Vai voisiko olla mahdollista, että kuluttajat ovat tukeneet omilla ostopäätöksillään nykyistä kehitystä, joten sitä saa mitä tilaa? Ennen kuin kansa teurastaa talikoillaan THL:n, elintarviketeollisuuden ja automarkettien konnat, voisi olla tehokkaampaa äänestää ruokakaupassa rahalla. Tai vaikka leipomalla itse pakkanen täyteen parempaa kamaa.
• Mitä tulee ikuisuuskysymykseen leivän lihottavuudesta, on arvoitus helppo ratkaista käyttämällä hieman maalaisjärkeä. Aikanaan limppua, pottua ja yksinkertaista kastiketta nautittiin hyvällä ruokahalulla polttoaineeksi keholle, jonka energiankulutus oli raskaan ruumiillisen työn ansiosta todella suuri. Suorastaan moninkertainen nykyisiin sohvalle tai tietokoneen äärelle muumioituneisiin möhkäleisiin verrattuna. Tämä voisi selittää osaltaa sitä faktaa, että ihmiset ovat pysyneet aikoinaan paremmassa kunnossa ja jaksaneet hoitaa maatilan työt pääosin viljasta koostuvalla ravinnolla. 

Mikrobiteoria

• Ne jotka ovat eläneet lapsuutensa 80-luvun hulluina vuosina, muistavat mikä silloin toi avun ihan mihin tahansa vaivaan. Antibiootteja määrättiin kuin viimeistä päivää, mutta niiden vaaroja ei ymmärretty ajoissa. Vakavimpia ongelmia kehittyi lapsille, joiden ylihuolehtivat vanhemmat kiikuttivat pilttinsä lääkäriin pienemmänkin flunssan takia.
• Toistuvat antibioottikuurit tappoivat flunssapöpöt ja siinä sivussa myös suoliston hyvän bakteerikannan, pysyvästi. Elämän alkumetreillä olisi tärkeää saada sairastella rauhassa ja altistua kaikenlaisille mikrobeille, jotta immuunijärjestelmä kehittyy normaalisti. Nyt moni varsin hyvät perintötekijät omaava nuori on ympäristötekijöiden takia huonommassa kunnossa, kuin vanhempansa. 
• Miten suoliston bakteerit sitten liittyvät hiilihydraattien aiheuttamiin ongelmiin? Jos suoliston tasapaino ei ole kunnossa eli hyvät bakteerit ovat paitsiossa, on hiilihydraattien ylimääärä bensaa pahisbakteerien liekkeihin. Kehoa vahingoittaa myös huonojen hiilihydraattien liikasaannin ansiosta heilahteleva verensokeri, joka ruokkii näitä haitallisia mikrobeja. Yhä lisää kasvuvoimaa suoliston gangsterit saavat huonon ruoansulatuksen takia vain osittain pilkkoutuvista hiilihydraattipartikkeleista, jotka kulkeutuvat pahimmillaan kokonaisina paksusuoleen asti.    

Länsimaisten ruokailutottumusten lieveilmiöt

•  Antibioottien lisäksi stressi, perinnöllinen alttius ja vuosia jatkuneet haitalliset elintavat heikentävät ruoansulatuskanavan kuntoa. Tällöin viljat tai erityyppiset hiilihydraatin lähteet alkavat aiheuttaa oireita. Vaurioitunut suolisto ei pysty käsittelemään ongelmitta liiallista sokeria, valkojauhoja tai edes terveellisinä pidettyjä kotimaisia viljoja. 
• Stressi, ikääntyminen ja hiilihydraattien liikasaanti vaikuttavat haitallisesti myös verensokerin säätelyjärjestelmään. Haima ei pysy loputtomiin työkykyisenä hallitakseen sokerikuormien käsittelyä, joten on kiinni yksilöllisistä perintötekijöistä mitä verensokeritasoille tapahtuu vuosien hiilihydraattipainotteisen mässäilyn seurauksena. Lienee kuitenkin selvää, etteivät sokeri, peruna ja jalostetut viljatuotteet ole optimaalisinta ravintoa pitkällä tähtäimellä, vaikka niiden kanssa pärjättiinkin vielä teini-iässä. Nuoruus on lahja, mutta vanheneminen on taidetta tässäkin asiassa. 
• Useiden terveyttä säteilevien alkuperäiskansojen ruokavalio on kaikkea muuta, kuin vilja- tai perunapainotteinen. Jos viljoja käytetään runsaasti, ovat ne yleensä gluteenittomia lajikkeita tai heinäkasveja. Perunan tilalla suositaan usein muita mukulakasveja, joiden tärkkelyspitoisuus tai glykeeminen indeksi on alhaisempi.         
• Ihminen on aina käyttänyt ravinnokseen sen mitä on ollut saatavilla, myös gluteeniviljoja. Muinaiset ruoanvalmistustaktiikat eroavat kuitenkin merkittävästi modernin elintarviketeollisuuden intresseistä. Ennen perimätietona kulkeva viisaus ohjasi ravinnon käsittelemistä mahdollisimman terveelliseen muotoon. Ruokaa idätettiin, liotettiin ja hapatettiin, jolloin sen mahdolliset haitta-aineet (kuten viljojen fytiinihappo, gluteeni tai lektiinit) saatiin minimoitua. Nykyään kiire ja maksimaalinen kustannustehokkuus ovat kiilanneet prioriteeteiksi. Niinpä esimerkiksi viljatuotteiden valmistuksessa jopa hyödynnetään gluteenia lisäämällä sitä leipomotuotteisiin niiden koostumuksen parantamiseksi. 
• Myös ruokatottumuksemme on hyvä huomioida tässä yhteydessä. Sen lisäksi että sokeria, tärkkelystä ja gluteenia tunkee joka tuutista, ovat ateriat entistä isompia ja monimutkaisempia yhdistelmiä. Lihan kanssa syödään kermaperunoita, seos huuhdellaan alas runsaalla ruokajuomalla ja jälkiruoaksi ahdetaan vielä jokin sokeripitoinen herkku. Ravitsemustieteen virallisen näkemyksen mukaan jokaisen normaalin yksilön tulisi selvitä ongelmitta tällaisesta kombinaatiosta. Itse kehotan kuitenkin kokeilemaan tuntuuko olo yhtään erilaiselta, jos kunnon pihvin kanssa nauttii reippaasti kasviksia, minimaalisen määrän riisiä tai perunaa ja jälkiruoan sekä nesteen kittaamisen jättää myöhemmäs.  

Kuten hienojen autojen, myös ruoansulatusjärjestelmien vetoisuus, kapasiteetti ja hevosvoimat vaihtelevat yksilökohtaisesti. Välillä vaikuttaa kuitenkin siltä, että tässä maassa autojen yksilölliset erot ja oikeudet huomioidaan paremmin, kuin herkkävatsaisten ihmisten. Tietoa ei ole edelleenkään tarpeeksi ja suolisto-oireiden tai paino-ongelmien taustatekijöiden selvittäminen on toisinaan hyvin monimutkaista. Siksi joissain tilanteissa on tärkeämpää kuunnella itseään, kuin jäädä odottelemaan että yleinen näkemys, laboratoriolöydös tai tieteellinen tieto validoivat oman kokemuksen. Seuraavassa jaksossa on luvassa haastatteluvastauksia kolmelta ihmiseltä, jotka ovat saaneet paremman olon juuri näin - omaa kehoaan ja järkeään kuuntelemalla. Heidän viisaat vastauksensa haastattelukysymyksiini havainnollistavat hyvin yksilöllisesti räätälöidyn ruokavaliomuutoksen toteuttamista silloin, kun viljat, sokeri ja tärkkelys tuottavat ongelmia.

[Disclaimer: Vaikeammista terveysongelmista kärsiviä kehotan etsimään apua internetin sijaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden yksityisvastaanotoilta. Ruokavalion koostaminen yhdessä kokeneen asiantuntijan kanssa on huomattavasti helpompaa, turvallisempaa ja nopeampaa, kuin haparoiminen sekavan tietotulvan muodostamassa labyrintissa.] 

________________________________________________________________

Lähteet:
http://www.scd-fi.info/1about/default.html
http://wholehealthsource.blogspot.com/2008/07/grains-and-human-evolution.html

Kuvat:
Evgeni Dinev / FreeDigitalPhotos.net
http://content6.flixster.com/photo/10/94/93/10949360_gal.jpg