sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Naisen mysteerit: rasvaprosenttijärkytys, osa I



Eräänä päivänä sain tietää vartaloni rasvaprosentin, joka mitattiin erittäin luotettavalla menetelmällä. Järkytyin. En kuitenkaan tuloksesta, vaan siitä mitä sen kuulemisen jälkeen tapahtui. Tämä on kertomus ajatusmaailmastani ennen ja jälkeen mittauksen.

Avautumiseni on yritys lohduttaa kehonsa koostumuksesta tai muodoista turhaan huolestuneita naisia. Lisäksi päätin arvioida kriittisesti naisille markkinoitavien kehonkoostumusmittausten ja fitness-ihanteiden merkitystä terveyden kannalta. Jotta kirjoitus ei jäisi pelkäksi syömishäiriöasiantuntijan norsunluutornista pudotelluksi verbaliikaksi, käsittelen aihetta rujon omakohtaisesti. Esitän jutun edetessä myös muutamia haastattelukysymyksiä eräälle upeavartaloiselle naiselle, jonka kokemus rasvaprosentin mittaamisen seurauksista on vielä omaani kurjempi. Hänen vastauksensa herättävät miettimään, mitä järkeä oli vaihtaa vanha kunnon mittanauha bioimpedanssiin ja alkaa markkinoida kehonkoostumusmittauksia kaikelle kansalle.

Haluan jo tässä vaiheessa painottaa, ettei tarkoituksenani ole arvostella tieteellisessä tutkimuskäytössä tai ylipainon pudottamisen seurannassa välttämättömiä mittausmenetelmiä. Haluan ainoastaan tuoda esille seuraavia näkökulmia, jotka rasvaprosentistaan kiinnostuneiden naisten ja heitä työssään kohtaavien ammattilaisen kannattaa huomioida.
  • Rasvaprosentin mittauksesta ei ole terveydellistä hyötyä normaalipainoiselle naiselle, jonka vartalo on luonnollisen kurvikas.
  • Rasvaprosentin mittauksella voi olla haitallisia vaikutuksia naisen mielialaan ja kehonkuvaan.
  • Mittauksen tarpeellisuutta on hyvä pohtia etukäteen sekä käyttää harkintaa tulosten tulkinnassa.
  • Liikkeellä on paljon harhaanjohtavaa tietoa naiselle ihanteellisesta rasvaprosentista.

http://www.picturesdepot.com/celebrities/2032/marilyn+monroe.html

Aloitan oman kertomukseni käymällä läpi kokemuksiani erilaisista rasvaprosenttimittareista ja mittaajista, joita löytyykin joka junaan ja asemalle. Loppuhuipennuksena röntgensäteet paljastavat todellisen rasvaprosenttini.

1. Pihtimittaus
Ensimmäisen kerran elämässäni päädyin rasvaprosentin selvitykseen noin 17-vuotiaana painoni ropistua vauhdilla alas erään liian paljon liikuntaa sisältäneen kesän aikana. Ohjelmassani oli ollut rankemmanpuoleista reeniä (mm. kahdet jääkiekkoon liitttyvät harjoitukset päivässä), tuntitolkulla hyötyliikuntaa joka päivä (toimin potilaskuljettajana sairaalassa) ja fillarointia paikasta toiseen.
Mittauspaikkana oli liikuntalääketieteellinen klinikka, jossa prosentikseni saatiin 20 puristamalla rasvakudostani eri kohdista kylmillä metallisilla pihdeillä. Tulos oli mittaajan mielestä suhteellisen korkea urheilijalle, joten syytä huoleen ei ollut. Paitsi että olin menettänyt kesän aikana pääasiassa lihasmassaani ylikunnon sekä yksipuolisen ruokavalion takia.

Mittaaja oli oikeassa siinä mielessä, ettei 20 ole urheilulliselle nuorelle mikään matala lukema. Kuitenkaan hän ei huomioinut lajiani, jonka harrastaminen ei johda normaalisti alhaiseen rasvaprosenttiin toisin, kuin esimerkiksi kestävyysjuoksu. Onneksi eräs ravitsemusterapeutti, jolle minut myös passitettiin, kertoi useiden vastaanotollaan käyvien nuorten naisurheilijoiden ylläpitävän kuukautisiaan hormonivalmisteiden avulla. Hänen ansiostaan sain unohdettua mittaajan ylimalkaisen kommentoinnin ja haaveet alhaisemmasta prosenttilukemasta.

Jollain tapaa tunsin itseni kuitenkin epäonnistuneeksi ja huonoksi urheilijaksi, sillä terveyteni oli kärsinyt painon putoamisen ja ylikunnon takia, mutta rasvaprosenttini oli silti oman käsitykseni mukaan nyt "korkeahko". Vatsalihakseni erottuivat selkeästi, mutta olin aivan hukassa kehonkuvani kanssa. Kun tuonaikaisia valokuvia katsoo, on helppoa havaita, kuinka suuri ristiriita oman päänsisäisen maailmani ja realiteettien välillä oli. Rasvaprosentin mittaus ja siihen liittyvä kommentointi ei auttanut asiaa yhtään. Eikä myöskään koululääkärin toteamus: "Maailmassa on nälkää näkeviä lapsia ja sinä teet itsellesi tällaista!"


Tuohon aikaan oli vallalla mielestäni vielä nykyistäkin tiukempia kriteerejä sille, millainen ihminen on urheilullinen ja timmissä kunnossa sekä mitä tämän "ihannevartalon" saavuttamisen eteen voi tehdä. Nainen ei ollut sporttisen hot, jos hänen vatsastaan ei erottanut kuutta palikkaa tai vähintään keskiviivaa. Joku tuttavani totesikin, ettei urheilullisella naisella tarvitse olla kuin muutamat kuukautiset vuodessa, jotta terveys säilyy. Lääkäri oli kuulema sanonut näin. Ohjeet riittävän ravintorasvan määristä olivat myös aivan järjettömiä. Kaksi teelusikallista oli minimi, jolla vielä pärjäisi. Tämä oli ravitsemusterapeutin neuvo 90-luvulla, jolloin minä yritin kasvaa naiseksi. Ei muuten ollut helppoa.

2. Bioimpedanssimittaus
Kului muutama vuosi ja markkinoille ilmaantuivat kotikäyttöiset bioimpedanssimittarit. Sellaiset, joiden kahvoihin tartutaan ja pidetään laitetta ilmassa kädet suorina. Mittaus on valmis, kun laite on lähettänyt sähköisen impulssin kehoon, vastaanottanut sen takaisin ja tehnyt kalkulointinsa syötettyjen tietojen sekä impulssin kulkunopeuden perusteella. Laitteella voitiin mitata tuossa vaiheessa vain ylävartalon rasvan määrää.

Testasin ensimmäisen kerran tällaista aparaattia liikkeessä, jossa sitä myytiin. Mittauksen jälkeen myyjätär vihjaisi yllättyneenä, että kaikesta huolimatta (olin tankki jääkiekkoilija), rasvaprosenttini oli suhteellisen hyvä. Taas oltiin siinä 20 prosentin tienoolla. Ostin laitteen voidakseni tarkkailla tilannetta. Pian huomasin kuitenkin, miten paljon nautittu ravinto, nesteen kerääntyminen ym. vaikuttivat tuloksiin, jotka heittelivät suuntaan jos toiseen. Sain tarpeekseni ja luovutin epäluotettavan laitteen aiheesta innostuneelle läheiselleni.


Olin todella ärsyyntynyt joka kerta nähdessäni ilmaisia mittaustilaisuuksia, joita vetivät laihdutustuotteita markkinoivien firmojen edustajat ja juurikin noilla samaisilla bioimpedanssimittareilla. Yritin myös suojella itseäni ja muita nuoria rasvaprosenttimittauksilta, sillä tuohon aikaan erittäin monella oli ongelmia syömisensä ja itsetuntonsa kanssa. Kerran päädyin sitten hyvinvointimessuille erään syömishäiriöstä kärsivän neitokaisen kanssa ja hän luonnollisesti halusi päästä mittaukseen. Katsoin ahdistuneena vierestä, kun keski-ikäinen promotyttö ylisti hänen erittäin alhaista rasvaprosenttiaan, joka ei ollut enää edes ihanteellinen. Yritin selittää myyntinaiselle, ettei tällainen toiminta ole eettistä ja nuorten kanssa voisi käyttää vähän harkintaa. Sanani kaikuivat kuitenkin kuuroille korville ja nainen jatkoi innokkaana tuotteidensa esittelyä sekä yritti tarjota minullekin mittausta. Tapauksen jälkeen meni vuosia siten, etten halunnut nähdä rasvaprosenttiani saati ainuttakaan bioimpedanssihilavitkutinta.

3. Kokonaisrasvaprosenttiin suhteutettu pihtimittaus kehon eri osista
Rasvaprosenttiaiheen välttelyä jatkui pitkään, mutta toissa kesänä innostuin jonkin kuntoilu-ruokavaliokokeiluni seurauksena menemään mittaukseen, joka tehtiin jälleen pihdeillä. Nyt ideana oli vertailla kehon eri osien rasvan määrää kokonaisrasvaprosenttiin ja tehdä tämän perusteella päätelmiä elimistön tilasta sekä mahdollisuuksista paikalliseen rasvanpolttoon.

Kokonaisrasvaprosenttini oli hieman päälle 19, mutta mittaaja totesi, että tuloksessani oli varmasti jonkin verran virhettä ja kuvaili menetelmän puutteita asiallisesti. Tällä mittaajalla oli kaikista tähän mennessä kohtaamistani tapauksista eniten psykologista pelisilmää. Hän puhui hyvin kauniisti ja kunnioittavasti vartalostani ja käyttäytyi äärimmäisen ammattimaisesti. Tunsin itseni kokonaiseksi ihmiseksi hänen vastaanotollaan.

Hyödyin mittauksesta siinä mielessä, että sain realistisemman käsityksen kehoni koosta, jota minun on ollut aina melko vaikea hahmottaa. Lähdin kotiin hyvillä mielin ja olo oli sellainen, että tällä kertaa mittauksessa oli jotain järkeä, vaikken saanutkaan käsitystä todellisesta rasvaprosentistani. Sinänsä mitään uutta tietoa mittaus ei kylläkään tarjonnut. Sen verran osaan ihan itsekin havainnoida, että reisissäni on huomattavasti enemmän rasvakudosta, kuin keskivartalossani, mikä ilmentäisi mittausmenetelmään liittyvien teorioiden mukaan "estrogeenidominanssia". Estrogeenidominanssilla viitataan tilanteeseen, jossa ylimääräinen estrogeeni ei poistu kehosta riittävän tehokkaasti ja sitä on liian paljon suhteessa progesteroniin. Koska reisissä on paljon estrogeenireseptoreja, ohjautuu rasvan kerääntyminen tälle sektorille. Tai jotain.

On toki tärkeää, että maksa toimii hyvin ja ylimääräinen estrogeeni kuljetetaan pois elimistöstä. Minulle ei kuitenkaan ole vielä selvinnyt, miksi reisiin keskittyneestä rasvakudoksesta pitäisi yrittää hankkiutua eroon kohdennetusti spot reduction -tyylillä erilaisten valmisteiden ja kikkailujen avulla. Tai kuinka geneettisesti säädelty taipumus kerätä rasvaa tiettyihin kehon osiin voisi muuttua, kun rasvakudos kuitenkin vähenee laihtumisen yhteydessä aina saman kaavan mukaan?

Olisikin hienoa kuulla perusteita myös sille, että rasvakudoksesta reisien tai lantion alueella tulee päästä eroon terveydellisistä syistä. Pienellä selauksella löytyy toki runsaasti erilaisia lisäravinteita ja protokollia markkinoivien trainerien kirjoituksia, joissa todetaan lantion ja reisien alueella sijaitsevan ylimääräisen rasvan liittyvän alttiuteen sairastua hormoniperäisiin syöpiin. "Lean sexy legs and low risk for breast cancer plaa plaa plaa..." Syöpäjärjestöjen ja tieteellisten tutkimusten mukaan näyttäisi kuitenkin siltä, että asia on juuri päinvastoin. Rintasyöpäriskin kanssa korreloi nimenomaan keskivartalolihavuus, joten optimaalinen vyötärö-lantiosuhde (l. kitaramalli) on tässäkin mielessä hyvä ominaisuus. Lukisinkin erittäin suurella mielenkiinnolla sellaista tutkimusdataa, jonka perusteella tämä näkemys voidaan kumota.



4. DXA eli kaksienergisen röntgensäteilyn absorptiometria
Viimeisimpänä tulemmekin sitten uusimpaan mittaukseeni, joka tapahtui huomattavasti virallisemmassa asiayhteydessä ja tarkemmalla laitteella, kuin mikään edellä kuvatuista yhteensä. Tällä kertaa rasvaprosenttini selvittäminen kuului osaksi laajempaa kokonaisuutta, jossa ilmenisi myös luustoni kunto. DXA onkin alunperin kehitetty luuntiheyden mittaamiseen ja nykyään sitä pidetään erittäin luotettavana menetelmänä myös kehon muun koostumuksen tutkimiseen.



DXA-mittauspäivän aamuna kävelin kotonani peilin ohi ja havaitsin mielenkiintoisen ilmiön. Ensimmäistä kertaa vuosiin olin kokonaisvaltaisella tavalla tyytyväinen vartalooni. Tunsin jotain eteeristä itsekunnioitusta ja mietin miksi piti elää 32 vuotta ja maksaa niin kovat oppirahat ennen tällaisen pisteen saavuttamista. Miksi en voinut hahmottaa itseäni näin nuorempana ja miksi kaikki oli nyt mahdollista? En ehtinyt kovin pitkälle pohdinnoissani, kun jo kiirehdin mittaukseen.

Pian makasin hievahtamatta paikallani DXA-laitteen skannatessa ruhoani pala palalta. Tutkimus oli hauska kokemus ja olin hyvin innoissani, sillä saisin vihdoin tietää tarkemmin kehoni koostumuksen. Luuston kunnon selvittäminen oli myös erittäin tervetullut boonus, sillä luuntiheyteni on todettu aikoinaan liian alhaiseksi ja lähisuvussani on osteoporoosia. Skannauksen perusteella en sijoittunut enää osteopenian puolelle, joten luustoni tilanne oli selkeästi korjaantunut. En kuitenkaan kiinnittänyt tähän ilouutiseen juuri minkäänlaista huomiota, sillä koko universumin kannalta järisyttävämpi tieto valtasi kohta ajatukseni. Kuulin rasvaprosenttini.

Tuomiopäivä
Niin se tulos, se oli noin 28, siis 28 prosenttia! Kuten jo tuli mainittua, olin ollut viimeksi mittauksessa edellisenä kesänä, jolloin sain pihtimittauksella tulokseksi noin 19, vaikka olin tuohon aikaan aavistuksen lihaisampi kuin nyt. En pitänyt itseäni kovin urheilullisena ennen tähänkään mittaukseen menemistä, mutta yhdeksän prosenttiyksikön heitto ylöspäin tuntui lievästi ilmaistuna hämmentävältä, sillä olin saanut itsestäni vuosien aikana niin erilaisen kuvan. Olinhan vetäissyt aina ihan minkä tahansa kokoisena suurinpiirtein 20 tienoolle sijoittuvan saldon.

Rasvaprosenttini todettiin olevan ihanteellinen, sain katsoa käppyrää jossa sijoituin ikäisteni naisten keskiarvon alapuolelle, kommentointiani suuresta prosenttilukemasta kuunneltiin asiallisesti ja ystävällisesti. Minulle myös todettiin, että huomattava osa rasvastani sijaitsi terveellisesti reisien ja lantion alueella. Silti olin saanut päähäni, että tulokseni oli jossain "ylärajalla". Olihan joka suunnalta toitotettu kaikkien elinvuosieni ajan, että naiselle ihanteellinen rasvaprosentti on siinä 20 tietämillä. Ironista, kuinka tyytyväinen olin ollut itseeni vielä aamulla peilistä katsoessani, mutta nyt...

Käsityksiä naiselle ihanteellisesta rasvaprosentista
Päätin selvittää rasvaprosenttiasiaa hieman tarkemmin. Menin nettiin, päädyin keskustelupalstalle, jolla nuoret tytöt surkuttelivat kuntosalilla mitattuja prosenttejaan (tulokset olivat siinä 20 pinnnassa, vrt. minä 17-vuotiaana). Sieltä siirryin sujuvasti toiselle palstalle, jolla nelikymppiset naiset ihmettelivät missifinalistien yllättävän korkeita tuloksia (20-29,8 prosenttia). Perään tietysti todettiin, että missit pitäisi laittaa kuntoilemaan ja sitten vasta kisoihin. Naiset muistivat myös kehua pysyttelevänsä itse 20 alapuolella rasvaprosenttiensa kanssa ja pärjäävänsä misseille vartalollaan ihan heittämällä. [Tähän kohtaan tulisi hymiö, mutta en löytänyt oikeanlaista.]

Keskustelujen tragikoominen ilmapiiri kliimaksoitui erään suomalaisen tohtorin (!) kirjoittamaan artikkeliin, joka sisälsi vaikuttavaa informaatiota. Artikkelissa kerrottiin, että silloin jos mittausmenetelmiä ei ole saatavilla, voi omasta rasvaprosentistaan tehdä karkean arvion tarkastelemalla itseään peilistä. Mikäli selluliittia ei ole havaittavissa, on rasvaprosentti noin 22. Kun kylkiluut erottuvat (käsivarret vaakatasoon nostettuina), sijaitsee prosentti siinä 15 tienoolla. Naisen ihanteelliseksi rasvaprosentiksi ilmoitettiin 15-22.

Jäätävää.

Arvatkaa miltä minusta tuntui tässä vaiheessa? No, se selviää seuraavassa osassa samoin, kuin moni muukin asia.
________________________________________________________________________
Facebook sivuni
________________________________________________________________________

Image: Ambro / FreeDigitalPhotos.net
Image: renjith krishnan / FreeDigitalPhotos.net
Image: m_bartosch / FreeDigitalPhotos.net
Image: luigi diamanti / FreeDigitalPhotos.net

23 kommenttia:

  1. Jännä juttu, miten erilaisia arvoja eri mittaajat sanoo normaaliksi... Kävin joskus fitness messuilla Tanita-mittauksessa ja sen asteikon mukaan naisen normaali rasva% on 21-33%. Mä sain tuloksen 30%, johon mittaaja totesi vain että "hyvä homma, olet terve". Eri asia sitten, olenko näissä rasvoissa enää nykyisen länsimaisen kauneuskäsityksen mukainen ;)

    VastaaPoista
  2. Moikka,

    Blogistasi löytyy tosi paljon hyödyllisiä juttuja ja mielenkiintoista luettavaa.

    Olisiko mitenkään mahdollista, että tekisit jutun vatsahapoista ja suoliston optimaalisesta toiminnasta? Olisin erittäin kiitollinen, sillä itse käsin ilmeisestikin vatsahappojen vähyydestä enkä tiedä miten tilannetta kannattaisi korjata.

    VastaaPoista
  3. taas kerran asia tekstiä. sä kyllä osaat kirjoittaa ja aiheet on erittäin tärkeitä.

    mä oon kanssa ihmetellyt tota naisille "ihanteellista" rasvaprosenttia mitä on nettifoorumit pullollaan. kaikkialla nimenomaan toitotetaan että alle kahenkympin rasvaprossa ois tavoiteltava ja jotenkin hyväksi keholle. epäilen, että ees monen naisen kuukautiset tuolloin tulisivat. jotain kertoo sekin, että hoikilla ja urheilullisilla misseillä lähes kaikilla on prosentti reilusti yli 20.

    oman rasvaprosenttini mittautin viime vuonna, juurikin kuukautishäiriöiden takia. no, sieltä se syy löytyikin. vaikka BMI:ni on normaalin puolella, rasvaprosentti on liian alhainen hormonitoimintaan. mittaajanainen kuitenkin sanoi, että prosenttini (14) on ihan normaali kun urheilutaustani ottaa huomioon. Kuulema monella nuorella naisella on. huoh.

    jatkoa odotellessa :)

    VastaaPoista
  4. Anonyymi: Sain idean! :) Kirjoitatko viestiä sähköpostiini info@avalonia.fi

    Pumpumkatti: Kohtasit fiksun mittajaan, joka ei yrittänyt tyrkyttää mittaustulosten epäammattimaisen tulkinnan varjolla mitään tuotteita tai palveluista. Mä en muuten enää edes tiedä mikä on länsimainen kauneuskäsitys. Ehkä se alkaa olla pirstaloitumassa moniksi eri vaihtoehdoiksi. On sitten mistä valita. :) Itse olen jäänyt 50-luvulle. :D

    Senja: Olet niin asian ytimessä. Tuo toitotus ei tosiaan ole ihan harmitonta ja usein unohdetaan se, että osalle naisista reilusti 20 alittavat lukemat eivät ole realistisia. Eikä niitä saada ylläpidettyä ilman, että terveys (mielen tai kehon) kärsii.

    Melkoisen alhaiselta tuo rasvaprosenttisi kieltämättä kuulostaa, oli mittari jolla se todettiin sitten mikä hyvänsä. Mä en varmasti olisi saanut koskaan, edes tosi nuorena ylläpidettyä kuukautisia noilla lukemilla. Takapuolen rasvasta eroon pääseminen olisi vaatinut niin dramaattisia toimenpiteitä. Ja kyllä niitä valitettavasti tuli kokeiltuakin.

    Mäkin odotan innolla jatkoa, tää kirjoittaminen on ollut tosi terapeuttista. Sitä tarvitsee välillä itsekin tällaisten aiheiden perinpohjaista puimista.

    VastaaPoista
  5. Näin miehen näkökulmasta tuo alle 20% rasva naisella on aika epäilyttävä juttu. Minä ainakin haluaisin mahdollisen lapseni äidin olevan terve, hyväkuntoinen ja hyvinvoiva nainen. Siinä on kuitenkin vissi ero, että näyttääkö nainen urheilulliselta kissalta, vai kynityltä tehotuotantobroilerilta. Ihan sama kuin miehillä, jotka rakentaa äärimmäisiä fitness-vartaloita olemattomine rasvoineen. Jokseenkin vaikea edes kuvitella, että sellainen olisi oikeasti mielenterveellisellä tavalla kivaa. Tai että sellainen mies olisi mikään lupsakka isähahmo. Eikö nuo ole yleensä äkäisiä kuin perseelle ammutut karhut, kun sokerit heittelee ja kisat tulee ja pitää saada vielä vähän pois... Mutta kai sitä sellaisestakin elämäntavasta saa kaltaistensa ihailua ja jotain itsensä voittamisen kicksejä - eikai sitä muuten tehtäisi?

    Jokainen toki taaplaa tyylillään, mutta itse ainakin pidän enemmän rennommasta elämäntavasta. Ja siinä tärkein mittari on mielestäni tämä Hannan useasti toitottama oman kehon kuunteleminen. Jos joku asia tuntuu että näin on hyvä ja käy järkeen, niin sitten se todennäköisesti on hyvä. Yhdessä välissä itselläni oli turhamainen halu saada pyykkilauta paremmin näkyville, mutta oikeasti - mitä väliä? Mitä se todistaisi tai ratkaisi? Tekisikö se minusta onnellisemman? Tuskin. Kovemman jätkän? No hoh hoijaa. Se ei tekisi minulle mitään muuta kuin 6-packin.

    VastaaPoista
  6. Täytyy muistaa, että rasvaprosentti kohoaa vuosien saatossa, vaikka pihtimittarien väliin jäisikin koko ajan samat lukemat. Yli 40-vuotiaalla naisella, jos on vielä kurvikas niin 28-30% on erittäin hyvä, pihdeillä mitattuna 4 kohtaa ja vain ylävartalosta...

    VastaaPoista
  7. Simo:

    Loistavaa saada keskusteluun miesnäkökulmaa! Sporttisen kissan ja riudutetun broilerin välillä on tosiaan vissi ero. Itseä kiduttamalla saavutettu "kauneus" ei säteile. Hyvä olo loistaa aina ja kauas.

    On muuten jotenkin ristiriitaista, että nykyään osa naisten kauneusihanteista edistää hedelmällisyyttä ja osa taas tuhoaa sitä.

    Jokainen saa toki etsiä onnensa erilaisista asioista ja jos se on six-packin metsästäminen, niin antaa mennä vaan. Mutta ei keinolla millä hyvänsä. Moni fitness-elämäntavasta irtautunut on todennut sillä puolella vallitsevien tavoitteiden olevan aikalailla jo muuta kuin terveellisiä. Lajin piiriin soisi siksi hakeutuvan sellaisten yksilöiden, joilta alhaisemman rasvaprosentin ylläpitäminen kisakaudella ei vaadi liian suuria uhrauksia.


    Jerik:

    Tuo on tosiaan hyvä huomioida. Se vain on hankalaa hahmottaa, jos ulkoisesti ei oikein näe eroa. Ainakaan sellaista, joka viittaisi rasvaprosentin kohoamiseen. Pitääpä sitten kymmenen vuoden päästä muistaa tuo, jos päätyy rasvaprosentin mittaukseen.

    Tämän prosessin myötä olen alkanut fanittaa entistä enemmän nelikymppisiä muodokkaita kaunottaria. :D

    VastaaPoista
  8. Minulle tuo luotettavista luotettavin DXA-mittaus antoi toissakesänä rasvaprosentiksi 40 (vrt. samalla mittauskerralla bioimbedanssi 32 %). Minulle, täysin normaalipainoiselle ja urheilevalle naiselle, jolla on jonkin verran myös näkyvää lihasta ja joka samassa mittauksessa suoriutui keskitasoa paremmin kaikista suorituskykytesteistä. Mutta sama juttu joka tapauksessa: vaikka kuulin monelta ammattimaiseltakin taholta ettei tuo annettu rasvaprosentti ja sen kuvaus "ylilihava" voi pitää kohdallani paikkaansa, tuo tulos jäi vaivaamaan minua pitkäksi aikaa ja vaivaa ajoittain vieläkin.

    Olisin toivonut tuossa mittaustilanteessa, että ajatuksiani liittyen tuohon rasvaprosenttiin oli kyselty ja kuunneltu. Kun tohdin itsekin (tietysti emotionaalisestikin järkyttyneenä) epäillä mittauksen luotettavuutta, tutkimuksen johtaja soitti kiukustuneena perääni ja toitotti minulle yksilöllisiä eroja. Varmasti näin asia onkin, mutta kukaan ei todellakaan osannut käsitellä sitä, millaisia tunteita tällaiset mittaukset minussa koehenkilönä herättivät. Jotenkin sitä ajatellaan, että aikuisella pitäisi aina olla hyvä itsetunto ja pitäisi kestää kaikki itseen kohdistuva kritiikki. Mutta minkä toisaalta tuollaisen tilanteen aiheuttamalle tunteelle voi?

    Olen tyytyväinen omaan ulkomuotooni ja olooni, ja tiedän, minkänäköisenä ja millä elämäntavoilla voin hyvin ja pysyn suorituskykyisenä. Lähinnä mietityttää se, että rasvan määrä (myös lantiorasvan, jota minulla riittää) tunnutaan edelleen yhdistävän terveysriskeihin, mistä minussa biosignaturessakin on vielä kysymys. Se aina ajoittain vaivaa ja saa pohtimaan, josko asialle kuitenkin pitäisi tehdä jotain. Toisaalta tuntuu hyvältä olla se "vähän muodokkaampi", voida hyvin ja jaksaa liikkua ja tehdä mitä haluaa. Lisäksi tuntuu hyvältä, että voi kasvatustyössä antaa nuorille mallin siitä, miten muodokkaampikin henkilö voi olla sinut itsensä ja ulkomuotonsa kanssa. Sanonkin aina, että joskus painoin 12 kiloa vähemmän mutta silloin olin todella huonossa kunnossa. Minkään ulkomuodon vuoksi en vaihtaisi siihen olotilaan enkä kaipaa siinä ajassa yhtään mitään. Se saa muutkin monesti ajattelemaan terveyden reunaehtoja.

    VastaaPoista
  9. Olipa hieno kommentti ja antoi paljon ajatuksia. Voisin nostaa tämän jollain kertaa blogijutun yhteyteen.

    Todella kurjaa, että tilanteesi meni tuollaiseksi mittauksen jälkeen. Onneksi sait kuitenkin ratkaistua asian noin hyvin.

    Reisien ja lantion alueen rasvakudoksen merkitystä terveyden kannalta (tai terveysmarkkerina) olisi ehkä munkin hyvä vielä syventää täällä blogissa jossain vaiheessa. Aiheesta liikkuu tosiaan paljon hämmentäviä näkemyksiä.

    Kaikkea hyvää sinulle ja jatkahan samaan malliin kasvatustyössä. Niin minäkin pyrin tekemään. :)

    VastaaPoista
  10. Olen 28 vuotias 174/64 -mitoissa oleva nainen ja itsekn juuri masennuin saamastani rasvaprosenttituomiosta: 32 %, vaikka suurin osa ihmisistä kuvailee minua ruipeloksi. Kylkiluut esimerkiksi näkyvät, vaikkakin samalla myönnän että istuessa muutama vatsamakkara löytyy ja selluliittia on reisissä (selluliittia tosin oli jo 14-vuotiaana, jolloin olin selkeästi alipainoinen).

    Harrastan kuitenkin säännöllisesti liikuntaa ja syön terveellisesti (veriarvot esimerkiksi loistoluokkaa). Heti rupesin kuitenkin epäilemään, että josko ne viikonloppuoluet ovatkin kerryttäneet sisäelimeni täyteen rasvaa...

    Koostumusmittaajan tuomio keskivartalolihavuudesta oli kuitenkin kuin isku vasten kasvoja, etenkin kun kyllä olen enemmän aina ollut kapeavyötäröinen ja leveälanteinen... Hämmennyin tilanteesta niin paljon etten edes tajunnut kysyä mahdollisesta virheestä mittaustilanteessa. Olen kyllä aina tiennyt, ettei lihasmassani ole mikään päätä huimaava, mutta siltikin yllätyin vahvasta masennusreaktiosta, jonka koostumusmittaus aiheutti. Suunnitelin jo hillittömän kuntoilu-laihdutuskuurin aloittamista, vaikka aiemmin olin varsin tyytyväinen kehooni.

    Kirjoituksesi kuitenkin piristi ja sai taas realistisen minäni nostamaan päätään. Olo on hyvä, vaikka en normeihin sopisikaan :)

    VastaaPoista
  11. Hienoa etta kirjoituksestani oli piristykseksi, jatkan tata sarjaa, kunhan palaan kotia. Tassa vaiheessa terkut Okinawalta!

    Ei tosiaan kannata lahestya terveytta numeroiden kautta, vaan oman olon ja noiden veriarvojen vaikka mieluummin. Kylla se ulkonakokin paljon kertoo ja naisessa pitaa olla sita rasvaa. :)

    VastaaPoista
  12. Asun USAssa ja kävin juuri sairasvakuutuksen sponsoroimassa terveystarkastuksessa. Henkeni salpaantui kun rasvaprosentiksi (bioimpedanssi) kirjattiin 32% - hyi mikä läski. Olen jonkun verran urheileva kasvissyöjä, 170 cm ja 60 kg. Siis yli 20 kg rasvaa. Tuli paha olo. Olen tutkija, ja labramme läskihiirilläkin prosentit ovat matalampia. Töihin päästyä piti äkkiä googlata, että miten paha tämä tilanne nyt sitten on. Luotettavia normiarvoja oli vaikea löytää, mutta aika epäterveelliseltä arvoni vieläkin vaikuttaa. Onneksi törmäsin sinun kirjoitukseesi, joka 1) sai epäilemään metodin luotettavuutta ja 2) vakuutti minut, että melkein kolmanneksella rasvaa voi olla terve ja onnellinen! KIITOS :)

    VastaaPoista
  13. Olipa mukavaa ja piristävää saada kommentisi. Nyt hengitä tosiaan syvään, mieti onko sinulla hyvä olla ja jos jotain oikeasti korjattavaa elämäntavoissasi on, niin ryhdy sitten toimeen ja tee se ilolla.

    Meikäläisen rasvaprosentti putosi aivan itsestään, kun aloin treenata enemmän. Mm. kerran viikossa salilla ja lisäsin vähän prodea ruokavalioon. Ei sen kummempaa. Ei tällä terveysvaikutuksia ole ollut, mutta ihan hyvä fiilis tuosta liikunnasta tulee. ;)

    Kaikkea hyvää jatkoon!

    VastaaPoista
  14. Kiitti vastauksesta! Minulla on kyllä melkoisen hyvä olla, mutta ei se pieni lisämotivaatio liikuntaan pahaa tee :) Jos nyt vähän vähemmän herkästi löytyisi tekosyitä skipata salikeikka... Kiitos vielä hienosta sivustosta täynnä ihanan&virkistävän järkeviä juttuja!

    VastaaPoista
  15. Kiiitos! Mulla tämä rasvaprosenttijärkytys tuli vastaan taas tänään ja aloin hiki otsassa etsimään niitä tehokkaita keinoja sen laskuun. Olin järkyttynyt juuri siksi, että mielestäni näytän urheilulliselta, suorituskykyni on hyvä verrattuna muihin runsaasti urheileviin ihmisiin (ei ammatikseen, vaan elämäntavakseen) ja lihaksiakin näkyy ja tuntuu. Painoja käytän salitreeneissä ystäviini verrattuna reilusti, voimaa löytyy. Juuri ennen mittausta mietin itsekseni, että rasvaprosenttini voisi olla n.25 (muistelin pari vuotta vanhaa mittausta ja tein vertausta mielessäni vartalostani siihen tilanteeseen). Olin myös suht. tyytyväinen peilikuvaani, vaikkakin haluaisin rasvaa hieman vähemmäksi tasaisesti jokapuolelta (eniten reisissä ja käsissä, vähiten vatsalla). Tulos oli kuitenki 29 ja petyin taas. Löysin onnekseni tämän sinun juttusi, joka antoi hyväksyntää tällaiselle kriittiselle panikoijalle kuten minä :)

    VastaaPoista
  16. Paras toi professorityyppi! Mulla näkyy kylkiluut, ja rasvaprosentti on DEXAlla 37,5. Että siitä ;)

    VastaaPoista
  17. Hello anonyymi 1. Hienoa että kirjoituksesta on ollut jotain iloa. :)

    Anonyymi 2. Hehee, juu, meikäläiselläkin näkyy kylkiluut missä tahansa kuosissa.

    VastaaPoista
  18. Itsekin sain tänään tuomion, rasvaprosentti 27. Tosin BMI 18.3 ja kyllä, kylkiluut paistaa oli kädet ylhäällä tai alhaalla. Menin toki tilanteesta hämilleen, kun mittaaja ihmetteli, että "miten se nyt noin korkea...", enkä todellakaan älynnyt kyseenalaistaa mittausmenetelmää. Mittaaja toki aikoo minulle nyt kaupata yhtä ja toista kyseenalaista terveysjuomaa, joihin en tosiaankaan aio ryhtyä. Syön mieluummin itsetekemäni terveyspirtelöt...

    Tietenkin huolestuttaa esimerkiksi elimien ympärille kerääntynyt rasva, kun se rasva ei kerran pinnalla näy.

    VastaaPoista
  19. Heipsan! Ja olipas mielenkiintoinen artikkeli sekä liuta vähintäänkin yhtä mielenkiintoisia kommentteja! :)

    Se on jännä juttu, miten jokin sydämetön vaaka voi saada niin voimakkaita tunteita aikaiseksi. Itse olen 25-vuotias, 156cm pitkä, 64kg. Harrastan monipuolista liikuntaa, intervallitreeniä + peruslenkkeilyä + erityyppisiä salitreenejä + kahvakuulaa... ongelmia on tosin kilpirauhasen kanssa, voimatasot perus-salipirkkoa paremmat. Ruokavalioni on puhdas, toisinaan jopa liiankin terveellinen ja käsittelemätön.. myönnän, että pitäisi olla armollisempi.

    Olen pari kertaa käynyt Inbody-kehonkoostumusmittauksessa parin viime vuoden aikana ja rasvat olivat reippaasti alle kahtakymmentä - tosin kuukautisiakaan ei tullut. Näännytin tuolloin itseäni ja liikunta oli suorittamista. Tänä päivänä olen terveyden kannalta paremmassa kunnossa, menkat tulee ja menee kuin pitääkin ja peilistä katsottuna olen normaalivartaloinen, rasvaa löytyy sieltä täältä silmämääräisesti mutta lihastakin on selkeästi ja jalat sekä kädet ovat muotoutuneet. Bioimbedanssimittaus antoi järisyttävät 40.2% rasvojen määräksi, mistä kyllä järkytyin ihan itkuun asti. Personal Trainer pökertyi myös tuloksesta, eikä osannut edes sanoa mitään rakentavaa tilanteessa. Viskeraalisen osuus oli 5 (asteikolla 0-30). Emme uusineet mittausta, koska olin niin järkyttynyt tilanteesta. Mittaustilanne oli suorastaan kaoottinen, koska olin arvellut rasvojen olevan (verraten edellisiin mittauksiin) siinä 25 hujakoilla.

    En voisi ajatellakaan enää moisen kapistuksen hankkimista kotiini, koska uskon sen vaikuttavan liikunnasta nauttimiseen ja suorituskeskeisyyteen. ainakin omalla kohdallani. Peruskuntoilija kuitenkin olen, enkä kilpaile fyysisissä lajeissa. Tästä on hyvä jatkaa..

    VastaaPoista
  20. Kiitos paljon! Mielialani nousi lattiarajasta kattoon :) 30% rasvat, 170cm/66kg, ammattiurheilija

    VastaaPoista
  21. Aivan mahtavaa Pidetään mielialakorkealla ja rasvaprosentti missä se nyt milloinkin "huitelee". :)

    VastaaPoista
  22. Löysin kirjoituksesi kun googlailin hätääntyneenä 'naiset korkea rasvaprosentti'... Itse kävin eilen kuntosalin rasvaprosenttimittauksessa, joka otettiin vaa'an avulla, pelkästään jaloista. Mittaustulos näytti sitten tasan 30% ja olin kyllä aika järkyttynyt. Mittauksen tehnyt jumppaohjaaja siihen sitten, että aktiivisesti urheilevan naisen rasvat ovat noin 25% tai alle, mutta kommentoi sitten ystävällisesti, että hän ei kyllä nää että missä kohtaa kropassani nuo rasvat ovat. Viskeraalinen rasva näytti tulosta 1 eli alinta mahdollista, joten kaikkine rasvakertymieni kera taidan kuitenkin olla ihan normaali terve. Kirjoituksesi oli tosi positiivinen ja vähän ehkä auttoi tähän rasvaprosenttimasennukseen, mutta koitan silti muokata ruokavalioa siihen suuntaan, että tuo kolmekymppiä vähän laskisi :)

    VastaaPoista
  23. Kiitos ainoasta kannustavasta tekstistä, mitä rasvaprosenttiin liittyen netistä äkkiseltään löytyi. Olen itse 17-vuotias naisenalku, ja voin sanoa että ulkonäköpaineet ovat kaikilla ikäisilläni kovat ja fitness on nyt in. Rasvaptosenttituloksia vertaillaan, ja ruokalassa katostaan kuka syö terveellissimmin. Suklaan syöjiä valistetaan prosenttien noususta.. tuntuu että todellisuuden taju on hävinnyt, miksi tarvitaan prosentuaalinen luku kertomaan miten hyvin voit fyysisesti. Miksi se menee henkisen hyvinvoinnin edelle. Tärkeitä pointteja, ja sait minut innostumaan puhumaan tästä muillekin. :)

    VastaaPoista