Aivojen Päivällinen III (vähäkalorinen)

Aamiainen jäi tänään väliin, sori. Kokki halusi maksaa univelkansa ja pupeltaa kaikessa rauhassa muutaman parapähkinän (päivän seleenit), kaksi kananmunaa (päivän kolesterolit), massivisen kerroksen voita (ah) sekä riisikakun (loistava styroksinen kuljetusalusta edellä mainituille). Samalla tuli tarkistettua dokumentti, joka esittelee uusimpaan tieteelliseen tietoon perustuvia laihdutusvinkkejä.

Prisman jaksosta "Laihduttamisen lyhyt oppimäärä" saat hyviä vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

• Mitä aivoissa tapahtuu, kun nälkä yltyy turhan kovaksi? 
  
• Miksi hoikankin näköisen ihmisen kehossa voi olla liikaa hyvin epäterveellistä rasvakerrosta?
• Miksi kannattaa syödä pieneltä lautaselta ja välttää maxi-, tupla- ja supersizeme-kokoja?
• Miksi "minulla on vain niin hidas aineenvaihdunta" on usean ylipainoisen tapa huijata itseään?
• Miksi "munalla töihin" olisikin ihan hyvä slogan?
• Miksi keitto on laihduttajan ystävä (ja nyt ei tarkoiteta mitään hiton kaalisoppaa)?
• Kuinka vähärasvaiset maitotuotteet toimivat rasvasieppareina? [Ainakin maitotuotteita lobbaavien tahojen näkemysten mukaan. toim. huom.]
  
• Miksi pitkäkestoinen kevyt liikunta voi toimia laihdutuksen tukena, vaikka suorituksen aikana palaakin hyvin mitätön määrä rasvaa ja kaloreita?
• Kuinka liikuntaa inhoava ihminen voi lisätä päivittäistä energiankulutustaan? [Pakkoliikkeistä ja hermostuneen näköisestä häsläämisestä on siis jotain hyötyä. toim. huom.]

Dokumentti osoittautui blogivieraideni korkealle arvolle sopivaksi, joten bon appétit, päivällinen on katettu. Nauttikaan tämä muuten nopeasti, sillä viimeinen käyttöpäivä on tänään!

 Edit. Ohjelma poistui jo Ylen sivuilta, mutta ei hätää. Youtube tarjoa tähteet:
10 Things You Need To Know About Losing Weight

______________________________________________________________

Ehdottomasti suurin osa dokumentissa esitellystä tietämyksestä oli oikein havainnollistavaa ja hyödyllistä. Muutama kohta jäi kuitenkin mietityttämään...

Pitkäkestoinen airobinen liikunta on ihan kiva laihdutuskeino, mikäli on innostunut kuihduttamaan itseään aikaa vievällä nylkytyksellä. Tai ehtii kulkea työ-/koulumatkan kävellen. Kuitenkin terveemmän näköisen kehonkoostumuksen rakentamiseksi mukaan olisi hyvä ujuttaa raskaampiakin liikuntamuotoja tai vaikkapa voimallista joogaa. Palaan tähän aiheeseen tulevaisuudessa. Nyt sanon vain että:

Maitoteollisuus on hykerrellyt riemuissaan nimenomaan maidon kalsiumin "laihduttavaa" vaikutusta tukevien tutkimustulosten äärellä. Prisman dokumentissakin esitellään maitotuotteiden mykistäviä efektejä, maitotuotteiden avulla kehosta poistuvaa rasvaa demonstroivan vuoren vieressä. Mites nyt suu pannaan tai mitä sinne pannaan maitovammainen? Onko laktoosia ja maitoproteiinia sietävillä, maitoa litratolkulla kittaavilla laihduttajilla etulyöntiasema? Tuleeko näistä onnekkaista vähitellen maitopartansa kanssa keimailevia huippumalleja tai supermiehiä?

"Koskaan en oo maitoa juonu, enkä juo" -tapaukset, do not panic! Liikkeellä on myös tutkimustuloksia, joiden perusteella laktoosi-intoleranssin takia maidon käyttöä rajoittavien vs. runsaasti enemmän maitotuotteita tankkaavien välillä ei ole havaittu merkitsevää eroa rasvakudoksen määrässä. Luuletteko että maitotiedotusta kiinnostaa kuitenkaan antaa megafonia tällaisille soraäänille? Kuten edellisessä blogimerkinnässä todettiin, on ravitsemustieteen alueella hyvin vaikeaa vetää yksioikoisia johtopäätöksiä minkään suhteen. Tästä johtuen kokemusperäisellä tietämyksellä ja arkihavainnoilla on toisinaan poikkeuksellisen suuri merkitys asetettaessa ravitsemusfaktoja oikeaan perspektiiviin. Jokainen voi esimerkiksi pistäytyä kotipaikkakuntansa hoikkien vegaanien suosimassa putiikissa tai ravintolassa toteamassa, että jollain muulla muuttujalla, kuin ruokavalion vähärasvaisten maitotuotteiden määrällä, on painonhallinan kannalta merkittävämpiä vaikutuksia.

________________________
Lähteet:
http://www.foodandnutritionresearch.net/index.php/fnr/article/viewArticle/5141/5704
http://www.ajcn.org/content/81/4/751.abstract

Kuvalähteet:
http://johnbarban.com/wp-content/uploads/2009/08/Sprint-vs-marathon.jpghttp://ethicaleating.files.wordpress.com/2008/07/beyonce-got-milk-ad.jpghttp://www.iwatchstuff.com/2008/05/29/batman-got-milk.jpg

Aivojen Aamiainen II

Ravitsemustieteen alueella...

Totuus = yritys kyhätä yleispätevä, kattava selitysmalli ilmiölle, joka muuttaa kaoottisesti muotoaan eri konteksteissa.

Emme saa koskaan kiinni kaikista muuttujista, jotka vaikuttavat ihmisen ajatteluun, käyttäytymiseen, tunteisiin ja fysiologiaan. Voimme kuitenkin yrittää päästä lähemmäs, saada asiat toimimaan.

Toimiiko ravitsemusvalistus, jonka totuus on ollut jo pitkään "leipä, maito ja margariini"? Jos et voi näitä syödä, sinulla on allergia, intoleranssi, aate, syömishäiriö tai huonot geenit. Sinussa on virhe.    

Tiedätkö mitä psykoterapiassa joskus kysytään?

”Haluatko olla oikeassa vai elää?”

Raakaa peliä vihreiden kulissien takana, Osa 1

Mielessäni on poltellut pitkään intohimo käsitellä erästä Suomen hyvinvointialan kannalta merkittävää ravitsemussuuntausta. Nyt aika sille on vihdoin kypsä tai siis raaka tai no... Minua pyydettiin kirjoittamaan kooste elävän ravinnon ruokavaliosta, sillä tämän trendin aikaansaama hurmio alkaa olla jo niin mittavissa sfääreissä, että raakaravintoa tunkee tietoisuuteemme joka tuutista. On luonnollista, että ihmiset haluavat tietää lisää tästä kiehtovasta ”raw foodismista”, jota ei voida pitää enää vain merkityksettömänä marginaali-ilmiönä. Idut ovat valloittaneet Suomen ja ne saattavat ulottaa lonkeronsa vielä sinunkin astiakaappiisi.

Jos et ole seurannut kuluneen vuoden aikana aktiivisesti terveysaiheista uutisointia, saatat ihmetellä mitä elävällä ravinnolla oikein tarkoitetaan. Käsitettä lienee siis syytä avata, sillä se aiheuttaa toisinaan myös mielenkiintoisia väärinkäsityksiä. Olen kuullut useammin kuin kerran miespuolisen henkilön antavan minulle seuraavanlaisen määritelmän: ”Niin se on se missä syödään niitä eläviä heinäsirkkoja tai matoja.” Lapsuuden leikeillä, terraarioharrastuksella tai Pelkokertoimella lienee osuutta asiaan, mutta jos tarkkoja ollaan, jossain päin Thaimaata suosittu alkuruoka tosiaan hyppii salaattikulhossa. Elävän ravinnon ateria on kuitenkin länsimaisessa ruokapöydässä aivan toisenlainen kokonaisuus ja harvinaisempia poikkeuksia lukuunottamatta erittäin vegaaninen.  

Suomen elävän ravinnon yhdistys ry. tiivistää sivuillaan ruokavalion perustan näin: ”Elävä ravinto on erityisellä tavalla valmistetusta tuorekasvisravinnosta koostuva ruokavalio, joka on hyvin sulavaa, sisältää runsaasti lehtivihreää, valmistetaan kuumentamatta, sisältää yksinkertaista ruoka-aineiden yhdistelyä. Elävän ravinnon valmistustapoja ovat mm. liotus, idätys, kasvatus versoiksi ja oraiksi, maitohapatus, tehosekoitus, mehustus, kuivaus.”

Lisäisin itse uusimpana villityksenä joukkoon raakasuklaan sekä superfoodit, jotka eivät tosin vakuuta aivan kaikkia raw food -asiantuntijoita terveysvaikutustensa osalta. Toisaalta elävän ravinnon käsite on hyvin laaja-alainen ja joidenkin näkemysten mukaan sushikin on eräänlaista elävää ravintoa, vaikka se sisältää kypsennettyä riisiä. Tämän lisäksi Suomesta löytyy ihmisiä, jotka mädättävät lihansa eli noudattavat carnivoorista versiota elävän ravinnon dieetistä.

Alalajien välillä on siis suuria eroavaisuuksia, ja ainoastaan yksi kaikkia suuntauksia yhdistävä tekijä löytyy - ravintoa ei pääsääntöisesti kuumenneta ruoanvalmistuksen yhteydessä yli 40 asteen. Tämä prinsiippi perustuu siihen, että ruoka-aineissa joita ei ole kuumennuskäsitelty, on jäljellä biologisia katalyyttejä eli entsyymejä. Entsyymit nopeuttavat huomattavasti kemiallisia reaktioita soluissa ja ilman niitä ei olisi elämää, elinvoimaa eli raakaravintopiirien slangissa "life forcea". Tässä kohtaa on kuitenkin huomioitava, että raa'oissa jyvissä ja siemenissä on myös entsyymien toiminnan estäviä inhibiittoreita, jotta kasvi ei ala itää ennen kosteaan maahan päätymistään. Tämän takia liottaminen ja idättäminen ovat tärkeita ruoanvalmistusmenetelmiä. Siemenet sulavat paremmin, ovat ravintorikkaampia ja huomattavasti terveellisempiä, kun niiden entsyyminestäjät on deaktivoitu ja elinvoima tavallaan vapautettu.

Ennen nykyistä buumia elävä ravinto on tehnyt näyttävän entreen jo kerran aikaisemmin. Nyt toisen tulemisensa aikana suuntaus on saanut vieläkin enemmän omistautuneita kannattajia, kuin 70-luvulla, jolloin se versosi ensimmäisen kerran USA:sta Suomen trendikkäiden city-ihmisten, vegetaristien sekä viimeistä oljenkorttaan hapuilevien syöpäsairaiden ruokalautasille. 80-luvulle tultaessa elävän ravinnon suosio oli vegetaristipiireissä pienimuotoisesti intohimoinen. Pääkaupunkiseudulle perustettiin elävää ravintoa tarjoilevia ruokaloita, Elävän ravinnon yhdistys käynnisti toimintansa ja aihetta käsiteltiin paljon terveys- ja naistenlehdissä. Marjatta Svennevig (muotoilija Timo Sarpanevan puoliso) sekä erään kuuluisan nuortenlehden päätoimittajan hehkeä vaimo kertoivat haastatteluissa syövänsä elävän ravinnon oppien mukaan ja vaikuttivat tarpeeksi mystisiltä saadakseen nuoren Hannan ihailun osakseen. Ituviljelmiensä edessä vehnänorastuppo käsissään poseeraavassa kauniissa naisessa on vain sitä jotakin.   

Edellä mainituista Marjatta kirjoitti kirjan, Minun valintani, jossa hän kuvaili elävän ravinnon vaikutuksia terveydentilaansa. Fiksuna naisena hän kävi aluksi tarkoissa laboratoriotesteissa mittauttamassa veriarvonsa viimeistäkin vitamiinia myöten ja toisti saman oltuaan jonkin aikaa "100 % raw". Tulokset vakuuttivat. Muutamaa vuotta myöhemmin kehiin astui myös Marika Borg (silloinen Burton), joka toimi vuosikausia erilaisten terveyslehtien päätoimittajana perehdyttäen suomalaisia tuoreruoan vaikutuksiin. Yhä tänäkin päivänä Marika on todella vaikuttava, ilmestys.

En tiedä mitä tapahtui, mutta kuten niin monet muutkin innostavat äärisuuntaukset, vaipui yleinen tietoisuus elävästä ravinnosta pian 80-luvun jälkeen vuosikausiksi ruohonjuuritasolle, hiljaiseloon. Tässä vaiheessa oma kiinnostukseni kyseistä elämäntapaa kohtaan ei kuitenkaan valitettavasti sammunut ja epäonnekseni löysin yläasteikäisenä kaupunkini kirjastosta opuksen, jossa selvitettiin perusteellisesti elävän ravinnon saloja. Tapahtumakulkua voisi verrata tilanteeseen, jossa hormonitoimintansa sekoittama teinigootti löytää antikvariaatista homeen hapertaman okkultistisen teoksen ja alkaa leikkiä asioilla, joista ei ymmärrä yhtään mitään. Lainasin siis kirjan ja helvetti oli irti.

Tuossa puisevasti kuvitetussa, mutta maagisen vetoavassa opaskirjassa annettiin hyvin tarkkoja ohjeita oikeaoppisen ruokavalion toteuttamiseksi. Esimerkiksi aamulla tuli syödä hyvin kevyesti tai mieluiten jättää aamiainen kokonaan väliin elimistön puhdistamiseksi. Lounaalla nautittiin sen sijaan "tuhti" ja ”proteiinipitoinen” ateria, jonka perustana oli yleensä elävän ravinnon lihaksi nimitetty avokado raa’oista kasviksista valmistettujen raasteiden ohella. Mainittakoon tässä kohtaa, että avokado on sinänsä oikein terveellinen ja poikkeuksellisen rasvapitoinen hedelmä, mutta proteiinia tässä pommissa on ruhtinaalliset 2,6 grammaa sadassa grammassa. Ilmeisesti kuitenkin ollessaan kypsentämätöntä eli turmelematonta, pitäisi tämän 2,6 gramman proteiinimäärän riittää jonkin mysteeriksi jäävän elämänvoiman lain mukaan lihasten tarpeisiin. Useaan otteeseen kirjassa varoiteltiin tosin myös liiallisen proteiinin terveyshaitoista, joten tilanne oli nyt hyvin hallinnassa. 

  

Lounaan jälkeen olikin sitten kiireisellä nuorella tekemistä, jotta päivällinen tuli syötyä. Kirjassa korostettiin, että kello 18 jälkeen ei saisi enää syödä yhtään mitään ja jos olisi kotiin tullessaan väsynyt, olisi parempi jättää päivällinen kokonaan väliin. Välipalatkaan eivät olleet suositeltavia, sillä ne heikentäisivät ruoansulatusta ja tätä kautta kuormittaisivat kehoa turhaan. Kiireellä, stressillä, surulla ja muilla negatiivisilla tunnetiloilla oli samanlainen vaikutus, joten niidenkään vallassa ei sopinut syödä eli häiritä elimistön herkkiä puhdistautumisprosesseja. Proteiinipitoisen aterian jälkeen oli odotettava ehdottomasti ainakin neljä tuntia ennen seuraavan, hiilihydraattipitoisen aterian syömistä eikä näitä kahta makroravinnetta saanut missään nimessä yhdistää toisiinsa. Proteiini ja hiilihydraatti yhdessä olivat väärin koostettu kombinaatio, joka aiheuttaisi mätänemistä jo vatsalaukussa.

Mikäli edessä oli raskas fyysinen tai henkinen suoritus, kannustettiin kirjassa syömään vain kevyesti. Suurin palvelus omalle keholle oli kirjan mukaan paasto, minkä lisäksi aterioita kehotettiin välillä korvaamaan pelkällä vehnänoras- tai kasvismehulla tai vaikkapa vehnänorastupon avulla puhdistetulla vedellä. Tämä säästäisi elimistöä ruoansulatukselta, jonka ilmeisesti katsottiin olevan äärimmäisen vaativa proseduuri. Ja sitä se tällä ruokavaliolla olikin. En ole koskaan ennen tuota kokeilua tai sen jälkeen kärsinyt yhtä pahoista vatsaoireista, joita en nyt halua, muun muassa teidän rakkaiden lukijoideni säilyttämisen turvaamiseksi, käsitellä kovin yksityiskohtaisesti. Sulamaton salaattikasa suolistossa ei muuten ole kovin kiva kaveri, say no more.

Ja voi pientä poloa, elämä oli todella rankkaa työtä ravinnon hankkimiseksi, yötä päivää. Iltaisin täristiin horkassa miljoonan peiton alla kuunnellen sydämen häiriintynyttä rytmiä ja päivisin laskeskeltiin olisiko proteiinipitoisesta ateriasta kulunut jo tarpeeksi aikaa, jotta saisi syödä edes jotain. Kaapit täyttyivät monimutkaisista idätyspurkeista, joissa taisi kasvaa muutakin, kuin ihmisravinnoksi tarkoitettuja sinimailaan ituja. Onneksi kuitenkin kova työ lopulta palkittiin! Muutaman viikon kuurin jälkeen elimistö oli totta vieköön kokenut transformaation. Jääkiekkolijan valmiiksi hoikka keho oli puhdistunut suuresta määrästä lihasta. Olo oli keijunkeveä, varsinkin jääkiekkokaukalossa, jossa ennen yksi joukkueen vahvimmista pelaajista lenteli nyt kaaressa päin laitoja kääpiökokoistenkin pelikavereiden ottaessa lähikontaktia.

Kokeilun aikana tuli koettua useita muitakin mielenkiintoisia ilmiöitä, jotka kirjan tietojen perusteella vaikuttivat puhdistumiskriisiltä. Iho meni aivan järkyttävään kuntoon, mikä oli tietenkin selitettävissä kuona-aineiden poistumisella. Olo oli sumea ja heiveröinen, mieli apea, mutta sekin kai kuului asiaan. Elimistössä oli niin paljon myrkkyjä ja nyt ne vihdoin tulisivat pois, hallelujah! Kunhan vain jaksaisi kestää. Ja kestää. Ja kestää. Ja kestää. Ja kestää. 

Kunpa joku olisi aikanaan ottanut pienen tuulessa kaatuvan vinkuheinän kainaloonsa ja kertonut, että verensokerin heittelemistä, kalorivajeen aiheuttamia psyykkisiä oireita ja vitamiinien puutoksia ei kannattaisi kutsua elimistön puhdistumiseksi. Kunpa minä voisin tänä päivänä ottaa teidät kaikki nuoret kokeilunhaluiset ihmiset suojaan ja selittää yksityiskohtaisesti mitä todellinen "lifeforce" on ja että saatavillanne häilyy edelleen paljon terveystietoa, joka voi tuhota terveytenne. Onneksi vauriot eivät ole yleensä pysyviä, sillä kautta vuosituhansien esiäitimme ovat selvinneet paljon pahemmistakin pula-ajoista. Elimistö ei kuitenkaan unohda koskaan kidutusta, joka se on laitettu kokemaan aivan turhaan. Jokainen stressijakso jättää jälkensä kehoon ja mieleen.

Onneksi nyt vuonna 2010 tietämys elävän ravinnon toteuttamisesta ei kuitenkaan viru enää ainoastaan kirjaston ummehtuneiden hyllyjen uumenissa ja pienten yhteisöjen keskuudessa. Sana tästä ihmeellisesti vaikuttavasta ravinto-opista leviää blogimaailmassa valon nopeudella samalla, kun kokemusperäinen ja tutkittu tieto aiheesta lisääntyy hitaasti, mutta varmasti. Tämä saattaa säästää uusilta tulokkailta paljon turhaa vaivaa ja epäonnistumisen kokemuksia. 

Kun tarpeeksi moni kirjoittaa raakaravintokokeiluistaan omakohtaisia kertomuksia, voi elävää ravintoa ruokavaliokseen haikaileva pohtia kuinka pitkälle on itse valmis menemään ultimaattista terveysihannetta tavoitellessaan. Uskaltaisin myös väittää, että nyt, lähtökohtien ollessa näin paljon 80-luvun tilannetta paremmat, elävä ravinto tulee asettumaan pysyvästi leveysasteillemme ja oikein käytettynä säteilemään meille vielä paljon kaunistavaa bioenergiaa. Tämä onnistuu tosin vain, jos kunnioitamme muutamia fysiikan lakeja ja hahmotamme ajoissa kokonaiskuvan eli katsomme mitä vihreiden kulissien takana tapahtuu.

Edistääkseni kokonaiskuvan hahmottumista omalta osaltani isken tämän sarjan seuraavissa osissa suositun aiheen kimppuun lempeällä otteella niin ravitsemustieteen, funktionaalisen lääketieteen, psykologian kuin sosiologiankin suunnalta. Edessä on siis täyspiiritys enkä tule säästelemään näkemyksilläni ja kokemuksillani pamputtamisessa. Nähtäväksi jää kuinka elinvoimaisena ikuisen nuoruuden salaisuudeksi itseään mainostava konseptimme selviää tästä käsittelystä. Luvassa on joka tapauksessa monta juonenkäännettä ennen loppuratkaisun paljastumista. Pyrin valottamaan matkan varrella muun muassa elävän ravinnon historiaa, erilaisten raw food -gurujen toimintamalleja sekä perustelemaan millaisia tekijöitä kannattaa ottaa huomioon ennen raakaravinnon lisäämistä. Kerron myös kelle kypsentämätön kasvisruoka ei sovi missään tapauksessa ja kuvailen millaisia upeita terveys- ja kauneusvaikutuksia elävän ravinnon elementeillä voi olla parhaimmillaan, oikein sovellettuina. 

Loppukevennykseksi vähän propagandaa. Seeds, nuts and rawk'n roll! Stay tuned.

Osan 2. löydät klikkaamalla tästä.

________________________________________________________

Liity facebook-sivustoni seuraajaksi

Lähteet: 

http://www.elavaravinto.fi/

http://en.wikipedia.org/wiki/Raw_foodism

http://www.fineli.fi/food.php?foodid=11057&lang=fi

Kuvat:
http://images.unurthed.com/Fersen-life-force-58.jpg

http://posterous.com/getfile/files.posterous.com/magda/QI4bUxnbLB1diOIuobonlvE774bcowNdVWUD8boHAKkrs7Oo3qUFalNiUYJI/image003.jpg.scaled.500.jpg

http://api.ning.com/files/AORG-ucUQfcoZmqCF9bjnt9ildvPSF8w*m5pfc1MpxU7Og0huieorYPW9vuRifXdUUha*Dfci8qpPNRypr6iYrEbHElW-hDk/RawFoodPyramid.jpghttp://www.cheeseslave.com/wp-content/uploads/2009/08/380231737_bd59324e99.jpg

http://farm4.static.flickr.com/3655/3325115633_6e1503e53a.jpg

Aivojen Aamiainen I

"Maailmanpyörä pyörii ikiliikkujana itsestään,
yhä raivokkaammin,
ja viskelee keskipakoisvoimalla ruumiita
ja eläviä ruumiita syrjään." 

Linkola on puhunut. Pohtikaa tätä hetki, kun raadatte tänään itseänne sairaiksi. Minä hiivin hiljaa maan tasalla ja mietin missä on pääkatkaisija.

"Koulukiusatut liian tosikoita" - huumoria pitää olla kato

Altistuin viikonloppuna Iltalehden lööpille, joka kertoi jotain aivan uutta koulukiusaamisesta: Kiusatut ovat liian tosikoita. Tuo lehtijuttu hyppäsi silmilleni ruokakaupan jonossa ja riipaisi siinä määrin, että sydämeen sattui syvemmälle kuin Tommi Läntisen lauluja kuunnellessa.

Koulumaailmasta paljon kirjoittanut entinen opettaja toteaa Iltalehden toimittajan mukaan:
"Tiedän lähipiiristäni lapsia, joita on kiusattu. Mielestäni tärkeä syy siihen on ollut, että he ovat liian tosikoita. He ottavat heille sanonut asiat liian vakavasti eivätkä osaa vastata takaisin huumorilla."

Nuo sanat luettuani pysähdyin miettimään, kuinka hienoa elämäni on nykyään, kun sitä tarkastellaan pitkäkestoisten ystävyyssuhteiden onnistumisen näkökulmasta. Tällaisten perusasioiden äärelle tekee mieli palata varsinkin "kiusatut ovat sitä ja tätä" -otsikoiden muistuttaessa, että aikanaan todellisia ystäviä ei ollut liikaa ja tuli kyllä mietittyä aivan tarpeeksi moneen kertaan mikä minussa on vikana. Kirjoitan tähän hieman vanhoja aiheeseen liittyviä muistelmiani ja yritän miettiä mielessäni mitä hauskaa läppää voisin nyt 31-vuotiaana heittää takaisin menneisyyden haamuille. Jospa minusta olisi tullut vuosien myötä huumorintajuisempi.

-------

Kauan sitten aika ei liitänyt, vaan velloi paikallaan kuolleena, hiljaisena ja upottavana, kuin juoksuhaudassa. Ei ollut mitään muuta, kuin oma pieni maailma, joka ei riittänyt tekemään onnelliseksi. Kunpa joku olisi tullut kertomaan pohjattoman yksinäiselle ja onnettomalle ala-asteikäiselle, että kaikki olisi vielä joskus paljon paremmin.

Se kirjoitti pieneen päiväkirjaansa siitä, ettei ole ketään kelle soittaa ja tekisi mieli kuolla pois, kun ei ole yhtään oikeaa ystävää. Sille ei koskaan tapahtunut mitään. Se oli luokan ujoin ja ruipeloin tyttö, joka ei kuulunut "luokan kermaan", joksi suositut oppilaat vertaisryhmäänsä nimittivät. Sen suurin haaste oli uskaltaa pyytää kerran vuodessa viereisen pulpetin pojalta voisiko se vaihtaa tarrakuvaa. Luokkabileissä kukaan ei pyytänyt sitä tanssimaan hitaita paitsi kerran eräs poika, joka halusi tehdä palveluksen. Sillä aikaa kun muut tanssivat, pelasivat räsypokkaa tai pullonpyöritystä, se istui kahdestaan uuden kaverinsa kanssa syömässä sipsejä ja itkemässä nurkkahuoneessa. Se ei vain uskaltanut. Se ei uskonut, että se kelpaisi ja voisi tehdä samoja asioita kuin muutkin. Se oli myös vähän kateellinen kaverilleen, jolle luokan suosituin tähtisilmä Jani oli sanonut heti bileiden alussa: "Sanna on sit varattu mulle täks illaks!". Kukaan ei sanonut sille mitään tuollaista.

Se uskoi että se oli aina huonompi ja että siinä oli jotain perustavanlaatuista vikaa. Muutenhan se olisi kelvannut ja pärjännyt. Tämä kohtalokas attribuutioteoria alkoi elää vuosien varrella omaa elämäänsä ja saada aina vain lisää todistusaineistoa tuekseen. Ala-asteen ujous vaihtui yläasteella ahdistukseen, jota aiheutti jatkuva kiusaaminen sekä mentaalinen eristys, jonka samaan ystäväpiiriin kuuluva tyttö toteutti erittäin taidokkaasti. Ne muutamat ystävät, joita oli tullut olivat edelleen vieressä, mutta keneenkään ei voinut luottaa. Ne eivät välittäneet, ne eivät halunneet nähdä toisen päivittäistä pahaa oloa, ne eivät halunneet puolustaa heikolla hetkellä, sillä silloin ne olisivat astuneet samalla puolelle. Sille huonompien puolelle. Se ei enää jaksanut puolustautua itse, sillä ei ollut enää voimia.

------

Se odotti bussipysäkillä jokapäiväistä pitkää matkaa, jonka aikana sen vaatteet ja olemus haukuttiin. Se katseli ujosti kauempana seisoskelevaa ihastustaan, joka odotti muualle menevää bussia. Taakse ilmestyi kiusaajatyttö ympärillään tukijoukkonsa. Ne alkoivat naureskella ja huudella ihastukselle: "Toi on ihastunut suhun hei!". Ihastuksen bussi saapui. Ihastus käveli nopeasti ohi ja töytäisi matkalla kovakouraisesti sen merkiksi, ettei voisi vähempää kiinnostaa.

-------

Se seisoi taas bussipysäkillä kaikkien muiden yläasteen oppilaiden seassa. Kauempaa käveli vanha mies likaisia kärryjä työntäen. Mies tuli kohdalle ja tunki kätensä haaroväliin niin että tuntui. Todella pahalta. Ja likaisemmalta kuin siitä kärrystä. Koko koulu katsoi ja nauroi.

-------

Se meni vappuna yksin käymään yötivolissa. Se ei ollut saanut viinaa, kun kukaan ei hakenut ja se juoppo alkon edessä oli vienyt rahat. Kaikki muut olivat kännissä, sillä kiusaajatytön isoveli oli hakenut niille. Ne tulivat viereen naureskelemaan. Kiusaajatyttö sanoi: "Tiedätsä että meidän Joni ja sen kaverit katsoo aina sun persettä bussipysäkillä. Sulla on niiden mielestä näääääin levee perse. Sellainen ankan perse. Ankka, sä oot ankka, hähähäääää!". Kiusaajatyttö alkoi töniä ja tyrkkiä olkapäähän.

Se käveli yksin pois ja katsoi välkkyviä valoja, juhlivia ihmisiä joilla oli ystäviä ja elämä. Sillä ei ollut kumpaakaan.

-------

Vuosia myöhemmin se istui ystäviensä ja "kiusaajatytön" kanssa saunassa ja kysyi: "Miksi?"

"No en mä tiedä, sä olit vaan niin ärsyttävä."

-------

Valitettavasti tätä kirjoittaessani minulta ei edelleenkään irronnut niitä hauskoja vastakommentteja, vaan aloin itkeä.

Mut hei, huumoria pitää olla kato!

Hymyile ja maailma hymyilee kanssasi!

Olen tutkinut viime aikoina empiirisesti otsikossa siteeraamani sanonnan todenperäisyyttä liidellessäni kotikaupunkini kaduilla harmaina marraskuisina aamuina. Olen astunut ulos ovesta, laittanut musiikkia soimaan ja sitten hymyillyt urhoollisesti koko maailmalle. Arvatkaa onko maailma hymyillyt kanssani?  

Ei, maailma ei ole hymyillyt kanssani, vaan se on kävellyt vastaan naama norsun...[sensuroitu]. Ilmeisesti jokin elämänilon tappava virus on infektoinut ihmiset, jotka raahatuvat nyt eteenpäin apaattisina zombeina vailla hymyn häivääkään. Mitä myrtyneempi ohitseni laahustavan otuksen kasvojen ilme on ollut, sitä lämpimämmän hymyn olen hänelle lahjoittanut. Turhaan, niin turhaan. Muutama keski-ikäinen mieshenkilö on kyllä kääntynyt muutamaan kertaan katsomaan havittelenko kenties lähempää tuttavuutta, mutta muuten edes katsekontaktin saaminen on ollut mahdotonta. Tuntuu kuin kävelisi yksin autiossa kaupungissa, vailla toisten elävien olentojen aitoa läsnäoloa. Onko Suomesta tullut piementyvien päivien myötä tuhansien murheellisten kasvojen maa? Onko mitään enää tehtävissä?

Jotten nyt aivan inhorealistisesti liioittelisi tutkimukseni tuloksia, myönnän että olen saanut osakseni yhden hymyn tämän kokeilujakson aikana. Eräs ostoskärryissä nököttävä pieni, ilmeisesti vielä zombievirukselta välttynyt olento väläytti minulle viime viikolla lähikaupassa niin kauniin virnistyksen, että liikutuin. Maailmassa on vielä jäljellä toivoa! Niinpä meidän tartunnalta välttyneiden on nyt pikaisesti suojauduttava ja alettava taistella tätä harmautta vastaan. Siis jonkun muunkin kuin minun ja tuon lähikaupan pikkuenkelin. Se joku voit olla juuri sinä. Ainoa käytettävissä oleva panoksemme on enää hymy ja jos huonosti käy, myös mielenterveysluokituksemme. Mikään ei kuitenkaan ole sen mukavampaa, kuin sosiaalisten normien rikkominen ja ihmisten pelotteleminen. Myös terveysnäkökulmasta arvioituna pieni anarkia kannattaa perusteiden ollessa näin painavat:

• Hymy pidentää ikää. Tutkittaessa amerikkalaisten jalkapallojoukkueiden ikivanhoja kuvastoja, on todettu että valokuvissa leveästi hymyilleet urokset elivät keskimäärin seitsemän vuotta pidempään, kuin tosikot pelikaverinsa. Voittajan on helppo hymyillä?
• Jos ei muuten irtoa, niin väännä naamallesi rohkeasti vaikka tekohymy. Keinotekoisesti aikaansaatu, hymyä edes etäisesti muistuttava irvikuvakin kohottaa mielialaa. Jos et muuten osaa, niin kynä poikittain hampaiden väliin ja menoksi. Tämä ei muuten ole minun, vaan joidenkin muiden hullujen psykologien keksintö, jotka ovat mitanneet koehenkilöiden mielialaa lyijykynällä aikaansaadun pepsodenthymyn aikana. Minäkin kirjoitan tätä juttua kuulakärkikynäavusteisesti.
• Omien ilmeiden muokkaaminen suuntaan jos toiseen voi vaikuttaa tehokkaasti mielialaan. Myönteisesti tai kielteisesti, riippuen ilmeestä. Kannattaa siis pohtia onko todella vaivan arvoista työllistää suuri osa kasvojen lihaksistosta kulmien kurtistamiseksi ja suupielten vääntämiseksi alaspäin, jos olisi tärkeämpääkin tekemistä.
• Hermomyrkky botox auttaa moneen asiaan, mutta tiesitkö että henkilöt joilta otsan rypistäminen ei enää onnistu pistosten takia, ovat keskimäärin iloisempia kuin luonnonkauniit ihmiset. Eikä tämä tutkijoiden mukaan johdu siitä, että nämä sileäotsaiset leidit kokisivat itsensä yhtään sen viehättävämmiksi kuin kosmeettisesti mainipuloimattomat verrokkiryhmäläiset. Otsan pysyminen sileänä vain antaa heidän psyko-fyysis-sosiaaliselle kokonaisuudelleen viestin, jonka mukaan kaikki on ihan hyvin.
• "Hymyhuulet suukon saavat, hymyhuulet huomataan." Henkilöt jotka hymyilevät paljon, arvioidaan usein sosiaalisiksi, älykkäiksi ja pidetyiksi. Tällaiset ihmiset vetävät myös puoleensa hyväntuulisia ihmisiä, sillä ihminen jonka oma mieliala on myönteinen, havaitsee nopeammin hymyilevät kasvot. Aika moni meistä haluaa olla muidenkin mielestä ihana ja viihtyy hilpeässä seurassa. Yhdessä valittaminen, sarkasmi ja vittuilu ovat oikein mukavia ja yhteenkuuluvuutta edistäviä harrastuksia, mutta välillä kannattaa kokeilla vaihtelun vuoksi muitakin aktiviteetteja.  

Oikein ihanaa ja hyväntuulista päivää! *aito hymiö*

________________________________________
 Luettavaa:

http://aikalainen.uta.fi/2010/03/05/tekohymy-tekee-hyvaa/
http://yle.fi/uutiset/terveys_ja_hyvinvointi/2010/03/tutkimus_levea_hymy_pidentaa_ikaa_1557817.html
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2764988/
https://www.achievesolutions.net/achievesolutions/en/Content.do?contentId=8441
http://cognitrn.psych.indiana.edu/busey/q270/memory/Mirror%20Effect/psp741272.pdf
http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=smile-it-could-make-you-happier

Aikamatka erään ala-asteikäisen sielunmaisemaan

"Haluaisin suudella sinua kovasti
miksi ihmeessä isäsi on rovasti.
On kaunis kesäyö
ei haittaa meitä koulutyö.
Tulen aina muistamaan sut,
Toivottavasti säkin myös mut.
Beibi teen mitä tahansa vuoksesi
pakastan mummoni, lennän luoksesi."

Kauan sitten 90-luvun alku rysähti käyntiin ja maailma säteili hetken aikaa radioaktiivisesti kaikissa mahdollisissa neonväreissä. Ilmeisesti jokin kollektiivinen piilotajunnnanmenetys sai myös artistit tuottamaan toinen toistaan uskomattomampia musiikillisia teoksia, ja kulttuurintutkijat ihmettelevät yhä tänäkin päivänä mitä hittoa oikein tapahtui. Haluatko palata tuohon hulluun aikakauteen? No ei se mitään, en minäkään, mutta ilmeisesti menneisyytensä on jonain päivänä kohdattava. Varsinkin jos on mennyt taltioimaan sen pienten lukollisten heppakansien väliin ja haudannut kaappiin muumioituneen barbin viereen.

Nyt on siis aika avata pölyiset taikakirjat ja antaa aikakoneen kuljettaa meidät kahdenkymmenen vuoden taakse. Pääsemme observoimaan ala-astetta käyvän nuoren naisen sielunelämän syvällä olevinta olemusta lähempää, kuin ehkä tahtoisimme. [Varoitus: näkymät voivat järkyttää lapsirakkaita] Oman turvallisuutenne vuoksi köyttäkää neonkeltaiset istuinvyöt tiukasti kiinni, ottakaa käteenne Taffelin sipsipussit ja antakaa kuulokkeista tulvivan Mc. Nikke T:n tainnuttaa teidät hetkeksi. Nyt nimittäin mennään ja lujaa, wroooooooomm!

(Huom. päiväkirjasiteerauksissa käytän normaaleja sulkumerkkejä silloin, kun ne päiväkirjan tekstiin alkuperäisesti sisältyvät, mutta omia ”toimittajan huomioita” lisätessäni käytän seuraavanlaisia [ ] sulkumerkkejä.)
________________________________________________

Ala-asteella erityisen kuumeisesti odotettuja tapahtumia olivat luokkabileet, joissa sattui aina kaikkea jännää ja hurjaa. Hyvää musaa kuten Raptori (Oi Beibi), Hausmylly (Onko mustalla valkoista pidempää), Mc. Nikke T. (Jos haluu saada on pakko antaa) sekä New Kids on the block (Step by step) kuunneltiin innolla, syötiin sipsejä ja hurjimmat tanssivat jopa hitaita, iikkis!

”…sit kun me mentiin Päivikin kanssa kuistille ja mä sanoin et mä voisin vaikka tanssia hitaita. Niin mä sanoin. Sitten Reija tavalliseen tapaansa meni sanoon Jukalle ja takas tullessaan se sano et se voi siis Jukka voi tanssii mun kans mut en mä viel viittiny. Ehkä ens bileissä mä uskallan tanssia jonkun kanssa hitaita.
Äiti kysy multa taas kerran kaikkee tyhmää bileistä.”

”Olin lauantaina bileissä, Sarille tuli rytmis [sydämen rytmihäiriö], siihen voi kuolla. Ei se sit ihan kuollu.”

”Nyt mä kerron hurjimmista bileistä jotka oli eilen perjantaina. Aluks katottiin kauniita ja rohkeita. Pekka poltti kun sen piti esittää kovaa jätkää sit se yski. Ja mun sieraimiin tunki savua. Pekan lisäksi sain tietää, että Jani ja Jarikin polttaa. No eipä tää riittänyt. Sit kun tuli Jani niin ne alko Pekan kanssa strippaamaan! Ihan tosissaan. Pekka meni ihan alushousuilleen asti. Sit Jani näytti minkä väriset sen pikkuhousut on. Mun ja monen mielestä se oli aika katala temppu.

No sit Jani joi kolmos oluen ja jotain itte tehtyä. Se tuli ihan oikeesti känniin ja hais kuulemma pahalle.
Päivikki tykkäs Janista ja sit ne meni ryysypokkaa. Sarikin meni. Kaisa aikoi mutta katu sitten et oli aikonutkaan mennä semmosta. Sit ne oli siellä. Ja Jani Sarin päällä.
Sit mä yritin soittaa kotiintuloajasta mut kaikki mölys enkä meinannu kuulla mitään. Sit mä tanssin hitaita Pekan kanssa. En oo ennen tanssinu. Sit kymmenen maissa kai olin kotona. Jani meni Pekan luo yöks, mutta mitäs sitten kun Pekan äiti huomaa että Jani on humalassa. Eipä paljon muuta moro!”

”…ei ollu mitään tekemistä kun Sari ja ne meni sokeripalanetsintää. Me ei viittitty, kun tytölle ja pojalle vuorotellen piti laittaa johonkin sokeri ja sit toisen piti silmät huivissa kopeloida se esiin. Sit ne meni vielä ryysypokkaa ja tuli jonkin ajan päästä näyttäytymään uikkarisillaan. Sit ne meni vielä uudestaan ja me lähettiin ulos.
Sit ne alko pullon pyöritystä. Minä ja Nanna mentiin. Sari yritti pelotella meitä pois se pitää meitä ihan nynnyinä. Mulle ei harmivaan tullu mitään tehtävää, mut Nannalle tuli. Se joutu kielellä pussaan jotain Janin kaveria, joka oli ihan tyhmä. Sit joidenkin piti mennä päällekäin.
Sit me alettiin tanssii. Juhani pyys mua kait siks että mä olisin voinu näyttää Sarille.
Mä tanssin vähän vahingonilosena hitaita ja katselin ku Sanna vaan istu penkillä. Sit se ei puhunu mulle mitää se kai suuttu kun mä tanssin eikä se uskaltanu pyytää ketään.”

Miesasiani hoidin muutenkin varsin mallikkaasti.

”Olin taas tänä aamuna klo 9:00-9:30 luistelemassa jäähallissa. Siellä yks poika sano mulle yhtäkkiä: ”Hei likka siellä, rupeetsä / alatko sä yhen Kotkan Tomin kans? Mä sanoin: ”Mitä sä tarkotat, et mitä pitäs alkaa?”
Se oli mua pienempi kokonen ja varmaan joku kahahtanut.”

Kunnianhimoa pärjätä mitä moninaisimmissa taidoissa ei ainakaan puuttunut ja aina oli jokin innostus ja uusi projekti meneillään…

”Huomasin viikonloppuna, että videokameralla voi editoida. Nyt olen joka päivä laulanut, koska haluan hyväksi laulajaksi. Kaikki alkoi kun isä sanoi, että Kirka pystyy laulamaan ’Surun pyyhit silmistäni pois’ sen takia kun hän harjoittelee joka päivä 2 tuntia.”

”Nyt kuuntelen juuri Roxettea ja yritän harjoittaa oikeaa hengitystapaa…lainasin kirjastosta laulukoulu-nimisen kirjan ja huomasin, että hengitystapani on väärä. Itkin eilen vähän kun harmitti.”

”Nyt osaan aika hyvin valssihypyn ja minun täytyy opettaa sitä monelle ja näyttää se monta kertaa. On se ihan kivaa kun saa huomiota. Yhdellä kertaa kun olin luistelemassa iskä otti minua videolle. Huomenna saan ehkä kirjastosta taitoluistelukirjan. Olen jo oppinut hengittämään.”

”Jani sano että mä oon hyvä pelaan jääpalloo, oonks mä pelannu kauan. Mä sanoin et en mä oo.”

”Tänään ope sano et se, joka kirjoittaa nimensä kaunolla ja samalla pyörittää jalalla ympyrää saa 10 markkaa. Mä olin eka joka sano et on suorittanu tehtävän ja sit se vielä katto saanko mä tehtyä sen ja mä sain. Huomenna se antaa mulle 10 mk. Pekka oli niin kateellinen et se sano: ”Tee tuo vielä kolme kertaa” ja ”sun tapasta tuuria…”.

”Nyt on kiva kun on olympialaiset. Mä näin monella samanlaiset monot kun mulla eli ne on sitten varmaan aika hienot. Mulle ostettiin torstaina uudet monot ja sukset. Niissä on nyt kärkisiteet ja niillä pääsee tosi kovaa.”

Välillä kodin kannustusjoukot eivät oikein jaksaneet tukea nuorta yritteliästä naista tämän alati vaihtuvien päämäärien saavuttamisessa:

”Mä sanoin sunnuntaina, että millähän keinolla pääsisin talviolympialaisiin (se on aina ollut suuri haaveeni) niin iska ja äiti suuttu niin mielettömästi että! Ne sano et tollasta ei edes lausuta ääneen. Mitäs jos joku päivä olisinkin olympialaisissa. Nyt rupean oikein kovasti harjoittelemaan eri lajeja ja hiihtoa. Toni is the best! Se toi pronssia pikku-mäessä ja taas suomalaisia muistettiin.”

…urheilu-urankin tulevaisuus näytti synkeältä. Nuoren urheilijan haaveet olivat murskana ja vielä mitä karvaimmalla tavalla:

”Nyt kun me tultiin kotiin käytiin kattomassa hiihtokilpailun tuloksia. Sannan piti olla viides…mut se oli kolmas! Riitta ja Reetta oli jaetty 1. Ja mä hävisin Sannalle 3 sekunttia, paska (sori). Mä itkin kun mä pääsin kotiin. Mä en enää ikinä pääse mihinkään urheilukilpailuihin. No, elämä on julmaa varsinkin mulle. Jos olisin tienny olisin voinu parantaa aikaani vaikka viidellä sekalla. Nyyh ja moi! Ps. Aijon kirjoittaa Toni Niemiselle.”

Ala-asteella en nauttinut kovin suurta suosiota luokkatovereideni keskuudessa eli en kuulunut luokkamme ”kermaan”. Itse asiassa jos rehellisiä ollaan, taisin kuulua luokan pahimpiin nynneröihin.

”…Sitten se sano et tolle voi sanoo mitä tahansa kun se on niin tyhmä ja avuton. Loukkaannuin. Sit Keijo sano et viime vuonna mä olin aika hiljanen mut nyt mä en kuulemma enää oo. Sitte keskiviikkona siis tänään Jani löi mua persuuksille, se sattu ja sit kaikki pojat rupes huuteleen kaikkee ja mua rupes itkettään joten menin vessaan. Sit välkällä Sari lohdutti mua ja anto neuvoja. Meillä oli sijainen ja sain enkussa 10+ kokeesta.”

”Minua jännitti ihan älytsisti, kun minun oli määrä pitää esitelmäni kameleontista. Mun ääni melkein loppu kun jännitin niin ja sit kädet ja paperi vapisi. Juhani yritti ilmeilyllä naurattaa, mut mä en nauranu yhtään.”

Eipä sitä tosin muillakaan tainnut kovin lujaa mennä…

”En olekaan kertonut, että Juhania pidetään homona, on pidetty jo kauan.”

”Heini kutitti mua, se oli tosi invaa ja Juhanikin kutitti ja potkaisin sitä…kröhöm munille.”

Vuoden kohokohta oli kun opettaja ilmoitti, että luokalle tulisi uusi poika:

”Onnenpäivä! Tänään oli mahtava päivä! Ope kysy Juhanilta tunteeks se poikaa nimeltä Timo. Juhani muisti. Sit se kerto sen ulkonäöstä. Sit se tapahtu! Ope sano et se tulee meidän luokalle. Aluksi olin ihan yllättynyt kun olin luullut et se Timo on vaan joku korispelaaja. Olimme Sannan kanssa odottaneet, että joku uusi tulisi meidän luokalle ja nyt se tulee joskus tammikuussa.

Poikaparka ei kuitenkaan ihan tainnut täyttää tyttöjen kovia odotuksia:

”Eilen se uusi poika tuli. Sillä oli punaset hiukset ja se puhu hiljaa.”

”Se Timo on ällö sen hampaat näkyy aina. Se on inhon näkönen. Tänään se itki kun Pekan pikkuveli heitti sen naamaan lumikasan. Se Timo on kauhee pinko mut nyt sen keskiarvo varmaan laskee.”

Edes vessassa raasu ei saanut käydä rauhassa:

”Eilen Timo kävi vessassa kokoajan ja minä ja Sanna ajateltiin, että jos sillä on virtsarakon tulehdus, mutta ei se ole varmaa, jos se ei edes käynytkään siellä silleen…”

Ja voinemme haudata viimeisetkin illuusiot ala-asteen pikkuenkeleistä…

”Tänään alhaalla [koulun myyjäisissä] oli semmonen jalkapallopeli. Se hais ihan oksennukselle ja Juhani huus et Timo oli tuonu sen koska niillä haisee siltä.”

”Tänään oli keittäjät lakossa ja sai tuoda omat eväät, se oli kivaa. Timolla oli jotain oksennuksen näköstä salatti porkkana sösselöä valkosessa platkussa. Sit minä, Sanna, Juhani ja Minna yököteltiin niin Sari sano, että se ei oo kivaa mut me yököteltiin vaan.

Sari sano et se ei oo kivaa kun mä teen Timon elämästä helvetin. Sit mä sanoin et Sarikin on tehny mun elämästä joskus helvetin. Se sano et senkin elämästä on tehty helvettiä ja se katuu sitä mulle tekemäänsä. Mun pitää yrittää vähentää Timon haukkumista, mutta se on kyl vaikeeta.”