Uusien ravitsemussuositusten käyttöohje à la Hanna

Selasin upouudet suomalaiset ravitsemussuositukset, joita yksi jos toinen asiantuntija sekä itseoppinut wannabe onkin jo kommentoinut. Mietin tarvitaanko tähän enää minua, mutta tulin sitten siihen tulokseen, ettei käytännön vinkkejä ole koskaan liikaa. Yritän siksi panostaa jaarituksen sijaan toimintaohjeisiin.

Suosittelen vilkaisemaan omaa kannanottoani ennen ruokakolmion, lautasmallin sekä pidemmän tekstiosuuden (kts. kaikki täältä).

Suositusten parhaat kohdat ja uudistukset

Kasvikset, marjat ja hedelmät ovat vaihtaneet paikkaa viljatuotteiden kanssa, mikä on merkittävä parannus. Eli nyt koko pyramidin perustana ovat kasvikset, kun ennen suurimmassa osassa olivat pasta, riisi ja leipä.

Ruisleipä on melkoisen tiivistä ravintoa ja jos pitäisi valita yksi tekijä, joka lihottaa näennäisen terveellisesti syövän keski-ikäisen suomalaisen, niin se on järjetön viljatuotteiden mättäminen rasvaisten päällisten kera. Tämä näkyy selkeästi painonhallinta-asiakkaideni ruokapäiväkirjoissa.

Kun aamupala ja lounas jäävät liian niukoiksi, saattaa koko ilta kulua pupeltaen leipää, muroja, raksuja sekä poksuja telkkarin äärellä. Lisäksi pahimmillaan kaikki lämpimät ateriat korvataan leipäaterioilla, jolloin vähärasvaisen proteiinin saantikin jää turhan niukaksi. Kasviksia ei tietenkään syödä riittävästi, koska kellä on ensimmäisenä mielessä parsakaali, kun lapset, suklaahylly ja nälkä huutavat kilpaa huomiotasi supermarketissa raskaan työpäivän jälkeen.  

Jos arkiliikunnan määrä olisi edelleen sama kuin muinoin talonpojalla tai tukkijätkällä, tarvittaisiin ruista ranteeseen. Sen sijaan toimistoissa, kokoustiloissa ja luentosaleissa muumioituvien kansalaisten paino-ongelmien keskeiseen torjuntaan kuuluu ruokavalion volyymin lisääminen ja energiatiheyden vähentäminen siirtämällä painopiste rehuihin.

Hötön vaihtaminen parempilaatuisiin hiilihydraatin lähteisiin

Suomalaiset saavat edelleen liian vähän kuitua. Lisäksi mitä enemmän ruokavaliossa on kuidutonta tärkkelyshöttöä sitä hankalammaksi tehokas nälänsäätely käy. Vertaa esimerkisi vaaleaa paahtoleipää kaurapuuroon.

Kokonaistilanne kuidun osalta korjaantuu helpoiten vaihtamalla vaaleaa leipää, riisiä ja pastaa täysjyväversioihin sekä ottamalla käyttöön monelle suomalaiselle vieraiksi jääneet palkokasvit. Pavuista ja linsseistä saa loistavia lisäkkeitä, alkukeittoja sekä muhennoksia ja monipuolisuutta salaatteihin. Näitä kannattaa ostaa purkkiruokana ja jos jaksaa keittää moisia itse pakkaseen kattilatolkulla, suosittelen lisäämään reilusti sitä keittoaikaa, jotta suolisto-oireilta vältytään. Ei niiltä kyllä kokonaan vältytä, mutta entä sitten? Terveys ennen kaikkea? Tai määrällinen kohtuus?

Punaisen lihan rajoittaminen

Tämä aiheuttaa ammattipiireissä jatkuvaa vääntöä, koska on vaikea erottaa johtuvatko punaisen lihan terveyshaittoihin viittaavien tutkimusten tulokset lihan käsittelystä ja rasvapitoisuudesta vai onko punainen liha itsessään aidosti syöpäriski ja suoliston bakteerikantaa heikentävä ruoka-aine. Tunteita nostava topiikki ja ituhippisyytökset on jo ammuttu kohti ravitsemusneuvottelukuntaa, koska ympäristönäkökulmakin mainittiin. Että kehtaavat sotkea terveysasioihin jotain maapallon hyvinvointtiin liittyvää, toteaa karnivoori, jolla ei toivottavasti ole lapsia.

Mene ja tiedä, mutta terveysetuja koituu tilastollisesti suurelle osalle niistä, jotka vaihtavat lihan ja varsinkin runsaan lihajalosteiden tankkaamisen kala-aterioihin sekä hyödyntävät kasvikunnan proteiininlähteitä. Syöpäriski voi pienentyä ja suoliston bakteerikanta parantua. Lisäksi kalan lisäämisen myötä ruokavalion hyvien rasvahappojen määrä suhteessa huonompiin lisäntyy, mikä edistää hermoston, ihon ja verisuoniston terveyttä.

Jos villikalan raskasmetallit tai kasvatetun antibioottijäämät huolettavat, voin selkeyttää tilannetta. Raskaana olevat noudattakoon Eviran ohjeita, muut vaihdelkoon kalalajeja. Kasvatetussa lohessa (jota suuri osa kaupassa myytävästä lohesta yleensä on) ei ole antibiootteja eikä raskasmetalleista tarvitse murehtia. Esimerkiksi muikku on taas sekä ekologinen että pienen kokonsa takia puhdas kala.

Pähkinät ja siemenet mainittu

On hienoa, että viimein pähkinöiden ja siementen syömistä korostetaan erikseen. Näillä on paljon terveysetuja. On kuidut, hyvät rasvat ja kivennäiset. Kannattaa vain pureskella tai hienontaa nämä huolella, jotta ruoansulatus pärjää kovien rakenteiden kanssa. Pirtelöt, rouheet jne. ovat kelvollinen ratkaisu. Lisäksi täytynee korostaa, ettei mitään hyvin rasvaista kannata syödä suuria määriä, vaikka se olisi kuinka terveellistä tahansa. Pieni kourallinen päivässä riittää, jos on taipumusta paino-ongelmiin tai haluaa niitä välttää. Se joka on laskenut muutaman kourallisen kaloripitoisuudet tietää kyllä miksi.

Jodin ja seleenin saantiin panostaminen

Jodista on erikseen asiaa seleenin ohella suositusten tekstiosuudessa. Tämä on hieno juttu, koska olen itsekin ollut viime vuosina huolissani näiden ravintoaineiden saannin riittävyydestä ruokavaliossamme. Suomalainen elintarviketeollisuus ei lisää ruokiin jodioitua suolaa eikä sitä enää monessakaan huushollissa käytetä merisuolan, ruususuolan ja mineraalisuolan vallattua markkinat. Suosittelen jodilisää, jonka voi hoitaa esimerkiksi Kelpamax-valmisteella.

Jodi on kilpirauhasen toiminnalle tärkeä ravinne, kuin myös seleeni, jolla on lukemattomia muitakin terveyshyötyjä. Seleeni on suojelee sydämen terveyttä sekä sitoo itseensä haitallisia raskasmetalleja. Suomen maaperä on seleeniköyhää, mistä johtuen on harmillista ettei luomurehuun saa lisätä seleeniä. Jos haluaa varmistaa seleeninsaantinsa ilman pillereitä, voi syödä parapähkinöitä, joista seleeni imeytyy jopa ravintolisiä tehokkaammin. 1-3 pähkinää päivässä on sopiva määrä.

Suositusten kyseenalaisuudet

Hiilihydraattipainotus, proteiinirajoitus

Heti kärkeen totean, että nyt ei tarvitse omien energiajakaumien selvittämiseksi kaivaa taskulaskinta ja ruoka-ainetaulukoita esille saati surkutella huonoa matikkapäätä. Suosittelen sen sijaan käymään edes kerran jonkin netin ilmaisen kalorilaskurin tai vaikkapa kiloklubin puolella näpyttelemässä sisään muutaman päivän syömiset ja katsomaan miltä energiaravinteiden jakautumista visuaalisesti havainnollistava piirakkadiagrammi sen jälkeen näyttää. Itse koen tämän hauskaksi puuhaksi, mutta olenkin ravitsemusnörtti.

Katsellessani suomalaisten ravitsemussuositusten osalta energiaravintoaineiden eli rasvan, proteiinin ja hiilihydraatin suositusjakaumia, täytyy todeta että painotusten kanssa joutuu olemaan eri linjalla työkokemuksen tähden. Proteiininsaannin yläraja on ilman terveysperusteita rajattu vain 20 prosenttiin ja ihanteena pidetään melko alhaista 15 prosenttia. Hiilihydraateista pitäisi tulla puolet päivän energiasta ja rasvasta mielellään noin 30 prosenttia.

Tässä vielä suositusten "sallitut" vaihteluvälit

Hiilihydraatti 45-60 protenttia energiansaannista
Rasva 25-40 prosenttia energiansaannista
Proteiini 10-20 prosenttia energiansaannista

Monen asiakkaan ja itseni kohdalla olen huomannut, että proteiinin riittävään saantiin panostamalla ruokahalunsäätely toimii paljon tehokkaammin kuin runsaasti tärkkelystä ja rasvaa vetämällä. Osa ihmisistä on tästä johtuen esimerkiksi zone-dieetin vankkumattomia kannattajia. Jennifer Aniston esimerkiksi jonkun nyt mainitakseni. Kyseisessä ruokavaliossa noudatetaan energiajakaumaa, jossa 40 prosenttia energiasta tulee hiilihydraateista, 30 rasvasta ja 30 proteiinista. Usein sellaisina päivinä, kun syön automaatiolla mahdollisimman hyvin ja olo on tasainen, huomaan omankin ruokani jakaumani hakeutuvan tuohon haarukkaan. Mikäli liikuntaa on runsaasti, nostan hiilihydraattien osuutta jonkin verran, mutta rasvamäärät pidän kohtuullisina todettuani tämän hyväksi keinoksi pitää kehonkoostumus aisoissa.

En siis löydä terveysperusteita rajoittaa proteiininsaantia 15 energiaprosenttiin päivässä, vaan erityisesti paino-ongelmaisen, ahmintahäiriöisen ja kiinteytymiseen tähtäävän ruokavaliossa nostaisin sen tuonne 20 prosentin tuntumaan tai tätäkin korkeammaksi 30 prosenttiin asti. 30 energiaprosenttia ei proteiinin osalta kannata ylittää, sillä jos sitä saadaan liikaa on se aina jostain muusta terveellisestä pois, kokonaisuus vinksahtaa epäterveellisen puolelle ja olo voi olla tukkoinen.

D-vitamiinirajoitus

Kyllä. Sen sijaan, että meitä pimeässä vaeltavia zombeja kannustettaisiin hankkimaan talvellakin riittävät D-vitamiinivarannot flunssien ja vakavampien sairauksien torjumiseksi, sisältää suositus hössötystä D-vitamiinin liikasaannista sekä käsittämättömän alhaiset viiterajat laboratorioarvojen osalta.

20 mikrogramman päiväannosta ei suositella ylittämän. Syvä huokaus. Vaikka tämä suositus koskee terveitä yksilöitä, en voi millään puoltaa noin niukkaa D-vitamiinilisää. Kannustan ottamaan ainakin 50 mikrogrammaa päivässä ja jos asia huolestuttaa, voi omat tasot käydä tsekkaamassa yksityisellä puolella. Osteoporoosiliitto suosittelee, että veriarvo olisi noin 80 nmol/L, mihin harva pääsee millään muotoa ilman D-vitamiinivalmistetta. Kerran on yksi mummo tullut vastaan ja hän söikin reippaasti kalaa, maitotuotteita ja levitteitä.

Ravintoaineiden imeytymisessä on yksilöllisiä eroja. Minulla on ollut asiakkaita, jotka ovat tunnollisesti syöneet esimerkiksi 25 mikrogrammaa päivässä eivätkä ole päässeet edes nykyisten hyvin alhaisten viiterajojen sisälle, mikä altistaa tulehdussairauksille, luuston heikkenemiselle sekä flunssakierteelle.

Perusteettomia käyttörajoituksia kalan ja kananmunan osalta

En ymmärrä mihin pohjautuu suositusten ohje syödä kalaa "2-3 kertaa viikossa". Onko tuo kolme kertaa yläraja? Miksei voida kannustaa, että ainakin nyt kaksi kertaa viikossa ja mielellään paljon useammin. Menkää käymään Japanissa ja miettikää uudelleen. Hoikat, terveet ihmiset vetävät siellä sushirullaa aamupalaksi, kalakeittoa lounaaksi ja grillattua lohta päivälliseksi. Ohoh, tulikohan nyt liikaa kalaa jo yhden päivän aikana, huh huh.

Sitten iänikuinen kananmunarajoitus. Jos on diabeetikko tai perinnöllisestä ylikorkeasta kolesteroliarvosta kärsivä, voi kananmunaa syödä todella vähän viikon aikana. Kananmuna on siis tällöin todellinen terveysriski liiallisesti käytettynä.

Sen sijaan me muut. En löydä mistään vakuuttavaa näyttöä, jonka perusteella en voisi syödä yli kolmea munaa viikossa. Eikö tämän suosituksen pitänyt olla terveille ihmisille? Se taannoin uutisiin päässyt 114-vuotias nainenkin sanoi salaisuutensa olevan kaksi kananmunaa päivässä ja jos hänen superruokansa ravintoarvoja tarkastellaan, niin kyseessä onkin melkoinen vitamiinipommi. Lisäksi kananmunaan painottuva aamupala edistää painonhallintaa.

Mitä seuraavaksi?

Siinäpä sitten kaikki. Tykkäsin tyylikkäästä visuaalisesta ilmeestä, mutta jään edelleen odottamaan sitä että ravitsemusneuvottelukunta palkkaa armeijan mainonnan ammattilaisia tekemään tästä touhusta selkeämpää ja innostavampaa. Vaikka työhöni kuuluu kuivien kokotekstien selaaminen ja saan vielä nykyisin välillä ihan mielettömät kiksit lueskellessani jotain jargonia, meinasin tuupertua matkan varrella perehtyessäni suositusten tekstiversioon. Jotain sähäkkyyttä homma kaipaisi.

No, tässä loppuun vastapainoksi ruokapyramidi, joka kuvailee tämän ravintovalmentajatten omaa syömistä. Suklaa on elämäntapa. Taidan myös tehdä oman terveyspyramidin, joka paljastaa mitä kaikkea muuta psykologi painottaisi suklaan ja muun ruoan ohella terveyden rakentamisessa.

Yrittäjyys on parasta huumetta

Yrityspalvelukeskus Luotsin slogan.

Viime viikon sunnuntai meni seuraavanlaisissa tunnelmissa:

"Odotan huomista intohimoisesti. Kuin luennoimista rakastava nälkäinen tiikeri, joka päästetään maanantaiaamuna häkistään. Sitten katson työlistaa ja ohjelmassa on pelkkää yksilötapaamista toisensa perään. Pöh. Vasta perjantaina pääsen puhumaan itsetunnosta. On se vain jännä, että aikanaan tällaiset päivät olisivat olleet helpotus. Että ihminen voi ensin tottua siihen ja sitten alkaa rakastaa sitä mitä aikanaan pelkäsi ja vihasi eniten. Esiintymistä siis.

En yleensä koskaan muista, että tästä maksetaan. Tai että olen töissä. Tai ylipäätään psykologi. Olen artisti, filosofi ja asiakkaat mulle tosielämän platoneita ja murmeleita."

Joka tapauksessa alkamassa on paras viikko ikinä, toivon samaa teille!" 

Niinpä sitten saapui tämä "paras viikko ikinä" ja eiliselle sattui vielä Yrittäjän päivä, joka venähti tällä bisnesnaisella kymmeneen asti illalla. Armottoman paahtamisen merkeissä tietenkin. En siis ehtinyt lähetellä omia onnentoivotuksiani kohtalotovereille, vaan jämähdin työhuoneeseeni nakuttamaan yli kolmetkymmenet kirjaukset pidettyäni sitä ennen pitkän luennon ihmismielen voimasta ja otettuani vastaan niin monta asiakasta, etten heidän määräänsä tässä kehtaa kertoa. Saan pian jonkun työsuojelujärjestön kimppuuni. Eli normipäivä. Tätä edeltävinäkin päivinä paukkuivat toki ennätykset asiakasmäärissä ja ajomatkoissa, joihin minulla menee 2-4 tuntia jokaisena työpäivänä. Ajoin kotiin, kuuntelin täysillä teknoa ja nautin mielialasta, joka oli taas kerran katossa.

Aiheellinen ja usein minulta kysytty kysymys tässä kohtaa kuuluu: Miten jaksat tällaista? Tai kuten miespuolinen tuttavani asian ilmaisi: "Toi on käsittämätöntä, meinaan et miten riittää neidin energiat. Mulle samoja pari purkkia, tai edes ripaus tuota tarmoa. Tai edes jotain."

Jaksamiseni salaisuus on vaikea-asteinen yrittäjyysriippuvuus. Tämä toiminta aiheuttaa aivokemiassani euforisia muutoksia, joiden voimalla lentää vaikka kuuhun ja takaisin. Otan kaikki kohtaamani ihmiset vastaan hyvin motivoituneena ja täynnä samaa paloa, kuin vuosia sitten aloitellessani psykologin hommia. Vaikka asiakastani olisi edeltänyt jo maksimaalinen määrä muita ihmisiä omine iloineen ja suruineen, huomaan että jostain tulee aina lisäenergiaa.

Onnellisimmat ihmiset auttavat muita ja saavat sitä kautta palkitsevia kokemuksia sekä merkityksellisyyden tunnetta elämäänsä. Oma työni on juuri tätä. Lisäksi sektorilleni on ominaista, että ihmiset kertovat keskimääräistä helpommin hyvää palautetta. Niinpä vaikka kaikki muu olisi psykologin omassa elämässä mennyt jo pidemmän aikaa täysin mönkään, on työ usein murenematon kivijalka, joka pitää omanarvontuntoa kasassa. Lisäksi kaikki yksityiselämän vaikeudet tekevät psykologista vain entistä osaavamman, kun motivaatio perehtyä ihmisten toiminnan koukeroihin säilyy ehtymättömänä.

Mutta palaan vielä Yrittäjän päivään, jota organisoiva järjestö tiivistää juhlistamisen idean näin:

"Kun on palava halu toteuttaa unelmansa ja luoda uutta, yrittäjyys on varteenotettava vaihtoehto. Jos lisäksi uskoo ideaansa ja on valmis työskentelemään sen eteen, oma yritys on hyvä tapa turvata työnsä. Suomi tarvitsee huomattavan määrän uusia yrityksiä."

Tiesin jo opiskeluaikana, että minusta tulee yrittäjä. Taisin itseasiassa tietää sen jo ala-asteikäisenä. Toisella luokalla piti piirtää kuva itsestä sitten joskus aikuisena ja ilmeisesti nauraa vuosia myöhemmin sille kuinka erilainen todellinen minä isona olisi.

Kahdeksanvuotias pikku-Hanna taiteili kiireisen näköisen vaaleaverikön, jolla on jalassa korkkarit, kädessä salkku ja korvissa isot korvarenkaat. Blondi näyttää tärkeältä.

Minä niin tiesin.

Psykologian opintojen loppuvaiheessa pohdin, että vaatisi noin kymmenen vuotta kokemuksen ja kontaktien keräämistä alalla, jotta pääsisi siihen pisteeseen että uskaltaisi perustaa oman firman. Hetken päähänpistosta laitoin kuitenkin yritykseni alulle heti, kun sain paperit ulos laitokselta ja ravintovalmentajan tutkinnon kasaan.

Olin kypsynyt (sanan kaikissa merkityksissä) siihen, ettei alueellani ollut yhtäkään tahoa, joka yhdistäisi kehon ja mielen hoitamista synteesiksi, jonka kautta korjata monimutkaisia ongelmavyyhtejä kuntoon.

Jos ei ole tyytyväinen järjestelmään, jonka osa on, täytyy perustettaa oma. 

Ensimmäiset kuukaudet menivät 18-tuntisia työpäiviä painaen. Vedin niin kovaa kun vaan lähtee. Lopulta ajellessani eräänä yönä kaupunkini sillalla pohtien mikähän vuodenaika on meneillään, ymmärsin vähän hiljentää tahtia. Jos haluaa luennoida yöunen ja rentoutumisen merkityksestä terveydelle, ei ehkä kannata tehdä sitä vetämällä itseään piippuun varoittavaksi esimerkiksi ja raahautua eteenpäin puolikuolleena rähjäkkeenä.

Viimeinen tikki oli, kun ensimmäistä kertaa elämässäni tuntematon mies tuli pokaamaan minua junassa ja arvasi ikäni oikein! Päätin, että jotain on tehtävä ja aloitin unikuurin. Parin viikon päästä olin jälleen junassa ja taas uusi mies (itseasiassa ulkonäköään 20 vuotta kronologisesti vanhempi) tuli juttelemaan. Hän arvioi minut yli kymmenen vuotta ikäistäni nuoremmaksi. Tiesin olevani jälleen oikealla raiteella. ;)

Ensimmäinen yritykseni täytti kaksi vuotta viime kuussa. Olen kokenut sen kanssa paljon. Kipinä ei ole sammunut mihinkään, vaikka olen tehnyt paljon virheitä, ajanut itseni monta kertaa uupumuksen rajalle ja kääntynyt sieltä takaisin pohtimaan entistä toimivampia strategioita tehdä kaikkea mitä haluan.

Yrittäjän päivän tavoitteena on korostaa yrittäjyyden merkitystä kansantaloudellemme ja saada nuoret kiinnostumaan yrittäjyydestä uravalintana. Minun tavoitteeni lienee tämän tekstin kautta vähän samansuuntainen. Tahdon kannustaa kaikkia teitä, joilla on hyviä ideoita, rakkautta kovaa työtä kohtaan sekä hyvä koulutus. En voi kuitenkaan missään tapauksessa suositella tätä tietä jokaiselle.

Paineensietokyvyn täytyy olla hyvä ja sitä pitää myös kehittää koko ajan entistä paremmaksi. Monelle yrittäjyyden ensimmäiset kuukaudet ovat rankkaa vuoristorataa kauhukuvien ja hypomanian vaihtelevassa maastossa. Sen jälkeen alkaa tulla ongelmia, joihin et ikinä olisi osannut varautua. Sitten taas onnen hetkiä ja niin upeita ihmisiä, ettet osannut unelmoida heidän kaltaistensa kohtaamisesta. Jossain vaiheessa huomaat tekeväsi kaikkea sellaista mitä olet aina pelännyt ja kohta jatkatkin samoja juttuja jo tyynesti ilman pelkoa.

Tiivistettynä tätä elämäntyyliä rakastavat eniten ne, joilla on paljon elämyshakuisuutta ja aivokapasiteettia. Ennen kaikkea täytyy olla hyvä back up sille varalle, ettei loistavaakaan ideaa saa markkinoitua ajoissa kohderyhmälle. Back up voi olla esimerkiksi jonkin vakityön muodossa. En suosittelisi kovin monelle aivan kaiken jättämistä yksityisten markkinoiden varaan, vaan on viisaampaa aloittaa pienten projektien kasvattaminen sivutoimisesti ja pistää kaikki peliin vasta kun on siihen varmasti valmis.

Parhaita ovat palaverit muiden innostuneiden ja viisaiden osaajien kanssa. Rentouttavimpia vapaapäivät, joita voit ripotella vähän minne haluat. Onnellisimpia sellaiset hetket, kun tulee mietittyä, ettei paluuta entiseen ole enää koskaan. Että tämä oli se elämän rankin mutta viisain ratkaisu, joka avasi portit ihan minne vain.

Tätä kirjoittaessani istun kampaajalla, jonne juoksin yöpuvussa pidetystä skype-palaverista, jonka aiheet liikkuivat mieskunnon, musiikin, markkinoinnin ja minkä tahansa välillä. Totesin palaverin lopussa, että tämä on parempaa kuin mikään. Todella tarkoitin sitä.

Nyt alan avautua kampaajalle omista asioistani hänen hoitaessaan päätäni sisältä ja ulkoa. Sen jälkeen taas narkkaamaan tätä yrittäjyyshuumetta, josta en halua vieroitusta.  

Kympin tyttö epäkunnossa

Katja sanoi olevansa väsynyt ja menevänsä nukkumaan. Hän oli jättänyt keittiöön lapunkin: "Älä herätä minua aamulla."  Katja oli kympin tyttö, jolla ei ollut edes murrosikää. Yhtenä iltana hän otti yliannostuksen lääkkeitä eikä herännyt enää koskaan.

Miksi kilttien kympin tyttöjen mieli hajoaa? Tätä pohtivat viisaasti Iltasanomien haastattelussa äiti, jonka lahjakas ja tunnollinen tytär teki itsemurhan sekä Ruukinmatruuna, joka puntaroi blogissaan kiltin tytön syndrooman syitä ja seurauksia. Nämä naiset saavat minut nostamaan esille kolme olennaisinta teemaa, jotka selittävät ilmiötä:

1) Opinnoissaan menestyvät ylikiltit ja ahkerat tytöt eivät osaa kohdata elämän rankimpia takaiskuja. Sellaisia, joihin heidän oma kontrollinsa ei enää ulotu.

Parhaiten mielenterveytensä säilyttävät ne, jotka suuntaavat vaikeassa tilanteessa energiansa niihin asioihin, joille voivat tehdä jotain ja hyväksyvät ne, joille eivät voi mitään. Antavat ajan parantaa. 

Ylitunnolliset tytöt ovat sen sijaan oppineet virheellisesti uskomaan, että omalla ahkeruudella voi selvitä kaikesta mahdollisesti. Kun vain tarpeeksi yrittää. Johonkin asti tämä kantaakin, mutta erityisesti ihmissuhdeasioissa lähestymistapa on tuhoisa.

Muiden ihmisten tunteita ja peliliikkeitä ei voi kontrolloida.
Yliyrittämisestä ei jaeta mitaleja eikä hyvä tai paha saa aina palkkaansa. Lopulta hyvää tai pahaa ei edes ole määriteltävissä.

Olemme kaikki paholaisten tai enkeleiden sijaan ihan vain ihmisiä.

2) Moni ylikiltti oppii alistumaan marttyyrimaisesti. Heillä on pakottava tarve hyvittää muille loputtomasti jotain, ehkä omaa lahjakkuuttaan ja hyväosaisuuttaan. He tavoittelevat pyhimyksen kirkkainta kruunua luopumalla omista rajoistaan ja antamalla muille loputtomasti omastaan - itsestä huolehtimisen jäädessä täysin toissijaiseksi.

Tässä maailmassa saisi olla enemmän hyviksiä, jotka eivät yritä olla pyhimyksiä. Tai muita taruolentoja, jotka kuuluvat fantasiasarjoihin ja uskonnollisiin teoksiin. 

3) Kun kiltti ja lahjakas ihminen huomaa, kuinka julma, kylmä ja epäoikeudenmukainen maailma oikeasti toimii, pettyy hän raskaasti. Ihmissuhteissa ja työelämässä pelataan aivan eri säännöillä kuin hän on oppinut. Taidot joita hän on hionut huippuunsa eivät viekään huipulle.

Edessä on uusi kivulias, mutta oikein toteutettuna palkitseva oppimisprosessi. Ylisuorittajan täytyy ymmärtää syvemmällä vaikuttavat toimintamekanismit, jotka hänet jyräävät yksilöt hallitsevat jo taidokkaasti. Ne kaikki psykologiset lainalaisuudet, joita muut hyödyntävät surutta ja pärjäävät, vaikka heidän substanssinsa olisi heikommalla tasolla.

Näitä ilmiöitä minä katson aitiopaikalta työni puolesta. Tämän lisäksi toki omassakin elämässäni, päivästä toiseen. 

Mutta en halveksuen, en yliymmärtäen, vaan suurella kiinnostuksella.

Omalla työlläni ja elämälläni koitan vaikuttaa siihen, että tässä maailmassa olisi edes vähän vähemmän meitä uupuneita, katkeroituneita ja pahimmillaan itsetuhoisia naisia, joilla olisi ollut mahdollisuudet ihan mihin tahansa.

Esimerkiksi onnelliseen, rentoon ja vauhdikkaaseen elämään, joka tarjoaa joka ikinen hetki kallisarvoisempia elämyksiä, kuin yksikään väkisin kasaan puserrettu työprojekti tai ihmissuhde. 
_____________
Hanna facebookissa

Emotionaalinen einstein ja ihmissuhteellisuusteoria

Luen. 
Kirjaa "Hyvä yhdessä". 
Mun on hyvä yksin. 
Jos luen.

David D. Burnsin maailmaan sukeltaessani saan rauhan. Joskus on hienoa löytää mies, joka kirjoittaa kirjassaan Hyvä yhdessä näin viisaasti:

"Hyvää tai huonoa suhdetta ei ole olemassakaan. Ihmissuhteen laatu on täysin henkilökohtainen ja subjektiivinen käsite. Meidän kaikkien täytyy itse arvioida, täyttääkö suhde tarpeemme." 

Tähän asti luulin olevani ainoa, joka ajattelee noin. Mutta taustallani onkin asiantuntijoiden armeija.

Jätä se sika!
Olen nähnyt ja kokenut paljon. Burnsin näkemyksen vastaista, tämän kappaleen otsikon kaltaista yksioikoista ajattelua. Luottamukseni ihmisten emotionaaliseen älykkyyteen on siksi alkanut rakoilla. Tuntuu siltä, että nykyihmisten suosituimmat ratkaisut haasteellisten lajitovereidensa kanssa toimimiseen ovat melko alkeelliset. Vielä alkeellisemmat ovat näiden ihmisten ystävien tai läheisten neuvot. Tai korjaan: määräykset ja diagnoosit. Suosikkejani näistä ovat kannustaminen aina ensimmäisenä a) valittamaan jonnekin b) luokittelemaan hankala henkilö narsisitiksi c) jättämään se sika/biatch.

Radikaalineuvot ja sulkeutuminen
Lopulta vaikean ihmissuhteensa taikapiiriin vajonnut alkaa vajota entistä syvemmälle, koska hän ei enää uskalla kertoa ystävilleen missä mennään. Hänellä ei ole voimia tehdä korjausliikkeitä, joita haasteellisen ihmissuhteen ulkopuoliset ehdottavat syyllistävään sävyyn.

Usein jopa mielenterveysammattilaisetkin sortuvat antamaan radikaaleja toimintaohjeita auttamatta asiakastaan edes etäisesti näyttöön perustuvan tiedon ja käytännön vinkkien lähteille.
Eivätkä asiakkaat tee kuten käsketään, vaan hiljenevät, kun eivät uskalla kertoa seuraavalla tapaamisella jatkaneensa elämäänsä entiseen malliin.

Olen itsekin hyvin ratkaisukeskeinen ystävä ja jopa psykologi, mutta pyrin säilyttämään aina aidon yhteyden ihmiseen, jota koitan auttaa. Operoin tarvittaessa kylmällä logiikalla, mutta siten, etten syyllistä. Enkä toisaalta lässytä tai yliymmärrä esimerkiksi kuuntelemalla tuntikausia puhelimessa ystävättäreni vuodatusta. Esimerkiksi jahtaamaltaan mieheltä saamastaan kaltoinkohtelusta. Kerron jaarituksia ja pseudopsykologisia ylianalyysejä mieluummin ehdotukseksi erilaisia toimintavaihtoehtoja. Niillä pääsee eteenpäin, jos niitä kokeilee. Sitten annan olla. Annan myös ystävieni tehdä rauhassa virheensä, jos katson, ettei kenenkään terveys vaarannu.

Vastaanotollani en pelkää läväyttää tutkimustiedon ja käytännön työn tuomalla kokemuksella tilastollisia todennäköisyyksiä, vaikka ne eivät aina ole miellyttäviä. Näiden varjolla en kuitenkaan pistä asiakastani koskaan tekemään mitään mihin hän ei ole itse valmis. Katson aina ensin löytyisikö työkalupakistani jonkinlainen henkinen vasara ja nauloja, joilla kasata kokoon säröttyneempikin rakennelma, jota on rakkaudella rakennettu, usein vähän vinoon, mutta kuitenkin. Näen jatkamisen arvon jokaisessa ihmissuhteessa, johon ei liity asiakkaani terveyden tuhoavaa alkoholismia, narsismia tai väkivaltaa ja jonka puolesta asiakas on valmis tekemään töitä.

Kommunikaatiokoulutusta kaivataan
Monissa tapauksisa onkin paljon tehtävissä. Suurin osa työ-, pari-, perhe- tai ystävyyssuhteiden ongelmista on kommunikaatio-ongelmia. Ihminen voi kehittää kommunikaatiotaan niin paljon pidemmälle kuin ongelmansa, niin pitkälle kuin motivaatio kantaa.

Burns kirjoittaa ajatuksen, jota olen pyöritellyt paljon mielessäni.

"Nuorina opimme lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, mutta kukaan ei opettanut meitä kommunikoimaan tai ratkaisemaan ihmissuhdeongelmia."

Toivoisin tämän takia erilaisten koulutusten osaksi yhä enemmän vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitojen opetusta. Se pitäisi aloittaa jo alakouluiässä. Tämän rinnalla myös itsereflektiokyky on erittäin tärkeä, jotta yksilö oppii erottamaan myös oman osuutensa elämänsä ihmissuhdetapahtumiin. Tällaista opetusta monessa koulussa ja kodissa toteutetaankin, lasten tulevaisuuden parhaaksi. Eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa, vaikka itseopiskelua.

Siksi ajattelin opetella tänä kesänä lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan auki ihmissuhdeongelmia, aikaisempaa tehokkaammin. Tämä tapahtuu treenaamalla niin paljon, että minulla on lopulta ihmissuhteellisuusteoria hallussa ja alter egoni on emotionaalinen einstein.

Sitä odotellessanne, voitte lukea kanssani kirjoja, joista alkaa ilmaantua tänne tai fb-ryhmäni puolelle arvioita. Tulossa on myös haastatteluja, kenttätutkimuksia ja kaikkea muuta jännää.

Onnellinen minäsuhde

Kallisarvoisinta mitä voit tehdä hyvinvointisi lisäämiseksi, on opetella nauttimaan omasta seurastasi. Sitä on tarjolla vuodesta toiseen. Se on laadukasta. Lisäksi "me, myself and I" on lopulta elämäsi tärkein ihmissuhde.

Istuskelen parhaillaan suosikkikahvilassani. Aivan yksin. Siirryin tänne jo pari tuntia sitten mukanani kaikkea jännää. Kolme uutta psykologiaan liittyvää kirjaa, jotka huusivat nimeäni Suomalaisen hyllyiltä. Viivadiagrammeja varten shoppailemani pieniruutuinen vihko, jonka avulla alan tehdä tutkimusta naisen (mm. minun) tunne-elämän logiikasta. Kuppi latte macchiatoa, jonka tilaan aina. Toivoisin että sen saisi täyteen pelkkää kahvivaahtoa, jota rakastan.

Olen onnellinen. Jos jaksaisin kaivaa diagrammikaavioni esille, merkitsisin pisteen huippulukemiin. En tiedä voisinko olla enää onnellisempi, jos edessäni istuisi rakas ystävättäreni, komea mies tai tärkeä liikekumppani.

Ehkä tästä on hyvä aloittaa. Kaivan sen vihon esille ja tajuan, että ennen kuin tutkimukseni siitä mikä tekee ihmisen onnelliseksi on alkanutkaan, olen selvittänyt vastauksen.

Mitä asioita sinä teet mieluiten yksin? Mitä haluaisit tehdä yksin, mutta et ole vielä uskaltanut?

Omalla listallani ovat nyt alkuun elokuvissa käyminen, baariin lähteminen, syöminen ja mökkeily - onnellisesti yksin. 

Hot as chocolate - keho kesäkuntoon prodekaakaolla

Proteiini on ikuisesti tärkeä kiinteyttä ja kauneutta tavoittelevalle naiselle. Ajattelin edistää tämän ravinteen riittävän saannin helppoutta jakamalla kanssanne hittireseptini. Reseptin yksi versio ilmestyi tannoin Cosmopolitan-lehdessä, jossa annoin vinkkejä helpon fitness-ruokavalion noudattamiseen.

Homman nimi on siis proteiinikaakao, joka on ainoa koelaboratoriossa löytämäni keino saada proteiinijauhe sisäänotettua nautinnollisesti. Itse käytän maitoyliherkkyyden takia heraproteiinin sijaan erittäin hyvin sulavaa idätettyä riisiproteiinia, jonka syömisessä on ollut melkoisia haasteita. Tämä proteiinityyppi ei maullaan koreile ja muistuttaa lähinnä puisevaa jauhoa sekä onnistuu pilaamaan läpitunkevalla aromillaan ruoan kuin ruoan, johon sitä yrittää piilottaa. Kaakaon seassa tätä mainiota aminohapposeosta ei sen sijaan edes maista! Lisäksi kun on tottunut terästämään kaakaonsa proteiinijauheella, ei kaakaota enää sen koommin ilman viitsi juodakaan. Miksi haaskata hyvä mahdollisuus yhdistää nautinto ja terveellisyys, kun voi parantaa kehonkoostumustaan proteiinin avulla ja saada samalla suklaajuomaa?

Seuraavassa ohjeistus siihen miten tämä terveellinen fitness-elämäntyyliin tai vaikka painonhallintaan sopiva herkku valmistuu:

Ainesosat

·        Reilu 1 dl suklaajuomaa (esim. Alpro Soyan Light -suklaajuoma) + 0,5-1 dl vettä (sen mukaan kuinka makean/laimean kaakaon haluat)

·        2 rkl (mielellään reilusti enemmän) proteiinijauhetta (herkkävatsaiselle ja maitoallergiselle sopii hyvin idätetty riisiproteiini, muut voivat nauttia heraproteiinia vaikka suklaan maulla ja sitä proteiinijauhetta voi laitta enemmänkin)

·        Maun ja mielikuvituksen mukaan lisämausteeksi kaakaojuomajauhetta (Canderelin kaakaojauhe on sokeritonta ja hyvää ja sitä voi laittaa reilun teelusikallisen tuohon seokseen), steviaa tarpeen mukaan, erilaisia mausteita, kuten vaikka vaniljaa tai piparminttuöljyä (löytyy joka marketista nykyään), pieni palanen Maraboun Premium-sarjan minttusuklaata jne.

·        Oma suosikkini kaakaon seassa on edellämainittujen lisäksi Chocolate Bliss -raakakaakaojauhesekoitus, jossa on todella hyvä maku ja koostumus (on macaa, mausteita, hamppua ja vaikka mitä). Suosittelen lämpimästi. Tämä on yksi niitä harvoja tuotteita, joita ilman elämästäni puuttuisi jotain olennaista ja proteiinikaakao olisi vähemmän taivaallista. 

1. Kiehauta suklaajuomaa ja vettä kattilassa hetken aikaa.

2.  Sekoita sillä aikaa mukissa valmiiksi proteiinijauhe, kaakaojuomajauhe, haluamasi mausteet. Jos haluat tosi hyvää kaakaota, laita joukkoon pala Maraboun minttusuklaata.

3.  Lisää sitten seoksen joukkoon kiehautettu suklaajuoma ja sekoita haarukalla tasaiseksi juomaksi. 

Proteiinikaakaon hyödyt 

• helppo ja hauska tapa lisätä kiireessäkin proteiininsaantia 
• mahdollisuus saada ei-niin-hyvänmakuinen proteiinijauhe menemään ongelmitta
• edistää palautumista urheilusuorituksen jälkeen
• lämmittää mukavasti talvella
• auttaa lisäämään lihasmassaa ja vähentämään siten rasvakudoksen määrää = kiinteyttämään kroppaa
• pitää hyvin kylläisenä
• toimii jälkiruokana
• on aivan ihanaa

Nautinnollisia treenejä, kaakaohetkiä ja kesän odotusta! Minä ajattelin hoitaa kiinteytyksen panostamalla proteiiniin ja isoilla painoilla tapahtuvaan punttisalitreeniin 1-2 kertaa viikossa. Sekä lueskelemalla naistenlehtiä kuntopyörän selässä.

Terveys pinnan alla

Pidän tänään luennon suoliston ja sisäelinten hyvinvoinnista. Aihepiiri on niin kiehtova, että haluaisin jäädä seuraavaksi viikoksi kotiin sukeltelemaan aina vain syvemmälle elimistön puhdistusjärjestelmien ja bakteerikantojen maailmaan. Olen siis hyvin innoissani ja samanaikaisesti eräänlaisessa "hullu professori" -vaiheessa. Haluan muodostaa loputtomasta suosta luennolle selkeän tietopaketin. Haluan tarjota jotain kouriintuntuvaa, käytännöllistä ja selkeyttävää.

Sessioni kulku rakentuu seuraaviin kysymyksiin vastaamisen ympärille:

• Mitkä ovat parhaat eliksiirit kodin lääkekaappiin?
• Hyväkuntoinen suolisto, parempi mieli. Vai toisinpäin?
• Miten voit hoitaa kotikonstein erilaisia ruoansulatuskanavan ongelmia?
• Miten maksasi jaksaa paremmin? 
• Entä haimasi? 
• Miten yksilöiden väliset erot sisäelinten toiminnassa kannattaa huomioida?
• Onko detox- eli puhdistuskuureista hyötyä?
• Mitä on oikea detox?
• Mikä on nyky-yhteiskuntamme näkymätön myrkky?

Luennolla on 1,5 tuntia aikaa käsitellä niin ärtyvän suolen oireyhtymää, ummetusta, maksan hyvinvoinnin vaalimista ja vastailla kysymyksiin. Tulen käymään läpi oikeita ruokavalintoja sekä ravintolisiä, joilla voidaan saada parannusta vaikeaankin tilanteeseen. 

Olen auttanut monia suolisto-ongelmista kärsiviä yksinkertaisilla, pienillä muutoksilla. Hyvät vaihtokaupat ovat kaiken A ja O. Esimerkkeinä näistä: kauraleivän ottaminen ruisleivän tilalle, oikeanlaisen kuitulisän valitseminen, stressaavien tilanteiden tasapainottaminen rentoutumisharjoituksilla sekä yksilöllisen ruokarytmin hakeminen epäsäännöllisen nakertamisen tilalle. Kun kehon yksilöllisten vaatimusten näkökulmasta parempia valintoja alkaa kasautua riittävän paljon, voi myös välillä irrotella. Herkkujen kanssa voi ottaa rennosti juhlissa ja elää normaalia elämää soveltamalla. 

Maksan ja haiman hyvinvointiin panostaminen on monimutkaisempaa, kuin suoliston terveyden vaaliminen. Nämä kaksin sisäelintä kun eivät ilmoittele itsestään yleensä ennen kuin jokin on todella huonosti. Merkkejä on myös vaikea huomata, joten on parempi panostaa ongelmien ennaltaehkäisemiseen. Tehokasta ennaltaehkäisyä ovat jälleen sellaiset hyvät ruoka- ja juomavalinnat, jotka eivät kuormita kehoa liikaa. Yrttien maailmassa on myös paljon hyödyntämisen arvoista. 

Tervetuloa paikalle kuulemaan lisää klo 18-19:30 Torikeskuksen 4. kerrokseen, Kuntomaailman luentotilaan: 

Voit ilmoittautua iltaan soittamalla 040 729 2909 tai sähköpostilla tuija.nieminen@kuntomaailma.fi tai suoraan Vivianin kassalla.

_______________________________________________

Kerro nimesi, puhelinnumerosi ja sähköpostisi. Sitten osta lippu etukäteen Vivianin kassalta (ostaminen onnistuu vielä iltaan tullessasi). Liput kerätään tilaisuuden alussa. Lipun hinta 15 e sisältää 1,5 tunnin luennon ja kirjallisen taustamateriaalin.

(Huom. Ostaessasi kerralla 4 lippua saat ne hintaan 50 euroa.)

Eating for dummies: Note to self - älä jätä lounasta väliin

En yritä koskaan rakennella itselleni imagoa, joka antaisi ymmärtää minun olevan jokin täydellisen terveyden ja hyvien tottumusten ruumiillistuma. Kerron mieluummin hyvin avoimestikin inhimillisistä heikkouksistani, joiden pohjalta saan yleensä parhaat oppini. Lisäksi tykkään havainnollistaa erilaisia ilmiöitä käytännön esimerkeillä, jotka heräävät henkiin, kun niitä kertoo välillä itsestään. Ei aina vain siitä "eräästä tapauksesta".

Tänään sain taas kerran lisää omakohtaista aineistoa...

1) siitä että kunnollisten aterioiden korvaaminen välipalojen nakertamisella kostautuu. aina.
2) siitä että suklaan voittaa aina.

Työmatkan haasteet
Lähdin eilen työmatkalle melkoisella höngällä. Aamupala hoitui kätevästi nakertamalla porkkanaa ja mandariinia sekä juomalla epämääräistä jääkaapin antimista matkalle sekoittelemaani jogurtti-talkkuna-mustikka-lesitiini-hampunsiemenseosta. Suoraan purkista tottakai. Enkä myönnä että ajoin samalla autoa.

Mutta ravitsemuksellisesti ihan kelvollinen kokonaisuus.
Paitsi että eihän tällaisilla eväillä pitkälle pötkitä melkoisen suurella energiankulutuksellani.

AAMIAINEN

• 1.50 kpl Porkkana, iso
• 1.00 kpl Mandariini, satsuma, klementiini, keskik., kuorittu
• 387.00 g Soijajogurtti, maustamaton, soygurt, gogreen alpro
• 0.50 dl Talkkunajauho, Rantasen
• 5.00 g Hamppu, siemen, ka
• 0.80 rkl Lesitiinirae, reformi-keskus
• 0.30 dl Metsämustikka, mustikka, ka
• 0.60 dl Puolukoita

LOUNAS

• 1.00 kpl Mandariini, satsuma, klementiini, keskik., kuorittu
• 150.00 g Soijajogurtti, maustamaton, soygurt, gogreen alpro
• 0.10 dl Yosa-kauravalmiste, naturell

Seisovan pöydän kirous
Tuo edellä mainittu oli lähinnä lounaan irvikuva, joten illalla nälkä oli melkoinen, kun pääsin töideni jälkeen seisovan pöydän kimppuun. Yövyn usein näillä työmatkoilla hotellissa, jossa on maailman parhaat ruoat. Ne todellakin ovat parhaat. Tiedän mistä puhun, koska sen verran monessa hotellissa on tullut syötyä ja tässä hotellissa on erityisen vaikeaa pitää jotain rotia ilta-aterioiden kanssa. Olen vuoden ajan kuitenkin opetellut vaihtelevalla menestyksellä buffe-annoskokojen hakemista.

Ihminen tulee kylläiseksi vain yhteen ruokaan kerrallaan, joten jos tarjolla on kymmeniä eri sortteja, ymmärrätte varmasti mikä on lopputulos. Ähky. Joka ikinen kerta.

Ainoat strategiat selvitä seisovasta pöydästä kunnialla ovat siis vaihtoehtoisesti:

a) keskittyminen vain pariin lämpimään ruokalajiin + rajaton määrä kasviksia ja salaattia.
b) minimaalisen pieni määrä jokaista ruokalajia eikä uusintakierrosta. tai jos uusintakierros tehdään, niin sitten enää mukaan vain parhaat suosikit ja todella pieninä määrinä.
c) Tietoinen syöminen eli todella rauhallinen pureskelu sekä intensiivinen keskittyminen ruokaan (ruoan kauneuteen, makuun jne,) Toisin sanoen eräänlainen zen-meditatiivinen ruokailu.

Nyt meni suhteellisen hyvin putkeen. Keskityin muutamaan lajiin, en hakenut kuin pari kertaa lisää, pureskelin todella huolellisesti ja ihailin ruokalautastani meditatiivisesti, mutta sitten kamerasta loppui akku, joten todisteena mestyksestäni on vain yksi pimeä kuva.

Ruokamäärät ja lajikkeet sain sentään ylös listauksena. Kokonaisuudesta kertyi päälle 500 kaloria. 

PÄIVÄLLINEN

• 0.70 kpl Ahven, filee
• 3.00 kpl Graavilohisiivu, mausteinen, lohicarpaccio
• 1.50 kpl Peruna, kuorittu, keitetty, keitinvedessä ei suola
• 1.50 rkl Ruskeakastike, rasva-jauhosuurus
• 2.00 kpl Palsternakka, keskikokoinen
• 7.00 g Camelina-öljy, kylmäpuristettu, neitsytöljy
• 1.00 rkl Punajuurisalaatti, majoneesikastike
• 1.00 Vihersalaatti
• 7.00 g Majoneesi, kotitekoinen

Päivällisen jälkeen olo oli harvinaisen kevyt tavalliseen nähden. Kävin vähän kävelemässä ja sitten vielä polkemassa hotellin kuntopyörää. Siinäpä se. Illalla oli taas kova nälkä, joten vedin kaikki matkaevääni loppuun. Ironista kyllä, iltapalasta tuli enemmän energiaa kuin seisovan pöydän antimista eli yli 700 kaloria. Koko päivän suurin ateria siis ja juuri ennen nukkumaanmenoa. Olisi ehkä kannattanut syödä kunnolla päivällä. 

ILTAPALA

• 1.00 kpl Porkkana, iso
• 350.00 g Soijajogurtti, maustamaton, soygurt, gogreen alpro
• 4.00 rkl Talkkuna, Herkkutalkkunajauho, Taivalkosken mylly
• 0.30 kpl Kaki-hedelmä, sharon, persimoni, keskikokoinen
• 3.00 dl Metsämustikka, mustikka, ka
• 3.00 kpl Saksanpähkinä, kuorittu, ka
• 2.00 dl Hernekeitto, lihaton, luomu, pirkka

Päivän saldo
Lopputulemana päivän energiansaanti oli kuitenkin ihan hyvällä tolalla ja jäi reiluun 1800 kaloriin eli alle suosituksen. Olen 33-vuotias, 171 cm pitkä ja harrastan liikuntaa muutaman kerran viikossa. Niinpä mikäli tavoittelen pientä kehonkoosumuksen viilausta, mutta ilman nälkiintymistä, olisi minun hyvä saada jopa vähän päälle 2000 kaloria päivässä. Silläkin laihtuu.

Mitä tapahtuu Hannalle, joka jättää lounaan väliin?

Seuraavana päivänä söinkin sitten sen 2000 kaloria. Ja vielä 745 päälle. Eli ylimääräisen megailtapalan, jonka olisi voinut jättää väliin. Ellei olisi jättänyt ensin väliin lounasta, minkä seurauksena aiheutui verensokerin heittelyä ja loputonta pupellusta. Katsotaanpa mitä tapahtui.

Aamupala oli vielä kunnollinen. 

AAMIAINEN

• 3.00 viipale Lanttukukko, ruiskuori, viipale 1cm, ravintokuitua 6,1 g/100 g
• 1.00 kpl Kananmuna, kuoreton, pieni
• 0.50 lautanen (2 dl) Kaurapuuro, veteen valmistettu
• 0.80 tl Keiju juokseva rypsiöljyvalmiste
• 4.00 g Tuorejuusto, 6-11% rasvaa, kevyt
• 1.00 kpl Tomaatti
• 8.00 kpl Salaatinlehti
• 4.00 viipale Kurkku, tuore

Työpäivä meni pikaisesti ja kotiin oli päästävä vieläkin pikaisemmin. Olisin voinut syödä kunnollisen lounaan hotellilla, mutta halusin vain äkkiä ajamaan.

Koska nälkä jo painoi, söin omenan ennen kauppaan menoa.

Kaupassa minuun vaikutettiin erilaisilla psykologisen sodankäynnin aseilla ja viesteillä. Tärkeimpänä niistä jäi mieleen Fazerin "Ajattele suklaata".

Toimi kuin häkä. Ajattelin suklaata niin paljon, että söin loppupäivän aikana kolme suklaavanukasta, yhden kaakaon ja epämääräisiä nakerruksia tummasta suklaalevystä. Olisin pystynyt suurempaankin määrään ellei kaakaojuomajauhe olisi ollut loppu.

Sonnetorin piparkakkumauste (Ekolosta) muuten toimii todella mukavasti niin teen, jogurtin kuin minkä tahansa muun makean joukossa. Tuli joulufiilis.

Söin kunnollisen päivällisen, mutta se ei enää pelastanut tilannetta. Väliin jätetty lounas ja pitkittyneet ateriavälit johtivat loputtomaan nakerteluun. Tässä päivän kokonaisuus:

LOUNAS

• 500.00 g Soijajogurtti, Mild&creamy, Alpro soya
• 1.00 prk Suklaasoijavanukas, alpro

VÄLIPALA

• 300.00 g Soijajogurtti, maustamaton, soygurt, gogreen alpro
• 1.00 prk Suklaasoijavanukas, alpro
• 0.50 kpl Tomaatti
• 1.00 kpl Porkkana, iso

PÄIVÄLLINEN

• 1.50 dl Riisi, keitetty, keitinvedessä suolaa
• 5.00 Lupiini-tofupihvit 1
• 0.60 rkl Salaattikastike, Thousand island, kevyt, Felix
• 0.90 (0.5 dl) Jäävuorisalaatti, amerikansalaatti, rapea

ILTAPALA

• 300.00 g Kaali, paistettu
• 1.00 kpl Kananmuna, kuoreton, pieni
• 1.00 tl Oliiviöljy
• 1.00 rkl Tomaattiketsuppi
• 3.00 pala Suklaa, tumma, pieni
• 250.00 g Soijajogurtti, Mild&creamy, Alpro soya
• 132.00 g Kaurajuoma plus, oatly
• 1.00 rkl Mantelilastu
• 0.50 dl Riisi, keitetty, keitinvedessä suolaa
• 3.00 Lupiini-tofupihvit 1
• 1.00 Lupiini-tofupihvit 1
• 0.25 dl Soijasuklaajuoma, alpro soya
• 1.00 rkl riisiproteiinijauhe
• 95.00 g Suklaasoijavanukas, alpro

Eli mitä tästä opimme.

Perusasia, jota pitää itsestäänselvyytenä ei useinkaan matkoilla toteudu. Päivän tärkeitä aterioita tulee helposti kuitattua välipaloilla, joiden takia koko päivän energiamäärä nousee yli suositellun ja verensokerin heittely aiheuttaa oireita.

Päätin parantaa tapani, sillä näiden työreissujen jälkeen illat menevät aina samaa huonoa rataa, jolta kannattaa päästä pois. Verensokeri on niin alhaalla, ettei kotiin päästyä huvita lähteä liikkumaan "ennen kun on syönyt vähän jotain". Se vähän jotain on loputonta pupeltamista ja lopulta ei huvita lähteä liikkumaan, "kun on syönyt niin paljon", kello on jo paljon ja päivä meni vähän miten sattui.

Yleensä syömiseni on tasaisempaa, mutta näissä päivissä on siis vielä viilattavaa. Alan tästä lähtien panostaa enemmän tuohon lounaaseen.

Suosittelen myös lukemaan Patrik Borgin loistavan kirjoituksen, jossa hän käsittelee naisen reagoimista verensokerin heittelyyn ja ateriarytmin epäsäännöllisyyteen. Olen tässä mielessä erittäin tyypillinen nainen.

http://patrikborg.blogspot.fi/2012/11/verensokerisaaga-tuleeko-naisilla.html

Aloitan muuten pian uuden blogausrupeaman, joten lisää tällaisia syömisjuttuja on tulossa. Voitte laittaa ideoita ja toivomuksia näkökulmien osalta, sillä joulukuussa aktivoidun toden teolla kuvaamaan ja kirjoittamaan.

___________________
Liity facebook-ryhmääni

Hanna approves Top 10: Näillä kaikki kääntyy tosi hyväksi

Pitkästä aikaa edessänne häämöttää Hanna approves -katsaus, jossa listailen kymmenen suosikkiani liittyen aina johonkin tiettyyn teemaan tai ajankohtaan. Tällä kertaa teemana ja ajankohtana on elämä, jonka laatuun voi jokainen vaikuttaa ihan itse kääntämällä hyvillä valinnoillaan paremmaksi kaiken aina yksittäisestä ateriasta omaan fiilikseen.

Miksi tyytyä ihan hyvään, kun voi saada tosi hyvää?

En osaa vastata tuohon, joten käytän jatkuvasti esimerkiksi seuraavia taikoja.

1. Ajatuspäiväkirja

Jos kohtaan vaikeuksia ihmissuhteissani tai mokaan jotenkin (eli lähes joka päivä kun astun ulos kotoani tai avaan netin), hyödynnän kirjoittamisen terapeuttista voimaa. Monelle, erityisesti naiselle vaikeiden asioiden ja tunteiden kirjoittaminen auki on ainoa keino saada päänsisäiseen kaaokseen tasapainon palauttava logiikka.

Oma kirjoitusterapiani noudattaa yleensä aina seuraavaa kaavaa:

Vaihe 1. Kuvailen harmittavan/ahdistavan/vituttavan tilanteen neutraalisti ja objektiivisesti. Kuin uutistenlukija. "Kuka, mitä, missä, milloin?" Tässä vaiheessa en laita pieneen tekstinpätkään mukaan minkäänlaista tunnetta tai arvostelua.

Vaihe 2. Listaan kaikki asiaan liittyvät tunteeni täysin sensuroimatta. Tässä kohtaa huomaan aina, kuinka huonosti osaan nimetä erilaisia tunnetiloja. Siitäkin huolimatta, että olen psykologi. Kuitenkin kun käyttää hieman mielikuvitustaan ja ruoppaa pään sisältöä, alkavat padot murtua ja päästään nopeasti kaikkein olennaisimpiin tunteisiin. Niihin, jotka tekevät kipeää.

Vaihe 3. Listaan estoitta myös kaikki asiaan liittyvät ajatukseni. Näiden listausten lukeminen joskus jälkeenpäin on muuten parhainta oppia oman mielen toiminnasta. (Usein myös parhainta viihdettä.) Listaan ajatuksia niin kauan kunnes löydän ydinajatuksen eli sen, joka pitää vaikeita tunteita yllä ja vetää kohti pohjamutia. Yleensä omissa listauksissani päädyn toteamaan kokevani aidosti, että olen arvoton, lahjaton, riittämätön tai ei-raskastettava. Psykoterapiassa tällaista kaiken taustalla vaikuttavaa negatiivista oletusarvoa voidaan kutsua ydinoletukseksi. Sen murtaminen korjaa psyyken toimintaa. 

Vaihe 4. Luettelen kivuliasta ydinajatustani tukevat ja sen lopulta (eli aina) kumoavat todisteet. Nämä löytyvät helposti ja selkeyttävät miettimään käytännön ratkaisuja tilanteeseen - itsesäälissä rypemisen sijaan. Fiksua ratkaisukeskeisyyttä, jota moni nainen saisi toteuttaa enemmän niin olisi paljon helpompaa tämä elämä. Minulle ratkaisukeskeisyyden ovat lopulta opettaneet ajatuspäiväkirjan sinnikkään täyttelemisen ohella myös miespuoliset ystäväni. Olen tästä ikuisesti kiitollinen. 

Vaihe 5. Teen toimintasuunnitelman. On turha vatkata tuloksetta mitään sellaista mitä ei voi muuttaa saati sitten sellaista minkä voi. Kaikkeen auttaa ylianalysoinnin kierteessä piehtaroimisen sijaan konkretia ja toiminta! Aloitan yleensä konkretiaan siirtymisen ihan jostain pienestä jutusta. Jostain mitä voin tehdä vaikka samantien. Sitten listaan seuraaviksi tavoitteiksi pitkällä tähtäimellä toteutettavat peliliikkeeni ja pistän ne käytäntöön. Tai sitten en. Naisen mieliala on stabiili kuin säätila.

Vaihe 6. Kun on kulunut riittävästi aikaa, palaan tekemään seurannan, jonka olen nimennyt osioksi "tapahtui myöhemmin". Kerron itselleni miten tilanne on aktiivisemman episodin jälkeen edistynyt. Yleensä kaikki on selvinnyt ja alkuperäiset pelot ja arvottomuuden ynnä muun kokemukset osoittautuneet täysin turhiksi. Luen sitten vanhat merkinnät, jotka tässä vaiheessa tuntuvat aina niin kovin etäisiltä, epärealistisilta ja negatiivisilta.

Tämän vaiheen avulla opin aina vain paremmaksi siltä osin, että seuraavan kerran ollessani alakuloinen, tiedän että jossain vaiheessa palaan kirjoittamaan tilanteen kääntyneen hyvin ja oloni parantuneen. Eli miksi surra edes tilanteen keskellä? :) En useinkaan enää tiedä, joten kestän aivan kaikkea paljon paremmin kuin vuosia sitten.

Uups, tulipa tästä pitkä selostus. Toivottavasti kaikki lukijat eivät pökränneet jo ennen kuin päästään seuraaviin kohtiin. Pahoittelen myös sitä, etten jaksanut kehittää tähän mitään kuvitteellista esimerkkikuvausta. Saati sitten kehdannut ottaa näytteeksi omia vanhoja merkintöjäni. Nauran niille mieluiten yksin.

2. Kamppailulajit

Mikään ei ole niin voimaannuttavaa, kuin rankka fyysinen rasitus ja kanssaurheilijoiden kohtaaminen  yhdistettynä äärimmäistä keskittymistä vaativien liikeratojen opetteluun. Jos minulla olisi lapsia, veisin heidät kokeilemaan jotain budolajia. (Ja kyllä, käytän sanaa voimaannuttava niin kauan kunnes joku keksii sille korvaajan.)

Aloitin itse eilen karaten. En enää jaksa avautua saamistani mustelmista, jotka koristelevat tällä hetkellä käsiäni siihen malliin, että joku voisi olettaa minun osallistuneen katutappeluun. Ei tämä suuntaus tietenkään sovi kaikille, mutta itselleni ei oikein sopinut mikään muu. Käytin koko kesän eri lajeja demonstroivien youtube-videoiden ja omien edellytysteni analysoimiseen sekä erään kokeneen, itseäni enemmän elämää nähneen karatekan konsultoimiseen. Lopputulemana päädyin siihen, ettei ole kertakaikkiaan ainuttakaan toista budolajia, jota minun kannattaisi kokeilla ennen tätä.

Eilisen puolentoista tunnin jälkeen olen edelleen vahvasti samaa mieltä.

3. Mielikuvaharjoittelu

En ole käynyt ainuttakaan aiheeseen liittyvää kurssia saati saanut yhtäkään kirjaa luettua muutamaa sivua pidemmälle. Mielikuvitukseni on kuitenkin ollut lapsesta asti hyvin voimakas. Hyödynnän tätä ominaisuuttani nykyään entistä jäsennellymmin.

Jos en ymmärrä jonkun kohtaamani ihmisen toimintaa tai koen itseni satutetuksi hänen takiaan, vaihdan ajatuksissani hänen kanssaan osia. Jos tietoa on riittävästi käytettävissä, saan aina jonkinlaisen valaistumisen ja itseni erillisyys häneen liittyen alkaa purkautua. Tulee tunne, että olemme kaikki täällä samassa veneessä ja jokaisen yksilön toiminnalle on selitys. Tämä selitys ei koskaan liity siihen, että toinen haluaisi minulle pahaa tai olisin itse jotenkin huono. Ihmiset käyvät läpi jokainen omia prosessejaan ja yrittävät yleensä aina parhaansa.

On vaikea olla vihainen ja katkera, jos osaa suojella itseään muiden pahalta ololta ja löytää kaikesta syvemmällä olevat motiivit. Ne ovat aina hyvät, kun on kyse perusterveellä mielellä varustetusta tapauksesta.

Toinen mielikuvaharjoittelun tärkeä osa elämässäni liittyy muutosten vahvistamiseen. Halusin sitten muuttaa toimintaani omien elintapojeni tai psykologisten toimintamallieni suhteen, käytän aina mielikuvaharjoittelua, johon tutustuin jo hyvin nuorena urheilijana.

Yksinkertaisimmillaan maalaan mieleeni ensin muutoksen jonka tahdon tehdä omassa toiminnassani ja sen jälkeen käyn läpi elämääni muutoksen tehtyäni. Katselen helppoja tilanteita, joissa uusi tapa on käytössä. Sitten katselen haasteellisempia, joista toimin vaikeuksista huolimatta sinnikkäästi eri tavalla kuin ennen.

4. Pensasmustikat

Ennen en ostanut koskaan pensasmustikoita, vaan ihailin niitä kaukaa ja kaihoisana. Koin että ne ovat kalliita eikä niitä saa ostaa, jos pakastin on täynnä hienoja mustikoita suoraan Suomen luonnosta. Sitten kerran päätin, että nyt repäisen "Just because I´m worth it." Ostin rasian ja söin sen maustamattoman jogurtin kanssa.

Tajusin silloin että pensasmustikat eivät ole kalliita, ne ovat todella hyviä (ja ihan eri asia kuin muut mustikat) ja niillä piristyy kurjakin fiilis. Koska ne ovat niin hyviä. Voiko tämä enää yksinkertaisemmaksi mennä. Voiko luvan saaminen jonkin ruoan ostamiseen olla näin monimutkaista? Miksi en ostanut pensasmustikoita jo vuosia sitten, vaan ihailin niitä kaukaa?

Ihminen urautuu ruokakaupassa.

5. Savuchipotle

Tämä jos mikä pelastaa aterian kuin aterian. Ensikontaktini chipotle-chilikastikkeeseen oli Amarillossa, muistaakseni Tampereella. Tilasin vain bataattilohkot ja chipotle-majoneesia. Paras yhdistelmä ikinä! Päätin hankkia chipotle-majoneesia. Prosessi vei taas monta vuotta, sillä muistin vasta viime viikolla tämä herkun tehdessäni ruokakuvauksia ystäväni kanssa.

Tein eräälle lehdelle kuvaa, johon tuli "akneystävällinen" ateria eli höyrytettyä lohta ja bataattilohkoja. Ystävälläni oli savuchipotlejauhetta ja -kastiketta, joita huiskimme aivan kaikkien kuvattavien raaka-ainesten päälle. Lopputulos oli tosi hyvä.

Tilasin kaksi pussia savuchipotle-jauhetta Poppamiehestä ja tänään hain vielä savuchipotle-kastikkeen, jota olen hölvännyt jokaiseen ateriaan sen jälkeen.

6. Suklaa

Suklaa on tunnetila. Tavoittelen tätä tunnetilaa aina erityisesti silloin, kun on vähän tyhjää tai pitää saada jotain säpinää tai on aikaa hiljentyä teekupin äärelle sulattamaan suussa tumman suklaan palasia. Nyt on muuten ilmaantunut tosi hyviä stevialla maustettuja suklaita. Raahaan näitä käsilaukussani, jotta en sortuisi aina jossain ravintolassa jälkiruokaan, joka on täynnä aineksia joista saan yliherkkyysreaktion. Syön suklaapalan kahvin tai teen kanssa, jos olen jossain vilkkaassa lounaspaikassa, jossa oman suklaan syöminen salaa ei johda katastrofiin.

Puuh, nyt muuten loppui turnauskestävyys. En jaksa enää kirjoittaa seuraavista yhtään mitään. Jatketaan seuraavalla kerralla näistä eli jatkuu ensi numerossa.

7. Tanssi

8. Tarot-kortit

9. Tekohymy

10. Wasabi

Ekstra: Mutakakku!

Kertokaahan omia suosikkejanne, jos vaikka oppisin teiltä jotain mikä tekee elämästäni vieläkin hienompaa.

Kai elämästään saa tehdä aina vain hienompaa?

______________________________

Liity facebook-ryhmääni

Jutun kuva: Joonas Palomäki

Psykologia 2012 -kongressi, päivä 1

Piti kirjoittaa vain pikainen tilapäivitys facebook-ryhmän puolelle, mutta Psykologia 2012 -kongressin ensimmäinen päivä tuotti niin paljon pieniä ajatuksia, että listattakoon niitä nyt satunnaisesti tänne.

Mieleen jäi mm. se, että neuvolapalvelujen sukupuolisidonnaisuuden tähden mies tuntee itsensä yleensä koko odotusajan lähinnä statistiksi, "siittäjäksi". Tuleville isille tarvittaisiin omia juttuja. Parisuhteen laadulla ja vanhempien hyvinvoinnilla kun on luonnollisesti merkitystä tulevan lapsensa kiintymyssuhteiden kehittymiselle. Isien hyvinvoinnista on tärkeä huolehtia ja psykologi jos toinen saa kyllä käyttää mielikuvitusta, että miehille löytyy toimivia keinoja käsitellä tunteitaan ja tilannettaan.

Sitten jututin Lauri Nummenmaata, joka on tutkinut aivokuvantamismenetelmien avulla vaikka mitä. Hän vaikutti olevan samoilla linjoilla esim. siinä, että erilaisten "ruokariippuvuuksien" ja oikeiden addiktioiden välillä on selkeä analogia.

Bongasin yli vuosi sitten KG-lehdestä jutun, jossa Lauria haastateltiin aihetta sivuten. Artikkelissa todettiin, että narkomaaneilla ja lihavilla ihmisillä on havaittu olevan harvemmassa aivojen tyvitumakkeiden dopamiinireseptoreja. Eli tavallaan makeaa tai rasvaista ruokaa kaivataan tällöin enemmän mielihyväkokemuksen aikaansaamiseksi.

.Voivatko tällaiset muutokset aivotoiminnassa altistaa ylensyömiselle vai onko ylipaino aiheuttanut näitä muutoksia? Vai ovatko riippuvuudet ikuisia, mutta kohde vain vaihtuu?

Tätä pohdiskelen silloin tällöin ja olen toistaiseksi sillä kannalla, että haitalliset riippuvuudet voi vaihta kärsivällisellä yrittämisellä terveellisempiin kohteisiin.

Täällä on muuten myynnissä niin paljon hyviä kirjoja, että tekisi mieli tilata ne kaikki kotiin ja hautautua niiden kanssa johonkin piilopirttiin mietiskelemään erilaisten ihmisten ja psykologisten ilmiöiden koko kirjoa.

Päätän lähetyksen tähän ja yritän tehdä tässä välissä vähän oikeita töitäkin. Huomenna ja ylihuomenna meno jatkuu taas entistä hurjempana. Odotan huomisen ohjelman osalta eniten katseeseen liittyviä luontoja sekä iltatilaisuutta. :)

Erilainen jäätelökesä

Jäätelö kuuluu kesällä ruokapyramidin perustaksi eli päivään jokaiseen. Myös maito/laktoosi/sokeri/kalorirajoitteisen tai muuten vain erityistapauksen ollessa kyseessä.

Laitoin juuri pakastimeen Alpro-soijajogurtin ja Oatly-vaniljakastikkeen seoksen. Kohta heitän joukkoon tuoreita marjoja. Katsotaan mitä tapahtuu. Teen nimittäin kokeellista jogurttijäätelöä, joka on tänä kesänä erittäin vahvasti in ja cool.

Raakajäätelö

Viime kesän juttu oli raakajäätelö, jonka perustaksi valikoituu yleensä paloiteltu ja pakastettu banaani. Mausteena toimii lähes mikä tahansa marja, hedelmä tai minttuaromi + kaakaojauhe. Ohessa kuva minusta syömässä mökillä erästä tekelettäni, jossa oli mangoa ja kukkia. Tuotekehittely jatkuu tällä sektorilla ja onnnistuminen on yleensä väistämätöntä. Kokeilkaa vaikka. Seuraavaksi ajattelin katsoa mitä tapahtuu, jos jäädyttää sekä banaanin että jogurtin seoksen. 

Jogurttijäätelö

Jogurttijäätelöinnostukseni taas lähti liikkeelle tänä keväänä vieraillessani Yobot-jogurttijäätelöbaarissa, Helsingin Töölössä. Yobot on ihana paikka. Lämmin tunnelma ja viileä jogurtti ovat viihtymisen takaava yhdistelmä. Valikoimassa on perusvaniljaista jogurttijäätelöä tai mansikkaversiota, jota saa tursottaa itse isosta jäätelökoneesta haluamansa määrän. Sitten koko komeus koristellaan erilaisilla karkeilla, sörsseleillä tai vaikka kanelilla. Jäätelön perustana on ihan tavallinen maito, mutta yleensä lievemmästä laktoosi-intoleranssista kärsivät ovat voineet syödä jogurttia ongelmitta. Näin kertoi minulle paikan omistaja Tom Beidler. 

Syynä mainitsemaani ilmiöön saattavat olla laktoosin pilkkoutumista edistävät maitohappobakteerit ja valmistusvaiheessa mahdollisesti pudonnut laktoosipitoisuus. Tässä kohtaa voin paljastaa, että itselläni laktoosin imeytyminen on tasan nollassa, mutta jogurttijäätelö ei aiheuttanut juuri minkäänlaisia oireita. Suosittelen siis kokeilemaan itse mikä on lopputulos. Tom sanoi lukevansa suurella mielenkiinnolla aina vain edistyvää tietoa maitohappobakteereista ja jogurttiviljelmistä. Suomessa onkin tehty tällä sektorilla jo vuosia sitten uraauurtavaa tutkimusta Valion kaupallisten intressien takia. Onkin erittäin hienoa, että jogurttijäätelö on löytänyt tiensä myös Suomen markkinoille ja ennustan monipuolisepien valikoimien invaasiota myös pakastehyllyille.

Nyt omatekoinen jogurttijäätelöni on ihanan hileistä. Söin jo melkein kaiken ennen kuin ehdin edes lisätä marjat. Palaamme asiaan.

Ice ice baby.

Seuraa kirjoituksia tällä facebooksivustollani.